Hyvää ystävänpäivää!

Jossain on kai vielä joulu

Käämin ensimmäinen joulu on nyt takana ja ollaan muutettu takaisin mun äitiltä omaan kotiin. Tosin, hyvin pikaiselle visiitille vain, sillä suunnataan juhlimaan uutta vuotta Joensuuhun.

Voin olla ylpeäkin välillä tuosta pennusta. Se on äitillä menossa aika täysiä, sillä iso talo ja ihmisiä, joita ei normaalisti mukamas näe. Nyt muutamat viime päivät se on ollut jo ihan mukava myös isossa talossa, ei enää ole juossut aivan joka paikkaan ja muutenkin käyttäytynyt. Äitin koiralla on tällä hetkellä juoksut, joten ei nyt ihan helpoin yhtälö ollut tämä joulunvietto. Onneksi Käämi ei tuntunut ihan vielä ymmärtävän ja parhaat päivät ovat edessäpäin :D

Kuusi pysyi pystyssä, kinkkua ei varastettu ja kaikki joulukoristeetkin taitavat olla ehjinä. Käämi oli jouluaattona ihan väsy ja kun annoin sille sen lelupaketin, niin tyypin häntä ei enää edes jaksanut heilua ja siitä ei mentykään ihan sekaisin. Nyt kotiin tultuani Käämi on nukkunut pääasiassa ja siitä on tuolla kuoriutunut kunnon kainalokelpie, kun se siellä pääsee sänkyyn nukkumaan yöksi (täällä ei tule kuuloonkaan :D).

Käämi-porolle joulupukki toi hienon Back on Trackin verkkoloimen, hienon vinkuvan kongipallon narussa sekä herkkuja. Tulematta on vielä Stockmannin aleista tilattu Orbiloc -turvavalo sekä uusi panta, sillä vanhasta pannasta petti eilen lukko uudestaan.

Jouluaaton sää...

Sä olet mulle yksi ainoa

Hirveän nopeasti on mennyt aika, sillä Käämi täytti tiistaina 7 kuukautta. Asia on jälleen otettu erittäin vakavasti ja teinikelpie koettelee hermoja aika usein. Sain nyt vihdoin kuitenkin valjaat Käämille, niin on edes hivenen mukavampi lenkkeillä.

Tänään käytiin kuvaamassa joulukorttikuvia ja tässä yksi niistä behind the scenes -kuvista. Yritetään huomenna paremmalla valolla rakennekuvia ;)

Sataa valkeaa lunta

Vastauksia

Vastauksia niin pyydettyihin kysymyksiin kuin Metalcollieiden Liebster Awardsiin. Vihdoin ja viimein! :)

Miksi kelpie?

Halusin monitoimihöylän, mistä olisi monenlaiseen harrastukseen ja mikä olisi mieluiten maksi. Vuosien varrella on tutustunut niin moneen ihanaan kelpiepersoonaan, että vähän väkisin sitä alkoi tehdä omaa mieli. Varsinkin, kun omat bc-suunnitelmat löin lopullisesti jäihin.

Kelpieissä yhdistyy monta sellaista asiaa mitä toivon niin ulkonäöllisesti kuin luonteellisesti.

Mitkä ovat suurimmat erot walesinterrierin ja kelpien välillä?

Varmaan se, että terrieri tekee ja kysyy vasta sitten, jos kysyy.

Onko koirasi nimen takana jokin tarina?

Oltiin astutusreissulla ja sanoin silloin kasvattajalle, että olen leikitellyt tällä nimellä. Ei siinä mitään suurempaa tarinaa ole, joku myöhäisillan päähänpisto ja se sitten jyräsikin kaikki muut vaihtoehdot.

Mitä lajia et voisi kuvitella harrastavasi koiran kanssa? Miksi?

Jos ei nyt puhe ole Käämin kanssa harrastamisesta, niin varmaan sitten joku metsästys. Ensinnäkään taidot ei riitä ja toiseksi innostus ei riitä :) Käämin kanssa tuskin aletaan ikinä harrastamaan koiratanssia, kun omistaja on sen verran ideaköyhä.

Saitko valita oman koirasi pentueesta? Mitkä asiat vaikuttivat päätökseen?

Sain valita ja en ole katunut. Mulla oli alusta asti kolme suosikkia ja siinä viikkojen karttuessa herra sininen alkoi nousta kaikista eniten mieleen. Ja kyllä sillä pentutestilläkin oli hieman painoarvoa, vaikka siitä ei nyt mitään absoluuttista totuutta saakaan :)

Miten teillä sujuu esimerkiksi kynsienleikkuu?

Tää on itseasiassa nykyään superhelppoa! Olin jo ihan sitä mieltä, että olen pilannut koko homman, mutta nykyään Käämi tulee jo itse syliin nököttämään. Silloin tällöin saattaa vielä yrittää vetää jalkaa pois. Saa namin jokaisen kynnen jälkeen.

Mitä harrastustavoitteita teillä on?

Näitä olen miettinyt vastikään uusiksi. Agilityn kanssa ollaan edelleen samalla kannalla, että niin korkealle kuin rahkeet riittää. Tokon kanssa koen niin suurta osaamattomuutta, että jos tavoitellaan ensin vaikka alokkaan ykköstä, katsotaan muita myöhemmin. PK-puolelta olisi kiva käydä hakemassa lupa kokeisiinkin, mutta voi olla että jää siihen BH-tunnukseen.

Mikä on huonoin piirre omistamassasi rodussa?

Ei äkkiseltään tule mieleen mitään huonointa piirrettä. Onhan niitä ärsyttäviä juttuja muutamia, esimerkiksi näpsimisherkkyys raivostuttaa silloin tällöin.

Miten ja kuinka usein hoidat koirasi turkkia?

Ostin Furminatorin ja sillä varovaisesti käyn tarvittaessa läpi.

Millainen on päivärytminne?

Herätään viimeistään kahdeksan maita ja käydään heti lähimetikössä pikatarpeilla. Tullaan takaisin sisään ja kelpie joutuu hetken hengailemaan yksin, kun omistaja yrittää herätellä itseään. Teen aamupalan ja annan pennulle ruuan. Sitten lähdetään joko pikalenkille tai metsään, riippuu miten omistajan aikataulut menee.

Mun tullessa luennoilta / omista menoista niin yleensä annan ruuan ja lähdetään toiselle lenkille. Ilta menee sitten erinäisiin juttuihin, joko löhöillään tai tehdään jotakin pientä treenijuttua.

Mikä on itsellesi sopiva koiramäärä?

Yksi. Niin kauan kun asun yksin, niin yksi riittää. Hermo ei kestäisi kahta säheltäjää. Okei, Käämi on vasta pentu :D

Millainen on mielestäsi hyvä kasvattaja?

Tarvittaessa läsnä, kunnioittaa kasvatinomistajan päätöksiä eikä hylkää kasvattiaan, jos tulee ilmi jotakin terveydellistä t. luonteellista vikaa. Käyttää harkintaa yhdistelmissään ja pennuttaa mieluummin liian harvoin kuin liian usein.

Millainen on unelmiesi koirarotu, millainen ulkonäkö, luonne, käyttöominaisuudet?

Kelpie on aika lähellä. Pystyt korvat, käytännöllisen kokoinen, lyhytkarvainen, on-off -nappulan omaava monitoimihöylä.

Jos olisit itse koira, minkä rotuinen olisit?

Varmaan joku rajatyössä käytetyistä. Ihan vaan siksi, että on mahdottoman upeita koiria!

Jos koirasi oppisi puhumaan, mikä olisi sen ensimmäinen lause sinulle?

Anna ruokaa prkl.

Koiraasi kuvaavin biisi?

Tämä on vaikein kysymys. Tähän sopii aika moni kipale esimerkiksi Cheekiltä. Vastaan ympäripyöreästi, että riippuu aika paljon päivästä :D

Oletko ajatellut paimentaa Käämin kanssa?

Vähän olen sillä kannalla että ei käytäisi lampailla, mutta en tiedä jos sitä vielä tulevaisuudessa innostuu! Se vaan, kun lähellä ei hirveästi ole mahdollisuuksia, niin ei kehtaisi kerran kesässä käydä.

Aiotko vielä joskus ottaa terrierin?

Voi olla, että se seuraava on kyllä walesi :) Ehkä sen voisi ottaa tähän kohelon rinnalle joskus.

Mikä on hauskin käsky, minkä Käämi osaa?

"Missä panda?" - Toimii joka kerta!

Osaisitko olla ilman koiraa enää?

En osaisi. Miten ihmeessä olen selvinnyt viime syksystä!

Viimeisin ostos?

Se Furminator :)

Millä kalustolla kuvaat?

Canon EOS 5DM3 ja 70-200mm f/4L USM sekä 24-105mm f/4L IS USM. Satunnaisesti on kiinni muitakin. Hankinnassa on 70-200mm f/2.8L IS USM II sitten joskus tulevaisuudessa!

Mikä on haaveammattisi?

No jos olisi mahdollisuus ihan mihin vaan, niin varmaan menisin sitten sinne rajalle työskentelmään koiran kanssa :)

Miksi aloitit bloggaamisen? Mikä innoittaa jatkamaan?

Kirjoitan loppupeleissä itselleni. Täältä saa kätevästi luettua mitä ollaankaan tehty :) Osa jutuista tosin menee kyllä ihan paperillekin. Lisäksi koirabloggaamiseen kasvoi aika paljon kiinni, joten tuntui luonnolliselta jatkaa uuden tulokkaan kanssa.

Maailman räjäytän taivaaseen

Paras reissukelpie!

Ensi kesän reissuja odotellessa.

Kuvat Anne V.

Kysy!

Noniin, meidän ensimmäisen kysymyspostauksen aika on tullut! Kysymyksiä voi esittää 23.9. asti ja niitä saa laittaa melkeinpä laidasta laitaan, mutta pidätän itselläni silti oikeuden valita kysymykset.

Antaa palaa :)

Se on se fiilis mitä etsit

Ihan kohta.

Pentukuvat pitäisi muuten kieltää lailla tai ainakin nettiselaimen tulisi tarjota jotain suodatinta vakavasti pentukuumeiselle. Ja kun niitä pentuja tulee vastaan ihan varoittamatta kisoissa ja ties missä. Viimeeksi tänään.

Yritin jo aikaisemmin saada jotakin ajatusta ylös siitä, että mitä lähden pentulaatikolle erityisesti katsomaan, jotta se The Pentu sieltä kotiin tallustaisi. Osottautui muuten hyvin vaikeaksi, mutta yleensä nämä samat kriteerit on monen muunkin pennunottajan mielessä. Saatan olla aika helposti vietävissä tunnepuolella, kun pitäisi ajatella sitä luonnepuoltakin ;) Ulkonäkö on mulle tavallaan toissijainen kriteeri, tietysti sitäkin jonkin verran katson.

Ei varmaan yllätä, jos sanon haluavani tällaisen pennun:
Pentu, joka on häntä tötteröllä menossa tutustumaan uusiin asioihin, muttei kuitenkaan aivan rämäpäänä.
Pentu, joka ei myöskään ole se, joka pistää pentuesisaruksensa littanaksi jatkuvasti.
Pentu, jonka mielestä ihminen on kiva juttu ja sen kanssa kannattaa tehdä hommia.
Pentu, joka on kiinnostunut niin lelusta ja ruuastakin.
Pentu, joka ei ole pentueen pienin muttei välttämättä myöskään suurin.
(Pentu, joka näyttää nimeltään. Eikun..)

Niin, ei varmasti yllättänyt.

Jipii!

Ultrasta saatu uutisia ja sanotaanko näin, ettei epäselväksi jäänyt! Valinnan varaa on ainakin tiedossa, joten nyt äkkiä vaan loput viikot alta pois ja pieniä tassuja vipeltämään kasvattajalle. Miten tässä malttaa odottaa heinäkuuhun? ;)

Tasan kaksi viikkoa ultraan

Tänään on tasan kaksi viikkoa ultraan! Vähän jännittää ja toiveet on korkealla ;) Toivottavasti sieltä tulisi nyt monta pientä koiranalkua. Hätävarasuunnitelmakin on, mutta se menee sitten taas syksylle, jos niin on käydäkseen.

Viikonloppuna näin hallilla pulipennun ja siinä vaiheessa se meinasi lähteä oikeasti mukaan :D En ole ihan nyörikoirien fani, mutta pentupuli kyllä sulatti sydämen pehmeällä pörröturkillaan. En ehkä kuitenkaan ihan lennosta suunnitelmaa vaihda, vaikka oli hurjan reipas pentu ja hauska muutenkin.

Tulevalle pennulle on nyt yksi nimi ylitse muiden. Katsotaan pysynkö tässä sitten, kun pennut ekaa kertaa näen ;)

Vähän henkilökohtaisempaa asiaa. Sain koko kesäksi töitä, joten voinko nyt alkaa shoppailla palkkaa jo ennakkoon? Vähän houkuttelisi Variocage, mutta jos odottelisi syntymään asti...

My destination makes it worth the while

Status on astutuksen odottajasta vaihtunut nyt sitten ultran odottajaan.

Yli 1200 km astutusreissulle päästiin lähtemään viikonloppuna, joten yksi kohta ollaan saatu vedettyä nyt projektin vaiheista yli. Onneksi järjestyi minullekin mahdollisuus tavata pentueen isä livenä ja ei kyllä ollut mitään pahaa sanottavaa!

Astutuksen onnistuminen antoi kyllä aikansa odotuttaa ensimmäisenä päivänä, toisena päivänä tapahtui hieman nopeammin. Hirveän monta tuttavapiirin pentuesuunnitelmaa on kuluneen vuoden aikana kariutunut siihen, että narttu ei ole antanut astua ollenkaan. Tämä vaihe selätetty ja voi huokaista helpotuksesta. Jäädään odottelemaan ultraa ja toivotaan, että on tärpännyt. Voin ultran jälkeen tulla kertomaan vielä lisää tästä reissusta ja sitä edeltävistä vaiheista.

Tämä oli kaiken kaikkiaan viides astutusreissu, jolla olen itse ollut mukana. Kullanarvoista kokemusta siis, jos haaveilisin edelleen kasvattamisesta kasvattajanimellä. Muutama vuosi sitten tilanne oli toinen, mutta stressaaminen ensin pentueen onnistumisesta, sitten hyvien kotien löytämisestä, terveystuloksista jnejne ei nyt ainakaan tällä hetkellä mahdu päivärytmiin.

Näin ollen, jos koskaan omistan jalostuskelpoisen koiran, ennemmin liisaan sen tai teetän pentueen ilman varsinaista kasvattajanimeä. Astutusreissujen ohella olen aikaisemmin seurannut useammankin pentueen syntymän sekä kätilöinyt yhden pentueen maailmaan apukätenä.

Voipi muuten olla, että otsikossa on jotain viittausta viikonloppuun ;)

Pikapäivitys

Ollaankin pari viikkoa edellä aikataulusta!

Tapahtumia oltiin odotettu vasta loppukuulle, mutta tuon edellisen postauksen jälkeen otettiinkin pari isompaa harppausta suunnitelmissa. Ihan ongelmatonta ei tämä muutos ollut, mutta onneksi onnetar oli (ja on) meidän puolella! Nyt kaikki siellä ruudun takana sormet ristiin ja lisää hyvää onnea tänne, palailen kun ollaan taas vähän fiksumpia ja uskallan kirjoittaa siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu.

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa

Tulevaan pentuun kohdistuu paljon toiveita ja toisaalta myös pelkoja. Helposti on taas lipsunut ajatukset pessimismin puolelle lähiviikkoina. Jospa kevään edetessä ja auringon tullessa esiin osaisi taas keskittyä niihin positiivisiin ajatuksiin.

Omat pelkoni koskevat tällä hetkellä lähinnä eroahdistusta ja terveyspuolta, tietysti myös koulutukseen ja sosialistamiseen kohdistuu pelkoja hieman lievemmässä mittakaavassa. Yksinolon opettamisesta on tullut jonkinmoinen mörkö luettuani muutamia koulutusoppaita, kun asia tuntuu monimutkaiselta verrattuna aikaisempiin koiriimme, joilla on ollut toinen koira seurana jo pentuaikana.

Tuttavapiirissä on taas ollut jos jonkinlaista epäonnea ja pakollahan se vaikuttaa myös omiin ajatuksiin. Tulee maalailtua kauhukuvia jos mistä sairaudesta ja mutkalla olevasta luustosta. Koiran hankinnassa on kuitenkin aina riskinsä, joskus ne ovat ennakoitavissa ja joskus ei. Olen nuorempana ollut sen verran naiivi, että olen vannonut kautta kiven ja kannon välttäväni sitä ja tätä sairautta. Tällä hetkellä on jonkun verran tullut käytyä kamppailua, että onko se niin paha, jos jotain on muutaman sukupolven päässä ja tähänkin sukupolveen linkittyvä jälkeläismäärä on kuitenkin suurimmaksi osaksi tervettä. Pieni ääni jossakin takaraivossa kuitenkin muistuttaa, että vannomatta taas paras.

Itseasiassa yksi näistä suurimmista peloista on myös se, ettei pentua tulekaan tästä ajattelemastani pentueesta. Niin kauan, kun pennut eivät ole maailmassa, kaikkea voi tapahtua. Ja vielä senkin jälkeen. Tätä on odotettu aivan liian kauan, että pettymys tulee olemaan valtava, jos jotakin odottamatonta tapahtuu. Olen yrittänyt vakuutella itselleni, ettei ole mikään kiire ottaa pentua ja asioilla on syynsä tapahtua, mutta samalla pieni kärsimättömyys koputtelee takaraivossa.

Positiivisia ajatuksia näistä peloistakin kuitenkin onnistuu löytämään, vaikka onkin hyvin paha tapa maalata ne kauhukuvat jo valmiiksi seinille. Pelkojen kautta asiat tiedostaa ja niihin on helpompi kiinnittää huomiota ja varautua. Kristallipalloa ei ole kellään meistä, joten varmasti edessä on haasteita ja vaikeuksiakin, mutta jos nyt näistä kahdesta isosta möröstä selvittäisiin kunnialla.

Oliko muilla pennun odottajilla samankaltaisia tuntemuksia?

_________________________

Meidät oltiin nostettu Koirablogit.netin ensimmäiseksi viikon nostoksi, paljon kiitoksia! En olisi osannut kuvitellakaan, että näin tapahtuisi :) Anonymiteettikin katoaa sitten, kun pentu on varmuudella saatu tähän huusholliin.

Itse tehty paracordhihna

Mainitsinkin äskettäin tilaamistani paracordnauhoista. Ne tulivat eilen Kiinasta 1,5 viikon toimitusajalla, mikä ei todellakaan ole kovin paha! Tilasin toisen nauhoista heijastavana ja täytyy sanoa, että erityisesti tämän nauhan laatu tuntuu erinomaiselta. Tuo violetti on aavistuksen pehmeämpää, mutta kyllä sekin käsittelyssä muuttui vähän paremmaksi. Nauhat olivat 15 metrisiä ja näiden yhteishinta jäi kirkkaasti alle 7€. BGB-lukko löytyi Prismasta 3.20€ hintaan.

Alussa tuli säädettyä jos mitä. Vaihdoin pariin otteeseen sen, miten nauhat kiinnittyvät tuohon BGB-lukkoon... Kun alkuun pääsi, niin sitten meni jo ihan rutiinilla tällaisen käsityötaidottomankin näpeissä. Ainoastaan yksi kohta on jäänyt laittamatta ristiin, hieman ärsyttävä kauneusvirhe, mutta ilmeisesti huomaamaton muiden silmiin.

Pieniä paniikin hetkiä oli myös ilmassa, kun menin sekaisin muutamaan otteeseen. Onneksi apuna oli Netta's Stagen ohje hihnan tekoon ja sieltä pääsi kurkkaamaan kuvista, että mikäs kohta onkaan tämän näköinen. Iso kiitos vielä kerran! Paniikki meinasi tulla myös käsilenkin kiinnityksen kanssa, kun omistan ainoastaan pinsetit. Hyvin onnistui niilläkin ja itseasiassa onnistui yli odotusten. Lopputulemana heijastava, vähän yli kolmimetrinen paracordhihna.

Suosittelen ehdottomasti tekemään, jos hihna polttelee mielessä! Loppuen lopuksi vaikein osuus oli noiden nauhojen solmujen selvittäminen, mihin upposi varmaan eniten aikaa. Tietty nauhan pituuksilla on väliä, itse en katkaissut siitä 15 metristä yhtään pois. Pitäisikin mitata loppupätkät, että paljon siitä loppuen lopuksi jäi yli. EDIT. Mustaa nauhaa jäi yhteensä vähän yli 4 metriä ja violettia vähän yli kuusi metriä, violetti on alun alkaenkin ollut vähän pitempi.

Tällä hetkellä polttelisi toinenkin hihna mielessä. Antassulla on tosi nättiä okran väristä nauhaa, joka tekisi mieli tilata, mutta se on sen verran hintavaa Suomessa, että pitää laittaa sitten eBayn haku jälleen kuumaksi. Aika pitkään etsin hintahaarukkaan sopivaa 15 metristä nauhaa, kuusimetristä löytyy helpommin. Jos kiinnostaa noiden nauhojen myyjä, niin kysy, voin ne laittaa vaikka sähköpostilla :)

Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata

Netin keskustelupalstoilta löytyy jos monenmoista tarinaa ja monta kertaa näille on saanut pyöritellä silmiään. Siispä, otetaanpa käsittelyyn minkälainen hirviö minulle oikein sitten tuleekaan. Ei kannata ottaa hirveän tosissaan ;)

Pentu on rodun räjähtävän suosion perusteella aivan varmasti pentutehtaasta. Pitää olla tarkka kun rupeaa pentua etsimään ja varoa, ettei tipahda sudenkuoppaan. Onhan siinä tietty illuusio, kun rotuyhdistyksen pentuelistalla pyörii samat nimet, kun suurin osa tulevista pentueista on ”hiljaisen” kasvatuksen tulosta - tulevista pentueista ilmoitetaan lähinnä kasvattajien sivuilla ja suurimmaksi osaksi näiden odotuslistalla on toistakymmentä nimeä.

Pitää olla vähintään yli-ihminen. Pentu ei sovellu sohvakoiraksi vaan vaatii tekemistä jatkuvasti. Et voi käydä töissä etkä koulussa, kun koko ajan pitää olla aktivoimassa. Aamulenkillä on oltava mittaa vähintään viisi kilometriä eikä sekään riitä ja päivälenkillä vähintään nelinkertaisesti aamuun verrattuna - eikä sekään riitä, kerrotaan kuudella. Tosin, lenkkeiltävä on vähintään puolet päivästä, että kyllä sen 30 kilometrin lenkin voi heittää jo heti suoraan sängystä noustua. Jos erehdytkin jättämään koiran yksin niin jo hetken yksinolon jälkeen koko kämppä on atomeina. Yksikin vapaapäivä ja koira hyppii seinälle saman tien. Jo puolivuotias koira on verrattavissa kvanttifysiikkaan, niin vaikeaa se on pitää tyytyväisenä.

No mitenkäs se luonnepuoli. Ihan taatusti hirveä sählääjä. Uros on ihan varmasti koira-aggressiivinen. Ennen vanhaan kun rotu oli kuuluisa aggressiivisuudestaan, kuten eräällä palstalla väitetään. Samalla väitetään rotua myös araksi, arvaamattomaksi ja teräväksi. Kumma kyllä, ei ole tullut vastaan. Tuntemani rodun edustajat ovat olleet iloisia, helppoja ja toimeentulevia niin samaa sukupuolta olevien kuin eri sukupuolta olevien koirien kanssa. No, kerta näin väitetään, niin kai se sitten näin on! Koira ei myöskään millään voi olla fiksu, rauhallisen tasainen ja varma työskentelijä vaan se on automaattisesti ylivilkas, salamannopea häslä. Töihin keskittyminen, anyone?

Ja ainiin, koira on paimen. Minulla on siis oltava kotona lammaslauma, koska eihän paimenkoiraa voi ottaa muuten. Jos erehtyykin ottamaan lammaslauman puutteesta huolimatta paimenen, se on sitten stressaantunut. Niin kauan, kun rotua käytetään paimennukseen, on turha edes haaveilla. Pitää myös ehdottomasti pakata heti kimpsut sekä kampsut ja alkaa etsiä välittömästi omakotitaloa jostakin syrjäseudulta. Helpottaisi ainakin sen lammaslauman hankkimista. Jään odottamaan niitä postiluukusta leijailevia valituskirjeitä, sillä toistaiseksi elämä erämaassa ei kuulu suunnitelmiin.

Ja turha haaveilla, jos ei ole kokemusta koirista, kun ei kuulemma sovellu ensimmäiseksi eikä toiseksikaan koiraksi. Pentu nyt äkkiä peruutukseen ja mars etsimään jotakin täysin muuta pentuetta.

Eikun...

Onhan se selvää, että rotu on aktiivinen ja suhteellisen haastavakin, mutta ihan järjettömiin yleistyksiin sitä törmää. On totta, että rodussa on myös näitä vääriä kortteja saaneita yksilöitä, mutta kun tosissaan ne ovat ennemminkin poikkeus kuin sääntö. Voi se olla, että itsellä on liian ruusuinen kuva rodusta ja sen luonteesta, mutta oikeasti.

Hassua on, että jos ihmisillä oikeasti on tuollainen kuva rodusta, miksi sitä sitten suositellaan jatkuvasti eri palstoilla koiraa etsivälle? Lähes poikkeuksetta keskikokoista koiraa etsivälle ehdotetaan, että otappa kuule. Ja mitä saat kun Googlaat rotua? No, sen mitä yllä juuri esitin.

Mitä nyt tulee muutamaan kohtaan. Rotu kyllä kestää ne toimettomatkin päivät, jos siihen on alusta asti rutiini. Selkeät lepopäivät ja koirakin kiittää, lukekaa esimerkiksi Elmon ja Jaimeen treenejä: Hyvinvoiva koira - Haaste heitetty koiraharrastajille & Hyvinvoiva koira - Astetta syvemmälle. Hirveillä lenkkipituuksilla saa ainoastaan hyperkunnossa olevan koiran, jota ei sitten väsytetäkään enää millään. Myönnän, että pelkät hihnalenkit ei todellakaan riitä rodulle, mutta ei rotua varten tarvitse olla mikään yli-ihminen.

Luonteesta sanon sen, että luonteita on moneen junaan rodussa kuin rodussa. Rotua kuitenkin kuvaillaan rotumääritelmässä sävyisäksi ja sopeutuvaiseksi. Hylkäävinä virheinä mainitaan aggressiivisuus ja liiallinen arkuus. Ei ne ole haettuja luonteenpiirteitä, joten ihan turha maalailla rodusta kyselevälle kauhukuvia ilmestyskirjan pedosta.

Hanskat ei tipahda, periks ei anneta

Nimilistaan on tullut lisäystä, taas. Potentiaalisia nimiä alkaa olla listattuna yli 100 kappaletta ja ison osan olen hylännyt yön pimeinä tunteina miettiessä. Allekirjoittanut on vähän aika sitten koukuttunut erääseen tv-sarjaan ja siihen liittyviä nimiä on pohdiskeltu ja mietitty. Monta kertaa olen laittanut tutuille viestiä Mun koirasta tulee.... Ei sitä nimeä tosin tiedä ennen kuin sen oman koiran näkee. Siihen on kyllä hieman liikaa aikaa, vaikka ihan hurjaa vauhtia ollaan pääsemässä siihen pisteeseen.

Suunnitelmiinkin on tullut pieniä muutoksia, varmaan pahaa karmaa alennusostosten johdosta. Tilasin Lemmikkitalon alesta manttelin, luultavasti liian iso. Sen jälkeen tulikin uutisia kasvattajalta. Tilasin paracordnauhaa ideana punoa pitkä ja heijastava hihna (huom. en osaa punoa yhtään.. :D), ja tämänkin jälkeen suunnitelmanmuutoksia. Onneksi ei ole mikään kiire vielä ja eiköhän nämäkin muutokset tapahdu ihan syystä. :) Vaikka kyllähän tuon ensimmäisen muutoksen jälkeen onnistuin taas niin hyvin Googlettelussa, että piti konsultoida sitten viisaampia...

Tuonne sivuun on muuten ilmestynyt kolme kuvaa. Ensimmäisestä kuvasta pääsee Blogloviniin, jonka kautta on enemmän kuin sallittua seurata. Toisesta kuvasta pääsee vielä toistaiseksi hyvin tyhjään Instagramtiliin, saa käydä seuraamassa jo valmiiksi ja seurailen takaisin. Kolmas on sitten taas joskus milloin lie täydentyvä Youtube-tili.

Ja alle vähän inspiraatiovideota niin tokoon kuin tokovideoiden tekoon. Kuvaajana Joanna Hewelt.

Rauhallista joulunaikaa!

Ajatuksia odottamisesta

Minun koiraprojektini oli/on vähän pitemmällä kaavalla tehty. Olen käyttänyt ihan hirveästi aikaa tutustuessani kasvattajien nettisivuihin ja yhdistelmiin, vertaillut ja miettinyt kaikelta kantilta. Oman koiran hankinta ykkösryhmästä lähti liikkeelle jo yläasteiässä. Kirjoittelin kahdelle kasvattajalle silloin enemmänkin ja ideana oli ottaa lukion alettua sitten oma koira. Mikään varma ja täysin kolahtanut tunne minulla ei ollut tästä silloin pohditusta rodusta. Lähinnä hetken huumaa. Halusin ja haluan kuitenkin tutustua kasvattajiin kunnolla.

Lukio alkoi ja mitään koiraa ei tullut. Kasvattajille kirjoittelu oli jossain vaiheessa hiipunut, vaikka edelleenkin pidin silmällä tulevia yhdistelmiä. Otin yhteyttä lukion toisena keväänä sitten tällä kertaa aivan uuteen kasvattajaan. Tuntui loistavalta, yhdistelmät juuri siltä mitä hain. Teoriassa olisin voinut ilmoittaa pentueen, josta pennun halusin. Puolisen vuotta elin siinä uskossa, että tässä se nyt on. Sitten alkoi löytyä ensin luonnepuolelta asioita, joista en pitänyt, ja seuraavaksi sitten terveyspuolelta.

Täyskäännös ympäri ja kolmas kerta toden sanoo. Rotu vaihtui samalla ja koska olen tuntenut tämän kasvattajan aina sieltä agilityn alkuajoistani asti, niin tuntui heti oikealta. Ensimmäisessä vaihdetussa sähköpostissa luki "vähän arvelinkin" ja "iloinen yllätys" :D

Syy siihen, miksi olen jaksanut odottaa näinkin kärsivällisesti monta vuotta on siinä, että oma elämäntilanne ei ole aikaisemmin pentua sallinut ja toinen, no, hyvää eikö kannatakin odottaa? :) Kaikista eniten jännitin tulevan emän tapaamista. Maalailin kauhukuvia ja kerkesin hermoromahduttaa puolet lähipiiristä ensin tällä ja tapaamisen jälkeen sitten sillä hehkuttamisella. Tällä hetkellä olen ehkä rasittavinta seuraa koskaan, pentu sitä ja pentu tätä. Mikä vain voi mennä vielä pieleen. Varasuunnitelmaa ei tällä kertaa ole, ensimmäistä kertaa ikinä. Pidän tulevasta rodusta paljon, mutta siellä on myös hyvin harva yhdistelmä, josta löydän enemmän plussia kuin miinuksia.

Tietoisuus lisää tuskaa, tässä odotteluaikana on kyllä kerennyt tutustua jos jonkinlaiseen terveysongelmaan (viimeisin on dilatoiva kardiomyopatia...) ja niiden taustalla oleviin sukuihin. Vaakakupissa kuitenkin painaa niin moni tuttu koira, jotka ovat terveitä tai suht vähäisillä ongelmilla varustettuja. Tokihan löytyy näitä huonomman tuurin omaaviakin, mutta se ei pelaa joka pelkää. Tietoisia riskejä välttelen, kuten tiettyä DCM-sukua, mutta loppupeleissä täydellistä yksilöä on hankala saada.

Tämä viimeisin kesä on kyllä ollut aivan huippu ajateltuna rotuun tutustumista vieläkin enemmän. On ollut yhteislenkkejä ja pohdintoja yhdessä yhdistelmistä sekä olen edennyt rodun harrastajien parissa enemmän kuin tuon aikaisemman vaihtoehdon kanssa ikinä. Ja on muuten kivaa porukkaa! ;)

Nyt voin virallisesti sanoa olevani astutuksen odottaja. Edelleen mitä tahansa voi käydä ja jännittää jatkuvasti, mutta ollaanpa otettu nyt askel taas eteenpäin. Aika tulee lentämään.

Pimahtamisvaiheessa

Tällä hetkellä pentu pyörii aika nonstoppina mielessä. On nimipohdintaa ja treenipaikkapohdintaa sekä netti-ikkunashoppailua. Tämä  sarjakuva kiteyttää kyllä aika loistavasti tätä tämänhetkistä tilannetta ;) Onneksi tähän mennessä taloon tulleet tavarat on olleet ilmaisia.

Ihan näillä näppäimillä lyödään viimeisiä asioita lukkoon. Ensi viikolla ollaan jo paljon viisaampia. Täytyy vaan uskoa, että onni kantaa vielä tästäkin eteenpäin. Tähän mennessä kasvattajan kanssa ollaan löydetty ihan hyvä yhteinen sävel ja muutenkin asiat menneet suht näppärästi :)

Kuten mainitsin treenipaikkapohdinnasta. En tiedä jatkanko enää vanhassa seurassa, ei tee mieli antaa jos ei saakaan. Haluaisin treenata ilman ryhmäpaikkaa, mutta vähemmällä talkoovelvoitteella. Yksityistuntien maksaminen ei pidemmän päälle myöskään kannata, vaikka karsisi treenit joka toiseen viikkoon. No, katsotaan, ei tässä vielä pitkään aikaan ole treenikentille asiaa. Toinen vaihtoehto on tuplata ja lähteä kisaamaan rotuyhdistyksen nimissä. Opintolainahan oli koirajuttuja varten, eikö ;)

Haukkuja kiertoteitä

Ihmiset puhuvat aina ja melkein jokaisella on joskus ollut pahaa sanottavaa mielessään tai ääneen niin tuntemattomista koiranomistajista kuin tutuistakin. Jos käy hyvin, paha sanominen tulee tietoisuuteen rakentavan kritiikin kautta, mutta usein sitä saa kuitenkin kuulla joltakulta muulta, kuinka juorumylly jauhaa.

Ei ole edes muutamia kertoja, kun ne lähimmät koiralliset ystäväni ovat sanoneet, että taas on kuultu sitä ja tätä sekä vähän tuotakin. Huvittuneiden katseiden jälkeen on pakko katsoa koiraa ja todeta ääneen, että tässäkö meillä esimerkiksi aggressiivinen koira. Kyseessä olevassa koirassa ei ole aggressiivisuuden häivääkään, joten mistähän hemmetistä tämä tällainen jauhanta saakaan alkunsa... Ihminen on kuitenkin kateellinen olento, vaikka toista väittäisi.

Ehkä pahinta näissä puheissa on kuitenkin se, että ihmiset koiraa näkemättä lyövät leiman suoraan otsaan. Taannoin oli eräällä palstalla, kuinka erään rodun omistaja hakeutui uudelle treenikentälle ja sai kuulla henkilökohtaisesti, kuinka jollakulla alueelle muuttaneella on samanrotuinen hullu tappajakoira. Muistaakseni ihminen sitten mainitsi olevansa tämä kyseinen henkilö, niin äkkiäkös sitä mentiin aika muikeaksi ja todettiin, että eihän tässä koirassa mitään erikoista olekaan.

Jostainhan nämä puheet lähtevät, mutta mistä? Jos koira treenikentällä tarraa innokkaasti leluun ja kuva on otettu sekunnin sadaosaa ennen koiran iskiessä siihen, niin totta kai sillä koiralla on siinä kuvassa hampaat irvessä. Mutta se ei tee koirasta aggressiivista. Eikä myöskään se treenien jälkeen otettu leikkikuva kaverin kanssa. Facebookissa jaetut kuvat auki olevasta peukalosta ei suinkaan ole hullun tappajakoiran tarkoituksella tekemiä, vahinkoja sattuu.

Kyllä sitä välillä miettii, että minkähänlaisia puheita sitä seläntakana oikein käydäänkään. Olen onnellisen tietämätön asioiden todellisesta laidasta, mutta eiköhän siellä joku ole ajatellut, että miksiköhän tuokin "matkii" ja ottaa samanlaisen koiran? Muotirotu, haluaa vain huipulle. Voi luoja mitkä tavoitteet, ei se noihin pääse. Arvatkaa vaan provosoiko tekemään juuri sen ja vähän ylikin ;)

Joten, seuraavan kerran kun toteat treenikaverille kisoissa, että onpa tuo koira poissa hanskasta, kannattaa muistaa tämä: korvia on kaikkialla ja asiat kyllä tulevat ennen pitkää selville. Se on kiva katsoa hyvin mennyttä suoritusta videolta ja kuunnella, mitkä asiat siinä onkaan pielessä.