sunnuntai 21. elokuuta 2022

On vastaus vain yksi Lapin suvi

Mairivaaralla

Kesäisiä lämpötiloja on onneksi riittänyt pitkälle elokuuhun ja nyt kun arkeen on palattu, niin voidaan hypätä takaisin kuun alkuun ja kesälomareissuun.

Viime kesänä mökkeilimme Saimaalla, joten Lappi-ikävä ehti kasvaa muutaman vuoden. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Pyhä-Luosto, jossa olen ilman koiraa käynyt talvella aika monta vuotta sitten. Oli kiva nähdä maisemia enemmän ja kesäkuosissa. Meille sattui tuuri siinä, että ötököitä ei ollut lähes lainkaan reissun aikana.

Meidän reissu alkoi Helsingistä, jossa lastattiin auto illalla junan kyytiin ja koira hyttiin. 7 ja rapiat siihen meni, ennen kuin kelpie matkusti junassa, mutta oli oikein pätevä junamatkustuskaveri. Allekirjoittaneella oli paljon enemmän haasteita yön aikana ja Oulussa purettiin varsin väsynyt kuski... Tietääpähän ensi kerralla.

Kävimme automatkalla Rovaniemellä Vaattunkikönkäällä ihmettelemässä maisemia sen, mitä väsymykseltä jaksoimme. Oli todella nätti paikka, jossa pitää ehdottomasti joskus vielä pysähtyä uudelleen. Reissuväsymys painoi taustalla, joten mökin avaimet saatua keskityttiin palautumaan niin reissaamisesta Helsinkiin kuin reissaamisesta pohjoiseen.

Tunturiaavan lintutornilla ja Soutajalla tulossa alas

Ensimmäinen varsinainen kansallispuistoilupäivä aloitettiin kevyesti 7 km Tunturiaavan luontopolulla. Nähtiin täällä reissun ensimmäiset (ja ainoat) kuukkelit tiaislaavulla. Päivä oli aika lämmin, joten Käämi hyppäsi mielellään useamman kerran suon puolelle. Molskahtipa myöhemmin ihan kunnolla virtaavaan ojaan. 

Toisena päivänä lähdettiinkin sitten metsästämään reittiä Mairivaaralle, johon olin törmännyt instagramissa. Mairivaaran yli menee retkeilyreitti/pyöräreitti, jonka perusteella olin katsonut meille lähtöpisteen koordinaatit, jotta voimme seurata polkua. En ollut toki osannut ottaa huomioon, että Lapissa törmää usein portitettuihin tai muutoin ilmoitettuihin yksityisteihin, joten lähestyttiin vaaran huippua loppupeleissä eri suunnasta, mitä olin ajatellut. Perille päästiin, ihan huipulle ei kuitenkaan menty, vaan jäätiin sopivaan kohtaan vähäisellä rakkakivikolla. Oli edellistä kuumempi päivä ja vaikka kilometrejä ei kertynyt ihan älyttömästi, niin nousu vaaralle oli kuitenkin kohtalaisen rankka.

Kolmantena päivänä Käämi jäi mökille lepäilemään ja kaksijalkaiset suuntasivat Noitatunturille 14,5 km reitille. Tuo reitti on haastava ja oli ehdottomasti oikea päätös jättää koira tuolta pois, sillä eksyimme kilometrin rakkakivinousulla hieman merkitystä reitistä sivuun ja hypimme kiveltä toiselle vähän enemmän kiikkuvilla kivillä. Käämi olisi varmasti irti mennyt tuon ylös leikiten, mutta parempi oli olla riskeeraamatta. Jos mietit Noitatunturia koiran kanssa, niin suosittelen lähestymään sitä Karhunjuomalammen suunnasta, jolloin nousu ei ole yhtä rakkakivikkoinen. Paluu samaa reittiä. Tarkoitus oli Käämin kanssa retkeillä Karhunjuomalammen kierros, mutta näimme paluumatkalla sille sattuvat nähtävyydet, joissa olikin reissun ruuhkaisimpia pätkiä. Päätettiin keksiä jotain muuta. Noitatunturilla näimme haukan sekä hävittäjän.

Neljäntenä päivänä vuorostaan oli ihmisten lepopäivä Noitatunturin reitin jälkeen, mutta iltalenkillä käytiin Soutajalla. Jälleen yksi kohde, jonka olin pongannut somesta. Tarkoitus oli, että ottaisimme auringonlaskussa minun valmistujaiskuvat (maisteri valmistui maaliskuussa) ja Käämistä kuvia, mutta auringonlasku ei lopulta näkynyt. Kotona harmitti, olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kuvia tunturissa kaikesta huolimatta, mutta harmistus oli päällimmäinen tunne, joten kuvasaldo jäi aika laihaksi. Onpahan syy mennä uudelleen. Soutajalla ei meidän seurana ollut ketään.

Viidentenä päivänä otettiin heti aamuun porrastreeni Ukko-Luoston huipulle. Jonkun verran ihmisiä, vaikka sää oli hieman sateisen oloinen. Ylhäällä tuuli aika lailla, joten tulimme maisemia katsottuamme hieman alaspäin ottamaan Käämistä kuvia. Näistä tuli omaan silmään aika kivoja ja haluan huomauttaa, että Käämillä on kaikissa reissukuvissa kaulassa näyttelypanta sekä pitkä hihna, jotka on editoitu jälkikäteen pois eli koira on ollut kiinni joka hetki. Viidentenä päivänä tehtiin päätös, että koska toiseksi viimeinen matkapäivä on luvannut sadetta, niin suunnataan takaisin päivän etuajassa. Pyöräilyt ja seikkailupuistot jäänee toiseen kertaan.

Koska jo reissussa on hyvä suunnitella seuraavaa reissua, niin itsellä veri vetäisi käsivarren suuntaan ja siitä pienesti Norjan puolelle. Katsotaan, mihin ensi kesänä lähdetään.

Ukko-Luosto

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Taivaanrantaan lentäneitä

Sydänuutisten jälkeen ei hirveän pitkää ehditty hengähtää, nimittäin samaisen viikon lauantai-iltapäivällä Käämiltä murtui osittain alakulmahammas. Onneksi ydinyhteyttä ei syntynyt, joten siltä osin ei ollut kriittinen tilanne. Murtuma tuli uimareissulla, joko iskusta kiveen tai uimalelusta, joista jälkimmäinen lähtee leppäkeihään lailla roskikseen. Kuvista näkee, miten yhdessä hetkessä hammas on ehjä ja seuraavassa ei. Ja kylläpä tuo kirpaisi aika lailla omaatuntoa.

Iloisiakin asioita kuitenkin vastapainoksi. Olimme viikonloppuna nosekoulutusviikonlopussa, josta taas roppakaupalla hyviä ideoita taskuun. Sunnuntaina Käämillä oli hieman jarru päällä touhussa, mutta saatiin kyllä onnistumisiakin.



Lauantai alkoi tilannekartoituksella, joka tehtiin eukalyptuksella. Käämi onnistui tässä hyvin, mutta jalkaa oli aika lailla. Sotasuunnitelmana tälle päivälle oli korkeat ja saavuttamattomat kätköt, joiden kanssa ei lopulta ollut ongelmaa vaikka etsittävä kohde vaihtui kongiin. Yleensä ollaan omissa korkeissa kätköissä saatu nenäkosketus, kun nousee takajaloilleen, joten oli ihan mielenkiintoista seurata millaisen ratkaisun Käämi tekee, kun jalat eivät riitäkään. Tuossa jakamani instagramjulkaisussa on video, kun selaa eteenpäin.

Sunnuntaina vuorostaan painotettiin etsintäalueen alussa oleviin kätköihin, mutta mukaan mahtui myös saavuttamattomia kätköjä. Oli muuten aika hieno ruuvipenkissä ollut piilo, sieltä se löytyi, vaikka olikin tällä alueella mennä puhaltanut jonkun tovin vauhdilla eteenpäin nenä kiinni. Nenä olisi voinut olla päivän aikana tosiaan paremmin auki...

Yksi korkea jäi löytymättä, mutta oli kuulemma reagoinut tähän, mutta ei ollut osannut (enkä minäkään ollut osannut) sitä sieltä löytää. Iltapäivällä sitten keskityttiin ihan siihen, miten etsintäalueelle lähdetään, ja aika hyvin tähän treeniin Käämi reagoi. Hieman tuli parilla kätköllä tassua kaapinoveen.

Siispä haastavia kongitreenejä kehiin unohtamatta alueelle lähtemistä. Oli mukava päästä taas kouluttautumaan! 



torstai 9. kesäkuuta 2022

Sydämen asialla

Pieni pala mielenrauhaa.

Käämi on tänään 9.6.2022 käynyt sydänultrassa, jonka tekijänä on toiminut lausunto-oikeudet omaava eläinlääkäri. Käämin tulos on kuitenkin epävirallinen.

Mitään näkyvää syytä ei sydänultran tarpeelle ollut, mutta kerran kun päähänsä jotain saa, niin siitä on aika vaikea päästää irti. Varsinkin, kun osa koirien sydänsairauksista ilmenee vasta, kun on jo todella myöhäistä.

Käämi on kuitenkin tutkittu nyt sydämen osalta terveeksi. Pieni merkityksetön löydös löytyi ultralla, mutta käsittääkseni se on voinut olla Käämillä iät kaiket ja kehittyessäänkin viittaisi enemmän läppävian puoleen. Toivotaan, että tilanne kestäisi kuitenkin stabiilina, mutta seurataan ja tarvittaessa mennään uudelleen. Jos ihmeitä ei käy, niin käymme todennäköisesti ensi kesänä uudelleen sydänultrassa.
 
Lausunto 9.6.2022:
"Auskultaatiossa sydän- ja hengitysäänet normaalit. Limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat. 

Ultraäänitutkimuksessa todetaan yleiskuvaltaan siisti sydän. Ei sydämen laajentumaa tai seinämäpaksuuntumaa todettavissa. Sydämen supistuvuus normaalin rajoissa. Eteis-kammioläpät silmämääräisesti siistit. Vasemmassa eteis-kammioläpässä asteeltaan merkityksetön lateraalinen vuotovirtaus. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin rajoissa.

Ei sydänsairautta osoitettavissa tällä tutkimuksella. Suosittelen sydämen auskultaatiota vuosittain. Mikäli sivuääni havaitaan, on ultraäänitutkimus syytä suorittaa uudelleen."

tiistai 17. toukokuuta 2022

Siten homma hoituu

Syntymäpäiväetkoiltiin kaikkien osioiden kokeessa lauantaina ja varsin hyvin etkoiltiinkin!

Korjaussarjaa asennettiin edellisen kokeen jälkeen muun muassa ajoneuvoihin. Ajoneuvokosketuksiin auttoi yksinkertaisesti rintamasuunnan muutos, mutta vahvistin myös fokusta enemmän mahdollisimman alhaalla oleviin piiloihin.

Meidän suoritusvuoro oli tällä kertaa toisena ja en kyllä äkkiseltään muista, että oltaisiin näin alussa oltu ainakaan hetkeen. Oma kupla kesti ihan hyvin kasassa, mutta molemmissa hihnanvaihdoissa Käämi puhalteli tunteitaan haukkumalla. Ei kovin hyvä, mutta itse etsinnöissä tämä ei onneksi näkynyt. Tähän asiaan on itsellä vielä ratkaisun avaimet löytämättä. Lukee varmaan osittain myös minun jännitystä.

Ajoneuvoetsintä: Lähdettiin kiertämään aluetta auton ns. väärältä puolelta. Hyvin oli fokus itse ajoneuvoissa. Auton oikean puolen kyljeltä (edestä päin) haettiin tovi oikeaa kohtaa, mutta kun haju löytyi, niin ilmaisu oli kaunis ja tarkka. Tähän meni eniten aikaa, 1:35,2. Tuomarin kehut hienosta tiimityöstä.

Ulkoetsintä: Lähti vauhdilla alueen päädyssä olevalle portaikolle ja seinustalle. Pyysin takaisin ja suoraan tunkille, jossa varma ilmaisu. Vähän aikaa emmin, että voiko olla, mutta ilmaisu ei jätä paljon tulkinnanvaraa. Todella kaunista, hyvä Käämi! 0:29,3.

Sisäetsintä: Tähän lähdin rennoimmin mielin. Vauhdikas lähtö, mutta hakeutui nopeasti seinän vierustaa vasten olleeseen pöytään, josta joutui ratkaisemaan oikean puolen hajulle. Todella varmasti taas nenä sinne minne pitkin. 0:31,6.

Laatikkoetsintä: Oli onneksi hyvä tila lähettää koira, joten ehdin vähän viritellä fokusta laatikoihin ennen lähetystä. Tämä on kyllä ehdottomasti meidän heikkous ja pitäisi treenata enemmän. Tässäkin etsinnässä Käämi ei juurikaan alussa kiinnittänyt huomiota itse laatikoihin, mutta saapui hajupilveen ja ensimmäinen laatikko, jota oikeasti haisteli, oli sitten oikea. Pidin pään kylmänä ja luotin, mutta tämä olisi voinut mennä oikeastaan miten vaan. 0:16,8.

100 pistettä, 0 vp, 2:52,9, 5./23.

Joten, yhtä 100 pisteen tulosta vaille kakkosluokkaa KE-kokeissa. Lähdetään ehdottomasti tätä tavoittelemaan, vaikka luokkanousu jännittääkin nyt kun uudet säännöt astuvat kesäkuun alussa voimaan esim. palkkauksen osalta.

SuperKäämi! Olen jo muutaman vuoden sanonut, että kelpie parhaassa iässä, mutta tämähän paranee vanhetessaan kuin viini.

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

7

 


Hyvää 7-vuotissyntymäpäivää Käämi!

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Hän loihti kuin nuotiopiirin

Kahden viikon päästä kolkuttelee jo vappu ovella, joten on varmaan paikallaan katsoa taaksepäin alkuvuotta.

Aloitimme nosekoekauden tänä vuonna jo helmikuun lopussa Kouvolan sisäetsintäkokeella ja aloitettiin muuten isosti täysillä pisteillä! Käämin etsinnöissä riitti jonkun verran vauhtia, mutta raamit kaulassa -lähdöistä huolimatta malttoi pitää kierrokset etsintäalueella kohtuullisissa rajoissa ja nenän auki.

Ensimmäisessä huoneessa oli muutamia esineitä huoneen sivuilla, muun muassa sohva, sekä pöytä alueen keskellä. Lähti etenemään reunoja, kävi hyppäämässä sohvalla (josta käskin alas), jonka jälkeen kiersi pöydän luokse ja kaunis, nätti ilmaisu.

Toinen huone oli pienempi, jossa meni ns. harhaan eli huoneen perällä olevaan avonaiseen kaappiin, mutta palasi takaisin huoneen ovelle ilman eri pyyntöä ja kaunis, varma ilmaisu. 16:41 sekuntia koko suoritukseen ja ilmaistusta tuli kehuja.

Kolmannessa huoneessa oli kirjahyllyjä sekä takka eikä alue ollut pienimmästä päästä. Jäi hieman kiinni huoneen seunustoihin, josta kehoitin etenemään. Pyörähti ympäri huoneen vasemman puolimmaisessa nurkassa ja ilmaisu matalalla olleeseen hajuun hajupilveä pitkin.

Neljännessä huoneessa näkyi väsyminen ja meni eniten aikaa 1:57,78. Pyöri huonetta läpi aika tovin ja satuin hieman onnenkantamoisella pyytämään nousemaan ylös miltei hajun kohdalle. Todella nätti ilmaisu, kun noustiin oikealle tasolle. Ohjauksesta tällä kertaa kehuja.

100 pistettä, 0vp, 6./20.

Kouvolan kokeesta suunnattiin viikkoa myöhemmin Mäntyharjun sisäetsintään. Vauhtia ei puuttunut tässäkään kokeessa, mutta tavalla kierrokset laski kun koira pääsi tekemään töitä. Tämän kokeen lopputulos meni täysin ohjaajan piikkiin.

Ensimmäisessä huoneessa meni suoraan hajulle, mutta en uskonut vallitsevan mielentilan vuoksi ja pyysin jatkamaan. Kun hakeutui uudestaan, niin otettiin nätti löytö.

Toisessa huoneessa paukautti ihan suoraan ilman ajatusta huoneen perälle, josta palasti takaisin lähtöön ja varma ilmaisu. Treenilistalle!

Kolmannessa huoneessa pyöri ja pyöri ahtaassa kulmassa. Ohjaaja paineistui loppuvasta ajasta ja otti ensimmäisen nuuhkaisun siihen mihin oletti. Maksoi meille sata pistettä ja reilusti aikaa, joka pudotti meidät loppusijoituksissa häntäpäähän. Harmitti ihan todella paljon, koska selvää oli, että olisi pitänyt pyytää 180 astetta ympäri.

Neljännessä huoneessa annoin mennä täysin itsenäisesti. Isoin alue ja tähdet kohdallaan, nimittäin 10 sekuntia kelloon ja tämän etsinnän nopein suoritus.

75 pistettä, 2vp, 19./20.

Kolmannet kokeet kutsuivat Lappeenrannassa sitten yhden väliviikonlopun jälkeen ja päästiin kaikkien osioiden kokeisiin. Tästä kokeesta ei jäänyt kovin hyvä fiilis ja on tähän mennessä meidän eniten vihkoon mennyt virallinen koe, mutta tietääpähän ainakin mitä treenata. Eniten tämä harmittaa ohjaajaa, Käämillä oli, jälleen kerran, erittäin kivaa.

Ajoneuvoetsinnässä ohjasin todella paljon tilaa vieden, sillä pelkäsin pomppaavan autoa vasten. Ei auttanut, sillä ehti ottaa kaksi kosketusta autoon. Kupla ehti puhjeta odottelun aikana, mikä näkyi siinä, että kaikissa väleissä napsittiin myös hangesta lunta. Aika ehti loppua.

Ulkoetsinnässä eteni todella rohkeasti hypäten mm. pöydälle. Suoritus kuitenkin keskeytyi 3 virhepisteen arvoisesti käytännössä alkumetreillä. Kevät ja kelpiepojat...

Laatikkoetsinnässä luuli tulleensa sisäetsintään, mutta välissä ollut tauko oli tehnyt tehtävänsä ja lähdettiin paremmalla fiiliksellä molemmat tekemään. Väärä löytö ohjaajan piikkiin ja vähän lisää virhepisteitä tilille.

Sisäetsinnässä näkyi, mitä ollaan alkuvuodesta tehty. Suoraan kätkönä toimineelle pianolle, josta pieni tarkennus ja 26.8 sekuntia kelloon. Onneksi saatiin loppuun onnistuminen. 

25 pistettä, 7vp, 20./20.

Lappeenrannan kokeesta jäi pieni harmistus, joten vähän kisakalenteria uusiksi. Tarkoitus on palata koekentille toukokuussa, jos vain saadaan koepaikka. Sitä ennen pitää näiden kolmen kokeen perusteella tehdä treenejä ja pieniä tarkennuksia, mutta ehdottomasti ollaan hyvällä boogiella menossa. Kaikkien osioiden kokeita helpottaa todennäköisesti sulavat lumet ja se, että ne ovat taas enemmän rutiineissa mukana, mutta toki never say never.

Ihana kuitenkin, että päästään tekemään.

keskiviikko 22. joulukuuta 2021