Tuo aika toukokuun ja tuoksu koivupuun

Hullua olla jo toukokuussa, mutta kulman takana odottava kesä on enemmän kuin tervetullut!

Tässä kuussa Käämi täyttää 8 vuotta ja tulee seniori-ikään. Vauhtia löytyy ihan entiseen malliin, mutta Mäihän tultua taloon on osa härväämisestä jäänyt pois ja vanhemman koiran oikeudella voi tuomita pennun vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Käämin kanssa ollaan tehty noseworkia, mutta koepaikkaa meille ei toistaiseksi ole vielä tippunut. Nosessa on ollut pientä aaltoliikettä, ja tällä hetkellä parasta työskentelyä tehdään sisätilaetsinnässä. Ulkona, laatikoilla ja ajoneuvoilla on sitten enemmän asioita, joihin paneutua ja keskittyä, joten ehkä ihan hyvä olla toistaiseksi koetauolla.

Lumien lähdettyä ollaan päästy Käämin kanssa kiinni myös pk-puuhasteluihin. Muutama esineruutu ollaan tehty ja ne sopii Käämille paremmin kuin hyvin. Tänään tehtiin lisäksi ensimmäinen keppiruutu ja jatketaan niillä ennen varsinaisen jäljen puksuttelua. 

Mäihä täytti nyt toukokuussa 7 kuukautta ja vauhti lisääntyy lisääntymistään. Vähän on pientä korvattomuutta välillä havaittavissa, mutta todella kivaksi koiraksi se on tähän mennessä kasvanut. Meillä on hieman arjessa kehityskohteena ohiajavat autot, mutta niidenkin kanssa on toivottavasti kehityskaarta nähtävissä.

Mäihä on harrastusrintamalla päässyt omien pohjapuuhastelujen lisäksi tokokursseille sekä aloitettiin kuukausi takaperin agilityn alkeiskurssi. Hirveän mukava pentu työskennellä, mutta ainakin tokon puolella löytyy työstettävää asenteen suhteen, sillä lipsahtaa helposti vakavaan työkoiramoodiin. Ihan erilainen mitä Käämi tässä suhteessa, mutta hurjan kiva kouluttaa.

Käämin jalanjäljissä ollaan lisäksi käyty esineruutua ihmettelemässä ja tänään tehtiin ensimmäinen namiruutu. Mäihällä on luontaisesti taipumusta jäljestämiseen, joten lähdetään muovaamaan tätä taipumusta eteenpäin. 

Sull' on kultaa turkissa

 

4.7.2015 hain Käämin kotiin. Kuusi vuotta ollaan jo menty yhteistä matkaa ja hartain toive on, että saataisiin mennä vielä toinen mokoma. Tuntuu siltä, että ollaan päästy entistä paremmin samalle aallonpituudelle. Haluaisin nauttia ja kokea Käämin kanssa vielä hurjan paljon. Kiitos muru <3

Tänne ei hirmu usein tule kuulumisia päiviteltyä, vaikka olisi todella hauska lukea näitä kirjoituksia jälkikäteen. Otetaan kuitenkin pieni tilannekatsaus menneisiin kuukausiin.

Palattiin kesäkuun alussa pitkästä aikaa jälkimetsiin ihan virallisen koulutuksen merkeissä. Tarkoituksena oli hakea apua vauhtiin ja otettiin aimo harppaus taaksepäin. Siirryttiin suoriin namijälkiin takaisin ja kotiläksyksi olisi erillinen ilmaisuopetus kongille tai vastaavalle esineelle, joka sitten siirrettäisiin jäljelle ruuan sijaan. Harmillisesti en ole kuitenkaan päässyt ihan niin usein jälkimetsään kuin toivoisin, joten toistaiseksi tämä projekti on hieman jäissä.

Noseworkin viikkotreenit loppuivat kesäkuun alussa, mutta ollaan käyty pariin kertaan kokeenomaisissa. Tosi hyviä suorituksia, mutta myös muutamia vähän enemmän vihkoon menneitä. Viralliset kisat odottaa kalenterissa, mutta tehtyjen kotitreenien perusteella on hyvä fiilis. Nose on kyllä ihan meidän molempien suosikkilaji, se on helposti toteutettavissa sopivina hetkinä ja siihen saa monenlaisia haastekertoimia keksittyä kyllä, jolloin se yksikin treeni tuottaa riittävästi aivopähkinää kelpielle.

Nenäjuttujen lisäksi ei muuta ollakaan tehty. Hieman huono omatunto soimaa, sillä ei olla esimerkiksi aikoihin käyty retkeilyreiteillä. Toivottavasti kuitenkin pian! Kesä on tällä hetkellä parhaimmillaan, joten eiköhän me jotain keksitä.

Kun on kevät ja kevät kutsuu sua

 

Kuukaudet vierii ohi kyllä sellaista vauhtia, onneksi ollaan jo kevään korvilla. Maastolajit odottavat vielä korkkaamistaan, mutta toivottavasti pian.

Tämä viikko oli varsinainen tehotreeniviikko. Nosetreeneissä ollaan käyty kaksi kertaa ja kerran puuhastelemassa rallytokoa. Itse kuuntelin myös yhtenä iltana pk-jälkiwebinaaria, josta tulikin sitten jälkikuume.

Viikko on pistänyt pohtimaan monelta kantilta Käämin harrastusrepertuaareihin kuuluvia lajeja. Tällä hetkellä toivoisi, että maailmantilanne olisi normaali, sillä ollaan saatu Käämin kanssa ihan uusia oivalluksia ja oma kisakuume erityisesti nosen parissa on todella kova.

Nosen saralla Käämi on tällä hetkellä ihan liekeissä. Ollaan kahtena edelliskertana harjoiteltu ongelmanratkaisutehtäviä ja etsittävä Kongin pala on pienentynyt pinsetein käsiteltäväksi. Käämillä on ihan uskomattoman tarkka nenä ja mitä haastavampi tehtävä on, sitä paremmin se niistä suoriutuu. Tämän päivän treenien oivallus olikin, että liian helpoista treeneistä Käämi juoksee helposti tehtävästä toiseen ajattelematta varsinaisesti asiaa ja saattaa suhtautua omasta mielestään liian helppoihin tehtäviin vähän hälläväliä-asenteella. Kysymys kuuluukin nyt, että miten olla ovelampi kuin kelpie?

Rallytokon parissa pitäisi viettää ehdottomasti enemmän hetkiä, jotta siinä voitaisiin joskus kilpailla. Käämi tekee iloisesti ja innostuneesti, pieniä viilauksia tosin mahtuu suorituksiin. Keulii ja käyttää ääntään hyvin herkästi, mutta paketti pysyy kasassakin mitä enemmän toistoja tulee. Vanhoista möröistäkin on päästy eroon. Haasteita tämän lajin parissa tuo häiriönsietokyky ja sitä pitäisi päästä treenaamaan kiireettömässä yhteistreeniympäristössä. Aikapaine vaikuttaa ohjaajaan ja sitä myötä koiraan. Puuhastellaan tämän parissa kuitenkin. Hyvä fiilis on tärkeä juttu.

Jälkeen liittyen webinaariin saatiin hyvää uutta lähestymiskulmaa. Huomio tähän lajiin on ollut viime vuosina vähän heikoilla kantimilla, yhtenä tekijänä ainakin se, etten ole yksin osannut ratkoa meidän jäljillä ilmaantuvia ongelmia. Lähetään kokeilemaan nyt ihan eri kantilta ja toivottavasti vaikuttaa Käämin vauhtiin jäljellä positiivisesti. Aikaisemmin ilmaantunut oivallus liian helpoista tehtävistä pätee myös tämänkin lajin parissa.

Uudella innolla kohti treenihetkiä. Positiivinen fiilis tällä hetkellä Käämin tekemisestä, kunhan saadaan pienet yksityiskohdat kohdalleen, niin ollaan vielä enemmän liekeissä.

Pst. Treenijuttuja löytyy matalalla kynnyksellä reaaliaikasemmin nykyisin Instagramista, @Lahtolupapillilla.

Jos saisin kolme toivomusta, niistä jokainen ois susta tietenkin

Nyt on kyllä pöyristyttävän pitkä tauko takana eikä vähiten vallitsevan tilanteen vuoksi. Ollaan kyllä tänä keväänä aloitettu jo jälkikausi, retkeilty ja hömpätty rallytokojuttuja. Meidän harrasteet ovat onneksi ystävällisiä tilanteen kannalta, että ei sitä tarvitsisi kuin ottaa niskasta itseään kiinni ja mennä sinne metsään tai treenikentälle puuhastelemaan.

Jälkikausi tosiaan avattiin jo useampi viikko takaperin. Hyvät puolet siinä, ettei kunnollista talvea tullut tänne päin Suomea lainkaan. Viiden purkin jälki, muutama kulma ja migreeniaurasta kärsivä ohjaaja, joka ei ehtinyt ottaa kelpiestä löysiä pois ollenkaan. Oli muuten yllättävän hallittavissa oleva vauhti tästä huolimatta! Muutamasta purkista meni yli ja ohjaajamokan takia ihan priima ei ollut muutenkaan, mutta varsin pätevänoloinen jälkikelpie liinan päässä. Tästä pitäisi nyt vain jatkaa, kun selvästi intoa ja taitoa on, ettei käy niin kuin viime vuonna...

Rallytokohömpästä ei sen kummallisempaa. Hyvin kuulolla häiriöistä huolimatta eli ikä on tainnut tehdä tehtävänsä. Ja varmaan osittain vaikutusta on myös sillä, että nyt kun on alkaa seitsemäs vai jo kahdeksas viikko etätöissä, niin kaikki rutiinit rikkova puuha on supersiistiä. Tätäkin pitäisi ehdottomasti jatkaa.

Mitä meillä oli tälle keväälle suunnitteilla -- muutama näyttely sekä Kennelliiton alle menneet viralliset nosekokeet. Pakko sanoa, että näyttelyt eivät loppupeleissä kirpaisseet ollenkaan, mutta nosekokeet ihan pikkuisen. Nosea ei ollakaan treenattu pitkään aikaan, mitä nyt häkkivarastossa muutamaan otteeseen. Pitäisi ehdottomasti tehdä tätäkin enemmän. Hieman myös saattoi rallytokokisakuume nostaa päätään rallyhömppäilyjen seurauksena, mutta eiköhän me vielä keretä niillekin kilpakentille.

Jalka voi hyvin, vaikka helmikuun liukkailla keleillä paranneltiinkin pientä lihasvauriota leikkamattomassa takajalassa. Toistaiseksi mennään tällä olettamalla. Muita terveyshuomioita ei onneksi liiemmin ole, näillä mennään ja toivottavasti pitkälle.

Ihan kohta on kelpien 5-vuotissyntymäpäivät. Uskomattoman nopeasti menee aika.

Liikun tuhat kilometriä tunnissa itään

Heinäkuu on varsin touhukas kuukausi, sillä ollaan Käämin kanssa menossa vähän joka paikkaan.

J Ä L K I 
Lauantaina käytiin jäljestämässä Ellan ja Elvin kanssa. Käämille noin 40 min vanhentunut, viiden kulman jälki. Kelpien pasmat tosin sotkettiin heti alussa vahvalla häiriöhajulla toiselta jäljeltä, joten se vei Käämiä hieman omalta jäljeltä sivuun.

Tästä huolimatta löydettiin kakkospurkki, luultavasti vähän tuurilla. Seilaa normaalistikin jäljen päällä, niin nyt seilasi häiriöhajun takia vielä enemmän. Vauhti oli varsin luja, joten tarkkuutta en voisi sanoa alussa olleen. Ennen kolmatta purkkia Käämi eksyi jäljeltä täysin ja annoin mennä väärään suuntaan. Hieman kaksipiippuinen homma, mutta onneksi Käämistä näkee varsin selkeästi, milloin se ei ole jäljellä ja se onneksi myös kestää palaamisen taaksepäin sekä on motivoitunut nostamaan jäljen uudelleen.

Palattiin taaksepäin ja purkki oli onneksi heti, kun nosti jäljen uudelleen. Tämän harhan jälkeen vauhti tipahti ja tarkkuutta tuli enemmän, joten tältä kantilta harhaanmeno oli ehkä ihan vain hyvä. Loppuun Käämi menikin sitten tosi nätisti, tarkkoja kulmia se ei kyllä tee, mutta kuitenkin seuraa jälkeä oikeaan suuntaan. Kuudesta purkista viisi löytyi ja rallateltiin metsän läpi hyvä ettei alkupisteelle saakka eli aivan ensimmäinen purkki oli jäänyt väliin.

Toivottavasti opetti kelpielle jotakin! Itselle ainakin.

K I S A P A I K K A T R E E N I T
Sunnuntaina ajeltiin rallytokoturistiksi ja hyödynnettiin turisteilu muun muassa noseworktreeninä. Käämi teki alokasluokan jälkeen kaksi hajua, joista ensimmäinen työkoneen kauhassa ollut haju meni hieman haahuiluksi. Toinen haju oli puupinossa ja tässä Käämi teki tosi hienosti. Sieltähän se sokkohaju löytyi ja superbileet!

Tämän jälkeen ajeltiin Veeran poikien kanssa Valkmusan kansallispuistoon, joka on ollut yksi reissukohde tälle kesälle. Täytyy ehdottomasti käydä toisenkin kerran ja kenties loppukeväästä, jos tupasvillat olisivat vielä loistossaan. Kyllä niitä tälläkin reissulla oli, mutta ei ihan niin runsain määrin. Käämi oli aika onnellinen tavatessaan Donia ja Riskiä pitkän tauon jälkeen ♥ Jalatkin kestivät vauhdissa mukana, vaikka Käämi esimerkiksi pulahtikin suohon kokonaan.

Palattiin kisapaikalle ja Käämi sai hengata mestariluokan tutustumisen ajan kaiken keskipisteenä. En edes muista, milloin Käämi olisi viimeeksi käynyt joissakin kisoissa turistina, mutta todennäköisesti edellinen oli Agilityn SM-kilpailut viime kesänä. Kaikki olivat rataantutustumisessa, joten saatiin yhteinen kupla narttuhajukoomasta huolimatta ja alkaa muuten tuntua ihan mukavalta koiralta. Ei puhettakaan mistään sinkoilusta, haukkumisesta tai täydestä korvattomuudesta. Narttuhaju toki vei hieman keskittymistä, mutta saatiin todella nättiä treenipätkääkin tehtyä.

Tämän jälkeen Käämi sai tehdä vielä kolmannen nosehajun ja se oli varsin pätevä suoritus. Nopea ja malttoi tarkentaa hyvin, joten hyvillä mielin oltiin suuntaamassa maanantain nosemölleihin.

N O S E W O R K M Ö L L I T
Maanantaina suunnattiinkin sitten hevostallille neljän osion möllikokeeseen. Citykelpie ei ole koskaan tyyliin edes nähnyt hevosta, joten ympäristön haastavuus jännitti todella paljon etukäteen.

Voi olla, että viikonlopun aktiviteeteilla oli vaikutus Käämin mielentilaan, mutta ai että. Sen mielentila oli niin täydellinen, että harvoin on näin ihana kelpie remmin toisessa päässä. Käämi oli ensimmäinen etsijä. joten saatiin rauhassa mennä aloituspaikkaan. Ei puhettakaan, että olisi singonnut mihinkään ihmisten luokse, vaikka paikalla olikin kaksi Käämin maailman ihaninta ihmistä.

Aloitettiin laatikkoetsinnällä, joka oli tallin heinävintillä. Käämin nenään kävi paljon mielenkiintoisempia hajuja kuin itse eukalyptus, joten se käytti koko 2 minuuttisen haistellessaan vähän kaikkea. Ei helppo aloitus ja hivenen liian vauhdikas, joten olisi mielellään tuhonnut kaikki eteen sattuneet laatikot. Selvästikään tehtävä ei ollut Käämille selvä, vaikka olimme tehneetkin lämmittelyhajun juuri ennen. Se myös kuunteli tallista kuulunutta puhetta.

Sisäetsintä oli myöskin heinävintillä ja voi hitsiläinen. Käämi laittoi suoraan nenänsä hajulle, mutta ei ilmaissut niin selkeästi, että olisin tajunnut. Vedin Käämin siitä sitten pois tarkastamaan ahtaan L-muotoisen alueen sivun ja aina se hakeutui kuitenkin sinkkiämpärin luokse. Aika loppui, kun ei ihminen ymmärrä koiraansa, olisi muuten ollut varmasti yksi nopeimmista. Ei onneksi kuitenkaan pahasti turhautunut, vaikka olisi ollut ehdottomasti tärkeää saada palkka asap löydöstä tässä ympäristössä, vaikka ilmaisu jäikin puuttumaan.

Pitkän tauon jälkeen suunnattiin ajoneuvoetsintään ratsastuskentälle. Kentän hajut veivät pientä kelpietä, mutta sain sen kuitenkin haistelemaan myös itse ajoneuvoa. Auto ja peräkärry käytiin ensin läpi ja tarkasti tosi nätisti. Haju oli kottikärryssä ja löysihän se sen, mutta selkeä ilmaisu puuttui. Nyt ehti turhautua ja omistajakaan ei ollut sisäetsinnästä oppinut mitään. Molemmissa pysähtyi nimittäin hajulle, joten olisi pitänyt ymmärtää. Hankalaksi kuitenkin teki, kun en tiennyt haisteleeko vain hevosen hajua vaiko etsittävää hajua. Tosin, eipä Käämi kauheasti niistä hevosista loppupeleissä ollut kiinnostunut.

Ulkoetsinnässä Käämi ei sitten ollutkaan enää ihan niin skarppi pitkän päivän jälkeen. Ei oikein ymmärtänyt alueella olleita esineitä, mutta ei sen niin väliä, sillä haju oli aidassa. Ainut vaan, että Käämi oli valua ratsastuskentän laitaa myöten laitumelle. Jälleen kerran vedin koiran hajulta pois ja nyt turhautui sen verran, että rupesi syömään heinää melkein hajun vieressä. Ei yrittänytkään merkata aidan lautojen liittymäkohtaa ellei heinänsyöntiä sitten lasketa.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli koiran tekemisestä, sillä verrattuna edellisiin mölleihin, tällä kertaa Käämi oikeasti teki töitä! Ilmaisu kärsi vieraassa ja vaikeassa ympäristössä, joten opetti minulle ainakin tämän. Oma toiminta jäi siis harmittamaan ja ärsyttämään aika paljonkin. Positiivista löytyy kuitenkin todella paljon, sillä olin aivan varma ympäristön vievän kelpietä liikaa, mutta Käämi yllätti niin täysin. Mielentilasta täydet 100 pistettä.

Rauta kuuma mua polttelee sormiin

Aktiivipäivä!

Ajeltiin aamusella Ellan ja Elvin kanssa Punkaharjulle. Hienoja maisemia, hyvää seuraa ja todella hyvä ilma koirien kanssa reissaamiseen. Ei nähty yhtäkään kyytä, vaikka ehdin jo hieman toisin pelätä. Kiitos reissuseuralle!

Ehdittiin hengähtää kotona ihan hetkisen verran, sillä tälle päivälle oltiin sovittu yhteiset jälkitreenit. Tällä kertaa tallasin Käämille itse 6 kepin suoran jäljen, sillä halusin saada tähän kommenttia meidän jälkikouluttajalta. En laittanut Käämiä ihan tarkalleen suoraan jäljen päälle, joten kelpie joutui työstämään jäljen 90 asteen kulmasta itse. Tästä syystä kaksi keppiä jäi alusta, sillä haki tuulen pyörittämän jäljen ensin hieman liian sivusta.

Jäljellä kuitenkin eteni todella hyvin ja Käämistä oikein näkee, kun se on työstämässä keppiä. Tässä suhteessa helppo tulkita ja nätisti meni maahan jokaisella neljällä kepillä. Pureskeluongelmaan saatiin apua, että namipurkki on jo valmiiksi käsissä ja kepin tullessa annan palkkavihjeen Käämille, mutta kepillä pitää silti olla edelleen makuullaan. Tämän kelpie hoksasi välittömästi ja viimeisellä kepillä kääntyikin takaisin minun suuntaani. Katsotaan, olenko tähän tyytyväinen jatkossa vai en.

Hyvä fiilis jäi, tästä on kiva lähteä työstämään keppejä ajatuksen kanssa.

Taivas on rajana, mut kuussakin on kävelty

Jälkitreenien pariin seuraavaksi.

Kesän ensimmäinen jälkitreeni oli niin rutikuivassa metsässä, että vauhtia piisasi vähän turhankin paljon. Jäljellä oli neljä keppiä täysin kylmiltään sekä loppupurkki. Vanhentua olisi saanut reilusti enemmän, sillä nyt Käämi meni tosiaankin vähän turhan vauhdilla ja innolla, koska hei, jälkimetsä!

Ensimmäisestä kepistä se meni yli ihan surutta, mutta toisen kepin se työstikin erinomaisesti. Nenä kävi ja sieltähän se löytyi! Ilmaisu ei ollut yhtä kiva kuin namipurkeilla, mutta kuitenkin menee maahan. Se vaan, että jos olen hidas, niin kepistä tehdään hyvää vauhtia silppua. Tähän pitää kiinnittää huomiota jatkossa.

Kakkoskepin jälkeen oli kulma ja sen työsti aika hyvin, vaikka meinasin itse sotkea koko homman. Kolmannesta kepistä se meni yli (toim.huom. ei mitään hajua, mihin olin sen jättänyt) ja neljännestäkin olisi paahtanut täysiä yli, mutta tällä kerralla ehdin jarruttaa. Nätti ilmaisu jarrutuksen jälkeen, mutta palkatessa oli niin innoissaan, että meinasi kaataa ohjaajan varvikkoon. Tämän jälkeen loppupurkille napakka ja kaunis ilmaisu.

Jäljen tarkoitus oli vähän herätellä touhuun, mutta suunnittelu sekä toteutus olisivat saaneet olla paremmat. Pääasia kuitenkin se, että suurta kontrastia ei ollut siinä, oliko kyseessä keppi vai purkki. Tästä lähdetään keppijälkiä kohti ja laaditaan se sotasuunnitelmakin asiaan.

Keskiviikkona käytiin ensimmäisissä yhteistreeneissä. Rutikuiva ja tuuleton metsä jälleen kerran. Käämin mielentila oli todella hyvä näissä treeneissä, joten ihan yhtä vauhdikas jälki ei tällä kertaa ollut ensimmäiseen verrattuna, mutta silti ihan tarpeeksi vauhdikas. Kuusi purkkia, jälki alokasluokan mittainen ja vanheni reilusti yli tunnin. Teemana oli, että kulmaa kulman perään ja vieraan tallaama jälki.

Nosti jäljen todella hyvin leikkaavalla lähestymisellä. Ehtii tehdä jäljen päällä paljon vauhdikkaalla etenemisellä ja kiihdytteli kulmiin pikkuisen kovaa. Siitä kuitenkin ihana, että voin laskea liinasta irti ja jatkaa jälkeä ilman lisäkiihdytyksiä. Ilmaisut purkeille oli nätit ja napakat, mutta yhdestä purkista meni ohi, sillä päästäänkin meidän jännitysmomenttiin seuraavaksi.

Alueella on nähty muutama karhu sekä siellä on todella paljon hirviä. Kolmannesta purkista meni suoriltaan yli, sillä oli saanut jostakin riistasta vainun ja nosti nenän pystyyn välillä pomppien takajaloillaan kuin kenguru. Takana tulleet treenikaverit kertoivat, että olivat miettineet muutamia jälkiä sekä jätöksiä, että ovatkohan karhun vai eivät... Ei onneksi kuitenkaan saatu näköhavaintoa, mutta sen verran Käämi ehti riistan jäljille lähteä, että oma jälki meni hukkaan.

Sinnikkäästi kuitenkin työsti jäljen uudestaan, vaikka oli ihan täysin hukassa. Vuosi sitten olisi aivan taatusti lyönyt hanskat tiskiin, että etsipä itse. Loppujälki menikin sitten hyvin ja vastaan tulleet eläimen luutkin jätettiin rauhaan, joten riistavietti ei jäänyt päälle. Riistavietti heräsi vuoden takaisen peurakohtaamisen jälkeen ja nyt naapurustossa asuvat jänikset (ja ketut...) eivät asiaa auta.

Kaikin puolin jäi ihan positiivinen fiilis, vaikka vauhdin takia tarkkuutta menetetäänkin. Tiedänpähän jarrutella jatkossa enemmän, sillä kestää jarrutuksia kuitenkin hyvin. Ainakin muutamasta kulmasta sai todella positiivista palautetta, mutta ihan kaikkea en ehtinyt kuulla, kun koiran kanssa oli täysi työ. Tästä on todella hyvä jatkaa kesän jälkitreenejä.

Paras keep! ♥

Ei Roomakaa rakennettu viikossa

Viime viikolla käytiin tossukaupoilla ja suunnattiin sen jälkeen agitreeneihin. Käämiltä löytyi ihan älyttömästi vauhtia ja en ole ikinä nähnyt sitä noin salamannopeana radalla, tässähän alkaa ihan hirvittää.

Rata oli suoraviivainen, mutta paljasti silti, etten uskalla edelleenkään kääntää koiraani kunnolla. Putkiin se irtoaa nykyisin erittäin hyvin, mutta silti ajatus mahdollisista kielloista vaikuttaa näemmä ohjaukseen edelleen. Pitäisi nyt uskaltaa reilusti kääntää koiraa tai ollaan tulevaisuudessa ongelmissa.

Radalla oli puomi ja keinu kontakteina. Puomiin olen järjettömän tyytyväinen ollut pitkän aikaa, mutta nyt se keinukin alkaa näyttää siltä miltä pitää! Smartin huojuvasta keinusta ollaan siis päästy yli ja se suoritetaan ilman epäröintiä. Kestää hyvin myös kontaktialueella ohjaajan persjättöjä. 2on2off näille kahdelle esteelle on ollut siis erinomainen valinta.

Radan lopussa oli vielä rengas ja jihuu! Kelpie osuu sinne minne pitääkin ilman epäröintiä. Linja ei ollut ihan suora, toki yritin korjata linjaa koiralle itse, joten tämä hyvä!

Agilityn saralla lisäksi sellaista, että ilmoitin Käämin mittaustilaisuuteen. Apua.

Loppuviikosta käytiin vielä ajamassa jälki. Nosti erittäin hyvin ilman ajatustakaan takajäljestä, mutta puolessa välissä jälkeä hukkasi kokonaan ja koska puski jatkuvasti väärään suuntaan otin seis siihen. Tuurilla osui purkkien päälle. Kävin sitten kiukuspäissäni ottamassa viimeisen suoran hetken kuluttua ja silloin Käämikin jaksoi jo keskittyä eikä paahtanut menemään täysiä.

Ei kovin onnistunut, mutta yritetään saada vielä tälle syksylle joku onnistuminen, jonka jälkeen voidaan varovaisesti ajatella taukoa. Viikoittaiset jäljet taitavat kuitenkin olla jääneet nyt kesän mukana ohjelmistosta pois, tehdään kun ehditään ja siltä tuntuu.

Antura ei täysin ole parantunut, mutta on kuitenkin kestänyt matkassa mukana ilman uusia aukeamisia eikä enää valu kudosnesteitä. On siis kuiva ja ainoastaan kalju. Käämi ei edelleenkään ole aristellut vammaa ollenkaan, joten hieman mystinen vaiva kyseessä. Varmuuden vuoksi haettiin antibioottikuuri, joka toivottavasti nyt nopeuttaisi paranemista.

Vähän tuuria, paljon duunia

Viikon teemana oli, että käyttö onnistuu ja näyttö ei.

A G I L I T Y

Viikon agitreeneissä oli teemana "linjat, jotka eivät johda mihinkään". Meidän tekemässä ratapätkässä ei tosin kauhean haastavia linjoja ollut tarjolla, mutta saatiin silti hioa kelpien kaarroksia vähän pienemmiksi. Hiottiin sen lisäksi vähän lähtöjä, mutta Käämi on nykyisin onneksi tarpeeksi "räyhäfiiliksellä" ja kestää korjailuita erinomaisesti! Kertaakaan ei jäänyt jumittamaan, mutta karkasi muutaman kerran aika rumasti. Viilataan seuraavaksi sitten sitä.

Radan alussa ei ollut oikeastaan mitään ihmeempiä viilauksia, kutoshypyllä sitten oli. Ohjaaja käskettiin tekemään persjättö ja valssi, jotta jokainen ohjaus ei olisi takaaleikkaus. Vaikeaa oli saada valssi ajoitettua tarpeeksi ajoissa, joten Käämi valui aika pitkälle. En luota siihen, että kelpie lukitsee esteet... Saatiin me onneksi nätti pikkukaarroskin aikaiseksi!

Seuraavalla setillä tehtiin ihan estetreenin vuoksi rengaspätkää. Taas ohjaajan valssi luokattoman huono, mutta onneksi Käämi hoitaa. Renkaasta meni ensin pari kertaa sivusta, mutta paransi tähtäämistä. Hyppää kyllä turhan kaukaa, joten vaatisi enemmän itseluottamusta. Hyvinkäällä teki vieraalla renkaalla todella tarkasti, joten voi olla meidän treenihallin renkaassa jokin, mikä vähän jänskättää vaikka varsinaista rengaskammoa ei olekaan. Renkaalta mentiin taasen kohti yleisöä ja Käämi upposi erittäin loistavasti renkaan jälkeiseen putkeen uusista ihmisistä huolimatta.

Käytiin vielä jäähyttelylenkki yhdessä treenikaverin bc-nartun kanssa ja vitsi, että kelpie oli fiksu!

N Ä Y T T E L Y

Lauantaina suunnattiin kohti Kouvolan näyttelyä. Tuomarina kelpieillä erittäin tiukka Pedro Sanches Delerue Portugalista. Kolme urosta, joista yksi tavoitteli viimeistä SERTiä ja Käämi toista. Käämin ollessa ihan liian fiiliksissä kaikista tutuista, tuntemattomista ja ties mistä, se ei suostunut liikkumaan varmaan yhtään askelta hyvin. Saatiin EH ja arvostelusta päätellen tuomari ei pitänyt Käämistä oikein muutenkaan... Käämistä saatiin taasen lihava, joten tiputetaan sitten vähän ruokamäärää ja katsotaan millainen luikero sieltä oikein tuleekaan.

"Good size. Typical. Head a bit heavy. Should have better pigmentation on the eyes. Strong body. A bit overweight. Roached topline. Croup a bit round. Movement needs training. Correct coat."
EH2

P K - L A J I T

Lauantaina tehtiin näyttelyn jälkeen lyhyet agikeppitreenit, mutta kirsikkana kakun päällä tehtiin vähän pitemmän kaavan kautta vielä tottistreenitkin. Naapurissa olevat lapset nimittäin kiljuivat ja riekkuivat viiden metrin päässä omalla pihallaan, joten eihän tällaista mahdollisuutta voinut jättää käyttämättä! Käämi teki erittäin hyvää seuruuta, luoksetuloa ja eteenmenoa aika vaikeasta häiriöstä huolimatta. Toki siinä oli viilattavaa, mutta olosuhteisiin nähden loistava. Toivoa siis on!

Sunnuntaina oltiin lupauduttu esittelemään metsälajeja paimenkoiraa halajavalle ystävälleni. Käämi oli ihan liekeissä! Laitoin ystäväni tallaamaan meille jäljen sillä välin kun tallattiin kepon kanssa Käämille vielä esineruutu. Esineruutuja ollaan tehty tänä kesänä ihan liian vähän, joten kelpiellä oli into aika piukassa. Ruudussa oli neljä esinettä, kaksi pehmeää ja kaksi kovaa. Lähti ensimmäiselle pistolle todella hyvällä vauhdilla ja upposi sivurajaa pitkin ruudun loppuun asti. Pyysin takaisin ja lähetin toiselle, lähti vauhdilla ja sai hajun. jonka jälkeen nosti ja toi käteen asti.

Kolme muuta esinettä nousivat myös tasaisen varmasti eikä ohi ajanut auto vaikuttanut kelpien työskentelyyn laisinkaan, vaikka tie olikin vahingossa toisen sivurajan välittömässä läheisyydessä. Kaikki esineet toi käteen asti, ensin pehmeät ja sitten kovat. Loistava esitys!

Jäljen alku ei ollut kovinkaan siisti, mutta paransi kuitenkin ajettuaan hetken. Olen aika varma, että teki yhden kulman justiinsa eikä melkein. Yhden purkin hätäilin itse, sillä ajattelin että jatkaa matkaansa, mutta palasikin takaisin päin ja olisi ilmaissut purkin, jos se siinä vielä olisi ollut. Tarkat ja hyvät ilmaisut, selvästi poimii nyt niistä hajua eli ehkä keppien kanssa ei tule kovinkaan paljon vaikeuksia.

Onneksi ei ole niitä näyttelyitä enempää buukattu enää tälle vuodelle, joten nautitaan nyt näistä käyttölajien onnistumisista. Superhyvä fiilis jäi! Toivottavasti jatketaan viikon päästä samasta pisteestä, sillä Käämi menee taasen hoitoon ja itse käyn pienen ulkomaan reissun - toivottavasti turvallisesti.

On kuuma, vaik' ulkona ilta viilenee

Viime viikon lopulla päätettiin suunnata Käämin kanssa extempore-reissulle kohti Keski-Suomea. Käytiin kotiuttamassa nimittäin yksi kauan pohdittu hankinta.

Ei me nyt ihan vain tuota varten Jyväskylään lähdetty, sillä käytiin Veeran ja Riskin luona visiitillä. Pojat pääsivät lenkille metsään ja jipii! Mun kelpie ei mennyt syömään yhtäkkiä metsässä vastaantullutta marjanpoimijaa. Loistavaa, kerrankin sai olla ylpeä. Loppumatkastakin tuli kävelijät suoraan vastaan ja niitäkään ei moikattu, toivoa siis on.

Käytiin ennen kotiinlähtöä Naissaaressa jäätelöllä ja voi Käämi, ekaksi sulun ylityksellä löi jarrut pohjaan ja sen jälkeen rappusilla. Kevyt 23kg kantaa... Vähän turhaa ääntä jostakin syystä oli kelpiellä, mutta kyllä se onneksi rauhoittui olemaan hiljaakin. Kotimatkalle kun päästiin, niin eiköhän se satanut sitten kaatamalla...

Sunnuntaina käytiin sitten testireissulla luontopolulla ja myönnetään, teki mieli kääntyä takaisin kotiin kun taas tuli matkalla kaatamalla vettä. Onneksi luontopolulla selvittiin kuivin jaloin ja sain testailla mun uusinta objektiivihankintaa! Ihan en vielä kerennyt kunnolla asiaan paneutua, mutta jotakin pientä kuitenkin. Loistava ostos!

Luontopolulta pois tultiin toista reittiä ja käytiin tekemässä varsin pikainen jälki, joka ei kyllä kauaa ehtinyt sateessa vanheta. Onpahan nyt kuitenkin taas säänkestävyyttä testattu, hyvin ilmaisi märästä maasta huolimatta. Yksi välipurkki jäi, mutta meni kyllä jäljen päällä hyvin. Aavistuksen liikaa vauhtia, mutta kuitenkin onnistunut jälki.

Välil on vaan niin helvetin helppoo olla onnellinen

Nyt tulee taas kilometrin mittainen sepostus kaikesta mahdollisesta.

A G I L I T Y V A L M E N N U S

Viime sunnuntaina ajeltiin Hyvinkäälle Lotta Vuorelan agivalmennukseen. Ihan ei ehkä niin paljoa saatu irti kuin olisin toivonut, sillä hellepäivä vei meiltä molemmilta keskittymiskykyä. Ensimmäiseksi oikeiksi ulkotreeneiksi treenit olivat ihan hyvät, mutta Käämi keräsi siitäkin vähän turhan isot fiilikset. Onneksi treeniin mahtui myös ihan hyvää pätkää!

Rata oli todellisuudessa pitempi, mutta enpä tietenkään muista sitä alkua. Siellä oli kuitenkin rengas, jonka Käämi suoritti ihan mahdottoman hyvin. Loistavaa! Renkaan jälkeiselle takaakierrolle se ei sitten enää taipunutkaan niin helposti... Siirryttiin tekemään tuota ylläolevaa pätkää ja sehän oli ihan toimivakin!

Muurinpalikat pysyivät siellä missä pitikin, superhyvä. Edessä ollut ansaputki ei vetänyt kelpietä puoleensa, joten sain käännettyä Käämin kolmoshypyltä ihan takaaleikkauksella oikeaan suuntaan. Kutosputkeen irtosi varsin hyvin ja seiskan takaakiertoon tuli aika hyvin, vaikka ei hirveästi vastaavia vippauksia ollakaan tehty. Kasilla tulikin sitten stoppi, kun ajattelin siihenkin ensimmäiseksi takaaleikkausta. Lotta kuitenkin kehotti valssaamaan, jonka jälkeen kelpiekin osui sinne minne piti. 11 hypyllä alitti riman ensimmäistä kertaa ikinä, mutta luultavasti ihan helteen takia.

Tehtiin vielä tauon jälkeen kertaalleen pari puomia, kun hirmu harvoin päästään erilaisille kontakteille. Ei niissä mitään ongelmaa ole, mutta ei voinut jättää tuollaista tilaisuutta käyttämättä. Erittäin hyvä ja tarkka.

Arvokas kokemus, joten voidaan ajella kyllä toistekin. Kunhan sen häsläysenergian saisi kanavoitua sinne radalle...

V I I K K O R Y H M Ä 

Viikkotreeneissä Käämi olikin sitten ihan liekeissä! Meinasi tosin jäädä treenit välistä, sillä onnistuin saamaan molempiin käsiin palovammat, mutta kipu onneksi laantui iltaan mennessä. Niin jumalattoman hyvä, että hymyilyttää vieläkin.

Radalla ei taaskaan ollut väliaitoja, mutta Käämi malttoi kuin malttoikin mielensä. Lähtö oli vielä suoraan ihmisten vieressä, sillä jouduttiin vähän soveltamaan edelleen keppien ja a-esteen puuttuessa. Ensimmäisellä kerralla tiputti kakkoshypyn riman, joka on aika harvinaista ja luultavasti silläkin tekemistä sen kanssa, että hyppy hypättiin treenikavereita kohti. Seuraavilla yrittämillä pysyi.

Putkeen irtoaminen älyttämän hyvä, mutta S-mutka tuottikin sitten vähän hankaluuksia. Myönnetään taas, että ei kauheasti olla tehty vastaavia. Käämi tuppasi kiertämään ensimmäisellä kierroksella hypyn vasemmalta puolelta ja hyppäämään sen radan jatkoa ajatellen väärään suuntaan. Kuitenkin kuunteli sen verran, että ei hypännyt sitä väärään suuntaan. Puomi erittäin hyvä.

Kakkospätkän kolme peräkkäistä putkea erinomaiset, tehtiin ihan vaan putkeen irtoamisen kannalta. Olisi tullut uusi S-mutka, mutta jätettiin välistä.

Ensimmäisestä pätkästä jäi hyvä fiilis. Seuraavalla vuorolla sitten viilattiin kääntymistä S-mutkaa ajatellen oikeaan suuntaan. Positiivista, että pysyi luona ja irtosi sinne putkeen ilman kyselyitä! Jes! Muutaman kerran otti, sillä Käämi oli päättänyt hypätä hypyn suoraan putkessa tultaessaan ja puomin vetäessä puoleensa. Rintamasuuntaa kääntämällä ja ohjaajan hoksatessa laittaa käsi tarpeeksi alas Käämi kääntyi sinne minne pitkin. Ei se loppuen lopuksi montaa kertaa edes vaatinut.

Niin hyvä fiilis jäi niin radalta kuin radan ulkopuolelta. Olihan siellä kohtia, joita saatiin viilata kuntoon, mutta nekin saatiin onnistumaan.

T O T T I S

Kyllä vaan! Tätäkin ollaan treenattu. Tosin ihan pikaisesti vaan, mutta ollaanpa kuitenkin. Torstaina kävin ilman koiraa valokuvaus- ja geokätköilyreissulla, joten aktivoinniksi tarvittiin jotakin nopeaa ja helppoa. Urheilukentän ollessa lenkkimaastojen vieressä ja patukan löydyttyä auton perästä kelpie kentälle ja voi vitsi, pitää useamminkin jättää kotiin.

Tehtiin lyhyet eteenmenotreenit. Vähän tuppaa ryntäämään ensimmäisellä kerralla lelulle asti ilman, että kuuntelee maahanmenokäskyä. Menee kuitenkin sähäkästi ja napakasti maahan seuraavilla. Ehdottomasti Käämin lempiliike.

Seuraamista tehtiin ja vasemmallekäännöksiä. Yritti ennakoida maahanmenoa, joten sai patukan vasta täsmällisestä suorituksesta. Vasemmallekäännökset kohtuullisen hyvät, paikka aika hyvä myös. Voisi olla täsmällisempi. Sivulletulot loistavat, jes!!

Pari luoksetuloa ja hyppää vasten tai törmää niin liki, että meinaan kaatua. Selvästi hakusessa, joten pitää pilkkoa vähän palasiksi.

J Ä L K I

Eikä yhtään viikkoa ilman jälkeä. Helle kiusasi pilvisestä päivästä huolimatta taas ja vei parhaimman terän meiltä molemmilta.

Jäljen noston pilasin itse, kun viivalla iski epävarmuus siitä, että missähän se jälki nyt sit oikeastaan lähteekään kaartamaan. Käämi kuitenkin nosti oikeaan suuntaan ilman takajälkeä, vaikka teinkin kaikkeni pilatakseni koko homman. Lähti hyvällä vauhdilla ja sportstracker paljasti, että alussa meni aika tarkasti jäljen päällä.

Ensimmäisen purkin ilmaisi erittäin täsmällisesti ja jatko oli rauhallinen. Sen jälkeen kuitenkin on seilannut jonkun verran ja ennen toisen purkin jälkeen ollutta kulmaa tarkasti luultavasti jonkin harhajäljen. Palasi sieltä itsenäisesti pois ja teki todella tarkan kulman! Toinenkin kulma oli erittäin tarkka ja loppuun ajoi tasaisen varmasti jälleen jäljen päällä.

Hyvä suoritus, vaikka kumpikin oltiin ihan läkähtyneitä jo ennen jäljelle menoa. Kuitenkin Käämistä taisi olla ihan mieluisaa, sillä se meinasi jäädä metsään ja sain jonkun aikaa odotella autolla yksin. Seuraavaksi kokeillaan suoraa jälkeä keppien kanssa, saapa nähdä kuinka käy. Jospa purkkien vaihtaminen keppeihin toisi hivenen lisää tarkkuutta.

Mul on taskus pari unelmaa

Agilitytauolta palattu!

Käämi oli ihan huippuhyvä! Kentällä ei tällä viikolla ollut laisinkaan väliaitoja, joten treenikaverit seurasivat muiden suorituksia puomin ylösmenon kohdalla. Hivenen jännitti, sillä Käämillä on ollut tapana käydä treenin aikana roikkumassa väliaidalla (ei tokikaan suorituksen aikana). Nyt se lähti molemmilla vuoroilla pienelle kunniakierrokselle, mutta ei kuitenkaan mennyt ihmisten luokse kummallakaan kerralla! Loistava Käämi!! Ihmiset kuitenkin seisoivat hyppylinjalla ja puomin ylösmenon kohdalla, joten aika hyvä häiriötreeni.

Arvatkaapa kuka kesti lähdössä ensimmäisellä kierroksella ilman karkailuita. Mitäänhän ei kolmen viikon aikana olla tehty toisin (paitsi opeteltu paikkamaakuuta), joten oli kiva huomata, että tähän tehtävään pystytään kuitenkin. Toisella vuorolla Käämi vähän karkasi lähdöstä, mutta kesti kuitenkin korjaamisen ja tuli luokse ilman mitään typeriä jumiutumia. Ensimmäisellä yrittämällä Käämi meni pussista ohi, mutta suoritti sen kuitenkin yksittäisenä esteenä. Saatiin se suoritettua myös osana rataa, mutta enpä kyllä muista milloin oltaisiin viimeeksi pussia edes menty...

Keinulla Käämille on ajoittain iskenyt pieni kammo, kun Smartin keinu heiluu sen verran. Ei ollut ongelmaa näissä treeneissä! Todella makeat kontaktit ja vaikka luiskahtaisi vähän luvatta, niin korjaisi itse. Tein keinulle persjätön, jotta pääsin peittämään putken väärää päätä. Kutoshypyn jälkeiselle putkelle Käämin vauhti hieman tyssähti muutaman kerran treenien aikana ja sain sen takia ensimmäisellä kerralla kelpien putken toisesta päästä jaloilleni, mutta sitten kun lähti sujumaan niin sujui aika hyvin.

Hyppy - puomi -viennillä ei ollut mitään ongelmia, puomin kontakti todella makea ja puomin jälkeinen putki irtosi vauhdilla. Pitäisi malttaa itse viedä loppuun asti, niin ei tulisi niitä töksähtelyitä kesken kaiken.

Todella hyvät treenit! Ihan kuin olisi tullut valovuosia eteenpäin tauon aikana. Huomenna sitten Hyvinkäälle agivalkkaan.

Tänään ajettiin Ellan ja Elvin kanssa tekemään jälkeä. Mukaan tuli aika paljon pähkäiltävää, sillä Käämi on alkanut nyt jostakin syystä merkkaamaan takajäljenkin. Aikaisemmin ei ole huomioinut laisinkaan. Ensimmäisestä purkista meni iloisesti yli, joten vauhtia on ollut ihan liikaa ja tarkkuutta liian vähän. Paransi kuitenkin tämän jälkeen ja vähän tiputti vauhtia, mutta seilasi edelleen kuin kaarnavene laineilla.

Toinen purkki löytyi hyvin ja merkkasi tosi nätisti. Erittäin rauhallinen jäljen nosto, joten tämä onnistui ihan kertahuomioinnilla. Yhden kulman kohdalla kääntyi oikeaan suuntaan, mutta palasi kuitenkin tarkastamaan pienellä lenkillä, mihin suuntaan olikaan menossa. Toisen purkin jälkeinen purkki oli hyvä, mutta sen jälkeisen merkkasi muttei malttanut ilmaista (liekö joku harhajälki nenässä?). Ennen seuraavaa kulmaa oli purkki, jonka kohdalta oikaisi todella rumasti ja päädyttiin ilmeisesti kuolleen supikoiran luurangolle.

Luurankolöytö sotki sen verran, että Käämi merkkasi tyhjää maata. En tiedä, onko siinä voinut olla purkki, joka on lähtenyt jäljen vanhentuessa jonkin eläimen mukaan vai merkkasiko vaan, kun ei tiennyt mitä muutakaan tehdä. Kyseli nimittäin tuon jälkeen aika monta kertaa, että mitähän oltiinkaan tekemässä. Jatkoi kuitenkin ja löysi viimeisen purkin eli 5/6. Kadonnut purkki jäi nyt metsään, toivottavasti joku mustikanpoimija sen sieltä löytää tai me seuraavalla käynnillä.

Jäljellä oli mittaa 350 metriä, vanheni noin 40-50 minuuttia ja häiriönä ukkosenjyrinä.

If they say
Who cares if one more light goes out
In the sky of a million stars
It flickers, flickers

Mä makaan nurmikolla kyljellään

Tällä viikolla ehdittiin käymään alkuviikosta myös mökillä viettämässä kesäpäivää. Käämi ui pallon perässä, mutta yritti lähteä jo itse uimaan ilman pallon tuomaa rohkaisua. Vielä ei kuitenkaan ihan uskallus riittänyt, mutta kaipa se itseluottamus tästä kasvaa.

Jälkitreenit on pysyneet edelleen viikottaisina ja tällä viikolla tutustutettiin mun äiti metsäjäljen saloihin ihan jäljen tallaamisesta lähtien. Suunniteltiin kaikki maastoa myöten etukäteen, joten jäljen tallaaminen oli varsin sukkelaa.

Paikalle päästyä huomattiin tosin, että jäljen lähtöpaikalla oli heti vallihaudan tyyppinen pitkä kuoppa. Kuopasta pääsi kuitenkin hyvin ylös, joten jälki tallattiin siihen. Neuvoin tekemään muutaman kulman ja laskemaan 60 askelta purkkien väliin eli jäljellä oli matkaa noin 300 metriä.

Käämi sai taas viiston jäljen noston ja ensimmäistä kertaa tsekkasi hieman myös takajälkeä. Lähti kuitenkin puksuttamaan oikeaan suuntaan ja meni sudenkuopastakin erinomaisesti yli. Maasto oli hyvin helppokulkuista, joten Käämin oli helppo seurata jälkeä. Alamäessä hieman herpaantui ja kulki jäljen sivussa, joten sille välille jäi yksi purkki. Merkkasi muut purkit kuitenkin erittäin varmasti ja tarkasti. Suoritti kulmankin todella hyvin, joten varsin onnistunut! Vauhti oli todella hyvä, sillä pystyin pitämään jälkiliinaa avokämmenellä. Käämi esitteli metsäjäljen siis varsin mallikelpoisesti.

Nyt pitäisi tehdä sotasuunnitelma niiden jälkikeppien varalle ja pitää silmällä tuota takajäljen tsekkaamista. Aikaisemmin on lähtenyt suoraan oikeaan suuntaan, joten joko jälki ei ollut niin viisto kuin ajattelin lähetyskohdan kohdalla tai sitten oli jokin muu tsekkaaminen.

Launtaina tehtiin vähän agilityjuttuja, nimittäin keppejä! Kuja alkaa pikkuhiljaa kapenemaan, mutta aika maltilliseen tahtiin. Käämi on selvästi hoksannut näiden idean paremmin kuin verkkojen. Käämi rallatti pari kertaa lelu suussa kujasta itse, höpsö. Agilityn perään tehtiin hieman tottista paikkamakuutreenien ja liikkeestä maahan-luoksetulon osalta. Hyvin pelitti eli kyllä se siitä! Paikkamakuutreenejä ollaan tehty kotona muutoinkin.

Ensi viikolla jatkuu agilityt ja ollaan menossa Hyvinkäälle Lotan agivalkkaan. En malta odottaa, vaikka jännittääkin, sillä treenit ovat ulkona.

Päivä ollut on paahteinen

Alkuviikosta otettiin Käämin kanssa ihan rauhallisesti leirin vietyä mehut molemmista aika tehokkaasti.

Käämi kävi perjantaina vieraan uroksen kanssa lenkillä ja vahvisti kyllä omaa käsitystä koirastani. Toinen oli alkuun hieman epävarma, mutta Käämi ei provosoidu missään tilanteessa eikä haastamalla haasta riitaa. Oikein hyvä lenkki ja varmasti opettavainen kummallekin.

Tälle päivälle oltiin sovittu aikaisemmin viikolla Lindan kanssa jälkitreenit. Onnistuttiin valitsemaan oikein lämmin ja seisova päivä näille treeneille, joten aika haastava kaiken kaikkiaan. Tallattiin toisillemme jäljet ja Käämi sai kunnian lähteä ensin omalleen.

Sain jarrutella aika paljon, mutta siitä huolimatta nosti jäljen hyvin ja ensimmäiset purkit löytyivät sekä nousivat. Yhden kulman Käämi oikaisi, jonka jälkeen hukkasi jäljen kokonaan. Maastossakaan ei ollut kunnollisia maamerkkejä, joten siinä samalla eksytettiin myös jäljen tekijä. Laskin Käämin irti, sillä oltiin ehditty pyörimään jäljen päällä. Kehoitin nostamaan uudestaan ja sehän nosti! Annoin mennä irti, ensimmäisen vastaan tulleen purkin merkkasi, mutta ei mennyt maahan. Pyysin takaisin ja sen jälkeen nenä alkoikin kestää paremmin maassa ja kaikki loput kolme purkkia ilmaisi erinomaisesti!

Vauhtia tietysti oli enemmän kuin olisi liinan kanssa ollut, mutta koska ollaan aikaisemminkin hukan jälkeen jäljestetty irti, niin uskalsin antaa mahdollisuuden. Vaikka ei ihan täydellisen oppikirjamainen suoritus ollutkaan, niin olen aika tyytyväinen siihen, että jälki päättyi näinkin hyvään onnistumiseen! Luultavasti jälki oli hieman tullut itseään kohti, jonka takia Käämi oikaisi. Seuraavaa jälkeä ei tehdä ehkä ihan yhtä hankalaan maastoon, jotta saadaan selvät rajat jäljelle, mutta kuitenkin kun siellä voi tapahtua mitä vaan. Opetti varmasti koiralle jotakin.

Eikä tässä vielä kaikki tämän päivän aktiviteetti. Ella ehdotti eilen meille treenejä, joten suunnattiin parin tunnin huilin jälkeen treenikentälle. Käämin kanssa tehtiin joka kerta kentälle tultaessa samat rutiinit, joten toivottavasti saadaan sitä tsiigailua ja nuuskimista tällä pois. Ella hääsi tiukasti Käämin ensimmäisen pätkän alussa pois ja se hämmensi Käämiä tarpeeksi. Ei enää puhettakaan, että olisi hölmöillyt uudestaan. Luultavasti muutama vastaava tiukka poisajo riittää. Lisättiin viimeiselle kierrokselle vielä kamerakin, jota vähän kuikuili, mutta ei pahemmin.

Käämi sai tehdä sivulletuloja, seuruupätkää, liikkeestä maahanmenoa, lyhyen paikkamakuutreenin sekä eteenmenoa. Sivulletulot on vinoja ja niihin joutuu ajoittain käyttämään aika voimakasta vartaloapua. Pitää vähän pohtia, miten alkaa tätä purkamaan. Siellä oli kuitenkin ihan napakoita ja hyviäkin. Seuraamisessa kuvat vähän kielii, että edistää ajoittain. Oli kuitenkin tässäkin ihan hyvää pätkää ja tietysti vaatii vaan enemmän treeniä. Vasemmallekäännöksiin pitää alkaa kiinnittää omaan askellukseen huomiota, mutta kuitenkin työsti niitäkin ihan ok.

Liikkeestä maahanmeno on Käämin bravuuri. Menee täsmälleen käskyn kuultuaan maahan. Eteenmenot on toinen bravuuri, ensimmäisellä yrittämällä rallatti tosin lelulle asti, mutta kaksi muuta meni maahaan erinomaisesti ja vauhdilla. Tässä vähän sama kuin liikkeestä maahanmenossa, ihan supersiistiä Käämin mielestä. Paikkamakuuta ollaan lähdetty rakentamaan leluhetsauksella, josta pyydän maahan. Haluan tähän fokuksen minuun, sillä Käämillä ei todellakaan ole tiedossa kyseiseen tehtävään liittyen mitään. Toivottavasti tällä tyylillä siitä saisi varman ja fokuksen minuun, jotta ei karkaisi ikinä paikkamakuusta. Tätä kun olen pitänyt meille aavistuksen haasteellisena, joten tuskin voisin jättää sitä vain paikalleen makaamaan ilman selvää fokusta / tietoa tehtävästä. Rakennellaan tätä pikkuhiljaa.

Oikein hyvä! Ei mitään pahempia laamailuja tai nuuskimisia, joten oikein onnistunutta. Kuulemma ihan kehityskelpoinen kunhan alkaa keskittyä enemmän. Treenin jälkeen suunnattiin viilentämään tunteet rantsuun, joten varmasti on nyt väsynyttä ja aktivoitua kelpietä :)

Jälkileiri 1.-2.7.

Jälkileiri takana ja vitsit olikin muuten kiva viikonloppu!

Me lähdettiin leiripaikalle jo perjantai-illaksi yöpymään ja oltiinkin Käämin kanssa ainoita leiriläisiä, jotka tulivat jo perjantaina yöpymään. Oli kyllä hyvä päätös näin oman pään tuuletusta ajatellen, sillä kesäloma on vasta elokuun lopussa. Käämi nyt on kuin kala vedessä uusissa tilanteissa, mutta kelpie nautti villinä ja vapaana olemisesta täysin siemauksin.

Lauantai-aamuna leiri alkoi 9 aikoihin aamupalalla ja olipa muuten hyvät aamupalat! Siitä suunnattiin jo meille tuttuun jälkimaastoon tekemään pienet kartoitusjäljet. Tallasin Käämille itse samanlaisen jäljen, mitä ollaan nyt kesäkuun aikana tehty. Käämi sai luvan olla muistaakseni ensimmäinen metsään menijä ja kelpietä hieman haukututti lähtöpaikkaan mennessä... Jäljelle se lähti erinomaisesti ja todella hyvällä vauhdilla, ei tarvinnut paljon jarrutella. Purkit ilmaisi tosi hyvin menemällä itse maahan. Tältä jäljeltä Käämi sai kehuja, sillä kouluttaja on nähnyt Käämin tekemistä aikaisemminkin. Ihan kuin eri koira kuulemma, joten jotakin ollaan onnistuttu tekemään oikein!

Aamupäivä meni muiden suorituksia katsoessa ja niistä oppia ottaessa. Yhden aikoihin selvittiin takaisin majalle syömään erittäin hyvää lihakeittoa ja jälkkäripannaria. Ruokailusta lähdettiin hieman vyöryen takaisin metsään ja mentiinkin nyt meille tuntemattomaan paikkaan. Täällä Käämille tuli aika pitkä odotus ennen omaa vuoroaan, mutta se oli onneksi käyttäytynyt todella fiksusti autossa.

Käämi pääsi toiseksi viimeisenä vieraan ihmisen tallaamalle jäljelle, jossa oli kolme suljettua purkkia ja kulmia. Tehtiinpä vielä niin, että Käämi sai tehdä jäljen noston alkuun! Käämi oli lähtöpaikkaan kävellessään jo pikkuisen poikki, joten haukkuminen oli jäänyt aamupäivään ja löysällä liinalla voitiin mennä. Ihan superia, jos käyttäytyisi aina näin, niin ai että!

Jäljen nosto meni erinomaisesti, vaikka kerkesin jo vähän jännätä. Ensimmäiselle purkille Käämi meni todella hyvin ja meni omatoimisesti maahan. Toiselle purkille se ehti hieman harhautua jäljeltä, sillä tuuli pyöritti sen verran. Kesti kuitenkin korjauksen ja kolmospurkille ajoikin sitten erinomaisesti! Sai ihan todella hyvät kehut näiltä kahdelta pätkältä. Viimeiselle purkille se ei käynyt kenties kanervien takia maahan, mutta kuitenkin merkkasi purkin erittäin selkeästi. Todella onnistunut, sillä uusia elementtejä oli kuitenkin sen verran paljon. Vauhtia tällä jäljellä saattoi olla aavistuksen liikaa juuri tuon hukkaamisen takia, mutta kuitenkin aikaisempaan verrattuna vähemmän.

Illaksi palattiin takaisin grillailemaan ja vaihtamaan ajatuksia ihmisten kanssa. Vähän jo vihjailtiin, että Käämin tavoitelistaan voisi laittaa BH-kokeenkin... Avoimia tottistreenejä pidetään maanantaisin, joten niihin olisi helppo mennä valvovan silmän alle. Käämille ehkä hankalinta on paikallamakuu toisen tekiessä ja henkilöryhmä.

Sunnuntaina oltiin varmaankin ensimmäiset hereillä ja oli selvästi tulossa eilistä kuumempi päivä. Onneksi tuuli viilensi, vaikka se tietysti tarkoitti lisää mahdollisia pyörteitä. Aamupalan jälkeen lähdettiin takaisin lauantain viimeiseen paikkaan, mutta hieman eri kohtaan.

Käämille tallattiin neljän purkin jälki, jossa oli taasen jäljen nosto ja kulmia. Tämäkin meni todella hyvin, joskin vauhtia oli tullut yön aikana jonkun verran. Käämi onneksi kestää jarruttamisen ja sen, että olen kohtuullisen lähellä. Jäljen nosto onnistui hyvin, purkkeja se ei tänään ilmaissut omatoimisella maahanmenolla, joten ne välillä hieman lentelivät pitkin metsää. Merkkasi ne kuitenkin todella hyvin. Yksi kulma valahti hieman pitkäksi, mutta korjasi todella hyvin. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut! Huomioitavaa on myös, että tänään se ei enää haukkunut ollenkaan!!

Kahden aikoihin palattiin syömään maailman parasta savulohta ja perunoita. Oli kyllä erinomaiset ruuat koko viikonlopun! Käämi pääsi vielä breikin aikana hieman kahlaamaan, mutta ei rannan ollessa kohtuullisen syvä kuitenkaan uskaltanut veteen asti. Riitti kuitenkin viilentämään jonkun verran.

 

Tälle iltapäivälle päätettiin tehdä esineruudut vielä lisäksi. Hieman oma arviointivirhe tämän onnistumisen kanssa, mutta oli siellä hyvääkin. Ruutu oli noin 10 metrin levyinen kaistale ja pituudeltaan varmaankin suhteellisen kisamitoissa, ehkä hieman vajaampi. Kaksi kaistaletta, jossa kaksi esinettä. Käämille treeni siinä mielessä ehkä hieman liian haastava, että kaksi koiraa ehti käymään ennen ja esineet olivat vieraita. Kuitenkin Käämistä näki, että se tasan tarkkaan tiesi, mitä ollaan tultu tekemään.

Upposi kyllä alueelle hyvin ja pysyy alueella, mutta ylimääräiseen härväämiseen meni taas turhaa energiaa, mutta haukkunut se ei kertaakaan. Kesti onneksi mun korjailut ja oli ihan hallinnassa lähettäessä. Edestä löytyi vähän ajan haahuilun jälkeen kenkä, joka tipahti ehkä metrin päähän. Kenkä ensimmäistä kertaa esineenä, joten hyvähyvä! Toista esinettä ei sitten tullutkaan niin helpolla, joten Käämille käytiin näyttämässä hanskan paikka. Kyllä se sitten upposi takaisin taakse ja nosti sen, mutta olisin tietysti toivonut hieman nopeampaa ruutua paremmalla keskittymisellä, kun se on kuitenkin tehnyt makeitakin esineruutuja... Oma arviointivirhe kyllä, olisi pitänyt vaan tehdä näkölähtö.

Toiselle kaistaleelle tehtiin sitten sama juttu, tosin nyt sukka ei tullut lähellekään. Pudotti kehusta, vaikka on aikaisemmin kestänyt kehutkin. Pallolle piti tehdä sama kuin ekan ruudun toiselle esineelle, mutta sieltä se tuli parin tiputuksen saattelemana treenikaverille... Käämi ilmeisesti halusi vaihtaa treenaajaa.

Jäi toisaalta hyvä ja toisaalta huono fiilis, mutta tietääpä nyt, miten vastaavissa treeneissä toimia. Sekin on kuitenkin huomoitava, että eihän Käämi ole tehnyt tuollaista vaihtoa ennen ja ruudussa oli kuitenkin kerennyt käymään toinen uros sekä narttu. Hieman voi olla jotain ikään liittyvääkin asiassa ja varmasti viikonloppu on ollut aika väsyttävä lämmön, treenien ja autokuikuilujen yhteissummana.

Erittäin tyytyväinen!

Kiitos superhyvälle kouluttajalle, mukaville treenikavereille, meille jälkiä tallanneille ja meitä valokuvanneille, emännille ja isännille. Näitä lisää! :)

En aio käyttää kenkii ennen elokuuta

V-A-U!

Juhannuksena ei käyty ajamassa jälkeä, joten käytiin tänään tuulen hellittäessä edes hetkeksi. Satoi ja tuuli kyllä edelleen, mutta onneksi vähemmän.

Tallasin jäljen todella kivaan maastoon, jossa oli korkeuseroja ja erilaista pohjaa. Pituutta jäljellä noin 100-120 metriä. Tein jäljen loppupuolelle kulman oikealle, joka ei ihan 90 astetta täyttänyt, mutta aika lähelle. Uutta haastetta siis Käämille, toistaiseksi ollaan tehty vain suoria tai hieman kaartavia jälkiä. Jälki sai vanhentua 30 minuuttia ja sillä välillä Käämi kävi rallittamassa suo-ojassa sydämensä kyllyydestä, hullu.

Jäljelle lähti todella mukava treenikaveri. Se meni juuri niin kuin haluankin menevän, rauhallisesti ja tarkasti. Ei tarvinnut kertaakaan jarrutella, joten sai vain nauttia kyydistä. Ensimmäinen purkki oli suhteellisen lähellä aloituspistettä ja Käämi ilmaisi sen maahanmenolla ilman erillistä käskyä erittäin tarkasti, ihan älyttömän hyvä. Käämi eteni erinomaisesti jäljen päällä, tietysti märkä maasto on vähän erilainen kuin kuiva.

Jatkoi toiselle purkille ilman erillistä kehoitusta eli viime jälkeen verrattuna tämä oli todella hyvä ja mitään haahuilua ei tullut missään vaiheessa. Toinen purkki oli aika lähellä ensimmäistä, yritin rikkoa vähän kaavoja. Kolmanteen olikin sitten matkaa ja se oli kulman jälkeen vielä vähän matkaa eteenpäin. Kulmalle ei ollut mitään apuja, mutta niin se vaan selvitti sen ongelmitta. Aivan superkelpie, sai hirmuisot palkat tästä suorituksesta.

Hieno Käämi! Viikonloppuna leireillään, joten tällä suorituksella on kiva lähteä.

Tavoitteeseenkin päästiin, kesäkuun jäljet 4/4, jipii! (+ yksi uusinta).
Ja tämä oli muuten meidän 200 teksti Lähtölupa pillillä -blogiin, hyvä karma ilmeisesti.

Kandee reippaa landel

Rästissä kahden viikon agilitytreenit, agilityn sm-kilpailut, yksi jälki ja muutama onni potkaisi -tilanne.

Aloitetaan vaikka noilla onni potkaisi -tilanteilla. Käämi valittiin Biofarmin herkkävatsaisten testiryhmään eli saatiin kuukauden tarpeisiin Inupekt Fortea. Käämin herkkävatsaisuus on vähän hellittänyt, kun vaihdettiin ruuan proteiini pois siipikarjasta, mutta jonkin verran se stressaa vatsallaan ja ns. normaalitilaa ei olla vielä saavutettu. Testiryhmään pääseminen on varsin mielenkiintoinen kokemus ja tämä on jo kolmas Käämin testiryhmä!

Toinen onni potkaisi -tilanne sattui, kun voitettiin Racinelin kilpailusta pihvitikkuja iso kasa. Tilasin autohaan kylkiäisiksi muutaman lammastikun eri merkiltä ja Käämi on ihan hulluna kaikkiin pihvitikkuihin. Noista nyt riittää ainakin hetkeksi. Varsinkin, kun ostin SM-kisoista 10 kappaleen Naturis Fresh Meat -laatikon...

A G I L I T Y

Viime viikon agilitytreenit olivat erittäin loistavat. Käämi oli käynyt kehonhuollossa saman viikon alussa ja se oli ihan kuin eri koira. Irti päästyään se rallatti suoraan edessä olleeseen putkeen ja karkasi muutaman kerran samaan putkeen jopa toiselta puolelta treenihallia! Siis ihan loistavaa, kyseessä oli kuitenkin vielä Käämin "kammoputki".

Tehtiin rata osissa aloittaen 1-2-3 ja oli muuten hienot putkeenirtoamiset! Rata oli teoriassa aika helppo, lukuunottamatta a-esteen jälkeistä takaakiertoa. Jostakin syystä onnistuin ohjaamaan Käämin aina ihan miten sattuu, vaikka takaakierto on Käämille aika vahva. Onnistui se lopulta, mutta vaati vähän turhan monta yritystä. Rata olisi jatkunut pituuden jälkeiseltä hypyltä kepeille, mutta pyöräytin aika pienessä tilassa Käämin puomille. Erinomaiset kontaktit läpi treenin, tästä saisi olla kyllä ylpeä. Muurista ei tullut palikat kertaakaan alas ja pituuskin onnistui erinomaisesti, niillä ei ihan hirveän montaa treenikertaa ole alla. Lähdin erittäin hyvin mielin treeneistä kotiin, tällainen flow se meillä pitäisi olla.

Samalla viikolla käytiin iltakisoissa turistina haistelemassa vähän isojen kisojen tunnelmaa. Käämi oli myyntikojujen välissä ihan mukava ja teki aika makeaa rallytokopätkää hulinan keskellä. Kentän puolella se ensimmäisen agilitysuorituksen nähtyään oli sitten puolestaan erittäin korvaton, joten palattiin takaisin väljemmille vesille. Onneksi oli häkki mukana, niin sain Käämin auton ulkopuolelle varjoon odottamaan siksi aikaa, kun kävin syömässä iltapalat vetykojulta. Häkissä ja parkkipaikalla se oli myös erittäin fiksu, joten toivoa vielä on.

J Ä L K I

Jälkeä ei keretty viime viikolla tekemään, sillä valokuvasin SM-kisoja lauantaina ja turisteilin sunnuntaina. Vein Käämin kuitenkin maanantai-iltana päivähoitoon äitilleni, joten silloin käytiin ajamassa jälki. Jälki ehti vanhentua 30 minuuttia, mutta vaikeusastetta lisäsi kova tuuli, joka painoi jälkeä jonkun verran sivuun. Alussa oli naturiskasa, mutta siihen oli ehtinyt hyökätä muurahaiset kimppuun, joten tallasin itse päälle ja luotin siihen, että Käämi tietää jälkikäskyn. Kolme suljettua purkkia, jäljellä mittaa noin 80 metriä.

Käämi lähti jäljelle erittäin rauhallisesti. Vauhti oli mielestäni oikein hyvä ja ei itse kauheasti tarvinnut jarrutella. Ensimmäisen purkin jälkeen malttoi laittaa nenän entistä paremmin maahan ja meni erittäin hyvin jälkeä pitkin - joskin ehkä hieman sieltä, mistä aita oli matalin. Toinen purkki löytyi erinomaisesti myös. Kakkos- ja kolmospurkin välillä ohitse meni traktori, mikä sotki Käämin keskittymistä, mutta kolmas purkkikin löytyi pienen haahuilun ja kyselyn jälkeen. Ihan älyttömän hyvä! Korjaa virheitään, jaksaa jatkaa yrittämistä ja purkkien jälkeen ei vaadi paljoakaan, että jatkaisi töitä. Ollaan lisäksi saatu vähän puoli-ilmaiseksi maahanmenoilmaisu purkeille, ensimmäiselle purkille hieman vihjaisin, mutta kakkos- ja kolmospurkki ilmaistiin ilman minkäänlaista vinkkiä! Ihan supertyyppi!

A G I L I T Y

Maanantaina tehtiin illalle myös nopeat kujakeppitreenit. Videot odottavat edelleen kamerassa editoijaansa, joten ei niistä sen enempää. Ajatus on ihan hyvä ja kepitkin alkavat pikkuhiljaa kapenemaan.

Tämän viikon agilitytreenit olivat sitten viimeiset ennen kouluttajan kolmen viikon kesätaukoa. Käämi ei ollut ihan niin rento kuin viime viikolla, mutta kuitenkin erittäin mukava. Radalla meille haasteita tarjosi putkesta putkeen menevä rata, mutta voi vitsi! Sinne se pieni kelpie irtosi erittäin hyvin, ehkä välillä aavistuksen kysellen. Kunhan ohjaaja malttaa katsoa koiraansa, niin hyvin uppoaa!

Pätkittiin rataa pienempiin pätkiin eli kepit sekä a-este jäivät pois meidän radalta. Tehtiin pari lähtöä ja Käämi tuli lähtöön ihan hyvin, mutta varasti hieman. Painitaan tämän ongelman kanssa sitten joskus, siirryttiin alkupätkästä pois ennen kuin kerkesi tulla ongelmia asian kanssa. Nelosputkeen Käämi haki vauhtia puomin kontaktilta keppien sijaan ja irtosi kyllä loistavasti. Vitosputken ohi tuli ainoastaan kerran, kun olin itse älyttömän myöhässä. Sitten kun ehdin putkensuun toiselle puolelle, niin Käämikin osui putkeen.

Keinu oli aavistuksen jännittävä. Kyseessä on Smartin keinu ja se on Käämin kokemukseen liian kevyt, joten yhtään kelpien epäröidessä kyseinen keinu alkaa heilua. Saatiin kuitenkin tällekin ihan hyvä onnistuminen. Pitäisi päästä tekemään ihan erikseen, Käämillä oli kuitenkin ennen talvitaukoa aika hyvä keinu. Tietysti ollaan treenattu aika jykevällä keinulla, mutta sama fiilis tähänkin, niin hyvin toimii. Puomin kontakti oli loistava ja irtosi taas hyvin putkeen. Putki syötti kymppihypystä hieman ohi, joten ekalla yrittämällä Käämi tulikin siitä ohi ennen kuin hoksasin työntää sitä hypylle enemmän.

Viisitoista ja kuusitoista hypyillä ohjaaja oli itse ihan kujalla, joten 19 putkeen Käämi haki vauhdin keinun kontaktilta. Ihan uskomattoman hyvä ja vastoin odotuksia osui joka ikisellä kerralla putkeen! Toiseksi viimeisen hypyn takaakierto oli todella hieno!

Kouluttajakin sanoi, että ehdottomasti meidän parhaimmat radat nyt kevään aikana. En ole tippaakaan eri mieltä. Luulen, että tuo kehonhuolto auttoi jonkun verran asiaan, joten budjetoidaan Käämin viikkorahoihin vähän useammin. Hyvillä mielin treenitauolle, meinataan nyt tehdä sitten itse niitä keppitreenejä, kerta omat kepit löytyvät. Ja niiden lisäksi puksutellaan sitten paljon jälkiä :)

Me saadaan se tunne sisulla

Viikko päättyi kahteen jälkeen ja kujakeppitreeneihin!

Ensimmäinen jälki sai vanhentua puolisen tuntia. Sillä välin Käämi teki muutamia seuruupätkiä sekä eteenmenoja. Vasempaan käännökset ovat aika makeita ainakin omasta näkökulmasta. Täydellinen se ei ole, mutta erittäin hyvä pohja lähteä työstämään. Käämi kykeni tekemään seuruuta eilen pongattua ketun parin metrin päässä, joten ehkä se keskittyminenkin asiaan joskus seuraa perässä.

Ensimmäinen jälki oli 120 metriä pitkä ja sisälsi kolme suljettua namipurkkia. Ihan liian vauhdilla lähti, mutta meni kuitenkin suhteellisen hyvin jäljen päällä. Ensimmäinen purkki jäi matkalle, toisen ja kolmannen purkin välin meni erittäin hyvin ja tarkasti. Yritin saada Käämin etsimään ensimmäisen purkin, mutta lopulta sain itse etsiä ko. purkkia varttitunnin. Yritin ties mitä keinoa, mutta lopulta olin ihan sekaisin siitä, missä jälki enää menikään. Löytyi se lopulta ja kelpiekin teki esineruudun purkin kanssa ihan hyvin.

Päätin tehdä sitten toisen vähän lyhyemmän jäljen perään. Nyt laitoin naturiskasoja matkan varrelle, jotta sain Käämiä vähän hidastettua. Nenä pysyi paremmin maassa, mutta jälki oli aivan liian tuore. Saatiin kuitenkin onnistunut suoritus tuon ensimmäisen yritelmän jälkeen. Oppipahan nyt kantapään kautta sen, että seuraavat jäljet saavat vanhentua ihan reilusti. Ja sen, että kiinnittää huomiota siihen, mihin ne jälkipurkit jättää, vaikka kuinka laskisi askeleet.

Kujakeppitreeneihin seuraavaksi. Huhtikuun lopussa laitoin tilaukseen Agimetiltä kujakepit, jotka tulivat perjantaina! Ihan uskomattoman hienot kepit saatiinkin, tuo väri on täydellinen. Sivuhuomautuksena, että olipa muuten hankalaa punnata 28 kiloiset kepit autoon vesisateessa yhtenä pakettina. Kepit ovat kahdessa osassa, joten luultavasti ne jatkossa matkaavat autossa mukana ja tehdään keppitreenejä siellä täällä. Tarkoitus olisi myös tehdä pieni koulutusvideosarja Youtubeen.

Ensimmäiset treenit olivat lähinnä testimielessä tehtyjä suoria rallauksia kujan läpi. Kujan leveys näkyykin allaolevista kuvista. Käämi on kuitenkin tehnyt keppejä aikaisemmin ohjureilla, joten ihan täysin uusi este ei ole kyseessä. Käämi osui kujaan erittäin hyvin ja sai mennä molempiin suuntiin noin viisi kertaa. Vauhti vähän hirvittää jo valmiiksi.

Nyt on onnellista ja väsynyttä kelpietä.

Vaan mitä ikinä teen, samal palolla sen teen

Eilen ajeltiin suuntaansa 40 kilometrin päähän putkiralliin. Hieman mietitytti aamulla, että lähdetäänkö sateeseen ja tuuleen, mutta eipä noista hätkähdetä. Valmistujaislauantain takia osallistujamääräkään ei ollut mikään järjetön.

Kisapaikalla Käämi oli ihan superriemuissaan. Haukkui taas, mutta sain edes jonkun tolkun pyytämällä maahan ja syöttämällä etujalkojen väliin. Ainut vaan, että tämä toimi niin kauan kun pysyin paikallani. Liikkeelle lähtiessä haukututti taas eikä puhettakaan mistään nätistä yhdessä kulkemisesta. Huoh.

Radalle lähdettiin viidensinä, Käämillä ei ollut yhtään mitään hajua siitä, mitä ollaan tultu tekemään. Karkasi lähdöstä ihan aavistuksen, joten olin myöhässä toisella putkella. Käämi onneksi sujahti sinne ilman mitään ongelmia. Muutama jäätyminen putkien suulla, mutta ei pahasti ja suoritti kuitenkin esteet. Ysillä meinasi mennä väärään päähän, mutta sain ongittua takaisin. Loppusuora syötti aika pahasti yleisöön, mutta kelpie päättikin moikata ajanottajat... Noh, huonomminkin olisi voinut mennä ja suorituksenahan tuo oli meidän kisasuorituksista se virheettömin ja nopein, aika jäi kerrankin alta 37. Uusintaa ei otettu.

Hengailtiin kisapaikalla vielä jonkin aikaa, mutta rakeiden jälkeen päätettiin suunnata takaisin kotiin.

Tänään ajettiin sitten Käämin kanssa jälki. Olisi saanut antaa vanheta reilusti pitempään, mutta onpahan nyt koeajettu uudet jälkivermeet. Ruffwearin Front Range -valjaat on ihan loistavat ja tuo väri sopii Käämille kuin nenä päähän. Olisin tilannut muuten siniset, mutta tahdoin Käämille keltaisen jälkipiuhan. Tuo Alacin 6mm on ainakin näin ensikokeilun perusteella erittäin hyvä ja uskomattoman nätti.

Jäljellä oli mittaa noin 100 metriä. Paljaita naturiskasoja muutama ja kaksi jälkipurkkia. Ensimmäisestä purkista meni ohi, joten pysähdyin paikalle itse. Tämän jälkeen meno rauhoittui jonkin verran ja toiselle purkille meni paljon rauhallisemmin. Pyysin sinne käymään maahan ja kelpiehän kävi ilman, että jälkipurkki lenteli ympäri metsää.

Erittäin hyvä siis, vauhtia kun saisi pois. Tästä syystä olisi voinu antaa sen jäljen vanheta ihan rauhassa. Tuon kahden purkin idea oli, että jälki ei välttämättä lopukaan siihen ensimmäiseen purkkiin. Asia hieman hämmensi Käämiä, mutta onneksi se jälkimmäinen pätkä meni sitten rauhallisemmin. Tästä on hyvä jatkaa, pyritään nyt pysymään samassa tahdissa kesäkuussakin eli yksi jälki per viikko. Jos menee yli, niin ei haittaa!

Sieltä peilata kai avaruuden vois

Viikko huipentui jälkitreeneihin ja vau, olipahan taas hieno!

Treenit olivat tällä kertaa sen verran tehokkaat, että päästiin tekemään kaksi suoraa jälkeä. Viime kerrasta oppineena pidensin matkaa ihan reilummalla kädellä. Ensimmäistä jälkeä tallatessani huomasin, että meidän puoleisessa metsässä oli näemmä mennyt hirvi juuri siitä kohtaa, mihin jäljen tallasin. Hieman jännitti, kuinka pahasti tuollainen sotkeekaan Käämin jäljestystä.

Käämi oli hieman turhan vallaton ensimmäiselle jäljelle astellessa. Hengailtiin jonkin aikaa ihmisten keskellä ja pikkuhiljaa haukkuva kelpie rauhoittui sen verran, että se oli mukavaa viedä jäljen alkuun. Hirmuisella vauhdilla se lähti jäljelle, joskin ajoi sitä jonkun verran sivussa. Hirven jäljillä mielestäni saattoi hieman pyöriä, mutta palasi kuitenkin ihmisen jäljelle. Loppupurkille meni onneksi jäljen päällä, joten paransi kyllä. Saatiin kouluttajalta ihan positiiviset palautteet ja käskyksi laittaa seuraavalle jäljelle liina.

Toinen jälki oli ensimmäistä pitempi ja meni taas samojen hirven jälkien yli. Maastokin oli ehtinyt jonkun verran jo kuivua, joten aika varmalla fiiliksellä lähdin. Toiselle jäljelle autosta mukaan tuli ihan eri koira, joka oli paljon enemmän hallittavissa ja juuri sitä, mitä toivoisinkin. Liinan tuoma vapaus sotki Käämin ajatusta kuitenkin sen verran, että alussa pyöri jonkun aikaa ihmetellen. Jäljen nosti kuitenkin todella hyvin. Jälkea se ajoi tällä kertaa tismalleen sen päällä, mutta aikamoisella vauhdilla. Viimeiset 40 metriä olivat kuitenkin erinomaiset, vauhtikin hidastui ja kouluttajan mukaan koirasta oikein näki, miten se oppi. Ihan älyttömän hyvä lopetus!

Saatiin ohjeiksi jatkaa loppupurkista huolimatta vielä eteenpäin parin purkin verran. Tässähän alkaa olla pikkuhiljaa alokasluokan pituutta, joskin suoralla jäljellä. Veikkaisin tuon toisen jäljen pituudeksi jotakin 70-100 metrin välillä. Laskin kyllä askeleet, mutta jotenkin en siltikään osaa arvioida pituutta.

Kivat ja opettavaiset treenit! Marssitaan liinakaupoille seuraavaksi, jälkipurkkikaupoilla käytiinkin jo. Hauskaa muuten, että ollaan tehty jälkijuttuja toukokuussa joka viikko, tosin yksi viikoista oli ilman Käämin osallistumista. Tää on enemmän kuin ikinä aikaisemmin, joten ainakin yhdessä vuoden 2017 tavoitteessa onnistutaan.