torstai 30. maaliskuuta 2017

Lahti KV


Lahden näyttelyssä pyörähdettiin viime sunnuntaina. Käämillä oli virtaa hieman liikaakin, mutta ei tullut yllätyksenä. Jouduin seisottamaan Käämin kyykystä käsin, mutta onneksi tiukka tuomari tykkäsi siitä huolimatta.

SA varmaan taas käyttäytymisestä kiinni, joten SERT taas niin lähellä, mutta niin kaukana! Vanhoilla säännöillä Käämi olisi ollut uroksista toiseksi paras. No, uutta ilmottautumista kehiin, kyllä se sieltä vielä tulee.

Hanne Laine Jensen
"Up to size. Good length. Strong body. Masculine wedge shaped head. Acceptable ears. Good eyes. Strong fore face. Strong bite. Good neck, topline and tail. Moderate angulation front and near. Good bones and feet. The movements are round but should be more stable. Good coat and collar."
NUO ERI1

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Niin kuin ne toiset, tasapainoiset, osaa mä olla en

Nyt on kyllä huippufiilis!

Tämän viikon viikkotreeneissä oli ihan eri koira kuin parina aikaisempana. Kadonnut treeniflow alkaa väläytellä taas merkkiä itsestään. Voi Käämi ♥

Meillä oli vielä tälläkin viikolla kahden koiran ryhmä, joten pystyttiin taas pureutumaan kunnolla lähtöongelmaan. Käämi on selkeästi hoksannut tämän asian ja sen, että on kannattavaa tulla lähtöihin. Ensimmäisellä vuorolla teki todella hyvin ja malttoi ottaa namin ennen hyppyä. Kesti myös istumaankorjauksia sekä radan reunalla ollutta häiriötä! Ainoastaan treenin lopussa väsyneenä reagoi muutaman kerran, mutta tuli kummallakin kerralla pois lähes heti.


Ensimmäinen ratapätkä meni todella hyvin ja ohjaajakin oli kartalla. Käämi teki todella makeat kontaktit puomille ja puomin joustoa ei enää varo ollenkaan. Nopea ja täsmällinen suoritus. Kääntyy ja kokoaa itsensä todella hyvin.

Tauolla Käämi oli viime viikkoon verrattuna todella rauhallinen. Kyllähän se vähän tempoi ja huusi, mutta pystyi myös odottamaan hiljaa ja pitämään kontaktia yllä pitkiäkin aikoja. Eihän se vielä rento ole ja kuluttaa itseään tyhmällä hösöämisellä, mutta selkeästi parempaa kohti menossa koko aika. Jäähdyttelylenkin jälkeen meni autolle todella fiksusti ja sai superpalkat siitä.

Toinen vuoro alkoi sillä, että Käämi teki rengasta. Ongelmana on ollut, että se paukauttaa mennessään renkaan rikki tai menee ali. Alkoi kuitenkin pikkuhiljaa tekemään paremmin ja paremmin. Käämi myös tarjosi paljon lähtöasentoja, ihanin.

Toiselle ratapätkälle sai tehdä muutaman toiston lähtöön, mutta ei meinannut malttaa ottaa koutsilta namia ennen hyppyä. Tähän kun saatiin onnistuminen, niin sai tehdä rataa sitten lentävillä lähdöillä. Käämi luultavasti laittaa hakuun uutta ohjaajaa, sillä en meinannut viedä sitä loppuun asti takaakiertoa sen jälkeen, kun kelpie oli tömähtänyt päin. Sivuttaiset hypyt on selkeästi meille vielä vaikeita, ja itseasiassa tiedostankin tämän jutun. Toivotaan, että niitä tulevilla viikoilla on treeniradoilla.

Ensi viikon Käämi viettää kaksin kepon kanssa, joten agilitytreenit jäävät välistä. Hieman pelottaa, kuinka tälle fiilikselle sitten parin viikon päästä käy, mutta eiköhän Käämi hanskaa.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Irrotessaan telineistä, laittaa silmät kii


Käytiin Käämin kanssa tänään ohitustreeneissä, jota järjestetään silloin tällöin nuorille koirille. Käämi on lenkkeillyt koko talven pääosin irti, joten lähdettiin tänne kun kerrankin asian muistin. Ohitukset ovat yleensä vaihtelevia, välillä ohittaa rähiseviä koiria ilman mitään hölmöilyjä, välillä haluaisi mennä moikkaamaan ja välillä haukkuu mennessään. Ei kuitenkaan varsinaisesti mikään remmirähjä.

Paikalla oli kymmenkunta koiraa ja pyörittiin tunti toria ristiin rastiin. Olin laittanut Käämille etuvetovaljaat hillitsemään vetämistä ja sehän ei kelpielle todellakaan sopinut, sillä pakkopäästäkovaa! Tästä syystä Käämi komensi haukkumalla mua useampaankin otteeseen, mutta yhdellekään koiralle se ei varsinaisesti haukkunut. Ohitukset sujuivat erittäin hyvin ja ainoastaan yhden ryykäsyn kelpie olisi tehnyt paikallaan ollessaan oman auton vieressä. Käämistä taisi olla aika kummallinen iltalenkki.

Kotipihalla se otti seitsemän vapautusta autosta, ennen kuin lopetti haukkumisen ja naapurien koirien luokse kauhomisen. Sattumalta naapuritalosta tuli kaksi eri koirakkoa parkkipaikalle juuri samaan aikaan, joten Käämistä siisteintä koskaan. Jälleen lähinnä komennushaukkua mua kohtaan sekä muutama kauhominen luokse. Lopulta sieltä autosta tultiin siivosti pihalle ilman oman äänen rakastamista.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvät fiilikset jäi! Varsinkin, kun itse olin aamulla saanut kaksi eri migreenikohtausta, joten pelkäsin treenien jäävän kokonaan väliin. Onneksi olo koheni iltapäivän mittaan ja päästiin käymään, nyt vaan piakoin toivomaan uutta samanlaista.

Järjettömän suuret pahoittelut muuten niille kaikille kommentoijille, joiden kommentteja en ole julkaissut moneen kuukauteen! En ollut osannut etsiä itse kommentteja yhtään uuden editorin myötä, joten olin ajatellut, ettei meille kukaan ole kommentoinutkaan. Teille on nyt vastattu ja toivottavasti jatkossa jaksatte vielä kommentoida! :)

torstai 16. maaliskuuta 2017

Otan sen haasteena, se sopii teemaan


Ohjatut treenit olivat vuorossa eilen.

Käämin kanssa aloitettiin pelkällä lähtötreeneillä. Ongelmaan haettiin apua sillä, että Käämi ottaa namin kiposta ennen kuin suorittaa ensimmäistä estettä. Sehän toimi, vaikka muutama jäätyminen Käämille tulikin. Nekin ratkesivat verrattain nopeasti, sen verran ruoka motivoi tekemään. Aiotaan nyt pitää lähtötreenit kokonaan erillään ratatreeneistä.

Rataakin se sai tehdä, lentävillä lähdöillä. Teki todella hyvin, mutta lentävistä lähdöistä huolimatta muutaman kerran ei tullut tekemään suorilta käsin. Otettiin tähän avuksi Koske -käsky ja superpalkka ennen kuin suorittaa esteitä. Luultavasti Käämiä ketuttaa hinkata samaa ratapätkää monta kertaa tai sitten siinä on jotain muuta taustalla, kunhan vain tietäisi mitä.


Ihminen sai jälleen kerran noottia siitä, että peittää esteitä. Miksiköhän ei ole välillä onnistunut? Kannattaisi oikeasti videokuvata omia treenejään aina, jotta tällaiset asiat näkisi itsekin. Tehtiin lähtöjä siis tuolle valkoisen ykkösputken "alla" olevalle hypylle, josta se sai sitten tehdä putkenkin vielä perään. Ratatreenit aloitettiin suoraan putkilta ja vitsi, että mulle tulee tulevaisuudessa vielä kiire.

Kolmoshyppyä kerkesin jännätä, kun ei olla noin kauheasti tehty. Ekalla toistolla otin aivan liikaa haltuun, toisella jo vähän paremmin, mutta kääntyi kuitenkin vasemmalle ja vähän väärään suuntaan neloshyppyä ajatellen. Vitosputki ei meinannut aluksi löytyä, luultavasti siksi, että se oli pääväriltään musta. Sen jälkeen ei ollut ongelmia.

Harmaat esteet olisivat jatkuneet suoraan, mutta koska ei tehdä vielä a-estettä treeneissä radalla, niin se skipattiin. Ensimmäisellä yrityksellä kääntyi ykköseltä mihin sattuu, ennen kuin mulle huomautettiin, että ohjaapa esimerkiksi oikealla kädellä niin kuin olisit tulossa a:lta. Okserin jälkeisen putken haki todella hyvin, mutta ensimmäisellä toistolla sain vähän viedä enemmän perille, mutta neloselle ei tullut oikeastaan kertaakaan kiire. Irtosi kolmosputkeen paremmin ja paremmin koko ajan, samoin neloselle meni pimeään putkikulmaan treenien lopussa erinomaisesti ilman, että saattelin lähempää.

Häiriössä päästiin tekemään myös ja no, kyllähän se lähtee kerran treenien aikana, jos ei juuri silloin ole tekemässä rataa. Nolottaa älyttömästi, mutta onneksi nykyään tulee pois ilman niska-perse -otetta. Lapsien luokse ei itseasiassa koskaan ehtinyt toisella suoritusvuorolla, joten siitä plussaa, sen verran kuunteli.

Tauolla Käämi käyttää kaiken energiansa sen asian kertomiseen, että joku muu tekee hänen rataansa. Olisipa jo kesä, niin voisi laittaa auton perään odottamaan omaa vuoroaan. Tälle asialle olen sanonut ikuisuuden tekeväni jotain, mutta Käämi kuumuu ihan helvetikseen, että en ihan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kokeillaan niitä kosketusjuttuja tähänkin, onneksi alkaa kohta olemaan sen verran valoisaa treenien aikaan, että näkeekin jotakin.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

No se menee kuinka menee, turha jarrua kuluttaa


Pieniä työtapaturmia, kelpiellä taitaa olla vakaa aikomus saada mut sairaslomalle.

Käytiin sunnuntaina treenaamassa pelkkiä lähtöjä Käämin kanssa. Hallissa ei ollut ratapohjaa, joten otin ainoastaan kaksi siivekettä meidän apuvälineiksi ilman rimaa. Olin varustautunut KeHun verkkopallon kanssa näihin treeneihin, jotta saisin vähän vaihdeltua palkkatapoja. Erittäin onnistunut valinta, kohta tiedätte miksi.

Lähdöt onnistuivat loistavasti, muutaman kerran valahti maahan. Kävelin ja mutkittelin siivekkeiden läpi useampaakin kertaan palkaten Käämin aina välissä namilla. Kesti todella hyvin aloillaan ja omaan silmään ihan ajatuksen kanssa. Loppuun palkkasin aina lelulla, välillä omalle paikalleen, välillä taakse ja välillä siivekkeistä läpi.

Treenien loppupuolella Käämi oli saanut tuon verkkopallon itselleen ja olin jo ehtinyt kääntyä toisaalle miettimään seuraavaa lähtöpaikkaa. Kuinkas sitten kävikään, Käämi onnistui jotenkin pompauttamaan verkkopallon niin, että se otti samalla etuhampaillaan kiinni mun toisesta pakarasta! Ainakin toivon, että siinä välissä oli myös se verkkopallo ja kyseessä tähtäysmoka. Voin sanoa, että kyllä muuten tuntui ja tuntuu edelleen, vaikka housut ja iho kestivätkin ehjinä. Todellinen pain in the ass.

Pikkuisen aikaa itseäni keräilleenä otettiin vielä muutamat lähtötreenit, Käämi sai juosta puomin muutaman kerran läpi todella hienoin kontaktein sekä kerran A-esteen. A-esteellehän ei ole mitään opetettu, joten tyhmä veto, mutta halusin kokeilla sen jälkeen, kun Käämi kävi tekemässä sen alastulon kontaktialueelle hienot 2on2offit omatoimisesti. Kyllähän se sen läpijuoksi hiljentämättä ja (luultavasti tuurilla) osui molemmille kontaktialueille. Pitää siis ottaa oikeasti treenirepertuaariin tämäkin este. Toisen puomin se kävi tekemässä tämän jälkeen ja kuunteli hyvin stoppikäskyt kontaktille, joten toivotaan, että puomille ei läpijuoksuja jatkossa tule.

Työtapaturmat jatkuivat tänään, kun leikin lomassa Käämi tuli mun nenään ja huuleen komean rutsahduksen saattelemana. Voin sanoa, että sattui kyllä ihan kiitettävästi, mutta onneksi kyseessä taisi olla vain kova tälli eikä nenämurtuma...

Huomenna ryhmätreeneihin, toivotaan, että sunnuntai tuotti tulosta!

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Älä päästä flowtas alamäkee


Kirjoitin viime sunnuntaina luonnoksiin odottamaan pienen kriiseilyn edellisen viikon torstain (2.3.) treeneistä, mutta ehtinyt sitä julkaisemaan ennen uusia tuulia. Saatiin nimittäin viikonloppuna tieto, että meille on vapautunut ryhmäpaikka ja päästään jo tässä kuussa aloittamaan keskiviikkoisin ohjatuissa treeneissä! Oli todella ilo kuulla tällaisia uutisia, varsinkin kun torstaitreenit olivat menneet täysin penkin alle. Jospa valvovan silmän alle pääseminen muuttaisi molempien asennetta ja ohjaajastakin tulisi selkeä koiralle.

Lyhyestä virsi kaunis, torstaina kävi mielessä jo koko agilityn vaihtaminen johonkin aivan muuhun. Meidän koko treenit kestävä treeniflow on ollut aika kadoksissa nyt tauolta palattua ja mitta täyttyi, kun Käämi ei meinannut tulla edes perusohjauksiin. Käämi on muutenkin ruvennut aika röyhkeäksi radalla ja tekee enemmän omia ratkaisujaan. Kepit kiehtovat ihan hirveästi ja se livistää niille samantien, vaikka ei olla nyt edes niitä tehty. Se teki osan pätkiä hyvin, mutta toiset possuili ihan täysin. Yritin helpottaa kaikkia pätkiä, mutta kun koira ei tule edes valssiin, niin päätin lopettaa treenit siihen.

Keskiviikkona aloitettiin meidän ryhmäpaikalla ja saatiin omat privaattitreenit, sillä ryhmään ei ollut ehtinyt vielä toiset jäsenet paikalle. Käämi antoi täyslaidallisen ongelmia ratkottavaksi heti ensimmäisestä treenikerrasta lähtien, nimittäin lähtöahdistus iski pahempana kuin koskaan. Muutaman kerran keksi varastaa ja mennä maahan sen kyttäämisen lisäksi. Luultavasti ahdistui ja paineistui korjauksista, sillä paheni vain pahenemistaan.

Radalle päästiin muutaman kerran ja loistavastihan se kulkee, mitä nyt ohjaaja peittää esteitä ja lähtee liian aikaisin esim. takaakierrosta liikkeelle. Hyviä huomioita ja ehdottomasti meille tarpeen! Käämi kääntyi todella kauniisti, tuli ohjauksiin ongelmitta ja suoritti kumirouhepuomin hirveällä vauhdilla. Sai muuten kehuja kontakteistaan, jes! Valvovan silmän alla on nyt kiva lähteä etsimään sitä kadonnutta treeniflowta ja ratkomaan tuota omituista lähtöahdistusta. Luotto meidän uuteen koutsiin on kova, joten eiköhän saada nämä probleemat ratkottua ja päästä sinne kisaradoille kesällä!

Treenipossuilut voivat johtua noista pääkallokeleistäkin, että josko olisi kehittänyt jotain jumeja. Ollaan pyritty nyt tekemään rauhallisia lenkkejä pitävillä pohjilla ja olen pitänyt sekä BoT:in verkkoloimea että yrittänyt itse hieroa erityisesti selkää. En hirveästi uskalla käyttää voimaa hieronnassa, mutta olen huomannut pienen eron hieromattoman ja hierotun selän välillä. Tällä hetkellä Käämin selkä tuntuu joustavalta. Varailen hierojaa sopivaan väliin nyt kevään aikana.