tiistai 17. huhtikuuta 2018

Mä tarviin sykettä hengissä pysymiseen


Käämin nenä toimii todistetusti!

Käämi läpäisi eilen Nose Work Finland ry:n silmissä virallisen 1. luokan hajutestin eukalyptuksella ensiyrittämällä! Olen ihan hurjan ylpeä tuosta pienestä kelpiekaahottimesta, sillä ei todellakaan ollut mikään läpihuutojuttu.

Kävimme nimittäin muutama viikko sitten samassa paikassa möllihajutestissä. Käämi on ennenkin käynyt paikassa hierottavana, joten tilassa tuoksuu vahvasti toiset koirat. Käämi oli hieman turhan villi ja vallaton eikä löytänyt hajua, kuin vasta ajan loputtua. Ihan väärässä mielentilassa, mutta onneksi kuitenkin oli mahdollista käydä ennen varsinaista testiä herättelemässä ajatusta. Tehtiin viime viikolla kenraali vastaavassa tilassa eikä tuo kenraali kyllä kovin hyvältä näyttänyt...

Eilen mulla oli ihan eri koira. Kyllähän se vähän häsläsi, mutta kuitenkin murto-osan siitä, mitä aikaisemmin. Se ilmaisi harjoitushajun mulle kolme kertaa erittäin vahvasti ja oli jo ensimmäisellä ohituskerralla menossa hajun luokse, mutta en itse huomannut. Olin saanut vähän vinkkejä viime viikolla olleesta hajutestistä, joten Käämi sai tavata huoneessa olevan testihenkilökunnan ennen lähtöviivalle menoa.

Oikea päätös, sillä nyt Käämi keskittyi haistelemaan. Se haisteli ensin tilan lattiat läpi, jonka jälkeen otin sen viereen ja lähetin uudella käskyllä. Meni suoraa tietä oikealle laatikolle ja vaikka testissä ei oteta aikaa, niin 40 sekuntia ja testi oli ohi! Myönnetään, että ehdin hieman jo ahdistua pelkistä lattian nuuskutteluista, mutta omat hermot kestivät paljon paremmin kasassa jännityksestä huolimatta.

Näin ollen voidaan Käämin kanssa ottaa kisakalenterit kouraan! Ihanaa, että jossakin lajissa päästään tulevaisuudessa kisaamaan, vaikka Kennelliiton silmissä tämä ei virallinen vielä olekaan. Silti, minulle tuo on erittäin tärkeä ja iso juttu, sillä olen kuitenkin opettanut Käämille tämänkin lajin perusteet täysin itsenäisesti.

Maailman parhain Käämi-kelpie 

torstai 5. huhtikuuta 2018

Me ollaan ikuisii niinku timantit ja loputon niinku avaruus


Maaliskuun puolenvälin kieppeillä Käämi pääsi ensimmäistä kertaa irti jäällä ja nyt eilen ensimmäistä kertaa metsässä.

Kaikki on sujunut todella hyvin hieman upottavasta lumesta huolimatta. Käämi käyttää kaikkia jalkojaan todella hyvin eikä liikkeissä ole näkynyt mitään, joka huolestuttaisi. Metsä oli selkeästi isompi juttu Käämille, sillä ensimmäisellä minuutilla nähtiin kunnon kelpiehepulit. Jäällä Käämi muuntui taasen norpaksi ja kieri pitkin jään pintaa.

Odotellaan kuitenkin nyt, että metsät sulaisivat, niin ei tarvitsisi pelätä yhtäkkisiä ryydloikkia upottavaan hankeen. Fiilis on kuitenkin positiivinen ja selvästi voiton puolella. Muutaman kerran loppumatkasta asfaltilla Käämi on saattanut hetkellisesti pomputtaa jalkaa, mutta varsinaista ontumista ei enää ole ollut ja pomputuskin loppuu kyllä. Käämillä on jonkun verran nirhaumia anturoissa, joten voi olla ihan tällaisenkin varomista.

Toki on nyt sanottava, että ennen ensi talvea naulat lähtevät pois. Yksi aamu oli maaliskuun puolella sen verran kylmä, että Käämi nosteli kaikkia tassuja kun jouduttiin kahlaamaan hieman lumihangessa. Tämän jälkeen Käämi ontui leikattua jalkaa muutaman päivän ajan ja ihan ymmärrettävästä syystä, käy omaankin polveen tuo kylmä ajoittain ja siinä ei kuitenkaan itsellä ole metallia, että tuntuma on varmasti todella epämiellyttävä.

Toivotaan, että tästä seuraa hyvä ajanjakso ja molemmat takajalat kestävät meiningeissä mukana. Kevät tulee hitaasti mutta varmasti, joten kohta päästään jo jälkimetsäänkin! Aika näyttää sen, minkä harrastuslajin kanssa jatketaan.

Norppaantuminen :D

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Matkamies Ähtärissä


Pääsiäisen kunniaksi suunnattiin auton keula kohti Ähtäriä pitkänäperjantaina.

Käämi pääsi mukaan, sillä varasin Hotelli Mesikämmenestä yhden yön. Todella huoleton ja mukava matkakaveri, josta voi olla todella ylpeä! Viereiseen huoneeseen nimittäin sattui pienestäkin rasahduksesta haukkumaan ruvenneet koirat, joille Käämi ei lotkauttanut korviaankaan. Ihana!

Ähtärireissuun kuului tietenkin pandatalossa vierailu. Pyry oli selvästi aktiivisempi ja tallusteli ulkona useampaankin otteeseen, parhaimmillaan viiden metrin päässä! Lumikin kävi pihalla näyttämässä muutamat pandajoogat, mutta suuntasi pian nauttimaan bambuateriaa. Pandatalosta jäi todella positiiviset fiilikset, sillä pleksiä tai verkkoaitaa on hyvin minimaalisesti, joten pandat on mahdollista nähdä ilman näköesteitä. Pääsiäisestä huolimatta meidän vierailun aikana ei ollut hirveää ruuhkaa.

Todella mukava reissu! Eläintarhan asukit olivat näin kevään korvilla todella aktiivisella tuulella, joten ehdottomasti parhain aika vierailla. Ainoastaan hirvet ja lumileopardit lepäilivät paikoillaan, ahmakin heräsi sopivasti meidän aikana.