Tuo aika toukokuun ja tuoksu koivupuun

Hullua olla jo toukokuussa, mutta kulman takana odottava kesä on enemmän kuin tervetullut!

Tässä kuussa Käämi täyttää 8 vuotta ja tulee seniori-ikään. Vauhtia löytyy ihan entiseen malliin, mutta Mäihän tultua taloon on osa härväämisestä jäänyt pois ja vanhemman koiran oikeudella voi tuomita pennun vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Käämin kanssa ollaan tehty noseworkia, mutta koepaikkaa meille ei toistaiseksi ole vielä tippunut. Nosessa on ollut pientä aaltoliikettä, ja tällä hetkellä parasta työskentelyä tehdään sisätilaetsinnässä. Ulkona, laatikoilla ja ajoneuvoilla on sitten enemmän asioita, joihin paneutua ja keskittyä, joten ehkä ihan hyvä olla toistaiseksi koetauolla.

Lumien lähdettyä ollaan päästy Käämin kanssa kiinni myös pk-puuhasteluihin. Muutama esineruutu ollaan tehty ja ne sopii Käämille paremmin kuin hyvin. Tänään tehtiin lisäksi ensimmäinen keppiruutu ja jatketaan niillä ennen varsinaisen jäljen puksuttelua. 

Mäihä täytti nyt toukokuussa 7 kuukautta ja vauhti lisääntyy lisääntymistään. Vähän on pientä korvattomuutta välillä havaittavissa, mutta todella kivaksi koiraksi se on tähän mennessä kasvanut. Meillä on hieman arjessa kehityskohteena ohiajavat autot, mutta niidenkin kanssa on toivottavasti kehityskaarta nähtävissä.

Mäihä on harrastusrintamalla päässyt omien pohjapuuhastelujen lisäksi tokokursseille sekä aloitettiin kuukausi takaperin agilityn alkeiskurssi. Hirveän mukava pentu työskennellä, mutta ainakin tokon puolella löytyy työstettävää asenteen suhteen, sillä lipsahtaa helposti vakavaan työkoiramoodiin. Ihan erilainen mitä Käämi tässä suhteessa, mutta hurjan kiva kouluttaa.

Käämin jalanjäljissä ollaan lisäksi käyty esineruutua ihmettelemässä ja tänään tehtiin ensimmäinen namiruutu. Mäihällä on luontaisesti taipumusta jäljestämiseen, joten lähdetään muovaamaan tätä taipumusta eteenpäin. 

Sateen jälkeen hiekkatiellä pilvilauttoja

Tämän viikon treenirata oli ottanut inspiraatiota MM-kisojen maksien agilityradasta. Me ei harmillisesti päästy yrittämään keppejä, mutta pituudelta lähtien päästiin menemään. Meidän treeneihin oli eksynyt Käämin kasvattaja, joten saatiin pitkästä aikaa rataa videoituna. Videot on nyt vähän väärinperin, sillä alku oli eri videolla.

Pituuden jälkeen oli tarkoitus tehdä Käämin kanssa saksalainen. Yllättävää kyllä, toisen hypyn takana ollut putki imaisi kelpien ensimmäisellä yrityksellä pariinkin kertaan. Käämi ei yleensä hakeudu ansaesteille, mutta tämä putkeen uppoaminen nyt kuitenkin vielä tällä hetkellä oli ihan positiivinen ongelma. Käämi saatiin putkelta pois, mutta muutaman kerran se ei suostunut hyppäämään hyppyä mua kohti. Kenties olin edessä, kenties oli kiire jatkamaan.

Muurin ohivienti meinasi myös imaista kelpien. Pitääkin nyt pitää mielessä näidenkin treenaaminen, että joskus voidaan mennäkin aivan toisaalle. Tuo toinenkin vinohyppy oli vähän Käämillä ajoittain lukitsematta, luultavasti mun hätäilyjä.

Perällä ollut putki onnistui joka kerta, puomin ylösmenokontaktillekin todistetusti osuu. Tätä olen välillä hieman pähkäillyt, mutta näyttäisi kuitenkin sovittavan askeleensa kontaktipinnalle. Jostakin syystä hiipi aavistuksen alasmenokontaktia, joka näkyy tuosta videoltakin.

Lopussa tuo ennen muuria ollut hyppy olikin sitten mulle jo rataantutustumisessa vähän vaikea. En oikein meinannut keksiä siihen mitään sopivaa. Neuvottiin kääntämään rintamasuuntaa ja sen jälkeen Käämin kaarros hieman pieneni, mutta kyllä se edelleen eksyi hieman väärään suuntaan. Putkeen irtoamisesta olen todella ylpeä, samoin tuosta sen jälkeisestä hypystä.

Okseriin en ollut tyytyväinen ollenkaan. Videolta ei näy, mutta pariin kertaan kelpien kaarrokset menivät keppien läpi. Ei hyvä, ei käänny. Takaaleikkaus oli ehkä väärä ohjauskuvio tähän, mutta en tiedä mitä muutakaan siihen olisi kokeillut.

Sellaiset treenit tällä viikolla! Ihan positiivinen fiilis jäi radalta, kun se kuitenkin sisälsi haastaviakin elementtejä.

Nyt olisi tulossa muutamat möllit ensi kuussa. Vähän polttelisi ja pitää yrittää muistaa ne vielä lähempänä ajankohtaa. Tänä vuonna kun ei virallisiin asti päästy, niin jospa edes nyt näihin,

Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima

Keskiviikon huuma jatkuu!

Vaatimattomasti ihanin, parhain, täydellisin, makein ja upein Käämi-kelpie. Meidän tavoitteet treeniflowsta on vihdoin ja viimein saavutettu! Yhteistyö sujuu ja aika usein päästään radat loppuun asti ilman korjauksia tai muutamalla korjauksella. On se tullut puolessa vuodessa ihan uskomattoman paljon eteenpäin, mutta on sen pohjat kyllä rakennettu viime vuoden aikan ihan loistavasti.

Tänään oli ratateemana irtoaminen. Onnistui kertaheitolla, irtosi erinomaisesti ja suoritti itsenäisesti myös esteitä, jotka tarvitsevat vielä ajoittain hieman tukea (keinu). Teki myös kaksi lähtöä, jotka kesti ja lähti vasta luvalla, jipii!!

Ensimmäiseen putkeen ampui kuin tykin suusta ja löysi tuon puomin alla olleen putken hyvin. Ajattelin ensin tehdä vastakäännöksen takaakiertoon, mutta ehdin tekemään helposti persjätön putkelle, joten tehtiin sitten niin. A-estettä ei tehty, joten jatkettiin suoraan kasihypyltä. Puomin hakee hyvin ja kontakti oli hieno, vaikka joutui suorittamaan itsenäisesti alasmenoa. Toki valahti hieman vinoon, joten fokustreeniä voisi muistutella ajoittain.

Ohjasin keinun tosiaan keppien toiselta puolelta ja ensimmäisellä vedolla vähän epäröi, joten valahti todella rumasti vinoon. Paransi kuitenkin huomattavasti treenin edetessä. Ehdin tekemään hyppyjen jälkeiselle putkelle persjätön ja Käämi kääntyi putkelta kohti keppejä. Keppejä ei kuitenkaan tehty, joten jatkettiin rataa samalta putkelta, mutta niin että olin itse puomin toisella puolella. Käämi suoritti hypyt ilman epäröintiä ja sen sai todella nätisti käännettyä viimeiseen putkeen.

Todella hyvä treeni! Tehtiin lopuksi vielä kertaalleen rata sekä muutama kontakti niin, että kävin leikityttämässä kontaktialueella. Kesti hyvin sekä keinulla että puomilla, vaikka tätä ollaan taidettu tehdä viimeeksi alkuvuodesta.

On se kyllä uskomaton. Kouluttajakin sanoi, että rennon ja helpon näköistä menoa. Katsotaan yltääkö tämä fiilis tulevaisuudessa myös kisaradoille, mutta treeneissä tämä on kyllä täyttä kultaa.

Sielt se astelee vastaan, tulee tilanteen varastaa, pistää parastaan

Lokakuu, uskomatonta. Aika menee ihan hirmuista vauhtia.

Torstaina käytiin tekemässä esineruutu juuri ennen auringonlaskua. Neljä esinettä ja alue aika iso ihan vahingossa. Yhden esineistä laitoin vasempaan takakulmaan ja yhden kaatuneen puunrungon taakse, kaksi muuta meni vähän summanmutikassa keskelle aluetta kuitenkin niin, että olivat eri puolilla keskilinjaa.

Käämi oli ihan superinnoissaan. Ei edennyt suoraan, mutta löysi ensimmäisen esineen helposti alle minuutissa. Lähti tuomaan luokse todella hienosti, mutta Käämille kävi pieni työtapaturma matkalla. Metrin päässä minusta suussa ollut sukka jäikin törröttäneeseen keppiin ja kelpie tuli luokse ihmetellen, että piru eihän tässä olekaan mitään mitä luovuttaa! Haki ilman uutta kehotusta sukan oksasta ja toi käteen asti erittäin hyvin. Käämi ei mälvää esineitä eikä sillä pitäisi olla edes löysä ote, mutta näemmä joskus sattuu ja tapahtuu.

Lähetin toiselle ja tämäkin nousi vauhdilla. Nyt ei tapahtunut työtapaturmia matkalla, joten esine päätyi käteen varmasti. Tähän olisi fiksu lopettanut, mutta ehei, uudelle esineelle vaan. Käämi löi vähän lekkeriksi eikä enää tehokkaasti etsinyt alueelta esineitä. Oli onneksi jättänyt ne esineet, joiden olinpaikan tiesin, joten otin tauon tähän väliin. Tauon jälkeen käytiin yhdessä hakemassa ne puuttuneet esineet ja treenattiin luovutusta.

Oikein hyvä siis, kyllä sen pitäisi alokasluokan esineruutu selvittää kuin vettä vaan. Suoruutta ja uppoamista alueen takakulmiin pitää näemmä treenata, on kyllä aikaisemmin etsinyt alueen kauttaaltaan, mutta nyt jostakin syystä ei lähtenyt takarajalle asti.

Perjantaina otettiin minitottikset ja lähtötreenit ihan kotipihalla. Käämi oli vähän yliaktiivinen ja olin juuri sanomassa, että kohta jotakuta sattuu. En ikinä ehtinyt, kun Käämin hampaat olivat kolahtaneet oikean käden kyynärpään hermoon... Pihalla oli samanaikaisesti naapuri lapsineen haravoimassa, mutta Käämi ei kertaakaan edes vilkaissut sinne.

Tehtiin pari seuruuta, mutta poikitti ihan järkyttävästi, niin lopetettiin yhden onnistuneen pätkän jälkeen suosiolla. Sen jälkeen sai tehdä eteenmenoja ja ne on kyllä erittäin hienoja, suoria ja napakoita. Loistava! Näiden jälkeen tehtiin vielä muutama lähtö niin, että juoksin vähän matkan päähän, heitin lelun koirasta nähden vähän sivuun ja pyysin kiertämään minut, jonka jälkeen sai juosta lelulle. Hyvin toimi, ei hiipinyt tai karannut kertaakaan, yhden kerran taisi valahtaa maahan.

Lauantaina tehtiin sitten kujakeppitreenit! Tuntuu, että hieman junnataan paikoillaan keppien kanssa. Tuntuu, että etenemisvauhti on väärä. Joko tehdään liian helppoja treenejä tai sitten vaadin siltä liikaa. Kuusi keppiä kuitenkin onnistui varsin hyvin suhteellisen kapealla kujalla ja Käämi hakee hyvin keppien alun. Pitää ottaa tämä nyt ohjatuissa treeneissä esiin, niin saadaan ehkä edettyä vähän asian suhteen.

Keppitäyteiseen päivään kuului myös jälkikeppien sahaaminen! Aion nuo vajaamittaiset hyödyntää keppiruudussa, jotta niihin saisi kunnolla ajatuksen heräämään. Oikeanmittaisia keppejä on sitten muutaman jäljen tarpeisiin, joten kunhan keppiruudut sujuvat, niin yritetään vielä tänä syksynä suoraa jälkeä keppien kanssa. Jännittävää!

Ja sen huomaa kun jokin suuri eteen astuu

Täyttä kultaa koko kelpie!

Keskiviikon treenit menivät erinomaisesti. Pystyttiin jälleen treenaamaan meille vielä haastavia juttuja ja saatiinkin hienoja onnistumisia. Niin hienoja, että mun kisakuume kasvaa kasvamistaan yhä enemmän.

Rataantutustumisen jälkeen saatiin tehtäväksi lyödä autosta vetoa kolmesta ensimmäisestä esteestä. En ollut itseasiassa tutustunut alkuun lainkaan, sillä se sisälsi A-esteen neljäntenä, mutta lennosta lähdettiin tätä rakentamaan. Olin meidän treeniryhmästä ainoa, joka laittoi autonsa pantiksi ja meni varmistamaan ehtimisen kolmosesteelle persjättönä. Muut ryhmäläiset varmistivat sen sijaan putken ja vastakäännöksellä käänsivät koirat kolmannelle hypylle.

Tulin Käämin kanssa sisään ja hoksasin heti, että olisi ehkä kannattanut laittaa auto pantiksi samoin kuin muut, sillä olin onnellisesti unohtanut lähdössäkestämättömyyden. Hups. Ei aloitettu kuitenkaan ensimmäisellä kolmella esteellä vaan mentiin treenaamaan radan keskiväliä. Ensimmäiselle hypylle olisi pitänyt mennä kepeiltä, joten otin Käämin siihen viereen ja lähetin siitä hypylle, jotta ehdin tekemään persjätön toiselle hypylle. Ei tullut lainkaan kiire missään välissä ja Käämi lukitsi esteet todella hyvin.

Putkelta vedin sen itse pois kun kiirehdin, mutta sain sen myös väärään päähän putkea liiallisella vedolla. Tämäkin saatiin kuntoon ja jestas millä vauhdilla se tuli tuon hyppysuoran. Yhden kerran tuli putken jälkeisestä hypystä ohi, mutta sen jälkeen osui vaikka olin itse jo kipittänyt paljon edemmäs. A-este ja putki -erottelu onnistuu kyllä, kun A:lle ei ole suurta hinkua vielä mennä. Se on esteenä käytännössä näkymätön.

Yritettiin vielä tuohon loppuun sitä alkuakin, mutta Käämi oli kohtuullisen väsynyt tuosta alun treenistä, joten ei kestänyt lähdössä. Tuli kuitenkin koko ajan uudestaan lähtöön, joten kunhan sen kestämisen saa hiottua kuntoon, niin uskallan varovaisesti sanoa tämän ongelman olevan historiaa.

Tauon jälkeen Käämi oli ihan kuin eri koira. Olin namittanut sitä ulkona ihan hirveästi ja voi vitsi, se tuli halliin kerrankin ilman ääntä ja ryntäämistä. Pannan ottaminen tosin kiihdytti jonkun verran, joten aion vaihtaa agipannan pikalukolliseen puolikuristavan sijaan. Pantakaupoille, jee!

Toinen osa treenistä aloitettiin tällä lähdöllä. Ensimmäinen hyppy oli oven kohdalla ja sieltä tuli meidän treenin alussa yksi seuraavan ryhmän ihminen, joten Käämillä ei ihan pokka enää pitänyt, vaikka oli muutoin unohtanut reunallaolijat. Ei kuitenkaan mennyt härväämään enää uudestaan, mutta sen verran vaikutti, että vaikka jäi lähtöön niin lähti sieltä kuitenkin ennen lupia.

Ongelmana on myös vähän se, että Käämi valahtaa maahan. Ensimmäisellä kerralla karkasi, mutta toisella kerralla sain radan puolelta korjattua istumaan ja pääsin siihen kohtaan, mihin kuuluikin päästä eli puoliväliin a-estettä. Kesti ja onnistui! Ehdin tekemään persjätön ja kelpie upposi A-esteen takana olleeseen putkeen. JIPII! Auto ei jäänyt hallille!

Jatkettiin rataa takaisin putkeen, joka ei lähestymiseltään ollut helpoin. Käämi kuitenkin hoiti linjan kuntoon. Puomilta vähän valahti yli, mutta yritti osua. Puomin jälkeinen putki oli hieman pimeässä kohdassa ja tummanvihreä, joten se ei valitettavasti mennyt enää sujuvasti, mutta paljon hyvää. Tämän pätkän jälkeen tehtiin vielä se keskivaihe uudestaan ja nyt sain vetää sen oikein kunnolla ekalta hypyltä, sillä sehän oli keksinyt sen puomin siellä takana... Onnistuttiin kuitenkin eikä onneksi tullut edes kiire.

Hyvät treenit siis! Treeniflow on palannut, tätä tekemistä ollaan odotettu.

Agitreenipurusta tulikin näemmä sen verran pitkä, että omistan viikonlopun treeneille kokonaan oman tekstinsä. Palaillaan siis huomenissa!

Kovaa ja korkeella johtopyrstön tähden pääl

Hitsi vie, Käämille on pienet vihreät miehet käyneet taas kuiskimassa juttuja.

En ihan uskalla todeta, että putkijumit olisivat täysin poissa, mutta muutamassa edeltävässä treenissä se on irronnut putkiin ihan älyttömän hyvin. Tällä viikolla putkiin irtoamisia oli enemmänkin ja Käämi oli ihan uskomaton. Vedin sen omalla liikkeellä muutaman kerran pois jo lukituista putkista, mutta muuten sinne upposi.

Aloitettiin pimeällä putkikulmalla. Ollaan tehty varmaankin viime vuonna viimeeksi vastaavia vanhalla treenihallilla, mutta niin se vaan sen sieltä löysi. Ensimmäisellä yrittämällä Käämi meni takaakierron sijaan ansana olleeseen putkeen, koska oma sijoittautuminen oli täysin väärä. Ajatuksen kun sai mukaan, niin sitten rupesi löytymään myös takaakierrot.

Ysiputkelle ei tarvinnut paljoa saatella, joten sain 11 hypylle todella nätin ja pienikaarroksisen takaakierron. Pituudelle tähtäsi hyvin, sen jälkeinen putki vähän katosi ensimmäisellä toistolla. Koska tuo toistui radalla pariin kertaan, niin saatiin sen jälkeisille toistoille ihan uskomattoman makeat irtoamiset.

16 ja 17 hypyt Käämi teki loistavasti sekä haki pimeän putkikulman taas erittäin nätisti, muutaman kerran tuli putken vierestä. 19 putkeen upposi todella nätisti. Keinu oli hieno ja loppuun erittäin hyvin, putkeenirtoaminen mahdollisti todella nätin loppuradan.

Hyvä keep! Tässä alkaa nousta kisakuume!

Onnellisuus on elämän päämäärä

Käämi oli ihan super viime viikon agitreeneissä!

Ollaan tähän mennessä valittu yleensä se lyhyempi ratapätkä, joka on tarkoitettu aloitteleville koirakoille. Nyt viime treenien lyhyempi rata kuitenkin tuntui sen verta loilottelulta, että ajattelin kerrankin ottaa tuon ns. kisaavien radan meidän treenattavaksi. Pätkissä tosin, sillä edelleenkään en ole sitä saanut täysin estevalmiiksi.

Alkoi tosin hieman epäusko iskeä, kun olin rataantutustumisessa ihan ulapalla. Sen jälkeen seurasin vielä treenikaverien menoa ja kenelläkään ei suoriltaan nollalla läpi mennyt tuo kyseinen ratapohja. Lähdettiin kuitenkin kokeilemaan tulikuuman kelpien kanssa. Se oli pongannut ulkoa jonkin narttuhajun ja kävi ihan ylikierroksilla, mutta kumma kyllä, agilityn ollessa kyseessä se kasaa päänsä radalle erittäin hyvin!

Eihän se lähdössä meinannut kestää, mutta kestää vihdoin ja viimein korjailuja! Otettiin yksi onnistunut lähtö, jonka jälkeen aloitettiin suoraan esteeltä numero kaksi, koska muuten olisi mennyt ihan liikaa aikaa. Jo tuon viidennen hypyn kohdalla iski jännät paikat, sillä ensimmäistä kertaa ikinä tehtiin tuollainen leijeröinti.

Käämi hanskasi. Olisin ehtinyt tekemään ennen putkea persjätön, mutta olin tutustuessa opetellut sen takaaleikkauksella. Nyt jäi vähän aikaa odotella koiraa. Pysäytettiin putken jälkeen eka veto seis ja jatkettiin kontaktialueelta seuraavaa pätkää. Saksalaista Käämi ei ole tehnyt melkeinpä ikinä ja vähän se valahti takaakierrossa pitkäksi, mutta kuitenkin kokosi itsensä käännöksien jälkeen todella hyvin. Itse unohdin ekalla yrittämällä, että mihin olin menossa ja Käämiltä taisi tulla rima siinä vaiheessa alas.

Putkesta tultaessa olisin ehtinyt pyöriä vaikka miten, mutta takaaleikkaus on tuttu ja turvallinen. Ensimmäisestä puomille tehdystä leijeröinnistä Käämin 2on2off valahti pitkäksi, eipä tosin noin isossa mittakaavassa ollakaan aikaisemmin tehty. Seuraavat kontaktit loistavat ja ansaesteenä ollut hyppy ei houkutellut kelpietä vaan se irtosi ja haki tuon putken loistavasti. Vinohypyt eivät ole myöskään Käämille mitään superhelppoja, mutta niin se vaan hanskasi nekin. Putkierottelussa ei ollut hankaluuksia.

Siis ihan uskomatonta! Pitäisi luottaa itseensä vähän enemmän, Käämi kyllä osaisi vaikka sun mitä! Todella hyvät fiilikset jäi näistä treeneistä.

Ei Roomakaa rakennettu viikossa

Viime viikolla käytiin tossukaupoilla ja suunnattiin sen jälkeen agitreeneihin. Käämiltä löytyi ihan älyttömästi vauhtia ja en ole ikinä nähnyt sitä noin salamannopeana radalla, tässähän alkaa ihan hirvittää.

Rata oli suoraviivainen, mutta paljasti silti, etten uskalla edelleenkään kääntää koiraani kunnolla. Putkiin se irtoaa nykyisin erittäin hyvin, mutta silti ajatus mahdollisista kielloista vaikuttaa näemmä ohjaukseen edelleen. Pitäisi nyt uskaltaa reilusti kääntää koiraa tai ollaan tulevaisuudessa ongelmissa.

Radalla oli puomi ja keinu kontakteina. Puomiin olen järjettömän tyytyväinen ollut pitkän aikaa, mutta nyt se keinukin alkaa näyttää siltä miltä pitää! Smartin huojuvasta keinusta ollaan siis päästy yli ja se suoritetaan ilman epäröintiä. Kestää hyvin myös kontaktialueella ohjaajan persjättöjä. 2on2off näille kahdelle esteelle on ollut siis erinomainen valinta.

Radan lopussa oli vielä rengas ja jihuu! Kelpie osuu sinne minne pitääkin ilman epäröintiä. Linja ei ollut ihan suora, toki yritin korjata linjaa koiralle itse, joten tämä hyvä!

Agilityn saralla lisäksi sellaista, että ilmoitin Käämin mittaustilaisuuteen. Apua.

Loppuviikosta käytiin vielä ajamassa jälki. Nosti erittäin hyvin ilman ajatustakaan takajäljestä, mutta puolessa välissä jälkeä hukkasi kokonaan ja koska puski jatkuvasti väärään suuntaan otin seis siihen. Tuurilla osui purkkien päälle. Kävin sitten kiukuspäissäni ottamassa viimeisen suoran hetken kuluttua ja silloin Käämikin jaksoi jo keskittyä eikä paahtanut menemään täysiä.

Ei kovin onnistunut, mutta yritetään saada vielä tälle syksylle joku onnistuminen, jonka jälkeen voidaan varovaisesti ajatella taukoa. Viikoittaiset jäljet taitavat kuitenkin olla jääneet nyt kesän mukana ohjelmistosta pois, tehdään kun ehditään ja siltä tuntuu.

Antura ei täysin ole parantunut, mutta on kuitenkin kestänyt matkassa mukana ilman uusia aukeamisia eikä enää valu kudosnesteitä. On siis kuiva ja ainoastaan kalju. Käämi ei edelleenkään ole aristellut vammaa ollenkaan, joten hieman mystinen vaiva kyseessä. Varmuuden vuoksi haettiin antibioottikuuri, joka toivottavasti nyt nopeuttaisi paranemista.

Vähän tuuria, paljon duunia

Viikon teemana oli, että käyttö onnistuu ja näyttö ei.

A G I L I T Y

Viikon agitreeneissä oli teemana "linjat, jotka eivät johda mihinkään". Meidän tekemässä ratapätkässä ei tosin kauhean haastavia linjoja ollut tarjolla, mutta saatiin silti hioa kelpien kaarroksia vähän pienemmiksi. Hiottiin sen lisäksi vähän lähtöjä, mutta Käämi on nykyisin onneksi tarpeeksi "räyhäfiiliksellä" ja kestää korjailuita erinomaisesti! Kertaakaan ei jäänyt jumittamaan, mutta karkasi muutaman kerran aika rumasti. Viilataan seuraavaksi sitten sitä.

Radan alussa ei ollut oikeastaan mitään ihmeempiä viilauksia, kutoshypyllä sitten oli. Ohjaaja käskettiin tekemään persjättö ja valssi, jotta jokainen ohjaus ei olisi takaaleikkaus. Vaikeaa oli saada valssi ajoitettua tarpeeksi ajoissa, joten Käämi valui aika pitkälle. En luota siihen, että kelpie lukitsee esteet... Saatiin me onneksi nätti pikkukaarroskin aikaiseksi!

Seuraavalla setillä tehtiin ihan estetreenin vuoksi rengaspätkää. Taas ohjaajan valssi luokattoman huono, mutta onneksi Käämi hoitaa. Renkaasta meni ensin pari kertaa sivusta, mutta paransi tähtäämistä. Hyppää kyllä turhan kaukaa, joten vaatisi enemmän itseluottamusta. Hyvinkäällä teki vieraalla renkaalla todella tarkasti, joten voi olla meidän treenihallin renkaassa jokin, mikä vähän jänskättää vaikka varsinaista rengaskammoa ei olekaan. Renkaalta mentiin taasen kohti yleisöä ja Käämi upposi erittäin loistavasti renkaan jälkeiseen putkeen uusista ihmisistä huolimatta.

Käytiin vielä jäähyttelylenkki yhdessä treenikaverin bc-nartun kanssa ja vitsi, että kelpie oli fiksu!

N Ä Y T T E L Y

Lauantaina suunnattiin kohti Kouvolan näyttelyä. Tuomarina kelpieillä erittäin tiukka Pedro Sanches Delerue Portugalista. Kolme urosta, joista yksi tavoitteli viimeistä SERTiä ja Käämi toista. Käämin ollessa ihan liian fiiliksissä kaikista tutuista, tuntemattomista ja ties mistä, se ei suostunut liikkumaan varmaan yhtään askelta hyvin. Saatiin EH ja arvostelusta päätellen tuomari ei pitänyt Käämistä oikein muutenkaan... Käämistä saatiin taasen lihava, joten tiputetaan sitten vähän ruokamäärää ja katsotaan millainen luikero sieltä oikein tuleekaan.

"Good size. Typical. Head a bit heavy. Should have better pigmentation on the eyes. Strong body. A bit overweight. Roached topline. Croup a bit round. Movement needs training. Correct coat."
EH2

P K - L A J I T

Lauantaina tehtiin näyttelyn jälkeen lyhyet agikeppitreenit, mutta kirsikkana kakun päällä tehtiin vähän pitemmän kaavan kautta vielä tottistreenitkin. Naapurissa olevat lapset nimittäin kiljuivat ja riekkuivat viiden metrin päässä omalla pihallaan, joten eihän tällaista mahdollisuutta voinut jättää käyttämättä! Käämi teki erittäin hyvää seuruuta, luoksetuloa ja eteenmenoa aika vaikeasta häiriöstä huolimatta. Toki siinä oli viilattavaa, mutta olosuhteisiin nähden loistava. Toivoa siis on!

Sunnuntaina oltiin lupauduttu esittelemään metsälajeja paimenkoiraa halajavalle ystävälleni. Käämi oli ihan liekeissä! Laitoin ystäväni tallaamaan meille jäljen sillä välin kun tallattiin kepon kanssa Käämille vielä esineruutu. Esineruutuja ollaan tehty tänä kesänä ihan liian vähän, joten kelpiellä oli into aika piukassa. Ruudussa oli neljä esinettä, kaksi pehmeää ja kaksi kovaa. Lähti ensimmäiselle pistolle todella hyvällä vauhdilla ja upposi sivurajaa pitkin ruudun loppuun asti. Pyysin takaisin ja lähetin toiselle, lähti vauhdilla ja sai hajun. jonka jälkeen nosti ja toi käteen asti.

Kolme muuta esinettä nousivat myös tasaisen varmasti eikä ohi ajanut auto vaikuttanut kelpien työskentelyyn laisinkaan, vaikka tie olikin vahingossa toisen sivurajan välittömässä läheisyydessä. Kaikki esineet toi käteen asti, ensin pehmeät ja sitten kovat. Loistava esitys!

Jäljen alku ei ollut kovinkaan siisti, mutta paransi kuitenkin ajettuaan hetken. Olen aika varma, että teki yhden kulman justiinsa eikä melkein. Yhden purkin hätäilin itse, sillä ajattelin että jatkaa matkaansa, mutta palasikin takaisin päin ja olisi ilmaissut purkin, jos se siinä vielä olisi ollut. Tarkat ja hyvät ilmaisut, selvästi poimii nyt niistä hajua eli ehkä keppien kanssa ei tule kovinkaan paljon vaikeuksia.

Onneksi ei ole niitä näyttelyitä enempää buukattu enää tälle vuodelle, joten nautitaan nyt näistä käyttölajien onnistumisista. Superhyvä fiilis jäi! Toivottavasti jatketaan viikon päästä samasta pisteestä, sillä Käämi menee taasen hoitoon ja itse käyn pienen ulkomaan reissun - toivottavasti turvallisesti.

Tän pelin nimenä on valloita maailma

Agility- ja näyttelyviikko takana.

Keskiviikon agitreenien teemana oli täsmätreeni. Tehtiin kuulemma vaikeinta treenipätkää, mitä kouluttajalla on ikinä ollut tarjolla. Käämi ehdottomasti tarvitsee juuri vastaavia kuvioita treeniin, joten innolla tartuttiin mukaan. Tämä alla oleva treeni tehtiin siis niin, että ihminen oli koko ajan yhdessä paikassa juoksemassa.

Ei me sitä nyt ihan loppuun asti päästy, mutta onnistuttiin kuitenkin selvittämään alku erittäin loistavasti! Serpentiinejä ei hirveästi olla tehty ja tiedostan sen, että Käämille sivuttaisessa linjassa olevat hypyt ovat vielä kohtuullisen vaikeita. Serpentiinillä se ei kertaakaan juossut vinohypyn ohi, joten loistavaa! Kerran se sieltä valahti mun jaloille, mutta kestettiin kuitenkin molemmat tolpillamme.

Takaisinpäin oli sitten välistävedot, jotka osoittautuivatkin aika hankalaksi. Tiesin, että väli on merkattava erittäin vahvasti, jonka seurauksena puolivalssi ei antanut mulle hirmuisesti etumatkaa. Käämi teki vähän turhan laajoja hyppykaaria ja jos tuli väliin, niin ei sitten kuitenkaan enää taipunut tai osannut vaihtaa laukkaansa niin, että olisi päässyt seuraavasta hypystä yli. Jos sen sain siitä yli, niin en ehtinyt enää seuraavalle hypylle näyttämään väliä. Helpotettiin kääntämällä keskimmäistä hyppyä auki, mutta ei ottanut vääntyäkseen oikealle puolelle.

Onnistuttiin siis kuitenkin serpentiineissä ja melkein välistävedoissakin! Välistätyönnöt jäivät siis kokonaan pois.

Tehtiin loppuun nopeat A-tsekkaukset ja katsotaan, mihin suuntaan lähtee rakentumaan.

Perjantaina ajeltiinkin sitten Joensuuhun kaksipäivästä näyttelyä varten. Kolme näyttelyä tälle kesälle katsoin ja toiveena oli kolme sertiä putkeen, mutta eihän se nyt tietenkään ihan niin mennyt... Noh, näyttelykalenteri täydentyy kotimaalla sitten ensi kesänä.

Lauantaina oli KV-näyttely ja aikamoinen helleaalto helli Suomea. Äkillinen elohopean nousu vaikutti Käämin esiintymiseen aika lailla, sillä ihan yhteisellä sivulla ei oltu. Tästä syystä jouduin esittämään Käämin kyykystä, kun se ei meinannut millään ottaa kontaktia muhun. Tuo alla oleva kuva on oikeastaan ihme, vaikka siinä seisookin luomuna ja erittäin huonosti.

Tuomari oli Anne Smith Gibraltarilta ja hän antoi Käämille sileän ERIn. On oltava kyllä hieman eri mieltä tuomarin arvostelun yhdestä pienestä kohdasta, sillä en omasta koirastani saa itse lihavaa tekemälläkään. Lihasta siltä löytyy ja painoa sitä myöten 23kg, mutta se oli tämän tuomarin mielipide. Liekö ollut uroksilla arvostelussa maininta samasta asiasta, kun yhdellekään urokselle ei jaettu SA:ta? 

"Very nice type. Nice expression and head. Good neck and angulation. A little overweight today. Movement erratic (iratic?).
AVO ERI1

© Satu Vanhanen, kiitos!

Sunnuntaina helteen tilalle oli tullut kylmähkö tuuli. Yhteistyön löytämiseksi otin autosta mukaan patukan ja tehtiin ennen kehää vähän tottisjuttuja, muun muassa paikkamakuuta hihnassa. Yhteinen fiilis löytyi ja päätin unohtaa koko sertipaineen, sillä varmaan lauantai oli osaksi mun jännitykseenkin reagoimista.

Sunnuntain tuomari oli todella mukavan oloinen nainen, joka omasta mielestään oli kuulemma tiukalla päällä. Suomessa on ilmeisen tasokkaat belgit siinä tapauksessa, sillä erittäin vaaleanpunaista lappua sieltä nousi. Toivoa siis ekaan SA:han oli! Varsinkin, kun paremmat kamerat olivat visusti kotosalla.

Kehässä Käämi oli ihana. Se moikkasi tuomaria, mutta ei ylitsepääsemättömällä rakkaudella. Lauantai luultavasti painoi takana, joten ihan hyvä vaan. Hillitsi hieman. Liikkeet ei tänä viikonloppuna oikein ottaneet onnistuakseen kunnolla, mutta Käämillä on selkä luultavasti taas hieman juntturassa. Käydään oikomassa kelpie mahdollisimman pian ojennukseen. Tästä jumista se seisoi takajalat alla.

Marion Ten Cate Alankomaista saneli ihan hurjan pitkän arvostelun. Ihmistä pidettiin aika pitkään jännityksessä, mutta Suomen sertitilikin on nyt auki! Käytiin vielä Terran kanssa juoksemassa kertaalleen kehä läpi ja Käämi sai ottaa vastaan vihreän ruusukkeen. Paremmin kuin hyvin, sillä päästiin kotia kohti. Onnea vielä Elisalle ja Terralle SERTistä!

"Nice size masculine dog with typical head. Muzzle is shorter than skull. The lack of pigment around eye is disturbing expression, but shape is correct. Nice front angulations. Good depth of chest. Slightly rounded in croup so he stands feet under body. On the move could have more drive. Still very able of working."
ERI1 SA PU1 VSP SERT

Jälkitreenit jäi viime viikolla välistä, mutta annettakoon anteeksi. Pitää koittaa tehdä tälle viikolle kaksi.

© Satu Vanhanen, kiitos!

Leveellä pensselil maalailla taivaanrantaa

Voi Käämi, tämänkin viikon agitreenit täynnä onnistumisia!

Rata oli todella kiva ja suoraviivainen, mutta silti tarkkuutta vaativa. Jouduttiin skippaamaan ainoastaan kepit eli saatiin luukuttaa kivasti 12 esteen sarjaa ilman suurempia töksähdyksiä. Ensi viikolla aletaan sitten tekemään sitä A-estettä kuntoon, niin voitaisiin päästä tämän vuoden puolella vielä mölleihinkin.

Virallisten kisojen kohdalla ollaan nimittäin suosiolla laitettu ne ensi vuoden jutuiksi. Olen miettinyt tavoitteiden purkamista välitavoitepostauksen merkeissä, mutta se on ehkä vähän turhaa. Ollaan kuitenkin jäljen osalta onnistuttu moninkertaisesti, joten ehkä se korvaa puuttuvat agility- ja rallytokostartit.

Ensimmäiselle putkelle lähetin Käämin puomin alasmenokontaktilta, sillä olisi muuten tullut vähän turhan kiire. Irtosi putkeen todella hyvin. Pituudelle piti pyöristää maksikoiralle jonkin verran linjaa ja ensimmäisellä kerralla kelpie tömähti päin? Hyvin katsottu! Pituuden Käämi teki läpi treenin hyvin, ainoastaan kerran juoksi palikoiden yli ja palikat ei edes kaatuneet.

Pituuden jälkeinen putki oli probleema. Seinään päin, pimeään vihreään putkeen ei uponnutkaan kelpie kovinkaan helpolla. En todellakaan tiedä miksi. Hypylle saatoin Käämin ensimmäisellä kerralla, jonka jälkeen käsky antaa koiran irrota ja tehdä okserille persjättö tai valssi. Turhaan varmistelin, sillä Käämi irtosi aika pirun näppärästi.

Okserin jälkeiselle putkelle tuli seuraava putkistoppi, kunnes käskettiin ohjaamaan esteen sijasta linjaa. Sinne se upposi sen jälkeen kerta toisensa jälkeen. Turhaan siis kiirehdin itse, sillä olisin saanut koirani viimeistään puomin alasmenokontaktilla kiinni... Puomin alasmenon edessä oli taas treenikavereita loppuvaiheessa ihan urakalla ja kertaakaan Käämi ei lähtenyt treenin aikana hömppäämään mihinkään. Radalta se ei lähde muutenkaan, mutta nyt ei lähtenyt edes ohjeita kuunnellessa tai heti irtipäästyään. Edistystä!

Lopun pikkupyöritys oli tosi makea, vaikka hieman hipoikin. Kääntyy tarvittaessa kuin kolikon päällä. Korjasi hyvin omaa linjaa, jos ajautui vähän sivuun. Loppusuora hieno, hyvin irtoaa.

Pihalla meillä oli ensimmäistä kertaa oikeasti kupla! Kyllähän se ajoittain rikkoutuu, mutta ei niin pahasti. Teki hyvänoloista seuraamista odotellessaan, ei huutanut eikä temponut. Kyllä se tästä! Eteenpäin tullaan ja tiedättekö mitä, se treeniflow on tullut takaisin. Tätä meidän meno oli viime kesänä ja nyt vihdoin ollaan päästy siihen pisteeseen, että ymmärretään toisiamme.

Onhan niitä kehityskohteita edelleen esimerkiksi lähdön suhteen, mutta varmasti päästään senkin kanssa eteenpäin kun ei itse tarvitse enää stressata muusta. Mulla on ihana treenikaveri.

Sunnuntaina valo oli ihan mieletön ja tuo yllä oleva kuva meni ehdottomaksi lemppariksi!

Välil on vaan niin helvetin helppoo olla onnellinen

Nyt tulee taas kilometrin mittainen sepostus kaikesta mahdollisesta.

A G I L I T Y V A L M E N N U S

Viime sunnuntaina ajeltiin Hyvinkäälle Lotta Vuorelan agivalmennukseen. Ihan ei ehkä niin paljoa saatu irti kuin olisin toivonut, sillä hellepäivä vei meiltä molemmilta keskittymiskykyä. Ensimmäiseksi oikeiksi ulkotreeneiksi treenit olivat ihan hyvät, mutta Käämi keräsi siitäkin vähän turhan isot fiilikset. Onneksi treeniin mahtui myös ihan hyvää pätkää!

Rata oli todellisuudessa pitempi, mutta enpä tietenkään muista sitä alkua. Siellä oli kuitenkin rengas, jonka Käämi suoritti ihan mahdottoman hyvin. Loistavaa! Renkaan jälkeiselle takaakierrolle se ei sitten enää taipunutkaan niin helposti... Siirryttiin tekemään tuota ylläolevaa pätkää ja sehän oli ihan toimivakin!

Muurinpalikat pysyivät siellä missä pitikin, superhyvä. Edessä ollut ansaputki ei vetänyt kelpietä puoleensa, joten sain käännettyä Käämin kolmoshypyltä ihan takaaleikkauksella oikeaan suuntaan. Kutosputkeen irtosi varsin hyvin ja seiskan takaakiertoon tuli aika hyvin, vaikka ei hirveästi vastaavia vippauksia ollakaan tehty. Kasilla tulikin sitten stoppi, kun ajattelin siihenkin ensimmäiseksi takaaleikkausta. Lotta kuitenkin kehotti valssaamaan, jonka jälkeen kelpiekin osui sinne minne piti. 11 hypyllä alitti riman ensimmäistä kertaa ikinä, mutta luultavasti ihan helteen takia.

Tehtiin vielä tauon jälkeen kertaalleen pari puomia, kun hirmu harvoin päästään erilaisille kontakteille. Ei niissä mitään ongelmaa ole, mutta ei voinut jättää tuollaista tilaisuutta käyttämättä. Erittäin hyvä ja tarkka.

Arvokas kokemus, joten voidaan ajella kyllä toistekin. Kunhan sen häsläysenergian saisi kanavoitua sinne radalle...

V I I K K O R Y H M Ä 

Viikkotreeneissä Käämi olikin sitten ihan liekeissä! Meinasi tosin jäädä treenit välistä, sillä onnistuin saamaan molempiin käsiin palovammat, mutta kipu onneksi laantui iltaan mennessä. Niin jumalattoman hyvä, että hymyilyttää vieläkin.

Radalla ei taaskaan ollut väliaitoja, mutta Käämi malttoi kuin malttoikin mielensä. Lähtö oli vielä suoraan ihmisten vieressä, sillä jouduttiin vähän soveltamaan edelleen keppien ja a-esteen puuttuessa. Ensimmäisellä kerralla tiputti kakkoshypyn riman, joka on aika harvinaista ja luultavasti silläkin tekemistä sen kanssa, että hyppy hypättiin treenikavereita kohti. Seuraavilla yrittämillä pysyi.

Putkeen irtoaminen älyttämän hyvä, mutta S-mutka tuottikin sitten vähän hankaluuksia. Myönnetään taas, että ei kauheasti olla tehty vastaavia. Käämi tuppasi kiertämään ensimmäisellä kierroksella hypyn vasemmalta puolelta ja hyppäämään sen radan jatkoa ajatellen väärään suuntaan. Kuitenkin kuunteli sen verran, että ei hypännyt sitä väärään suuntaan. Puomi erittäin hyvä.

Kakkospätkän kolme peräkkäistä putkea erinomaiset, tehtiin ihan vaan putkeen irtoamisen kannalta. Olisi tullut uusi S-mutka, mutta jätettiin välistä.

Ensimmäisestä pätkästä jäi hyvä fiilis. Seuraavalla vuorolla sitten viilattiin kääntymistä S-mutkaa ajatellen oikeaan suuntaan. Positiivista, että pysyi luona ja irtosi sinne putkeen ilman kyselyitä! Jes! Muutaman kerran otti, sillä Käämi oli päättänyt hypätä hypyn suoraan putkessa tultaessaan ja puomin vetäessä puoleensa. Rintamasuuntaa kääntämällä ja ohjaajan hoksatessa laittaa käsi tarpeeksi alas Käämi kääntyi sinne minne pitkin. Ei se loppuen lopuksi montaa kertaa edes vaatinut.

Niin hyvä fiilis jäi niin radalta kuin radan ulkopuolelta. Olihan siellä kohtia, joita saatiin viilata kuntoon, mutta nekin saatiin onnistumaan.

T O T T I S

Kyllä vaan! Tätäkin ollaan treenattu. Tosin ihan pikaisesti vaan, mutta ollaanpa kuitenkin. Torstaina kävin ilman koiraa valokuvaus- ja geokätköilyreissulla, joten aktivoinniksi tarvittiin jotakin nopeaa ja helppoa. Urheilukentän ollessa lenkkimaastojen vieressä ja patukan löydyttyä auton perästä kelpie kentälle ja voi vitsi, pitää useamminkin jättää kotiin.

Tehtiin lyhyet eteenmenotreenit. Vähän tuppaa ryntäämään ensimmäisellä kerralla lelulle asti ilman, että kuuntelee maahanmenokäskyä. Menee kuitenkin sähäkästi ja napakasti maahan seuraavilla. Ehdottomasti Käämin lempiliike.

Seuraamista tehtiin ja vasemmallekäännöksiä. Yritti ennakoida maahanmenoa, joten sai patukan vasta täsmällisestä suorituksesta. Vasemmallekäännökset kohtuullisen hyvät, paikka aika hyvä myös. Voisi olla täsmällisempi. Sivulletulot loistavat, jes!!

Pari luoksetuloa ja hyppää vasten tai törmää niin liki, että meinaan kaatua. Selvästi hakusessa, joten pitää pilkkoa vähän palasiksi.

J Ä L K I

Eikä yhtään viikkoa ilman jälkeä. Helle kiusasi pilvisestä päivästä huolimatta taas ja vei parhaimman terän meiltä molemmilta.

Jäljen noston pilasin itse, kun viivalla iski epävarmuus siitä, että missähän se jälki nyt sit oikeastaan lähteekään kaartamaan. Käämi kuitenkin nosti oikeaan suuntaan ilman takajälkeä, vaikka teinkin kaikkeni pilatakseni koko homman. Lähti hyvällä vauhdilla ja sportstracker paljasti, että alussa meni aika tarkasti jäljen päällä.

Ensimmäisen purkin ilmaisi erittäin täsmällisesti ja jatko oli rauhallinen. Sen jälkeen kuitenkin on seilannut jonkun verran ja ennen toisen purkin jälkeen ollutta kulmaa tarkasti luultavasti jonkin harhajäljen. Palasi sieltä itsenäisesti pois ja teki todella tarkan kulman! Toinenkin kulma oli erittäin tarkka ja loppuun ajoi tasaisen varmasti jälleen jäljen päällä.

Hyvä suoritus, vaikka kumpikin oltiin ihan läkähtyneitä jo ennen jäljelle menoa. Kuitenkin Käämistä taisi olla ihan mieluisaa, sillä se meinasi jäädä metsään ja sain jonkun aikaa odotella autolla yksin. Seuraavaksi kokeillaan suoraa jälkeä keppien kanssa, saapa nähdä kuinka käy. Jospa purkkien vaihtaminen keppeihin toisi hivenen lisää tarkkuutta.

Mul on taskus pari unelmaa

Agilitytauolta palattu!

Käämi oli ihan huippuhyvä! Kentällä ei tällä viikolla ollut laisinkaan väliaitoja, joten treenikaverit seurasivat muiden suorituksia puomin ylösmenon kohdalla. Hivenen jännitti, sillä Käämillä on ollut tapana käydä treenin aikana roikkumassa väliaidalla (ei tokikaan suorituksen aikana). Nyt se lähti molemmilla vuoroilla pienelle kunniakierrokselle, mutta ei kuitenkaan mennyt ihmisten luokse kummallakaan kerralla! Loistava Käämi!! Ihmiset kuitenkin seisoivat hyppylinjalla ja puomin ylösmenon kohdalla, joten aika hyvä häiriötreeni.

Arvatkaapa kuka kesti lähdössä ensimmäisellä kierroksella ilman karkailuita. Mitäänhän ei kolmen viikon aikana olla tehty toisin (paitsi opeteltu paikkamaakuuta), joten oli kiva huomata, että tähän tehtävään pystytään kuitenkin. Toisella vuorolla Käämi vähän karkasi lähdöstä, mutta kesti kuitenkin korjaamisen ja tuli luokse ilman mitään typeriä jumiutumia. Ensimmäisellä yrittämällä Käämi meni pussista ohi, mutta suoritti sen kuitenkin yksittäisenä esteenä. Saatiin se suoritettua myös osana rataa, mutta enpä kyllä muista milloin oltaisiin viimeeksi pussia edes menty...

Keinulla Käämille on ajoittain iskenyt pieni kammo, kun Smartin keinu heiluu sen verran. Ei ollut ongelmaa näissä treeneissä! Todella makeat kontaktit ja vaikka luiskahtaisi vähän luvatta, niin korjaisi itse. Tein keinulle persjätön, jotta pääsin peittämään putken väärää päätä. Kutoshypyn jälkeiselle putkelle Käämin vauhti hieman tyssähti muutaman kerran treenien aikana ja sain sen takia ensimmäisellä kerralla kelpien putken toisesta päästä jaloilleni, mutta sitten kun lähti sujumaan niin sujui aika hyvin.

Hyppy - puomi -viennillä ei ollut mitään ongelmia, puomin kontakti todella makea ja puomin jälkeinen putki irtosi vauhdilla. Pitäisi malttaa itse viedä loppuun asti, niin ei tulisi niitä töksähtelyitä kesken kaiken.

Todella hyvät treenit! Ihan kuin olisi tullut valovuosia eteenpäin tauon aikana. Huomenna sitten Hyvinkäälle agivalkkaan.

Tänään ajettiin Ellan ja Elvin kanssa tekemään jälkeä. Mukaan tuli aika paljon pähkäiltävää, sillä Käämi on alkanut nyt jostakin syystä merkkaamaan takajäljenkin. Aikaisemmin ei ole huomioinut laisinkaan. Ensimmäisestä purkista meni iloisesti yli, joten vauhtia on ollut ihan liikaa ja tarkkuutta liian vähän. Paransi kuitenkin tämän jälkeen ja vähän tiputti vauhtia, mutta seilasi edelleen kuin kaarnavene laineilla.

Toinen purkki löytyi hyvin ja merkkasi tosi nätisti. Erittäin rauhallinen jäljen nosto, joten tämä onnistui ihan kertahuomioinnilla. Yhden kulman kohdalla kääntyi oikeaan suuntaan, mutta palasi kuitenkin tarkastamaan pienellä lenkillä, mihin suuntaan olikaan menossa. Toisen purkin jälkeinen purkki oli hyvä, mutta sen jälkeisen merkkasi muttei malttanut ilmaista (liekö joku harhajälki nenässä?). Ennen seuraavaa kulmaa oli purkki, jonka kohdalta oikaisi todella rumasti ja päädyttiin ilmeisesti kuolleen supikoiran luurangolle.

Luurankolöytö sotki sen verran, että Käämi merkkasi tyhjää maata. En tiedä, onko siinä voinut olla purkki, joka on lähtenyt jäljen vanhentuessa jonkin eläimen mukaan vai merkkasiko vaan, kun ei tiennyt mitä muutakaan tehdä. Kyseli nimittäin tuon jälkeen aika monta kertaa, että mitähän oltiinkaan tekemässä. Jatkoi kuitenkin ja löysi viimeisen purkin eli 5/6. Kadonnut purkki jäi nyt metsään, toivottavasti joku mustikanpoimija sen sieltä löytää tai me seuraavalla käynnillä.

Jäljellä oli mittaa 350 metriä, vanheni noin 40-50 minuuttia ja häiriönä ukkosenjyrinä.

If they say
Who cares if one more light goes out
In the sky of a million stars
It flickers, flickers

Kandee reippaa landel

Rästissä kahden viikon agilitytreenit, agilityn sm-kilpailut, yksi jälki ja muutama onni potkaisi -tilanne.

Aloitetaan vaikka noilla onni potkaisi -tilanteilla. Käämi valittiin Biofarmin herkkävatsaisten testiryhmään eli saatiin kuukauden tarpeisiin Inupekt Fortea. Käämin herkkävatsaisuus on vähän hellittänyt, kun vaihdettiin ruuan proteiini pois siipikarjasta, mutta jonkin verran se stressaa vatsallaan ja ns. normaalitilaa ei olla vielä saavutettu. Testiryhmään pääseminen on varsin mielenkiintoinen kokemus ja tämä on jo kolmas Käämin testiryhmä!

Toinen onni potkaisi -tilanne sattui, kun voitettiin Racinelin kilpailusta pihvitikkuja iso kasa. Tilasin autohaan kylkiäisiksi muutaman lammastikun eri merkiltä ja Käämi on ihan hulluna kaikkiin pihvitikkuihin. Noista nyt riittää ainakin hetkeksi. Varsinkin, kun ostin SM-kisoista 10 kappaleen Naturis Fresh Meat -laatikon...

A G I L I T Y

Viime viikon agilitytreenit olivat erittäin loistavat. Käämi oli käynyt kehonhuollossa saman viikon alussa ja se oli ihan kuin eri koira. Irti päästyään se rallatti suoraan edessä olleeseen putkeen ja karkasi muutaman kerran samaan putkeen jopa toiselta puolelta treenihallia! Siis ihan loistavaa, kyseessä oli kuitenkin vielä Käämin "kammoputki".

Tehtiin rata osissa aloittaen 1-2-3 ja oli muuten hienot putkeenirtoamiset! Rata oli teoriassa aika helppo, lukuunottamatta a-esteen jälkeistä takaakiertoa. Jostakin syystä onnistuin ohjaamaan Käämin aina ihan miten sattuu, vaikka takaakierto on Käämille aika vahva. Onnistui se lopulta, mutta vaati vähän turhan monta yritystä. Rata olisi jatkunut pituuden jälkeiseltä hypyltä kepeille, mutta pyöräytin aika pienessä tilassa Käämin puomille. Erinomaiset kontaktit läpi treenin, tästä saisi olla kyllä ylpeä. Muurista ei tullut palikat kertaakaan alas ja pituuskin onnistui erinomaisesti, niillä ei ihan hirveän montaa treenikertaa ole alla. Lähdin erittäin hyvin mielin treeneistä kotiin, tällainen flow se meillä pitäisi olla.

Samalla viikolla käytiin iltakisoissa turistina haistelemassa vähän isojen kisojen tunnelmaa. Käämi oli myyntikojujen välissä ihan mukava ja teki aika makeaa rallytokopätkää hulinan keskellä. Kentän puolella se ensimmäisen agilitysuorituksen nähtyään oli sitten puolestaan erittäin korvaton, joten palattiin takaisin väljemmille vesille. Onneksi oli häkki mukana, niin sain Käämin auton ulkopuolelle varjoon odottamaan siksi aikaa, kun kävin syömässä iltapalat vetykojulta. Häkissä ja parkkipaikalla se oli myös erittäin fiksu, joten toivoa vielä on.

J Ä L K I

Jälkeä ei keretty viime viikolla tekemään, sillä valokuvasin SM-kisoja lauantaina ja turisteilin sunnuntaina. Vein Käämin kuitenkin maanantai-iltana päivähoitoon äitilleni, joten silloin käytiin ajamassa jälki. Jälki ehti vanhentua 30 minuuttia, mutta vaikeusastetta lisäsi kova tuuli, joka painoi jälkeä jonkun verran sivuun. Alussa oli naturiskasa, mutta siihen oli ehtinyt hyökätä muurahaiset kimppuun, joten tallasin itse päälle ja luotin siihen, että Käämi tietää jälkikäskyn. Kolme suljettua purkkia, jäljellä mittaa noin 80 metriä.

Käämi lähti jäljelle erittäin rauhallisesti. Vauhti oli mielestäni oikein hyvä ja ei itse kauheasti tarvinnut jarrutella. Ensimmäisen purkin jälkeen malttoi laittaa nenän entistä paremmin maahan ja meni erittäin hyvin jälkeä pitkin - joskin ehkä hieman sieltä, mistä aita oli matalin. Toinen purkki löytyi erinomaisesti myös. Kakkos- ja kolmospurkin välillä ohitse meni traktori, mikä sotki Käämin keskittymistä, mutta kolmas purkkikin löytyi pienen haahuilun ja kyselyn jälkeen. Ihan älyttömän hyvä! Korjaa virheitään, jaksaa jatkaa yrittämistä ja purkkien jälkeen ei vaadi paljoakaan, että jatkaisi töitä. Ollaan lisäksi saatu vähän puoli-ilmaiseksi maahanmenoilmaisu purkeille, ensimmäiselle purkille hieman vihjaisin, mutta kakkos- ja kolmospurkki ilmaistiin ilman minkäänlaista vinkkiä! Ihan supertyyppi!

A G I L I T Y

Maanantaina tehtiin illalle myös nopeat kujakeppitreenit. Videot odottavat edelleen kamerassa editoijaansa, joten ei niistä sen enempää. Ajatus on ihan hyvä ja kepitkin alkavat pikkuhiljaa kapenemaan.

Tämän viikon agilitytreenit olivat sitten viimeiset ennen kouluttajan kolmen viikon kesätaukoa. Käämi ei ollut ihan niin rento kuin viime viikolla, mutta kuitenkin erittäin mukava. Radalla meille haasteita tarjosi putkesta putkeen menevä rata, mutta voi vitsi! Sinne se pieni kelpie irtosi erittäin hyvin, ehkä välillä aavistuksen kysellen. Kunhan ohjaaja malttaa katsoa koiraansa, niin hyvin uppoaa!

Pätkittiin rataa pienempiin pätkiin eli kepit sekä a-este jäivät pois meidän radalta. Tehtiin pari lähtöä ja Käämi tuli lähtöön ihan hyvin, mutta varasti hieman. Painitaan tämän ongelman kanssa sitten joskus, siirryttiin alkupätkästä pois ennen kuin kerkesi tulla ongelmia asian kanssa. Nelosputkeen Käämi haki vauhtia puomin kontaktilta keppien sijaan ja irtosi kyllä loistavasti. Vitosputken ohi tuli ainoastaan kerran, kun olin itse älyttömän myöhässä. Sitten kun ehdin putkensuun toiselle puolelle, niin Käämikin osui putkeen.

Keinu oli aavistuksen jännittävä. Kyseessä on Smartin keinu ja se on Käämin kokemukseen liian kevyt, joten yhtään kelpien epäröidessä kyseinen keinu alkaa heilua. Saatiin kuitenkin tällekin ihan hyvä onnistuminen. Pitäisi päästä tekemään ihan erikseen, Käämillä oli kuitenkin ennen talvitaukoa aika hyvä keinu. Tietysti ollaan treenattu aika jykevällä keinulla, mutta sama fiilis tähänkin, niin hyvin toimii. Puomin kontakti oli loistava ja irtosi taas hyvin putkeen. Putki syötti kymppihypystä hieman ohi, joten ekalla yrittämällä Käämi tulikin siitä ohi ennen kuin hoksasin työntää sitä hypylle enemmän.

Viisitoista ja kuusitoista hypyillä ohjaaja oli itse ihan kujalla, joten 19 putkeen Käämi haki vauhdin keinun kontaktilta. Ihan uskomattoman hyvä ja vastoin odotuksia osui joka ikisellä kerralla putkeen! Toiseksi viimeisen hypyn takaakierto oli todella hieno!

Kouluttajakin sanoi, että ehdottomasti meidän parhaimmat radat nyt kevään aikana. En ole tippaakaan eri mieltä. Luulen, että tuo kehonhuolto auttoi jonkun verran asiaan, joten budjetoidaan Käämin viikkorahoihin vähän useammin. Hyvillä mielin treenitauolle, meinataan nyt tehdä sitten itse niitä keppitreenejä, kerta omat kepit löytyvät. Ja niiden lisäksi puksutellaan sitten paljon jälkiä :)

Kun kierrokset tapissa ja suonissa bensaa

A G I L I T Y

Olipa helletreenit. Hallissa oli sisällä onneksi ihanan viileää, joten kumpikaan meistä ei pökertynyt kentälle. Jospa nuo helteet tuosta pikkuhiljaa villiintyisivät, ihanaa vaihtelua!

Tällä viikolla ei hinkattu yhtään lähtöjä. Sai lähteä lentävällä lähdöllä tekemään ja lähtikin ihan vauhdilla. Molempien suoritusvuorojen alussa kävi moikkaamassa katsojia, mutta muuten keskittyi tekemiseen, vaikka välillä opettelinkin uutta ohjauskuviota. Selvästi siis parempaan päin menossa, ennen se oli vähintään 3 kertaa suoritusvuorolla. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa, harmi vaan, että kouluttajan kesätauko on pikkuhiljaa lähestymässä.

Ensimmäisellä suorituksella Käämi hyppäsi puomin ylösmenon puolivälistä. Ilmeisesti luuli keinuksi ja alkoi hieman hirvittää. Uudella vauhdilla ja erittäin makea kontakti. Päätin rohkeana kokeilla pimeää putkikulmaa, joita ei (krhm) olla ihan vastaavasti tehty koskaan. Erittäin hyvä, vähän saattoi ehkä hidastaa, mutta ei kuitenkaan jäänyt jumittamaan. Kutosputki ei löytynyt ihan ensimmäisellä, mutta hienosti jarrutti itsensä putken jälkeen. Kasiputkenkin kanssa taisi olla hieman jäätymistä, mutta muistaakseni koko treenin aikana vain kerran tai kaksi. Ysiputkeen sen sijaan jumiutui enemmän, kun mun liike oli jo menossa jatkamaan. Jouduin saattelemaan sitten ihan kunnolla ja olin hypyillä myöhässä.

Ensimmäinen ohjauskuvio ei toiminut ollenkaan kympille ja yhdelletoista. Yksitoista hypättiin itseasiassa aika lähelle väliaitoja, mutta suurin ongelma oli lähinnä siinä, että en saanut Käämiä tarpeeksi käännettyä. Vaihdettiin tämä seuraavalle vuorolle puolivalssiin.

Toinen veto olikin sitten älyttömän makea. Kyllähän se taas varsinkin ysiputkella jumitti, mutta ei mitenkään pahasti ja kuitenkin pysyi mun lähellä. Ihan huiput treenit, Käämi oli muutenkin erittäin hyvällä tuulella. Kuumuuden takia näin myös ensimmäistä kertaa koirani peitsaavan, mutta onneksi se vaihtoi raville pyynnöstä. Varailin muuten hieroja-ajan maanantaille, jotta saadaan keskiselkää auki.

R A L L Y T O K O

Tänään mentiin rallytreeneihin ja viime viikkoon verrattuna käyttäytyminen oli jo selvästi parempaa ja kivempaa. Kyllähän se edelleen palkan saatuaan helposti saattaa lähteä jatkamaan hölmöilyjään ja ei muista ihan aina, että pitäisi käyttäytyä. Haukkui kuitenkin varmaan puolet siitä, mitä viime viikolla! Suunta tässäkin ylöspäin, varsinkin, kun ne näyttelytreenit pyörivät tälläkin viikolla.

Ensimmäisellä yrityksellä ei päästy radalle. Käämi meni ihan sekaisin jostakin narttuhajusta, joten kävelin pois kentän toiseen laitaan. Siellä alettiin löytämään taas yhteistyötä, joten toiselle vuorolle oli ihan kiva mennä. Lähtöön päästiin ihan hyvin, sen jälkeen Käämi pongasikin kentän laidalta koirakon, jolle heiteltiin irti lelua. Hieman sapetti, kun olin siirtynyt itse heidän pyynnöstä kauemmas, mutta vastavuoroisesti meille ei annettu suoritusrauhaa... Onneksi sain Käämin kuitenkin siitä innostuksesta tekemään mun kanssa ja spiraalin jälkeen se teki todella nättiä työtä. Toinen rata menikin sitten ihan nappiin, tietysti hiottavaa aina on.

360 astetta vasempaan: Ei valahda enää niin helposti istumaan pienellä ympyrällä ja pysyy samassa paikassa sinkoamatta sivuun. Molemmilla kerroilla Loistavaa!
Koira eteen, vasemmalta sivulle, istu: Ensimmäisellä radalla tuli eteen paremmin, toisella jäi vähän vinoon. Korjasin molemmilla vuoroilla tämän muutaman kerran.
Istu, kierrä koiran ympäri: Valahtaa helposti maahan ja lähtee myös mun mukaan herkästi. Tiedetään, mitä treenataan.
Spiraali oikealle: Uskomattoman hyvä! Samalla sivulla kuin minäkin ja oli päässyt ensimmäisellä vuorolla siitä kiihtymistilastaan hyvin eroon.
Istu, askeleet: Kokeiltiin muutaman kerran ennen kuin keksin laittaa lelun taskuun. Toimii paremmin käskysanalla sivulle kuin seuraa. Muuten todella tarkkaa työtä!
360 astetta oikealle: Hemmetin hyvä!
270 astetta oikealle: Niin myös tämä!
Käännös vasempaan: Entinen ongelmakyltti on nykyisin erittäin toimiva, ei ongelmia.
Koira eteen, oikealta sivulle: Erinomainen, muistaakseni jäi tässäkin ehkä hieman vinoon. Korjauksella kuitenkin tuli suhteellisen suoraan ja hyvälle etäisyydelle.
Täyskäännös vasempaan: Toimii hyvin.

Sellaiset treenit tällä viikolla. Paljon hyvää, Käämille oikeastaan iso kiitos tekemisestä. Hiottavia juttuja löytyy tietysti, mutta parempi niin!

Vaan mitä ikinä teen, samal palolla sen teen

Eilen ajeltiin suuntaansa 40 kilometrin päähän putkiralliin. Hieman mietitytti aamulla, että lähdetäänkö sateeseen ja tuuleen, mutta eipä noista hätkähdetä. Valmistujaislauantain takia osallistujamääräkään ei ollut mikään järjetön.

Kisapaikalla Käämi oli ihan superriemuissaan. Haukkui taas, mutta sain edes jonkun tolkun pyytämällä maahan ja syöttämällä etujalkojen väliin. Ainut vaan, että tämä toimi niin kauan kun pysyin paikallani. Liikkeelle lähtiessä haukututti taas eikä puhettakaan mistään nätistä yhdessä kulkemisesta. Huoh.

Radalle lähdettiin viidensinä, Käämillä ei ollut yhtään mitään hajua siitä, mitä ollaan tultu tekemään. Karkasi lähdöstä ihan aavistuksen, joten olin myöhässä toisella putkella. Käämi onneksi sujahti sinne ilman mitään ongelmia. Muutama jäätyminen putkien suulla, mutta ei pahasti ja suoritti kuitenkin esteet. Ysillä meinasi mennä väärään päähän, mutta sain ongittua takaisin. Loppusuora syötti aika pahasti yleisöön, mutta kelpie päättikin moikata ajanottajat... Noh, huonomminkin olisi voinut mennä ja suorituksenahan tuo oli meidän kisasuorituksista se virheettömin ja nopein, aika jäi kerrankin alta 37. Uusintaa ei otettu.

Hengailtiin kisapaikalla vielä jonkin aikaa, mutta rakeiden jälkeen päätettiin suunnata takaisin kotiin.

Tänään ajettiin sitten Käämin kanssa jälki. Olisi saanut antaa vanheta reilusti pitempään, mutta onpahan nyt koeajettu uudet jälkivermeet. Ruffwearin Front Range -valjaat on ihan loistavat ja tuo väri sopii Käämille kuin nenä päähän. Olisin tilannut muuten siniset, mutta tahdoin Käämille keltaisen jälkipiuhan. Tuo Alacin 6mm on ainakin näin ensikokeilun perusteella erittäin hyvä ja uskomattoman nätti.

Jäljellä oli mittaa noin 100 metriä. Paljaita naturiskasoja muutama ja kaksi jälkipurkkia. Ensimmäisestä purkista meni ohi, joten pysähdyin paikalle itse. Tämän jälkeen meno rauhoittui jonkin verran ja toiselle purkille meni paljon rauhallisemmin. Pyysin sinne käymään maahan ja kelpiehän kävi ilman, että jälkipurkki lenteli ympäri metsää.

Erittäin hyvä siis, vauhtia kun saisi pois. Tästä syystä olisi voinu antaa sen jäljen vanheta ihan rauhassa. Tuon kahden purkin idea oli, että jälki ei välttämättä lopukaan siihen ensimmäiseen purkkiin. Asia hieman hämmensi Käämiä, mutta onneksi se jälkimmäinen pätkä meni sitten rauhallisemmin. Tästä on hyvä jatkaa, pyritään nyt pysymään samassa tahdissa kesäkuussakin eli yksi jälki per viikko. Jos menee yli, niin ei haittaa!

Mus on voima, jota en voi vaimentaa

Toimistotyön ihanuutta on, että ehditään oikeasti harrastamaankin enemmän kuin vain kerran viikossa. Opinnäytetyön teorian runkokin on viimeistelyjä vaille valmis ja empiria odottaa, joten päästään Käämin kanssa nyt oikeasti tekemään viikolla useampaankin otteeseen kaikkea kivaa.

Tästä päästäänkin aasinsillan kautta siihen, mitä olen pohdiskellut. Mietin Käämin häiriönkestoa ja totesin, että vaikka ollaan tehty häiriötreenejä pentuaikoina, niin metsään mentiin siinä kohdassa, kun ei päästykään penturyhmään ohjaajan ollessa liian kokenut. Kuitenkin käsissä oli ensimmäinen oma koira, joten olisi ehdottomasti tarvittu penturyhmää meille. En sitten hakeutunut silloin koiran kanssa, joka ei ollut lähellekään estevalmis, normaaliin viikkoryhmään, sillä koin ettei meidän kannattanut viedä keneltäkään muulta paikkaa. Nyt olisin vähän itsekkäämpi ja mentäisiin pokkana sinne muiden keskelle. No, tuskin se on täysin pilattu ja tekemällä oppii, koira kuitenkin kasvaa henkisesti niistä pienistäkin onnistumisista.

Tämän viikon agilitytreeneissä aloitettiin suoraan tekemään rataa. Jostain syystä Käämi ei suostu menemään ilman vauhtia tuon hallin putkiin. En tiedä, että onko ne sitten jotenkin liukkaammat kuin vanhan treenihallin vai mikä niissä on, koska ei se muualla putkiin ole kieltäytynyt menemästä. Putkihullu se ei ole muutenkaan, mutta on kuitenkin aina hakeutunut niihin ihan näppärästi. Vauhtia kun on, niin sitten se kyllä menee ja irtoaa niihin. Voihan se olla kyse siitä lukosta.

Ensimmäisellä radalla sain noottia siitä, että en alussa kertonut koiralle tarpeeksi ajoissa suuntaa, mihin kääntyä. Hupsista, tämän jälkeen saatiin Käämikin koottua paremmin hypyille ja kääntymään näppärästi. Ensimmäisen puomin juoksi pitkäksi, mutta kuulemma oli yrittänyt stopata kontaktialueelle. A-esteen alla olevalla putkella olin itse aika myöhässä, joten sinne en ehtinyt tekemään persjättöä millään toistolla, mutta onneksi Käämi lukee kohtuullisen hyvin takaaleikkauksia. Takaaleikkauksen tein myös ennen keinua olleelle hypylle ja se oli kyllä makea. Ensimmäinen keinu oli lentokeinu, ihan täysin omaa syytäni. Lopussa ei sitten ollutkaan mitään, a-estettä ei siis edelleenkään tehty osana rataa.

Treenikaverit sai sanoa rumasti härväävälle kelpielle ja se kääntyi toisella suoritusvuorolla jo puolestavälistä takaisin! Luultavasti tämäkin saadaan joskus hallintaan. Käämihän lähtee siis ainoastaan välihömpöttelyillä eli ei karkaa onneksi radalta, joten pitää ottaa taukokäsky tähän käyttöön. Aloitettiin ensimmäinen vuoro muutamalla a-esteen läpijuoksulla ihan vain kartoituksen vuoksi ja himmaa hieman kontaktialueelle/loikkaa aika korkealta. Ei siis olla tehty tätä niin ajatuksella, mutta luultavasti lähdetään rakentamaan mattotreenin kautta.

Sitten hömpättiin. Olin unohtanut Käämin treenipatukan autoon! Uskomatonta. Palkkasin Käämiä sitten ihan vain hyppyyttämällä vasten ja namilla, tehtiin sivulletuloja ja yksittäisenä puomia. Sen jälkeen tehtiin muutama lähtöasento ilman, että edessä oli yhtään estettä ja niin, että liikuin. Se toimi, ainoastaan yhden kerran Käämi oli sitä mieltä, että ei hän kyllä nyt viitsisi oikein tulla. Oli kuitenkin erittäin hyvä ja tehtiin loppuun vielä sama ratapätkä uudestaan. Hyvät fiilikset jäi hallin puolelta. Kyllä se tästä, hitaasti mutta varmasti.

Tänään käytiin rallytokon ratatreeneissä, joihin kerrankin mahduttiin. Tajusin vasta ilmoittautumisen jälkeen, että samalla kentällä on samaan aikaan näyttelytreenit. Noh, rohkea rokan syö ja ainakin hyvää harjoitusta, vaikkei ihan täydellisesti menekään.

Ensimmäisellä vuorolla Käämi oli ihan lentoon lähdössä. Sillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä oltiin tultu tekemään. Myönnetään, ei me olla kauheasti rallytokon ratatreenejä tehtykään ja tuo häiriön määrä oli kyllä aika vaikea. Käämi haukkui ja oikein mikään kielto ei meinannut tehota. Päädyin lopulta käskemään koiran maahan ja syöttämään namit niin, että Käämi joutui vielä itse etsimään ne ruohikosta. Ensimmäisellä vuorolla kävi myös harvinaisen selväksi, että hihna oli meille molemmille aivan outo kapistus näissä touhuissa. Hups, kuka treenaa koiraansa aina irti...

Jos en nyt ihan väärin muista, niin kyltit olivat seuraavat:

Koira eteen vasemmalta sivulle: Meille tuttu liike, mutta Käämi ei ollut päässyt lainkaan vauhtiin. Haukkui, edisti, hölmöili. Uusittiin muutamaankin otteeseen ennen kuin sain edes puoliksi onnistuneen suorituksen.
Pujottelu: Hirmu lyhyet välit kartioissa, uusittiin tämäkin pariin otteeseen. Helposti ajautui kartion päälle, voisin ehkä itse tehdä laajemmat kaarrokset. Oli kuitenkin jo edes hieman mukana.
Liikkeestä maahan: No ei onnistunut tämäkään bravuuri ensimmäisellä ja radan poikki mennyt treenikaveri sai Käämin pasmat sen verran sekaisin, että otti aikansa taas palata maan pinnalle.
Käännös vasempaan: Näitä ollaan nyt treenattu, Käämikin oli jo kohtuullisesti mukana tekemässä.
Koira eteen, askeleet peruuttaen: Ei olla koskaan tehty! Ihan ufo liike meille, jätettiin väliin ekalla.
Käännös vasempaan: Ei moitittavaa, seurasi vaikkakin edistäen. Ei singonnut maata kiertävälle radalle.
Koira istu, kierrä koiran ympäri: Meni maahan käskysanalla istu. Muutaman kerran kokeiltiin ja jäi istumaan, pysyi ensimmäisellä kierroksella paikallaan.
360 astetta oikeaan: Aika hyvä!
Vasen täyskäännös: Tämäkin hyvä!
270 astetta vasempaan: Näitä ollaan treenattu ihan sikana, ei tipahtanut istumaan.
Koira eteen oikealta sivulle: Meidän bravuureita taas, oli loistava.

Loppua kohden parani siis ihan huomattavasti. Meidän vuorolla alkoi räntäsade, jonka seurauksena näyttelytreenaajat suuntasivat kotiin, joten mentiin kentän sivuun tekemään seuruuta ja sivulletuloja. Toiselle vuorolle asteli jo ihan eri koira, olihan se edelleen vähän lentoon lähdössä, mutta kuitenkin keskittyi asiaan. Otettiin suorituksesta vielä hieman vauhtiakin pois, niin johan toimi. Haukkuminenkin jäi ensimmäiselle kierrokselle, jipii!

Alun kyltit menivät loistavasti, yritettiin tällä kierroksella myös tuota uutta kylttiä. Kohtuullisen hyvä, namilla tosin autettu. Kiertokyltillä kääntyi mun mukaan, joten yritettiin sitä muutaman kerran. Ennakoi kääntymällä jo ennen mun liikettä, joten huomiota kiinnitettävä asiaan. Loppu olikin sitten oikein loistava, ei mitään pahaa sanottavaa.

Tiedetäänpähän mitä otetaan nyt treeniohjelmaan mukaan. Rallyn suhteen taidetaan lieventää myös vuoden tavoitteita, eipä meillä mikään kiire ole. Eihän sitä tietysti ikinä tiedä nyt kun aletaan oikeasti tekemään näitä juttuja ihan ajatuksella, niin voihan se kehitys olla ihan huima ja tällaiset ongelmat tuntuvat molempien lajien osalta ihan absurdeilta puolen vuoden päästä. Toivon ainakin, että voin joskus palata näihin kirjoituksiin ja ehkä hieman hymyillä, että ollaan tultu paljon eteenpäin.

Kävin tänään hakemassa Käämin uuden hienon jälkiliinan (jonka hipelöimistä en voi lopettaa!) ja autoon ilmahaan. Tuo ilmahaka on ihan loistava ostos, vaikka eihän se tietenkään tarkoita, että koiran voi autoon kesäkuumalla jättää. Antaa kuitenkin hieman enemmän pelivaraa esim. huoltsikoille pysähtyessä, kun kontin voi jättää auki niin, että kukaan ei vahingossakaan pääse autoon. Käämin häkki ei nimittäin täytä koko konttia, joten siitä pääsisi helposti häkin ohi sisälle. Nyt on 25 cm ilmarakoa, josta ei kyllä yksikään ihminen pääse.

Nyt kun tulisi vielä Käämin uudet jälkivaljaat, niin voisi tehdä pienen esittelyn jälkitreenipäivityksen ohella.

Suljen ympyrän, katkaisen noidankehän

Luovuttaminen kielletty!

Meidän agitreeneistä ei tällä viikolla kovin positiiviset fiilikset jääneet ja mielessä kävi taasen agilityn lopettaminen (jälkitreenit on taas sunnuntaina tiedossa). Juteltuani kuitenkin asiasta totesin, että luovuttamaan ei aleta ja ratkaistaan tämä ongelma perin pohjin.

Käämin lähtöahdistus pahenee pahenemistaan, joten tämän asian kanssa ollaan taas lähtökuopissa ja uuden ratkaisun etsinnän äärellä. Käämi meni jumiin entistä pahemmin ja vaikka saatiin muutama hyväkin lähtö, niin kriteeri ei kuitenkaan täyttynyt namin nappaamisen kohdalla ennen hyppyä. Tästä luovutaan mitä luultavimmin, se toimi sen aikaa kuin toimi.

Käämihän ei kierrä ensimmäistä hyppyä eli ongelma on lähinnä se, ettei se halua tulla mun lähelle lähtötilanteessa treenien edetessä. Lähdössä sille ei ole ikinä tapahtunut mitään eli luultavasti paine tulee joko minusta, hallista tai molemmista. Eilinen saattoi osaksi olla juoksut päättäneen treenikaverin perään haikailua, mutta toistuu kyllä viikoittain ilman vastaavia häiriöitä. Voihan se olla, että alitajuisesti jännitän ohjattuja treenejä ja/tai Käämin häiriönkesto ei ole vielä niin vahvaa, että se kestäisi lähtötilanteen (muita koiriahan meidän vuorolla ei hallissa juuri ole ollut). Ulkona Käämi teki lähtöasentoja ilman mitään ongelmia, joten voihan se olla, että hallikisoihin ei meillä ole asiaa. Hallissa on kuitenkin muutoin kivaa, ainoastaan lähdöt on nyt meidän murheenkryyni.

Soittelin tästä asiasta sitten ystävälle ja hän sanoi, että ihan samanlaista kyttäämään jäämistä on ollut muillakin. Kiteyttäisin tämän ehkä näin: koira toteaa, että jos ei kelpaa, niin ei sitten tehdä ollenkaan. Indeed. Tätä on vähän vaikea pukea ymmärrettävästi sanoiksi.

Niin jumiin se ei kuitenkaan mene, etteikö voisi tehdä rataa. Teki varsin hienosti lentävillä lähdöillä hyppyrataa ja ohjautui sinne minne pitikin. Tästä saatiin onnistumisia, johon oli hyvä päättää nämä treenit. Rimat sekä muurinpalikat kestivät paikoillaan ja irtosi siihen mustakeltaiseenkin putkeen toisella pätkällä todella hyvin. Kaarroksetkin olivat kohtuullisen tiukkoja, joten radalle päästyä ei kyllä ongelmia enää ollut. Palkkalelu oli viime kerrasta oppineena kädessä, mutta saakin olla toistaiseksi.

Vitoshypylle asti ohjasin Käämiä vasemmalla kädellä, joten vitoselle tuli takaaleikkaus. Tämä oli aika toimiva ja sai Käämin kääntymään todella hyvin kutoshypylle. Seiskaputkeen kävin tosiaan ekalla kerralla saattamassa, mutta sen jälkeen irtosi sinne todella hyvin. Kymppihypylle tein valssin, samoin kuin hypylle 13 ja nämä toimivat todella hyvin. 14 hypyltä kääntyi hyvin putkeen ja ratahan olisi tuosta jatkunut vielä kepeille, mutta edelleenkään ei niitä osata (pitäisi kyllä nyt tehdä jotakin asialle...). Oikein loistava, ei kertaakaan mitään hölmöilyjä muuten kuin ihmisen puolesta, kun en muistanut yhdellä toistolla mihin jatkaa kymppihypyltä.

Ennen agitreenejä käytiin nopeasti mätsäripaikalla kenraaliharkoissa ja mietin kyllä, että jätetäänkö tämän päivän erkkari väliin kokonaan. Onneksi ei jätetty, mutta taidan kirjoitella erkkaripäivästä erillään, sillä elättelen toiveita kehäkuvista. Oma kamera oli mukana, mutta ei sitä tullut kenenkään käteen lykättyä. Se kyllä on sanottava, että Käämi esiintyi parhaiten koskaan!

Sit kun vihdoin sen saakin natsaa

Omistajan flunssa on sotkenut kyllä ihan urkalla, mutta siitäkin huolimatta Käämi on päässyt agilitytreeneihin, yhteislenkkeilemään sekä ajamaan yhden jäljen! Toivottavasti tästä nyt parantuisi kunnolla, sillä esimerkiksi mitään ensi viikon erikoisnäyttelykenraaleja ei olla keretty tekemään...

Keskiviikkona Käämi kävi treeneissä ja puolikuntoisuudestani huolimatta toinen veto oli jopa makea! Lyhyt rata oli tällä viikolla varsin helppo, mutta Käämi ei meinannut sitten millään tulla lähtöön... Tehtiin sitten ensimmäiseen vuoroon lähes pelkästään näitä, muutama hyväkin onneksi saatiin aikaiseksi.

Radalla Käämi hävisi kakkosputken jälkeen johonkin selän taakse jarrusta huolimatta eli toisin sanoen ykköshypylle. Pariinkin kertaan... Muutoin eteni aika hyvin, mutta viimeinen putki ei meinannut löytyä ollenkaan. En tiedä, onko niissä keltamustissa putkissa jotain, vai minkä hemmetin takia se ei niihin mene? Ei Käämi tosin muutenkaan mikään putkihullu ole, mutta edellisessä treenihallissa se harvoin jätti menemättä putkiin. Putkihässäkkä tehtiin loppuen lopuksi niin, että nappasin patukan käteen ja kyllähän se kelpie sitten toimi.

Toisella vuorolla tehtiin muutama lähtö ja pari kertaa se rallatti suoraan hypystä yli ilman palkan ottamista välistä. Viimeisellä kerralla kuitenkin kääntyi takaisin ennen hyppyä hakemaan naminsa, joten pikkuhiljaa rupesi raksuttamaankin. Tehtiin rataa nyt koko ajan niin, että palkka oli mulla käsissä ja pikkuhiljaa se alkoi tuntua siltä miltä pitääkin! Loppu otettiin uudestaan ihan vaan tarkkuuden saamiseksi. Lopetettiin puomitreenin kautta treenit tähän.

Mielenkiintoista kyllä. Käämillä on vaihtelevasti käytetty sekä namipalkkaa että lelupalkkaa, mutta patukka on sen ehdoton lemppari. En todellakaan ymmärrä, että miksi se nykyisessä hallissa käyttäytyy näin. Tiedä sitten muisteleeko Käämi sitä palloepisodia, mutta siitäkin on jo aikaa ja se tapahtui kokonaan eri hallissa. Enkä edes reagoinut asiaan vaikka kelpien hampaat vahingossa osuivatkin takakankkuun. No, toistaiseksi juostaan sitten palkkalelu käsissä. Saadaanpahan enemmän onnistumisia alle.

Torstaina nähtiin Veeran kelpopoikia Riskiä ja Donia pitkästäpitkästä aikaa! Käämi on ihan yhtä idiootti kuin aina ennenkin, sillä Doni on Käämin idoli. Pojat kuitenkin tulivat hyvin juttuun ja tänään kun nähtiin uudestaan, niin Käämikin osasi käyttäytyä. Pitäisi saada selvästi enemmän koirakavereita...

Tarkoitus oli jo eilen tehdä Käämille jälki ja Riskille rullatreenejä, mutta ei saatu mahdutettua aikatauluihin. Niinpä suunnattiin tänään mitä parhaimmassa säässä hoitamaan treenit alta ja Käämissä on kyllä ihan potentiaalia jälkikoiraksi, kunhan en saa sitä pilattua. Tämän päivän kokeilu oli varsinainen rohkea rokan syö -jälki, mutta onneksi saatiin erittäin hyvä onnistuminen!

Jälki oli Veeran tekemä, meille vielä kohtuullisen hankalaan maastoon tallattu. Mittaa jäljelle en osaa arvioida, mutta samassa luokassa kuin viime lauantainkin jälki. Maasto oli jäljen alussa kohtuullisen vapaasti elänyttä metsää (toisin sanoen siis pientä ryteikköä). Jälki kaartoi oikealle hakkuuaukion reunaan, joten haastetta kyllä oli tarjolla. Jäljellä oli ruokaa taasen tietyin välimatkoin ja lopussa patukka.

Käämi lähti aikamoista vauhtia jäljelle ja meinasi alussa hieman palata taaksepäin. Palasi kuitenkin eteen ja itse koitin jarrutella kelpien menoa. Malttoi syödä ainakin suurimman osan naturiskasoista, joten kuitenkin sen verran ajatusta oli mukana. Oikealle kaarros sujui ihan hyvin, mutta metsän loputtua tuuli painoi jälkeä luultavasti sen verran sivuun, että Käämi oli siirtymässä jäljeltä pois. Olin seurannut jäljentekoa suuripiirteisesti, joten odottelin hetken aikaa ja Käämi palasi takaisin jäljen päälle. Loppuun menikin sitten erittäin hyvin!

Käämin toiseksi jäljeksi aika hitsin hyvä, varsinkin kun olosuhteet tarjosivat hieman haastetta. Ihan vielä ei uskalleta kuitenkaan täysin sokkona jäljelle, mutta saatiin kuitenkin hyvä onnistuminen asiaan ja selvästi Käämillä on edes joku idea siitä, mitä pitää tehdä. Yritän saada tehtyä jälkiä niin mun tallaamana kuin jonkun muunkin säännöllisesti, jotta saadaan onnistumisia mahdollisimman paljon.

Oon edelleen ihan superinnoissani tästä harrastuksesta ja tuosta tulevasta jälkileiristä! En malttaisi odottaa :)

Jos ei sen anna viedäkkään ei ehkä oikeesta onnesta tiedäkkään

Elossa ollaan!

Yhdet treenit on jääneet kokonaan purkamatta tänne ja nekin oli viime kuun viimeisellä viikolla. Käämi aloitti ne treenit tekemällä rengasta erillään radasta ja sehän sujui varsin mallikkaasti. Mitään kammoa ei kolarista siis jäänyt, mikä on tietysti oikein superjuttu. Tähtäyskin on parantunut ja rengas kesti ehjänä useamman toiston, olisiko ehkä muutaman kerran mennyt palasiksi.

Samat vanhat ongelmat toistuivat noin niin kuin muuten. Itse en malta odottaa, että koira tekisi. En ymmärrä, miten se on niin vaikeaa. Alitajunnassa taitaa kummitella ajatus siitä, että olen erittäin paljon jäljessä, jos jään odottelemaan... Pitänee nyt yrittää päästä tästä ajatuksesta pois ja olla ennemmin myöhässä, koska siitä on suunta ainoastaan tasapainoon.

Yhdet treenit jäi viime viikolta väliin, sillä viimeiset tentit painoivat sen verran päälle. Kaikkeen ei ihminen kyennyt, joten parempi vaihtoehto oli laittaa eteenpäin.

Jäljentekokurssi oli viime viikon lauantaina ja sehän oli varsin avaava kokemus! Päivä alkoi luennolla, jossa käytiin läpi sääntöjä sekä kompassin ja kartan käyttöä. Kompassin käyttö muistui yllättävän hyvin mieleen, joten nyt mielessä kummittelee vähän oman hankkiminen. Hakeuduin kurssille sen takia, että tulevaisuudessa olisi jotakin hajua siitä, miten jälkiä tehdä treenitarkoituksiin ja voin suositella kyllä lämpimästi.

Ruokatauon jälkeen päästiin tallaamaan kakkosluokan kisajälki ja sehän onnistui aika hyvin! Jälki tallattiin tietysti yhdessä ja kouluttajan johdolla, mutta itsenäisesti sai edetä ja lopulta hajonta oli 10 metrin luokkaa. Kuvassa näkyvät pyörimiset on kouluttajan kuuntelua. Valmiin kaavion avulla tallaaminen oli todella helppoa ja mulla ei ollut enää ollenkaan kompassia käytössä ensimmäisen käännöksen jälkeen. Tallattiin tähän perään vielä ykkösluokan jälki niin, että kompassia ei saanut käyttää. Se ei mennyt ihan yhtä putkeen, koska en jotenkin hahmota kaarroksia. Kokisin, että voisin joskus tallata ihan kisajäljen tämän kurssin perusteella. Varsinkin, kun kouluttajana toimi jälkituomari!

Kurssi päättyi siihen, että nähtiin osaava koira ajamassa jälkeä, jonka jälkeen oli mahdollisuus treenata omia koiria. Käämi ei ollut mukana, mutta kimppatreenejä kaavailtiin huomiselle ja ollaan sinne menossa. Hyvä mennä ennen jälkileiriä, niin saadaan kaikki hyöty irti.

Sunnuntaina käytiin retkeilemässä ennen kepon lähtöä harjoitteluun Kanadaan. Käämi sai rallattaa koko reissun irti, sillä ketään ei näkynyt missään. Hieman pelotti mahdolliset käärmeet, mutta onneksi selvittiin ilman lähempää kontaktia. Sääkin oli mitä kivoin, joten kelpasi käydä.

Tämän viikon agitreenit jäivät myös väliin, mutta suunnattiinkin möllikisoihin! Osallistuttiin sekä mölleihin että ykkösten radalle, sillä kummassakaan ei ollut keppejä, rengasta tai a-estettä. Käämi oli mitä ihanin kisapaikalla ennen kuin se hoksasi asian laidan, mutta pienetkin fiksut hetket ovat parempi kuin ei mitään. Edelleen suurin osa ajasta menee siihen, että kelpiellä on vaan niin paljon sanottavaa.

Möllirata oli varsinainen vauhtirata. Käämi jäi lähtöön hyvin, mutta luultavasti jostakin omasta olemattomasta nytkähdyksestä varasti lähdössä. Sen jälkeen se livahtikin ääntä nopeammin väärään päähän putkeen... Putken jälkeinen hyppykin osoittautui yllättävän vaikeaksi ja Käämi livahti esteen väärälle puolelle saaden kiellon ja heti perään hypyn oltuaan ääntäkin nopeampi. Yksi kielto napattiin seuraavalta putkelta, sillä Käämi ei ihan hoksannut mihin mennä. Loppurata oli sen sijaan loistava ja ihmispaljouteen vievästä loppusuorasta huolimatta se kesti hanskassa eikä lähtenyt huitelemaan mihinkään. Virhepisteitä radalta kolmekymmentä ja ihanneaika alitettiin -6,38.

Ykkösten radalle osallistuttiin ihan huvin ja urheilun vuoksi. Lähdöstä Käämi karkasi iloisesti, suoritti ensimmäisen hypyn ja moikkasi ratahenkilöä. Palasi luokse, jonka jälkeen ottikin sitten hylyn jatkamalla suoraan putkeen käännöksen sijasta. Tätä kohtaa yritettiin ties kuinka monta kertaa ja Käämi jäätyi hieman korjauksista. Ei onneksi pahemmin, sillä sain sen ilman suuria taisteluita luokse ja jatkamaan. Rata jatkui hyvin, mutta vastaan tullut mörkömuuri olikin Käämistä hurjan vaativa suorittaa. Ylitse kuitenkin mentiin hieman tuumailun jälkeen ja loppusuora olikin sitten varsin makea.

Ongelmat eivät siis rajoitu vain kotitreenihalliin, tietääpä tämän jatkossa. Radoissa oli lapuista huolimatta paljon hyvää. Käämi kulkee todella hyvin ja irtoaa silloin, kun tarve on. On myös hyvä huomioida, että nämä olivat meidän ensimmäiset epikset tälle vuodelle ja vielä heti uudessa hallissa. Käämi kävi myös aika kuumana varsinkin ennen ensimmäistä rataa, joten olen hirmu ylpeä siitä, että Käämi kykeni lähtöviivalla rauhoittumaan ja kuunteli erittäin hyvin molemmilla radoilla ilman suurempia sinkoiluita ympäri hallia. Hylyt ja kiellotkin johtuvat luultavasti ohjaajasta itsestään, joten Käämille iso kiitos.

Täytyy kyllä myöntää, että agilityn tavoitteiden suhteen ollaan ehkä laskettu hieman rimaa. Yritetään nyt saada kaikki palikat kohdilleen ja ei pidetä kiirettä virallisten kisojen kanssa. Tavoitteenahan oli saada se kakkosiin syksyllä, mutta en aio stressata tästä asiasta. Sen sijaan keskitytään pitämään hauskaa ja starttaamaan virallisissa sitten, kun tuntuu valmiilta.