Nyt mä oon frii niiku frisbee

Käämin kanssa on ehditty muutaman kuukauden aikana käydä kolmen lajin parissa. Suurta menestystä ei ole tullut, mutta ollaan kuitenkin päästy tekemään.

R A L L Y T O K O

Ensimmäiset viralliset rallytokokilpailut olivat toukokuun puolivälissä Kouvolassa. Saatiin paikka ihan tuurilla ja tehotreenattiin koetta kohti ihan urakalla. Olin todella tyytyväinen näihin treeneihin ja aika varmalla fiiliksellä lähdettiin kohti koetta.

Tuo lauantai oli ihan uskomattoman kuuma hellepäivä ja me oltiin kenties vähän turhan aikaisessa koepaikalla (tosin tarvittiin myös kisakirjan vahvistus, joten tilanne ei olisi muuttunut). Autoa ei saanut varjoon ja ensimmäiset helteet vaikuttivat koiraan yhdessä minun jännityksen kanssa. Kilpailurata oli todella mukava, ainoastaan yksi kyltti oli sellainen, jota ei osata aivan täydellisesti. Muutoin olin aika itsevarma.

No, itsevarmuus karisi heti alkujaan. Kehänauhan sisäpuolelle päästyä Käämi oli kyllä kivasti kuulolla, mutta päädyttiin uusimaan ensimmäinen tehtäväkyltti kahdesti, kun en ollut tyytyväinen. Sen jälkeen kehänlaidalla juossut koirakko saikin kelpien pongailemaan kehänauhan ulkopuolelle ja haukkumaan. Kyllähän se siinä vieressä tuli, mutta energia meni kuuntelemisen sijaan siihen haukkumiseen. Käveltiin ensimmäisen suoran päähän ja ilmoitin sen jälkeen keskeyttäväni, koska koira oli edeltävät kyltit huutanut jatkuvasti.

Harmitti ihan älyttömästi ja harmittaa hieman edelleen. 

N O S E W O R K

Toisena suunnattiin heti seuraavalla viikolla noseworkin pariin. Pitkä päivä oli tiedossa ja tänne mentiin onneksi vähän vähemmällä ohjaajan jännittämisellä.

Ensimmäiseksi tehtiin ulkoalueet. Ajoneuvoetsintä oli varsin hieno, Käämi tosin nousi takajaloilleen, mutta ei onneksi koskettanut ajoneuvoa. Laitoin Käämin kiertämään alueen seinän ja ajoneuvojen välistä, sillä alueen toisella laidalla oli heinää. En halunnut riskeerata, että ei tajuakaan, mitä ollaan tultu tekemään. Aikaa tähän meni, kun kierrettiin ajoneuvot, mutta varma löytö. Jipii!

50 p. 0 vp.

Ulkoetsintä olisi kannattanut jättää suoriltaan väliin, sillä ilmoitettiin kahden koiran tehneen tarpeensa alueelle. Ei ollut toivoakaan, kommenttien mukaan olisi kuitenkin jossakin vaiheessa saanut hajun. Merkkasi alueelle ja saatiin tästä taasen virhepisteitä... Harmitti! Jostakin syystä saatiin vielä yksi virhepiste epäselväksi jääneestä syystä.

0 p. 4 vp.

Sisäetsintä alkoi todella vauhdikkaasti. Oli oikeilla jäljillä, mutta hätäilin kun aika meinasi loppua ja ilmoitin hajun väärin. Löytyi saman seinustan siitä nurkasta, minne en pyytänyt menemään uudestaan. Virhepisteitä väärästä ilmaisusta.

0 p. 2 vp.

Laatikkoetsintään mentiin todella hyvällä fiiliksellä. Käämi oli tässä jälleen 5 nopeimman koirakon joukossa. Todella kaunis ja hieno ilmaisu! Jäi hyvä fiilis kokeen päätteeksi.

50 p. 0 vp.

Samalla linjalla siis kuin edeltävälläkin kerralla, 50/100 pistettä ja 6 virhepistettä. Tuplattiin virhepistesaldo tällä kertaa.

N Ä Y T T E L Y

Kolmannella perättäisellä viikolla suunnattiin Iitin näyttelyyn. Tuomari vaihtui Harto Stockmariin ja en varsinaisesti odottanut mitään. Kelpieitä oli kuitenkin ilmoitettu näyttelyyn vain kaksi, joten ajattelin, että ajetaan nyt kokeilemaan onneamme. Onni suosi osallistujien suhteen, sillä Käämin kilpakumppanina oli narttupentu.

Harto on kuitenkin liiketuomari, joten vaikka arvostelu on kehuva, niin tulos jäi tällä kertaa vain erittäin hyvään. Käämi kuitenkin käyttäytyi todella kauniisti, joten mietitään nyt laitetaanko toisaalle näyttelyyn.

"Oikea sukupuolileima. Ok mittasuhteet. Hyvä kallo-osa, riittävän pitkä kuono.osa. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Riittävä eturinta. Vähän suora olkavarsi. Tilava runko. Vähän pitkä lanneosa, jyrkkä lantio. Oikein kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin edestä, vähän ponneton takaa. Köyristää lanneosaa liikkeessään."

AVO EH1

Jälkitreenikausi pitäisi korkata ja kohta alkaakin pitkä kesäloma, joten siinä kyllä ehtii. Rallytokon pariin voisi palata treenien merkeissä myös, katsotaan virallisia sitten myöhemmin.

Vähän tuuria, paljon duunia

Viikon teemana oli, että käyttö onnistuu ja näyttö ei.

A G I L I T Y

Viikon agitreeneissä oli teemana "linjat, jotka eivät johda mihinkään". Meidän tekemässä ratapätkässä ei tosin kauhean haastavia linjoja ollut tarjolla, mutta saatiin silti hioa kelpien kaarroksia vähän pienemmiksi. Hiottiin sen lisäksi vähän lähtöjä, mutta Käämi on nykyisin onneksi tarpeeksi "räyhäfiiliksellä" ja kestää korjailuita erinomaisesti! Kertaakaan ei jäänyt jumittamaan, mutta karkasi muutaman kerran aika rumasti. Viilataan seuraavaksi sitten sitä.

Radan alussa ei ollut oikeastaan mitään ihmeempiä viilauksia, kutoshypyllä sitten oli. Ohjaaja käskettiin tekemään persjättö ja valssi, jotta jokainen ohjaus ei olisi takaaleikkaus. Vaikeaa oli saada valssi ajoitettua tarpeeksi ajoissa, joten Käämi valui aika pitkälle. En luota siihen, että kelpie lukitsee esteet... Saatiin me onneksi nätti pikkukaarroskin aikaiseksi!

Seuraavalla setillä tehtiin ihan estetreenin vuoksi rengaspätkää. Taas ohjaajan valssi luokattoman huono, mutta onneksi Käämi hoitaa. Renkaasta meni ensin pari kertaa sivusta, mutta paransi tähtäämistä. Hyppää kyllä turhan kaukaa, joten vaatisi enemmän itseluottamusta. Hyvinkäällä teki vieraalla renkaalla todella tarkasti, joten voi olla meidän treenihallin renkaassa jokin, mikä vähän jänskättää vaikka varsinaista rengaskammoa ei olekaan. Renkaalta mentiin taasen kohti yleisöä ja Käämi upposi erittäin loistavasti renkaan jälkeiseen putkeen uusista ihmisistä huolimatta.

Käytiin vielä jäähyttelylenkki yhdessä treenikaverin bc-nartun kanssa ja vitsi, että kelpie oli fiksu!

N Ä Y T T E L Y

Lauantaina suunnattiin kohti Kouvolan näyttelyä. Tuomarina kelpieillä erittäin tiukka Pedro Sanches Delerue Portugalista. Kolme urosta, joista yksi tavoitteli viimeistä SERTiä ja Käämi toista. Käämin ollessa ihan liian fiiliksissä kaikista tutuista, tuntemattomista ja ties mistä, se ei suostunut liikkumaan varmaan yhtään askelta hyvin. Saatiin EH ja arvostelusta päätellen tuomari ei pitänyt Käämistä oikein muutenkaan... Käämistä saatiin taasen lihava, joten tiputetaan sitten vähän ruokamäärää ja katsotaan millainen luikero sieltä oikein tuleekaan.

"Good size. Typical. Head a bit heavy. Should have better pigmentation on the eyes. Strong body. A bit overweight. Roached topline. Croup a bit round. Movement needs training. Correct coat."
EH2

P K - L A J I T

Lauantaina tehtiin näyttelyn jälkeen lyhyet agikeppitreenit, mutta kirsikkana kakun päällä tehtiin vähän pitemmän kaavan kautta vielä tottistreenitkin. Naapurissa olevat lapset nimittäin kiljuivat ja riekkuivat viiden metrin päässä omalla pihallaan, joten eihän tällaista mahdollisuutta voinut jättää käyttämättä! Käämi teki erittäin hyvää seuruuta, luoksetuloa ja eteenmenoa aika vaikeasta häiriöstä huolimatta. Toki siinä oli viilattavaa, mutta olosuhteisiin nähden loistava. Toivoa siis on!

Sunnuntaina oltiin lupauduttu esittelemään metsälajeja paimenkoiraa halajavalle ystävälleni. Käämi oli ihan liekeissä! Laitoin ystäväni tallaamaan meille jäljen sillä välin kun tallattiin kepon kanssa Käämille vielä esineruutu. Esineruutuja ollaan tehty tänä kesänä ihan liian vähän, joten kelpiellä oli into aika piukassa. Ruudussa oli neljä esinettä, kaksi pehmeää ja kaksi kovaa. Lähti ensimmäiselle pistolle todella hyvällä vauhdilla ja upposi sivurajaa pitkin ruudun loppuun asti. Pyysin takaisin ja lähetin toiselle, lähti vauhdilla ja sai hajun. jonka jälkeen nosti ja toi käteen asti.

Kolme muuta esinettä nousivat myös tasaisen varmasti eikä ohi ajanut auto vaikuttanut kelpien työskentelyyn laisinkaan, vaikka tie olikin vahingossa toisen sivurajan välittömässä läheisyydessä. Kaikki esineet toi käteen asti, ensin pehmeät ja sitten kovat. Loistava esitys!

Jäljen alku ei ollut kovinkaan siisti, mutta paransi kuitenkin ajettuaan hetken. Olen aika varma, että teki yhden kulman justiinsa eikä melkein. Yhden purkin hätäilin itse, sillä ajattelin että jatkaa matkaansa, mutta palasikin takaisin päin ja olisi ilmaissut purkin, jos se siinä vielä olisi ollut. Tarkat ja hyvät ilmaisut, selvästi poimii nyt niistä hajua eli ehkä keppien kanssa ei tule kovinkaan paljon vaikeuksia.

Onneksi ei ole niitä näyttelyitä enempää buukattu enää tälle vuodelle, joten nautitaan nyt näistä käyttölajien onnistumisista. Superhyvä fiilis jäi! Toivottavasti jatketaan viikon päästä samasta pisteestä, sillä Käämi menee taasen hoitoon ja itse käyn pienen ulkomaan reissun - toivottavasti turvallisesti.

Tän pelin nimenä on valloita maailma

Agility- ja näyttelyviikko takana.

Keskiviikon agitreenien teemana oli täsmätreeni. Tehtiin kuulemma vaikeinta treenipätkää, mitä kouluttajalla on ikinä ollut tarjolla. Käämi ehdottomasti tarvitsee juuri vastaavia kuvioita treeniin, joten innolla tartuttiin mukaan. Tämä alla oleva treeni tehtiin siis niin, että ihminen oli koko ajan yhdessä paikassa juoksemassa.

Ei me sitä nyt ihan loppuun asti päästy, mutta onnistuttiin kuitenkin selvittämään alku erittäin loistavasti! Serpentiinejä ei hirveästi olla tehty ja tiedostan sen, että Käämille sivuttaisessa linjassa olevat hypyt ovat vielä kohtuullisen vaikeita. Serpentiinillä se ei kertaakaan juossut vinohypyn ohi, joten loistavaa! Kerran se sieltä valahti mun jaloille, mutta kestettiin kuitenkin molemmat tolpillamme.

Takaisinpäin oli sitten välistävedot, jotka osoittautuivatkin aika hankalaksi. Tiesin, että väli on merkattava erittäin vahvasti, jonka seurauksena puolivalssi ei antanut mulle hirmuisesti etumatkaa. Käämi teki vähän turhan laajoja hyppykaaria ja jos tuli väliin, niin ei sitten kuitenkaan enää taipunut tai osannut vaihtaa laukkaansa niin, että olisi päässyt seuraavasta hypystä yli. Jos sen sain siitä yli, niin en ehtinyt enää seuraavalle hypylle näyttämään väliä. Helpotettiin kääntämällä keskimmäistä hyppyä auki, mutta ei ottanut vääntyäkseen oikealle puolelle.

Onnistuttiin siis kuitenkin serpentiineissä ja melkein välistävedoissakin! Välistätyönnöt jäivät siis kokonaan pois.

Tehtiin loppuun nopeat A-tsekkaukset ja katsotaan, mihin suuntaan lähtee rakentumaan.

Perjantaina ajeltiinkin sitten Joensuuhun kaksipäivästä näyttelyä varten. Kolme näyttelyä tälle kesälle katsoin ja toiveena oli kolme sertiä putkeen, mutta eihän se nyt tietenkään ihan niin mennyt... Noh, näyttelykalenteri täydentyy kotimaalla sitten ensi kesänä.

Lauantaina oli KV-näyttely ja aikamoinen helleaalto helli Suomea. Äkillinen elohopean nousu vaikutti Käämin esiintymiseen aika lailla, sillä ihan yhteisellä sivulla ei oltu. Tästä syystä jouduin esittämään Käämin kyykystä, kun se ei meinannut millään ottaa kontaktia muhun. Tuo alla oleva kuva on oikeastaan ihme, vaikka siinä seisookin luomuna ja erittäin huonosti.

Tuomari oli Anne Smith Gibraltarilta ja hän antoi Käämille sileän ERIn. On oltava kyllä hieman eri mieltä tuomarin arvostelun yhdestä pienestä kohdasta, sillä en omasta koirastani saa itse lihavaa tekemälläkään. Lihasta siltä löytyy ja painoa sitä myöten 23kg, mutta se oli tämän tuomarin mielipide. Liekö ollut uroksilla arvostelussa maininta samasta asiasta, kun yhdellekään urokselle ei jaettu SA:ta? 

"Very nice type. Nice expression and head. Good neck and angulation. A little overweight today. Movement erratic (iratic?).
AVO ERI1

© Satu Vanhanen, kiitos!

Sunnuntaina helteen tilalle oli tullut kylmähkö tuuli. Yhteistyön löytämiseksi otin autosta mukaan patukan ja tehtiin ennen kehää vähän tottisjuttuja, muun muassa paikkamakuuta hihnassa. Yhteinen fiilis löytyi ja päätin unohtaa koko sertipaineen, sillä varmaan lauantai oli osaksi mun jännitykseenkin reagoimista.

Sunnuntain tuomari oli todella mukavan oloinen nainen, joka omasta mielestään oli kuulemma tiukalla päällä. Suomessa on ilmeisen tasokkaat belgit siinä tapauksessa, sillä erittäin vaaleanpunaista lappua sieltä nousi. Toivoa siis ekaan SA:han oli! Varsinkin, kun paremmat kamerat olivat visusti kotosalla.

Kehässä Käämi oli ihana. Se moikkasi tuomaria, mutta ei ylitsepääsemättömällä rakkaudella. Lauantai luultavasti painoi takana, joten ihan hyvä vaan. Hillitsi hieman. Liikkeet ei tänä viikonloppuna oikein ottaneet onnistuakseen kunnolla, mutta Käämillä on selkä luultavasti taas hieman juntturassa. Käydään oikomassa kelpie mahdollisimman pian ojennukseen. Tästä jumista se seisoi takajalat alla.

Marion Ten Cate Alankomaista saneli ihan hurjan pitkän arvostelun. Ihmistä pidettiin aika pitkään jännityksessä, mutta Suomen sertitilikin on nyt auki! Käytiin vielä Terran kanssa juoksemassa kertaalleen kehä läpi ja Käämi sai ottaa vastaan vihreän ruusukkeen. Paremmin kuin hyvin, sillä päästiin kotia kohti. Onnea vielä Elisalle ja Terralle SERTistä!

"Nice size masculine dog with typical head. Muzzle is shorter than skull. The lack of pigment around eye is disturbing expression, but shape is correct. Nice front angulations. Good depth of chest. Slightly rounded in croup so he stands feet under body. On the move could have more drive. Still very able of working."
ERI1 SA PU1 VSP SERT

Jälkitreenit jäi viime viikolla välistä, mutta annettakoon anteeksi. Pitää koittaa tehdä tälle viikolle kaksi.

© Satu Vanhanen, kiitos!

Sun hymystä mä voimaannun

© Tiia Hämäläinen | http://tollerwich.pic.fi

Helatorstaina kutsui Hakunilan urheilupuisto ja kelpieiden erikoisnäyttely!

Aamukuudelta sitä hieman kyseenalaisti taasen tätä näyttelytouhua, varsinkin kun edellisen päivän kenraali oli ollut aika kamala. Käämi pakattiin kuitenkin autoon ja lähdettiin huristelemaan kohti pääkaupunkiseutua.

Hakunilassa autosta ulos tuli villi ja vallaton Käämi, jolla oli ihan älyttömän paljon asiaa. Haukkuminen on alkanut vasta vähän aika sitten ja iskee kyllä jonkun verran omaan hermoon, sillä kaikkea ei tarvitsisi kommentoida. Luojan kiitos kehässä Käämi malttoi olla hiljaa, mutta kehän laidalla se piti huolen siitä, että hänet kyllä huomaa kaikki paikallaolijat. Häkissä se piippaili muutamaan otteeseen, mutta onneksi rauhoittuu kuitenkin sinne.

Ennen avointa luokkaa oli kaksi pentua ja kuusi nuorempaa urosta, joten Käämin kanssa päästiin tositoimiin suhteellisen nopeasti kehän alun jälkeen. Tuomari oli nuorempien kohdalla ollut erittäin tiukka erinomaisista ja sama linja jatkui 11 koiran avoimessa luokassa. Käämi oli kolmanneksi viimeisenä rivissään, mutta ei kiinnittänyt huomiota edessään tai takanaan olleeseen koiraan. Tämä oli mun mielestä jo puoli voittoa, varsinkin kun Käämi vielä ravasi kohtuullisen hyvin kahden koiran välissä. Ihan älyttömästi kun ei olla näitä näyttelyjuttuja treenailtu.

Yksilöarvostelussa Käämi ei nyt ihan käyttäytynyt niin kuin soisi, mutta ei kuitenkaan hypännyt tuomaria vasten. Käämi mieluusti vain kiemurtelisi mun otteesta pois, sillä moikkaisi häntä kopeloimaan tulleen ihmisen vähän liiankin lämpimästi. Seisoi arvosteltavana kuitenkin hihna löysällä ja korvat pystyssä ihan superhyvin, vaikka tietysti ei ihan tasan samoilla jalansijoilla kestäkään. Lahteen verrattuna tämä oli ihan älytön parannus, sillä siellähän Käämi ei ottanut muhun kontaktia ollenkaan ja jouduin seisottamaan sen kyykystä. Hylätään ne hallinäyttelyt nyt kokonaan ja käydään vain ulkona.

Käämi sai erittäin hyvän, joka oli ihan loistava tulos tällä tuomarilla! Avoimessa luokassa ainoastaan yksi koira sai erinomaisen, joten päästiin vielä kilpailuluokkaan. Teki mieli itkeä onnesta, Käämi seisoi paikallaan löysällä hihnalla ja napitti mua. Harmittaa, ettei seisomakuvaa Käämistä löytynyt. Tuomari kävi vielä koskemassa koiria kuonoon ja herranjestas, Käämi seisoi tuijottaen mua täsmälleen niillä jalansijoillaan ilman ponkaisemista tuomarin nenää kohden. Teki mieli tuulettaa ja hymy ylettyi korvasta korvaan!

Kilpailuluokassa saatiin juosta aika monta kertaa kehän ympäri ja jokaisella kierroksella Käämin ravi parani paranemistaan. Yksilöissä se ei ollut mun mielestä ravannut läheskään niin hyvin kuin voisi, joten mielelläni juoksutin useampaan kertaan ympäri. Sieltä se mun pieni kelpie poimittiin ensin jatkoon ja sen jälkeen muiden erittäin hyvän saaneiden etummaiseksi, joten Käämi oli avoimen luokan toinen. Siinä vaiheessa saikin jo vähän tuulettaa, sillä sijoitus noinkin suurikokoisesta luokasta oli ihan uskomattoman hyvin ja vaikka erittäin hyvällä ei nykyisin mitään saakaan, niin erkkarisijoitus on aina erkkarisijoitus.

Hengailtiin oman vuoron jälkeen ihan liian monta tuntia, mutta onneksi erkkarissa tapaa kivoja ihmisiä, niin mikäs siellä hengaillessa.

Marie Colyer, Australia, Kennel Windgari

2 years old chocolate male. Good head, good ears. Good lenght of the neck. Good front. Would prefer better drive behind. Good depth of the chest.

AVO EH2

Lahti KV

Lahden näyttelyssä pyörähdettiin viime sunnuntaina. Käämillä oli virtaa hieman liikaakin, mutta ei tullut yllätyksenä. Jouduin seisottamaan Käämin kyykystä käsin, mutta onneksi tiukka tuomari tykkäsi siitä huolimatta.

SA varmaan taas käyttäytymisestä kiinni, joten SERT taas niin lähellä, mutta niin kaukana! Vanhoilla säännöillä Käämi olisi ollut uroksista toiseksi paras. No, uutta ilmottautumista kehiin, kyllä se sieltä vielä tulee.

Hanne Laine Jensen

"Up to size. Good length. Strong body. Masculine wedge shaped head. Acceptable ears. Good eyes. Strong fore face. Strong bite. Good neck, topline and tail. Moderate angulation front and near. Good bones and feet. The movements are round but should be more stable. Good coat and collar."

NUO ERI1

Mä olin sama honkkeli joulukuus

Vuoden näyttelyt päätettiin tänään Porvoossa ja samalla hyvästeltiin junioriluokka.

Tuomarina oli irlantilainen Colm Hastings ja hänelle voisin tulevaisuudessa viedä Käämin uudelleenkin.

"Lively young lad with good outline. Excellent temperament. Good eye, bite & earset. Plenty bone & substance, still work in progress. Would benefit from ring craft classes. He is nice dog."

JUN ERI1

 SA jäi valitettavasti uupumaan ja täytyy myöntää, että hieman toki harmittaa. SERT olisi nimittäin tullut Käämille, jos se olisi SA:n saanut. Arvostelu on kuitenkin sen verran ihana ja Käämin näyttelypaikkakäyttäytyminen yhdeksän puoli kymmenestä, joten lähdetään sertijahtiin sitten ensi vuonna. Käämin luonnetta on kehuttu nyt kolmessa virallisessa näyttelyarvostelussa, tosi kiva juttu!

Käämi oli kehässä tosi kiva, ehkä hieman jo väsynyt odottelusta, vaikka vietti aikaansa omassa häkissä. Taisi liikkeessä haukahtaa muutaman kerran, mutta muuten ravasi todella nätisti. Seisoa ei ihan malttanut samoilla sijoillaan kauhean pitkään, mutta omaan silmään esiintyi ihan edukseen. Tuomarin Käämi otti vastaan omana itsenään, mutta malttoi kestää suurinpiirtein maan tasalla ja olla murtamatta tuomarin nenää.

Muutenkin näyttelypaikalla Käämi käyttäytyi todella erinomaisesti. Oli kiinnostunut muista kyllä ja haukkui muutaman kerran, mutta luopui ja hiljeni käskystä. Häkissä oli hiljaa myös silloin, kun en ollut lähettyvillä. Oikein mukava näyttelykaveri!

Kun lystinpito vallan saa

Take a Kelpie, they said, it'll be fun, they said.

Onhan se pääasiassa, mutta kun samana päivänä jätetään jäljet takareiteen ja vuodatetaan verta oikean käden keskisormen kynnen alta, niin huumori loppuu. Onneksi kuitenkin viikon aikana on ollut paljon hyvääkin, aloitetaan vaikkapa viime perjantain agitreeneistä.

Aloitettiin pelkällä puomitreenillä ja nopeasti se alkoi parantua. Hyödynsin OneMind Dogsin ilmaiskuukauden ja kävin sieltä poimimassa muutaman vinkin ja tehtiinkin sitten Käämin kanssa niin, että oli hihnassa ettei päässyt palkalle. Lelusta kiihtyy liikaa, joten palkkasin ihan vaan namilla. Nopeasti alkoi siirtää fokusta eteen ja kesti paikoillaan. Tarvitaan kuitenkin lisää duunia ehdottomasti.

Rataakin tehtiin, mutta puomin jälkeiseltä hypyltä. Vinohypyt tosi hyvät, haki putken hyvin ja tuolle 8 hypylle kokeilin kahta eri versiota. Toinen oli niin, että olin valmiina vastaanottamassa putken puolella ja toisella kerralla takaaleikkasin. Ehdottomasti nopeampi takaaleikkauksella, vaikka hakee putken todella hyvin. Irtoaminen ei tuota ongelmia, kokosi tosi hyvin itsensä takaisinkäännökseen ja 13 ei tuottanut ongelmia. Varsin onnistuneet fiilikset. Rimat alkaa olla jo 40-45 cm ja teki se muutaman kerran 50cm. Hyvällä tekniikalla hyppää ainakin toistaiseksi!

Kuva, jonka breezled (@breezled) julkaisi 3. 09ta 2016 klo 8.41 PDT

Viikonloppu vietettiin äitini luona ja käytiin kiertämässä yhtenä päivänä noin 9km lenkki. Sisäinen paimen muistuttaa tälläisillä lenkeillä itsestään, kun autoja ei tule vastaan kuin harvakseltaan. Kaupungissahan tämä ei reagoi enää ollenkaan autoihin, nyt sain palautella vähän maan pinnalle takaisin. Uskoi onneksi kerrasta ja meni kontaktissa ohi loppumatkan. Huoh. Joskus muistuttaa, että on vasta 15 kuukautta. Annoin rallatella vielä hetken matalassa rannassa, missä tosin vaan kahlaili.

Maanantai otettiin ihan iisiä, tiistaille oltiin ilmoittauduttu rallytokon ratatreeneihin, mihin ei kuitenkaan sitten mun ollessa kipeä päästy. Kelpielle oli kuitenkin pakko keksiä aktiviteettia, niin käytiin kahden tunnin hidastempoinen maastolenkki. Keskiviikkona ajeltiin mätsäriin kenraaliharjoituksiin, ja no... Sanotaan nyt niin, että hyvää ja huonoa tasaisessa suhteessa. Käämi on keksinyt, että haukkuminen on kivaa ja varsinkin alkuinnostuksissaan tykkää käyttää ääntänsä aika paljon. Lopetti kuitenkin suuremman hölmöilyn ja alkoi ottaa kontaktiakin. Parikehässä mieluusti olisi murtanut tuomarin nenän, kun ihmiset on maailman parasta, ja sai ihan oikeutetusti sinisen nauhan. Pitkä odottaminen tuotti lisää haukkua, mutta onneksi keskittyi omiin puuhiinsakin. Sinisten kokoomakehässä seisoi kuitenkin hienosti, lämmintä kättä ja pikapikaa kotiin. Onneksi saatiin torstaina kuitenkin vielä kenraalin päälle kenraalit ja muutama ihminen kävi kopeloimassa Käämin. Palautettiin kelpie lisäksi ruotuun Elvin kanssa lenkkeillen. Kysehän ei ole siitä, etteikö antaisi katsoa. Ei vaan malta olla paikallaan ja haluaisi pussata puhki.

Tälle päivälle mietiskelin vähän vapaapäivää, mutta koska eilinen oli loppuen lopuksi aika kevyt pikaisine kopelointeineen ja lenkkeineen, niin käytiin sitten kuitenkin pikaisesti agilityhallilla.

Ykköshypyn ja putken väli oli aika tiivis, mutta kääntyi todella hyvin välistä. Hallille oli tullut uusi keinu ja siitä muodostuikin Käämin uusi lemppari. Keinulle tekee oikein loistavat kontaktit, jää tosin keskivaiheille toistaiseksi odottelemaan, että lauta laskee. Muuri oli täysikokoinen ja ensimmäisellä kerralla sain huijattua yli, toisella kerralla iski rimakauhu. Muutaman toiston jälkeen suoritti muurin taas osana rataa. Vitosputken päätä ei millään meinannut löytää, siihen kohtaan ei osu valoa ja putki on väritykseltään sininen, liekö se syynä. Jäin itse odottelemaan tuon seiskahypyn luo ja vippasin sen siitä yli, suoritti niillä parilla toistolla joka kerta kutoshypyn ilman ongelmia ja ei tiputellut rimoja missään vaiheessa. Seiskalta kokosi itsensä tosi hyvin kasille.

Pidettiin tauko ja yritin miettiä pääni puhki tuon 11-12-13-14 kanssa. Takaaleikkaukseen en olisi mitenkään kerennyt, joten se suljettiin pois. Persjättöä kokeilin, ensimmäisellä toistolla ei onnistunut, toisella toistolla onnistui. Valssiakin kokeilin ja taisi mennä kaikista sujuvammin sillä, kun pystyin varmistamaan, että hyppää kahdentoista. Lopetettiin putkeen ja loppupätkässä ei sitten ongelmia ollutkaan.

Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis treeneistä eikä taaskaan tarvinnut kauaa tehdä. Osaa kyllä niin uskomattomia juttuja, vaikka mitään vippauksia esteen yli en ole koskaan tehnytkään. Hieno Käämi! Kennel-Rehun auton kautta kotiin ja odottelemaan huomista näyttelypäivää pelonsekaisin fiiliksin...

Vaihdetaan maisemaa ja seilataan satamasta ulapan kautta satamaan

Näyttelymatka 22.4.-24.4. - Osa 3

Sunnuntai-aamuna oli taas aikainen herätys, sillä näyttelyssä alkoi kehät jo yhdeksältä. Käämi pääsi avaamaan kehän numero viisi ja oli kyllä vähän turhan villillä tuulella. Tämän päiväinen vanhempi herrasmies halusi, että näytän hammaskaluston itse, ja eihän siitä meinannut sitten tulla mitään Käämin ollessa paljon väsyneempi kuin lauantaina. Ilmeisesti tuomari sieltä jotakin kuitenkin näki.

Käämi liikkui sunnuntaina paljon paremmin ja netissä oli kirjoiteltu Nebojsa Savicicin olevan jonkin verran liiketuomari. Omasta sähläämisestä johtuen saatiin tältä päivältä erinomainen. Harmittaa jonkun verran, mutta syyttää voin täysin omaa handlaamistani. Käämi seisoi aavistuksen heikommin kuin lauantaina, mutta luulen kahden reissupäivän painaneen jo sen verran, että annettakoon anteeksi.

Normal size. Correct teeth. Long neck. Good downline. Correct angulation. Balanced movement. Presentation must be better.

ERI1

Nyt täytyy harkita, että lähdenkö yrittämään ennen marraskuuta kahta juniorisertiä. Yhden olisin vielä voinut metsästää, mutta kaksi on jo hankalampi. Olen kuitenkin tyytyväinen yhdestä sertistä ja sunnuntain erinomaisesta. Käämi esiintyi niin hyvin ja oli näyttelypaikalla molempina päivinä todella fiksu. Purkaa omaa jännitystään luultavasti sillä säheltämisellä ja väsyneenä sählää vielä enemmän. Veeran vinkkien avulla aletaan nyt tekemään tälle asialle jotain, onneksi koira on vasta noin vuotias.

Näyttelypaikalta lähdettiin sitten pikkuhiljaa valumaan kohti Tallinnaa ja iltalaivaa. Päätettiin tehdä Rakveressa pieni pysähdys ja käytiin syömässä siellä. Rakveren asiakaspalvelusta muuten todella paljon kiitosta, meitä palveltiin iloisesti ja koko henkilökunta tervehti. Voisi harkita seuraavaa näyttelymatkaa tänne. Syömisen aikana oli harmittavasti alkanut satamaan vettä, joten käytiin tsekkaamassa Rakveren linna autosta käsin. Pysähdyttiin nelikaistaisella käyttämään koirat metsässä ja pakattiin märät koirat autoon.

Tallinnassa oltiin hyvissä ajoin, joten kerettiin sielläkin hieman pyörimään. Check in tehtiin jo kuudelta, mutta mikäpä siinä autojonossa ollessa. Tallinnassa satoi räntää, että oli kyllä ihan hyvä päätös ajella aikaisin odottamaan laivan lähtöä, olisi voinut olla hivenen jännittävä kotimatka!

Laivaan meidät lastattiin hyvissä ajoin ja päästiin kotimatkalle itseasiassa jopa etuajassa! Merenkäynti ei todellakaan ollut enää tyyni ja mukava, vaan laiva keinui jonkin verran aallokossa. Autokansien ovien aukeamista odotellessa erään auton varashälyttimet laukesivat ainakin kahdesti. Autolla vastassa oli kaksi ihan unessa ollutta kelpietä. joten omistajaa taisi häiritä enemmän monta minuuttia tööttäilevä auto.

Helsingin päässä ajokeli oli ihan hirveä ja vettä satoi ihan kaatamalla. Ei hirveästi huvittanut ajaa 120 kilometrin tuntivauhtia kotiin. Loviisan kohdilla vesisadekin jo laantui sellaisiin mittoihin, että uskalsi ajaa nopeusrajoitusten mukaan kotiin asti. Olin laskeskellut, että päästäisiin saman vuorokauden puolella kotiin, mutta kävin nukkumaan puoli kaksi.

Käämi on ollut hieman väsynyt tämän reissun jälkeen. Varmasti pientä kelpietä henkisesti kasvattava kokemus. Onneksi meidän näyttelyreissu sujui näin helposti ilman mitään ongelmia, joten harkitaan uutta ulkomaan matkaa vähän myöhemmin.

Iso kiitos meidän reissuseuralle! 

Ei juutu paikallee, mä kuulun maailmalle

Näyttelymatka 22.4.-24.4. - Osa 2

Lauantai-aamuna suunnattiin aamulenkille läheiseen puistoon, jonka jälkeen pitikin suunnata jo näyttelypaikalle. Meidän kehä oli puolen päivän jälkeen ja käytiin ensimmäiseksi ilman koiria katsomassa näyttelyhallia, joka oli todella pieni. Käytiin hakemassa koirat autosta ja suunnattiin katsomoon istumaan, jossa sai koirille hyvin omaa tilaa. Ihmeteltiin siinä, että olisiko koirien papereita pitänyt näyttää jossakin, mutta ainakaan näyttelynumeroissa ei ollut mitään merkintöjä ja hieman ylempänä istuneet suomalaiset heeleriomistajat totesivat, etteivät hekään olleet näyttäneet, niin ei sitten lähdetty ihmettelemään uudestaan.

Omaa vuoroa odoteltiin ehkä kymmenisen minuuttia ja Käämi meni iloisin mielin kehään. Tuomarina oli serbialainen Vojislav Al (Daghistani). Käämiä on kerran arvostellut miestuomari, mutta ei mitään ongelmaa. Hampaiden näyttäminen olisi pitänyt suorittaa itse, mutta tuomari onneksi päätti katsoa hammaskaluston koiralta itse, joten selvittiin ilman kummempia sähellyksiä. Hirveän kauaa ei kyllä arvosteltavina seisottu, mutta Käämille ojennettiin juniorisert! Päästiin vielä kisaamaan Donin kanssa rodun parhaasta, joka meni vanhemmalle ja viisaammalle, onnea vielä!

Olin koiran käyttäytymiseen niin tyytyväinen. Se olisi voinut liikkua paremmin, liikkeistä mainittiin arvostelussakin, mutta se ei riehaantunut tuomarista ylitsepääsemättömän paljon ja seisoi paikallaan napittaen minua eikä kaikkea muuta näyttelypaikalta löytyvää. Superjätkä!

Full and complete bite. Typical type for breed. Correct height. Enough dup chest. Topline in movement must be better. Should be better balanced in the movement. Nice happy temperament.

ERI1 SA PU2 JUN-SERT ROP-JUN

 

Hengailtiin näyttelypaikalla sitten vielä tovi, kun ajateltiin ensin jäädä ryhmään sekä junior best in show -kehään, mutta todettiin niiden alkavan sen verran myöhään. Vesisade kerkesi onneksi pikkaisen laantua tämän ihmettelyn aikana, joten suunnattiin valokuvaamaan Narvan linnan pihalle. Koirakieltomerkit huomattiin vasta poistuessa, sillä ne olivat avoimessa ovessa hieman näkymättömissä. No, meitä ei kukaan tullut häätämään sieltä pois ja kaksikko ei suurta tuhoa saanut aikaiseksi.

Palkintokuvien jälkeen omistajat suuntasivat pienelle shoppailukierrokselle ja taitaa olla niin, että pankkitiliä ei ennen kuun loppua edes vilkaista. Käytiin syömässä eräässä pastapaikassa ja edellisenä päivänä mäkkärin autokaistan myyjä edes yritti palvella englanniksi. Saatiin kuitenkin ruuat naaman eteen, syötiin ja suunnattiin kaupan kautta takaisin tien päälle. Käytettiin koirat metsässä juoksemassa kotimatkalla.

Illalla käytiin vielä nopealla lenkillä ja koirat saivat hieman käydä rannan puolella. Harmitti, ettei tullut mieleen ottaa kameraa mukaan, sillä vaikka aurinko oli jo laskenut, niin kaksikosta olisi saanut hauskoja rantakuvia pikkaisen punertavaa taivasta vasten. Illalla tosin sateli vettä, joten siksi kameraa ei tullut otettua mukaan, Pakattiin kamppeet aamun poistumista ajatellen ja suunnattiin nukkumaan. Sunnuntaina aloitettiin nimittäin koko tsembalot...

Sertinälkä...

Pitää uskaltaa ja pitää riskeeraa huolimatta mitä siit seuraa

Narvan näyttelyreissu on takana ja kyllä vaan kolme päivää riittää viemään mehut niin koirasta kuin sen omistajasta. Rankka, mutta onnistunut reissu!

Agilityn kanssa ei palailtukaan viime viikolla, vaikka toisin lupasin, sillä en ottanutkaan tietokonetta Viron puolelle. Käämi oli hieman tuulella räyh, joten otettiin ihan vaan yksinkertaisia hyppy-putki -kuvioita toisessa päässä rataa. Puomikammo on muuten historiaa, jätkä teki täysikokoista puomia ihan ilman mitään miettimisiä.

Näyttelymatka 22.4.-24.4. - Osa 1

Näyttelyreissu starttasi perjantai-aamuna kello 5:30 ja onneksi meistä edes toinen on iloinen näinkin aikaisin aamulla. Käämi kaivoi kotipihassa heti ensimmäiseksi muovikassista oman lelun ja leikki itsekseen siihen asti, kunnes Veera ja Doni saapuivat noutamaan meidät ja suunnattiin kohti 10:30 lähtevää laivaa. Omistajan yöunet jäi vähän vähäisiksi, mutta pieni jännitys pitää kuskin hereillä. Käämi veteli sikeitä koko automatkan, onneksi se on tottunut automatkustaja.

Kahden tunnin laivamatkan jälkeen kyllä hieman jännitti se, että miten Käämi on laivareissusta selvinnyt. No hyvinhän se, ihan unisena katsoi häkistään, että ai te tulitte jo, mihin me ollaan muuten tultu? Merimatka oli Tallinnan suuntaan onneksi aurinkoinen ja suht tyyni.

Automatka Tallinnasta Narvaan oli onneksi todella helppo ja Tallinnan jälkeen pääsee ajelemaan nelikaistaisella tiellä, joka oli hyvin samanlaisessa kunnossa, mitä Suomen valtatiet. Kummastusta herätti ainoastaan se, että tuolla ei harrasteta samanlaisia ramppeja, vaan jos haluat vasemmalle johonkin kohteeseen, niin teet u-käännöksen. Nelikaistaisella. Me ei näitä u-käännöksiä onneksi jouduttu tekemään, olisi voinut hieman mennä sormi ensimmäisellä kerralla suuhun. Navigaattori oli muuten ihan ehdoton vekotin tällä reissulla.

Pysähdyttiin menomatkalla pysäköintialueelle, jossa kelpiet pääsivät vähän jaloittelemaan viereiseen metsään. Teki kyllä mieli siirtää koko reissun metsät tänne Suomen puolelle, ei nimittäin hirveästi mäkiä näkynyt ja metsät olivat todella helppokulkuisia myös metsäteiden ulkopuolella. Olisi kelvannut tallata vaikka mihin asti ilmeisesti autojen ja mönkijöiden tekemiä metsäteitä pitkin.

Jaloittelun jälkeen suunnattiin meidän majoitukseen, joka sijaitsi Narva-Jõesuussa. Olin varannut meille Booking.comin kautta apartment -tyyppisen ratkaisun jo ihan senkin perusteella, että meillä oli kaksi koiraa ja hotellihuone olisi voinut käydä hieman ahtaaksi - varsinkin, kun Käämi ei oikein millään malttaisi jättää Donia rauhaan. Onneksi pojat kuitenkin tulevat toimeen ilman mitään rähinöitä. Asunto osoittautui kuviensa mukaiseksi ja varsin onnistuneeksi valinnaksi, mutta ensivaikutelma oli kyllä hivenen pelottava. Porraskäytävä oli nimittäin hyvin askeettinen ja koko talo suoraan Neuvostoliiton ajalta. Siihenkin onneksi tottui ja ei minulle ainakaan jäänyt huonoa sanottavaa valinnasta. Majoituksesta oli noin 15 minuutin matka näyttelypaikalle ja sen vähän mitä Narvan kaupunkia kerkesi nähdä, niin ajomatka ei haitannut pätkääkään.

Asunnolle tultua toivuttiin hetki matkasta ja sen jälkeen suunnattiin koirien kanssa lenkille Viron ja Venäjän erottavan joen varteen. Käämi painui suorinta tietä veteen, joten mitään vesikammoa ei taida enää löytyä. Käveltiin koirien kanssa sitten myös Itämeren rantaan. Ei käyty kuitenkaan rantahiekan puolella, kun trafiikkia oli rannalla aika paljon. Asunnolle palattiin sitten hieman sivukujia ja hieman itseä pelotti, kun jokaisella pihalla oli joko yksi tai useampi vahtikoira. Aitoja hieman silmäillessä sai vaan toivoa, että otukset kestäisivät oman pihan puolella, kun sitä päälle tulevaa tiibetinmastiffia ei oikein saa siitä poiskaan... Selvittiin kuitenkin hengissä ja päätettiin, ettei sitä kautta enää ainakaan kierretä.

Lenkin jälkeen ajeltiin Narvan puolelle kauppaan ostamaan aamupalat ja hieman ruokaa lauantaille. Käytiin hämmentämässä McDonald'sin autokaistalla nuorta miestä, kun kaksi suomalaista naista tulee tilaamaan englanniksi. Saatiin melkein sitä mitä tilattiinkin, ainoastaan Veeralle annettiin kaksi väärää dippiä. Kämpille takaisin saavuttua suunnattiin aika nopeasti nukkumaan ja valmistautumaan ensimmäiseen näyttelypäivään...

Sä saat mut tekemään asioita joita muut ei saa

Viime lauantaina miitattiin yhtä Käämin veljistä sekä toista siskoa agilitytreenien merkeissä. Oli hauskaa huomata, että sisaruskatras on kyllä hyvin toistensa kaltaisia ja samanlaisia piirteitä löytyy hyvin paljon niin luonteesta kuin ulkonäöstä. Tunnistaa kyllä, kun vastaan tulee.

Käämin kanssa tehtiin ratapätkää, jolle saatiin vähän takaaleikkaustreeniä. Ei oikeastaan mitään ihmeempää sanottavaa, kääntyy oikeaan suuntaan ja vauhdilla. Muutaman kerran jouduin tosin näyttämään seuraavan hypyn lähempää. Videota olisi, mutta YouTube antoi minuutteja yli 300 ja en ole oman nettini ääressä pariin päivään.

Madallettiin myös puomia, kun sen kanssa on ollut niitä ongelmia. Matalana ei mitään ongelmaa, kuten arvata saattaa. Stoppaa todella hienosti 2on2off:iin kontaktipinnalle, tosin fokusta pitäisi oikeasti saada sinne eteen. Pitää yrittää päästä oikeasti korkeussäädettävissä olevalle puomille tekemään niitä treenejä ja tiputtaa koko esteen kokoa.

Sunnuntaina suunnattiin Imatran KV -näyttelyyn. Sisänäyttelyt ei ole kyllä mun juttu sitten pätkääkään, joten Narvan reissun jälkeen jättäydytään sellaisista geimeistä luultavasti pois määrittelemättömäksi ajaksi. Häkkikäyttäytyminen oli Käämillä erinomaista, vähän se siellä kitisi oman kehän jälkeen, mutta muuten oli hiljaa! Navigointi sen sijaan ulko-ovilta hallin toiseen päätyyn oli tuskaisaa ja kelpiellä korvia pyöreät nolla.

© Anne V.

Tuomarina meillä oli Dagmar Klein ja hän saa minulta kyllä kaikki kehut! Todella positiivinen ja iloinen tuomari, joka on ystävällinen koirille. Käämi heitti yksilöarvostelussa näyttelykehään selälleen ja riemastui tuomaritädistä todella paljon. Juu, tässä tää mun ei-missään-koskaan-käynyt. Saatu arvostelu on kyllä taas ihan koiran näköinen.

Correct type. Correct construction of the head. Correct stop and ears. Correct typical bones. Topline should be more level. Correct angulation. Nice temperament. Needs more ringtraining. 

JUK EH3 

Harmittaa taas niin paljon, että Käämi on kehän ulkopuolella ihan erilainen. Aluksi oli ajatus, että kasvattaja olisi vienyt Käämin kehään, mutta koira päätti fokusoitua hyvin vahvasti ilmeisesti mun taustajoukkoihin, joten vaihdettiin lennosta esittäjää. Mätsärikehässä se käyttäytyi kyllä, mutta virallisissa koira taitaa reagoida aika vahvasti mun omaan jännittämiseen ja silloin ne korvat häviävät. En tiedä, pitää yrittää saada joku zen-moodi itselle kehään ja tehotreeni kehäkäyttäytymiseen ennen Narvan reissua.

Ennen sua niin paljon puuttui, kunnes sitten kaikki muuttui

Roudasin Käämin perjantaina hoitoon isälleni ja suuntasin itse parin päivän reissulle Helsinkiin! Reissu osoittautui erinomaiseksi seuran ja aktiviteetin osalta, joten kesä tulisitko pian, niin pääsisi uudestaan.

Palataan erääseen reissun yksityiskohtaan kuitenkin vähän myöhemmin, sillä ensiksi voisin purkaa Käämiin enemmän liittyvän kokemuksen tältä päivältä. Pellossa muutaman päivän eläneen kelpien kun vie mätsäriin, niin tulos voi olla vähintäänkin mielenkiintoinen. Hoidossa Käämi ei suinkaan ole levännyt, vaan on päässyt touhuamaan pari kuukautta vanhemman koiran kanssa niin lentokentällä juosten kuin sisällä leikkien. Unohtamatta, että Käämi kävi korjailemassa lentokoneita kaksin isäni kanssa. Jo valmiiksi väsyneen koiran vieminen mätsäriin oli siis vähintäänkin extremeä, jo senkin osalta että kelpie sai kurinpalautuksen ensimmäisellä 10 minuutilla...

Olin ilmoittanut Käämin ennakkoon ja oltiin pentujen lucky number two. Käämillä on aikaisemmin ollut suunnatonta mielenkiintoa edessä juoksevaan, mutta tällä kertaa ei muita kehässä nähtykään! Aivot, oletteko saapuneet? Olisi voinut ravata kauniimminkin, mutta ihan mukiinmenevästi se kulki. Seisoi paikallaan, tuomari piti moikata tuttuun tyyliin ja nappasi sinisen nauhan.

Tästä alkoi meidän ikuisuudelta tuntunut odotus, jonka Käämi hoiti kotiin erinomaisesti. Käämi makasi suurimman osan kaksituntisesta joko mahallaan, kyljellään tai selällään. Ei ollut juurikaan kiinnostunut muista koirista tai ihmisistä ja oli koko ajan hiljaa. Jos odotus olisi jatkunut yhtään sen pidempään, niin Käämi olisi kerennyt nukahtamaan. Nyt se torkkui hetken silmät kiinni, kunnes taas mentiin.

Sinisten kokoomakehässä puristettiin kelpiestä viimeiset mehut. Seisoi iloinen virne naamallaan täydellisimmin ehkä koskaan. Harmittavasti kaikkia ei juoksutettu yhdessä, joten tätä treeniä ei saatu. Kenraaliksi kuitenkin erinomainen ja tuo ulkona ollut kevätpäivä kyllä kruunasi kaiken. Käämi loisti vähintäänkin yhtä kirkkaasti ;) Ja nimenomaan loisti, tällä hetkellä sitä ei luultavasti herättäisi mikään mahti maailmassa.

Mutta, se Helsinkireissu. Pääsin vihdoin ja viimein Luonnontieteelliseen museoon! Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, niin upeita eläimiä maapallolta löytyy. Alla hieman kuvamateriaalia museosta ja tästä lisää.

Unelmat on suurii, niiden eläminen tyyristä

Näyttelypäivä ohi ja ei kyllä hetkeen tee mieli lähteä mihinkään, ainakaan yksin. Päivään mahtui vähän huonompiakin juttuja, mutta onneksi Käämin kohdalla voin sanoa, että se oli mallikelpoinen kelpo.

Näyttelypaikalle saavuin jo 10 maita ja onneksi saavuin, koska häkkiä ei meinannut saada mihinkään... Leiriydyttiin sitten ihan muualle, kuin oman kehän laidalle, mutta onneksi kelpie hoiti sekä häkkiodottelun että kehänlaitahengailun superhienosti hiljaa ja ihmeemmin ryntäilemättä. Supertyyppi! Silmät loistaen se odotti, että annanko sille tehtäviä tehtäväksi. Kehän puolella Käämi ihan villiintyi ja hyppi vasten; "siistii!". Rakastan sitä ilmettä kelpien naamalla.

Arvostelun allekirjoitan täysin, vaikka vähän jäi harmittamaan ettei Käämi esittänyt parhainta mahdollista liikettään. Se liikkuu todella hienosti ja vetikin kasvattajaryhmän kunnialla, mutta olisi näemmä pitänyt vähän enemmän treenata sitä, että joku menee edessä. Damn! Käämi myös seisoi vähän turhan sinnepäin yksilöarvostelussa, kasvattajakehässä se pongaili mielikuvituskurreja ja oli superryhdikäs. Noo, treeniä vaan, jäi aika vähille ;)

KP:n puuttuminen tietty harmittaa myös, mutta kaikkea ei voi aina saada ja omistajan kooman perusteella ihan hyvä vaan, ettei voitettu rotua. Ihan hemmetin rankkaa näin yksin raahata kamat ja laittaa leiri pystyyn. Onneksi Veera oli edelleen paikalla ja sain kehästä vähän kuvamateriaalia, kiitos!

Jaana Hartus PEK2

"Eritt. lupaava runkoinen, pitkälinjainen tasap. rakentunut nuorukainen. Hyvä kaula, ilmeikäs varsin vahva pää, reilu stoppi, pyöreähköt silmät jotka voisivat olla tummemmat. Hyvät korvat, askelmittaa voisi olla aavistuksen enemmän, hyvä karva."

Lisäksi kasvattajaryhmä KAS1 KP ROP-KAS :)

No jos sitä meiltä kysytään, hautaan asti hauskaa pidetään

Kelpie sai viime viikolla sohvan ja se on ilmeisesti erittäin hyvä ostos omistajalta. Käämistä onkin tullut nyt kerrostalokyttä, onneksi hiljainen sellainen (kielletään asiasta kyllä). Sängylle kelpie ei pääse eikä toistaiseksi ole edes yrittänyt, aamulla voi nuolaista varpaasta.

Omistaja tarvitsee Ikea-reissun, jotta sohvalle saataisiin vähän sisutukseen sopivampi päällinen

Käytiin viime sunnuntainakin mätsärissä ja tällä kertaa kelpie olikin vähän aivottomampi. Saatiin kuitenkin kullanarvoista treeniä oman vuoron odottelun kannalta, sillä isoja pentuja oli yli 30. Ei moitittavaa tässä, Käämi oli tosi fiksusti. Välillä halusi syöksyillä jonkun luokse, mutta toimi käskyistä ja jätti myös ison osan asioista itse rauhaan.

Kehään mennessä Käämi sitten käyttäytyikin niin, ettei ole koskaan nähnytkään julkista paikkaa. Se ei suostunut millään kulkemaan fiksusti vasemmalla, saatika sitten seisomaan. Tuomari oli maailman ihaninta ja voi hyvää päivää. Saatiin tästä huolimatta punainen. Omistajaa hävetti, sitten nauratti.

Punaisten kehässä kelpie käyttäytyi sitten pari ensimmäistä kierrosta jopa hyvin ja malttoi seistä, joten meidät poimittiin jatkoon! Kyllähän se kelpien käyttäytyminen oli hieman, että roikun sun taskussa -tyylistä. Finaalikierroksella ei sitten enää maltti pitänyt ja kelpie esitti kaikki kenguruloikkansa. Kelpie piti hauskaa koko rahalla ja onneksi muakin lopuksi vaan nauratti.

Kelpiellä on nyt havaittavissa taas pientä perseilykautta ja omistajan hermorakenne on aina välillä aika kovilla. Kyllä se pääasiassa käyttäytyy, mutta joissakin asioissa sitten pitää olla niin tyhmää apinaa, ettei mitään rajaa.

Käämi sai myös uuden Hurtta Lifeguard Dazzle -pannan, jotta ainakaan toinen meistä ei jää auton alle. Omistaja tykkää, pankkitili ei.

Ja voi vitsi, kelpie painaa jo 12.2kg! :O

Showpuudeli

Käämi kävi tänään ensimmäisissä mätsäreissään.

Omistajan hermorakenne joutui tänään testiin, kun suunnattiin mätsärikehään ilman minkäänlaista näyttelytreeniä. Pentu kulkee lenkeillä pääsääntöisesti oikealla, ei ole koskaan mennyt toisen koiran perässä tai edellä jnejne. Seisoa osaa, mutta ei sitä kukaan ole ikinä kopeloinut. Rikottiinpa siis näitäkin kaavoja, kun yleensä perfektionistiomistaja yrittää treenata asiat kuntoon etukäteen.

Käämi oli parissaan toinen. Olin jo ihan varma, että pentu vetää nelivetoa joka ikiseen suuntaan, mutta mitä vielä. Käämi olisi seurannut mua ja nakkia ihan mihin vaan ja koko maailma hävisi pikkukelpien ympäriltä. Ihan uskomattoman hieno!

Seisoa ei enää malttanut, kun hoksasi, että tuomari tuleekin luokse. Antoi kuitenkin hipelöidä ihan nätisti ja edestakaisin -liikkeessä taas hävisi koko maailma kelpien ympäriltä. Sininen nauha ja odottelemaan sinisten kehää.

Sinisten kehässä pentuja ei liikutettu, mikä sinällään on harmi, sillä nyt ei saatu sitä treeniä, että takanakin voi olla joku. Seisoi kuitenkin hyvin ryhdikkäästi ja hienosti, mutta lämmintä kättä saatesanoilla "söpö pentu, mutta teillä on vielä aikaa".

Itse mätsäripaikalla pentu oli ensimmäiset kymmenen minuuttia aivan hirveä. Sitten rauhoittui odottelemaan omaa vuoroa, otti muhun jo kontaktia sekä malttoi käydä välillä makoilemaankin. Donin ja Riskin kanssa lenkillä ei ollutkaan sitten enää ihan niin hieno, mutta annettakoon nyt vähän anteeksi. Hieman jäi harmittamaan, ettei kehästä ole kuvaa, mutta kiitos Veeralle 18-viikkoisrakennekuvista :)