Mä osaan istuu hiljaa ja aloillaan, seurata muiden hälinää

Käämi täytti tässä kuussa tosiaan sen hurjat 9 kuukautta, joten kovaa vauhtia ollaan menossa toukokuuhun päin ja yksivuotissynttäreitä!

Rakennekuvaa en ole vielä kerennyt ottamaan, mutta tässä on muutama potretti viime viikolta. Käämi oli tässä vaiheessa jo superväsynyt Vilkun vierailusta, joten kerrankin kuvaaminen oli helppoa ja mukavaa. Kyllä se pikkuhiljaa alkaa valokuvaajan koiralta vaikuttamaan.

Meidän Joensuu -visiitti on alkanu erinomaisesti ja Käämi saa kaikki kiitokset käyttäytymisestään.

Lauantaina käytiin katsomassa opiskelijoiden pilkkikisoja ja Käämi hengasi jäällä ison aikaa irti. Kerrankin sai olla ylpeä koirasta, joka ei ihan suuna päänä mennytkään kaikkien luokse ja muutenkin aina luvan kanssa. Kyllähän se hieman hyppi vasten, mutta kuunteli ja totteli. Onneksi oli Pomppa autossa, sillä pysähdyttyä olikin aika viileää... Nuotiolla Käämi oli jo sen verran väsynyt, että makasi kiltisti sylissä, mutta ei kuitenkaan malttanut käydä unten maille. Reipas kelpie, kyllä siitä hieno tulee!

Sunnuntaina jostakin kumman syystä kepo sai ideaksi pestä koiran ;) Kuulemma onnistui ihan ilman mitään ongelmia, kuivaaminen olikin sitten eri juttu. Harmi vaan, mulla ei ole koiralle kampaa täällä ja loppuviikosta pitäisi ottaa sitten rakennekuvaa, kun siirrytään taas vähän eri maisemiin... Pyllyn päällä on hieno hyppyri. Toivotaan, että tukkakelpie siliää ennen tätä tai kehitän jostakin kamman.

Väsyttääkö? Hieman kuin hidastetusta elokuvasta.

Video, jonka breezled (@breezled) julkaisi 27. 02ta 2016 klo 10.16 PST

Vieraita maalta

Me saatiin torstai-iltana vieraita, nimittäin Jenny ja Vilkku tulivat vierailemaan meillä!

Kieltämättä vähän jännitti ensin laittaa kaksi tuntematonta ja suht samanikäistä koiraa keskenään, mutta tällä kaksikolla synkkasi jo heti alusta lähtien! Kyllä kelpie kelpien tunnistaa, vaikka ei olisikaan ihan täysin ;)

Torstaina käytiin hyvin lyhyellä metsälenkillä, kun polku ei jatkunutkaan ihan niin pitkälle. Molemmat olivat onneksi väsyneitä, joten sisälläriekkuminen oli onneksi aika vähäistä illalla. Yllätyin siitä, miten mutkattomasti Käämi otti toisen koiran kotiinsa. Se ei vahtinut ihmisiä eikä lelujaan, totteli käskyjä ja mikä parasta, ei ollut koko ajan häiriköimässä toista.

Perjantai-aamuna kaksikko herätti jo sitten ennen kellonsoittoa, mikä nyt olikin arvattavissa. Suunnattiin siitä sitten metsälenkille ja koirilla taisi olla aika hauskaa juosta keskenään sekä hyppiä lumipallojen perässä. Oltaisiin haluttu pitkälle suoralle, mutta metsästä tulikin yhtäkkiä irrallaan oleva kultainennoutaja, joten lähdettiin itse takaisinpäin.

Olin varannut Käämille treenivuoron, joten Käämi kävi hyvin pikaiset agilitytreenit tässä välissä. Tehtiin samoja juttuja, mitä tehtiin alkuviikostakin ja lisäksi uudenlaista pätkää, jossa kelpie sai irrota aika pitkälle putkeen. Eipä jäänyt mitään moitittavaa tästäkään osuudesta.

Treenien aikana sää oli muuttunut ihan mahdottomaksi, joten päätettiin suunnata syömään. Kuinka ollakaan, kun oltiin päästy istumaan pöytään, niin sää kirkastui ja aurinko tuli esiin. Ei olisi 10 minuuttia aikaisemmin uskonut, joten voitiin toteuttaa meidän alkuperäinen suunnitelma käydä valokuvaamassa linnoituksilla. Heitin Jennyn ja Vilkun junalle, ja suuntasin itse sitten kodin kautta takaisin tien päälle ja Joensuuhun.

Kiitos vierailusta ja eiköhän aleta suunnittelemaan uutta vierailua!

Se kyydis pysyy, joka kyytiin uskaltaa

Loma alkoi ja tämän johdosta aurinko tuli heti pikaiselle visiitille sekä kelpien treenit onnistui erinomaisesti!

Radan piirtäminen ei nyt ottanut onnistuakseen sitten millään, mutta tässä on nyt edes hieman havainnollistava kuva asiaan. Unohdin näemmä myös numerot, joten jouduin lisäämään ne jälkikäteen... Ei nyt ottanut toimiakseen ei.

Annoin Käämin irrota kakkosputkeen, joten pääsin ottamaan sitä kolmosen taakse itse vastaan. Ei ongelmaa, kelpie kyllä löytää putket tuosta noin vaan. Nelosella Käämillä oli hurjasti asiaa, kun tuli kiire mun perään. Pyörähti nätisti kiertämään siivekkeen, mun semiepämääräisestä persjätöstä huolimatta. Taisi ehkä kerran hypätä takaisin päin nelosen.

Pätkäistiin vitoshypylle ja otettiin vähän vauhtia esteiden välistä. Vitoselta putkeen irtoamisen kanssa ei mitään ongelmaa. Kasille tein takaaleikkauksen, kelpie jatkaa jyrän lailla ysiputkeen. Jotkut kuviot siis toimii ihan näppärästi.

Puomin kanssa edettiin jo puoleen väliin lankkua. Istuin itse lankulla ja syöttelin Käämille nameja aina, kun se rohkeni tulemaan neljällä jalalla lankun päälle. Eiköhän se puomikammokin joskus häviä, en halua edes tietää, millainen mörkö A on. On vissiin korkeanpaikankammo pienellä kelpiellä.

Perjantaina käydään treenaamassa sitten viimeistä kertaa tässä kuussa ja taidetaan pitää parin viikon agilitytaukoa. Mulla on niin hirveän kiire, ettei kuukausikortin ottamisessa ensi kuulle ole mitään järkeä, joten yritetään päästä sitten iltaryhmiin.

Olisi tullut videotakin, mutta puhelimen muistikortti otti ja kuoli ihan yhtäkkiä. Harmi, Käämi oli superhieno!

Täällä tänään, missä huomenna?

Tulevan vuoden retkisuunnitelmia on tullut mietittyä jo hieman, vaikka mitään tulevia (työ)kuvioita ei vielä olekaan selvillä. Viime kesänä piti lähteä käymään Pyhtään Kaunissaaressa sekä Mikkelin Neitvuorella, mutta ei ikinä keretty - niiden sijaan käytiin Savitaipaleen Orrainpolulla ja Valkealan Repovedellä.

Nyt, kun oma suomenkatsomus suuntautuu etelästä vähän pohjoisempaan päin ja koirakin kasvattanut jalkansa mittaan, on mielessä pyörinyt Kolin kansallispuiston valloittaminen keväällä tai kesällä. Olisikohan jollakulla lukijalla hyviä vinkkejä tätä reissua silmällä pitäen?

Ulkomaitakin on tullut mietittyä, lähinnä Norjaa ja Lofootteja, mutta ainakaan toistaiseksi ei tätä turneeta ole vielä lukkoon lyöty. Retkeilystä poikkeavia ulkomaanreissuja on sen sijaan tulossa, kun lähdetään käymään Narvassa näyttelymatkalla. Visbykin huokuttelisi, mutta taidetaan jättää tämäkin tuleville vuosille.

Lappiin olisi aivan ihana päästä syksymmällä, mutta onkohan teillä lisäksi suosituksia vähän täältä etelämmästä?

Aina ei onnistu

Viime viikko oli omistajalle henkisesti aika raskas ja vaikka treeneissä käytiin, niin niistä ei mitään tullut kirjoitettua.

Käämi keksi alkuviikosta, että lattialistat on muuten supernam ja kerkesi kahteen otteeseen mun ollessa luennoilla niitä nakerrella. Huono tuuri jatkui, kun kelpie onnistui tönäisemään äitini yo-lahjaksi antaman Pentikin sydänkulhon lattialle. Listat vielä jaksoin, mutta tuo kirpaisi jo aika lailla.

Tänään nakertaminen on jatkunut sitten lipaston kanssa ja en kyllä ihan tiedä, mitä tehdä... Kompostiverkkojakaan kun ei enää jaksaisi.

Treeneissä käytiin tosiaan kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla ihan kauhea, tiistaina ehkä vähän fiksumpi. Irtoaa ja kääntyy kyllä, mutta esimerkiksi kahden suorassa linjassa olleen hypyn suorittaminen oli vaan niin vaikeaa toisinaan, että usko meinasi loppua. Keinu sentään ei tuota enää kammoa, puomi taas on karmea mörkö ja iik tuon renkaan suorittaminen oli ihan hirveen jännää. Jatketaan tällä viikolla paremmalla onnella.

Hyvää ystävänpäivää!

Tähän vauhtiin jää koukkuun eikä sul oo muuta mahista, kun nauttii täst touhust

Operaatio juoksu-a on aloitettu ja Käämille esitelty boksi. Tehtiin ihan vaan muutama läpijuoksu niin namilla kuin lelullakin, ja toimii molempien kanssa. Osui tosi tarkasti boksin keskelle, joten ensiyrittämäksi aika hyvin.

Tänään kokeiltiin myös keinua ja jostakin syystä se oli hirmu kammottava. Menee keskivälille ja siitä loppuun, mutta ei suostu kävelemään lankkua itse ylös. Katsellaan, josko seuraavalla kerralla olisi toinen ääni kellossa.

Muuten pidettiin treenit aika simppelinä. Kelpielle tosin ilmeisesti voi opettaa ratapiirrokset, sillä Käämi muisti edellisen kerran treenikuviot ja kun oltiinkin menossa hypyn sijaan oikealle, niin eihän se ekalla kerralla taipunutkaan ihan oikeaan suuntaan. Alkoi sen jälkeen kuunnella eikä olettaa.

Meil on oikeesti viel siistimpää ku milt se näyttää ulos

Wow.

Suunnattiin treenaamaan tänään, kun oli sopivasti iltapäivällä aikaa. Hallissa oli ihan mielettömän kiva ratapohja ja olenkin varannut perjantaille meille toisen ajan, hyvä tuuri siis!

Tehtiin sekä rataa että pikkukivaa tekniikkaa. Annoin Käämillä olla supermatalien rimojen, kun bumppereita ei olisi millään riittänyt jokaiselle hypylle. Käämi hoitaa, mitä nyt välillä näyttää vähän tulevan alas, mutta luultavasti johtuu ihan mun omista hölmöilyistä.

Aloitettiin mustilta ja jätin. Tein kolmosputkelle takaaleikkauksen ja Käämi sieti tämän kerta yrittämällä - kannatti siis tehdä viime viikolla. Jäin ihan tarkotuksella jo lähemmäksi okseria. Alussa jouduin käymään kerran näyttämässä kelpielle neloshypyn, mutta seuraavalla toistolla se löytyi sieltä jo ihan omin voimin. Tauolle.

Tauon jälkeen jatkettiin harmailla eli okserilta putkeen ja nyt jättäydyinkin putken lähettyviltä itse pois parin toiston jälkeen. Aluksi jättäydyin kolmoshypyn läheisyydestä pois ja kävin viemässä palkkalelun sinne, mutta pystyi pian jo olemaan itse kolmoshypyllä. Tauolle taas.

Videoin viimeisen pätkän eli valkoiset ja siis tää koira on ihan mieletön. Tehtiin ensimmäistä kertaa tuollaisia irtoamisia ja no problem, Käämi hoitaa. Palkkalelu tosin vei kelpien keskittymistä kokonaan pois, joten laitoin sen sitten taskuun ja palkka tuli ohjaajalta.

Lopuksi vielä ihan lyhyet välistävedot ja välistätyönnöt kummallekin puolelle mustan ykköshypyn ja sen oikealla puolella olevan hypyn kanssa. Pidettiin ihan superlyhyenä nämä harjoitukset ja lähdettiin hyvissä ajoin ennen neljän ruuhkaa jäähdyttelylenkin kautta kotia kohti.

Kyllä se välillä tulee esteistä ohi eli ihan kaikkea ei kuitenkaan vielä osata, mutta onnistuu kuitenkin kertakorjailulla niin ohjaajalla kuin koiralla. Lähtötilanteissa saan joskus olla tiukkana, tänäänkin tehtiin häiriölähtöjä, että kelpien kalloon menee ettei sieltä tulla luvatta.

Halliinmenofiiliskin on rauhoittunut, kun paikalla ei aina olekaan muita. Tauot ja muut odottelut hoidetaan fiksusti, kerran pöllöili omiaan ja sai palautteen asiasta hyvinkin nopeasti.
 

En tiedä miltä maailma näyttää linnunradan takana

Treeneistä jäi kyllä ihan hyvä maku suuhun, vaikka videomateriaalista kävi ilmi, että ohjaaja ei tiedä pätkääkään mitä on tekemässä.


Tehtiin lähinnä hyppypyörittelyjä satunnaisilla välistävedoilla ja takaakierroilla. Kelpie kyllä tekee, joskus ajautuu vähän minne lie, mutta liekö ihmekään, kun ohjaaja huitoo mitä sattuu. Paria kohtaa tehtiin monta kertaa uudestaan, mutta saatiin lopulta homma haltuun ja toimimaan. Kääntyy oikein näppärästi <3.

Hyppypyörittelyjen jälkeen tehtiin muutamia takaaleikkauksia putkella ja hypyillä. Alkaa pikkuhiljaa sietämään enemmän mun liikettä putken suulla, joten jatketaan näillä harjoitteilla aina kun voidaan. Käämille oli palkkalelu jätetty putken toiseen päähän ja ei kertaakaan ottanut sitä luvatta. Vähän tietty harmittaa, että ei ole apukättä paikalla tai namiautomaattia, mutta tällä systeemillä nyt mennään toistaiseksi. Onneksi osaa kuunnella!

Käämi teki lisäksi oikein mainion paikkamakuun, kun kävelin ympäri hallia. Ihan vahingossa. Onneksi sillä löytyy malttia näissä tilanteissa, vaikka muulloin onkin vähän turhan ilmapallo. Isäni kävi torstaina hakemassa auton häkkiä varten ja ovisummerin kuultuaan kelpie sekosi aivan täysin. Se ei ole ikinä ennen huutanut, kiljunut, pyörinyt ja hyppinyt samalla tavalla... Onneksi rauhoittui kuitenkin nameihin ja teki mitä pyydettiin, mutta voi jestas ei nyt tällaista ongelmaa olisi ihan kaivattu. Ei sentään tee ilopissoja, se vielä puuttuisikin.

Alpuna Transportbox

Ai vitsi, meidän kelpaa nyt reissata!

Oon ikuisuuden googletellut sopivia autohäkkejä. Tämä googlettelu alkoi jo ennen koko koiran tuloa ja no, Suomen tarjonta on lähinnä standardikokoiset alumiinihäkit tai Variocage. Tietysti saa tilattua suomalaisilta metallisepiltä omaan autoonsa sopivan ratkaisun, mutta niidenkin hinta kipuaa ihan kiitettäviin summiin.

No, eipä se googlettelu pitkään tuottanutkaan tulosta ja aina eksyin Variocageihin. Käytettyihin sellaisiin, joilla niilläkin oli hintaa edelleen aika roimasti. En halunnut tilailla mitään kovin hätäisesti, joten vaihtelin hakusanoja edelleen ja yhtenä päivänä se sitten tärppäsi. Saksalainen Alpuna alumiinihäkki juuri omaan autoon sopivana!

Häkki tuli todella nopeasti Ebayn kautta tilattuna, taisi mennä viikko? Hintaa häkillä on alle 300€ toimituskuluitta ja ainakin ensimmäisen ajoreissun jälkeen häkistä ei lähde minkäänlaista meteliä. Sattuu juuri sopivasti auton konttiin ja jättää mullekin vähän tilaa! Aikaisemmin kaikki tavarat on kulkeneet takapenkillä, joten tää on kyllä tervetullut parannus. Häkissä on varauloskäynti ja salpa, mitä koira ei saa itse auki. Lukkoa siinä sen sijaan ei ole, mutta siihen saa ihan tavallisen munalukon helposti.

Käämin häkki on 96 x 57 x 65 cm eli samankokoinen pohjaltaan ja leveydeltään, mitä meidän metallihäkki. Verrattuna esimerkiksi toisena vaihtoehtona olleeseen Dogmanin alumiinihäkkiin, tämä on 3,5cm syvempi pohjaltaan eli käyttää koko kontin hyväksi.

Palailen huomenna tämän päivän treenikuulumisten kera, halusin eka hypettää tämän häkin! :)