Linnunradalla on tähti, jota kiertää planeetta

Käämi kävi tänään sydänultrassa reilu vuosi edellisestä. Aika oli kontrolliaika oman mielenrauhan vuoksi eli mitään suoria viitteitä ei ole ollut.

Ultrassa ei näkynyt muutoksia edelliseen verrattuna eli sydän on edelleen terve. Koko oli sama kuin edellisvuonna ja silloin löytynyt pieni fysiologinen vuoto on edelleen samanasteinen kuin silloin.

❤️❤️❤️

Olen hurjan onnellinen, että sydämen osalta asiat on kunnossa. Jatketaan elämää täysillä.

Taivaanrantaan lentäneitä

Sydänuutisten jälkeen ei hirveän pitkää ehditty hengähtää, nimittäin samaisen viikon lauantai-iltapäivällä Käämiltä murtui osittain alakulmahammas. Onneksi ydinyhteyttä ei syntynyt, joten siltä osin ei ollut kriittinen tilanne. Murtuma tuli uimareissulla, joko iskusta kiveen tai uimalelusta, joista jälkimmäinen lähtee leppäkeihään lailla roskikseen. Kuvista näkee, miten yhdessä hetkessä hammas on ehjä ja seuraavassa ei. Ja kylläpä tuo kirpaisi aika lailla omaatuntoa.

Iloisiakin asioita kuitenkin vastapainoksi. Olimme viikonloppuna nosekoulutusviikonlopussa, josta taas roppakaupalla hyviä ideoita taskuun. Sunnuntaina Käämillä oli hieman jarru päällä touhussa, mutta saatiin kyllä onnistumisiakin.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Käämi (@kelpollinen) jakama julkaisu

Lauantai alkoi tilannekartoituksella, joka tehtiin eukalyptuksella. Käämi onnistui tässä hyvin, mutta jalkaa oli aika lailla. Sotasuunnitelmana tälle päivälle oli korkeat ja saavuttamattomat kätköt, joiden kanssa ei lopulta ollut ongelmaa vaikka etsittävä kohde vaihtui kongiin. Yleensä ollaan omissa korkeissa kätköissä saatu nenäkosketus, kun nousee takajaloilleen, joten oli ihan mielenkiintoista seurata millaisen ratkaisun Käämi tekee, kun jalat eivät riitäkään. Tuossa jakamani instagramjulkaisussa on video, kun selaa eteenpäin.

Sunnuntaina vuorostaan painotettiin etsintäalueen alussa oleviin kätköihin, mutta mukaan mahtui myös saavuttamattomia kätköjä. Oli muuten aika hieno ruuvipenkissä ollut piilo, sieltä se löytyi, vaikka olikin tällä alueella mennä puhaltanut jonkun tovin vauhdilla eteenpäin nenä kiinni. Nenä olisi voinut olla päivän aikana tosiaan paremmin auki...

Yksi korkea jäi löytymättä, mutta oli kuulemma reagoinut tähän, mutta ei ollut osannut (enkä minäkään ollut osannut) sitä sieltä löytää. Iltapäivällä sitten keskityttiin ihan siihen, miten etsintäalueelle lähdetään, ja aika hyvin tähän treeniin Käämi reagoi. Hieman tuli parilla kätköllä tassua kaapinoveen.

Siispä haastavia kongitreenejä kehiin unohtamatta alueelle lähtemistä. Oli mukava päästä taas kouluttautumaan! 

Sydämen asialla

Pieni pala mielenrauhaa.

Käämi on tänään 9.6.2022 käynyt sydänultrassa, jonka tekijänä on toiminut lausunto-oikeudet omaava eläinlääkäri. Käämin tulos on kuitenkin epävirallinen.

Mitään näkyvää syytä ei sydänultran tarpeelle ollut, mutta kerran kun päähänsä jotain saa, niin siitä on aika vaikea päästää irti. Varsinkin, kun osa koirien sydänsairauksista ilmenee vasta, kun on jo todella myöhäistä.

Käämi on kuitenkin tutkittu nyt sydämen osalta terveeksi. Pieni merkityksetön löydös löytyi ultralla, mutta käsittääkseni se on voinut olla Käämillä iät kaiket ja kehittyessäänkin viittaisi enemmän läppävian puoleen. Toivotaan, että tilanne kestäisi kuitenkin stabiilina, mutta seurataan ja tarvittaessa mennään uudelleen. Jos ihmeitä ei käy, niin käymme todennäköisesti ensi kesänä uudelleen sydänultrassa.

 

Lausunto 9.6.2022:

"Auskultaatiossa sydän- ja hengitysäänet normaalit. Limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat. 

Ultraäänitutkimuksessa todetaan yleiskuvaltaan siisti sydän. Ei sydämen laajentumaa tai seinämäpaksuuntumaa todettavissa. Sydämen supistuvuus normaalin rajoissa. Eteis-kammioläpät silmämääräisesti siistit. Vasemmassa eteis-kammioläpässä asteeltaan merkityksetön lateraalinen vuotovirtaus. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin rajoissa.

Ei sydänsairautta osoitettavissa tällä tutkimuksella. Suosittelen sydämen auskultaatiota vuosittain. Mikäli sivuääni havaitaan, on ultraäänitutkimus syytä suorittaa uudelleen."

Oot väkevämpi kuin luulitkaan

Tiistaina suunnattiin Kouvolaan naulojen poistoon. Tällä kertaa ei tarvinnut reissata yksin, sillä Ella lähti meidän seuraksi, kiitos vielä kerran!

Leikkauksen aika-arvioksi annettiin noin pari tuntia, joka piti aika hyvin paikkaansa. Kaikki oli mennyt hyvin ja Käämi itseasiassa säikytti minut täysin, sillä se oli hakuvaiheessa itse omilla jaloillaan vastassa.  Käämi pakattiin mun viereen takapenkille, joten tällä kertaa ei tarvinnut jännittää, että viimeisessä rampissa kelpie hyppäisi ylös. Saatiin itseasiassa kotipihassa rapsutella Käämiä pyllyn päältä, että saatiin se omilla jaloillaan sisään.

Iltapäivän Käämi oli hyvin väsynyt, mutta mun kehotuksiin se reagoi ja käytiin pihalla pariin otteeseen. Käämillä on ollut hyvin kevyt kipulääkitys, mutta siitä huolimatta se käytti jo tiistaina leikkauksen jälkeen jalkaa todella hyvin - melkein jopa paremmin, kuin ennen leikkausta! Koska leikkaushaava ei ole kipeä, se tarkoittaa myös sitä, että Käämillä on vähän turhan vauhdikasta menoa. Hihnalenkkeillään sopivissa määrin parin viikon ajan, joten saan olla aika jarrut päällä jatkuvasti.

Jalan käyttöaste on leikkauksen jälkeen todella hyvä, parempi kuin olisin koskaan uskonutkaan. Leikkaushaava on todella pieni ja todella siisti eikä se ollut vuotanut mitään. Eniten jännittää, että murtaako Käämi naulojen rei'ät tämän parin viikon aikana, mutta siitä syystä se onkin hieman kääritty pumpuliin. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.

Sain nähtäväkseni Käämistä otettuja röntgenkuvia. Viime vuotisissa kuvissa oli kuvattu polven lisäksi selkä ja lonkat. Molemmat näyttivät todella siisteiltä ja puhtailta. Polvesta otettiin kuvat nyt tällä viikolla ja nekin oli vuoden takaisiin verrattuna siistit. Tuoreista kuvista näki hyvin, kuinka naulat olivat jääneet hieman ulkoneviksi, joten ovat varmasti aiheuttaneet ikäviä tuntemuksia. Kaiken kaikkiaan Käämin jalasta poistettiin kaksi naulaa eli sääriluun harjanteen naulat. Implantin naula on paikallaan, mutta se on implantin suojissa, joten en usko sen aiheuttavan meille harmia.

Tämä meni paremmin kuin olisin koskaan uskaltanut toivoakaan! Toki kahden viikon sairasloman aikana saa olla supertarkka, mutta jos jalka oli jo noin hyvä leikkauspäivästä lähtien, niin voin (melkein) huokaista helpotuksesta!

Käytiin ennen leikkausta retkeilemässä Orrainpolulla, laittelen tuon reissun kuvia piakkoin. Uskomatonta, että kesä on todellakin ohi!

On silti mulla takiasi aina sydän vähän kallellaan

Koiranomistajan arki on usein onnea ja iloa, mutta rosvosektorin osuessa kohdalle tilalle saattaa tulla uskomaton huoli. Meidän kohdalle rosvosektori osui kolme viikkoa sitten viikkotreeneissä, joten siitä syystä ollaan oltu blogin puolella hiljaiselolla ja järjestelty asioita.

Olen viimevuotisen polvilausunnon jälkeen seurannut Käämin takajalkoja ehkä hivenen turhan tarkastikin. Silloinhan Käämin oikeassa polvessa todettiin virallisen lausunnon yhteydessä mediaalinen ensimmäisen asteen patellaluksaatio, mutta jota ortopedi ei saanut kaksi viikkoa lausunnon jälkeen luksoimaan. Jatkettiin normaalia elämää kuten meille suositeltiinkin ja pitkäänhän meillä meillä menikin suhteellisen huolettomasti.

Kolme viikkoa sitten viikkotreenien lämmittelylenkillä pyysin Käämiä kiertämään mun takaani. Aivan kuten aikaisemminkin, mutta tällä kertaa Käämi liukastui. Se vingahti niin hiljaa, että ensin ajattelin kuulleeni olemattomia. Kuitenkin koirani siirryttyä omaan näkökenttään huomasin sen pitävän vasenta takajalkaa ns irtoraajana sentin päästä maasta. Menin Käämin luokse ja kävin jalan läpi, sillä tietysti halusin uskoa sen olevan jotakin muuta, esim. lihasrevähdys.

Sunnuntaina olimme metsässä ja sama juttu kävi uudelleen. Tässä vaiheessa olin jo täysin varma, että vasemman jalan polvessa on patellaluksaatio. Varasin ajan tiistaiksi klinikalle ja kerroin tapahtuneen, epäilykseni ja vuoden takaisen tuloksen. Oikea jalka tutkittiin ensin ja se oli täysin normaali. Vasemmasta takajalasta tuskin edes ehdittiin ottamaan kunnon otetta, kun patella jo luksoitui. Tuloksena ensimmäisen asteen patellaluksaatio, joka oli vielä sen verran tiukka, että luultavasti oli vielä aika kivuliaskin.

Tuon käynnin jälkeen varasin taas ajan Kouvolan Evidensiaan ortopedille. Kesti oli tutkinut Käämin polven viime vuonna, joten siellä tapaus oli kirjoissa ja kansissa. Tiesin jo siinä vaiheessa, että operaatiota Käämille suositeltaisiin, joten sillä mielellä käynnille lähdettiin. Käämin polvet kuvattiin ja niistä ei löytynyt nivelrikkoa, joten väittäisin tilanteen muuttuneen ihan tässä muutaman viikon aikana. Niin nopeasti kuin se kävikin, mutta juuri tuo liukastuminen sai kiinnityksen pettämään vasemmasta jalasta. Liukastumisia on monia muitakin alla, mutta tämä oli nyt se viimeinen niitti.

Suunnittelukäynti oli viime viikolla ja eilen (8.11.17) Käämin vasen takajalka operoitiin mediaalisen, ensimmäisen asteen patellaluksaation takia. Menetelmänä käytettiin Ridgestop -tekniikkaa, jonka pitäisi säästää kudoksia enemmän. Ridgestop -tekniikassa laitetaan implantti, joka estää patellan nousemisen pois paikoiltaan. Sääriluun harjannetta jouduttiin myös siirtämään eli implantin lisäksi Käämin jalassa on muutama naula. Nuo naulat voidaan joutua joskus poistamaan, mutta toivotaan ettei tarvetta tähän olisi.

Leikkaus oli mennyt ilmeisen hyvin. Vein koirani klo 9 aamulla operointiin ja sain sen 14 aikoihin kotimatkalle. Kesti näytti minulle, että toinen polven sivussa olevista siteistä oli poikki, jonka takia patella pääsi pois urastaan. Ennuste jalalle on erittäin hyvä, mutta minun omalla työllä on suuri merkitys 3 kuukauden ajan. Ehdin onneksi järjestää asiat tässä muutaman viikon aikana siihen uomaan, että pystyn tekemään kaiken koirani kuntoutumisen eteen. Tavoitteena on tässä vaiheessa, että saisin huolettoman metsälenkkikaverin. Kaikki muu on ekstraa, mutta todennäköisesti jälkiharjoittelua pystymme ainakin jatkamaan. Agilityn harrastamisen näyttää aika, mutta Käämi mitattiin mittaustilaisuudessa kertamittauksella pikkumaksiksi haitarilla 47-48cm.

Leikkauksen jälkeen Käämi vietti aikaansa makuuhuoneeseen tehdyssä sairastuvassa, mutta nilkutti pienellä avustuksella illan aikana myös olohuoneeseen. Sitä inhottaa ja hieman ahdistaa kauluri, joten otin sen siltä illan ajaksi pois ja laitoin takaisin yöksi, jotta se ei nukkuessani pääse nuolemaan kipulaastaria tai haavaa. Kolmen aikaan aamuyöllä Käämi hieman itkeskeli, mutta löytyi aamulla kiepiltä mun jaloista.

Sitkeyttä Käämi on kyllä osoittanut, nimittäin se eilen illalla yritti jo venytellä ja pissakäynnillä se tyhjensi rakkonsa tukien kipeään jalkaan. Käämi ei toistaiseksi vielä oikein halua koukistaa jalkaansa, mutta se lienee ihan ymmärrettävää. Jalkaa saa nyt operaation jälkeen käyttää, mutta rajoitetusti eli mitään hyppyjä tai juoksuja ei saa tehdä. Tänään Käämi on yrittänyt myös venytellä, on nostanut jo vasempaa jalkaa ulkona ja maannut vasemmalla kyljellään. Ruoka ja vesi on maistunut normaalisti.

Haava-alue on siistinnäköinen eikä se ole ainakaan toistaiseksi erittänyt vuotaen mitään. Sain ottaa Käämiltä suojana olleen siteen pois tänään, mutta haava-aluetta pitää suojata vielä toistaiseksi laastarilla ja löysällä lahkeella. Kipulaastari otetaan pois sunnuntaina. Muuten olen hoitanut Käämin jalkaa kylmällä. Venyttelyt saa aloittaa heti kun Käämi sen sallii, mutta odottelen nyt vielä ainakin huomiseen.

Ottaen huomioon, että leikkaus on tapahtunut eilen, niin onhan tässä jo yritetty paljon normaalin arjen asioita. Pitää nyt huolehtia siitä, että Käämi ei pääse liukastumaan tai revittelemään jalkansa kanssa. Kerkesin onneksi tässä muutaman viikon aikana hommata Käämiä varten noseworkvälineet, joten aivojumppa on onneksi tiedossa. Toki sitten kun päästään fysioterapiakäynteihin, niin saadaan jo hieman liikunta-aktiviteettiakin. 10 viikkoa ollaan nyt täysin levossa, mutta 3 kuukauden sairasloma tässä nyt käytännössä on kyseessä.

Kuvat on otettu operaatiota edeltävältä viikonlopulta, jolloin Käämi sai vielä hetken nauttia vapaudesta. Teimme tuona viikonloppuna myös yhden keppijäljen, jonka Käämi suoritti hurjalla innolla täysin oppikirjan mukaan. Ilmaisussa toki on vielä tehtävää, sillä Käämi mielellään pureskilisi kepit tulitikuiksi. Jospa treenattaisiin niiden keppienkin kanssa tässä saikun aikana sisätiloissa.

Keppejä oli neljä, mutta vain kaksi selvisi kuvaan.

Ei Roomakaa rakennettu viikossa

Viime viikolla käytiin tossukaupoilla ja suunnattiin sen jälkeen agitreeneihin. Käämiltä löytyi ihan älyttömästi vauhtia ja en ole ikinä nähnyt sitä noin salamannopeana radalla, tässähän alkaa ihan hirvittää.

Rata oli suoraviivainen, mutta paljasti silti, etten uskalla edelleenkään kääntää koiraani kunnolla. Putkiin se irtoaa nykyisin erittäin hyvin, mutta silti ajatus mahdollisista kielloista vaikuttaa näemmä ohjaukseen edelleen. Pitäisi nyt uskaltaa reilusti kääntää koiraa tai ollaan tulevaisuudessa ongelmissa.

Radalla oli puomi ja keinu kontakteina. Puomiin olen järjettömän tyytyväinen ollut pitkän aikaa, mutta nyt se keinukin alkaa näyttää siltä miltä pitää! Smartin huojuvasta keinusta ollaan siis päästy yli ja se suoritetaan ilman epäröintiä. Kestää hyvin myös kontaktialueella ohjaajan persjättöjä. 2on2off näille kahdelle esteelle on ollut siis erinomainen valinta.

Radan lopussa oli vielä rengas ja jihuu! Kelpie osuu sinne minne pitääkin ilman epäröintiä. Linja ei ollut ihan suora, toki yritin korjata linjaa koiralle itse, joten tämä hyvä!

Agilityn saralla lisäksi sellaista, että ilmoitin Käämin mittaustilaisuuteen. Apua.

Loppuviikosta käytiin vielä ajamassa jälki. Nosti erittäin hyvin ilman ajatustakaan takajäljestä, mutta puolessa välissä jälkeä hukkasi kokonaan ja koska puski jatkuvasti väärään suuntaan otin seis siihen. Tuurilla osui purkkien päälle. Kävin sitten kiukuspäissäni ottamassa viimeisen suoran hetken kuluttua ja silloin Käämikin jaksoi jo keskittyä eikä paahtanut menemään täysiä.

Ei kovin onnistunut, mutta yritetään saada vielä tälle syksylle joku onnistuminen, jonka jälkeen voidaan varovaisesti ajatella taukoa. Viikoittaiset jäljet taitavat kuitenkin olla jääneet nyt kesän mukana ohjelmistosta pois, tehdään kun ehditään ja siltä tuntuu.

Antura ei täysin ole parantunut, mutta on kuitenkin kestänyt matkassa mukana ilman uusia aukeamisia eikä enää valu kudosnesteitä. On siis kuiva ja ainoastaan kalju. Käämi ei edelleenkään ole aristellut vammaa ollenkaan, joten hieman mystinen vaiva kyseessä. Varmuuden vuoksi haettiin antibioottikuuri, joka toivottavasti nyt nopeuttaisi paranemista.

Sukat on sillä makkaralla ja lentää se päivänkakkaralla

Eipä palattu lomalta tavalliseen arkeen.

Käämillä tassuhaaveri ja omistajalla raju flunssa. Sairastuvalla siis molemmat, joskin koira menee jalkansa kanssa ihan yhtä lujaa kuin ennenkin ja itsekin alan pikkuhiljaa olla elävien kirjoissa. Agitreenit jäivät myös tällä viikolla pois ohjelmistosta, viikonlopulle voisi ajatella jo hieman vaikka jälkeä.

Tassuhaaverin alkuperä on täysi kysymysmerkki. Tullut joko hoitojakson aikana metsässä tai sitten jostakin muualta. Haaveri on oikean takajalan anturan yläpuolella, joten luultavasti siihen on tökännyt jokin kelpien paahtaessa eteenpäin. Onneksi ei kulutuspinnalla, joten paranee toivottavasti aavistuksen nopeammin. Pari kertaa se on nyt auennut, joten saatiin lainaan tossu sekä kävimme eilen illalla paketoimassa jalan tulevien sadekelien varalta.

Ainut vaan, että side-tossu -yhdistelmä lensi tänä aamuna kaaressa ja sain itse paketoida jalan uudelleen. Käämi on kyllä erittäin kiltti potilas ja antaa mun suhrata jalan parissa, sillä se ei todellakaan ole yhtään niin helppoa kuin sen sai ammattilainen eilen näyttämään. Käämi ei onneksi kiinnitä lainkaan huomiota pakettiin ja lisäosiin. Fiksu!

Tossun tilalle käytiin ostamassa XXL:stä lasten kurarukkaset ja koeajettiin ne varsin extrememaastossa. Käämi kävi nimittäin juoksemassa kelpiehepulit suossa ja itse katsoin pitkospuilta kauhuissani. Yllättävää kyllä, kurarukkanen kesti matkassa kaikki hepulit upottavassa suossa ja vaikka siitä aukesi neppari, niin koiran ehti pyytää luokse. Viritelmä ei liikahtanut jalasta ollenkaan, joten jatketaan kurarukkasen kanssa. Yllättävää kyllä, rukkanen ei hörpännyt edes niin paljoa suota mukaansa kuin alunperin ajattelin.

Joten, tällaista tänne. Olisi kivoja syksykuvia odottamassa toteuttamista, mutta keskitytään nyt parantelemaan tuo jalka kuntoon. Toivottavasti ei veisi kovinkaan kauaa, että päästäisiin takaisin treenikentille. Harmittaa ihan älyttömästi, että kaksi kivaa ratapohjaa jäi nyt peräjälkeen pois, mutta toki saikku hoidetaan loppuun asti.

Yksi hutera askel

Eilen oli niitä hetkiä, kun harkitsi vakavasti vaihtavansa johonkin sellaiseen lajiin, jossa kumpikaan ei rikkoisi itseään. Sattunut taas vähän yhtä ja toista, joista eilinen oli se säikähdyttävin.

Käämin kanssa aloitettiin taas lähtötreeneillä. Lähdöt ovat parantuneet todella paljon siitä, mitä ne ovat aikaisemmin olleet, ihan muutamassa kerrassa. Niitä ei edelleenkään tehdä pitempien ratatreenien ohella, vaan aloituspaikoilla käytetään suhteellisen lentäviä lähtöjä sekä koske -käskyä, jos Käämi ei meinaa tulla lähelle. Tämä on toiminut todella hyvin, ja toivottavasti toimii vastaisuudessakin.

Lähtötreenien jälkeen tehtiin muutaman kerran rengasta ihan yksittäisenä esteenä. Sen jälkeen päätettiin liittää renkaan eteen hyppy, joka ei sitten ollutkaan aivan niin hyvä idea. Käämi tähtäsi todella pieleen, jonka seurauksena se jäi takajalastaan kiinni renkaaseen. Hajoava rengas ei pelastanut kelpietä, sillä vasen takajalka jäi nivusesta jumiin ohueen ketjuun ja takajalan varpaat menivät renkaassa olleen alariman alle. Rengas meni vähän matkaa kelpien mukana ennen kuin saatiin sekä este että koira pysähdyksiin. Onneksi Käämi ei mennyt niin paniikkiin, että olisi riuhtonut itsensä rikki. Episodin jälkeen koira oli täysin kunnossa. Jalka jäi onneksi niin ylhäältä kiinni esteeseen, että polveen ei tullut vääntöä, joten toive on, että selvittiin säikähdyksellä!

Käämi teki renkaan välicheckin jälkeen ilman ongelmia, joten toivottavasti estettä kohtaan ei myöskään jäänyt hirveää kammoa. Se sai tehdä vielä lyhyen ratapätkän, jonka jälkeen lähdettiin loppuverkan kautta kotiin. Liikkeissä ei näkynyt mitään ongelmaa, mutta autosta poisotettaessa oli hivenen jäykkä ja tänäänkin on aavistuksen ollut jäykän oloinen. Varaillaan hierojalle aikaa, jotta saadaan jumit auki.

Kaikkea sitä pitääkin sattua. Vauhtia on enemmän kuin järkeä, ja vaikka toistaiseksi ollaan selvitty ilman sen kummallisempia haavereita, niin herätti kyllä ajatuksia.

Älä päästä flowtas alamäkee

Kirjoitin viime sunnuntaina luonnoksiin odottamaan pienen kriiseilyn edellisen viikon torstain (2.3.) treeneistä, mutta ehtinyt sitä julkaisemaan ennen uusia tuulia. Saatiin nimittäin viikonloppuna tieto, että meille on vapautunut ryhmäpaikka ja päästään jo tässä kuussa aloittamaan keskiviikkoisin ohjatuissa treeneissä! Oli todella ilo kuulla tällaisia uutisia, varsinkin kun torstaitreenit olivat menneet täysin penkin alle. Jospa valvovan silmän alle pääseminen muuttaisi molempien asennetta ja ohjaajastakin tulisi selkeä koiralle.

Lyhyestä virsi kaunis, torstaina kävi mielessä jo koko agilityn vaihtaminen johonkin aivan muuhun. Meidän koko treenit kestävä treeniflow on ollut aika kadoksissa nyt tauolta palattua ja mitta täyttyi, kun Käämi ei meinannut tulla edes perusohjauksiin. Käämi on muutenkin ruvennut aika röyhkeäksi radalla ja tekee enemmän omia ratkaisujaan. Kepit kiehtovat ihan hirveästi ja se livistää niille samantien, vaikka ei olla nyt edes niitä tehty. Se teki osan pätkiä hyvin, mutta toiset possuili ihan täysin. Yritin helpottaa kaikkia pätkiä, mutta kun koira ei tule edes valssiin, niin päätin lopettaa treenit siihen.

Keskiviikkona aloitettiin meidän ryhmäpaikalla ja saatiin omat privaattitreenit, sillä ryhmään ei ollut ehtinyt vielä toiset jäsenet paikalle. Käämi antoi täyslaidallisen ongelmia ratkottavaksi heti ensimmäisestä treenikerrasta lähtien, nimittäin lähtöahdistus iski pahempana kuin koskaan. Muutaman kerran keksi varastaa ja mennä maahan sen kyttäämisen lisäksi. Luultavasti ahdistui ja paineistui korjauksista, sillä paheni vain pahenemistaan.

Radalle päästiin muutaman kerran ja loistavastihan se kulkee, mitä nyt ohjaaja peittää esteitä ja lähtee liian aikaisin esim. takaakierrosta liikkeelle. Hyviä huomioita ja ehdottomasti meille tarpeen! Käämi kääntyi todella kauniisti, tuli ohjauksiin ongelmitta ja suoritti kumirouhepuomin hirveällä vauhdilla. Sai muuten kehuja kontakteistaan, jes! Valvovan silmän alla on nyt kiva lähteä etsimään sitä kadonnutta treeniflowta ja ratkomaan tuota omituista lähtöahdistusta. Luotto meidän uuteen koutsiin on kova, joten eiköhän saada nämä probleemat ratkottua ja päästä sinne kisaradoille kesällä!

Treenipossuilut voivat johtua noista pääkallokeleistäkin, että josko olisi kehittänyt jotain jumeja. Ollaan pyritty nyt tekemään rauhallisia lenkkejä pitävillä pohjilla ja olen pitänyt sekä BoT:in verkkoloimea että yrittänyt itse hieroa erityisesti selkää. En hirveästi uskalla käyttää voimaa hieronnassa, mutta olen huomannut pienen eron hieromattoman ja hierotun selän välillä. Tällä hetkellä Käämin selkä tuntuu joustavalta. Varailen hierojaa sopivaan väliin nyt kevään aikana.

Kiilto silmis

Eilen käytiin taas treenihallilla ja tällaisia kiemuroita oli tarjolla. Kulkee radalla erinomaisesti, kunhan sinne ensin pääsee. Lähtöahdistus on tehnyt paluun, tekee loistavasti lähtöasentoja aitojen toisella puolella. En ymmärrä, mistä johtuu ja mitä pitäisi tehdä.

Muutamia ongelmakohtia oli. Keinulla on sisäistänyt näemmä sen, että kääntyy kontaktialueella takaisin keinulle. Pitää pilkkoa varmaan atomeiksi, taitaa olla hukassa se idea, mitä siinä oikeasti pitäisi tehdä. 4-5-6 pilkottiin pieniksi atomeiksi. Ensin ei meinannut kiertää neloshypyn taakse ollenkaan. Se saatiin kuntoon ja kääntyi todella kauniisti, mutta juoksi vitoshypystä ohi. Merkkasin tosi vahvasti ja olin myöhässä seuraavalta, mutta se toi tulosta ja sinne saatiin onnistumisia. Kutoshypylle taittui taas hyvin, mutta seuraava murheenkryyni oli putki.

Jos kävin saattamassa putken päähän asti, niin tietenkin oli hukassa siitä, minne seuraavaksi jatketaan. Sen jälkeen se ei sitten enää irronnutkaan helpolla, kun näin oli tehty aluksi... Irtosi kuitenkin lopulta, yhteinen suunta löytyi ja voi vitsi, mitkä 2on2off:it puomille läpi treenin! Oikein venytti itsensä, jos meinasi valua yli! Supersupersuper ja ohjaajalle noottia, hidasta ajoissa. Ei ole tarkoitus venyttää kelpietä. Tauon aikana kävin opettelemassa loppuradan 15 hypyltä eteenpäin, ei mitään moitittavaa, kääntyy niin hyvin ja kokoaa itsensä.

Eipä me pitkään viihdytty, eniten aikaa meni noiden ongelmakohtien hiomiseen ja siihen pirun lähtöahdistukseen. Loppuun tehtiin koko setti putkeen ja oli opit menneet molemmilla perille taukojen aikana. Hieno se on!

Viime viikonloppuna Käämin kanssa käytiin hieman omaellin luona ja diagnoosina oli virtsatietulehdus, sillä pH-arvot sekä mahdollisesti sokerit olivat hieman normaalista poikkeavat. Saatiin lääkekuuri ja tänään kontrollinäytteessä kaikki oli suhteellisen hyvin. Sokeriakaan ei enää ollut, joten ei onneksi tarvitse varata verikokeita.

Ku sä kastut nii kesä kyllä kuivaa

Viikon huomio: kelpie on kontaktihullu.

Puomikammo on jäänyt taakse, keinua Käämi käy paukuttamassa itse ja vastoin kaikkia odotuksia, se kiipesi A-esteelle ilman mitään ongelmia. A-estettä tosin ei olla vielä edes otettu oppiin, mutta Käämi päätti kokeilla sitä itse.

Tällä viikolla ollaan kahdesti käyty hallilla ja tehty ihan lyhyet pätkät opetellen uusia esteitä. Käämi tutustui matalaan renkaaseen, muuriin, pussiin sekä pituuteen. Pussin kanssa ei mitään ongelmia, Käämi totesi hirveän hauskaksi jutuksi. Muuri, rengas sekä pituus olivat medikoirille sopivat, joten niissäkään ei mitään ongelmia. Onpahan kokeiltu. Kaksi pientä hyppy-putki -kuviota sai tehdä, mutta ei ihmeemmin.

Hoksasin tuossa vähän aika sitten, että paikkakunnalta löytyy koiraurheiluhieroja. Sunnuntain kisojen jälkeen Käämin selkä tuntui keskeltä hieman kuumalta ja jumiutuneelta, niin päätin kysellä aikaa tälle viikolle. Muita ns. oireita oli tassujen nuoleskelu ja takapään venyttelemättä jättäminen. Aika saatiin tälle päivälle ja hyvä, että mentiin!

Käämin ensimmäinen hierontakerta meni todella hyvin ja vahvisti kyllä sitä ajatusta, että kyllä vaan rauhoittunut ihan älyttömästi. Kaksi kertaa keksi ponkaista ylös, mutta muuten antoi käsitellä todella kauniisti. Hieroja ei löytänyt etuosasta jumeja, mutta takaosasta löytyi juurikin keskiluun harjanteen sekä lonkkien luota pientä jumia, joista itseasiassa Käämi hieman piippasi. LTV -lausunnon jälkeen osasin tätä jo vähän odottaakin, joten tullaan käymään jatkossakin. Käämi sai kehuja hyvistä takapään lihaksista ja rotutyypistä. Hieno tyyppi!

Tällä viikolla tapahtui myös asioita, jotka saivat ajattelemaan elämän hetkellisyyttä. Täytyy muistaa elää jokainen päivä täysillä ja tarttua tilaisuuksiin, kun niitä tulee. Hirveästi voimia asianosaisille, nämä kulkevat vierellä joka päivä kaikesta huolimatta.

Viralliset terveystarkastukset ja täydentävät lausunnot

Käämin kanssa käytiin virallisissa terveystarkastuksissa jo juhannusviikolla. Puuttuvia palapelin palasia oli kuitenkin muutama, joten kirjoittelen näistä vasta nyt.

Käämin viralliset terveystarkastukset sisälsivät polvet, lonkkakuvat, selkäkuvat sekä kyynärkuvat. Ensimmäisenä Käämiltä kopeloitiin polvet ja näistä tämä lääkäri sai oikean patellan luksoitumaan. Kennelliittoon lähti lausunto 0/1 mediaalinen eli sisäänpäin luksoituva patella. Voin sanoa, että järkytyin aika tavalla ja mieleen palasi heti melkein vuosi sitten tapahtunut tapaturma. Polvi ei ole ikinä oireillut tämän jälkeen ja olen nähnyt, miltä pois paikoiltaan menevä patella näyttää. Sulattelin tätä uutista muutaman päivän ja varasin Esa Kestille ajan 7.7., jotta saisin ortopedin mielipiteen polvesta ja agilityharrastuksen jatkamisesta. Agility meni välittömästi hetkelliselle tauolle ja vaihtelin sähköposteja muiden patellaluksaatiokoirien kanssa agilityä harrastavien ihmisten kanssa. Heidän koirilla patellaluksaatio on ollut oireeton, joten uskalsin varovaisesti rakentaa toiveita edes harrastamisesta omaksi iloksi.

Kestille aika oli tänään aamukahdeksalta ja suunnattiin sinne hyvin jännittynein tunnelmin. Käämi nostettiin pöydälle ja molemmat takajalat pääsivät perusteelliseen syyniin. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Kesti totesi, että ei saa patellaa itse luksoitumaan ollenkaan venytysasennossa tai perusasennossa. Luksaatiolausunnon ja tämän lausunnon välillä on vain muutama viikko, joten uskon siihen, että ensimmäinen arvio on ollut virheellinen. Kesti suositteli meitä jatkamaan normaalia elämää kuten tähänkin asti ja jos oireita joskus ilmenee, niin palataan takaisin Kouvolan Evidensiaan.

Kestin lausunto kuului seuraavasti:

"Käämin otj polvessa todettu virallisen lausunnon yhteydessä patella luksaatio. Kliinisiä oireita ei ole havaittu missään vaiheessa. Täällä tänään polvet normaalit. Normaali elämä kivun sallimissa rajoissa. Mikäli oireita ilmaantuu ottakaa yhteyttä."

Käämi ei ole koskaan ontunut tai jättänyt askeleita väliin. Pidetään erityistä huolta lihaskunnosta ja käydään uusimassa lausunto kahden vuoden kuluttua. Vuodenkin päästä voisi, mutta tämä ei tällöin jäisi voimassa olevaksi kuin vuoden verran. Aloitan myös syöttämään nivelvalmisteita, sillä niistä tuskin on haittaa.

Käämin kaularanka oli terve ja selkärangasta ei löytynyt nikamamuutoksia, mutta Käämi sai LTV1 -lausunnon. Näitä LTV -lausuntoja on alkanut ponnahdella kun sieniä sateella kun selkiä kuvataan enemmän. Voisin myös varovaisesti epäillä, että ruotsalaisilla koirilla on tähän myös oma vaikutuksensa, sillä siellä ei kuvata selkiä ollenkaan sivusta. LTV1 -lausunto harmittaa myös, mutta nykytiedon mukaan se ei vaikuttaisi koiran normaaliin elämään. Pidetään Käämin kanssa tarkempi huoli siitä, että jumeja ei pääse syntymään.

Lonkkakuvat arvioitiin eläinklinikalla niin, että huonoimmillaan B. Kennelliiton lausunnon jälkeen voin sanoa, että tuli itku. Käämin lonkat oltiin arvioitu liitossa C/C. Alkoi pitkä odotus, että saisin soitettua Limanille syytä lausuntoon, sillä en tiennyt yhtään, mitä lonkissa (ja polvessa...) oikeasti on. Onnekseni Käämin lonkat ovat C-lonkat parhaasta päästä, sillä maljat ovat ainoastaan matalat ja toinen puoli on hieman löysä. Reisiluun päät istuvat maljoihin todella nätisti ja ovat pyöreät. Lonkissa ei ole nivelrikkomuutoksia ja ne eivät myöskään tule vaikuttamaan meidän harrastusuraan. Lonkkatulos oli myös hieman shokki siltä kantilta, että kartoitin ennen pentueen syntymää huolella mahdolliset terveysriskit ja lähisuvussa kaikki lonkat ovat huonoimmillaan B. Geenilottoa ja meillä hieman epäonninen tulos.

Rumat tilastomerkinnät, mutta niinhän se on, että pelkkä kirjainyhdistelmä ei tee koirasta sairasta. Käämi on pirteä ja elämäniloinen koira, joka ei ole oireillut. Oman mielenrauhan kannalta oli tärkeintä hakea polvesta toinen mielipide ja olen iloinen, että se oli ensimmäisestä lausunnosta poikkeava. Oma maailma romuttui juhannusviikolla hyvin paljon, kun pelkät kirjainyhdistelmät olivat nenäni edessä. Siinä unohtui ne tosiseikat, että Käämi liikkuu tehokkaalla ravilla, nukkuu todella paljon selällään, ei ole ikinä kieltäytynyt menemästä maahan jne. Me jatketaan entiseen malliin ja jos tulevaisuudessa Käämi alkaa oireilla, niin tehdään uusia päätöksiä silloin. Lihaskunto on erityisen tärkeää kuin myös lämmittävät ja palauttavat lenkit treenien jälkeen, ja me aiotaan tämä ottaa erityisellä huolellisuudella. Jalostuskäyttöön tästä ei ole terveytensä puolesta, joten pikkukäämit pysyvät vitsailun tasolla.

Saan korkojen kera sen minkä suhun sijotan

Agility jää nyt mitä luultavammin tauolle ainakin elokuuhun asti ja keskitytään kesän ajan maastolajeihin. Tietysti seuraillaan mahdollisia irtovuoroja ja käydään niillä, jos sattuu sopimaan. Harkitaan kyllä, että haettaisiinko syksylle ryhmäpaikkaa.

Eilinen ratapohja osoittautui aika haastavaksi treeniä suunnitellessa, joten päädyttiin treenaamaan itseasiassa vaikeinta osuutta koko radasta. Saatiin kätevästi sama treeni kummallekin puolelle ja vasempi näytti olevan koiralle sekä ohjaajalle helpompi.

Käämi selvästi oli lukitsemassa tuota vinottain olevaa hyppyä, mutta meni ohi joko mun liikkeen tai kehujen seurauksena. Siitä näki, että este on lukittu, mutta se ei kuitenkaan päätynyt hyppäämään sitä ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan kerralla. Vasempi puoli onnistui kerran näyttämisen avulla, jonka jälkeen myös oikeaan puoleen syttyi lamppu. Oli kyllä todella vaikea treeni pienelle kelpielle, sen myönnän. Irtosi vasemmalta puolelta putkeen tosi helposti, hups.

Liike jatkui siis valkoisilla numeroilla "ylöspäin", mutta en ohjannut Käämiä putkikulmaan, joten en sitä jatkorataa sinne hahmotellut.

Narvan reissun tuliaisina saatiin vähän ärhäkämpi korvatulehdus ja keskitytään nyt sen parantelemiseen. Ilmeisesti mullekin on tarttunut joku kesäflunssa, kun nenä vuotaa jatkuvasti.

Vakaana maailma radallaan lepää

Tällä viikolla on ollut monenlaista juttua.

Ensilumi satoi tännekin ja onneksi katsoin ulos ikkunasta, että sain puhelimen otettua mukaan aamupissoille. Käämi sai hihnanmitan mittaisia juoksuhepuleita, tonki lumen alta lehtiä ja muutenkin vaikutti hyvin tyytyväiseltä asiaan. Omistaja nyt ei niinkään nauti. :D

Alkuviikosta jumppailtiin keittiössä rallytokojuttuja, ja tällä hetkellä Käämi osaa vaihtaa puolta jalkojen välistä vasemmalta oikealle, tehdä saksalaisen, seurata sekä vasemmalla että oikealla, tulla vasemmalta sivulta eteen ja kiertää takaa jne. Kaikenlaista siis ja taitaakin rallytoko olla paremmalla tolalla, mitä toko on ikinä ollut...

Eilen käytiin meidän äitin treenipaikalla tekemässä putkia ja muutamia juttuja siivekkeillä. Malttaa kuunnella hyvin ja ei suuremmin rallittele omiaan. Joulukuun alussa päästään uudestaan! :)

Tänään käytiin sitten kuuntelemassa rakettien pauketta sopivan välimatkan päästä. Jännitti etukäteen, miten reagoi, vaikka mitään ääniarkuuteen viittaavaa ei ole ollutkaan. Leikitin treenipatukalla ennen kuin raketteja alettiin ampua, ja ensimmäiseen rakettiin reagoikin sitten häntä pystyssä tähyilemällä, että mikäs se oli. Palasi kiinni leluun ja vetikin sitten loppuun asti täysillä korvaansa lotkauttamatta. Teki välissä myös töitä! Superpentu!

Klinikkakäynnistä on jo muutama viikko ja oikeastaan mitään noita oireita ei enää ole ollut tuon viikonlopun jälkeen. Ei köhimistä, ei oksentamista, ei mitään. Tiedä, mikä se sitten on oikeasti ollut. Mielessä on pyörinyt, että voisin ihan oman mielenrauhan vuoksi käydä tutkituttamassa Käämin sydämen. Kelpie on nyt kuitenkin pirteä, että toistaiseksi taidetaan odotella sinne vuoden ikään asti, että saadaan viralliseksi tulokset - jos radikaalisti tilanne muuttuu, niin tutkitutetaan heti.

Sairauspeikko kylässä

Torstai-aamuna oli näitä hetkiä, kun sydän hyppää ihmisellä kurkkuun. Käämi lähti ulos ihan iloisesti, mutta alkoi tarpeiden teon jälkeen hamuta heinää suuhun ja kieltäytyi tulemasta sisälle. Tämän jälkeen pentu alkoikin sitten kakoa ja pääsi kaatumaan nurin hihnan löystyessä. Kahden eri eläinlääkärin kanssa keskusteltuani tultiin tulokseen, että kyseessä oli rankempi kipureaktio ja pentu oli nojannut hihnaan mahan kouristaessa. Oli kuitenkin heti ylhäällä, kun pääsin pennun luokse, ja reagoi täysin kaikkeen.

Sisälle tullessa pentu sitten oksensikin kolmesti verta. Käämi tärisi sylissä sen aikaa, kun yritin saada meitä ensin Univetiin ja sitten Animagiin. Kummastakaan ei löytynyt aikaa heti, Animagiin olisi päässyt iltapäivällä. Onneksi löytyi vielä kolmas klinikka ja saatiin tunnin päähän aika.

Ja voi, kun pentu oli reipas potilas! Oli hyvin vaisu, mutta yritti urheasti seurailla ja touhuilla kaikenlaista. Kaikki tutkimukset onnistui ilman mitään ja tyyppi oli ihan hiljaa, kun otettiin verinäytettä ja annettiin oksennuksenestolääkettä. Mitään näkyvää syytä ei löytynyt, verikokeista ei sen ihmeempää löytynyt, lämpö oli normaali jne. Reipas "pieni" poika ♥ Painoa meillä nimittäin nykyisin 16,2 kg..

Torstaipäivä menikin sitten ihan rauhallisissa merkeissä ja ollaan oikeastaan perjantaikin oltu ihan iisii. Käämi köhii nyt hieman, joten on mahdollista, että meille on tullut kennelyskä kylään. Oli miten oli, meidän treenit nyt sitten menee tauolle ja parannellaan pois mitä ikinä meillä nyt onkaan.

Mä oon spaceman!

Vastoinkäymiset tuppaa kerääntymään.

Julkaisematta jäänyt kuva, ikää 10 viikkoa :)

Käämillä on muutaman päivän ajan ollut vatsa sekaisin. Joko uuteen ruokaan vaihdosta, syödyistä kivistä tai jostakin muusta. Ei voi tietää. Tästä syystä ei otettu varsinaisia 11 viikkoiskuvia ollenkaan, raasu oli niin säälittävän pienen ja kipeän oloinen. Nyt aletaan olemaan jo voiton puolella ja olen antanut omaa nappulaa piimän ja riisin kanssa. Pikkuhiljaa.

Tämän "vatsataudin" seurauksena pitäydyttiin lähinnä irti- ja odota -käskyn treenaamisessa. Tänään olen jo hieman uskaltanut ottaa nameja taas mukaan ja ollaankin edistytty sivulletulossa ja opeteltu vähän seuraamisen alkeita. Hitaasti hyvä tulee ja ehkä se mun tokointokin jostain löytyy, kun perusasiat hoksataan.

Jalka ei ole vaivannut sitten perjantain. Tutkimuksissa ei jalasta löytynyt mitään, ei aristanut eikä ollut turvoksissa. Reiden sisäpinnalla oli haalea punainen viiva. Vaikka pelkäänkin polvea, niin tällä hetkellä olo on melko varma siitä, että ei olisi kuitenkaan ollut se. No, katsellaan ja seurataan, jos tulee uusia ongelmia, niin marssitaan sitten tutkituttamaan ne ihan kunnolla.

Koska jalka ei ole vaivannut, tänään treenattiin myös sitten puun kiertoja ja kahdeksikkoja. Ja sehän irtosi kuin raketti ensimmäisellä kierrollaan. Matkaa puulle ehkä nelisen metriä. Hupsista :D Käämi on jo nyt ihan hirveän nopeaa elohopeaa, joten tulen olemaan niin myöhässä, että jos saisin tilattua vaikka uudet jalat?

Joskus kun mietin missä Käämi on, niin aika usein se löytyy maastoutuneena säkkituoliin. Siitä ei vaan saa sellaista kuvaa, jossa nukkuisi. Pikkutikka!

Pitäisi laittaa treenivalokuvaajalle haku. Harmittaa, kun nämä hetket tallentuu vaan omalle verkkokalvolle. On se hieno!

Paitsi, että se keksi juuri että verhoja voi repiä ja aamulla keittiön tuolin alaosaan oli ilmestynyt reikä. Käämin mielestä verho lennähti tietysti itse hänen suuhunsa ja keittiön tuolit räjähtelee kun niiden alta kävelee. Kyllä.

Mut vaik nyt mennääki vastatuuleen niin tiedän et parempia päiviä tulee

Käämi säikäytti tänään ihan kunnolla.

Käytiin metsässä ja pentu sai olla vapaana. Kuinka ollakaan kohelo törmäsi johonkin niin, että toinen takajalka sai vähän enemmän itseensä. En tarkalleen nähnyt miten Käämi oikein törmäsi, mutta säikytti oikein kunnolla, kun Käämi piti jalkaansa niin ylhäällä kuin pystyi. Siinä paikassa näytti, että jalka olisi sojottanut jotenkin väärään suuntaan ja vielä lisää huolestutti se, että Käämi ei joko halunnut oikaista tai saanut oikaistuksi jalkaa.

Kannoin pennun autolle, jossa se "käveli" neljällä jalalla, selvästi kuitenkin varoen jalkaa. Oma paniikki kasvoi, kun en heti saanut ketään järjen ääntä puhelimitse kiinni. Käämi nukkuu nyt toista tuntiaan, välillä maaten kyseisen jalan päällä, joten aivan rikkipoikki se ei ole. Käydään kotitohtorilla vielä tässä tämän päivän aikana, kunhan tyyppi ensin herää.

Omaa sydänkohtausta lisäsi vielä se fakta, että juurikin tämänkaltaisista traumoista on kelpieiden patellaluksaatiot voineet ilmaantua. Täytyy toivoa, että Käämin jalkaan ei sattunut mitään tärähdystä vakavampaa.

11 viikon maailmassaolon kunniaksi.

Tajunnanvirtaa terveystarkastuksista

Nyt tulee ehkä lähinnä tajunnanvirtaa ja ajatusten purkamista virallisista terveystarkastuksista. Olen ajatellut tarkastaa tulevalta koiralta mahdollisimman paljon, mutta virallisissa tarkastuksissa on jonkin verran ikärajoja, jotka eivät ihan yksiin mene.

Polvitutkimuksen voi tehdä jo vuoden ikäiselle koiralle, mutta alle 3 -vuotiaana  tutkitulla polvitutkimus on voimassa kaksi vuotta lausuntopäivästä. Rodussa on parina viime vuotena tullut aika paljon patellaluksaatiota esille, kun on alettu enemmän tutkia ja kiinnittämään huomiota. Kaksi kuvauskertaa ei ole mahdoton, mutta mieluiten haluaisin vain yhden kuvauskerran - ja silloin koiran on oltava kolme.

Lonkkakuvat haluaisin ottaa ennen agilitykisauran avaamista, mutta mitään kiirettä ei kisaamaan ole. 1,5 vuoden ikää tai 2 vuoden ikää olen siis ajatellut. Kahden vuoden iässä saisi selkäkuviin myös rotukohtaisista muutoksista tiedon, mutta mulle riittäisi myös ihan synnynnäisten vikojen tiedot, jolloin koiran voi kuvauttaa jo vuoden iässä. Kyynärkuvat onnistuu myös vuoden iässä.

Silmät voi kuvauttaa vuoden iässä ja mitä nyt pikavilkaisulla katsoin niin silmät ja polvet kulkee aika käsi kädessä klinikoiden varauksissa. Tähän saisi vielä päälle sydänkuuntelun, mikä kyllä tavallaan olisi mielenkiintoinen tieto.

Mitä tämä siis tarkoittaisi? Ainakin kahta kuvauskertaa. Ensimmäinen kuvauskerta 18kk iässä tai ennen kisaamisen aloittamista, jolloin tutkittua tulisi lonkat, selkä ja kyynärät. Seuraava tarkastus mahdollisesti vasta kolmen vuoden iässä, jolloin polvitarkastus ja silmät sekä mahdollisesti myös sydänkuuntelu. Ja se mahdollisuus, että tutkituttaa lonkat, polvet, kyynärät, silmät ja selän 18kk iässä ja 3 vuoden iässä polvet uudestaan.

No, tätä kerkeää miettimään ja ajattelemaan monta kertaa vielä. Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, niin puhumani pentue pentusilmäpeilataan. Näin ollen silmätarkastuksella ei olisi "mikään kiire".

No joo. Onneksi näitä ei ihan vielä tarvitse miettiä lopullisesti. Olen ainoastaan varma juuri tuon lonkka-, kyynär- ja selkäkuvauksen kanssa, että ennen kisaikää/kisoissa aloittamista. Polvia jos miettii, niin patellaluksaatio kuitenkin oireilee suht selkeästi. Tietysti kuviin viedään heti, jos aihetta on!

Ja mitä tuleviin suunnitelmiin tulee, kohta ollaan taas hieman viisaampia ja voi jo alkaa pitää peukkuja, että tulee paaaljon lapsia! :) Uroksen luonne kuulemma oli aivan nappi, ei ollut reagoinut toisen uroksen pärinöihin ja kuulemma hyvin miellyttävä muutenkin.