Alkuvuonna nautittiin aivan uskomattoman hienosta talvesta, jota tosin varjosti Käämin rosvosektori nivelrikon osalta. Käämi saikin tammikuussa ensin cartophen-kuurin ja sen jälkeen librelaa muutaman annoksen. Harmikseni Käämin piikkikammo on pahentunut aivan todella paljon, joten librelasta saatu apu on vaihtunut tulehduskipulääkkeisiin tarvittaessa.
Käämin kanssa treenattiin vuoroviikoin noseworkia aina syyskuuhun saakka ja tehtiin ehdottomasti parhaimpia suorituksia lajin parissa. Kisaamisesta luopuminen harmitti todella paljon, mutta mieluummin yhteistä aikaa kuin tuloksia. Käämi on pitkin vuotta saanut puuhastella sivussa Mäihän treenijuttuja (mm. esineruutua, ilmaisua, rallytokoa, näyttelyitä). Parasta bestii, eritoten jumpissa mukana olo, koska nameja saa tekemättä mitään.
Käämin tärkein tehtävä on myös ollut oman pihan vahtiminen, sillä muutettiin keväällä omakotitaloon. Terassin jylhäkalliolta on ollut hyvä katsoa edestakaisin sinkoilevaa Mäihää.
Mäihän kanssa aloitettiin helmikuussa J. Savolaisen neljän kerran valmennuksessa. Tykkäsin hurjasti ja saatiin hyviä ajatuksia sieltä jatkoon viikkotreenien ohella. Ulkopuolisiin valmennuksiin saatiin lisäksi myös talvikaudelle jatkoa M. Mäkelän valmennuksen parissa, jota odotan innolla nyt kun ollaan lähempänä kisavalmiutta.
Hyppyradoilla starttaaminen on vuodenvaihteen jälkeen tehtävissä ja realistista. Mittaustulos hoidettiin syksyllä alta pois, joten kisajännitystä on sen osalta lievennetty. Suurennuslasin alla nyt on kuitenkin Mäihän tekniikka hypyillä ja renkaalla, mutta se työ on pitemmän jakson panostus. Kontaktiesteiden parissa on otettava myös ryhtiliike.
Agilityn vastapainoksi on tehty silloin tällöin tokoa, jossa vauhtiliikkeissä ollaan mukavuusalueella. Agilitytreeneissä Mäihässä on ihanaa rentoutta ja röyhkeyttäkin, jota olisi kiva koittaa kanavoida tokoonkin. Esineruutujakin on tehty, mutta vähän laiskanpulskeasti mukavuusalueella.
Retkeilyäkin on mahtunut vuoteen, enemmän Mäihälle kuin Käämille tosin. Käämille on tutuksi tullut "takapihan" retkipolut, joskin kuuman kesän kanssa en niistä kyistä ollut ihan samaa mieltä. Mäihä taas pääsi kelpieiden kesäretkelle Iso-Melkuttimelle, Liesjärvelle ja Meikkoon sekä Lofoottireissulle 6 vuotta Käämin tassunjälkien perässä. Lofooteilla oli vähän erilainen sää, sillä nautittiin +26°C rantalomakeleistä, oma talviturkki jäi Norjanmereen.
Mäihä kävi 14.9. MH-kuvauksessa ollen sosiaalinen softis. Hauska sattuma kävi, sillä Käpyn LTE oli muutamia vuosia aiemmin juurikin 14.9. Muita merkintöjä KoiraNettiin tuli EH1 arvoisesti ryhmänäyttelystä, jossa meidän kehän aikana taivas aukesi ja Mäihä näytti siltä, että tänne hukkuu. Saatiin mitä haettiin ja parempikin, joten ei näyttelyhaaveita enää juurikaan.
Vuoden aikana hankin itselle VKT-pätevyyden agilityyn jonkun päähänpiston seurauksena eli se oli omalta osalta yksi yllättävä merkkipaalu.
Semmoista tähän vuoteen! On mahtunut paljon hyviä hetkiä, mutta myös niitä, jolloin olen ollut huolissani, peloissani ja suruissani. Olen kiitollinen näistä kahdesta, täysin omanlaisesta koirapersoonasta.
