Tuo aika toukokuun ja tuoksu koivupuun

Hullua olla jo toukokuussa, mutta kulman takana odottava kesä on enemmän kuin tervetullut!

Tässä kuussa Käämi täyttää 8 vuotta ja tulee seniori-ikään. Vauhtia löytyy ihan entiseen malliin, mutta Mäihän tultua taloon on osa härväämisestä jäänyt pois ja vanhemman koiran oikeudella voi tuomita pennun vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Käämin kanssa ollaan tehty noseworkia, mutta koepaikkaa meille ei toistaiseksi ole vielä tippunut. Nosessa on ollut pientä aaltoliikettä, ja tällä hetkellä parasta työskentelyä tehdään sisätilaetsinnässä. Ulkona, laatikoilla ja ajoneuvoilla on sitten enemmän asioita, joihin paneutua ja keskittyä, joten ehkä ihan hyvä olla toistaiseksi koetauolla.

Lumien lähdettyä ollaan päästy Käämin kanssa kiinni myös pk-puuhasteluihin. Muutama esineruutu ollaan tehty ja ne sopii Käämille paremmin kuin hyvin. Tänään tehtiin lisäksi ensimmäinen keppiruutu ja jatketaan niillä ennen varsinaisen jäljen puksuttelua. 

Mäihä täytti nyt toukokuussa 7 kuukautta ja vauhti lisääntyy lisääntymistään. Vähän on pientä korvattomuutta välillä havaittavissa, mutta todella kivaksi koiraksi se on tähän mennessä kasvanut. Meillä on hieman arjessa kehityskohteena ohiajavat autot, mutta niidenkin kanssa on toivottavasti kehityskaarta nähtävissä.

Mäihä on harrastusrintamalla päässyt omien pohjapuuhastelujen lisäksi tokokursseille sekä aloitettiin kuukausi takaperin agilityn alkeiskurssi. Hirveän mukava pentu työskennellä, mutta ainakin tokon puolella löytyy työstettävää asenteen suhteen, sillä lipsahtaa helposti vakavaan työkoiramoodiin. Ihan erilainen mitä Käämi tässä suhteessa, mutta hurjan kiva kouluttaa.

Käämin jalanjäljissä ollaan lisäksi käyty esineruutua ihmettelemässä ja tänään tehtiin ensimmäinen namiruutu. Mäihällä on luontaisesti taipumusta jäljestämiseen, joten lähdetään muovaamaan tätä taipumusta eteenpäin. 

Valovoima

Joululomalta on palailtu tänään arkeen ja meidän osalta pyhät menivät erinomaisesti!

Jouluaattona käytiin pelloilla lenkillä ja erään pellon reunasta muutaman metrin päästä meistä lähti noin viisi peuraa. Yksi siirtyi hetkeksi meidän eteen polulle seisomaan, mutta en kerennyt kaivaa puhelinta taskusta kun tuli kiire ottaa kelpie kiinni. Käämi onneksi jäi paikoilleen ihmetyksestä ja peurojen mentyä menojaan jatkoi lenkkiä irti ilman mitään sen kummempia reaktioita. Fiksu!

Uusi vuosi otettiin vastaan kotosalla ja jatkettiin samaa linjaa kuin vuosi aikaisemminkin. Raketit ei hirveästi tätä tyyppiä hetkauta, mutta varmuuden vuoksi pysyteltiin puolenyön korvilla sisätiloissa. Vuoden viimeisestä päivästä tosin tuli hieman odotettua kalliimpi, kun pääsin akkukaupoille auton simahdettua kolmannen kerran. Toivottavasti jatkossa päästään kulkemaan sinne minne pitääkin ilman ongelmia.

Vuoden vaihteen jälkeen suunnattiin Joensuuhun muutamaksi päiväksi, mutta sitä ennen käytiin jäällä! Tätä on odotettu kauan ja ollaan kelpien kanssa ihan fiiliksissä. Matkaa jäälle on enää noin 500 metriä, joten tullaan tänä talvena kiertelemään ympäriinsä Saimaata. Onneksi on lyhyet luennot.

Harrastusjuttuja ollaan itseasiassa tehty, tällä kertaa yllätyksellisesti tokon osalta. Seuruun kohdalla olen ikuisuuden sanonut, että sille pitäisi tehdä jotain. No, nyt ollaan tehty! Tuntuu todella hyvältä ja Käämin naama oikein loistaa treenien jälkeen. Perusasennot on nopeutuneet ja napakoituneet, joskus tosin ajautuu vinoon. Ei saisi tietysti sotkea, mutta seisomista ollaan haettu seuraamisen kautta ja jää sijoilleen tosi napakasti. Malttaa seistä tosi hyvin!

Tässä pohdin kevään kisakalenteria ja ensimmäinen suunnitelma onkin jo muotoutunut. Rallytokokalenteriakin on varovaisesti hieman vilkaistu ja agilityn osalta pohdiskellaan tulevaisuuden treenipaikkaa. 

Kertoimia vastaan mut on luotu skabaa

Sunnuntaina käytiin ottamassa vähän tokokuvia, kun sellaisia olen toivonut. Näki hyvin, että vaikka fiilis on Käämillä todella kiva, niin kehitettävää kyllä löytyy. Onneksi ollaan muuttamassa elokuun alusta näiden nurmialueiden luokse, niin toivottavasti löytyy intoa ihan eri tavalla kun pääsee ulko-ovesta melkein heti treenaamaan. Nurmialueita on enemmänkin ja häiriötä niin ihmisten kuin autojen muodossa.

Aloitettiin Käämin bravuurilla eli liikkeestä maahan. Menee maahan samantien ja voisin väittää, että olisi ihan koekelpoinen tämän liikkeen osalta. Kuvamateriaalista näkyi hyvin, että Käämi jää tuijottamaan mun perään todella tiiviisti. Perusasentoa on ennakoinut jonkun verran, joten se olisi hienosäätöä vaativa. On tehnyt satunnaisesti myös istumisia ja seisomisia, joista istumiset onnistuu paremmin. Ajatusta kuitenkin on jo hieman seisomisenkin suhteen!

Lipsahdettiin vähän myös rallytokon puolelle, mutta tietysti ihan hyvää treeniä eteentulon suhteen! Kuvamateriaalista kävi ilmi, että voisi hyvin tulla takaakin sivulle. Näyttää siltä, että ei tekisi hirveää kaarrosta ja varmasti paremmin löytäisi paikkansa. Osaa kummatkin tavat kyllä, hienosäätöä vailla suoraan kiepsahtaen. Eteentulot joskus vinoja ja kaukana, joskus taasen tiiviitä. Hienosäätöä vaille siis nekin ja vauhdinottoa vaille. Ollaan tehty välillä muutamasta metristä, mutta kovempaa vauhtia ei olla otettu mukaan. Luoksetulo siis vähän enemmänkin hiontaa vaille.

 

Seuraamisen kanssa oli hyvä fiilis ennen kuin kurkkasin kuvia ja totesin, että näemmä tiiviyden kanssa saadaankin sitten seuraavaksi alkaa tehdä töitä. Paikan pitää muuten tosi hyvin, välillä saattaa olla hieman kujalla lähdössä. Tekniikkaa siis tekemään, toivottavasti fiilis pysyy samana. Kontaktia Käämi pitää erinomaisesti. Perusasennot saattavat olla vinoja, mutta tekee ne kyllä samantien kun liike pysähtyy. Hidasta seuruuta ja juosten seuruuta ollaan tehty vain vähän samoin käännöksiä. Tässä olisi siis työmaata ihan urakalla. Rallytokoon olisi kuitenkin ihan passeli jo nyt, osaa seurata myös oikealla ja vaihtaa puolia.

Kaukokäskyjä tehtiin aavistuksen myös. Ei kestä välimatkaa, jolloin liikkuu paljonkin. Läheltä tekee hyvin. Teki viime talvena erinomaisia kaukokäskyjä, nyt näemmä unohtuneet tehokkaasti. Maahanmenot toimii kyllä kaukaakin, mutta istumaan nousut ovat hankalia. Seisomista ei olla vielä edes yritetty, se on niin hukassa koiralla vielä muutenkin. Tätähän ei tosin alossa edes tarvitsisi vielä. Kaukoja varten siis suunnitelmaa kehiin ja siitä työstämään.

Työsarkaa löytyy lisäksi myös noutoesineen pitämisestä ja paikkamakuusta. Paikkamakuuta en ole edes alkanut työstää vielä häiriössä, tekee kyllä kotona "paikkamakuita" esim. ruokaa odottaessaan. Ei kuitenkaan aktiivista ajatusta koko liikkeestä, joten isoin työ tulee tässä. Häiriö pelottaa jo valmiiksi... Noutoesineen pitäminen taasen, noh. Irrotuskäsky toimii ainakin, mutta kapula saattaa lähteä kelpien kanssa omille teilleen (paha kapula!!) tai sitten kelpie pureskelee sitä hieman (paha kelpie!!). Olisi kuitenkin helposti viilattavissa kuntoon. Hypyn kanssa luulen, että ei tule olemaan ongelmia. Palkattomuudesta ja pitemmistä liikesarjoista puhutaan sitten, kun ollaan siihen valmiita.

Tänäänkin jatkettiin samalla kun etsittiin pokémoneja. Käämi teki tällä kertaa hihnassa, kun muitakin oli liikkeellä enemmän, ja hienosti tekikin! Sunnuntaina se karkasi kerran valokuvaajan luo, mutta muuten sieti häiriön, ja tänään se ei edes vilkaissutkaan! Mentiin kahden ihmisen ohi läheltä, kun sattuivat seisomaan hyvällä paikalla. Erinomainen Käämi, tekee luultavasti erittäin hyvää häiriönsietokyvylle.

Ja loppuun kysymys; miten tämä on mahdollista?! Puff the magic Kelpie.

Ei oo mitään mikä ois näin nättii

Tämä viikko on ollut meidän viikko!

Käämillä on aikaisemmin ollut tapana hieman askarrella mun ollessa töissä. Se ei varsinaisesti ole rikkonut mitään, mutta toisinaan latttialta on saattanut löytyä tyhjä limupullo tai kaukosäädin. Tällä viikolla yllätyksekseni kotona on odottanut uninen kelpie ja lattia on ollut vapaa sinne kuulumattomista esineistä.

Kävimme torstaina äitini kanssa hieman valokuvausretkellä Kärnäkoskella sekä Partakoskella. Käämin pystyi huoletta laskemaan kuvausten ajaksi irti, vaikka yhdellä paikalla olikin ihmisiä laittamassa juhlatelttaa pystyyn. Oli kauniisti kuulolla ja ei singonnut päättömänä kuvaajaa päin tai minnekään muualle. Kotipihalla Käämi teki myös yhdet kepit käden perässä ja viimeisellä välillä siltä löytyi jo vauhtia ja vähän ennakointiakin, hurjaa!

Perjantaina otettiin mielenvirkistykseksi hieman tokoa pihalla ja ai vitsi, täähän tuntuu superkivalta! Käämi teki muutaman seuruupätkän, liikkeestä maahanmenon sekä liikkeestä seisomisen. Seuraaminen olisi oikeastaan käännösten hienosäätöä vaille alokasluokkaan valmis. Liikkeestä maahan menee samantien kun käsky käy, mutta ennakoi perusasentoa. Liikkeestä seisominen oli hurjan vaikea käsittää, mutta sitä ei ollakaan tehty ja tehtiin lähinnä ideaa.

Perjantaina kävin sovittamassa Hööksin pelastusliivejä, kun eräs koiranomistaja oli pistänyt ne myyntiin. Mietin näiden ja Ezydogin liivien välillä aika kauan, mutta tarkoitus on käyttää liivejä lähinnä itsevarmuuden hakemiseen, niin totesin viidenkympin korvilla olevat liivit turhan kalliiksi. Hööksin pelastusliivit osoittautuivat ihan onnistuneeksi hankinnaksi ja tänään käytiin niitä testaamassa venerannassa.

Sain vetää Käämin ensimmäisen kerran kantokahvasta veteen, mutta lopulta se teki jo itse syöksyjä järveen. Hätääntyy hieman ja alkaa roiskia etujaloillaan, kun ui ulappaa kohti, mutta rantaa kohti ui rauhallisesti ja hyvällä tekniikalla. Luultavasti ei kovin monia uintikertoja liivien kanssa tarvita. Olen myös hurjan ylpeä pienestä teinikelpiestä, joka autoista ja veneitä kuntoon laittavista ihmisistä huolimatta pysyi kauniisti kuulolla ja tuli minun luokse, vaikka en voinutkaan koiraa namilla palkata. Se on rauhoittunut ja fiksuuntunut taas hurjan paljon, toivottavasti kestää enemmänkin kuin tämän viikon!

Ilmoitin tämän myös syyskuulle näyttelyyn ja totesin, että Tallinnaan ei lähdetä hakemaan juniorimuotovalion arvoa. Katsotaan ensi vuonna, josko haettaisiin aikuisena serti ja miksei cacibkin. Ensi viikolla ajellaan Kouvolaan.

Pakko mennä pelkäl sydämellä

Eilen suunnattiin tutun kelpieporukan kanssa treenaamaan vähän tokoa. Tosin minulla ajatuksena lähinnä tehdä jotakin Käämin kanssa niin, että häiriönä on ihmisiä. Torstai polttelee edelleen mielessä, mutta ei ihan niin vahvana enää.

Käämiä järkytettiin suuresti laittamalla se betoniporsaaseen kiinni noin 20 metrin päähän samaan aikaan, kun toinen koira teki. Haukun sävy muuttui huomiohaukuksi hyvinkin nopeasti. Sai kehuja aina, kun oli hiljaa ja alkoi pikkuhiljaa ollakin pitempiä aikoja. Keksi tosin sijaistoimintoja, kun huudolla ei saanut mitään reaktiota.

Siirrettiin lähemmäksi ja kävin tästä palkkaamassa. Ei ollut ihan niin pitkää aikaa kiinni kuin kauempana. Tästä pääsi tekemään sitten seuruupätkiä ja liikkeistä maahanmenoja. Sai hieman potkia välillä edestä pois ja keulii aika paljon, mutta ei nillitetä nyt tämmöisistä. Tokokoiraa siitä nyt muutenkaan ollut sen suuremmin tarkoitus enää leipoa. Seuraaminen tuntuu mulle oikein kivalta, joten ei muuteta. Lätsähtää maahan saman tien, kun käsky käy.

Mutta. Seuraavaksi tuleekin se osuus, miksi ei olla valmiita torstaina yrittämään. Iso joukko jalkapalloa pelaamaan tulleita miehiä sotki kelpien ajatuksia sen verran, että se rallatti ensin oman häiriöporukan luokse, pongasi treenikaverin koiran sidottuna kiinni ja siitä häädöt saatuaan painui kentän vieressä olleeseen lampeen. Ja ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että juoksin kentän toiseen päähän. Hoksatessaan, että olin hävinnyt, niin tuli kyllä huudosta jumalattoman lujaa luokse. Teki sen jälkeen hihnassa vähän aikaa häiriöporukan luona, mutta pongaili hieman kaikkea.

Tämmöiset harmittaa ihan älyttömästi. Häiriötreeniä pitäisi todellakin saada enemmän, mutta haluaisin sitä enemmän agilitykentän laidalla kuin tokotreeneissä, kun en niissä ole itse samalla tavalla mukana. Ihmiset vaikka sietäisikin, niin toisia koiria ei välttämättä. Harmittaa myös se, että tämmöistä ei oikein tällä hetkellä pääse harjoittelemaankaan agilitykentällä.

Pienellä tokoilulla jatkettiin tänään yliopiston nurmikentällä, missä häiriötä oli bussin, autojen ja ohikulkevien ihmisten osalta. Tsiigaili, mutta palasi myös tekemään hommia. Mun liikkeen seuraamista tekee selvästi paremmin häiriön alla, ei katsele mitään muuta. Ehkä otetaan suosiolla agilityn treenioikeus nyt kolmelle kuukaudelle. Käämin ajatellulle kesätauolle ei ollut mitään koirassa olevaa vikaa tai syytä, ja tässä parin viikon aikana tilanne on muuttunut sen verran, että palataan mahdollisesti treenikentille omatoimitreenaamaan.

Mä huudan seo mororo, sä lasket yy kaa koo koo koo

Tämä kuu on kohta melkein ohi ja eipä näemmä hirveän aktiivisia olla blogin puolella oltu.

Käämi täytti tässä kuussa sen 11 kuukautta ja virallinen potrettikuva saatiin vasta tämän viikon alussa. Näyttelyharjoitukset on ainakin tutussa ympäristössä tuottaneet tulosta, joten hyvillä mielillä voidaan huomisaamuna suunnistaa Narvaan. Hieman jännittää!

Lähiaikoina ei olla varsinaisesti treenattu kunnolla muuta kuin tänne jo puretut kerrat. Näyttelyseisomisia melkein jokaisella lenkillä nopeasti ja lyhyinä harjoituksina, mutta agilitykentällä ei olla pääsiäisen jälkeen käyty ollenkaan. Käydään kuitenkin tänään ja ensi viikolla äitin treenipaikalla, sitten pitää keksiä jotakin muuta... Tokoa ollaan jopa tehty ja vielä sellaisessa häiriössä, että en olisi heti uskonut kelpien siihen kykenevän niin vähäisillä harjoittelukerroilla.

Käämi teki keskiviikkona irti urheilukentällä, jossa häiriötä oli niin pyöräilevien lapsien, kentän läpi kulkevien ihmisten kuin autojen muodossa. Hyvä että edes vilkaisi! Seuraa omaan makuun todella kivasti, vähän tosin nyt jostain syystä seilasi paikan kanssa. En tiedä miltä se toisaalle näyttää, mutta kiva maku kuitenkin jäi. Lisäksi tehtiin myös hieman kaukokäskyjä, etäisyyden kasvaessa kelpie sinkoaa herkästi eteenpäin ohjaajan luokse. Otettiin lähinnä kartoituksen vuoksi. Viimeiseksi Käämi teki muutaman eteenmenon kepille, sen ajatus alkaa olemaan jo hanskassa ilman etupalkkaakin. Tietysti suoruutta pitäisi vielä saada.

Alla Kepon ottama rakennekuva. Käämi alkaa jo näyttää omaankin silmään sopusuhtaiselta eikä hirvittävältä tankilta. Jos se seisoo viikonloppuna yhtä hyvin kehässä, niin voin olla ylpeä. Jos ei, niin harjoitellaan sitten lisää. Hihna ja ketju on väärällä puolella, kun kelpiellä oli hivenen liikaa energiaa alussa. Muissa kuvissa se seisoi hieman takajalat alla, joten pitää siihen kiinnittää huomiota. Hauska sattuma muuten kuvauspäivältä, oltiin juuri hypätty autosta ulos kun parkkikselta asteli minulle kaksi tuntematonta kelpietä. "Kuinka suuri todennäköisyys on törmätä heti kelpieeseen?", noh, täällä aika suuri.

Palaillaan agilityn parissa huomenissa luultavasti sieltä Viron puolelta ;)

Tääl on flowsta kii, enkä mä jousta siin

Tammikuu näyttää kuvina tältä ja tässä on myös sellaisia, joita en ollut aikaisemmin tänne laittanut näytille. Klikkaamalla aukeavat täysikokoisiksi :) Pientä kuvausmasennusta tosin havaittavissa, liekö sitten noiden kauniiden säiden katoaminen.

Viime viikko otettiin pientä iisiä ja eilen alkoikin sitten projekti noutokapula. Käämillä on ollut pieni ajatus siitä, että mitä kyseisen kapistuksen kanssa tehdään, mutta se hirveän herkästi kiikuttaa kapulan säkkituoliin ja alkaa imeskellä.

Sumppu tarjoaa kuun loppuun yhden noutokurssin ilmaiseksi, joten napattiin tästä koppi ja alettiin sen kanssa vaatimaan naksuttimella vähän toiselta kantilta lähestyen. Ja sehän alkoi jo toimia ja Käämi kiikuttelemaan kapulaa jopa mun eteen ihan muutamalla yrittämällä! Kai siellä jotkut vihreät miehet tekevät töitä, hirveästi ainakin ölinästä päätellen vähän ylikuumuu toisinaan. Saattaa kyllä vieläkin kiikutella kapulaa ihan muualle, mutta ei tarvitse kauaa odotella, että se tuodaan luo. Jipii, ehkä tämä tokohomma ei ookaan niin toivotonta ohjaajan kohdalla.

Ja heeii, tää oli sadas postaus! :)

Mä tiedän paikan minne voidaan piiloutuu

Käytiin tänään treenikentällä!

Löytää ihan uutta virtaa, kun saa herätä valoisan aikaan ja kerkeää ennen luentoja tekemään jotakin ihan ajan kanssa. Mulla piti olla hyvä ettei kahdeksasta iltapäiväneljään luentoja, mutta niitä peruuntuikin sitten urakalla ja menin loppuen lopuksi kahteen.

Käämi tutustui tokohyppyyn ja pk-a:han. Tokohyppy olikin kelpien mielestä ihan piece of cake ja hyppää kyllä mun silmään aika hyvällä tekniikalla, vaikkei ollakaan hyppytekniikkatreenejä tehty. Niitä pitäisi kyllä päästä tekemään, mutta ehkäpä tammikuussa.

Pk-a oli hyvin loiva, joten annoin kiivetä sinnekin ihan kokeilumielessä. Sinne kiipesi ja vähän taiteili harjalla, ja sitten juoksukontakteja ajatellen melkein alas asti. A-estettä ei kyllä aleta vielä pitkään aikaan tekemään. Boksiakaan ei olla saatu vielä aloitettua, ehkäpä sitten keväällä tämäkin :)

Seuruupätkien jälkeen siirryttiin sitten muiden välineiden puuttuessa tekemään agitreenijuttuja. Tehtiin pitkästä aikaa sitä, että kelpie lähtee toiseen suuntaan lelun perässä ja ottaa mut sitten vasta kiinni. Tämä toimi vihdoin ja kelpie malttoi hakea lelun! Meillä on edelleen ongelmana se, että jos juoksen, niin Käämi joko hyppii vasten tai/ja puree hihasta. Tämä on tosin vähentynyt huimasti ja esimerkiksi agilitykentällä tätä ongelmaa ei ole.

Keskusteltiin Käämin kanssa myös pitkään siitä, mitä sana tuo tarkoittaa. Oli yksi ensimmäisistä asioista mitä opetin, että lelut tuodaan käteen asti eikä mun tarvitse niitä keräillä. Tämä toimii useimmiten, mutta joskus saa vähän muistutella asiasta. Istuin niin kauan paikallani, kunnes kelpie kävi tuomassa lelun hyvä ettei mun suuhun asti. Välillä otin pois kokonaan, välillä taas leikitin ja annoin voittaa.

Ensi viikolla on pelkästään tenttejä, joten eiköhän lukemisen välttelyä ole edessä ja käydään kentällä tekemässä vähän useammin. Huhu myös kertoi, että Jyväskylästä olisi tänne tulossa treenipiiska ;) Oon kyllä niin antitalvi-ihminen, että mua ei haittaa yhtään nuo plussakelit. Pääseepähän tekemään ulkona, kun mulla ei ole minnekään halliin toistaiseksi treenioikeutta.

Olen nuori, dorka ja tyhmän viilee

Käämi oli päivähoidossa äitilläni sunnuntai-illasta maanantai-iltaan, kun kävin itse tuolla Itämeren toisella puolen. Oli vissiin hyödyntänyt hoitajan kelpiekokemattomuutta ja sikaillut vähän sitä sun tätä :D Pieni ero toisistamme teki kuitenkin ihan hyvää, sillä kelpie on tänään osannut jopa käyttäytyä

Käytiin myös meidän päivälenkin ohella vihdoin mun vanhalla koululla pohjustamassa vähän keinua sillä lasten kiikkulaudalla. Vähän taas kelpietä hirvitti, mutta ei kertaakaan hypännyt pois laskevalta laudalta ja annoin parin kokeilun jälkeen laudan mennä alas jo kelpien omalla painolla.

Sitten tehtiin muutama tokojuttu. Joku on käynyt opettamassa tuon pennun seuraamaan, sehän oli jo aika hieno lyhyellä pätkällä ilman imuttamista. Huppista. Pitäisi varmaan luottaa ja alkaa tekemään enemmän. Kokeiltiin uutena juttuna myös liikkeestä maahanmenoa ja lamppu alkoi pikkuhiljaa kelpien aivoissa syttyä, että kun sanotaan maahan, niin silloin käydään heti eikä lasketella montaa metriä lähemmäs.

Nyt me aletaan lomailla :)

Postauksen kuvat lauantailta, kun nähtiin Ellaa ja Elviä. Viimeiset neljä kuvaa on Ellan ottamia, superkiitos! :) 

Myönnän, joskus pelottaa :D

Sen voisi varmaan opettaa olemaan yhteiskuvissa :D Elvin mielipide harvinaisen selvä: "Typerä kakara!"

Erikoisomistus mun spesiaalille

© Iida Kaijansinkko

Tänään oli touhupäivä!

Lähdettiin ekstemporetokoilemaan Mirkan ja Kurun kanssa. Tehtiin perusasentoja ja luoksetuloja. Käämi oli taas hyvin fiksu hengatessaan irti, vaikka olisikin halunnut mennä toisen luo, niin tuli aina pyynnöstä takaisin. Hieno eläin ja omistaja jälleen kerran ihan häkellyksissä :D

Pojat kävi myös uimassa! Tosin Käämi saatettiin kantaa veteen ja päästää uimaan rantaan. Ui todella hyvällä tekniikalla, siitä olen superiloinen :) Eiköhän siitä vielä vesipeto saada. Ainakin kovasti kiinnostaa nappailla aaltoja suuhun.

Käämillä ja Kurulla meni ajatukset hyvin yksiin ja pojilla oli hauskaa yhdessä. Majakka ja perävaunu ♥

Tavattiin sitten pikaunien jälkeen myös siskolikka Mooraa. Pennuilla oli keskenään hauskaa. Molemmilla ehkä hieman päivän touhut painoi pikkuhiljaa. Leikkivät kyllä todella kiltisti. Hienot pennut ja näkivätpä kakarat myös parit lampaat sekä kanoja!

Käämi oli, että mitäs ihmettä nää on ja ei oikein ymmärtänyt :D Meni kyllä rohkeasti katsomaan ja nuuskuttelemaan. Ja eipä juttu-ukko sanonut kummallekaan eläinlajille mitään, ihan hiljaa katsottiin. Tai sitten se ääni oli jäänyt sinne tokokentälle.

Kotipihassa eräs häkkilintu linnoittautui perimmäiseen nurkkaan sillä mielellä, että hän nukkuu nyt.

© Iida Kaijansinkko

Kuka täyttää sut lämmöllä?

Kuvat Veera Kiuru

Käämi on tänään päivän vajaa 12 viikkoa ja wow sille on jossakin välissä kasvanut jalat. Hyvin edustava puolimärässä pörröturkissaan, mutta hyvästä syystä. Käytiin nimittäin treenaamassa kentällä Veeran kelpojen kanssa ja Käämi oli ihan pätevä pieni!

Ottaen huomioon, että ollaan treenattu lähinnä omassa keittiössä ja yksin, niin Käämi kyllä yllätti aivan täysin. Kuvaajaa kohden kohdistui ainoastaan muutama kamikaze-syöksy. Lopussa treenattiin myös muutamat luoksetulot niin, että Riski oli häiriönä kiinni tolpassa, ja Käämi keskittyi omaan tekemiseensä! Niin hyvin, että mulla taisi jäädä leuka kentälle.

KUVAAJA!

Aloitettiin sivulletuloilla. Ne on tällä viikolla otettu tosiaan tehotreeneihin ja Käämi osaa jo tietyissä tilanteissa tulla sivulle ilman käsiapua! Jatkan tosin auttamista, jotta saadaan paikka kuntoon, joskus nimittäin osuu ja joskus ei. Yhteen asiaan pitää kiinnittää enemmän huomiota ja se on se, että käskyn alta ei saa lähteä hipsimään omin luvin.

Ollaan myös imuteltu seuraamista. Omistajalle tiedoksi, että ranteen ei tarvitsisi kääntyä yhtään mihinkään. Seuraamiset on ihan muutaman askeleen pätkiä.

Höntsättiin myös vähän agijuttuja. Ohjaajan liikkeeseen tarrautumista pitäisi saada pois, mutta ei ollakaan tämmöistä vielä tehty. Oltaisiin tehty myös 2on2off -treeniä laatikolla, mutta saatiin vesisade niskaan, niin jätettiin seuraavalle kerralle. Käämi myös kiersi yhden Veeran pikkutötteröistä ongelmitta, jee!

Ja loppuun Käämin terveiset ohjaajalle. Palkkaa nopeammin, prkl!

Lopuksi käytiin vielä hallilla ja raviradan kupeessa. Hevoset kiinnosti, mutta niitä katsottiin hiljaa ja ilman sinkoilemista perään. Hyvä hyvä!

Mä oon spaceman!

Vastoinkäymiset tuppaa kerääntymään.

Julkaisematta jäänyt kuva, ikää 10 viikkoa :)

Käämillä on muutaman päivän ajan ollut vatsa sekaisin. Joko uuteen ruokaan vaihdosta, syödyistä kivistä tai jostakin muusta. Ei voi tietää. Tästä syystä ei otettu varsinaisia 11 viikkoiskuvia ollenkaan, raasu oli niin säälittävän pienen ja kipeän oloinen. Nyt aletaan olemaan jo voiton puolella ja olen antanut omaa nappulaa piimän ja riisin kanssa. Pikkuhiljaa.

Tämän "vatsataudin" seurauksena pitäydyttiin lähinnä irti- ja odota -käskyn treenaamisessa. Tänään olen jo hieman uskaltanut ottaa nameja taas mukaan ja ollaankin edistytty sivulletulossa ja opeteltu vähän seuraamisen alkeita. Hitaasti hyvä tulee ja ehkä se mun tokointokin jostain löytyy, kun perusasiat hoksataan.

Jalka ei ole vaivannut sitten perjantain. Tutkimuksissa ei jalasta löytynyt mitään, ei aristanut eikä ollut turvoksissa. Reiden sisäpinnalla oli haalea punainen viiva. Vaikka pelkäänkin polvea, niin tällä hetkellä olo on melko varma siitä, että ei olisi kuitenkaan ollut se. No, katsellaan ja seurataan, jos tulee uusia ongelmia, niin marssitaan sitten tutkituttamaan ne ihan kunnolla.

Koska jalka ei ole vaivannut, tänään treenattiin myös sitten puun kiertoja ja kahdeksikkoja. Ja sehän irtosi kuin raketti ensimmäisellä kierrollaan. Matkaa puulle ehkä nelisen metriä. Hupsista :D Käämi on jo nyt ihan hirveän nopeaa elohopeaa, joten tulen olemaan niin myöhässä, että jos saisin tilattua vaikka uudet jalat?

Joskus kun mietin missä Käämi on, niin aika usein se löytyy maastoutuneena säkkituoliin. Siitä ei vaan saa sellaista kuvaa, jossa nukkuisi. Pikkutikka!

Pitäisi laittaa treenivalokuvaajalle haku. Harmittaa, kun nämä hetket tallentuu vaan omalle verkkokalvolle. On se hieno!

Paitsi, että se keksi juuri että verhoja voi repiä ja aamulla keittiön tuolin alaosaan oli ilmestynyt reikä. Käämin mielestä verho lennähti tietysti itse hänen suuhunsa ja keittiön tuolit räjähtelee kun niiden alta kävelee. Kyllä.