Vaihtuu kalenterit, mut pysyy sydän ja kaverit

Vuosi 2016 oli erittäin onnistunut ja käteen jäi paljon uusia muistoja.

Käämistä on vuoden aikana kasvanut todella mukava nuori koira ja se on vuoden aikana rauhoittunut todella paljon. Käämi on onnistunut todistamaan useaan otteeseen, että se on minun käteeni juuri se The Kelpie, mitä toivoinkin.

Vuosi 2017 saa totisesti pistää parastaan päihittääkseen tämän vuoden tapahtumat. Puhtaalta pöydältä lähdetään ja innolla odotetaan, mitä uudet 365 päivää oikein tuovatkaan tullessaan. Se on varmaa, että pääsemme Käämin kanssa tekemään uusia aluevalloituksia.

Vuonna 2016...

... tutustuttiin uusiin tuttavuuksiin, kuten walesinspringeri Paavoon ja seropi Vilkkuun
... rymyttiin vanhojen koirakaverien, kuten Aatun, Donin, Riskin ja Elvin, kanssa
... vietettiin aikaa suosikki-ihmisten seurassa

... retkeiltiin toukokuisessa kevätmaisemissa Kolilla
... retkeiltiin kennelporukan kanssa heinäkuisessa Nastolassa
... kerrytettiin auton matkamittariin useita tuhansia kilometrejä
... vierailtiin vierailla mailla ja käytiin ensimmäinen ulkomaanreissu

... agilitytreenit kuuluivat ohjelmistoon miltei ympäri vuoden omatoimisesti sekä ryhmäpaikkavierailuin
... tammikuussa kouluttauduttiin agilityn hyppytekniikassa
... maaliskuussa kouluttauduttiin Vuorelan Lotan opeissa Ryttylässä
... heinäkuussa osallistuttiin ensimmäiseen putkiralliin
... elokuussa palattiin Lotan oppeihin
... agilityn treenikausi päätettiin lokakuun alkuun putkiralleillen
... marraskuussa saavutettiin agilityn kisaikä ja joulukuussa Käämi sai oman kisakirjan

... huhtikuussa korkattiin esineruutukausi 
... toukokuussa tuskailtiin lähtöaluekäyttäytymisen kanssa
... esineruudut päätettiin talviseen metsään ja lähtöalueelle tulo oli erinomaista

... treenattiin (rally)tokoa sekä yksin että treeniporukassa säännöllisen epäsäännöllisesti ympäri vuoden

... tammikuussa hyvästeltiin pentuluokka Lahden pentunäyttelyssä tuloksin PEK2
... maaliskuussa tehtiin ensiesiintyminen junioriluokassa Imatran näyttelyssä tuloksin EH3
... Narvan näyttelyreissulta saatiin tuliaisiksi sertinälkä yhden juniorisertin myötä
... Porvoon näyttelyssä käytiin hyvästelemässä junioriluokka tuloksin ERI1

... toukokuussa Käämi täytti yksi vuotta
... kesäkuussa Käämi kävi virallisissa luustokuvissa ja pääsi lisätutkimuksiin ortopedille heinäkuun alussa
... vuoden aikana Käämi on kasvanut ja kehittynyt sellaiseen suuntaan, mitä olen toivonutkin

... kiitos kuuluu niille henkilöille, joihin voi aina luottaa ja jotka ovat toimineet erittäin suurena apuna vuoden aikana, ilman teitä olisi jäänyt puuttumaan paljon
... kiitos kuuluu blogin lukijoille, jotka ovat seuranneet meidän vuotta, teille on ollut ilo kirjoittaa

... kiitos Käämi, joka olet minun oma luottokoirani ja harrastuskaverini, oma rantanplanini.

Metsästetään manteleita

Hehkuvan sun tahtoisin

Tavoitteiden listaaminen ensi vuodelle on ollut luonnoksissa jo marraskuusta lähtien, mutta nyt ne vihdoin julkaistaan. Puretaan kuitenkin tämän vuoden tavoitteiden toteutuminen ensin, ne voi käydä lukemassa listamuodossa tästä.

Agilityssä oli ohjauskuvioiden haltuunotto, hyppytekniikkatreenit, keinutreenit, juoksu-a:n rakentaminen, keppitreenit, ratatreenit sekä koulutukset ja ryhmäpaikka listattuna. Näissä onnistuttiin juoksu-a:ta lukuunottamatta melko hyvin. Ohjauskuviot ja ratatreenit kulkivat käsi kädessä, samoin kuin hyppytekniikka ja koulutukset. Keinu saatiin valmiiksi ja kepit erittäin hyvälle mallille. Ryhmäpaikkaa ei ollut omaa, mutta käytiin tuuraamassa muutamaan otteeseen.

Rallytokon ja tokon kanssa epäonnistuttiinkin sitten oikein urakalla. Rallytokossa tähdättiin alokasluokan kylttien haltuunottoon, hihnatreeneihin ja ratatreeneihin. Kyltit on hallussa, hihna ahdistaa molempia ja ratatreenit jäi omalle takapihalle. Varsinaiset tokotreenit hylättiin kokonaan, joten alokasluokan liikkeitä, paikkamakuuta eikä koulutuksia nähty. Suunnitelmallisuus treeneissä ja toistojen kesto tuli rallytokon kautta, mutta suunnitelmallisuutta voisi ihminen lisätä.

Palveluskoiralajeja sekä raunioitakin mietittiin raunioista innostuneena, mutta kaukana ollaan BH:n ja tottiksen pohjustamisesta. Esineruutuja tehtiin kyllä, mutta niihin olisi voinut säännöllisyyttä saada. Lajiksi valikoitui loppupeleissä jälki ja puppejälkiä tehtiinkin yhdessä vaiheessa ihan ajatuksella. Raunioilla ei käyty ollenkaan, harmi!

Terveyttä toivottiin, muutamia pieniä sairasteluja oli korvatulehduksen ja kennelyskän muodossa. Kuvissa käytiin ja varattiin aika ortopedille melkein samantien, onneksi kuitenkin hyvin tuloksin selvittiin tästä shokista. Sydänkuuntelu jätettiin kokonaan väliin, mutta mielessä pyörii edelleen.

TAVOITTEET - AGILITY
Estevalmiiksi kevään aikana
Ohjauskuvioiden vahvistaminen ja uusien opettelu
Kisapaikkakäyttäytymiseen tolkku
Treeniflow

Ykkösluokan korkkaus ja siirtyminen loppuvuodesta kakkosluokkalaiseksi
Koulutukset/ryhmäpaikka
Mahdollinen siirtyminen uuteen treenihalliin

TAVOITTEET - RALLYTOKO

Treeniflow
Häiriötreenit
Ratatreenit
RTK1

TAVOITTEET - PK 

Jälkitreenit ajatuksella
Esineruudut säännöllisesti rikkoen kaavoja

TAVOITTEET - MUUT

Kestetään terveinä ja harrastuskuntoisina
Sertinälkä napattiin Narvasta, joten herätellään sitä nälkää Suomessa ja ulkomailla

Retkeillään

Ne kysyy mikä hymyilyttää

Muutama messutuliainen Koiramessuilta, jotka voisi aivan hyvin olla jakamattakin. Tuo keltainen kirjanen tuossa kuitenkin toi aika veikeän fiiliksen, niin jaetaan nyt tännekin!

Erityisen innoissani olen tuosta agilityn kisakirjasta, vaikka sen ensimmäiset varsinaiset merkinnät tulevatkin vasta kuukausien päästä. Ke-Hu Atomia olen himoinnut vuoden päivät agilityn kisaleluksi, joten sellainen Käämin joululahjapakettiin. Onneksi saatiin oikean värisenä. Näyttelykansio pitämään rekkarit ja eu-passi samassa paikassa, kun ne tuppaa vähän löytymään välillä ties sun mistä.

Naturis Fresh Meat unohtui täysin tuliaisista, mutta haetaan sitten ensi vuoden puolella jostakin muualta.

Joulukuu on nyt meidän osalta ollut kyllä erittäin hiljainen. Käämin kanssa touhutaan edelleen samoja puuhia, mistä marraskuussa olen kirjoitellutkin; metsälenkkejä ja sisätreenailuja. Ensi vuoden suunnitelmia on varovaisesti myös alettu miettiä ja siellä saattaakin siintää ulkomaan näyttelyreissu(ja) Käämin täytettyä kaksi. Tavoitteita olen kirjoitellut ja ne on pientä viilausta vaille julkaisuvalmiit, mutta jos vähän vielä maltettaisiin niiden kanssa.

Kierre vie kiihtyen mennessään

Perjantainakin tavattiin tätä kaksikkoa vähän pitemmän kaavan kautta, sillä tehtiin lenkin yhteydessä myös esineruutua. Talviolosuhteissa vastaavaa ei olekaan aikaisemmin tehty, joten saatiin haasteita isomman alueen ja useamman esineen lisäksi siitä. Käämi sai lainata pk-liivejä ja Veera napsi muutamat kuvat, kiitos!

Käämi sai tehdä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla löytyi kaksi esinettä nopeasti, mutta niistä kumpikin jäi vähän matkan varrelle. Juoksi ihan nenä auki etsimässä, mutta parempaakin olen nähnyt tekevän. Hyvin kuitenkin nosti sellaiset esineet, jotka olivat vieraita ja poikkesivat aikasemmista leluista ja hanskoista. Kolmannen esineen toi luokse asti, mutta se olikin narulelu. Tästä palkka ja Käämi tauolle.

Toisella kierroksella alkoi olemaan jo selkeästi väsynyt. Ei meinannut tulla mitään esinettä millään eikä puhettakaan, että uppoaisi kauemmas. Toi hanskan mulle ja sen jälkeen lähdettiin yhdessä sivurajaa pitkin takarajalle, josta nosti hyvällä ajatuksella toiseksi viimeisen esineen. Veera huuteli tekemään jonkun helpon ja tehtiinkin se niin, että molemmat näki missä oli. Tällä kierroksella kaikki esineet käteen asti, jipii!

Keväällä Käämillä oli hieman sitä, että ei meinannut malttaa pysyä paikoillaan lähtöalueelle mennessä. Nyt alkaa jo toimimaan kivasti siinä suhteessa, että lähtee metsään vasta multa luvan saatuaan. Treenit oli aikaisempaa vaikeammat, joten siihen nähden ihan ajatuksella oli esineitä etsimässä. Turhautuessaan kuitenkin löisi mieluummin hanskat tiskiin ja lähtisi muualle. Luulen, että rallattaa esineistä ihan surutta välillä yli, mutta ei tajua ottaa matkaan. Saatiin kuitenkin onnistumisia haasteellisuudesta huolimatta, joten hyvää oppia vaan. Tietääpähän, että tehdään talvella vähän eri tavalla kuin sulan maan aikaan.

Loppuun vielä aika tarkalleen vuosi sitten hyvin samassa paikassa otettuun kuvaan jatkoa (kurkkaa). On se kyllä komea!

Mä meen edeltä

Käämillä on ollut erittäin sosiaalinen alkuviikko!

Tavattiin maanantaina Riskiä ja Donia metsälenkin merkeissä. Tuo pimeys on kyllä vihoviimeinen asia, mistä itse pidän, mutta onneksi Orbiloc paljastaa koiran olinpaikan. Pitäisi hankkia itselle kunnollinen otsalamppu tällaisille reissuille. Kelpiekolmikkoa pimeys ei kuitenkaan haitannut, ja Doni sekä Käämi painoivat etunenässä menemään. Mukavaa huomata, että Käämi tulee luokse aikaisempaa paremmin ja varmemmin eikä sille oikeastaan kertaakaan tarvinnut kunnolla asiasta suuttua. Kesällä kun oli vähän sitä ongelmaa, että Käämi ei meinannut antaa mulle kiinni, vaikka kaksi muuta olisivatkin jo piuhassa. Paranee vanhetessaan!

Samaisella lenkillä sain todeta, että vanhoilla Hurtan Active -valjailla saa heittää vesilintua. Meillä on siis ne metallilenkilliset vanhanmalliset, jotka onneksi olen ostanut käytettynä. Löystyy erittäin paljon, jopa niin paljon, että jalka pääsee livahtamaan hihnojen väärälle puolelle. Pitäisi keksiä ratkaisu tähän tai ostaa kokonaan uudet valjaat. Hivenen kyllä hukassa, että mitkähän mahtaisi olla hyvät. Valjassuosituksia?

Tänään, Käämin telottua aamulenkillä omistajan polven, käytiin Elvin kanssa erittäin sumuisella sekä hidastempoisella metsälenkillä. Käämi on aina ollut Elviä kohtaan erittäin kohtelias, vaikka toisin olisi voinut jossakin teinikelpievaiheessa olettaa. Saivat toteuttaa itseään ja taasen erittäin mukavia luoksetuloja. Jopa niin mukavia, että selän takaa yllättämään päässyt mies jätettiin täysin rauhaan, mikä olisi puoli vuotta sitten ollut ihan mahdottoman ylitsepääsemätöntä ihmisrakkaalle kelpielle. Aika loistava! Polvikin onneksi kesti matkassa ja on nyt illan aikana alkanut myös liikkumaan. Hiekoitushiekka on kyllä ihan vihoviimeinen paljaalla asfaltilla, polven lisäksi rikki meni myös farkut.

Illan aktiviteettina Käämi on jatkanut agilityn lähtöasennon opettelua sisätiloissa ja seuraava vaihe onkin sen siirtäminen ulos. Sisällä olen saanut lisättyä jo liikehäiriötä omalla liikkeellä, mutta ulos ei toistaiseksi oteta häiriötreenejä mukaan. Pikkuhiljaa rakennellaan tästä pomminvarmaa. Itsenäisyyspäivänä olisi putkiralli, mutta luultavasti ei ole vielä siinä vaiheessa valmis siirrettäväksi kisatilanteeseen. Pitänee myös miettiä, lähdetäänkö näihin geimeihin ollenkaan.

Kisaiässä!

Kisaikä saavutettu, sillä 18 kuukautta tuli mittariin tänään! Nyt ei pidättelisi enää mikään.

Kisaiän kunniaksi Käämi oli tuhonnut kaksi älypelin puista pelinappulaa. Edelleen on suuri mysteeri, miten se saa ninjailtua keittiön ruokapöydältä asioita makuuhuoneeseen niin, että portti kestää kiinni. En yhtään ihmettelisi, vaikka avaisi portin ja vilahtaisi ovelta rapinaa kuullessaan takaisin makkariin sulkien portin perässään. Sen verran kekseliäs tirri kyseessä.