Mä elän uskoen tekemiseen

Joskus sitä yllättyy.

Tämän viikon agilitytreenit sisälsivät keppien opetusta. Pohdin joskus kujakeppien ja ohjureiden välillä, mutta kujakeppejä ei meidän tämän hetkiseltä treenihallilta löydy. Kävi kuitenkin ilmi, että keppien opettaminen ei ollutkaan Käämille kovin vaikeaa.

Maanantaina tehtiin kahta viimeistä väliä niin, että kelpie sai itse tarjota oikeaa suoritusta. Seisoin itse molemmilla puolilla ja annoin Käämille rauhan tehdä ratkaisujaan. Nopeasti hoksasi idean eikä yrittänyt tulla ohjureiden läpi, kun olin ottanut vinkkejä meidän retkeltä ja laitoin kahdet ohjurit estämään yliloikkimista. Eipä niitä toistoja aina tarvitse paljoa, sillä kun olin korjannut ohjurit pois, niin Käämi teki ilman ohjureita juuri opetuksessa olleet välit vauhdilla keppejä hipoen. Uskomaton eläin!

Tänään käytiin illalla, niin tehtiin ratapätkä kaksi kertaa yhteentoista asti. Rata alkaa siis tuolta alalaidasta kolmella hypyllä ja muurilla. Palkkasin puomilla eli tehtiin loppu toisessa pätkässä. Ei moitittavaa, joten ei tarvinnut jäädä hiomaan mitään kohtia. Hain ohjurit seinältä ja Käämi kun hoksasi, että tehdään keppejä, niin se meni ja tarjosi 12 keppiä tismalleen oikein ilman ohjureita. Voin sanoa, että leuka tippui maahan ällistyksestä. Ei sillä vauhtia ollut tässä suorituksessa, mutta ilman epäröintiä se ne suoritti. Laitoin ohjurit puoleen väliin ja tehtiin niiden kanssa vielä muutaman kerran. Ohjurit toivat sen verran itsevarmuutta, että Käämin tekniikka parani ja vauhti lisääntyi.

Kai siellä ne pienet vihreät miehet kuiskivat ja herneet tekevät töitä. Tässähän alkaa kohta olla enää maksikorkeudet ja a-este työn alla.

Mä haluun mennä sun kaa tekee juttuja vaan

Erittäin kaunis päivä Nastolassa Sammalistonpolulla vietetty todella mahtavan kennelporukan kanssa! Alan pikkuhiljaa ymmärtää, että Käämi alkaa oikeasti olemaan jo järkevä nuori koira. Se osaa joka päivä koetella hermoja, mutta tänään en voi sanoa pahaa sanaa koirastani. Yksi parhaimmista puolista Käämissä on, että se ei oikeasti provosoidu mistään.

Lähdettiin matkaan puolilta päivin ja auto olikin täynnä. Käämiä hieman hermostutti takakontissa matkannut valeraskaudesta kärsivä kelpieneito, mutta se rauhoittui onneksi myös makaamaan. Nastolan päässä Käämiä hieman haukututti, kun paikalla olikin yhtäkkiä hirveän monta tuttua kelpietä. Onneksi alkuinnostus on jo alkanut lieventyä ja haukkukonserttikin loppui liikkeelle päästyä.

Yhteislenkit on olleet aina varsinaisia höyryveturiesityksiä, mutta tällä vajaan 5km reitillä Käämi oli erittäin fiksu ja painoi menemään korvat sykkyrällä. Kyllähän se veti, mutta ei niin aivottomasti kuin muutama kuukausi takaperin! Vanhempi kelpieuros antoi Käämille hieman palautetta ja Käämi vain väisti. Jaksan hämmästyä yhä uudelleen, kun terrierin jälkeen tällainen koira tuntuu uskomattomalta.

 

Taukopaikalla viritettiin tulet ja vietettiin pitempi tovi yhdessä ruokaa laittaen ja jutustellen. Käämin kävin loppuen lopuksi siirtämässä kiinni puuhun vähän kauemmaksi. Sinne se jäi hiljaa, ehkä ajoittain hivenen piipaten, hihna löysällä tarkkailemaan tilannetta. Puoli vuotta sitten en olisi voinut edes harkita Käämin jättämistä kiinni niin, että se näkee mun touhut. Onneksi tällaisista asioista pääsee ylitse. Käämin maltti loppui kuitenkin ruokailun loppupuolella, väsymys luultavasti painoi ja tylsistyminen sai kelpien haukkumaan, mutta oikein mallikelpoinen siitä huolimatta. Käämi sai vielä lopuksi tavata velipoikansa ja eipä Käämi jaksanut provosoitua velipojan selkään hyppäämisestä ja pärisemisestäkään.

Otettiin vielä loppuun yhteiskuva meidän retkiporukasta ja sisarusporukasta. Mukaan tällä kertaa pääsi vain kolme muuta sisarusta. Kaiken kaikkiaan retkeilemässä oli 9 koiraa, joista yksi puuttuu alemmasta kuvasta. Kiitos porukka! Uutta putkeen vaan.

Lasken onnen ovesta sisään, pyydän olemaan pitkään

Alkuviikko on ollutkin suhteellisen aktiivinen.

Agilitykentällä ollaan käyty tällä viikolla kaksi kertaa, mutta pidetty treenit hyvin lyhyinä. Molemmilla kerroilla ollaan tehty pieni ratapätkä ja sen jälkeen siirrytty treenaamaan puomia yksittäisenä.

Ratapätkissä oli muutama tiukempi mutka ja irtoamista. Tiistaina sai hieman tehdä töitä sen eteen, että kelpie luki takaaleikkauksen hypylle, mutta tänään tätä ongelmaa ei ollut. Lukitsi hypyn hyvin ja kääntyi joka ainoalla kerralla oikeaan suuntaan ilman epäröintiä.  Kääntyy myös tiukahkoja käännöksiä erinomaisesti, ysihypylle pyöräytin tarkoituksella pitemmän kautta ympäri.

Puomin kanssa tehtiin 2on2off -treeniä ilman vauhtia niin, että viskelin nakin palasia eteen ja Käämin piti odotella lupaa. Suoruutta pitäisi saada, sillä jos jään itse jälkeen, niin kelpie kääntyy muhun päin. Helpotetaan siis tehtävää. Parit vauhtipuomitkin Käämi sai tehdä, mutta juoksin itse reilusti eteen. Aika hyvällä mallilla! Näyttäisi myös osuvan ylösmenolla kontaktipinnalle itsestään, mutta pidetään silmällä.

Keskiviikkona ei ollut harrasteita, mutta käytiin mökillä viettämässä erittäin tuulinen päivä. Käämi sai kahlata ja uida mielin määrin. Käytiin myös mökkiteitä pitkin pienellä lenkillä, mutta muuten vain oltiin. Oli aika väsynyttä koiraa, vaikka mitään ei tehty. Napsin muutamia kuvia ja tykkään kyllä Käämin päästä hurjasti. Isäänsä ja isänsä sukuun tullut.

Huominen ja lauantai aiotaan pitää aika iisiä, kun kilometrejä on lisäksi kertynyt jonkin verran tuon erään villityksen myötä. Koiran kanssa on kuitenkin niin kiva lähteä pitemmälle lenkille, kun virtaa löytyy miten pitkälle vaan. Sunnuntaina lähdetään kennelvaellukselle!

Kertoimia vastaan mut on luotu skabaa

Sunnuntaina käytiin ottamassa vähän tokokuvia, kun sellaisia olen toivonut. Näki hyvin, että vaikka fiilis on Käämillä todella kiva, niin kehitettävää kyllä löytyy. Onneksi ollaan muuttamassa elokuun alusta näiden nurmialueiden luokse, niin toivottavasti löytyy intoa ihan eri tavalla kun pääsee ulko-ovesta melkein heti treenaamaan. Nurmialueita on enemmänkin ja häiriötä niin ihmisten kuin autojen muodossa.

Aloitettiin Käämin bravuurilla eli liikkeestä maahan. Menee maahan samantien ja voisin väittää, että olisi ihan koekelpoinen tämän liikkeen osalta. Kuvamateriaalista näkyi hyvin, että Käämi jää tuijottamaan mun perään todella tiiviisti. Perusasentoa on ennakoinut jonkun verran, joten se olisi hienosäätöä vaativa. On tehnyt satunnaisesti myös istumisia ja seisomisia, joista istumiset onnistuu paremmin. Ajatusta kuitenkin on jo hieman seisomisenkin suhteen!

Lipsahdettiin vähän myös rallytokon puolelle, mutta tietysti ihan hyvää treeniä eteentulon suhteen! Kuvamateriaalista kävi ilmi, että voisi hyvin tulla takaakin sivulle. Näyttää siltä, että ei tekisi hirveää kaarrosta ja varmasti paremmin löytäisi paikkansa. Osaa kummatkin tavat kyllä, hienosäätöä vailla suoraan kiepsahtaen. Eteentulot joskus vinoja ja kaukana, joskus taasen tiiviitä. Hienosäätöä vaille siis nekin ja vauhdinottoa vaille. Ollaan tehty välillä muutamasta metristä, mutta kovempaa vauhtia ei olla otettu mukaan. Luoksetulo siis vähän enemmänkin hiontaa vaille.

 

Seuraamisen kanssa oli hyvä fiilis ennen kuin kurkkasin kuvia ja totesin, että näemmä tiiviyden kanssa saadaankin sitten seuraavaksi alkaa tehdä töitä. Paikan pitää muuten tosi hyvin, välillä saattaa olla hieman kujalla lähdössä. Tekniikkaa siis tekemään, toivottavasti fiilis pysyy samana. Kontaktia Käämi pitää erinomaisesti. Perusasennot saattavat olla vinoja, mutta tekee ne kyllä samantien kun liike pysähtyy. Hidasta seuruuta ja juosten seuruuta ollaan tehty vain vähän samoin käännöksiä. Tässä olisi siis työmaata ihan urakalla. Rallytokoon olisi kuitenkin ihan passeli jo nyt, osaa seurata myös oikealla ja vaihtaa puolia.

Kaukokäskyjä tehtiin aavistuksen myös. Ei kestä välimatkaa, jolloin liikkuu paljonkin. Läheltä tekee hyvin. Teki viime talvena erinomaisia kaukokäskyjä, nyt näemmä unohtuneet tehokkaasti. Maahanmenot toimii kyllä kaukaakin, mutta istumaan nousut ovat hankalia. Seisomista ei olla vielä edes yritetty, se on niin hukassa koiralla vielä muutenkin. Tätähän ei tosin alossa edes tarvitsisi vielä. Kaukoja varten siis suunnitelmaa kehiin ja siitä työstämään.

Työsarkaa löytyy lisäksi myös noutoesineen pitämisestä ja paikkamakuusta. Paikkamakuuta en ole edes alkanut työstää vielä häiriössä, tekee kyllä kotona "paikkamakuita" esim. ruokaa odottaessaan. Ei kuitenkaan aktiivista ajatusta koko liikkeestä, joten isoin työ tulee tässä. Häiriö pelottaa jo valmiiksi... Noutoesineen pitäminen taasen, noh. Irrotuskäsky toimii ainakin, mutta kapula saattaa lähteä kelpien kanssa omille teilleen (paha kapula!!) tai sitten kelpie pureskelee sitä hieman (paha kelpie!!). Olisi kuitenkin helposti viilattavissa kuntoon. Hypyn kanssa luulen, että ei tule olemaan ongelmia. Palkattomuudesta ja pitemmistä liikesarjoista puhutaan sitten, kun ollaan siihen valmiita.

Tänäänkin jatkettiin samalla kun etsittiin pokémoneja. Käämi teki tällä kertaa hihnassa, kun muitakin oli liikkeellä enemmän, ja hienosti tekikin! Sunnuntaina se karkasi kerran valokuvaajan luo, mutta muuten sieti häiriön, ja tänään se ei edes vilkaissutkaan! Mentiin kahden ihmisen ohi läheltä, kun sattuivat seisomaan hyvällä paikalla. Erinomainen Käämi, tekee luultavasti erittäin hyvää häiriönsietokyvylle.

Ja loppuun kysymys; miten tämä on mahdollista?! Puff the magic Kelpie.

Ku sä kastut nii kesä kyllä kuivaa

Viikon huomio: kelpie on kontaktihullu.

Puomikammo on jäänyt taakse, keinua Käämi käy paukuttamassa itse ja vastoin kaikkia odotuksia, se kiipesi A-esteelle ilman mitään ongelmia. A-estettä tosin ei olla vielä edes otettu oppiin, mutta Käämi päätti kokeilla sitä itse.

Tällä viikolla ollaan kahdesti käyty hallilla ja tehty ihan lyhyet pätkät opetellen uusia esteitä. Käämi tutustui matalaan renkaaseen, muuriin, pussiin sekä pituuteen. Pussin kanssa ei mitään ongelmia, Käämi totesi hirveän hauskaksi jutuksi. Muuri, rengas sekä pituus olivat medikoirille sopivat, joten niissäkään ei mitään ongelmia. Onpahan kokeiltu. Kaksi pientä hyppy-putki -kuviota sai tehdä, mutta ei ihmeemmin.

Hoksasin tuossa vähän aika sitten, että paikkakunnalta löytyy koiraurheiluhieroja. Sunnuntain kisojen jälkeen Käämin selkä tuntui keskeltä hieman kuumalta ja jumiutuneelta, niin päätin kysellä aikaa tälle viikolle. Muita ns. oireita oli tassujen nuoleskelu ja takapään venyttelemättä jättäminen. Aika saatiin tälle päivälle ja hyvä, että mentiin!

Käämin ensimmäinen hierontakerta meni todella hyvin ja vahvisti kyllä sitä ajatusta, että kyllä vaan rauhoittunut ihan älyttömästi. Kaksi kertaa keksi ponkaista ylös, mutta muuten antoi käsitellä todella kauniisti. Hieroja ei löytänyt etuosasta jumeja, mutta takaosasta löytyi juurikin keskiluun harjanteen sekä lonkkien luota pientä jumia, joista itseasiassa Käämi hieman piippasi. LTV -lausunnon jälkeen osasin tätä jo vähän odottaakin, joten tullaan käymään jatkossakin. Käämi sai kehuja hyvistä takapään lihaksista ja rotutyypistä. Hieno tyyppi!

Tällä viikolla tapahtui myös asioita, jotka saivat ajattelemaan elämän hetkellisyyttä. Täytyy muistaa elää jokainen päivä täysillä ja tarttua tilaisuuksiin, kun niitä tulee. Hirveästi voimia asianosaisille, nämä kulkevat vierellä joka päivä kaikesta huolimatta.

Pitäisi muistaa uskaltaa, pitäisi muistaa yrittää

Osallistuttiin meidän ensimmäisiin agilitykisoihin tänään, nimittäin kannatusepisten putkiralliin! En ollut vielä tänä aamunakaan ihan varma, että osallistutaanko ollenkaan. Kisapaikalle lähdettiin kelpien kanssa sillä mielentilalla, että ainakin saadaan hyvää kontaktitreeniä. Suurimmat huolenaiheet olivat ulkokenttä sekä häiriö.

Ensimmäisen kerran, kun otin Käämin ulos autosta, niin se ei todellakaan ollut mukava ja kiva. Haukkui ja pongasi ympäristöstään vähän kaikkea muuta paitsi minut. Teki kuitenkin jo tässä vaiheessa muutaman seuruupätkän ilman haahuilua. Käytiin lenkillä ja palattiin takaisin, hetken aikaa hengattiin kentän puolella, mutta pongailu ja satunnainen huutaminen jatkui. Laitoin Käämin autoon tauolle.

Tauon jälkeen Käämi oli ihan kuin toinen koira. Se kuunteli, ei häslännyt, otti kontaktia ja teki tehtäviä todella hyvin. Me saatiin kuin saatiinkin se oma kupla rakennettua, joten uskalsin käydä vahvistamassa meidän ilmoittautumisen. Mun kisajännitys tämän kanssa on ihan uusissa sfääreissä kuin aikaisemmin, edellisistä kisoista on ihan liian pitkä aika jo. Käämiin tämä heijastui ehkä hieman myös, mutta sen tekeminen rauhoittui todella paljon alkupöllöilyn jälkeen.

Tein sen mokan, että otin Käämin ennen omaa suoritusvuoroa liian aikaisin hengaamaan. Saatiin erittäin hyvä kupla aikaiseksi, joka kuitenkin hieman pääsi puhkeamaan. Käämi kerkesi muutaman kerran pälyillä radalle päin ja haukkua. Oli aika työlästä saada se rauhoittumaan edes hetkeksi. Lähtöön se veti hihna suorana ja luultavasti teki radan hengittämättä kertaakaan... Otin pannan koiralta pois, jätin lähtöön ja yllätyin. Olin ollut ihan varma, että se sinkoaa lähdöstä ties sun mihin. Ei singonnut, tuli kyllä ensimmäisen hypyn ohi - olisi pitänyt käydä korjaamassa, kun näin sen jo ennen lähtölupaa - ja kesti korjaamisen. Ei pongaillut yleisöä tai haukkuvia koiria, vaikka jouduin pyytämään Käämin todella pitkältä matkalta takaisin lähtöön. Se meni ensimmäisestä putken päästä ohi, samoin kuin pitkän suoran päässä olleesta putkesta, mutta teki muutamat vaikeat kohdat erinomaisesti! Vääriä putkia meille ei tullut ollenkaan, Käämi kuunteli ja teki eikä ollut yhtään räyhäävällä fiiliksellä. Se tuntui radalla oikeasti todella kivalta, hieman ehkä väsyneeltä odottelusta. Viimeisestä hypystäkin Käämi tuli ohi, joten virheitä radalta 20 + 10 hylkysuorituksesta, siispä 30 virhepistettä. Aika korjailuineen oli 53,81 ja korjauksiin meni todellakin aikaa. Loppusijoitus oli 13 (80,81) ja ei oltu edes viimeisiä.

Maalissa Käämi pääsi hieman omille teilleen, joka tietysti harmittaa, mutta ainakaan se ei syöksynyt toisen koiran luokse. Oma vika, kun laskin koko koirasta irti pantaa laittaessani ja Käämi päätti laskea samaan aikaan patukasta irti. Pitää keksiä maaliin joku superpalkka, että näitä ei enää käy. Käämi kuitenkin yllätti erittäin positiivisesti ja yksi kynnys on saatu ylitettyä. Totesin hiljaa mielessäni, että ei saada kisarutiinia luotua, ulkokenttäkokemusta tai häiriötreeniä, jos ei uskalleta mennä. Onneksi uskallettiin!

Facebookin kautta saatu video tässä, kiitos Tiinalle videoinnista!

Viralliset terveystarkastukset ja täydentävät lausunnot

Käämin kanssa käytiin virallisissa terveystarkastuksissa jo juhannusviikolla. Puuttuvia palapelin palasia oli kuitenkin muutama, joten kirjoittelen näistä vasta nyt.

Käämin viralliset terveystarkastukset sisälsivät polvet, lonkkakuvat, selkäkuvat sekä kyynärkuvat. Ensimmäisenä Käämiltä kopeloitiin polvet ja näistä tämä lääkäri sai oikean patellan luksoitumaan. Kennelliittoon lähti lausunto 0/1 mediaalinen eli sisäänpäin luksoituva patella. Voin sanoa, että järkytyin aika tavalla ja mieleen palasi heti melkein vuosi sitten tapahtunut tapaturma. Polvi ei ole ikinä oireillut tämän jälkeen ja olen nähnyt, miltä pois paikoiltaan menevä patella näyttää. Sulattelin tätä uutista muutaman päivän ja varasin Esa Kestille ajan 7.7., jotta saisin ortopedin mielipiteen polvesta ja agilityharrastuksen jatkamisesta. Agility meni välittömästi hetkelliselle tauolle ja vaihtelin sähköposteja muiden patellaluksaatiokoirien kanssa agilityä harrastavien ihmisten kanssa. Heidän koirilla patellaluksaatio on ollut oireeton, joten uskalsin varovaisesti rakentaa toiveita edes harrastamisesta omaksi iloksi.

Kestille aika oli tänään aamukahdeksalta ja suunnattiin sinne hyvin jännittynein tunnelmin. Käämi nostettiin pöydälle ja molemmat takajalat pääsivät perusteelliseen syyniin. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Kesti totesi, että ei saa patellaa itse luksoitumaan ollenkaan venytysasennossa tai perusasennossa. Luksaatiolausunnon ja tämän lausunnon välillä on vain muutama viikko, joten uskon siihen, että ensimmäinen arvio on ollut virheellinen. Kesti suositteli meitä jatkamaan normaalia elämää kuten tähänkin asti ja jos oireita joskus ilmenee, niin palataan takaisin Kouvolan Evidensiaan.

Kestin lausunto kuului seuraavasti:

"Käämin otj polvessa todettu virallisen lausunnon yhteydessä patella luksaatio. Kliinisiä oireita ei ole havaittu missään vaiheessa. Täällä tänään polvet normaalit. Normaali elämä kivun sallimissa rajoissa. Mikäli oireita ilmaantuu ottakaa yhteyttä."

Käämi ei ole koskaan ontunut tai jättänyt askeleita väliin. Pidetään erityistä huolta lihaskunnosta ja käydään uusimassa lausunto kahden vuoden kuluttua. Vuodenkin päästä voisi, mutta tämä ei tällöin jäisi voimassa olevaksi kuin vuoden verran. Aloitan myös syöttämään nivelvalmisteita, sillä niistä tuskin on haittaa.

Käämin kaularanka oli terve ja selkärangasta ei löytynyt nikamamuutoksia, mutta Käämi sai LTV1 -lausunnon. Näitä LTV -lausuntoja on alkanut ponnahdella kun sieniä sateella kun selkiä kuvataan enemmän. Voisin myös varovaisesti epäillä, että ruotsalaisilla koirilla on tähän myös oma vaikutuksensa, sillä siellä ei kuvata selkiä ollenkaan sivusta. LTV1 -lausunto harmittaa myös, mutta nykytiedon mukaan se ei vaikuttaisi koiran normaaliin elämään. Pidetään Käämin kanssa tarkempi huoli siitä, että jumeja ei pääse syntymään.

Lonkkakuvat arvioitiin eläinklinikalla niin, että huonoimmillaan B. Kennelliiton lausunnon jälkeen voin sanoa, että tuli itku. Käämin lonkat oltiin arvioitu liitossa C/C. Alkoi pitkä odotus, että saisin soitettua Limanille syytä lausuntoon, sillä en tiennyt yhtään, mitä lonkissa (ja polvessa...) oikeasti on. Onnekseni Käämin lonkat ovat C-lonkat parhaasta päästä, sillä maljat ovat ainoastaan matalat ja toinen puoli on hieman löysä. Reisiluun päät istuvat maljoihin todella nätisti ja ovat pyöreät. Lonkissa ei ole nivelrikkomuutoksia ja ne eivät myöskään tule vaikuttamaan meidän harrastusuraan. Lonkkatulos oli myös hieman shokki siltä kantilta, että kartoitin ennen pentueen syntymää huolella mahdolliset terveysriskit ja lähisuvussa kaikki lonkat ovat huonoimmillaan B. Geenilottoa ja meillä hieman epäonninen tulos.

Rumat tilastomerkinnät, mutta niinhän se on, että pelkkä kirjainyhdistelmä ei tee koirasta sairasta. Käämi on pirteä ja elämäniloinen koira, joka ei ole oireillut. Oman mielenrauhan kannalta oli tärkeintä hakea polvesta toinen mielipide ja olen iloinen, että se oli ensimmäisestä lausunnosta poikkeava. Oma maailma romuttui juhannusviikolla hyvin paljon, kun pelkät kirjainyhdistelmät olivat nenäni edessä. Siinä unohtui ne tosiseikat, että Käämi liikkuu tehokkaalla ravilla, nukkuu todella paljon selällään, ei ole ikinä kieltäytynyt menemästä maahan jne. Me jatketaan entiseen malliin ja jos tulevaisuudessa Käämi alkaa oireilla, niin tehdään uusia päätöksiä silloin. Lihaskunto on erityisen tärkeää kuin myös lämmittävät ja palauttavat lenkit treenien jälkeen, ja me aiotaan tämä ottaa erityisellä huolellisuudella. Jalostuskäyttöön tästä ei ole terveytensä puolesta, joten pikkukäämit pysyvät vitsailun tasolla.

Yhdessä kuljetaan punaiseen auringonlaskuun

Ei oo mitään mikä ois näin nättii

Tämä viikko on ollut meidän viikko!

Käämillä on aikaisemmin ollut tapana hieman askarrella mun ollessa töissä. Se ei varsinaisesti ole rikkonut mitään, mutta toisinaan latttialta on saattanut löytyä tyhjä limupullo tai kaukosäädin. Tällä viikolla yllätyksekseni kotona on odottanut uninen kelpie ja lattia on ollut vapaa sinne kuulumattomista esineistä.

Kävimme torstaina äitini kanssa hieman valokuvausretkellä Kärnäkoskella sekä Partakoskella. Käämin pystyi huoletta laskemaan kuvausten ajaksi irti, vaikka yhdellä paikalla olikin ihmisiä laittamassa juhlatelttaa pystyyn. Oli kauniisti kuulolla ja ei singonnut päättömänä kuvaajaa päin tai minnekään muualle. Kotipihalla Käämi teki myös yhdet kepit käden perässä ja viimeisellä välillä siltä löytyi jo vauhtia ja vähän ennakointiakin, hurjaa!

Perjantaina otettiin mielenvirkistykseksi hieman tokoa pihalla ja ai vitsi, täähän tuntuu superkivalta! Käämi teki muutaman seuruupätkän, liikkeestä maahanmenon sekä liikkeestä seisomisen. Seuraaminen olisi oikeastaan käännösten hienosäätöä vaille alokasluokkaan valmis. Liikkeestä maahan menee samantien kun käsky käy, mutta ennakoi perusasentoa. Liikkeestä seisominen oli hurjan vaikea käsittää, mutta sitä ei ollakaan tehty ja tehtiin lähinnä ideaa.

Perjantaina kävin sovittamassa Hööksin pelastusliivejä, kun eräs koiranomistaja oli pistänyt ne myyntiin. Mietin näiden ja Ezydogin liivien välillä aika kauan, mutta tarkoitus on käyttää liivejä lähinnä itsevarmuuden hakemiseen, niin totesin viidenkympin korvilla olevat liivit turhan kalliiksi. Hööksin pelastusliivit osoittautuivat ihan onnistuneeksi hankinnaksi ja tänään käytiin niitä testaamassa venerannassa.

Sain vetää Käämin ensimmäisen kerran kantokahvasta veteen, mutta lopulta se teki jo itse syöksyjä järveen. Hätääntyy hieman ja alkaa roiskia etujaloillaan, kun ui ulappaa kohti, mutta rantaa kohti ui rauhallisesti ja hyvällä tekniikalla. Luultavasti ei kovin monia uintikertoja liivien kanssa tarvita. Olen myös hurjan ylpeä pienestä teinikelpiestä, joka autoista ja veneitä kuntoon laittavista ihmisistä huolimatta pysyi kauniisti kuulolla ja tuli minun luokse, vaikka en voinutkaan koiraa namilla palkata. Se on rauhoittunut ja fiksuuntunut taas hurjan paljon, toivottavasti kestää enemmänkin kuin tämän viikon!

Ilmoitin tämän myös syyskuulle näyttelyyn ja totesin, että Tallinnaan ei lähdetä hakemaan juniorimuotovalion arvoa. Katsotaan ensi vuonna, josko haettaisiin aikuisena serti ja miksei cacibkin. Ensi viikolla ajellaan Kouvolaan.