Toimii yhteispeli kun on veli

Voihan pojat!

Kirjaimellisesti, marraskuun loppupuolella talouteen asteli Käämille "pikkuveli" Mäihä. Tehokas aikasyöppö, jonka takia päivittely on painottunut mitä enemmissä määrin Instagramin puolelle. Olen pitänyt blogitekstien kirjoittelusta, joten ajattelin nyt dokumentoida tämän tapahtuman sekä sen taustat tänne, jos joku vaikka sattuisi tänne vielä eksymään.

Ajatus toisesta kelpiestä on jalostunut pikkuhiljaa ja olin pitkään täysin varma, että Käämi saa viettää päiviä ainoana kelpienä pitkäänkin. Kesällä 2021 mieleen iskostunut pelko siitä, että Käämin aika alkaa olla täynnä, vaikutti kuitenkin ajatuksiin sen verran paljon, että rupesin kyselemään tutuilta. Ajatushan oli, että vähintään muutetaan nyt ensin pois kerrostalosta, ennen kuin mitään pentua edes tulee.

Tuli kesä 2022 ja Käämi meni sydänultraan, josta onneksi tuli hyviä uutisia. Aloin olla entistä enemmän varma, että nyt jos löytyy kriteerit täysin täyttävä yhdistelmä, niin tartun tilaisuuteen. Sitten, kun urospentuja syntyikin vain kaksi, niin rupesi jo jännittämään. Tämä meni kuitenkin oikein ja Mäihä tuli meille Käämin kaveriksi sinne kerrostaloon.

Pentublues oli Mäihänkin kohdalla läsnä, mutta en muuttaisi mitään. Mäihä on hauska pentu, joka on tässä vaiheessa täysin erilainen kuin Käämi, joka on todennäköisesti etu pidemmässäkin juoksussa. Mäihällä on vahva luontainen taipumus ottaa kontaktia ihmiseen, jota toivottavasti saan ylläpidettyä ja vahvistettua, Käämi kun tuppaa olemaan itsenäisempi ja tekemään ratkaisuja omin päin - oli ne sitten fiksuja tai ei. 

Kaksi viikkoa Käämi sulatteli ajatusta, jonka jälkeen pojat ovatkin leikkineet päivittäin ja tulevat muutenkin hyvin toimeen. Tätä tekstiä kirjoittaessani mikään resurssi ei ole aiheuttanut konflikteja, mutta ehkä suurimpana haasteena on Käämin kommunikointi, jota pentu ei aina täysin usko. Molemmat oppivat toisiltaan kuitenkin joka päivä. Matka on vielä alussa.

Uutta arkea siis vietetään. Kiva päästä touhuamaan harrastuspohjia täysin puhtaalta pöydältä. Niiden dokumentoinnit varmaan menevät reaaliajassa someen, mutta koitan käydä tännekin jotain kirjoittelemassa.

Ikää yllä 8 vkoa.

Sull' on kultaa turkissa

 

4.7.2015 hain Käämin kotiin. Kuusi vuotta ollaan jo menty yhteistä matkaa ja hartain toive on, että saataisiin mennä vielä toinen mokoma. Tuntuu siltä, että ollaan päästy entistä paremmin samalle aallonpituudelle. Haluaisin nauttia ja kokea Käämin kanssa vielä hurjan paljon. Kiitos muru <3

Tänne ei hirmu usein tule kuulumisia päiviteltyä, vaikka olisi todella hauska lukea näitä kirjoituksia jälkikäteen. Otetaan kuitenkin pieni tilannekatsaus menneisiin kuukausiin.

Palattiin kesäkuun alussa pitkästä aikaa jälkimetsiin ihan virallisen koulutuksen merkeissä. Tarkoituksena oli hakea apua vauhtiin ja otettiin aimo harppaus taaksepäin. Siirryttiin suoriin namijälkiin takaisin ja kotiläksyksi olisi erillinen ilmaisuopetus kongille tai vastaavalle esineelle, joka sitten siirrettäisiin jäljelle ruuan sijaan. Harmillisesti en ole kuitenkaan päässyt ihan niin usein jälkimetsään kuin toivoisin, joten toistaiseksi tämä projekti on hieman jäissä.

Noseworkin viikkotreenit loppuivat kesäkuun alussa, mutta ollaan käyty pariin kertaan kokeenomaisissa. Tosi hyviä suorituksia, mutta myös muutamia vähän enemmän vihkoon menneitä. Viralliset kisat odottaa kalenterissa, mutta tehtyjen kotitreenien perusteella on hyvä fiilis. Nose on kyllä ihan meidän molempien suosikkilaji, se on helposti toteutettavissa sopivina hetkinä ja siihen saa monenlaisia haastekertoimia keksittyä kyllä, jolloin se yksikin treeni tuottaa riittävästi aivopähkinää kelpielle.

Nenäjuttujen lisäksi ei muuta ollakaan tehty. Hieman huono omatunto soimaa, sillä ei olla esimerkiksi aikoihin käyty retkeilyreiteillä. Toivottavasti kuitenkin pian! Kesä on tällä hetkellä parhaimmillaan, joten eiköhän me jotain keksitä.

Jos saisin kolme toivomusta, niistä jokainen ois susta tietenkin

Nyt on kyllä pöyristyttävän pitkä tauko takana eikä vähiten vallitsevan tilanteen vuoksi. Ollaan kyllä tänä keväänä aloitettu jo jälkikausi, retkeilty ja hömpätty rallytokojuttuja. Meidän harrasteet ovat onneksi ystävällisiä tilanteen kannalta, että ei sitä tarvitsisi kuin ottaa niskasta itseään kiinni ja mennä sinne metsään tai treenikentälle puuhastelemaan.

Jälkikausi tosiaan avattiin jo useampi viikko takaperin. Hyvät puolet siinä, ettei kunnollista talvea tullut tänne päin Suomea lainkaan. Viiden purkin jälki, muutama kulma ja migreeniaurasta kärsivä ohjaaja, joka ei ehtinyt ottaa kelpiestä löysiä pois ollenkaan. Oli muuten yllättävän hallittavissa oleva vauhti tästä huolimatta! Muutamasta purkista meni yli ja ohjaajamokan takia ihan priima ei ollut muutenkaan, mutta varsin pätevänoloinen jälkikelpie liinan päässä. Tästä pitäisi nyt vain jatkaa, kun selvästi intoa ja taitoa on, ettei käy niin kuin viime vuonna...

Rallytokohömpästä ei sen kummallisempaa. Hyvin kuulolla häiriöistä huolimatta eli ikä on tainnut tehdä tehtävänsä. Ja varmaan osittain vaikutusta on myös sillä, että nyt kun on alkaa seitsemäs vai jo kahdeksas viikko etätöissä, niin kaikki rutiinit rikkova puuha on supersiistiä. Tätäkin pitäisi ehdottomasti jatkaa.

Mitä meillä oli tälle keväälle suunnitteilla -- muutama näyttely sekä Kennelliiton alle menneet viralliset nosekokeet. Pakko sanoa, että näyttelyt eivät loppupeleissä kirpaisseet ollenkaan, mutta nosekokeet ihan pikkuisen. Nosea ei ollakaan treenattu pitkään aikaan, mitä nyt häkkivarastossa muutamaan otteeseen. Pitäisi ehdottomasti tehdä tätäkin enemmän. Hieman myös saattoi rallytokokisakuume nostaa päätään rallyhömppäilyjen seurauksena, mutta eiköhän me vielä keretä niillekin kilpakentille.

Jalka voi hyvin, vaikka helmikuun liukkailla keleillä paranneltiinkin pientä lihasvauriota leikkamattomassa takajalassa. Toistaiseksi mennään tällä olettamalla. Muita terveyshuomioita ei onneksi liiemmin ole, näillä mennään ja toivottavasti pitkälle.

Ihan kohta on kelpien 5-vuotissyntymäpäivät. Uskomattoman nopeasti menee aika.

Korjaan tänään potin, mä omistan tän yön

Hirveän vähän syksyn aikana kirjoitettiin meidän kuulumisia blogiin.

Elokuinen operaatio vaikutti kaikkeen vain positiivisesti. Ehdin jo etukäteen nähdä pakkassäistä painajaisia, mutta tähän mennessä Käämi ei ole oireillut kylmää viimaa tai pakkasta lainkaan. Säännöllisistä hieronnoista on ollut apua ja Käämille ei hierontakertojen välissä synny pahoja lihasjäykkyyksiä. Operoitu jalka jopa hieman tuudittaa ajatukseen, että mitään operaatiota ei koskaan ole edes tehty, mutta aiotaan kuitenkin pysyä päätöksessä jättää aktiivinen agilityharrastus muille. Edelleen kuitenkin toivoisin niitä muutamia kuvia Käämistä.

Syksyn aikana käytiin aktiivisesti noseworkin valmistavassa ryhmässä ja Käämi oli aivan loistava. Laatikkojen kanssa saadaan tehdä vielä työtä mielentilan kanssa, mutta muuten Käämi on varma ja nopea suorittaja. Meidän viimeisellä kurssikerralla oli neljän osion koe, jonka Käämi suoritti muistaakseni alle kolmeen minuuttiin. Ilmaisi tosin yhden väärän laatikon, mutta niin ilmaisivat muutkin kurssilaiset ja Käämi oli ylivoimainen voittaja. Voinee siis sanoa, että valmistui kunniamaininnoin. Pidetään korvat auki mahdollisia virallisia kokeita varten, sillä hajutestihän on tosiaan läpäisty.

Muita harrasteita ei aktiivisesti harrastettu. Pyrittiin kyllä rallytokoryhmään, mutta ei tietenkään päästy. Nyt vuodenvaihteen jälkeen on kaavailtu kimppatreenejä muiden harrastajien toimesta ja ollaan Käämin kanssa näihin ilmoittautuduttu halukkaiksi. Ensi vuonna päättyy Käämin dopingvaroaika juuri kesän alussa, joten sen puoleen päästäisiin heti kesäkuussa virallisiin rallytokokokeisiin.

Ensi vuoden suunnitelmista noin muuten. Aiotaan Käämin kanssa jatkaa jälki- ja esineruutuilua harrastusmielessä. Kehitettäväähän tästäkin löytyy, joten mietintämyssy kevään ajaksi päähän sotasuunnitelmien osalta. Koetavoitteita ei Käämin kanssa ole, katsotaan sitten toisen tassullisen kanssa. Ei ole vielä ajankohtainen ja Käämi pärjää vallan mainiosti myös ainoana koirana.

Retkeilyn osalta sydämestä jäi osa Norjaan, mutta varattiin ensi vuodelle nyt ainakin kesän lopuille Lapin reissu. Retkeillään aivan taatusti pitkin vuotta ja ideoita löytyy jo ennestään roppakaupalla. Retkeillään Käämin kanssa nykyään kaksin, joten kaikki mahdollisuudet ovat avoinna.

Näyttelyiden suhteen. Niin... Dopingvaroaika on edelleen kesäkuun alkuun, joten kesänäyttelyitä voidaan toki pitää lähialueen osalta silmällä. Kaksi SERTiä ja luonnetestiä uupuu muotovalion arvosta, mutta kohta kelpieillä muuttuu valionarvosäännöt, joten ensi vuonna voidaan näitä kahta viimeistä puuttuvaa metsästää kuin myös suorittaa luonnetesti. Aiotaan todennäköisesti kokeilla, mutta jos SERTejä ei tule, niin harkisen vakavasti Käämin kastrointia.

Kiipeän vuoret ja lasken alamäet

Huh mitä hellettä pukkaa!

Käämin kanssa ollaan otettu lämpötilat tosin tervetulleina vastaan. Toki paljoa ei jakseta kesken päivää aktiviteetteja, mutta partsilla lojuminenkin on sopinut meille enemmän kuin hyvin. Nyt kesän korvilla, kelpien jalka on sellaisessa pisteessä, että ihan hirveästi ei tarvitse enää huolehtia (kopkop). Käämillä oli neljän viikon hierontaputki ja se on auttanut todella paljon. Hihnassa se saattaa hitaassa vauhdissa pomputtaa, mutta itse vauhdin päättäessään liikkeessä ei ole huomautettavaa.

Eilen Käämi rymysi hieman rantakivillä nurin, mutta suurin kolaus taisi olla Käämin itsetuntoon. Oli se menossa takaisin ottamaan kivistä uudestaan mittaa, mutta suunnattiin jatkamaan aamulenkkiä ettei nyt heti olla taas sairaslomalla. Pienet nirhaumat löytyi molemmista kintereistä, joten kesä on nyt virallisesti täällä. Mitään muuta ei ainakaan heti asiasta seurannut.

Tänään Käämi pääsi ensimmäistä kertaa uimaan. Vesi oli ihan uskomattoman korkealla, mutta se ei kelpien menoa hidastanut. Sen verran huolettomasti pystyttiin nauttimaan kesäaktiviteeteista, että halutaan mahdollisimman pian mm. jälkimetsiin!

Ensi tiistaina Käämi täyttää kolme! Hui!

Iske niinkuin hurrikaani

Viikon aikana...

... olemme nauttineet Käämin kanssa auringosta ja torjuneet hieman valokuvausmasennusta.
... olemme käyneet muutaman askeleen verran jäällä ja tiukasti hihnassa, piristi silti kummasti.

... olemme tehneet fysioterapiaharjoitteita.
... olemme treenanneet nosea uusilla magneettipurkeilla, superkelpo!
... olemme treenanneet valokuvamallina olemista, kummasti on kriteerit lipsuneet.

... olen ostanut nosea varten D&C:ltä maailman makeimman grippiliinan.
... olen ostanut koiraharrastusta varten toisen bujon.
... olen ostanut kuuntelupaikan Sporttirakin nettivalmennukseen.

... olen täyttänyt koiraharrastuskalenteria mm. hajuseminaarilla, jännää!

On kuuma, vaik' ulkona ilta viilenee

Viime viikon lopulla päätettiin suunnata Käämin kanssa extempore-reissulle kohti Keski-Suomea. Käytiin kotiuttamassa nimittäin yksi kauan pohdittu hankinta.

Ei me nyt ihan vain tuota varten Jyväskylään lähdetty, sillä käytiin Veeran ja Riskin luona visiitillä. Pojat pääsivät lenkille metsään ja jipii! Mun kelpie ei mennyt syömään yhtäkkiä metsässä vastaantullutta marjanpoimijaa. Loistavaa, kerrankin sai olla ylpeä. Loppumatkastakin tuli kävelijät suoraan vastaan ja niitäkään ei moikattu, toivoa siis on.

Käytiin ennen kotiinlähtöä Naissaaressa jäätelöllä ja voi Käämi, ekaksi sulun ylityksellä löi jarrut pohjaan ja sen jälkeen rappusilla. Kevyt 23kg kantaa... Vähän turhaa ääntä jostakin syystä oli kelpiellä, mutta kyllä se onneksi rauhoittui olemaan hiljaakin. Kotimatkalle kun päästiin, niin eiköhän se satanut sitten kaatamalla...

Sunnuntaina käytiin sitten testireissulla luontopolulla ja myönnetään, teki mieli kääntyä takaisin kotiin kun taas tuli matkalla kaatamalla vettä. Onneksi luontopolulla selvittiin kuivin jaloin ja sain testailla mun uusinta objektiivihankintaa! Ihan en vielä kerennyt kunnolla asiaan paneutua, mutta jotakin pientä kuitenkin. Loistava ostos!

Luontopolulta pois tultiin toista reittiä ja käytiin tekemässä varsin pikainen jälki, joka ei kyllä kauaa ehtinyt sateessa vanheta. Onpahan nyt kuitenkin taas säänkestävyyttä testattu, hyvin ilmaisi märästä maasta huolimatta. Yksi välipurkki jäi, mutta meni kyllä jäljen päällä hyvin. Aavistuksen liikaa vauhtia, mutta kuitenkin onnistunut jälki.

Mä makaan nurmikolla kyljellään

Tällä viikolla ehdittiin käymään alkuviikosta myös mökillä viettämässä kesäpäivää. Käämi ui pallon perässä, mutta yritti lähteä jo itse uimaan ilman pallon tuomaa rohkaisua. Vielä ei kuitenkaan ihan uskallus riittänyt, mutta kaipa se itseluottamus tästä kasvaa.

Jälkitreenit on pysyneet edelleen viikottaisina ja tällä viikolla tutustutettiin mun äiti metsäjäljen saloihin ihan jäljen tallaamisesta lähtien. Suunniteltiin kaikki maastoa myöten etukäteen, joten jäljen tallaaminen oli varsin sukkelaa.

Paikalle päästyä huomattiin tosin, että jäljen lähtöpaikalla oli heti vallihaudan tyyppinen pitkä kuoppa. Kuopasta pääsi kuitenkin hyvin ylös, joten jälki tallattiin siihen. Neuvoin tekemään muutaman kulman ja laskemaan 60 askelta purkkien väliin eli jäljellä oli matkaa noin 300 metriä.

Käämi sai taas viiston jäljen noston ja ensimmäistä kertaa tsekkasi hieman myös takajälkeä. Lähti kuitenkin puksuttamaan oikeaan suuntaan ja meni sudenkuopastakin erinomaisesti yli. Maasto oli hyvin helppokulkuista, joten Käämin oli helppo seurata jälkeä. Alamäessä hieman herpaantui ja kulki jäljen sivussa, joten sille välille jäi yksi purkki. Merkkasi muut purkit kuitenkin erittäin varmasti ja tarkasti. Suoritti kulmankin todella hyvin, joten varsin onnistunut! Vauhti oli todella hyvä, sillä pystyin pitämään jälkiliinaa avokämmenellä. Käämi esitteli metsäjäljen siis varsin mallikelpoisesti.

Nyt pitäisi tehdä sotasuunnitelma niiden jälkikeppien varalle ja pitää silmällä tuota takajäljen tsekkaamista. Aikaisemmin on lähtenyt suoraan oikeaan suuntaan, joten joko jälki ei ollut niin viisto kuin ajattelin lähetyskohdan kohdalla tai sitten oli jokin muu tsekkaaminen.

Launtaina tehtiin vähän agilityjuttuja, nimittäin keppejä! Kuja alkaa pikkuhiljaa kapenemaan, mutta aika maltilliseen tahtiin. Käämi on selvästi hoksannut näiden idean paremmin kuin verkkojen. Käämi rallatti pari kertaa lelu suussa kujasta itse, höpsö. Agilityn perään tehtiin hieman tottista paikkamakuutreenien ja liikkeestä maahan-luoksetulon osalta. Hyvin pelitti eli kyllä se siitä! Paikkamakuutreenejä ollaan tehty kotona muutoinkin.

Ensi viikolla jatkuu agilityt ja ollaan menossa Hyvinkäälle Lotan agivalkkaan. En malta odottaa, vaikka jännittääkin, sillä treenit ovat ulkona.

Sä hehkut ihan kuin tää kaikki kaunista ois

Tämä viikko kyllä vähän hujahti ohi.

Agilitytreeneihin ei ehditty keskiviikkona, sillä vaihdoimme Käämin kanssa paikkakuntaa ja yhden koiran sijaan lenkitettävänä on kaksi. Käämi on saanut metsittyä rauhassa, se on viettänyt aikaa aidatulla pihalla naapureita kytäten ja omia juttuja touhuillen. Lisäksi ollaan lenkkeilty aika paljon irti, kun en jaksa tehdä kahta hihnalenkkiä, vaikka toinen lenkkikavereista osaakin kulkea vetämättä.

Agilitytreenien sijaan ollaan kuitenkin vähän rallytokoiltu sekä tehty pikainen esineruutu. Rallytokoa on tehty sekä urheilukentällä että kotipihalla, molemmat treenit kohtuullisessa häiriössä (ohi ajavia autoja ja kissoja...), mutta kelpie on suoriutunut varsin mallikkaasti. Se teki niin mahtavan upeita sivulletuloja, että ihan itketti. Seuraamisessa se oli ihan yhtä lentoon lähdössä kun aina aikaisemminkin, mutta väläyttelee jo paljon enemmän hienoja pätkiä. Hyvä siitä tulee, kunhan saisi itselle potkittua motivaatiota tokoon/rallyyn.

Äsken tehdyn esineruudun jälkeen alkoi se motivaatio nimittäin kolkutella tottikseenkin. En osaa kyseisestä lajista oikeasti mitään, vielä vähemmän esimerkiksi jäljistä. Paikalliselle palveluskoirayhdistykselle on kuitenkin tulossa jäljentekokurssi, joten jospa saisi sieltä vähän tuulta alle ja joskus neljän vuoden päästä saisin nauttia Käämin esineruuduista ihan kokeessa. Se oli nimittäin erittäin vauhdikas, mutta siitä huolimatta tarkka. Kolme esinettä, maastona rinne, jossa kuitenkin oli suppia siellä täällä. Esineistä kaksi oli täysin tuntemattomia ja yksi tuttu esine piiloutui kaatuneen puunrungon alle.

Kaikki esineistä tulivat käteen asti, ensimmäisenä takalaidalta kuminen lelu. Heti sen perään tuli puunrungon alta oma treenipatukka, josta Käämi rallitteli ensin yli, mutta kääntyi takaisin hajun äkätessään. Kolmas esine käytiin hakemassa alueen toiselta reunaviivalta. Alueen kokoa en muistanut tietenkään mitata edes suurinpiirtein, mutta leveydeltään ehkä viitisentoista metriä ja pituudeltaan enemmän.

Käämi täyttää kuukauden päästä jo kaksi ja hieman harmitti, etten ollut laittanut sitä Imatran näyttelyyn. No, jospa erkkariin sitten :)

Irrotessaan telineistä, laittaa silmät kii

Käytiin Käämin kanssa tänään ohitustreeneissä, jota järjestetään silloin tällöin nuorille koirille. Käämi on lenkkeillyt koko talven pääosin irti, joten lähdettiin tänne kun kerrankin asian muistin. Ohitukset ovat yleensä vaihtelevia, välillä ohittaa rähiseviä koiria ilman mitään hölmöilyjä, välillä haluaisi mennä moikkaamaan ja välillä haukkuu mennessään. Ei kuitenkaan varsinaisesti mikään remmirähjä.

Paikalla oli kymmenkunta koiraa ja pyörittiin tunti toria ristiin rastiin. Olin laittanut Käämille etuvetovaljaat hillitsemään vetämistä ja sehän ei kelpielle todellakaan sopinut, sillä pakkopäästäkovaa! Tästä syystä Käämi komensi haukkumalla mua useampaankin otteeseen, mutta yhdellekään koiralle se ei varsinaisesti haukkunut. Ohitukset sujuivat erittäin hyvin ja ainoastaan yhden ryykäsyn kelpie olisi tehnyt paikallaan ollessaan oman auton vieressä. Käämistä taisi olla aika kummallinen iltalenkki.

Kotipihalla se otti seitsemän vapautusta autosta, ennen kuin lopetti haukkumisen ja naapurien koirien luokse kauhomisen. Sattumalta naapuritalosta tuli kaksi eri koirakkoa parkkipaikalle juuri samaan aikaan, joten Käämistä siisteintä koskaan. Jälleen lähinnä komennushaukkua mua kohtaan sekä muutama kauhominen luokse. Lopulta sieltä autosta tultiin siivosti pihalle ilman oman äänen rakastamista.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvät fiilikset jäi! Varsinkin, kun itse olin aamulla saanut kaksi eri migreenikohtausta, joten pelkäsin treenien jäävän kokonaan väliin. Onneksi olo koheni iltapäivän mittaan ja päästiin käymään, nyt vaan piakoin toivomaan uutta samanlaista.

Järjettömän suuret pahoittelut muuten niille kaikille kommentoijille, joiden kommentteja en ole julkaissut moneen kuukauteen! En ollut osannut etsiä itse kommentteja yhtään uuden editorin myötä, joten olin ajatellut, ettei meille kukaan ole kommentoinutkaan. Teille on nyt vastattu ja toivottavasti jatkossa jaksatte vielä kommentoida! :)

Helppo ratkaisu piinaavaan pulmaan

Kaipaan niin viime talven jääkelejä.

Ollaan uhmattu kelpietuuria ja käyty päivittäin liukkaudesta huolimatta. Käämi on onneksi ymmärtänyt hillitä hieman kaasujalkaa ja taittaa lenkit ravaten, mutta selkeästi siitä näkee, että haluaisi välillä päästää höyryjä oikein kunnolla. Liukkaus hirvittää sekä koiran että itseni puolesta, mutta uskaltaudutaan sinne silti niin kauan, kun mukana ei ole muita koiria.

Siinä missä eilen oli sumua, niin tänään aurinkokin kävi tekemässä muistutuksen olemassaolostaan. Paistaa se aurinko risukasaankin, sillä ollaan tässä kuluvalla viikolla saatu pyöriä pyörimään oikein kunnolla!

Viime vuonnahan tein sen päätöksen, että haen tälle keväälle ryhmäpaikkaa. Harmikseni meidän vanha treenihalli on lopettamassa nykyisellä omistuksellaan ja jatkosta ei ole vielä tullut mitään varmuutta. Eteen tulikin siis äkkiä tilanne, että treeniryhmä pitäisi löytää toisaalta. Ei ihan ongelmattomin juttu, sillä halusin sen ryhmäpaikan. Paikkakunnalla olevista mahdollisuuksista molemmissa oli omat plussansa ja miinuksensa, mutta tällä hetkellä mahdollisuuksia on tarjottimella onneksi useampi. Tällä hetkellä on suuret todennäköisyydet sille, että blogiin alkaa pikkuhiljaa tulla enemmän sisältöä, nimittäin huhtikuusta eteenpäin saatetaan omistaa ryhmäpaikka.

Treenikuviot loppuen lopuksi menevätkin niin, kuin olin ne etukäteen ajatellut. Palataan joko ensi kuussa tai maaliskuussa treenaamaan itseksemme keskeneräisten esteiden parissa. Ennen kisakentille pääsyä hiotaan taitoja valvovan silmän alla. Ihan huippua!

Toiset pyörät rullaavatkin sitten vähän tylsemmissä jutuissa blogin kannalta, nimittäin liittyen omiin opintoihini. Valmistun tänä vuonna ja tällä hetkellä opinnäytetyön aiheen löytäminen on tärkeässä roolissa. Ensi viikolla kuulen tuomiota yhdestä paikasta ja sieltä tuleva toimeksianto olisi supermielenkiintoinen, sillä saisin yhdistettyä kaksi omaa juttuani. Opintoihin liittyy vielä toinenkin juttu, mutta sitä en ehkä vielä uskalla jinksata näin julkisesti.

Valovoima

Joululomalta on palailtu tänään arkeen ja meidän osalta pyhät menivät erinomaisesti!

Jouluaattona käytiin pelloilla lenkillä ja erään pellon reunasta muutaman metrin päästä meistä lähti noin viisi peuraa. Yksi siirtyi hetkeksi meidän eteen polulle seisomaan, mutta en kerennyt kaivaa puhelinta taskusta kun tuli kiire ottaa kelpie kiinni. Käämi onneksi jäi paikoilleen ihmetyksestä ja peurojen mentyä menojaan jatkoi lenkkiä irti ilman mitään sen kummempia reaktioita. Fiksu!

Uusi vuosi otettiin vastaan kotosalla ja jatkettiin samaa linjaa kuin vuosi aikaisemminkin. Raketit ei hirveästi tätä tyyppiä hetkauta, mutta varmuuden vuoksi pysyteltiin puolenyön korvilla sisätiloissa. Vuoden viimeisestä päivästä tosin tuli hieman odotettua kalliimpi, kun pääsin akkukaupoille auton simahdettua kolmannen kerran. Toivottavasti jatkossa päästään kulkemaan sinne minne pitääkin ilman ongelmia.

Vuoden vaihteen jälkeen suunnattiin Joensuuhun muutamaksi päiväksi, mutta sitä ennen käytiin jäällä! Tätä on odotettu kauan ja ollaan kelpien kanssa ihan fiiliksissä. Matkaa jäälle on enää noin 500 metriä, joten tullaan tänä talvena kiertelemään ympäriinsä Saimaata. Onneksi on lyhyet luennot.

Harrastusjuttuja ollaan itseasiassa tehty, tällä kertaa yllätyksellisesti tokon osalta. Seuruun kohdalla olen ikuisuuden sanonut, että sille pitäisi tehdä jotain. No, nyt ollaan tehty! Tuntuu todella hyvältä ja Käämin naama oikein loistaa treenien jälkeen. Perusasennot on nopeutuneet ja napakoituneet, joskus tosin ajautuu vinoon. Ei saisi tietysti sotkea, mutta seisomista ollaan haettu seuraamisen kautta ja jää sijoilleen tosi napakasti. Malttaa seistä tosi hyvin!

Tässä pohdin kevään kisakalenteria ja ensimmäinen suunnitelma onkin jo muotoutunut. Rallytokokalenteriakin on varovaisesti hieman vilkaistu ja agilityn osalta pohdiskellaan tulevaisuuden treenipaikkaa. 

Sun sydän on pelkkää kultaa

Aikamoinen taikatalvi!

Käämi on elementissään suihkiessaan hangessa pakkaslumi pöllyten. Kelpien riemu on tarttunut hieman itseenkin ja voi olla, että oon pikkuhiljaa pehmenemässä. Ainakin, jos pakkanen pysyy maltillisissa lukemissa, aurinko paistaisi ja pääsisi järven jäälle. Jääkelejä siis odotellessa!

Käämin kanssa ollaan keskitytty sisäaktiviteetteihin. Ollaan tehty rallytokon alokasluokan kyltit muutaman kerran läpi ja hieman olisi houkuttanut laittaa se 3.12. jo kisoihinkin, mutta taidetaan odotella kuitenkin vuodenvaihdetta. Tekee todella hyvin ja varmasti selvittäisi alokasluokan jo nyt, mutta pitäisi päästä treenaamaan hallille ensin. Kylmiltään saattaisi vetää aika kovat kierrokset.

Käämi on tiistaina 1,5 vuotta! Ihan hurjaa, että se on agilityssäkin jo kisaiän korvilla. Varovaisesti olen kurkkailut jo lähialueen kisoja loppukevääksi, mutta pitää nyt tuumata. Siellä on kesken maxirengas, maxipituuden vahvistaminen, ne kepit ja aloitusta vaille kokonaan a-este. Agilityä varten ollaan treenattu lähtöasentoa ahkerasti sekä pikkuisen irtoamista kierrettävien objektien avulla. Hyvältä näyttää ja löytää kierrot pitkältäkin matkalta.

Sä oot se valo, joka ohjaa

Arkielämä on loman jälkeen lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan ja ollaan Käämin kanssa keskitytty enemmän sohvan nurkassa makoiluun.

Hoitojakso oli kaikesta päätellen mennyt oikein hyvin, mitä nyt ruokaansa oli ajoittain jättänyt syömättä. Kerkesin pikkuisen ikävöidä viimeisinä lomapäivinä ja oli ihanaa hakea kelpie kotiin. Käämi ei ihan meinannut aluksi tajuta, että kävelin sitä kohti käytävällä, mutta tajutessaan oli onnesta sykkyrällä. Suunnattiin siitä suoraan sitten toisen lomaviikon viettoon Joensuuhun.

Joensuussa keskityttiin palauttelemaan mieleen arkielämän sääntöjä, sillä ne olivat aika tehokkaasti unohtuneet. Remmikäyttäytyminen oli ennen lomalle lähtöä hyvissä kantimissa, mutta eipä ollut enää. Takaisin kotiin palattua remmikäyttäytyminenkin on jo parantunut, mutta saan vielä muistutella aika paljon. Saa Käämi kyllä kehujakin, sillä tuntui rauhoittuneen hurjasti. Toisin, kuin pelkäsin, siitä ei tullut onneksi kerrostalohaukkujaa. Luotto oli kyllä kova ja esimerkiksi hakupäivänä muiden hoitokoirien huutaessa Käämin ääntä ei kuulunut.

Lisää kehuja Käämi saa yhden uuden ihmisen tapaamisesta. Kyllähän sitä kiinnostaa hurjasti, mutta tällä kertaa se malttoi mielensä ja suhtautui järkevästi. Lenkillä Käämi tuntuu kiinnostuvan kauheasti muista koirista ja on pariin otteeseen seisonut kuin kenguru takajaloillaan tukematta hihnaan. Kropanhallintaa väläyteltiin myös talvirenkaiden vaihdon yhteydessä, kun Käämi yritti kahdesti hypätä autoon ennen kuin olin saanut häkin ovea auki. Siinä se kapealla kynnyksellä taituroi ilman, että hipaisikaan häkkiä ja hyppäsi alas vasta, kun käskin. Taisi vaan todeta, että hidas omistaja.

Ensilumikin on tullut ja tällä viikolla vähän lisää. Normaalista arkirytmistä on pikkuhiljaa saatu kiinni, joten pitäisi alkaa miettimään treenijuttuja lisää. Käämin aktiviteetit on koostuneet lähinnä namien etsimisestä sisältä, agilityn lähtöasennon opettelusta, tempuista ja seuraamisen parantelusta.

Ku sä oot siinä ei oo olemassa mörköjä

Agilitytauon seurauksena on blogin hiljentyminen, kun treenituokiot ovat lyhyitä pätkiä lenkkien yhteydessä.

Käämin kanssa käytiin tutustumassa sunnuntaina koirahoitolaan. Olen lähdössä lähiaikoina viikoksi ulkomaille, joten Käämi viettää sen ajan koirahoitolassa. Luultavasti tutustumisreissua ei olisi tarvittu, mutta oli hyvä omistajalle nähdä, että kelpie pääsee osaaviin käsiin. Käämille hoitoreissu voi olla ihan opettavainen, sillä me ei olla oltu erossa toisistamme paria päivää pitempää ja Käämiä on aina aikaisemmin hoitaneet tutut ihmiset. Toivotaan, ettei Käämi hirveästi oppisi huonoille tavoille (aka haukkumaan...), mutta luotto on tyyppiin kyllä kova.

Viikon treenituokiot on tosiaan lenkkien yhteydessä olleita hanskan etsimistä metsästä ja pieniä rallytokopätkiä. Pitäisi saada aikaiseksi lähteä tekemään ihan varsinainen treeni, jossa olisi jotain ajatustakin mukana. Hanskan etsimisestä kelpie on ollut ihan liekeissä, lähtee jumalattoman kovalla vauhdilla perään, etsii hankalastakin paikasta ja tuo vauhdilla luokse. Esineitä on poimittu myös lenkkireittien varrelta, jos on sattunut löytymään esim. tipahtanut lapanen.

Rallytokoa on muutaman kerran pyöritelty autohäiriössä sekä perusasentotreeniä tehty sorsahäiriössä. Rallytoko toimi erinomaisesti, ei tsiigaillut autoja kertaakaan ja teki tarkasti. Käämi on hyvin oppinut eteentulon uuden käskysanan (muistinkohan mainita, että eteenmeno ja eteentulo -käsky olivat samat?). Haluaisin kuitenkin vielä lisää tarkkuutta perusasentoihin ja seuraamisen paikkaan. Sorsahäiriössä tehtiin perusasentoja ja kerran vettä loiskauttanut sorsa vei kelpien huomion. Muuten teki tarkasti.

Hihnakäyttäytymisen kanssa ollaan tehty töitä ja tänään oli yksi hienoimmista lenkeistä pitkään aikaan. Muiden koirien ohittaminen vie toistaiseksi kelpien korvat kokonaan, mutta muutamia hienoja ohituksiakin on viime aikoina ollut. Ei onneksi hauku tai muuten räyhää, mutta kyttää ja mieluusti menisi luokse.

Kun lystinpito vallan saa

Take a Kelpie, they said, it'll be fun, they said.

Onhan se pääasiassa, mutta kun samana päivänä jätetään jäljet takareiteen ja vuodatetaan verta oikean käden keskisormen kynnen alta, niin huumori loppuu. Onneksi kuitenkin viikon aikana on ollut paljon hyvääkin, aloitetaan vaikkapa viime perjantain agitreeneistä.

Aloitettiin pelkällä puomitreenillä ja nopeasti se alkoi parantua. Hyödynsin OneMind Dogsin ilmaiskuukauden ja kävin sieltä poimimassa muutaman vinkin ja tehtiinkin sitten Käämin kanssa niin, että oli hihnassa ettei päässyt palkalle. Lelusta kiihtyy liikaa, joten palkkasin ihan vaan namilla. Nopeasti alkoi siirtää fokusta eteen ja kesti paikoillaan. Tarvitaan kuitenkin lisää duunia ehdottomasti.

Rataakin tehtiin, mutta puomin jälkeiseltä hypyltä. Vinohypyt tosi hyvät, haki putken hyvin ja tuolle 8 hypylle kokeilin kahta eri versiota. Toinen oli niin, että olin valmiina vastaanottamassa putken puolella ja toisella kerralla takaaleikkasin. Ehdottomasti nopeampi takaaleikkauksella, vaikka hakee putken todella hyvin. Irtoaminen ei tuota ongelmia, kokosi tosi hyvin itsensä takaisinkäännökseen ja 13 ei tuottanut ongelmia. Varsin onnistuneet fiilikset. Rimat alkaa olla jo 40-45 cm ja teki se muutaman kerran 50cm. Hyvällä tekniikalla hyppää ainakin toistaiseksi!

Kuva, jonka breezled (@breezled) julkaisi 3. 09ta 2016 klo 8.41 PDT

Viikonloppu vietettiin äitini luona ja käytiin kiertämässä yhtenä päivänä noin 9km lenkki. Sisäinen paimen muistuttaa tälläisillä lenkeillä itsestään, kun autoja ei tule vastaan kuin harvakseltaan. Kaupungissahan tämä ei reagoi enää ollenkaan autoihin, nyt sain palautella vähän maan pinnalle takaisin. Uskoi onneksi kerrasta ja meni kontaktissa ohi loppumatkan. Huoh. Joskus muistuttaa, että on vasta 15 kuukautta. Annoin rallatella vielä hetken matalassa rannassa, missä tosin vaan kahlaili.

Maanantai otettiin ihan iisiä, tiistaille oltiin ilmoittauduttu rallytokon ratatreeneihin, mihin ei kuitenkaan sitten mun ollessa kipeä päästy. Kelpielle oli kuitenkin pakko keksiä aktiviteettia, niin käytiin kahden tunnin hidastempoinen maastolenkki. Keskiviikkona ajeltiin mätsäriin kenraaliharjoituksiin, ja no... Sanotaan nyt niin, että hyvää ja huonoa tasaisessa suhteessa. Käämi on keksinyt, että haukkuminen on kivaa ja varsinkin alkuinnostuksissaan tykkää käyttää ääntänsä aika paljon. Lopetti kuitenkin suuremman hölmöilyn ja alkoi ottaa kontaktiakin. Parikehässä mieluusti olisi murtanut tuomarin nenän, kun ihmiset on maailman parasta, ja sai ihan oikeutetusti sinisen nauhan. Pitkä odottaminen tuotti lisää haukkua, mutta onneksi keskittyi omiin puuhiinsakin. Sinisten kokoomakehässä seisoi kuitenkin hienosti, lämmintä kättä ja pikapikaa kotiin. Onneksi saatiin torstaina kuitenkin vielä kenraalin päälle kenraalit ja muutama ihminen kävi kopeloimassa Käämin. Palautettiin kelpie lisäksi ruotuun Elvin kanssa lenkkeillen. Kysehän ei ole siitä, etteikö antaisi katsoa. Ei vaan malta olla paikallaan ja haluaisi pussata puhki.

Tälle päivälle mietiskelin vähän vapaapäivää, mutta koska eilinen oli loppuen lopuksi aika kevyt pikaisine kopelointeineen ja lenkkeineen, niin käytiin sitten kuitenkin pikaisesti agilityhallilla.

Ykköshypyn ja putken väli oli aika tiivis, mutta kääntyi todella hyvin välistä. Hallille oli tullut uusi keinu ja siitä muodostuikin Käämin uusi lemppari. Keinulle tekee oikein loistavat kontaktit, jää tosin keskivaiheille toistaiseksi odottelemaan, että lauta laskee. Muuri oli täysikokoinen ja ensimmäisellä kerralla sain huijattua yli, toisella kerralla iski rimakauhu. Muutaman toiston jälkeen suoritti muurin taas osana rataa. Vitosputken päätä ei millään meinannut löytää, siihen kohtaan ei osu valoa ja putki on väritykseltään sininen, liekö se syynä. Jäin itse odottelemaan tuon seiskahypyn luo ja vippasin sen siitä yli, suoritti niillä parilla toistolla joka kerta kutoshypyn ilman ongelmia ja ei tiputellut rimoja missään vaiheessa. Seiskalta kokosi itsensä tosi hyvin kasille.

Pidettiin tauko ja yritin miettiä pääni puhki tuon 11-12-13-14 kanssa. Takaaleikkaukseen en olisi mitenkään kerennyt, joten se suljettiin pois. Persjättöä kokeilin, ensimmäisellä toistolla ei onnistunut, toisella toistolla onnistui. Valssiakin kokeilin ja taisi mennä kaikista sujuvammin sillä, kun pystyin varmistamaan, että hyppää kahdentoista. Lopetettiin putkeen ja loppupätkässä ei sitten ongelmia ollutkaan.

Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis treeneistä eikä taaskaan tarvinnut kauaa tehdä. Osaa kyllä niin uskomattomia juttuja, vaikka mitään vippauksia esteen yli en ole koskaan tehnytkään. Hieno Käämi! Kennel-Rehun auton kautta kotiin ja odottelemaan huomista näyttelypäivää pelonsekaisin fiiliksin...

Kuunnellaan sateen ropinaa

Syyskuu ja kesä virallisesti ohi.

Onneksi eilen kuitenkin päästiin nauttimaan auringonpaisteesta ja ajeltiinkin moikkaamaan Ellaa ja Elviä ennen heidän lomaltapaluuta. Käytiin itseasiassa lenkillä tällä viikolla kaksi kertaa yhdessä ja Käämille tekee tällainen ei-riekkumisseura todella hyvää. Käämi kohteliaasti väistää Elviä ja itseasiassa tuon yhteiskuvan ottaminen olikin haasteellista, kun Käämi ei meinannut uskaltaa olla Elvin vieressä. Edellinen yhteiskuva oli tämä ja nyt ei pysytä eri syystä paikallaan.

Syksy tarkoittaa nyt sellaista, että Käämin kanssa tehdään ainakin syyskuun ajan vielä agilityjuttuja. Hirvikärpäsiä tarttui eiliseltä lenkiltä mukaan muutama, mutta niitä uhaten palataan tekemään myös metsään esineruutuja ja toivotaan, että vältytään kyiltä, karhuilta ja hirviltä. Uimakausi on myös päättynyt.

Porvooseen lähdetään näin komeana, paikalla viisi kelpietä. Kiitos Ellalle kuvasta!

Kesä on niin lyhyt paras hetki on niin snadi vaikka kuinka koitan hidastaa viisareiden vauhtii

A wild Rattata appeared!

Suomonsteri hommissa..

Ei oo mitään mikä ois näin nättii

Tämä viikko on ollut meidän viikko!

Käämillä on aikaisemmin ollut tapana hieman askarrella mun ollessa töissä. Se ei varsinaisesti ole rikkonut mitään, mutta toisinaan latttialta on saattanut löytyä tyhjä limupullo tai kaukosäädin. Tällä viikolla yllätyksekseni kotona on odottanut uninen kelpie ja lattia on ollut vapaa sinne kuulumattomista esineistä.

Kävimme torstaina äitini kanssa hieman valokuvausretkellä Kärnäkoskella sekä Partakoskella. Käämin pystyi huoletta laskemaan kuvausten ajaksi irti, vaikka yhdellä paikalla olikin ihmisiä laittamassa juhlatelttaa pystyyn. Oli kauniisti kuulolla ja ei singonnut päättömänä kuvaajaa päin tai minnekään muualle. Kotipihalla Käämi teki myös yhdet kepit käden perässä ja viimeisellä välillä siltä löytyi jo vauhtia ja vähän ennakointiakin, hurjaa!

Perjantaina otettiin mielenvirkistykseksi hieman tokoa pihalla ja ai vitsi, täähän tuntuu superkivalta! Käämi teki muutaman seuruupätkän, liikkeestä maahanmenon sekä liikkeestä seisomisen. Seuraaminen olisi oikeastaan käännösten hienosäätöä vaille alokasluokkaan valmis. Liikkeestä maahan menee samantien kun käsky käy, mutta ennakoi perusasentoa. Liikkeestä seisominen oli hurjan vaikea käsittää, mutta sitä ei ollakaan tehty ja tehtiin lähinnä ideaa.

Perjantaina kävin sovittamassa Hööksin pelastusliivejä, kun eräs koiranomistaja oli pistänyt ne myyntiin. Mietin näiden ja Ezydogin liivien välillä aika kauan, mutta tarkoitus on käyttää liivejä lähinnä itsevarmuuden hakemiseen, niin totesin viidenkympin korvilla olevat liivit turhan kalliiksi. Hööksin pelastusliivit osoittautuivat ihan onnistuneeksi hankinnaksi ja tänään käytiin niitä testaamassa venerannassa.

Sain vetää Käämin ensimmäisen kerran kantokahvasta veteen, mutta lopulta se teki jo itse syöksyjä järveen. Hätääntyy hieman ja alkaa roiskia etujaloillaan, kun ui ulappaa kohti, mutta rantaa kohti ui rauhallisesti ja hyvällä tekniikalla. Luultavasti ei kovin monia uintikertoja liivien kanssa tarvita. Olen myös hurjan ylpeä pienestä teinikelpiestä, joka autoista ja veneitä kuntoon laittavista ihmisistä huolimatta pysyi kauniisti kuulolla ja tuli minun luokse, vaikka en voinutkaan koiraa namilla palkata. Se on rauhoittunut ja fiksuuntunut taas hurjan paljon, toivottavasti kestää enemmänkin kuin tämän viikon!

Ilmoitin tämän myös syyskuulle näyttelyyn ja totesin, että Tallinnaan ei lähdetä hakemaan juniorimuotovalion arvoa. Katsotaan ensi vuonna, josko haettaisiin aikuisena serti ja miksei cacibkin. Ensi viikolla ajellaan Kouvolaan.

Onks tää niit aikoja kun tehdään juhannustaikoja?

Me suunnattiin juhannuksen viettoon Pohjois-Karjalaan torstai-iltana. Perjantaina suunnattiin mökille saareen, mutta kerettiin käydä ensin tapaamassa Paavoa. Hieman jännitin, miten Käämi suhtautuu, vaikka kaksikko talvella tapasikin. Turhaa jännitin, pojat oli tosi fiksusti molemmat ja taisi olla aika hauskaakin!

Tunnin touhuamisen jälkeen suunnattiin keula kohti Saimaan rantaa. Käämi pääsi heti saavuttua jälleen kerran uimakouluun, ja pieni kelpie alkaa vihdoin hoksaamaan kunnolla uimisen ilot. Hieman se etujaloillaan räpiköi, mutta rauhottui uimaan nätistikin. Hankitaan ne kauan pohditut pelastusliivit, niin saadaan tekniikka kuntoon. Uiminen olisi meille todella tärkeää tällä hetkellä, valotan lähiaikoina enemmän miksi.

Juhannuksen säät helli meitä oikein kunnolla, joten otettiin pitkä viikonloppu lomailun kannalta ja palattiin tänään hyvissä ajoin takaisin kotiin. Liikenne puuroutui onneksi vasta suht lähellä nelikaistaista, joten päästiin aika hyvää tahtia ajelemaan. Käämi on kotona lähinnä vaan nukkunut, taitaa olla lomailu rankkaa.