perjantai 29. huhtikuuta 2016

Saan korkojen kera sen minkä suhun sijotan

Agility jää nyt mitä luultavammin tauolle ainakin elokuuhun asti ja keskitytään kesän ajan maastolajeihin. Tietysti seuraillaan mahdollisia irtovuoroja ja käydään niillä, jos sattuu sopimaan. Harkitaan kyllä, että haettaisiinko syksylle ryhmäpaikkaa.

Eilinen ratapohja osoittautui aika haastavaksi treeniä suunnitellessa, joten päädyttiin treenaamaan itseasiassa vaikeinta osuutta koko radasta. Saatiin kätevästi sama treeni kummallekin puolelle ja vasempi näytti olevan koiralle sekä ohjaajalle helpompi.

Käämi selvästi oli lukitsemassa tuota vinottain olevaa hyppyä, mutta meni ohi joko mun liikkeen tai kehujen seurauksena. Siitä näki, että este on lukittu, mutta se ei kuitenkaan päätynyt hyppäämään sitä ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan kerralla. Vasempi puoli onnistui kerran näyttämisen avulla, jonka jälkeen myös oikeaan puoleen syttyi lamppu. Oli kyllä todella vaikea treeni pienelle kelpielle, sen myönnän. Irtosi vasemmalta puolelta putkeen tosi helposti, hups.

Liike jatkui siis valkoisilla numeroilla "ylöspäin", mutta en ohjannut Käämiä putkikulmaan, joten en sitä jatkorataa sinne hahmotellut.


Narvan reissun tuliaisina saatiin vähän ärhäkämpi korvatulehdus ja keskitytään nyt sen parantelemiseen. Ilmeisesti mullekin on tarttunut joku kesäflunssa, kun nenä vuotaa jatkuvasti.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Vaihdetaan maisemaa ja seilataan satamasta ulapan kautta satamaan

Näyttelymatka 22.4.-24.4. - Osa 3


Sunnuntai-aamuna oli taas aikainen herätys, sillä näyttelyssä alkoi kehät jo yhdeksältä. Käämi pääsi avaamaan kehän numero viisi ja oli kyllä vähän turhan villillä tuulella. Tämän päiväinen vanhempi herrasmies halusi, että näytän hammaskaluston itse, ja eihän siitä meinannut sitten tulla mitään Käämin ollessa paljon väsyneempi kuin lauantaina. Ilmeisesti tuomari sieltä jotakin kuitenkin näki.

Käämi liikkui sunnuntaina paljon paremmin ja netissä oli kirjoiteltu Nebojsa Savicicin olevan jonkin verran liiketuomari. Omasta sähläämisestä johtuen saatiin tältä päivältä erinomainen. Harmittaa jonkun verran, mutta syyttää voin täysin omaa handlaamistani. Käämi seisoi aavistuksen heikommin kuin lauantaina, mutta luulen kahden reissupäivän painaneen jo sen verran, että annettakoon anteeksi.

Normal size. Correct teeth. Long neck. Good downline. Correct angulation. Balanced movement. Presentation must be better.
ERI1

Nyt täytyy harkita, että lähdenkö yrittämään ennen marraskuuta kahta juniorisertiä. Yhden olisin vielä voinut metsästää, mutta kaksi on jo hankalampi. Olen kuitenkin tyytyväinen yhdestä sertistä ja sunnuntain erinomaisesta. Käämi esiintyi niin hyvin ja oli näyttelypaikalla molempina päivinä todella fiksu. Purkaa omaa jännitystään luultavasti sillä säheltämisellä ja väsyneenä sählää vielä enemmän. Veeran vinkkien avulla aletaan nyt tekemään tälle asialle jotain, onneksi koira on vasta noin vuotias.


Näyttelypaikalta lähdettiin sitten pikkuhiljaa valumaan kohti Tallinnaa ja iltalaivaa. Päätettiin tehdä Rakveressa pieni pysähdys ja käytiin syömässä siellä. Rakveren asiakaspalvelusta muuten todella paljon kiitosta, meitä palveltiin iloisesti ja koko henkilökunta tervehti. Voisi harkita seuraavaa näyttelymatkaa tänne. Syömisen aikana oli harmittavasti alkanut satamaan vettä, joten käytiin tsekkaamassa Rakveren linna autosta käsin. Pysähdyttiin nelikaistaisella käyttämään koirat metsässä ja pakattiin märät koirat autoon.

Tallinnassa oltiin hyvissä ajoin, joten kerettiin sielläkin hieman pyörimään. Check in tehtiin jo kuudelta, mutta mikäpä siinä autojonossa ollessa. Tallinnassa satoi räntää, että oli kyllä ihan hyvä päätös ajella aikaisin odottamaan laivan lähtöä, olisi voinut olla hivenen jännittävä kotimatka!

Laivaan meidät lastattiin hyvissä ajoin ja päästiin kotimatkalle itseasiassa jopa etuajassa! Merenkäynti ei todellakaan ollut enää tyyni ja mukava, vaan laiva keinui jonkin verran aallokossa. Autokansien ovien aukeamista odotellessa erään auton varashälyttimet laukesivat ainakin kahdesti. Autolla vastassa oli kaksi ihan unessa ollutta kelpietä. joten omistajaa taisi häiritä enemmän monta minuuttia tööttäilevä auto.

Helsingin päässä ajokeli oli ihan hirveä ja vettä satoi ihan kaatamalla. Ei hirveästi huvittanut ajaa 120 kilometrin tuntivauhtia kotiin. Loviisan kohdilla vesisadekin jo laantui sellaisiin mittoihin, että uskalsi ajaa nopeusrajoitusten mukaan kotiin asti. Olin laskeskellut, että päästäisiin saman vuorokauden puolella kotiin, mutta kävin nukkumaan puoli kaksi.

Käämi on ollut hieman väsynyt tämän reissun jälkeen. Varmasti pientä kelpietä henkisesti kasvattava kokemus. Onneksi meidän näyttelyreissu sujui näin helposti ilman mitään ongelmia, joten harkitaan uutta ulkomaan matkaa vähän myöhemmin.

Iso kiitos meidän reissuseuralle! 

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Ei juutu paikallee, mä kuulun maailmalle

Näyttelymatka 22.4.-24.4. - Osa 2


Lauantai-aamuna suunnattiin aamulenkille läheiseen puistoon, jonka jälkeen pitikin suunnata jo näyttelypaikalle. Meidän kehä oli puolen päivän jälkeen ja käytiin ensimmäiseksi ilman koiria katsomassa näyttelyhallia, joka oli todella pieni. Käytiin hakemassa koirat autosta ja suunnattiin katsomoon istumaan, jossa sai koirille hyvin omaa tilaa. Ihmeteltiin siinä, että olisiko koirien papereita pitänyt näyttää jossakin, mutta ainakaan näyttelynumeroissa ei ollut mitään merkintöjä ja hieman ylempänä istuneet suomalaiset heeleriomistajat totesivat, etteivät hekään olleet näyttäneet, niin ei sitten lähdetty ihmettelemään uudestaan.

Omaa vuoroa odoteltiin ehkä kymmenisen minuuttia ja Käämi meni iloisin mielin kehään. Tuomarina oli serbialainen Vojislav Al (Daghistani). Käämiä on kerran arvostellut miestuomari, mutta ei mitään ongelmaa. Hampaiden näyttäminen olisi pitänyt suorittaa itse, mutta tuomari onneksi päätti katsoa hammaskaluston koiralta itse, joten selvittiin ilman kummempia sähellyksiä. Hirveän kauaa ei kyllä arvosteltavina seisottu, mutta Käämille ojennettiin juniorisert! Päästiin vielä kisaamaan Donin kanssa rodun parhaasta, joka meni vanhemmalle ja viisaammalle, onnea vielä!

Olin koiran käyttäytymiseen niin tyytyväinen. Se olisi voinut liikkua paremmin, liikkeistä mainittiin arvostelussakin, mutta se ei riehaantunut tuomarista ylitsepääsemättömän paljon ja seisoi paikallaan napittaen minua eikä kaikkea muuta näyttelypaikalta löytyvää. Superjätkä!
Full and complete bite. Typical type for breed. Correct height. Enough dup chest. Topline in movement must be better. Should be better balanced in the movement. Nice happy temperament.
ERI1 SA PU2 JUN-SERT ROP-JUN

 
Hengailtiin näyttelypaikalla sitten vielä tovi, kun ajateltiin ensin jäädä ryhmään sekä junior best in show -kehään, mutta todettiin niiden alkavan sen verran myöhään. Vesisade kerkesi onneksi pikkaisen laantua tämän ihmettelyn aikana, joten suunnattiin valokuvaamaan Narvan linnan pihalle. Koirakieltomerkit huomattiin vasta poistuessa, sillä ne olivat avoimessa ovessa hieman näkymättömissä. No, meitä ei kukaan tullut häätämään sieltä pois ja kaksikko ei suurta tuhoa saanut aikaiseksi.

Palkintokuvien jälkeen omistajat suuntasivat pienelle shoppailukierrokselle ja taitaa olla niin, että pankkitiliä ei ennen kuun loppua edes vilkaista. Käytiin syömässä eräässä pastapaikassa ja edellisenä päivänä mäkkärin autokaistan myyjä edes yritti palvella englanniksi. Saatiin kuitenkin ruuat naaman eteen, syötiin ja suunnattiin kaupan kautta takaisin tien päälle. Käytettiin koirat metsässä juoksemassa kotimatkalla.

Illalla käytiin vielä nopealla lenkillä ja koirat saivat hieman käydä rannan puolella. Harmitti, ettei tullut mieleen ottaa kameraa mukaan, sillä vaikka aurinko oli jo laskenut, niin kaksikosta olisi saanut hauskoja rantakuvia pikkaisen punertavaa taivasta vasten. Illalla tosin sateli vettä, joten siksi kameraa ei tullut otettua mukaan, Pakattiin kamppeet aamun poistumista ajatellen ja suunnattiin nukkumaan. Sunnuntaina aloitettiin nimittäin koko tsembalot...

Sertinälkä...

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Pitää uskaltaa ja pitää riskeeraa huolimatta mitä siit seuraa

Narvan näyttelyreissu on takana ja kyllä vaan kolme päivää riittää viemään mehut niin koirasta kuin sen omistajasta. Rankka, mutta onnistunut reissu!

Agilityn kanssa ei palailtukaan viime viikolla, vaikka toisin lupasin, sillä en ottanutkaan tietokonetta Viron puolelle. Käämi oli hieman tuulella räyh, joten otettiin ihan vaan yksinkertaisia hyppy-putki -kuvioita toisessa päässä rataa. Puomikammo on muuten historiaa, jätkä teki täysikokoista puomia ihan ilman mitään miettimisiä.

Näyttelymatka 22.4.-24.4. - Osa 1


Näyttelyreissu starttasi perjantai-aamuna kello 5:30 ja onneksi meistä edes toinen on iloinen näinkin aikaisin aamulla. Käämi kaivoi kotipihassa heti ensimmäiseksi muovikassista oman lelun ja leikki itsekseen siihen asti, kunnes Veera ja Doni saapuivat noutamaan meidät ja suunnattiin kohti 10:30 lähtevää laivaa. Omistajan yöunet jäi vähän vähäisiksi, mutta pieni jännitys pitää kuskin hereillä. Käämi veteli sikeitä koko automatkan, onneksi se on tottunut automatkustaja.

Kahden tunnin laivamatkan jälkeen kyllä hieman jännitti se, että miten Käämi on laivareissusta selvinnyt. No hyvinhän se, ihan unisena katsoi häkistään, että ai te tulitte jo, mihin me ollaan muuten tultu? Merimatka oli Tallinnan suuntaan onneksi aurinkoinen ja suht tyyni.

Automatka Tallinnasta Narvaan oli onneksi todella helppo ja Tallinnan jälkeen pääsee ajelemaan nelikaistaisella tiellä, joka oli hyvin samanlaisessa kunnossa, mitä Suomen valtatiet. Kummastusta herätti ainoastaan se, että tuolla ei harrasteta samanlaisia ramppeja, vaan jos haluat vasemmalle johonkin kohteeseen, niin teet u-käännöksen. Nelikaistaisella. Me ei näitä u-käännöksiä onneksi jouduttu tekemään, olisi voinut hieman mennä sormi ensimmäisellä kerralla suuhun. Navigaattori oli muuten ihan ehdoton vekotin tällä reissulla.

Pysähdyttiin menomatkalla pysäköintialueelle, jossa kelpiet pääsivät vähän jaloittelemaan viereiseen metsään. Teki kyllä mieli siirtää koko reissun metsät tänne Suomen puolelle, ei nimittäin hirveästi mäkiä näkynyt ja metsät olivat todella helppokulkuisia myös metsäteiden ulkopuolella. Olisi kelvannut tallata vaikka mihin asti ilmeisesti autojen ja mönkijöiden tekemiä metsäteitä pitkin.


Jaloittelun jälkeen suunnattiin meidän majoitukseen, joka sijaitsi Narva-Jõesuussa. Olin varannut meille Booking.comin kautta apartment -tyyppisen ratkaisun jo ihan senkin perusteella, että meillä oli kaksi koiraa ja hotellihuone olisi voinut käydä hieman ahtaaksi - varsinkin, kun Käämi ei oikein millään malttaisi jättää Donia rauhaan. Onneksi pojat kuitenkin tulevat toimeen ilman mitään rähinöitä. Asunto osoittautui kuviensa mukaiseksi ja varsin onnistuneeksi valinnaksi, mutta ensivaikutelma oli kyllä hivenen pelottava. Porraskäytävä oli nimittäin hyvin askeettinen ja koko talo suoraan Neuvostoliiton ajalta. Siihenkin onneksi tottui ja ei minulle ainakaan jäänyt huonoa sanottavaa valinnasta. Majoituksesta oli noin 15 minuutin matka näyttelypaikalle ja sen vähän mitä Narvan kaupunkia kerkesi nähdä, niin ajomatka ei haitannut pätkääkään.

Asunnolle tultua toivuttiin hetki matkasta ja sen jälkeen suunnattiin koirien kanssa lenkille Viron ja Venäjän erottavan joen varteen. Käämi painui suorinta tietä veteen, joten mitään vesikammoa ei taida enää löytyä. Käveltiin koirien kanssa sitten myös Itämeren rantaan. Ei käyty kuitenkaan rantahiekan puolella, kun trafiikkia oli rannalla aika paljon. Asunnolle palattiin sitten hieman sivukujia ja hieman itseä pelotti, kun jokaisella pihalla oli joko yksi tai useampi vahtikoira. Aitoja hieman silmäillessä sai vaan toivoa, että otukset kestäisivät oman pihan puolella, kun sitä päälle tulevaa tiibetinmastiffia ei oikein saa siitä poiskaan... Selvittiin kuitenkin hengissä ja päätettiin, ettei sitä kautta enää ainakaan kierretä.

Lenkin jälkeen ajeltiin Narvan puolelle kauppaan ostamaan aamupalat ja hieman ruokaa lauantaille. Käytiin hämmentämässä McDonald'sin autokaistalla nuorta miestä, kun kaksi suomalaista naista tulee tilaamaan englanniksi. Saatiin melkein sitä mitä tilattiinkin, ainoastaan Veeralle annettiin kaksi väärää dippiä. Kämpille takaisin saavuttua suunnattiin aika nopeasti nukkumaan ja valmistautumaan ensimmäiseen näyttelypäivään...

torstai 21. huhtikuuta 2016

Mä huudan seo mororo, sä lasket yy kaa koo koo koo

Tämä kuu on kohta melkein ohi ja eipä näemmä hirveän aktiivisia olla blogin puolella oltu.


Käämi täytti tässä kuussa sen 11 kuukautta ja virallinen potrettikuva saatiin vasta tämän viikon alussa. Näyttelyharjoitukset on ainakin tutussa ympäristössä tuottaneet tulosta, joten hyvillä mielillä voidaan huomisaamuna suunnistaa Narvaan. Hieman jännittää!

Lähiaikoina ei olla varsinaisesti treenattu kunnolla muuta kuin tänne jo puretut kerrat. Näyttelyseisomisia melkein jokaisella lenkillä nopeasti ja lyhyinä harjoituksina, mutta agilitykentällä ei olla pääsiäisen jälkeen käyty ollenkaan. Käydään kuitenkin tänään ja ensi viikolla äitin treenipaikalla, sitten pitää keksiä jotakin muuta... Tokoa ollaan jopa tehty ja vielä sellaisessa häiriössä, että en olisi heti uskonut kelpien siihen kykenevän niin vähäisillä harjoittelukerroilla.

Käämi teki keskiviikkona irti urheilukentällä, jossa häiriötä oli niin pyöräilevien lapsien, kentän läpi kulkevien ihmisten kuin autojen muodossa. Hyvä että edes vilkaisi! Seuraa omaan makuun todella kivasti, vähän tosin nyt jostain syystä seilasi paikan kanssa. En tiedä miltä se toisaalle näyttää, mutta kiva maku kuitenkin jäi. Lisäksi tehtiin myös hieman kaukokäskyjä, etäisyyden kasvaessa kelpie sinkoaa herkästi eteenpäin ohjaajan luokse. Otettiin lähinnä kartoituksen vuoksi. Viimeiseksi Käämi teki muutaman eteenmenon kepille, sen ajatus alkaa olemaan jo hanskassa ilman etupalkkaakin. Tietysti suoruutta pitäisi vielä saada.

Alla Kepon ottama rakennekuva. Käämi alkaa jo näyttää omaankin silmään sopusuhtaiselta eikä hirvittävältä tankilta. Jos se seisoo viikonloppuna yhtä hyvin kehässä, niin voin olla ylpeä. Jos ei, niin harjoitellaan sitten lisää. Hihna ja ketju on väärällä puolella, kun kelpiellä oli hivenen liikaa energiaa alussa. Muissa kuvissa se seisoi hieman takajalat alla, joten pitää siihen kiinnittää huomiota. Hauska sattuma muuten kuvauspäivältä, oltiin juuri hypätty autosta ulos kun parkkikselta asteli minulle kaksi tuntematonta kelpietä. "Kuinka suuri todennäköisyys on törmätä heti kelpieeseen?", noh, täällä aika suuri.

Palaillaan agilityn parissa huomenissa luultavasti sieltä Viron puolelta ;)


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Jonkun on näytettävä mallia


Tänään treffattiin Veeraa ja kelpiepoikia näyttelytreenien merkeissä. Kentälle yllättäen tulikin aika paljon häiriötä, mutta kyllä Käämi alkaa jo väläytellä ihan hienoja seisomisia ja keskittymisiä. Teki kauempana koiria rapsutelemaan tulleista lapsista ja sai katsoa, jos seisoi paikallaan. Heti, kun huomio siirtyi muhun, niin palkka naamaan.

Taitaa näyttelyremmi kulkea tästä lähtien jokaisella lenkillä mukana ja tehdään ihan pieniä pätkiä. Toivotaan, että tuottaa tulosta, onhan tässä kaksi viikkoa melkein aikaa. Näyttelyaikataulut tuli ja meidän autokunnan jäsenet on ainoita rotunsa edustajia, joten eipä hirveää skabaa päästä käymään. Muutenkin näyttely vaikuttaa aika pieneltä, kun suurin rotu oli 27 koiraa.

Käytiin pellolla vielä juoksuttamassa koiria ja näillä tyypeillä on kyllä niin hauskaa keskenään. Tyypit tulevat toimeen ilman mitään ongelmia, tietty Käämi saa välillä ihan asiasta palautetta Donilta, ja saa saadakin. Käämi kun ei millään malttaisi jättää idoliaan välillä rauhaan. Nähtiin tällä peltoreissulla ojassa sukeltelemassa ollut sammakko, jänis ja sorsia. Käämi olisi mieluusti lähtenyt sorsastamaan, mutta tuli tosi fiksusti pois.

Doni, I am coming!!
Wiihii!


torstai 7. huhtikuuta 2016

Jos oon irti oot tukikohta

Maastokausi 2016 korkattu esineruututreeneillä ja olihan sillä Käämillä vielä ajatusta asiasta!


Esineruutuja tehtiin viime syksynä ehkä kolmisen kertaa, joten hirveän suuria odotuksia ei tämän päivän treeneille ole ollut. Ollaan treenattu kyllä nostokäskyä ja sitä, että esineet tuodaan käteen asti eikä jätetä matkalle, mutta muuten esineruutuun liittyvien asioiden on annettu olla.

Käämi hoksasi idean heti ensimmäisellä lähetyksellä ja upposi ihan takarajalle asti todella nätisti. Metsässä oli nyt ihan tuntemattomia esineitä, kun aikaisemmin ollaan tehty omilla leluilla. Hieman se siellä pyöriskeli, että mitä täällä muka on, mutta kulki koko ajan ihan nenä auki ja ajatus mukana. Metsästä nousi yksi vieras lelu, lapanen sekä pipo, mutta aika paljon apua sai antaa ja yksi esine taisi palautua ainoastaan käteen saakka. Nosti kuitenkin hurjan nätisti, joten kriteeriä lähdetään nostamaan, kun näitä löytöjä vierailla esineillä on enemmän alla.



Välissä pidettiin tauko ja Käämi pääsi tekemään vielä toisen setin. Sieltä ei meinannut tulla millään mitään, mutta nenä taasen matkassa. Käytiin yhdessä hakemassa sitten käteen asti yksi puolimatkaan jäänyt esine ja lopetettiin siihen. Oma lelu kyllä tuodaan käteen asti, joten eiköhän sieltä ne esineetkin tule.

Käytiin loppurallatuksilla Riskin ja Donin kanssa. Käämi oli onnessaan, kun eilenkin käytiin peltorallattelulenkillä yhdessä. Hieman on patoutunutta energiaa kelpiellä, onneksi taisi nämä aktiviteetit nyt väsyttää tehokkaasti. Pitää toivoa, ettei olla napattu punkkeja kovin montaa matkaan.