keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Jatketaan siitä mihin viimeks jäätiin


Noseworktreenitkin on tältä vuodelta startattu ja ei ihan helpolla kelpietä päästetykään!

Treenit olivat ulkona alueella, jossa kulkee paljon muita koiria sekä ihmisiä. Sääolosuhteet olivat meille myös haastavat, sillä ulkona pakkasella ei olla tehty oikeastaan ollenkaan. Lisätään näihin kahteen haasteeseen vielä kolmas, nimittäin alueilla oli hajuna myös laakerinlehti.

Ensimmäinen alue oli näistä kaikista laajin ja sisälsi kolme hajua. Käämi kävi alueen läpi, mutta ei jäänyt mihinkään erityisesti kiinni. Ensimmäinen haju löytyi alueen keskeltä olevan kukkapenkin kulmassa olleesta roskiksesta, kun aloimme käymään aluetta järjestelmällisesti läpi. Toinen haju löytyi kaupan seinustalta, joka oli Käämille haasteellinen tarkentaa. Jaksoi kuitenkin työstää ja luopua takaa kävelleestä ihmisestäkin.

Kolmas haju oli laakerinlehti ja löytyi samaisen kukkapenkin toisesta reunasta läheltä roskapönttöä. Todella hyvä ottaen huomioon, että laakerinlehti on Käämille todella vieras eikä sitä ole sille opetettu erikseen - se on löytynyt muutaman kerran alueilta.

Toinen alue oli meille hankala, vaikka se oli suorakulmainen ja hyvin vähän mahdollisuuksia sisällään pitävä. Alueelta kuitenkin tuli juuri laakerinlehtilöydön jälkeen kaksi noutajaa, joista Käämi ei meinannut millään päästä yli. Nuuskiminen meni varmaan aika 50-50 sen suhteen, että hakiko hajua vai nuuskiko näiden koirien jälkiä. Löysi kuitenkin seinustalta hajun taas, kun käytiin yhdessä seinustaa läpi. Toisen hajun mokasin minä, kun en muistanut mihin alue loppui enkä osannut koiraa edes ohjata kyseiseen kohtaan... Sitten kun asiasta huomautettiin, niin sehän löytyi alta aikayksikön.

Kolmas alue oli tavallaan helppo, mutta hajuna oli ainoastaan laakerinlehti. Laakerinlehti löytyi rappurallin välistä ja olisi todennäköisesti eukalyptuksena ollut aivan Käämin heiniä. Nyt meni hieman hakemiseksi, mutta saatiin apuja ja laakerinlehtikin ylös.

Hieno treeni ja tällaisia tarvittaisiin ehdottomasti lisää!

Seuravaana päivänä mentiin rallytokotreeneihin, mutta näistä treeneistä ei ihan hirveästi jälkipolville kerrottavaa jäänyt. Mahdollisesti rankka lenkki hangessa (minua reiteen...) ja edellisen päivän noseworkit painoivat sen verran, että Käämi käytti oman vuoronsa vain haukkumiseen radalla. Kentän laidoilla se teki siististi, että tiedä sitten loppupeleissä kelpien aivoituksista. Tästä suunta on lähinnä ylöspäin.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Kun sä hyppäät korkealta kuka ottaa kiinni


Me startattiin rallytokotreenit viime sunnuntaina.

Käytiin omatoimitreeneissä viiden muun koirakon kanssa hallilla, jossa ei oltu ikinä ennen käyty. Mua jännitti, kun ei ihan hirveästi olla näitä kimppatreenejä lukuunottamatta lokakuun nosetreenejä taas harrastettu, mutta turha jännitys. Käämi oli todella hyvin kuulolla ja malttoi meille haastavasta häiriöstä huolimatta keskittyä omaan tekemiseensä radalla. Radan ulkopuolella maltti petti muutaman kerran, mutta ei kuitenkaan samalla intensiteetillä kuin nuorempana.

Positiivinen mieli jäi! Kehitettävää on ja vauhtia voisi mahdollisesti hieman pudottaa, mutta tehdään kevään aikana töitä sen eteen, että päästäisiin toukokuun jälkeen kisakentille. Jaiks!

1. Pujottelu
Lähdöstä suoraan pujotteluun ja Käämi oli tosi kivasti mukana heti alkumetreiltä. Ei nuuskinut alustaa lainkaan.

2. Liikkeestä maahan
Meidän bravuuri edelleen. Tosi nätti ja napakka.

3. Istu, kierrä koiran ympäri
Ei meinannut malttaa odottaa ensimmäisellä yrittämällä. Muilla toistoilla pysyi jo paikallaan. Ei mielestäni hirveästi tsiigaillut edes muita treenaajia, vaikka ensimmäiset kolme kylttiä olikin vahvasti häiriöön päin.

4. Käännös vasempaan
Siisti.

5. Juosten
6. Normaali vauhti

7. Spiraali vasemmalle
Tosi kivasti taas mukana. Sai palkan tämän jälkeen.

8. Koira eteen, vasemmalta sivulle, istu
Voi Käämi. En tiedä oliko ensimmäisellä toistolla palkanjälkeinen hysteria vai mikä, mutta meinasi eteentulon sijaan haukkua ja harhailla. Muilla toistoilla ei enää huutanut niin pahasti, mutta pääsee tehotreeniin eteentulon osalta.

9. Vasen täyskäännös
Haukututti joka kerta. Todennäköisesti mun olemus muuttui tai nurkassa oli muuten vain jotain kummituksia, mutta kymppikyltti se todennäköisesti kummitteli. Ei ollut niin siisti kuin joskus on ollut. Tähän hidastettiin tahtia ihan urakalla ja pilkottiin pienemmiksi. Lopetti haukkumisenkin yksittäisenä liikkeenä, mutta rataan en saanut sopimaan nätisti kerralla.

10. 360 vasempaan
Myönnetään, meidän yksi hienoimmista kylteistä on rikottu talven aikana. Tallasin tässä liikkeessä vahingossa kelpien tassulle ja senhän se sitten muistaa. Jos annan kääntyy-käskyn, niin väistää alta ja rupeaa haukkumaan. Jos taas en annan kääntyy-käskyä, niin pysyy vähän lähempänä. En aio tehdä tätä radan yhteydessä enää, treenataan irrallaan ja atomeina.

11. 270 oikeaan
Hiljeni kuitenkin tälle kyltille ja tosi nätisti loppuun.

Anna Pekkala ALO

maanantai 31. joulukuuta 2018

Niin maalaa laulus maisemaa, karttaan kaunista planeettaa

Vuosi 2018 piti sisällään loppupeleissä paljon hyvää. Vuosi vuodelta ymmärretään toisiamme paremmin ja eteentulevat vastoinkäymiset selvitetään yhdessä.

Käämin kanssa ollaan luovuttu harrastuksista, mutta löydetty uusia harrastuksia tilalle. Yhteinen sävel löytyy yhä useammin ja yhdessätekeminen tuo molemmille iloa ja hymyä. Käämi on juuri minun koirani ja yhdessä on ihana taivaltaa tätä matkaa.

Vuoteen 2019 lähdetään hyvistä lähtökuopista. Polvileikkauksesta on kuntouduttu erinomaisesti ja aiotaan elää elämää täysillä. Ensi vuodelle varovaisesti uskalletaan asettaa jo harrastustavoitteitakin, mutta keskitytään ennen kaikkea yhdessätekemiseen ja uusiin kokemuksiin.

Vuonna 2018...

... kuntouduttiin patellaluksaatioleikkauksesta!
... helmikuussa Käämi sai ensimmäisen luvan olla irti ja kesän kynnyksellä saatiin täysi vapaus
... poistettiin tukinaulat elokuussa ja toistaiseksi pakkasen aiheuttamaa ontumista ei ole ollut havaittavissa
... aloitettiin säännölliset hierontakäynnit

... helmikuussa palattiin treenihallille kennelporukan noseworkpäivän merkeissä
... huhtikuussa Käämi läpäisi 1. luokan hajutestin
... käytiin 1. luokan möllikokeissa pitkin vuotta
... lokakuussa kouluttauduttiin kokeisiin valmentavassa viikkoryhmässä

... tehtiin päätös agilityn lopettamisesta. Potentiaalia olisi ollut, mutta terve koira on prioriteettilistalla ensimmäisenä
... kesäkuussa palattiin jälkimetsiin
... kesäkuussa palattiin myös rallytokon ratatreeneihin, villinä kelpiepoikana... esineruutuiltiin

... huhtikuussa matkailtiin Ähtäriin moikkaamaan pandoja
... kesäkuussa hurautettiin Kotkaan valokuvausreissulle
... kesäkuussa retkeiltiin Elvin kanssa Punkaharjulla
... heinäkuussa käytiin kisaturistina ja vietiin Doni sekä Riski meidän kanssa Valkmusaan

... elokuussa suunnattiin 2 viikon kesälomareissulle ja ylitettiin kolmen eri valtion raja
... Pohjois-Norjaa autoiltiin ristiin rastiin ja Käämikin pääsi huiputtamaan vuoria
... Norjassa törmättiin myös lammaskavereihin, jotka menivät yli Käämin ymmärryksen
... todettiin kelpie erittäin helpoksi matkakaveriksi

... valokuvamalleiltiin mm. kesäkuisessa auringonnousussa
... nautittiin helteestä ja uimisesta

... toukokuussa Käämi täytti kolme vuotta ja leuka harmaantuu edelleen
... olemme oppineet toisiltamme paljon
... auton matkamittariin kerrytettiin tuhansia kilometrejä
... tutustuttiin uusiin koiraharrastajiin

... kiitos kuuluu niille henkilöille, joihin voi aina luottaa ja jotka ovat toimineet erittäin suurena apuna sekä tukena vuoden aikana, ilman teitä olisi jäänyt puuttumaan paljon
... kiitos kuuluu blogin lukijoille, jotka ovat seuranneet meidän vuotta, teille on ollut ilo kirjoittaa

... kiitos Käämi, joka olet perheenjäseneni, tukeni ja turvani sekä harrastuskaverini. Olet täyttä kultaa.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Korjaan tänään potin, mä omistan tän yön


Hirveän vähän syksyn aikana kirjoitettiin meidän kuulumisia blogiin.

Elokuinen operaatio vaikutti kaikkeen vain positiivisesti. Ehdin jo etukäteen nähdä pakkassäistä painajaisia, mutta tähän mennessä Käämi ei ole oireillut kylmää viimaa tai pakkasta lainkaan. Säännöllisistä hieronnoista on ollut apua ja Käämille ei hierontakertojen välissä synny pahoja lihasjäykkyyksiä. Operoitu jalka jopa hieman tuudittaa ajatukseen, että mitään operaatiota ei koskaan ole edes tehty, mutta aiotaan kuitenkin pysyä päätöksessä jättää aktiivinen agilityharrastus muille. Edelleen kuitenkin toivoisin niitä muutamia kuvia Käämistä.

Syksyn aikana käytiin aktiivisesti noseworkin valmistavassa ryhmässä ja Käämi oli aivan loistava. Laatikkojen kanssa saadaan tehdä vielä työtä mielentilan kanssa, mutta muuten Käämi on varma ja nopea suorittaja. Meidän viimeisellä kurssikerralla oli neljän osion koe, jonka Käämi suoritti muistaakseni alle kolmeen minuuttiin. Ilmaisi tosin yhden väärän laatikon, mutta niin ilmaisivat muutkin kurssilaiset ja Käämi oli ylivoimainen voittaja. Voinee siis sanoa, että valmistui kunniamaininnoin. Pidetään korvat auki mahdollisia virallisia kokeita varten, sillä hajutestihän on tosiaan läpäisty.

Muita harrasteita ei aktiivisesti harrastettu. Pyrittiin kyllä rallytokoryhmään, mutta ei tietenkään päästy. Nyt vuodenvaihteen jälkeen on kaavailtu kimppatreenejä muiden harrastajien toimesta ja ollaan Käämin kanssa näihin ilmoittautuduttu halukkaiksi. Ensi vuonna päättyy Käämin dopingvaroaika juuri kesän alussa, joten sen puoleen päästäisiin heti kesäkuussa virallisiin rallytokokokeisiin.

Ensi vuoden suunnitelmista noin muuten. Aiotaan Käämin kanssa jatkaa jälki- ja esineruutuilua harrastusmielessä. Kehitettäväähän tästäkin löytyy, joten mietintämyssy kevään ajaksi päähän sotasuunnitelmien osalta. Koetavoitteita ei Käämin kanssa ole, katsotaan sitten toisen tassullisen kanssa. Ei ole vielä ajankohtainen ja Käämi pärjää vallan mainiosti myös ainoana koirana.

Retkeilyn osalta sydämestä jäi osa Norjaan, mutta varattiin ensi vuodelle nyt ainakin kesän lopuille Lapin reissu. Retkeillään aivan taatusti pitkin vuotta ja ideoita löytyy jo ennestään roppakaupalla. Retkeillään Käämin kanssa nykyään kaksin, joten kaikki mahdollisuudet ovat avoinna.

Näyttelyiden suhteen. Niin... Dopingvaroaika on edelleen kesäkuun alkuun, joten kesänäyttelyitä voidaan toki pitää lähialueen osalta silmällä. Kaksi SERTiä ja luonnetestiä uupuu muotovalion arvosta, mutta kohta kelpieillä muuttuu valionarvosäännöt, joten ensi vuonna voidaan näitä kahta viimeistä puuttuvaa metsästää kuin myös suorittaa luonnetesti. Aiotaan todennäköisesti kokeilla, mutta jos SERTejä ei tule, niin harkisen vakavasti Käämin kastrointia.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Bensaa suonissa, maantie kutsuu mun nimee


Muistaakohan meitä enää kukaan?

Syyskuu ja lokakuu molemmat hurahtivat ohi melkein huomaamatta. Me palattiin Käämin kanssa lokakuun alussa ryhmätreeneihin, nimittäin noseworkin kilpailuihin valmistavan kurssin parissa. On ollut ihanaa palata säännölliseen treenirytmiin ja vielä, kun Käämi on tämän kuukauden aikana edistynyt ihan hurjasti!

Polven suhteen eletään tällä hetkellä erittäin hyvää tilannetta. Vuosi liukastumisesta tuli täyteen ihan äskettäin. Eletään niin huoletonta elämää, kuin minun hermorakenne antaa myöten. Toisin sanoen, vauhtia löytyy vähintäänkin entiseen malliin ja todennäköisesti enemmän. Kai se joskus jarruttaa normaaliin menoon.

Mitään muuta me ei nyt oikein ollakaan tehty kuin tuota noseworkia. Treeneissä ollaan käyty kaikkia osa-alueita läpi ja Käämin työskentelyssä on kyllä se positiivista, että se skannaa sisä- ja ulkoetsintäalueet todella laajasti. Matalat ja korkeat hajut molemmat löytyvät todella hyvin ja nyt tämän kurssin aikana Käämi on ryhtynyt tarkentamaan hajuja todella hyvin! Ihan helpolla ei ole aina kelpietä päästetty, mutta sen takia ollaankin edetty.

Edellisellä kerralla Käämi ilmaisi myös laakerinlehden korkealta. Se ei ole koskaan tehnyt laakerinlehdellä, mutta ilmeisesti jonkinlainen idea asioista on - tai sitten se on mestari etsimään huonekalutassuja ;)

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Mitä järkee on kellotaulun numeroiden antaa päivän kulusta päättää


Käytiin tosiaan ennen naulojen poistoa retkeilemässä Käämin kanssa kahdestaan. Mulla oli ideana, että nyt syksyllä käytäisiin yhdessä retkeilemässä enemmänkin, mutta leikkausaika tulikin hieman lyhellä varoitusajalla ja en voinut olla varma, kuinka iso osa syksystä menee sairaslomalla.

Tikit otettiin eilen pois ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tämän operaation arvioitu sairasloman kesto piti paikkansa. Käämi oli heti leikkauksen jälkeen todella hyvässä kunnossa ja nyt kun kiristävät tikitkin on saatu jalasta pois, niin taidetaan vihdoin olla siinä pisteessä, että painajainen on ohi. Mielestäni Käämin raviaskeleen pituus on nyt pitempi. Hitaassa vauhdissa hieman lonksutteli hassun näköisesti, mutta nyt kun tikit eivät tosiaan enää kiristä, niin hitaankin vauhdin askellus on palautunut normaaliksi. Toki takana on varmasti myös opittua, mutta ihan loistavaa, että tulos on näin hyvä!

Palatakseni Orrainpolulle, tuo oli Käämin ensimmäinen retkeily silloin vuonna 2015. Tuolta reissulta on muutama sellainen kuva, jotka olivat helposti toteutettavissa melkein päivälleen tänä vuonna, joten tässä tulos. On se tainnut hieman kasvaa ;)