Tuo aika toukokuun ja tuoksu koivupuun

Hullua olla jo toukokuussa, mutta kulman takana odottava kesä on enemmän kuin tervetullut!

Tässä kuussa Käämi täyttää 8 vuotta ja tulee seniori-ikään. Vauhtia löytyy ihan entiseen malliin, mutta Mäihän tultua taloon on osa härväämisestä jäänyt pois ja vanhemman koiran oikeudella voi tuomita pennun vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Käämin kanssa ollaan tehty noseworkia, mutta koepaikkaa meille ei toistaiseksi ole vielä tippunut. Nosessa on ollut pientä aaltoliikettä, ja tällä hetkellä parasta työskentelyä tehdään sisätilaetsinnässä. Ulkona, laatikoilla ja ajoneuvoilla on sitten enemmän asioita, joihin paneutua ja keskittyä, joten ehkä ihan hyvä olla toistaiseksi koetauolla.

Lumien lähdettyä ollaan päästy Käämin kanssa kiinni myös pk-puuhasteluihin. Muutama esineruutu ollaan tehty ja ne sopii Käämille paremmin kuin hyvin. Tänään tehtiin lisäksi ensimmäinen keppiruutu ja jatketaan niillä ennen varsinaisen jäljen puksuttelua. 

Mäihä täytti nyt toukokuussa 7 kuukautta ja vauhti lisääntyy lisääntymistään. Vähän on pientä korvattomuutta välillä havaittavissa, mutta todella kivaksi koiraksi se on tähän mennessä kasvanut. Meillä on hieman arjessa kehityskohteena ohiajavat autot, mutta niidenkin kanssa on toivottavasti kehityskaarta nähtävissä.

Mäihä on harrastusrintamalla päässyt omien pohjapuuhastelujen lisäksi tokokursseille sekä aloitettiin kuukausi takaperin agilityn alkeiskurssi. Hirveän mukava pentu työskennellä, mutta ainakin tokon puolella löytyy työstettävää asenteen suhteen, sillä lipsahtaa helposti vakavaan työkoiramoodiin. Ihan erilainen mitä Käämi tässä suhteessa, mutta hurjan kiva kouluttaa.

Käämin jalanjäljissä ollaan lisäksi käyty esineruutua ihmettelemässä ja tänään tehtiin ensimmäinen namiruutu. Mäihällä on luontaisesti taipumusta jäljestämiseen, joten lähdetään muovaamaan tätä taipumusta eteenpäin. 

Toimii yhteispeli kun on veli

Voihan pojat!

Kirjaimellisesti, marraskuun loppupuolella talouteen asteli Käämille "pikkuveli" Mäihä. Tehokas aikasyöppö, jonka takia päivittely on painottunut mitä enemmissä määrin Instagramin puolelle. Olen pitänyt blogitekstien kirjoittelusta, joten ajattelin nyt dokumentoida tämän tapahtuman sekä sen taustat tänne, jos joku vaikka sattuisi tänne vielä eksymään.

Ajatus toisesta kelpiestä on jalostunut pikkuhiljaa ja olin pitkään täysin varma, että Käämi saa viettää päiviä ainoana kelpienä pitkäänkin. Kesällä 2021 mieleen iskostunut pelko siitä, että Käämin aika alkaa olla täynnä, vaikutti kuitenkin ajatuksiin sen verran paljon, että rupesin kyselemään tutuilta. Ajatushan oli, että vähintään muutetaan nyt ensin pois kerrostalosta, ennen kuin mitään pentua edes tulee.

Tuli kesä 2022 ja Käämi meni sydänultraan, josta onneksi tuli hyviä uutisia. Aloin olla entistä enemmän varma, että nyt jos löytyy kriteerit täysin täyttävä yhdistelmä, niin tartun tilaisuuteen. Sitten, kun urospentuja syntyikin vain kaksi, niin rupesi jo jännittämään. Tämä meni kuitenkin oikein ja Mäihä tuli meille Käämin kaveriksi sinne kerrostaloon.

Pentublues oli Mäihänkin kohdalla läsnä, mutta en muuttaisi mitään. Mäihä on hauska pentu, joka on tässä vaiheessa täysin erilainen kuin Käämi, joka on todennäköisesti etu pidemmässäkin juoksussa. Mäihällä on vahva luontainen taipumus ottaa kontaktia ihmiseen, jota toivottavasti saan ylläpidettyä ja vahvistettua, Käämi kun tuppaa olemaan itsenäisempi ja tekemään ratkaisuja omin päin - oli ne sitten fiksuja tai ei. 

Kaksi viikkoa Käämi sulatteli ajatusta, jonka jälkeen pojat ovatkin leikkineet päivittäin ja tulevat muutenkin hyvin toimeen. Tätä tekstiä kirjoittaessani mikään resurssi ei ole aiheuttanut konflikteja, mutta ehkä suurimpana haasteena on Käämin kommunikointi, jota pentu ei aina täysin usko. Molemmat oppivat toisiltaan kuitenkin joka päivä. Matka on vielä alussa.

Uutta arkea siis vietetään. Kiva päästä touhuamaan harrastuspohjia täysin puhtaalta pöydältä. Niiden dokumentoinnit varmaan menevät reaaliajassa someen, mutta koitan käydä tännekin jotain kirjoittelemassa.

Ikää yllä 8 vkoa.

Sä oot söpö silloin kun et itsekään tiedä

Tällä viikolla on sattunut ja tapahtunut aika paljon kaikenlaista.

Muutaman päivän sitä lumimaisemaa kestikin, mutta nyt on taas ihan harmaata ja tylsää :(

Maanantai alkoi ihan hyvin, Käämi yllätti iltalenkillä ihan totaalisesti ja osasi käyttäytyä. Tiistaina se sitten sai päänsä pannasta pois ja rallitteli suhteellisen vilkkaalle autotielle iloinen ilme kasvoillaan... Kelpie vierelle seuraamaan, onneksi oltiin lähellä kotiovea jo siinä vaiheessa. Kiitos sille autokuskille hereillä olosta, kelpien panta on nyt tiukattu.

Keskellä viikkoa sain sitten heräillä tunnin välein käyttämään massuvaivaista kelpietä ulkona. Ei naurattanut, kun itselläkin oli hieman kuumetta. Saatiin mahavaivat hoidettua kuitenkin pois, mutta ruoka menee tämän säkin jälkeen vaihtoon ja Käämi saa varmuuden vuoksi Axilur -kuurin.

Perjantaina reippailtiin sitten citylenkille Maisan ja Laken kanssa, ja voi kun olisi ollut valjaat. Käämi kipittelee tosi kivasti lenkillä, jos ollaan kahdestaan. Yhteislenkeillä olisi kuitenkin valjaat onnen omiaan, kun pikkukelpiellä tuntuu olevan hirveä kiire.

Käämi on myös yrittänyt vähän hassuja juttuja ja on selvästi kasvatellut egoaan. Eilen se kokeili lenkillä, voisiko hihnan toiselle päälle murista. No, ei voinut, ja ymmärsi onneksi kertapalautteesta. Teinikelpie siis vaan kamaloituu ja omistaja joskus toivoisi aikakonetta.

Tänään käytiin tekemässä sitten pikainen esineruutu ja Käämi kyllä tietää, mitä on menossa tekemään. Etsi ilman turhautumista hirveällä innolla ja löytäessään lähti salamannopeasti tuomaan luo, ainut että tällä kertaa tiputti esineen parin metrin päähän. Taitaa olla seuraavaksi vuorossa, että metsään menee jotakin muuta myös, katsoo mitä se sieltä kiikuttaa luokse ;)

Sataa valkeaa lunta

Koht mennää taas kovempaa

Käämi otti tämän puolivuotispäivän hyvin kirjaimellisesti ja muuttui yhden yön aikana vielä kamalammaksi teiniksi. Omistajan hermot koetuksella varmaan seuraavat puoli vuotta ;)

Mittaa sain tänään 50cm. Se on todellakin iso kelpo nyt.

Kuvista kiitos Annelle!

Tuu istuu mun viereen, käperry tähän

Pikkukelpie on huomenna kuusi kuukautta. Ihan uskomatonta! Pikkukelpiestä on tullut hurjan suuri teinikelpie, joten omistajan suusta on saatava sana pentu ehkä pikkuhiljaa pois :D

Alla hieman materiaalia, mikä ei ole päätynyt vielä nettiin. Voi, kun se on ollut pieni ♥ Palaillaan huomenna virallisten puolivuotiskuvien kanssa :)

Muistan ku ekan kerran nähtiin

© Teemu T.

Aika on mennyt ihan todella nopeasti, sillä tänään Käämi on asustanut mun luona 4 kuukautta ja puolentoista viikon päästä Käämi täyttää 6 kk! Tässä postauksessa on osittain kertausta vanhaan, mutta pieni koonti ennen uusia tuulia ;)

Tällä hetkellä Käämi on suurinpiirtein 48 cm korkea. Pari senttiä kun saisi lisää, niin sitten omistaja voisi lopettaa murehtemisen. Kelpie on kuitenkin kasvatellut ihan kivasti jalkojaan tässä viime viikkojen aikana, joten eiköhän ne puuttuvat sieltä tule :)

Muuhun yleiseen höpinään menee myös kaikkien hampaiden vaihtuminen ilman apukeinoja sekä sisäsiisteys! Jälkimmäinen juttu on superhyvä, joten ehkä saan jouluun mennessä tuotua matot lattioille. Nyt ei vielä uskalla, kun ei tiedä miten hyvin matonkulma oikein kelpielle maistuu. Toistaiseksi kuitenkaan ei ole mitään irtainta tuhottu, välillä maisteltu paitoja, mutta en niistäkään ole reikiä löytänyt.

Meidän blogihiljaisuus on oikeastaan johtunut siitä, että mulla on tällä hetkellä noin sata ja yksi projektitehtävää tulilla. Luennoilla istutaan vähintään 6 tuntista päivää, joten ihan hirveästi ei ylimääräistä aikaa käsiin jää. Ensi viikolla mulla alkaa perjantaivapaat jouluun saakka, joten jospa saataisiin pikkuhiljaa jotakin treenattua ihan ajatuksen kanssa eikä pelkästään siinä sivussa.

Teini-ikä on kyllä kolkutellut ovea nyt tällä viikolla ihan urakalla. Irtiollessa kelpiellä on vielä korvat tallella, mutta hihnassa käskyjä kyseenalaistetaan jonkin verran. Autojen kyttääminen on kuitenkin jäänyt melkein kokonaan pois ja ihmisistä mennään pääasiassa fiksusti ohi, mutta toisten koirien kanssa on vähän enemmän vaihtelua.

Tokon kanssa omistajalla on tullut taas se perinteinen ahdistus ja oikeastaan ei tehdä sivulletuloja enempää. Palaillaan tämän lajin pariin ehkä sitten, kun päästään tästä teini-iästä vähän enemmän yli ja kelpien asenne ei ole tämmöiseen "tylsään" lajiin tyyliä haista ämmä v***u, tehdään agilityä koska siinä saa MENNÄ!

Agilityhallilla ei olla käyty sen ensimmäisen kerran jälkeen. Tälle kuulle on kuitenkin vähän enemmän suunnitelmia asian suhteen ja aina sitä hallia ei tarvitse. Pitäisi nyt vaan keretä ennen kuin tulee jotkut lumet. Tämän asian kanssa palailen sitten, kun aletaan treenata ihan ajatuksella. Ollaan vahvistettu hyvin paljon 2on2off:ia ja lisätty mukaan myös puun tmv. kiertäminen.

Kennelpäivä

Käytiin viime lauantaina Porvoossa kennelpäivillä, joista tuli ennemminkin pentuetapaaminen :D Kuudesta viisi oli päässyt paikalle ja lisänä oli sitten muutama vanhempi kelpie. Tosi mukava päivä kaikkien kanssa ja pennuillakin taisi olla todella hauskaa :)

Meille oltiin annettu aktiviteetiksi rallytokoa sekä noseworkia. Käämi oli aika muissa maailmoissa. Rallytokossa se malttoi kyllä tehdä, mutta ohjaaja mokaili itse. Ei se ihan parhaintaan siinäkään näyttänyt, mutta kuitenkin enemmän mitä noseworkissa.

Pidettiin ennen noseworkia tauko ja en tiedä mitä ihmettä kelpie oli touhuillut sillä aikaa. Nyt oli ihan mahdotonta keskittyä yhtään mihinkään, muutama asia saatiin hajupurkin kanssa onnistumaan, mutta muuten olikin väsynyt teinimutanttininjakelpie taas vauhdissansa.

Tällä hetkellä toimii nimittäin kaikki muut asiat hihnassa, paitsi suurin osa muista koirista. Ei ollut tämäkään poikkeus ja sain jo pikkuisen asiaan jotain tolkkuakin.

Pennut päästettiin vielä loppuleikeille ja en tiedä mitä ihmettä pennun jalalle kävi, mutta jonkin aikaa Käämi käveli ontuen. En vieläkään tiedä, että mikä siellä kolahti vai kolahtiko mikään ja ylihysterisoin, mutta mutta...

Tällä viikolla kelpielle on mm. opetettu vahingossa tassun antaminen. Huitoi tänään menemään jalallaan ja onneksi oli kerrankin ihminen hereillä merkatakseen asian ilman mitään varsinaista koulutustuokiota. Pari kertaa piti lamppu saada uudestaan syttymään ennen kuin se sitä tarjosi kunnolla, mutta tällä hetkellä se pelkästään hutkii omistajaa tassullaan... :D Ja huomenna kutsuu Pohjois-Karjala.

Olen nuori, dorka ja tyhmän viilee

Käämi oli päivähoidossa äitilläni sunnuntai-illasta maanantai-iltaan, kun kävin itse tuolla Itämeren toisella puolen. Oli vissiin hyödyntänyt hoitajan kelpiekokemattomuutta ja sikaillut vähän sitä sun tätä :D Pieni ero toisistamme teki kuitenkin ihan hyvää, sillä kelpie on tänään osannut jopa käyttäytyä

Käytiin myös meidän päivälenkin ohella vihdoin mun vanhalla koululla pohjustamassa vähän keinua sillä lasten kiikkulaudalla. Vähän taas kelpietä hirvitti, mutta ei kertaakaan hypännyt pois laskevalta laudalta ja annoin parin kokeilun jälkeen laudan mennä alas jo kelpien omalla painolla.

Sitten tehtiin muutama tokojuttu. Joku on käynyt opettamassa tuon pennun seuraamaan, sehän oli jo aika hieno lyhyellä pätkällä ilman imuttamista. Huppista. Pitäisi varmaan luottaa ja alkaa tekemään enemmän. Kokeiltiin uutena juttuna myös liikkeestä maahanmenoa ja lamppu alkoi pikkuhiljaa kelpien aivoissa syttyä, että kun sanotaan maahan, niin silloin käydään heti eikä lasketella montaa metriä lähemmäs.

Nyt me aletaan lomailla :)

Postauksen kuvat lauantailta, kun nähtiin Ellaa ja Elviä. Viimeiset neljä kuvaa on Ellan ottamia, superkiitos! :) 

Myönnän, joskus pelottaa :D

Sen voisi varmaan opettaa olemaan yhteiskuvissa :D Elvin mielipide harvinaisen selvä: "Typerä kakara!"

Tykkään susta niin että halkeen

Viiden kuukauden iän kunniaksi Käämi kävi tänään vähän extemporena ensimmäistä kertaa agilityesteillä.

Ja voihan rakkaus! Alun säheltämisen jälkeen Käämi oli jo aika hieno. Tehtiin ensiksi putkea ja vaadittiin muutama yritys, kunnes kelpien päässä syttyi lamppu ja se rallitteli putkesta läpi. Ja vielä ihan kiitettävällä vauhdilla. Otettiin tähän heti tauko, kun paikalla oli vielä ryhmässä varsinaisesti treenaava koirakko.

Tauon jälkeen päästiin duunailemaan jo vähän pitempi pätkä ja nyt otettiin kaksi siivekettä bumppereilla. Huomaa, että ollaan tehty aika hitosti takaakiertoja :D Saatiin kyllä kehuja näistä ja osasi Käämi mennä suoraakin.

Ja nyt tulee se ultimatehehkutusosio. Käämi malttoi siivekkeillä odottaa lupaa! Siis, mun pieni 5kk ilmapallo malttoi odottaa! Samoin se toi lelut pyynnöstä käteen! Ja se korjaa jo nyt mun omia virheitä. Ihana ihana ihana ja ♥ x ääretön. Ihan uskomaton pieni, nyt pitää toivoa, etten pilaa sitä :D

Illan tavoitekin täyttyi: eka kulmuri irti.

Pidän siitä kun sä synnyit tähän samaan maailmaan

 

Käytiin laittamassa mökkiä talviteloille sunnuntaina, joten kuvat on siltä reissulta :)

Eilen käytiin epiksissä ja kelpiellä ei kyllä ollut mitään hajua käyttäytymisestä. Sain aika pitkään seisoskella ulkona, että päästiin edes lähellekään hallin ulko-ovea ja tehtiin valehtelematta alle minuutin mittainen vierailu hallissa. Harmi, kun ei ollut tilaa, että olisi saanut pentuun edes jotakin tolkkua.

Nähtiin siskolikkaa ja kasvattajaa. Käämistä oli nii-iin siistiä!

21 vko! <3

Mitä meille kuuluu?

Ollaan painittu Käämin kanssa hihnakäyttäytymisen suhteen. Hirveän hauska on paimentaa autoja, kytätä muita koiria sekä rakastaa kaikkia ihmisiä. Olen hirveän tylsä, kun en salli tällaisia kelpien päivänpiristyksiä.

Ollaan kyllä tultu aika paljon eteenpäin. Autot jätetään rauhaan viimeistään jätä -käskyllä ja nykyään sitä ei tarvitse viljellä ihan koko aikaa. Ihmiset ohitetaan pääosin hyvin käskysanalla viereen (Käämi seuraa edelleen paremmin oikealla, kuin vasemmalla...). Koirien ohituksessa ei maltti aina pidä. Jonkun verran saadaan myös tapella siitä, voiko hihnassa vetää. Parin viikon takaiseen ollaan kuitenkin tultu aika paljon askelia eteenpäin, että ehkä se tästä!

Toisena "arjen ongelmana" on sitten ihme kiipeileminen pöytiä vasten. Tästä ei olla saatu mitään järjellistä ideaa kelpien päähän. Laskeutuu kyllä välittömästi alas, kun käsketään, mutta kun ei tarvitsisi hyppiä vasten ollenkaan. Tähän jos jollakulla on joku fiksu vinkki, niin saa antaa.

Muuten ei ollakaan tehty oikeastaan mitään (ja kelpie on silti tyytyväinen ;)). Joka päivä vähän jotain, mutta ei mitenkään erityisesti treenattu mitään, eli päivät koostuu lenkkeilystä, leikkimisestä ja rustoluun tuhoamisesta. Lelun kanssa tokojuttuja jonkin verran leikkien ohella. Kyllähän sille voi mitä vaan opettaa helposti, kahdella toistolla saatiin ajatus rallytokon viereen-eteen-takaa sivulle -liikkeestä. Hups.

Tänään käytiin Mustin ja Mirrin leikkitreffeillä ja onneksi saatiin leikkikaveriksi kultsu. Pojilla oli ihan hauskaa keskenään, vaikka aluksi olikin vähän yhteinen sävel hakusessa. Hauska oli kuitenkin käydä ja saatiin vähän jotain kaavojen rikkomista tähän arkeen. Tällä hetkellä mulla hengittää tenttiviikko niskassa. Onneksi kohta on loma!

Hampaiden suhteen meillä on suurinosa poskihampaista sekä kulmurit kiinni. Käämi varmaan ihan kettuillakseen pitää kulmurit hamaan tappiin asti. Olen hävittänyt lisäksi meidän paremman patukan, että saataisiin kunnon vetoleikkejä kehiin. No, pitänee käydä Audin perä läpi ja koettaa löytää se jostain.

Painoa on muuten 13,3kg, mutta jälleen ihan eri vaaka kyseessä ja tarkkuudesta ei mitään tietoa. Jotain sinnepäin :)

Repovesi

Suunnattiin tänään Maisan ja Laken kanssa kohti Kouvolaa ja Repoveden kansallispuistoa. Ei saatu ehkä maailman parhainta säätä, mutta ei onneksi myöskään vesisadetta. Nättiä puistossa oli joka tapauksessa :)

Startattiin meidän reitti Lapinsalmelta, josta löytyy siis heti reitin alusta tuo riippusilta. Kelpie yllätti ja meni omin jaloin yli! Ensin meni edellä, sitten tuli pieni stoppi ja kelpie löi jarrua vähän pohjaan. Ohitin Käämin ja kyllä se sieltä perästä sitten tuli ihan löysällä hihnalla. Hyvä Kämps, ylitit itsesi ja pelkosi! :)

Kierrettiin tuo viitisen kilometriä oleva Ketunlenkki ja stoppailtiin vähän siellä sun täällä. Sports Tracker näytti 2h 34min meidän ajaksi sisältäen myös ruokatauon, jonka aikana sitä ei stopattu.

Reitin loppupuolelta löytyy lossi, jonka Käämi matkasi romuselkäisen omistajan sylissä. Ei ole enää mikään pieni kannateltava :D

Se on se tunne kun tuut aivan mun viereen eikä mulla oo kiire