sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Sain sult parhaat hetket, mutta myös ne vaikeimmat

Vuosi 2017 piti sisällään onnea sekä epäonnea. Suurin tunne on kuitenkin onni ja ilo, sillä ollaan Käämin kanssa tultu vuoden aikana hurjasti eteenpäin.

Käämin kanssa ollaan löydetty yhteistä säveltä entistä enemmän ja tykätään yhdessätekemisestä hurjasti. Käämi on totisesti osoittanut olevansa täydellinen koira juuri minulle, vaikka toki kaikki asiat eivät ihan ilmaiseksi tulekaan.

Vuodelle 2018 yritetään kerätä positiiviset lähtökohdat, mutta toki polvileikkaus ja siitä kuntoutuminen varjostavat alkuvuotta. Ensi vuodelle ei vielä aseteta tavoitteita harrastusten suhteen, mutta yksi isompi retkeilyreissu on tiedossa ja toivottavasti pystyn Käämin kanssa tälle reissulle lähtemään.

Vuonna 2017...

... pohdittiin agilitytreenien jatkopaikkaa ja maaliskuusta lähtien päästiin treenaamaan viikkoryhmässä
... käytiin kolmella episradalla toukokuussa ja kesäkuussa
... heinäkuussa käytiin Lotta Vuorelan valmennuksessa
... käytiin mittaustilaisuudessa hakemassa todistus pikkumaksiluokkaan

... treenattiin ahkerasti lähtöjä ja edettiinkin kohtuullisen hyvään tilanteeseen ennen treenitaukoa
... tilattiin omat kujakepit ja alettiin rakentamaan keppejä kotipihalla
... löydettiin flow yhdessätekemiseen
... rakennettiin omaa treenikuplaa hitaasti mutta varmasti

... rallytokoiltiin omatoimisesti sekä ratatreeneissä
... tehtiin muutamia tottistreenejä niin ikään omatoimisesti kuin valvovan silmän alla
... käytiin palveluskoiraseuran järjestämissä ohitustreeneissä
... tutustuttiin noseworkin maailmaan

... maaliskuussa käytiin Lahdessa viimeistä kertaa nuorten luokassa tuloksin ERI1
... toukokuussa käytiin erikoisnäyttelyssä Vantaalla ja korkattiin avoin luokka tuloksin EH2
... elokuussa kolmen näyttelyn putki, joista ensimmäinen Elo-Karelian näyttelyt tuloksin ERI1 sekä ERI1 SA PU1 SERT VSP
... kolmas näyttely viikkoa myöhemmin Kouvolassa tuloksin EH2

... huhtikuussa jatkettiin esineruutuja tykin suusta lähtien
... toukokuun alussa kävin jäljentekokurssilla ja jälkikärpänen puraisi
... toukokuusta lähtien ajettiin jälkiä lähes viikoittain elokuun loppuun asti
... heinäkuun alussa käytiin palveluskoiraseuran järjestämällä jälkileirillä
... päätettiin jälkitreenikausi keppijälkeen

... nautittiin jäälenkeistä
... nautittiin rallattelulenkeistä kelpiekavereiden kanssa niin omilla kotikonnuilla kuin Keski-Suomessa
... retkeiltiin lähiseudun retkeilyreiteillä
... retkeiltiin syyskuussa Kuhmossa

... toivuttiin pienistä haavereista vuoden varrella
... lokakuun puolivälissä todettiin trauman laukaisema patellaluksaatio vasemmassa takajalassa
... marraskuun alussa patellaluksaatio operoitiin Ridgestop -tekniikalla

... toukokuussa Käämi täytti kaksi vuotta ja totesin sen leuan harmaantuvan
... olemme oppineet toisiltamme paljon
... kesäkuussa rikottiin 200 blogikirjoituksen raja
... elokuussa kotiutettiin kameraperheeseen uusi jäsen
... auton matkamittariin kerrytettiin tuhansia kilometrejä
... tutustuttiin uusiin koiraharrastajiin

... kiitos kuuluu niille henkilöille, joihin voi aina luottaa ja jotka ovat toimineet erittäin suurena apuna sekä tukena vuoden aikana, ilman teitä olisi jäänyt puuttumaan paljon
... kiitos kuuluu blogin lukijoille, jotka ovat seuranneet meidän vuotta, teille on ollut ilo kirjoittaa

... kiitos Käämi, joka olet perheenjäseneni, tukeni ja turvani sekä harrastuskaverini. Olet täyttä kultaa.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi


Joulu takana ja kontrollikäynti kutsui.

Hyvällä mallilla jatketaan ja tänään päästiin vihdoin eroon kaulurista. Käämi vaikuttaa muutokseen tyytyväiseltä ja en malta odottaa kuinka onnellinen kelpie on, kun pääsee sitten joskus vihdoin juoksemaan vapaana.

Revennyt nivelkapseli on ajoittain vielä turvoksissa, mutta on tässä muutaman viikon aikana ollut turvonneena vain pieneltä alalta. Jalkaa Käämi on käyttänyt todella hyvin, joskus keventää enemmän ja joskus siitä ei välttämättä tietämätön edes huomaisi, että jalalle on jotakin tehty. Jalassa oleviin nauloihin Käämi reagoi mielestäni ajoittain, mutta niitä ei toistaiseksi vielä lähdetä poistamaan. Kenties keväämmällä.

Patella pysyy tiukasti paikoillaan, mikä tietysti on kaikista tärkein juttu. Saatiin nyt lupa lisätä taas hieman liikuntaa, mutta varoituksella, että turvotus voi lisääntyä tämän seurauksena. Hihnalenkit jatkuvat ja päättömästi ei saisi riehua. Varasin Käämille nyt vuodenvaihteen jälkeen fysioterapia-ajan, tästä se lähtee!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joku piiloutuu lahjavuorten taa


Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018 kaikille lukijoille!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Kaiken sulle annoin, koitin pitää mitä vannoin


Vuosi sitten kirjoitettujen tavoitteiden esiin kaivaminen tuntuu haikealta, varsinkin kun muutama kuukausi sitten treenattiin vielä normaalisti ilman huolta huomisesta. Onneksi saatiin Käämin kanssa kuitenkin monta kuukautta elää täysillä ja ehdittiin osaa tavoitteista täyttääkin. Osa tavoitteista jäi saavuttamatta osittain tiedostetusti ja osittain tiedostamatta.

Uudet tavoitteet listataan sitten, kun sen aika on. Nyt keskitytään toipumaan kuntoon.

A G I L I T Y

Agilityssä tavoiteltiin estevalmiutta ja sitä kautta ykkösluokan korkkausta ja siirtymistä loppuvuodesta kakkosluokkalaiseksi. Käämillä on edelleen kesken juoksukontaktiprojekti A-esteelle sekä kepit, joten virallisia kilpailuita ei startattu. Putkiralleissa käytiin muutamaan kertaan ja erittäin hyvää kokemusta, mutta ei sijoituksia.

Maaliskuussa aloitettiin ryhmäpaikalla uudella treenihallilla ja ollaan vuoden aikana tultu ihan älyttömästi eteenpäin. Ollaan päästy haastamaan itsemme ja se treeniflowkin alkoi löytyä kevään edetessä. Treeneistä on jäänyt pääosin hyvät fiilikset, vaikka toki välillä teki mieli lähteä itku kurkussa kotiin.

Käämi mitattiin mittaustilaisuudessa pikkumaksiksi, joten pieni plussa tavoitelistaan, vaikkei ollutkaan kirjattu ylös. Kisakirja odottelee, mutta agilityn jatkamisen suhteen ei vielä tehdä päätöksiä.

Tavoitteet: 4+/7

R A L L Y T O K O 

Rallytokon kanssa kävi vähän niin, että ei oikeastaan edes yritetty saavuttaa tavoitteita. Tehtiin kuitenkin treenejä sekä käytiin ratatreeneissä, jolloin saatiin myös häiriötreenejä. Jälkiharrastukseen kiinnipäästyä aloin pikkuhiljaa suuntaamaan kompassia kohti tottissuoritusta. Oltiin kuitenkin laiskoja senkin suhteen.

Tavoitteet: 1,5/4

P K - L A J I T

Jälkitreenitavoite ylitettiin niin kirkkaasti, että korvaa hieman rallytokon tavoitteiden saavuttamisen puutetta. Itse kouluttauduin tallaamaan jälkiä, jonka jälkeen tehtiinkin lähes joka viikko vähintään yksi jälki sekä käytiin jälkileirillä. Ihan uskomattoman kiva laji ja varmasti jatketaan tulevaisuudessakin. Vuoden viimeisellä jäljellä tehtiin lyhyt keppijälki, joka oli varsin loistava.

Esineruutuja ei tehty ihan niin paljon kuin olisin toivonut, mutta tarpeeksi kuitenkin, että voin sanoa onnistuneen tässä.

Tavoitteet: 2/2

M U U T

Muihin tavoitteisiin oli listattu toive SERTien nappaamisesta. Erikoisnäyttelyssä käytiin ollen luokan toinen erittäin hyvällä ja sitten oltiinkin monta kuukautta ilman näyttelyitä. Elokuussa käytiin kolmen näyttelyn putki ja saatiin yksi SERT pokattua.

Retkeilyä harrastettiin vähän pienemmällä kaavalla. Käytiin useita pieniä kohteita lähimaastossa, mutta myös uusissa maastoissa muun muassa Kuhmossa.

Tavoitteissa oli vielä lisäksi, että kestetään terveinä ja harrastuskuntoisina. Pieniä haavereita mahtui vuoden varrelle, mutta toki isoin juttu oli nyt marraskuun korvilla ilmi tullut vasemman takajalan patellaluksaatio. Patellaluksaation korjausleikkaus suoritettiin lähes välittömästi uutisen selvittyä ja tavoitteena on, että Käämin jalasta tulisi vielä käyttökelpoinen. Itsellä on tavoitteena, että voitaisiin jatkaa jälkiharrastamista sekä retkeilyä, agilityä ja muita lajeja pohditaan sitten kuntoutumisen jälkeen.

Tavoitteet: 2/2

lauantai 9. joulukuuta 2017

RidgeStop™-implantti patellaluksaation hoidossa


Käämin leikkaustekniikasta on kohtuullisen vähän suomenkielistä materiaalia, joten yritin parhaani mukaan kerätä hieman lisää tietoa tekniikasta.

RidgeStop-leikkaustekniikassa lumpiouran sivulla olevaa harjannetta korotetaan implantilla, jonka tarkoituksena on estää lumpion sijoiltaanmeno. Tekniikkaa on mahdollista käyttää sekä mediaalisissa että lateriaalisissa luksaatiotapauksissa niin kissoilla kuin koirilla. Operaatiossa käytettävä implantti on valmistettu erikoismuovista ja se kiinnitetään harjanteeseen ruuvein. RidgeStop-tekniikkaa on käytetty maailmanlaajuisesti yli 5 000 tapauksessa. 

RidgeStop-tekniikassa varmistetaan, että patella liukuu ylös ja alas urassa liukumatta kuitenkaan sivuttaisuunnassa. Muihin menetelmiin verrattuna nivelpintaan ei kajota yhtä paljon, joten tekniikan tulisi säästää kudoksia ja toivottavasti vähentää myös muodostuvaa nivelrikkoa. Ridgestop-tekniikkaa voidaan käyttää patellaluksaation hoitoon yksinään, mutta esimerkiksi Käämin tapauksessa siirrettiin myös sääriluun harjannetta.

Tekniikasta löytyy toistaiseksi todella vähän caseja, jotka olisivat avoimia. Nettisivuilta kuitenkin löytyy mainintoja onnistuneista leikkauksista. Käämille menetelmää suositeltiin ensisijaisesti, joten mielenkiinnolla odotan kuntoutuksen jälkeistä aikaa. Ulkomaalaisen eläinklinikan sivuilla mainitaan, että kuntoutumiseen menisi noin 2-3 kuukautta, mutta esimerkiksi Käämin tapauksessa nivelkapselin repeäminen on vaikuttanut kuntoutumiseen.

Suomessa RidgeStop-tekniikka löytyy tällä hetkellä mainittuna hoitomuotona ainoastaan Evidensia Kouvolan sivuilla. Aiheesta on kirjoittanut lyhyesti myös Esa Eskelinen, mutta en onnistunut löytämään tarjottua palvelua Evidensia Tammiston sivuilta. Toivottavasti tulevaisuudessa menetelmästä löytyisi enemmänkin suomenkielistä materiaalia.

RidgeStop-implantti on eri kuin COPLA Scaffold -rustonkorjausistute, jota käytetään muun muassa OCD-leikkausten yhteydessä. Rustonkorjausistute hajoaa hiljalleen uuden rustokudoksen muodostuessa kun taas RidgeStop™-implantti on pysyvä.

Lähteet:
Orthomed: RidgeStop™ (englanniksi)

torstai 7. joulukuuta 2017

Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii


Kontrollikäynti oli taasen tällä viikolla. Paljon positiivisempia uutisia kuin edeltävällä.

Ehdin jo ennen kontrollikäyntiä pelätä, että Käämi tarvitsee toisen leikkauksen heti perään. Käämi oli muutaman kerran jättänyt jalan venyttelyt taakse kesken ja pitänyt jalkaa sen jälkeen koukussa ylhäällä. Tunsin silloin jalassa pientä lonksumista, kun jalkaa jumppasi. Voi varmasti arvata, että edeltävänä yönä ei hirveästi tullut nukuttua.

Kontrollikäynnillä selvisi, että polvilumpio on kuitenkin tiukasti paikoillaan. Paras uutinen hetkeen, sillä Käämin paranemisprosessi ei ihan niin ruusuisesti lähtenyt nivelkapselin repeämisen takia käyntiin. Nivelkapselin turvotus on kuitenkin vähentynyt merkittävästi, joten luultavasti saadaan pian jo fysioterapiaan lupa. Tällä hetkellä jumpataan kotijumppaa, sillä Käämi ei suorista jalkaa tarpeeksi. On nyt tuon käynnin jälkeen omatoimisesti venytellyt sitä taakse ilman, että venytystä on jätetty kesken.

Ontuminen jatkuu edelleen, mutta on muutamana aamuna ollut jo erittäin hyvä! Lihakset ovat aika tehokkaasti kadonneet leikatusta jalasta, mutta muutaman kerran Käämi on kuitenkin tukenut vasempaan jalkaan ulkona käydessä ilman, että on meinannut kaatua. Pyritään kuitenkin siihen, että tukisi aina oikeaan jalkaan ulkona käydessään, mutta välillä käy pieniä ajatuskatkoksia kelpiellä... Pääasia, että jalka ei kuitenkaan haittaa Käämiä ja nyt kun omistajallekin on saatu varmuus, että polvi pysyy paikallaan, niin ei tarvitse ehkä ahdistua ihan niin hirveästi näistä. Saatiin myös lupa tehdä korttelikierroksia useamman kerran kuin kolmesti päivässä, mutta maltilla mennään.

Koppaelämä jatkuu, sillä Käämi ei saa nuolla jalkaa ollenkaan ettei se ärtyisi. Koppaelämä on kuitenkin nykyisin Käämistä ilmeisen mukavaa ja omassa kuplassa on kiva elää. Käämi nimittäin tunkee päänsä itse koppaan, jos se on ollut hetken päästä pois. Hölmö pikkukelpie. Koppa estää myös korvan raapimisen, sillä Käämillä on pieni korvatulehduksen alkukin vielä tähän päälle.

Noseworkia ollaan treenailtu ja väkersin vielä toisenkin purkkitelineen Käämille. Nopeutta on välillä vähän liikaakin, mutta toistaiseksi ilmaisut ovat olleet aika tarkkoja. Nyt kun Käämi pystyy menemään normaalisti maahan, niin ollaan treenattu suoraan niin, että Käämi on maassa. Näin purkkitelinettä ei heitellä pitkin poikin olohuoneen lattiaa.