On vastaus vain yksi Lapin suvi

Mairivaaralla

Kesäisiä lämpötiloja on onneksi riittänyt pitkälle elokuuhun ja nyt kun arkeen on palattu, niin voidaan hypätä takaisin kuun alkuun ja kesälomareissuun.

Viime kesänä mökkeilimme Saimaalla, joten Lappi-ikävä ehti kasvaa muutaman vuoden. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Pyhä-Luosto, jossa olen ilman koiraa käynyt talvella aika monta vuotta sitten. Oli kiva nähdä maisemia enemmän ja kesäkuosissa. Meille sattui tuuri siinä, että ötököitä ei ollut lähes lainkaan reissun aikana.

Meidän reissu alkoi Helsingistä, jossa lastattiin auto illalla junan kyytiin ja koira hyttiin. 7 ja rapiat siihen meni, ennen kuin kelpie matkusti junassa, mutta oli oikein pätevä junamatkustuskaveri. Allekirjoittaneella oli paljon enemmän haasteita yön aikana ja Oulussa purettiin varsin väsynyt kuski... Tietääpähän ensi kerralla.

Kävimme automatkalla Rovaniemellä Vaattunkikönkäällä ihmettelemässä maisemia sen, mitä väsymykseltä jaksoimme. Oli todella nätti paikka, jossa pitää ehdottomasti joskus vielä pysähtyä uudelleen. Reissuväsymys painoi taustalla, joten mökin avaimet saatua keskityttiin palautumaan niin reissaamisesta Helsinkiin kuin reissaamisesta pohjoiseen.

Tunturiaavan lintutornilla ja Soutajalla tulossa alas

Ensimmäinen varsinainen kansallispuistoilupäivä aloitettiin kevyesti 7 km Tunturiaavan luontopolulla. Nähtiin täällä reissun ensimmäiset (ja ainoat) kuukkelit tiaislaavulla. Päivä oli aika lämmin, joten Käämi hyppäsi mielellään useamman kerran suon puolelle. Molskahtipa myöhemmin ihan kunnolla virtaavaan ojaan. 

Toisena päivänä lähdettiinkin sitten metsästämään reittiä Mairivaaralle, johon olin törmännyt instagramissa. Mairivaaran yli menee retkeilyreitti/pyöräreitti, jonka perusteella olin katsonut meille lähtöpisteen koordinaatit, jotta voimme seurata polkua. En ollut toki osannut ottaa huomioon, että Lapissa törmää usein portitettuihin tai muutoin ilmoitettuihin yksityisteihin, joten lähestyttiin vaaran huippua loppupeleissä eri suunnasta, mitä olin ajatellut. Perille päästiin, ihan huipulle ei kuitenkaan menty, vaan jäätiin sopivaan kohtaan vähäisellä rakkakivikolla. Oli edellistä kuumempi päivä ja vaikka kilometrejä ei kertynyt ihan älyttömästi, niin nousu vaaralle oli kuitenkin kohtalaisen rankka.

Kolmantena päivänä Käämi jäi mökille lepäilemään ja kaksijalkaiset suuntasivat Noitatunturille 14,5 km reitille. Tuo reitti on haastava ja oli ehdottomasti oikea päätös jättää koira tuolta pois, sillä eksyimme kilometrin rakkakivinousulla hieman merkitystä reitistä sivuun ja hypimme kiveltä toiselle vähän enemmän kiikkuvilla kivillä. Käämi olisi varmasti irti mennyt tuon ylös leikiten, mutta parempi oli olla riskeeraamatta. Jos mietit Noitatunturia koiran kanssa, niin suosittelen lähestymään sitä Karhunjuomalammen suunnasta, jolloin nousu ei ole yhtä rakkakivikkoinen. Paluu samaa reittiä. Tarkoitus oli Käämin kanssa retkeillä Karhunjuomalammen kierros, mutta näimme paluumatkalla sille sattuvat nähtävyydet, joissa olikin reissun ruuhkaisimpia pätkiä. Päätettiin keksiä jotain muuta. Noitatunturilla näimme haukan sekä hävittäjän.

Neljäntenä päivänä vuorostaan oli ihmisten lepopäivä Noitatunturin reitin jälkeen, mutta iltalenkillä käytiin Soutajalla. Jälleen yksi kohde, jonka olin pongannut somesta. Tarkoitus oli, että ottaisimme auringonlaskussa minun valmistujaiskuvat (maisteri valmistui maaliskuussa) ja Käämistä kuvia, mutta auringonlasku ei lopulta näkynyt. Kotona harmitti, olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kuvia tunturissa kaikesta huolimatta, mutta harmistus oli päällimmäinen tunne, joten kuvasaldo jäi aika laihaksi. Onpahan syy mennä uudelleen. Soutajalla ei meidän seurana ollut ketään.

Viidentenä päivänä otettiin heti aamuun porrastreeni Ukko-Luoston huipulle. Jonkun verran ihmisiä, vaikka sää oli hieman sateisen oloinen. Ylhäällä tuuli aika lailla, joten tulimme maisemia katsottuamme hieman alaspäin ottamaan Käämistä kuvia. Näistä tuli omaan silmään aika kivoja ja haluan huomauttaa, että Käämillä on kaikissa reissukuvissa kaulassa näyttelypanta sekä pitkä hihna, jotka on editoitu jälkikäteen pois eli koira on ollut kiinni joka hetki. Viidentenä päivänä tehtiin päätös, että koska toiseksi viimeinen matkapäivä on luvannut sadetta, niin suunnataan takaisin päivän etuajassa. Pyöräilyt ja seikkailupuistot jäänee toiseen kertaan.

Koska jo reissussa on hyvä suunnitella seuraavaa reissua, niin itsellä veri vetäisi käsivarren suuntaan ja siitä pienesti Norjan puolelle. Katsotaan, mihin ensi kesänä lähdetään.

Ukko-Luosto

Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi

Vesiputousten määrä on uskomaton!

Me suunnattiin tänä vuonna kesälomareissulle Norjaan!

Käämille tämä oli nyt toinen ulkomaanreissu ja se on kyllä niin helppo matkakaveri ottaa mukaan. Solahtaa uuteen arkeen saumattomasti ja kesti pitkiäkin ajomatkoja todella hyvin. Käämillä saattoi itseasiassa olla kaikista mukavin matkustaa omassa häkissään näin tilan määrää tarkastellessa.

Me oltiin Norjassa melkein kaksi viikkoa. Aloitettiin meidän reissu Senjan saarelta, jossa Sukkertoppenille kiipesi ainoastaan ihmiset. Käämi nautti sen sijaan merituulista ja maisemista. Senja oli kyllä kaunis ja jätti varmasti uudelle reissulle tutkittavaa ja ihmeteltävää! Muutama suunniteltu huiputus jätettiin nimittäin väliin.

Senjasta suunnattiin yhden yön stopille Harstadiin ja Käämi pääsi huiputtamaan meidän kanssa Keipenin! Tällä reissulla mun paimenkoira pääsi pitkästä aikaa lampaan kanssa nokikkain ja niin, minun pieni paimenkoirani pelkäsi lampaita. Keipenillä ei ollut ketään muita kuin me, joten saatiin olla rauhassa - varmaankin lähestyvien sadepilvien takia. Helppo ja nopea reitti koiran kanssa kulkea, meiltä vahva suositus!

Harstadista suunnattiin Andenesiin, jossa tärkein aktiviteetti oli valasretki! Sää oli onneksi hieman parempi meidän reissun aikana, mutta meri keinutti tarpeeksi, että allekirjoittaneelle tuli hivenen huono olo. Onneksi olokin parani juuri ennen ensimmäistä kaskelottihavaintoa! Mahtavan upea eläin ja haluan ehdottomasti talvella uudelleen valassafarille! Oli täysin tuuri, että nähtiin tämä kaskelotti, sillä kapteeni oli joutunut hakemaan aika pitkään.

Haukland Beach, Andenes & Stornappstindenin reitin varrelta

Andenesista suunnattiin Stamsundiin, jossa vietettiin aikaa pidempi hetkinen. Harmittavasti Unstad ja Haukland Beach kohdattiin vaakasuorassa vesisateessa, joten mua jäi harmittamaan näin koirakuvauksellisesta näkökulmasta. Täältäkin jätettiin huiputtamatta muutamia mietittyjä kohteita ja vaihdettiin lennossa Stornappstindeniin. Kelpien kanssa tosin minun ollessa puolikuntoinen kiipesimme suurinpiirtein Lilsnappstindenin korkeudelle, mutta olipahan ainakin toisenlainen aamulenkki. Lampaitakaan ei enää ihan samalla tavalla pelätty...

Stamsundista suuntasimme sitten Reineen, jossa vietimmekin pitemmän ajan. Kävimme yhtenä päivänä Rytenillä, jonne myös Käämi pääsi mukaan. Täällä oli kaikista eniten ihmisiä, mutta hyvin mahduttiin sekaan. Suositellaan kyllä lämpimästi, Kvalvika Beach on todella kaunis Ryteniltä. Paluumatkalla lampaat olivat ottaneet polun haltuun ja tiukan lampaan kanssa käydyn tuijotuskilpailun jälkeen lammas totesi suuren ja hurjan paimenkoiran täysin vaarattomaksi... Eipä tarvitse ainakaan paimennusharrastusta Käämin kanssa kokeilla.

Rytenin jälkeen Käämi jätettiin kalastajamökkiin ja me lähdimme Reinebringenille. Ehdottomasti elämäni pelottavin kokemus. Tämä reittihän on poistettu kaikista oppaista ja sinne ollaan rakentamassa virallista kulkuväylää. Ymmärrän täysin, sillä oli aivan tuuria, oliko valittu polku vaikea vai älyttömän vaikea. Luojan kiitos sääolosuhteet olivat puolellamme ja kyllähän tuota ylöspäin kiipesi, mutta alaspäin tulin sieltä kuin rapu. Kerran jalka lipesi mudalla niin, että olisi voinut käydä huonomminkin, mutta onneksi ei. Maisemat olivat kyllä todella upeat, mutta vaeltamisen sijaan tämä on vuorikiipeilyä... Vuori huiputetaan omalla vastuulla.

Rytenin huiputtaja!

Seuraavana päivänä keskityttiin tutustumaan Å:n ja Reinen maisemiin maan kamaralta, mutta kotiinlähtö alkoi häämöttää ja eipä oikein oltaisi mitään jaksettu edeltävän päivän huiputusten jälkeen. Tuona päivänä Reinebringen oli itseasiassa kokonaan suljettu retkeilijöiltä.

Kaiken kaikkiaan upea reissu ja sydämestä kyllä pieni palanen jäi Norjaan. Täytyy joskus suunnata uudelle kierrokselle niihin kohteisiin, jotka jäivät harmittamaan! Ihanaa olla Suomessa, jossa ei ole omituisia pääsymaksuja keskellä ei mitään tai tuhansia lampaita ympäriinsä jopa valtateillä. Unohtamatta sitä, että meillä on oikeasti metsää ja leveät tiet. Kotiin on aina hyvä palata.

Lomareissun jälkeen laitettiin tuulemaan ja meidän syksystä jää nyt osa kokematta sairasloman takia. Käämi menee ensi tiistaina operoitavaksi, sillä jalasta poistetaan metallinaulat. Tämä tuli vähän äkkiä, mutta on ainoa mahdollinen hetki ennen minun uusia työ- ja opiskelukuvioita sekä ennen pakkasten tuloa. Toivotaan, että sairasloma pysyy tällä kertaa ennakoidun mittaisena, että päästään pian takaisin syksyaktiviteetteihin! Olin suunnitellut vaikka mitä kivaa, mutta ennemmin haluan talveksi nelijalkaisen koiran, kun selvästi metalli reagoi pakkasiin. Mitään akuuttia ei siis ole, ainoastaan aikataulujen puitteissa näin pian.

E10 varrelta

Rauta kuuma mua polttelee sormiin

Aktiivipäivä!

Ajeltiin aamusella Ellan ja Elvin kanssa Punkaharjulle. Hienoja maisemia, hyvää seuraa ja todella hyvä ilma koirien kanssa reissaamiseen. Ei nähty yhtäkään kyytä, vaikka ehdin jo hieman toisin pelätä. Kiitos reissuseuralle!

Ehdittiin hengähtää kotona ihan hetkisen verran, sillä tälle päivälle oltiin sovittu yhteiset jälkitreenit. Tällä kertaa tallasin Käämille itse 6 kepin suoran jäljen, sillä halusin saada tähän kommenttia meidän jälkikouluttajalta. En laittanut Käämiä ihan tarkalleen suoraan jäljen päälle, joten kelpie joutui työstämään jäljen 90 asteen kulmasta itse. Tästä syystä kaksi keppiä jäi alusta, sillä haki tuulen pyörittämän jäljen ensin hieman liian sivusta.

Jäljellä kuitenkin eteni todella hyvin ja Käämistä oikein näkee, kun se on työstämässä keppiä. Tässä suhteessa helppo tulkita ja nätisti meni maahan jokaisella neljällä kepillä. Pureskeluongelmaan saatiin apua, että namipurkki on jo valmiiksi käsissä ja kepin tullessa annan palkkavihjeen Käämille, mutta kepillä pitää silti olla edelleen makuullaan. Tämän kelpie hoksasi välittömästi ja viimeisellä kepillä kääntyikin takaisin minun suuntaani. Katsotaan, olenko tähän tyytyväinen jatkossa vai en.

Hyvä fiilis jäi, tästä on kiva lähteä työstämään keppejä ajatuksen kanssa.

Meri auringossa väreilee

Suunnattiin kesäpärskyn kanssa sunnuntaina Santalahteen, Kotkaan.

Aikoinaan Santalahdessa järjestettiin agilitykisoja, joten paikka on suhteellisen tuttu. Käämin kanssa olen halunnut käydä paikan päällä jo siitä lähtien, kun kelpie taloon tepsutti 2015. Nyt lauantai-iltana vähän ekstemporena päätin, että nyt lähdetään käymään.

Voi olla, että parhaimmat spotit jäivät löytämättä, kun ei ihan tuoreessa muistissa enää paikat olleet. Löydettiin kuitenkin yksi ranta, jossa ei ollut ketään muita. Käämi oli ihan fiiliksissä! Rantakalliotkin löydettiin, mutta pitäisi olla kuvausassistentti, kun ollaan muiden ihmisten läheisyydessä. Nyt en uskaltanut ottaa kaikkia varusteita pois päältä saati pitää hirmuisen kauaa irti kuvia varten. Mitä jalkoihin tulee, niin ei puhettakaan missään maastossa, että olisi ollut epänormaali. Loistavaa!

Santalahdesta suunnattiin Sapokan vesipuistoon. Käämi oli täällä ihana, sillä se ohitti ihmisiä löysällä hihnalla ja suuntakäskyillä vasen/oikea. Ajoittain käskyjen sanominen saa kelpien sinkoamaan ihmisten luokse siinä luulossa, että kyseessä on joku tuttu, mutta taisi Santalahden visiitti viedä sen verran kelpiestä mehut, että ei enää jaksanut moikata ihmisiä.

Me ollaan muuten ajettu kesän ensimmäinen jälkikin. Palataan tämän pariin kuitenkin sitten, kun kirjoitellaan harrastuksista enemmän.

Matkamies Ähtärissä

Pääsiäisen kunniaksi suunnattiin auton keula kohti Ähtäriä pitkänäperjantaina.

Käämi pääsi mukaan, sillä varasin Hotelli Mesikämmenestä yhden yön. Todella huoleton ja mukava matkakaveri, josta voi olla todella ylpeä! Viereiseen huoneeseen nimittäin sattui pienestäkin rasahduksesta haukkumaan ruvenneet koirat, joille Käämi ei lotkauttanut korviaankaan. Ihana!

Ähtärireissuun kuului tietenkin pandatalossa vierailu. Pyry oli selvästi aktiivisempi ja tallusteli ulkona useampaankin otteeseen, parhaimmillaan viiden metrin päässä! Lumikin kävi pihalla näyttämässä muutamat pandajoogat, mutta suuntasi pian nauttimaan bambuateriaa. Pandatalosta jäi todella positiiviset fiilikset, sillä pleksiä tai verkkoaitaa on hyvin minimaalisesti, joten pandat on mahdollista nähdä ilman näköesteitä. Pääsiäisestä huolimatta meidän vierailun aikana ei ollut hirveää ruuhkaa.

Todella mukava reissu! Eläintarhan asukit olivat näin kevään korvilla todella aktiivisella tuulella, joten ehdottomasti parhain aika vierailla. Ainoastaan hirvet ja lumileopardit lepäilivät paikoillaan, ahmakin heräsi sopivasti meidän aikana.

Vaihdetaan maisemaa ja seilataan satamasta ulapan kautta satamaan

Näyttelymatka 22.4.-24.4. - Osa 3

Sunnuntai-aamuna oli taas aikainen herätys, sillä näyttelyssä alkoi kehät jo yhdeksältä. Käämi pääsi avaamaan kehän numero viisi ja oli kyllä vähän turhan villillä tuulella. Tämän päiväinen vanhempi herrasmies halusi, että näytän hammaskaluston itse, ja eihän siitä meinannut sitten tulla mitään Käämin ollessa paljon väsyneempi kuin lauantaina. Ilmeisesti tuomari sieltä jotakin kuitenkin näki.

Käämi liikkui sunnuntaina paljon paremmin ja netissä oli kirjoiteltu Nebojsa Savicicin olevan jonkin verran liiketuomari. Omasta sähläämisestä johtuen saatiin tältä päivältä erinomainen. Harmittaa jonkun verran, mutta syyttää voin täysin omaa handlaamistani. Käämi seisoi aavistuksen heikommin kuin lauantaina, mutta luulen kahden reissupäivän painaneen jo sen verran, että annettakoon anteeksi.

Normal size. Correct teeth. Long neck. Good downline. Correct angulation. Balanced movement. Presentation must be better.

ERI1

Nyt täytyy harkita, että lähdenkö yrittämään ennen marraskuuta kahta juniorisertiä. Yhden olisin vielä voinut metsästää, mutta kaksi on jo hankalampi. Olen kuitenkin tyytyväinen yhdestä sertistä ja sunnuntain erinomaisesta. Käämi esiintyi niin hyvin ja oli näyttelypaikalla molempina päivinä todella fiksu. Purkaa omaa jännitystään luultavasti sillä säheltämisellä ja väsyneenä sählää vielä enemmän. Veeran vinkkien avulla aletaan nyt tekemään tälle asialle jotain, onneksi koira on vasta noin vuotias.

Näyttelypaikalta lähdettiin sitten pikkuhiljaa valumaan kohti Tallinnaa ja iltalaivaa. Päätettiin tehdä Rakveressa pieni pysähdys ja käytiin syömässä siellä. Rakveren asiakaspalvelusta muuten todella paljon kiitosta, meitä palveltiin iloisesti ja koko henkilökunta tervehti. Voisi harkita seuraavaa näyttelymatkaa tänne. Syömisen aikana oli harmittavasti alkanut satamaan vettä, joten käytiin tsekkaamassa Rakveren linna autosta käsin. Pysähdyttiin nelikaistaisella käyttämään koirat metsässä ja pakattiin märät koirat autoon.

Tallinnassa oltiin hyvissä ajoin, joten kerettiin sielläkin hieman pyörimään. Check in tehtiin jo kuudelta, mutta mikäpä siinä autojonossa ollessa. Tallinnassa satoi räntää, että oli kyllä ihan hyvä päätös ajella aikaisin odottamaan laivan lähtöä, olisi voinut olla hivenen jännittävä kotimatka!

Laivaan meidät lastattiin hyvissä ajoin ja päästiin kotimatkalle itseasiassa jopa etuajassa! Merenkäynti ei todellakaan ollut enää tyyni ja mukava, vaan laiva keinui jonkin verran aallokossa. Autokansien ovien aukeamista odotellessa erään auton varashälyttimet laukesivat ainakin kahdesti. Autolla vastassa oli kaksi ihan unessa ollutta kelpietä. joten omistajaa taisi häiritä enemmän monta minuuttia tööttäilevä auto.

Helsingin päässä ajokeli oli ihan hirveä ja vettä satoi ihan kaatamalla. Ei hirveästi huvittanut ajaa 120 kilometrin tuntivauhtia kotiin. Loviisan kohdilla vesisadekin jo laantui sellaisiin mittoihin, että uskalsi ajaa nopeusrajoitusten mukaan kotiin asti. Olin laskeskellut, että päästäisiin saman vuorokauden puolella kotiin, mutta kävin nukkumaan puoli kaksi.

Käämi on ollut hieman väsynyt tämän reissun jälkeen. Varmasti pientä kelpietä henkisesti kasvattava kokemus. Onneksi meidän näyttelyreissu sujui näin helposti ilman mitään ongelmia, joten harkitaan uutta ulkomaan matkaa vähän myöhemmin.

Iso kiitos meidän reissuseuralle! 

Ei juutu paikallee, mä kuulun maailmalle

Näyttelymatka 22.4.-24.4. - Osa 2

Lauantai-aamuna suunnattiin aamulenkille läheiseen puistoon, jonka jälkeen pitikin suunnata jo näyttelypaikalle. Meidän kehä oli puolen päivän jälkeen ja käytiin ensimmäiseksi ilman koiria katsomassa näyttelyhallia, joka oli todella pieni. Käytiin hakemassa koirat autosta ja suunnattiin katsomoon istumaan, jossa sai koirille hyvin omaa tilaa. Ihmeteltiin siinä, että olisiko koirien papereita pitänyt näyttää jossakin, mutta ainakaan näyttelynumeroissa ei ollut mitään merkintöjä ja hieman ylempänä istuneet suomalaiset heeleriomistajat totesivat, etteivät hekään olleet näyttäneet, niin ei sitten lähdetty ihmettelemään uudestaan.

Omaa vuoroa odoteltiin ehkä kymmenisen minuuttia ja Käämi meni iloisin mielin kehään. Tuomarina oli serbialainen Vojislav Al (Daghistani). Käämiä on kerran arvostellut miestuomari, mutta ei mitään ongelmaa. Hampaiden näyttäminen olisi pitänyt suorittaa itse, mutta tuomari onneksi päätti katsoa hammaskaluston koiralta itse, joten selvittiin ilman kummempia sähellyksiä. Hirveän kauaa ei kyllä arvosteltavina seisottu, mutta Käämille ojennettiin juniorisert! Päästiin vielä kisaamaan Donin kanssa rodun parhaasta, joka meni vanhemmalle ja viisaammalle, onnea vielä!

Olin koiran käyttäytymiseen niin tyytyväinen. Se olisi voinut liikkua paremmin, liikkeistä mainittiin arvostelussakin, mutta se ei riehaantunut tuomarista ylitsepääsemättömän paljon ja seisoi paikallaan napittaen minua eikä kaikkea muuta näyttelypaikalta löytyvää. Superjätkä!

Full and complete bite. Typical type for breed. Correct height. Enough dup chest. Topline in movement must be better. Should be better balanced in the movement. Nice happy temperament.

ERI1 SA PU2 JUN-SERT ROP-JUN

 

Hengailtiin näyttelypaikalla sitten vielä tovi, kun ajateltiin ensin jäädä ryhmään sekä junior best in show -kehään, mutta todettiin niiden alkavan sen verran myöhään. Vesisade kerkesi onneksi pikkaisen laantua tämän ihmettelyn aikana, joten suunnattiin valokuvaamaan Narvan linnan pihalle. Koirakieltomerkit huomattiin vasta poistuessa, sillä ne olivat avoimessa ovessa hieman näkymättömissä. No, meitä ei kukaan tullut häätämään sieltä pois ja kaksikko ei suurta tuhoa saanut aikaiseksi.

Palkintokuvien jälkeen omistajat suuntasivat pienelle shoppailukierrokselle ja taitaa olla niin, että pankkitiliä ei ennen kuun loppua edes vilkaista. Käytiin syömässä eräässä pastapaikassa ja edellisenä päivänä mäkkärin autokaistan myyjä edes yritti palvella englanniksi. Saatiin kuitenkin ruuat naaman eteen, syötiin ja suunnattiin kaupan kautta takaisin tien päälle. Käytettiin koirat metsässä juoksemassa kotimatkalla.

Illalla käytiin vielä nopealla lenkillä ja koirat saivat hieman käydä rannan puolella. Harmitti, ettei tullut mieleen ottaa kameraa mukaan, sillä vaikka aurinko oli jo laskenut, niin kaksikosta olisi saanut hauskoja rantakuvia pikkaisen punertavaa taivasta vasten. Illalla tosin sateli vettä, joten siksi kameraa ei tullut otettua mukaan, Pakattiin kamppeet aamun poistumista ajatellen ja suunnattiin nukkumaan. Sunnuntaina aloitettiin nimittäin koko tsembalot...

Sertinälkä...

Pitää uskaltaa ja pitää riskeeraa huolimatta mitä siit seuraa

Narvan näyttelyreissu on takana ja kyllä vaan kolme päivää riittää viemään mehut niin koirasta kuin sen omistajasta. Rankka, mutta onnistunut reissu!

Agilityn kanssa ei palailtukaan viime viikolla, vaikka toisin lupasin, sillä en ottanutkaan tietokonetta Viron puolelle. Käämi oli hieman tuulella räyh, joten otettiin ihan vaan yksinkertaisia hyppy-putki -kuvioita toisessa päässä rataa. Puomikammo on muuten historiaa, jätkä teki täysikokoista puomia ihan ilman mitään miettimisiä.

Näyttelymatka 22.4.-24.4. - Osa 1

Näyttelyreissu starttasi perjantai-aamuna kello 5:30 ja onneksi meistä edes toinen on iloinen näinkin aikaisin aamulla. Käämi kaivoi kotipihassa heti ensimmäiseksi muovikassista oman lelun ja leikki itsekseen siihen asti, kunnes Veera ja Doni saapuivat noutamaan meidät ja suunnattiin kohti 10:30 lähtevää laivaa. Omistajan yöunet jäi vähän vähäisiksi, mutta pieni jännitys pitää kuskin hereillä. Käämi veteli sikeitä koko automatkan, onneksi se on tottunut automatkustaja.

Kahden tunnin laivamatkan jälkeen kyllä hieman jännitti se, että miten Käämi on laivareissusta selvinnyt. No hyvinhän se, ihan unisena katsoi häkistään, että ai te tulitte jo, mihin me ollaan muuten tultu? Merimatka oli Tallinnan suuntaan onneksi aurinkoinen ja suht tyyni.

Automatka Tallinnasta Narvaan oli onneksi todella helppo ja Tallinnan jälkeen pääsee ajelemaan nelikaistaisella tiellä, joka oli hyvin samanlaisessa kunnossa, mitä Suomen valtatiet. Kummastusta herätti ainoastaan se, että tuolla ei harrasteta samanlaisia ramppeja, vaan jos haluat vasemmalle johonkin kohteeseen, niin teet u-käännöksen. Nelikaistaisella. Me ei näitä u-käännöksiä onneksi jouduttu tekemään, olisi voinut hieman mennä sormi ensimmäisellä kerralla suuhun. Navigaattori oli muuten ihan ehdoton vekotin tällä reissulla.

Pysähdyttiin menomatkalla pysäköintialueelle, jossa kelpiet pääsivät vähän jaloittelemaan viereiseen metsään. Teki kyllä mieli siirtää koko reissun metsät tänne Suomen puolelle, ei nimittäin hirveästi mäkiä näkynyt ja metsät olivat todella helppokulkuisia myös metsäteiden ulkopuolella. Olisi kelvannut tallata vaikka mihin asti ilmeisesti autojen ja mönkijöiden tekemiä metsäteitä pitkin.

Jaloittelun jälkeen suunnattiin meidän majoitukseen, joka sijaitsi Narva-Jõesuussa. Olin varannut meille Booking.comin kautta apartment -tyyppisen ratkaisun jo ihan senkin perusteella, että meillä oli kaksi koiraa ja hotellihuone olisi voinut käydä hieman ahtaaksi - varsinkin, kun Käämi ei oikein millään malttaisi jättää Donia rauhaan. Onneksi pojat kuitenkin tulevat toimeen ilman mitään rähinöitä. Asunto osoittautui kuviensa mukaiseksi ja varsin onnistuneeksi valinnaksi, mutta ensivaikutelma oli kyllä hivenen pelottava. Porraskäytävä oli nimittäin hyvin askeettinen ja koko talo suoraan Neuvostoliiton ajalta. Siihenkin onneksi tottui ja ei minulle ainakaan jäänyt huonoa sanottavaa valinnasta. Majoituksesta oli noin 15 minuutin matka näyttelypaikalle ja sen vähän mitä Narvan kaupunkia kerkesi nähdä, niin ajomatka ei haitannut pätkääkään.

Asunnolle tultua toivuttiin hetki matkasta ja sen jälkeen suunnattiin koirien kanssa lenkille Viron ja Venäjän erottavan joen varteen. Käämi painui suorinta tietä veteen, joten mitään vesikammoa ei taida enää löytyä. Käveltiin koirien kanssa sitten myös Itämeren rantaan. Ei käyty kuitenkaan rantahiekan puolella, kun trafiikkia oli rannalla aika paljon. Asunnolle palattiin sitten hieman sivukujia ja hieman itseä pelotti, kun jokaisella pihalla oli joko yksi tai useampi vahtikoira. Aitoja hieman silmäillessä sai vaan toivoa, että otukset kestäisivät oman pihan puolella, kun sitä päälle tulevaa tiibetinmastiffia ei oikein saa siitä poiskaan... Selvittiin kuitenkin hengissä ja päätettiin, ettei sitä kautta enää ainakaan kierretä.

Lenkin jälkeen ajeltiin Narvan puolelle kauppaan ostamaan aamupalat ja hieman ruokaa lauantaille. Käytiin hämmentämässä McDonald'sin autokaistalla nuorta miestä, kun kaksi suomalaista naista tulee tilaamaan englanniksi. Saatiin melkein sitä mitä tilattiinkin, ainoastaan Veeralle annettiin kaksi väärää dippiä. Kämpille takaisin saavuttua suunnattiin aika nopeasti nukkumaan ja valmistautumaan ensimmäiseen näyttelypäivään...

"Perillä" on tuolla edessämme jossain

Poikettiin tavalliselta kotiinpaluureitiltä Savon suuntaan ja käytiin vierailemassa pari päivää Savonlinnassa.

Maailman helpoin reissukaveri oli taas kuin kala vedessä tilanteessa kuin tilanteessa. Rauhoittuu aikaisempaan verrattuna nopeammin ja malttaa välillä. Yhden jutun kelpie tosin ratkaisi hieman väärin ja selvisipä se, että muraatteja sisätiloihin ei hankita. Hölmö pentu!

Tässä hieman kuvamateriaalia perjantai-illalta ja lauantailta.

9,5 kk ♥

Parhaat asiat elämässä ei oo tavaroit

Lauantain kamerattomuuden kävin korvaamassa eilen ja voi vitsi, oon ihan rakastunut niin kuviin kuin itse paikkaan. Etenkin kaksi viimeistä kuvaa on ihan todella onnistuneita, vaikka tietysti niistäkin muutaman jutun toivoisin olevan toisin ;)

Täytyy käydä katsomassa Kuhasalo ja Pielisjärvi myös kesällä. Eksyttiin samaan paikkaan tänäänkin, mutta tarkoituksella ilman kameraa. Niin kaunista ja Käämi osasi käyttäytyä hiihtäjistä huolimatta. Todella hyvä lomaviikko!