Kalliolla sun kanssa taas kahdestaan

Saatiin syyskuun puoleen väliin toinen koepaikka nosekisoihin.

Olen hurjan tyytyväinen nykyään Käämin mielentilaan koepaikalla. Hieman tuli haukkumista, mutta keskittyi kuitenkin töihin erittäin hyvin ja saatiin sitä omaa kuplaakin luotua. Koepäivän lopussa oli puhti sen verran pois, että tehtiin todella nättiä rallytokoa ihan hipihiljaa. Rallytokokuumehan tästä vain nousi.

Tällä kertaa saatiin puolet pisteistä kasaan ja omaa tyhmyyttä 2 virhepistettä. Muutenkin täysin ohjaajan piikkiin ns. virheet. 50 pistettä, 2 vp ja sijoitus 22./30.

Sisäetsintä: Aika loppui. Jäi kiinni alueen sivussa olleisiin tuoleihin ja olisi pitänyt aiemmin ottaa sieltä pois. Tila oli iso ja aikaa kohtuullisen vähän. Uusintakierroksella löytyi sitten hajukin.

Laatikkoetsintä: Piupau, juoksenteli menemään alueella sinne tänne ja millisekunnin kestävällä ilmaisulla oikea laatikko. Onni onnettomuudessa etten sanoisi. 25 pistettä.

Autoetsintä: Kolme autoa peräkanaa ja haju tietysti viimeisessä. Lähdin kiertämään autoja ensin toiselta puolelta jonossa. Tosi varma ja nätti ilmaisu. 25 pistettä.

Ulkoetsintä: Paljon esineitä alueella. Haju painoi puupintaan ja sen verran tarkensi ja työsti, että uskoin ja ilmoitin löydön väärin. Varma ja tarkka ilmaisu oikeaan paikkaan, eli omalle muistilistalle tarkastaa lähellä olevat metalliesineet. Hieman jäi harmittamaan. 2 virhepistettä.

Syyskuun lopussa olikin sitten jännittävät hetket, kun käytiin fysioterapeutilla. En uskalla täysin huokaista helpotuksesta, sillä tarina jatkuu vielä. On kuitenkin täysin mahdollista, että Käämin otj:n oireilu on peräisin hermokivusta tai muusta heijastuneesta kivusta!!

SI-nivel oli/on ollut jumissa oikealta puolelta ja vasen kompensoinut tätä, samalla otj on kääntynyt ulospäin. Mennään kohta puolin käymään fysioterapeutilla uudelleen kuuntelemassa, onko jalka kestänyt oikeaan suuntaan. Pääasia kuitenkin on, että meillä on nyt näiden ortopedikäyntien ja fysioterapiakäyntien jälkeen ollut kaikki neljä jalkaa visusti maassa ilman oireiluita.

Rallytokokuumeestakin tuli tosiaan mainittu ja vajaa kuukausi olisi tehotreeniaikaa, jos meinaan olla yllytyshullu ja pistää Käämin kokeeseen. Kovin paikka on meille muut koirat ja siitä syntyvä häiriö, joka nostaa kelpien kierroksia, joka purkautuu haukkumalla. Voi kuitenkin yllättää myös positiivisesti, käytiin hallilla tällä viikolla yksi aamu treenaamassa ja pyöräilytapahtumassa ottamassa pieniä tehtäviä, teki molemmissa paikoissa hiljaa ja hyvällä keskittymisellä. Lämmittelevät pyöräilijät ja muut jalankulkijat olivat kuitenkin vain muutaman metrin päässä.

Tiedossa on, mitä pitää tehotreenailla.

Kuin joki mun mieli menneeseen virtaa, vaeltaa hetkiin jotka muutti mun maailmaa

Syksy on täällä ja se tarkoittaa sitä, että loppuvuoden puolelle aletaan pikkuhiljaa kallistua.

Meidän kesä ei ollut aivan kuin olin sen suunnitellut, sillä kesää varjosti oikean takajalan polvi eli leikkaamaton polvi. Polvi alkoi ensin oireilla satunnaisesti, mutta kesään mahtuu myös päiviä, jolloin oireilussa ei ollut mitään logiikkaa.

Tällä hetkellä Käämi saa elää normaalia elämää. Ortopedillä on käyty ja aloitetaan fysioterapia, tavoitteena on, että saadaan muilla keinoin polven tilanne sen verran vakaaksi, että voidaan suhteellisen huoletta olla. Osittain on vielä, lähinnä omistajan päässä, olevia rajoituksia eli vältellään mm. portaita. Irtikään en ole vielä oikein uskaltanut laskea.

Ortopedikäynnillä otettiin myös röntgenkuvia niin selästä kuin polvistakin. Nivelrikkoa ei ole ilmaantunut edes leikattuun jalkaan, mutta mahdollinen pieni spondyloosimuutoksen alku on selässä. Mun mielestä Käämistä vuosien varrella otetut kuvat näyttävät ihan samoilta, että en tiedä onko tuo mahdollinen muutos ollut mukana jo iät kaiket. Pääasia, että selkää ole kuitenkaan oireiltu ja mennään sen osalta nyt tällä tiedolla.

Eli näin meillä. Mennään päivä kerrallaan, otetaan kaikki irti ja nautitaan.

Onneksi kuitenkaan aivan kaikki ei ole mahdotonta. Olen kiitollinen, että saadaan ja voidaan harrastaa nosea. Tuo laji sopii Käämille kuin nenä päähän. Käytiin tänään Ellan ja Elvin kanssa tekemässä ulkotreenejä niin, että käytössä oli meille vieras haju ja kolme sokkopiiloa. Vautsivau!

Ajoneuvo: Ainoa minun piilottama ja ei tarjonnut kyllä oikein mitään haasteita. Todella kivasti rauhoittui tekemään, vaikka oli superinnoissaan.

Pyörätelineet: Laitoin tarkoituksella ns. tyhjälle puolelle, aika nopeasti hakeutui itse oikean telineen luokse. Hieman tuuli pyöritti hajua, mutta tarkensi kauniisti.

Kaukalon laita: Tämä olikin haastava, kun tähän oli ehtinyt tulla koripalloa pelaavia ihmisiä. Superhyvin kesti tämän häiriön, vaikka vähän meni juoksemiseksi. Laidassa oli kolme hajua, mutta pitäydyttiin vain yhdessä, että saatiin varma onnistuminen. Makee!

Sähkökeskus: Häiriötä tuli nyt heinistä. Hommiin kuitenkin tuli ja sen jälkeen teki hyvän etsinnän myös yläältä hakien.

Kauniita ilmaisuja läpi etsinnän. Tykkään hurjasti!

 

 

Korjaan tänään potin, mä omistan tän yön

Hirveän vähän syksyn aikana kirjoitettiin meidän kuulumisia blogiin.

Elokuinen operaatio vaikutti kaikkeen vain positiivisesti. Ehdin jo etukäteen nähdä pakkassäistä painajaisia, mutta tähän mennessä Käämi ei ole oireillut kylmää viimaa tai pakkasta lainkaan. Säännöllisistä hieronnoista on ollut apua ja Käämille ei hierontakertojen välissä synny pahoja lihasjäykkyyksiä. Operoitu jalka jopa hieman tuudittaa ajatukseen, että mitään operaatiota ei koskaan ole edes tehty, mutta aiotaan kuitenkin pysyä päätöksessä jättää aktiivinen agilityharrastus muille. Edelleen kuitenkin toivoisin niitä muutamia kuvia Käämistä.

Syksyn aikana käytiin aktiivisesti noseworkin valmistavassa ryhmässä ja Käämi oli aivan loistava. Laatikkojen kanssa saadaan tehdä vielä työtä mielentilan kanssa, mutta muuten Käämi on varma ja nopea suorittaja. Meidän viimeisellä kurssikerralla oli neljän osion koe, jonka Käämi suoritti muistaakseni alle kolmeen minuuttiin. Ilmaisi tosin yhden väärän laatikon, mutta niin ilmaisivat muutkin kurssilaiset ja Käämi oli ylivoimainen voittaja. Voinee siis sanoa, että valmistui kunniamaininnoin. Pidetään korvat auki mahdollisia virallisia kokeita varten, sillä hajutestihän on tosiaan läpäisty.

Muita harrasteita ei aktiivisesti harrastettu. Pyrittiin kyllä rallytokoryhmään, mutta ei tietenkään päästy. Nyt vuodenvaihteen jälkeen on kaavailtu kimppatreenejä muiden harrastajien toimesta ja ollaan Käämin kanssa näihin ilmoittautuduttu halukkaiksi. Ensi vuonna päättyy Käämin dopingvaroaika juuri kesän alussa, joten sen puoleen päästäisiin heti kesäkuussa virallisiin rallytokokokeisiin.

Ensi vuoden suunnitelmista noin muuten. Aiotaan Käämin kanssa jatkaa jälki- ja esineruutuilua harrastusmielessä. Kehitettäväähän tästäkin löytyy, joten mietintämyssy kevään ajaksi päähän sotasuunnitelmien osalta. Koetavoitteita ei Käämin kanssa ole, katsotaan sitten toisen tassullisen kanssa. Ei ole vielä ajankohtainen ja Käämi pärjää vallan mainiosti myös ainoana koirana.

Retkeilyn osalta sydämestä jäi osa Norjaan, mutta varattiin ensi vuodelle nyt ainakin kesän lopuille Lapin reissu. Retkeillään aivan taatusti pitkin vuotta ja ideoita löytyy jo ennestään roppakaupalla. Retkeillään Käämin kanssa nykyään kaksin, joten kaikki mahdollisuudet ovat avoinna.

Näyttelyiden suhteen. Niin... Dopingvaroaika on edelleen kesäkuun alkuun, joten kesänäyttelyitä voidaan toki pitää lähialueen osalta silmällä. Kaksi SERTiä ja luonnetestiä uupuu muotovalion arvosta, mutta kohta kelpieillä muuttuu valionarvosäännöt, joten ensi vuonna voidaan näitä kahta viimeistä puuttuvaa metsästää kuin myös suorittaa luonnetesti. Aiotaan todennäköisesti kokeilla, mutta jos SERTejä ei tule, niin harkisen vakavasti Käämin kastrointia.

Bensaa suonissa, maantie kutsuu mun nimee

Muistaakohan meitä enää kukaan?

Syyskuu ja lokakuu molemmat hurahtivat ohi melkein huomaamatta. Me palattiin Käämin kanssa lokakuun alussa ryhmätreeneihin, nimittäin noseworkin kilpailuihin valmistavan kurssin parissa. On ollut ihanaa palata säännölliseen treenirytmiin ja vielä, kun Käämi on tämän kuukauden aikana edistynyt ihan hurjasti!

Polven suhteen eletään tällä hetkellä erittäin hyvää tilannetta. Vuosi liukastumisesta tuli täyteen ihan äskettäin. Eletään niin huoletonta elämää, kuin minun hermorakenne antaa myöten. Toisin sanoen, vauhtia löytyy vähintäänkin entiseen malliin ja todennäköisesti enemmän. Kai se joskus jarruttaa normaaliin menoon.

Mitään muuta me ei nyt oikein ollakaan tehty kuin tuota noseworkia. Treeneissä ollaan käyty kaikkia osa-alueita läpi ja Käämin työskentelyssä on kyllä se positiivista, että se skannaa sisä- ja ulkoetsintäalueet todella laajasti. Matalat ja korkeat hajut molemmat löytyvät todella hyvin ja nyt tämän kurssin aikana Käämi on ryhtynyt tarkentamaan hajuja todella hyvin! Ihan helpolla ei ole aina kelpietä päästetty, mutta sen takia ollaankin edetty.

Edellisellä kerralla Käämi ilmaisi myös laakerinlehden korkealta. Se ei ole koskaan tehnyt laakerinlehdellä, mutta ilmeisesti jonkinlainen idea asioista on - tai sitten se on mestari etsimään huonekalutassuja ;)

Mitä järkee on kellotaulun numeroiden antaa päivän kulusta päättää

Käytiin tosiaan ennen naulojen poistoa retkeilemässä Käämin kanssa kahdestaan. Mulla oli ideana, että nyt syksyllä käytäisiin yhdessä retkeilemässä enemmänkin, mutta leikkausaika tulikin hieman lyhellä varoitusajalla ja en voinut olla varma, kuinka iso osa syksystä menee sairaslomalla.

Tikit otettiin eilen pois ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tämän operaation arvioitu sairasloman kesto piti paikkansa. Käämi oli heti leikkauksen jälkeen todella hyvässä kunnossa ja nyt kun kiristävät tikitkin on saatu jalasta pois, niin taidetaan vihdoin olla siinä pisteessä, että painajainen on ohi. Mielestäni Käämin raviaskeleen pituus on nyt pitempi. Hitaassa vauhdissa hieman lonksutteli hassun näköisesti, mutta nyt kun tikit eivät tosiaan enää kiristä, niin hitaankin vauhdin askellus on palautunut normaaliksi. Toki takana on varmasti myös opittua, mutta ihan loistavaa, että tulos on näin hyvä!

Palatakseni Orrainpolulle, tuo oli Käämin ensimmäinen retkeily silloin vuonna 2015. Tuolta reissulta on muutama sellainen kuva, jotka olivat helposti toteutettavissa melkein päivälleen tänä vuonna, joten tässä tulos. On se tainnut hieman kasvaa ;)

Oot väkevämpi kuin luulitkaan

Tiistaina suunnattiin Kouvolaan naulojen poistoon. Tällä kertaa ei tarvinnut reissata yksin, sillä Ella lähti meidän seuraksi, kiitos vielä kerran!

Leikkauksen aika-arvioksi annettiin noin pari tuntia, joka piti aika hyvin paikkaansa. Kaikki oli mennyt hyvin ja Käämi itseasiassa säikytti minut täysin, sillä se oli hakuvaiheessa itse omilla jaloillaan vastassa.  Käämi pakattiin mun viereen takapenkille, joten tällä kertaa ei tarvinnut jännittää, että viimeisessä rampissa kelpie hyppäisi ylös. Saatiin itseasiassa kotipihassa rapsutella Käämiä pyllyn päältä, että saatiin se omilla jaloillaan sisään.

Iltapäivän Käämi oli hyvin väsynyt, mutta mun kehotuksiin se reagoi ja käytiin pihalla pariin otteeseen. Käämillä on ollut hyvin kevyt kipulääkitys, mutta siitä huolimatta se käytti jo tiistaina leikkauksen jälkeen jalkaa todella hyvin - melkein jopa paremmin, kuin ennen leikkausta! Koska leikkaushaava ei ole kipeä, se tarkoittaa myös sitä, että Käämillä on vähän turhan vauhdikasta menoa. Hihnalenkkeillään sopivissa määrin parin viikon ajan, joten saan olla aika jarrut päällä jatkuvasti.

Jalan käyttöaste on leikkauksen jälkeen todella hyvä, parempi kuin olisin koskaan uskonutkaan. Leikkaushaava on todella pieni ja todella siisti eikä se ollut vuotanut mitään. Eniten jännittää, että murtaako Käämi naulojen rei'ät tämän parin viikon aikana, mutta siitä syystä se onkin hieman kääritty pumpuliin. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.

Sain nähtäväkseni Käämistä otettuja röntgenkuvia. Viime vuotisissa kuvissa oli kuvattu polven lisäksi selkä ja lonkat. Molemmat näyttivät todella siisteiltä ja puhtailta. Polvesta otettiin kuvat nyt tällä viikolla ja nekin oli vuoden takaisiin verrattuna siistit. Tuoreista kuvista näki hyvin, kuinka naulat olivat jääneet hieman ulkoneviksi, joten ovat varmasti aiheuttaneet ikäviä tuntemuksia. Kaiken kaikkiaan Käämin jalasta poistettiin kaksi naulaa eli sääriluun harjanteen naulat. Implantin naula on paikallaan, mutta se on implantin suojissa, joten en usko sen aiheuttavan meille harmia.

Tämä meni paremmin kuin olisin koskaan uskaltanut toivoakaan! Toki kahden viikon sairasloman aikana saa olla supertarkka, mutta jos jalka oli jo noin hyvä leikkauspäivästä lähtien, niin voin (melkein) huokaista helpotuksesta!

Käytiin ennen leikkausta retkeilemässä Orrainpolulla, laittelen tuon reissun kuvia piakkoin. Uskomatonta, että kesä on todellakin ohi!

Mikään ei oo kestävää, enkä vaihtais hetkeekää - Me tehtiin tää

Hieman reilu kuusi kuukautta myöhemmin Käämillä on sekä eläinlääkärin että fysioterapeutin lupa elää normaalia kelpie-elämää. Juuri sopivasti kesän kynnykselle!

Prosessi on ollut pitkä ja aavistuksen kivikkoinen, mutta patella on kestänyt paikallaan leikkauksen jälkeen tiukasti. Lihaksistossa oli tänään enää vain sentin ero, joten jalka on kuntounut kuin huomaamatta fleksilenkeillä metsässä. Uintikausi aloitettiin äitienpäivänä ja uimisen jälkeen jalan kuntoutuminen otti oikein jättiharppauksen eteenpäin, lukuunottamatta viime maanantaiaamuna ilmaantunutta silmätulehdusta.

Pinnojen poisto tapahtuu luultavasti vasta elokuussa, mutta siihen asti ja siitä eteenpäin Käämillä on lupa tehdä mitä vain. Pieniä jumeja työstetään kropasta edelleen pois, mutta onneksi on lähes kivenheiton päässä meidän uusi hieroja. Muutamia lukkoja on matkan varrella tullut, mutta tänään on avattu niitäkin pois kropasta.

Oman mielenterveyden vuoksi emme palaa agilityn pariin ainakaan tänä kesänä. Toivoisin kovasti, että saisin Käämistä edes muutaman agilitykuvan albumiini, joten voi olla, että Käämi pääsee vielä joskus näkemään putken ja puomin. Aktiiviset treenitavoitteet suunnataan sen sijaan pk-jälkeen (ilman tottista) sekä noseworkiin, joista ainoastaan jälkimmäiseen lastataan muutamia kisatavoitteita. Tokon ja rallytokon kanssa seurataan mitä tapahtuu, löydetäänkö yhteinen virsi vaiko ei.

Käämi on ollut kyllä maailman reippain. Silmätulehduksen myötä kaivoin kaulurin kaapista ja Käämi laittoi sen tottuneesti päähän, joten ilmeisesti suurempia traumoja ei toipilasajasta jäänyt.

Näillä eväillä kohti kesää!

Kiipeän vuoret ja lasken alamäet

Huh mitä hellettä pukkaa!

Käämin kanssa ollaan otettu lämpötilat tosin tervetulleina vastaan. Toki paljoa ei jakseta kesken päivää aktiviteetteja, mutta partsilla lojuminenkin on sopinut meille enemmän kuin hyvin. Nyt kesän korvilla, kelpien jalka on sellaisessa pisteessä, että ihan hirveästi ei tarvitse enää huolehtia (kopkop). Käämillä oli neljän viikon hierontaputki ja se on auttanut todella paljon. Hihnassa se saattaa hitaassa vauhdissa pomputtaa, mutta itse vauhdin päättäessään liikkeessä ei ole huomautettavaa.

Eilen Käämi rymysi hieman rantakivillä nurin, mutta suurin kolaus taisi olla Käämin itsetuntoon. Oli se menossa takaisin ottamaan kivistä uudestaan mittaa, mutta suunnattiin jatkamaan aamulenkkiä ettei nyt heti olla taas sairaslomalla. Pienet nirhaumat löytyi molemmista kintereistä, joten kesä on nyt virallisesti täällä. Mitään muuta ei ainakaan heti asiasta seurannut.

Tänään Käämi pääsi ensimmäistä kertaa uimaan. Vesi oli ihan uskomattoman korkealla, mutta se ei kelpien menoa hidastanut. Sen verran huolettomasti pystyttiin nauttimaan kesäaktiviteeteista, että halutaan mahdollisimman pian mm. jälkimetsiin!

Ensi tiistaina Käämi täyttää kolme! Hui!

Me ollaan ikuisii niinku timantit ja loputon niinku avaruus

Maaliskuun puolenvälin kieppeillä Käämi pääsi ensimmäistä kertaa irti jäällä ja nyt eilen ensimmäistä kertaa metsässä.

Kaikki on sujunut todella hyvin hieman upottavasta lumesta huolimatta. Käämi käyttää kaikkia jalkojaan todella hyvin eikä liikkeissä ole näkynyt mitään, joka huolestuttaisi. Metsä oli selkeästi isompi juttu Käämille, sillä ensimmäisellä minuutilla nähtiin kunnon kelpiehepulit. Jäällä Käämi muuntui taasen norpaksi ja kieri pitkin jään pintaa.

Odotellaan kuitenkin nyt, että metsät sulaisivat, niin ei tarvitsisi pelätä yhtäkkisiä ryydloikkia upottavaan hankeen. Fiilis on kuitenkin positiivinen ja selvästi voiton puolella. Muutaman kerran loppumatkasta asfaltilla Käämi on saattanut hetkellisesti pomputtaa jalkaa, mutta varsinaista ontumista ei enää ole ollut ja pomputuskin loppuu kyllä. Käämillä on jonkun verran nirhaumia anturoissa, joten voi olla ihan tällaisenkin varomista.

Toki on nyt sanottava, että ennen ensi talvea naulat lähtevät pois. Yksi aamu oli maaliskuun puolella sen verran kylmä, että Käämi nosteli kaikkia tassuja kun jouduttiin kahlaamaan hieman lumihangessa. Tämän jälkeen Käämi ontui leikattua jalkaa muutaman päivän ajan ja ihan ymmärrettävästä syystä, käy omaankin polveen tuo kylmä ajoittain ja siinä ei kuitenkaan itsellä ole metallia, että tuntuma on varmasti todella epämiellyttävä.

Toivotaan, että tästä seuraa hyvä ajanjakso ja molemmat takajalat kestävät meiningeissä mukana. Kevät tulee hitaasti mutta varmasti, joten kohta päästään jo jälkimetsäänkin! Aika näyttää sen, minkä harrastuslajin kanssa jatketaan.

Norppaantuminen :D

Ja mä oon sun polttoaine

Tänään on päivä, jota voi muistella tulevina vuosina ilolla.

Käämi pääsi juoksemaan tänään jäällä irti ja kyllä, kauhistutti jo pelkkä ajatus. Olin jo ehtinyt ajatella, että kelpie löytyy naapuripitäjästä ensimmäisellä jäälenkillään, mutta vielä mitä. Ainoastaan yksi riemupomppu alussa ja muuten täysin hallittavissa ja käskytettävissä tiputtamaan vauhdin raviin.

Supermies ♥ 

Jalka on edelleen seurannassa ja ainakaan tähän hetkeen mennessä ei lyhyellä juoksulenkillä ollut negatiivisia vaikutuksia. 

Käämin naulat saavat nyt toistaiseksi olla jalassa. Ne eivät ole vaivanneet enää oikeastaan lainkaan, joten ei tehdä vielä mitään hätiköityä. Saadaan jatkaa normaalia elämää, mutta ihan joka päivä en kyllä vielä uskalla irti kelpietä laskea, vaikka lenkit irti saavatkin olla vielä hyvin lyhyitä. Korttelikierros sen sijaan pitenee taas muutamalla korttelilla, joten päästään metsästämään sekä ihmisen että koiran kadonnutta kuntoa. Todennäköisesti Käämi palautuu paljon nopeammin kuin minä.

Siinä on vuori, nyt kiivetään

Tasan kaksi vuotta sitten ♥ Tänä vuonna ei ainakaan keväältä saada supermieskuvaa :(

Mitä meille on kuukauden aikana kuulunut?

Käämi rupesi ontumaan toisella fysioterapiakäynnillään viime kuun alkupuolella. Ennen tuota käyntiä Käämi oli ontunut muutaman kerran lenkillä vauhdin lisäännyttyä ja fysioterapian alkupuolella kaikki oli ok. Vesiterapia-altaassa Käämi ehti olla minuutin ajan ennen ontumisen alkamista. Tuolloin sovittiin, että seuraillaan seuraavaan käyntiin. Ontuminen jatkui kotona, mutta edelleen hyvin satunnaisesti ja yleensä vauhdin kiihdyttyä.

Mentiin uudestaan fysioterapiakäynnille ja homma jatkui, tämän käynnin jälkeen varattiinkin suoraan kontrolliaika ortopedille samalle viikolle. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään vikaa suoraan, patella oli ja on tiukasti oikealla paikallaan, joten syypäänä on mahdollisesti jalassa olevat naulat, jotka ovat nyt reagoineet kylmentyneeseen ilmaan ja viimaan. Asun lähellä järveä, joten kylmä viima käy aivan varmasti jalassa olevaan metalliin.

Ortopedin kanssa sovittiin, että seurataan tämän kuun puoleen väliin, jonka jälkeen arvioidaan naulojen poistotarvetta. Käämi sai toisen kipulääkityksen sekä uuden kokovartalosukan, sillä tilasin sille Hurtta Body Warmer -haalarin. Kipulääkityksen ja haalarin yhteisvaikutus on tehonnut niin, että Käämi on lopettanut ontumisen muutamia satunnaisia hetkiä lukuunottamatta kokonaan!

Fysioterapialupa sekä lupa lenkkeillä aavistuksen pidempiä lenkkejä on, mutta olen toistaiseksi pysytellyt kotifysioterapiaharjoitteissa. Lenkkejä on pidennetty harvakseltaan, muutaman kerran viikossa kierretään aavistuksen pidempi lenkki, mutta kuitenkin hyvin lähellä kotia edelleen. Nyt hurjien pakkasten johdosta ei olla järin ulkoiltu.

Käämi on pikkuhiljaa sitä mieltä, että sairasloma saa riittää ja hän haluaa juosta. Toivottavasti tämä painajainen alkaisi olla kohta voiton puolella, jotta kelpiekin pääsisi vihdoin toteuttamaan omaa kelpieitseään.

Noseworkia ollaan tehty ja viime viikonloppuisen hajutyöseminaarin jälkeen saatiin ihan uusia ajatuksia lajia kohtaan. Laitoin Käämille hajun vessaan, joka sai vanhentua tunnin verran. Itsekin haistoin hajun todella vahvana, kun päästin koiran etsimään hajua. Hyvin huomasi, että jossakin vaiheessa olen tullut apuun, sillä ilmanvaihto veti hajua ylöspäin ja Käämi ei saanut sitä paikannettua helpolla. Se tuli minuutin etsinnän jälkeen mm. kuonokoskettamaan mun naksutinkättä... Luultavasti palkka tuli vähän tuurilla ja "sinne päin" -tehdyllä ilmaisulla. joten enemmän vaan ja vanhemmalla hajulla.

Ylöspäi me navigoidaa

Maanantaina oli kontrollikäynti ja toivottavasti alkaa olla viimeiset kontrollit kyseessä, sillä seuraava kontrolli varattiin kahden kuukauden päähän.

Käämin leikattu jalka on edelleen hieman jäykkä, mutta kuitenkin parempaan päin menossa. Jalassa ollut turvotus on levittäytynyt isommalle alalle ja ajoittain jalka tuntuu täysin normaalilta. Käämin jalassa on naulat, joista toinen on etuosassa niin, että todennäköisesti leikataan myöhemmin pois. Se tuntuu hieman törröttävältä, joten kolahduksen sattuessa voi olla aika kipeä.

Käämin oikea jalka kokeiltiin myös ja siinä ei tällä hetkellä ole toimenpiteitä vaativaa vaivaa. Toki sitä on kohdeltu aika silkkihansikkain kokeiltaessa, mutta vasen patella lähti pois paikoiltaan ennen leikkausta välittömästi. Toivotaan, että oikea jalka pelittää ihmisen ylireagoinnista huolimatta vielä pitkään.

Käämi sai jo pienen myönnytyksen irtipidon suhteen ja voidaan nyt lenkin loppupuolella laskea hetkeksi irti. En tosin ole avarassa maailmassa uskaltanut vielä pitää irti enkä varmaan uskallakaan ennen kevättä, mutta takapihalle se on saanut toisessa osoitteessa mennä irti. On ollut aika rauhallista kelpietä pitkästä juoksutauosta huolimatta ja on käyttänyt kaikkia jalkojaan, joten ihan minimaalisia hetkiä saa olla takapihalla irti.

Tiistaina ajettiin vesiterapiakäynnille. Vesiterapiakäynti kesti 10-15 minuuttia ja yhden ainoan kerran Käämi olisi mielellään yrittänyt uida. Käämi yritti juoda terapia-altaan tyhjäksi ja yritti tarjota myös pelkän kuonon laittamista veteen, mutta onneksi uskoo kuitenkin kieltoja. Hölmö pieni hippo.

Askellus on takaa vielä hieman töpöttävää, mutta mielestäni ravissa Käämin takaliikkeet ovat enemmän auki. Samoin Käämi on vielä kohtuullisen vinossa oikealle, mutta en nyt mene vannomaan, että olisi ollut aina täysin suora muutenkaan.

Noseworkiin ollaan saatu uusia treenielementtejä toisen koiran muodossa. Käämi on päässyt etsimään hajua perheenjäsenen toisen koiran jälkeen ja on ollut vähän fifty-sixty, että onko haahuillut hajujen perässä vai keskittynyt töihin. Hajut on kuitenkin löytyneet ja kananmunakennoilla treenatessa Käämi keksi toisella toistolla, että kennonhan voi palauttaa eteen. Työmaata tiedossa laatikoiden kanssa.

Omaa juttuu pääsin rakentaa

Ei pöllömpi kuvauskohde!

Kotona tehtyjä fysioterapiaharjoitteita on tehty nyt viisi päivää.

Viidessä päivässä ollaan edetty pienin askelin. Käämin jalassa ollut turvotus katosi maanantain fysioterapiakäynnin jälkeen ihan kuin tuhka tuuleen! Tiedä sitten oliko fysioterapialla vai ajalla jotakin tekemistä, mutta ei pohdita liikaa.

Toinen selvä asia on, että Käämi on alkanut varaamaan enemmän painoa vasemmalle puolelle. Jalka on näennäisesti ollut koko kahden kuukauden ajan maassa, mutta vasta nyt painonsiirtotreenien ansiosta jalalle oikeasti laitetaan enemmän painoa seistessä. Jipii!

Kirjoittelen näistä kotiharjoitteista vielä myöhemmin lisää. Yritän saada jotain kuvamateriaalia.

Paikallaan on! Nähtiin tällä viikolla aurinko pitkästä aikaa.

Tänään kävin perheen toisen koiran noseworkin epävirallisessa hajukokeessa. Sisäetsintää en valitettavasti mahtunut seuraamaan, mutta ulkona oli ajoneuvoetsintä. Mielenkiintoista kyllä seurata koirien erilaisia tapoja etsiä. Hajukokeesta innostuneena tuli katsottua omaa pihapiiriä uusin silmin ja tehtiinkin juuri äsken toinen ulkotreeni pyöräkatoksessa.

Alue ei ollut mikään helpoin, mutta onneksi jälki- ja esineruutupohjista on jotain hyötyä. Käämi kävi todella tarkasti minun talsiman alueen läpi. Käveli ensimmäisellä kerralla alueen reunasta reunaan ja palasi sen jälkeen lähetyskulmaan. Tästä oikaisi suoraan hajun luo, vähän aikaan pyöri kohdalla kunnes ilmaisi.

Nenä kävi koko ajan todella hyvin! En auttanut Käämiä yhtään, sillä haluan sille mahdollisimman omatoimisen etsinnän vähän jäljen tapaan. Mielestäni tämä on sopiva Käämille, sillä itsenäisellä työskentelyllä se ei ilmaise ns. mieliksi. Toki kestää minun apujakin tarvittaessa, mutta saattaa vielä ilmaista vähän sinne päin. Varmuutta ja lisää treeniä vaan.

Me halutaan hajutestiin!

Ylöspäin yks kerrallaan aina askelman

Naama virneessä ja vähän tärähtäneenä, that's Käämi!

Tänään oli ensimmäinen fysioterapiakäynti, vihdoin ja viimein!

Mua jännitti ihan kiitettävästi, mutta onneksi turhaan. Käämin jalka on todella hyvällä mallilla ja jalan keventäminen johtuu osittain vähän kelpien korvien välistäkin. Opetellaan näin ollen käyttämään jalkaa uudelleen. Käämin ontuminen ei pahene kaartaessa ja jalka on vielä kohtuullisen jäykkä suoristuksessa. Käämin lihaksisto myös mitattiin, eroa oli 3 cm terveeseen jalkaan.

Fysioterapeutti oli sitä mieltä, että viisi käyntiä olisi ihan riittävä määrä kotona tehtyjen harjoitteiden lisäksi. Tavoite on edelleen saada jalka huolettomaan metsälenkkeilyyn ja jälkiharrastukseen, agility on plussaa. Olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut tekemään päätöstä agilitystä luopumiseen Käämin kanssa, vaikka se olikin lupaava sekä pikkumaksi. En kuitenkaan haluaisi rikkoa mitään lisää.

Käämiä kuntoutetaan kotiharjoitteiden lisäksi myös vesiterapia-altaassa ja sinne päästiin tänään! Hieman jännitti, kuinka Käämi suhtautuu kohtuullisen ahtaaseen tilaan ja veteen, vaikka tykkääkin kahlailla vedessä. Ihan turhaan jännitin, Käämistä koko juttu oli sairaan siistiä, kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. Vesiterapiaan suunnataan ensi viikolla seuraavan kerran.

Lopuksi käytiin vielä muutama kotiharjoite läpi, mutta näistä voisin tehdä oman kirjoituksensa, kunhan olen saanut muutaman tykötarpeen hommattua. Käämi on ollut tänään käynnin jälkeen aikasta väsy, joten aloitetaan harjoitteet huomenissa.

Voit seistä selkä suorana, mihin ikinä tää viekään

Throwback kuvausmasennuksesta johtuen

Lyhyistä treenintapaisista ei oikein omia tekstejä kirjoitella, mutta jos ne yhdistää, niin tuloksena saattaa olla jokin sairaslomatreenipostauksen tapainen. Täältä siis pesee kootut saikkutreenit!

Olin yksi onnekkaista, joka sai Verkkokauppa.comin tarjouksesta Treat and Train -namiautomaatin itselleen. Laitteen täyttä potentiaalia ei olla vielä päästy hyödyntämään, mutta ollaan kuitenkin tehty sen avulla pieniä treenejä. Käämistä tämä aparaatti on täysi hitti!

Namiautomaatin kanssa tehdyt treenit ovat olleet kosketuskeppitreenejä liikkuvalla kohteella ja liikkumattomalla kohteella. Liikkuva kohde on Käämille selkeästi haastavampi asia, sillä se on tainnut nähdä liikkuvan kosketuskepin viimeeksi ihan pentuaikoina. En ole täysin varma vielä, mitä kosketuskepin kanssa tullaan tulevaisuudessa treenaamaan, mutta onpahan kelpie ainakin saanut keksiä itse, mitä siltä haluan. Sekään kun ei ihan Käämin vahvimpia puolia ole.

Kosketuskepin lisäksi ollaan treenailtu myös perusasentoa, eteentuloa ja paikallaoloa. Yllättävän vähän kelpie on jäänyt näissä treeneissä namiautomaattiin kiinni, mutta esimerkiksi noseworkissa namiautomaattia ei voi käyttää.

Olemme Käämin kanssa tehneet myös muutaman todella lyhyen seuruupätkän parin viime viikon aikana. Rappukäytävässä keskellä yötä sekä pihalla. Kahden kuukauden tauko aktiivisesta tekemisestä on selvästi tehnyt hyvää, sillä en ole nähnyt koirallani ikinä noin hyvää seuruuta! Seuraamisen mielentilaankin ollaan saatu muutosta ihan sillä, että palkkaaminen on ollut todella hillittyä. Onneksi Käämi palkkautuu jo ihan siitä, että saa esimerkiksi ravistaa mun hanskaa.

Noseworktreenejä ollaan tehty niin purkeilla kun tilassa. Purkeilla Käämi keskittyy vähän paremmin ja on selkeästi enemmän kartalla siitä, mitä ollaan tekemässä. Tilassa taasen ajatukset saattavat olla vähän muualla kun selkeää vihjettä ei kelpien mielestä ole tarjottu. Tarjoaa maahanmenoilmaisua mun edessä, että puoliksi oikein!

Toisaalta tuolla koiralla on ihan uskomattoman hyvä nenä ja se on suorittanut tilatreenejä ihan uskomattomalla vauhdilla. Varmuutta ja enemmän treeniä tarvitaan, joten nuo kujalla olemiset voivat tulla ihan itsevarmuuden puutteesta. Äsken tein Käämin kanssa ensimmäistä kertaa treenit oman asunnon ulkopuolella, ensin rappukäytävässä ja sitten ulkona. Rappukäytävässä Käämi reagoi pieneen häiriöön, mutta kävi pyynnöstä ja ilman suurempia apuja läpi alueen. Joutui hetken tarkentamaan merkkaustaan, mutta merkkasi kuitenkin erittäin hyvin!

Ulkona ollut haju jännitti, kun ei olla aikaisemmin kokeiltu noseworkia siellä. Luotto on kuitenkin Käämin nenään aika kova ja nyt alue käytiin heti alusta asti järjestelmällisesti läpi täysin itsenäisesti ilman, että reagoi häiriöön. Oli ensin hajun väärällä puolella, mutta kiersi itse avoimelle puolelle ja merkkasi tismalleen siihen mihin pitikin. Loistokelpie!

Arki on hektist, mul on sulle pelkkii hetkii

2 vuotta sitten

Käämin patellaluksaatiotuomio tuli niin yllättäen, etten ollut ehtinyt edes kuvitella mielessäni "mitä jos" -tilanteena. 2016 tehtiin päätös, että jatketaan normaalia elämää ja tehdään uusia päätöksiä, kun sen aika on. Päätösten aika tuli nopeammin kuin oletinkaan ja olen tuon lokakuisen treenikerran miettinyt mielessäni miljoona kertaa läpi, sillä se vei minulta terveen harrastuskoiran täysin yhtäkkiä. Toisaalta, tuo treenikerta olisi voinut tapahtua milloin tahansa myöhemmin.

Tuo lokakuinen treenikerta tuli toisaalta siitä onnekkaaseen tilanteeseen, että oma taloudellinen tilanne salli Käämin operoinnin mahdollisimman pikaisesti osaavalla eläinlääkärillä. Pystyin ottamaan vastaan sen, mitä tielle tuli ja pitämään kelpieni edelleen arkeni jakajana ja ilona.

Olen pyrkinyt löytämään paljon tähän tilanteeseen positiivisia ajatuksia, mutta negatiivisiltakaan ajatuksilta en ole voinut välttyä. Patellaluksaatioleikkausten onnistumisprosentti on loppuen lopuksi todella hyvä, mutta toki ehdin ennen leikkausta miettiä jo läpi sen, että ostanko koiralleni jatkoaikaa. Kristallipalloa en omista, joten eletään jatkossa niin, että jokaisesta päivästä otetaan mahdollisimman paljon irti, sillä loppuen lopuksi mitä vain voi tapahtua täysin yllättäen kenelle tahansa.

Leikkauksen jälkeen nivelkapselin repeämisen jälkeen ehdin jo pelätä, tuleeko meille jalkaa ollenkaan. Nyt viimeisimmillä kontrollikäynneillä on onneksi näistä ajatuksista päässyt pikkuhiljaa eroon, sillä patella pysyy tiukasti paikallaan. Toki nivelkapselin yläosassa on edelleen turvotusta ja paranemisprosessi on hidas, mutta täysin kolmijalkaista koiraa minulla ei kuitenkaan ole. Käämi on viimeiset kolme viikkoa käyttänyt jalkaansa todella hyvin sekä tekee asioita, joita teki jo ennen leikkausta. Muutamina kertoina jalka on ollut jopa niin hyvä, että asiasta tietämätön olisi tuskin huomannut Käämin liikkeessä mitään kummallista. Tätä kohti!

Minulle kohtuullisen iso pala oli yhteisen harrastuksen menetys. Olemme tulleet vuoden aikana Käämin kanssa ihan hirmuisen harppauksen eteenpäin agilityssä ja löytäneet sen flow'n, jonka olen halunnut meidän tekemiseen. Onnistumisiin voidaan aina palata, mutta tämän harrastuksen jatkuminen tuntuu tällä hetkellä epätodennäköiseltä. Itseäni harmittaa, ettei ehditty koskaan saada kuvaa agilityradalta tai kisata yhdessä virallisissa kisoissa. Facebookin muistoissa iloitsemiset vuoden ensimmäisistä treeneistä kirpaisivat aika tavalla, samoin kuin kuvat jäälenkeiltä sekä leikeistä koirakavereiden kanssa.

Minulla oli tavoitteena saada koira, joka voisi rallattaa edelleen metsälenkeillä vapaana. Kaikki muu on ekstraa ja tällä hetkellä on vaikea sanoa, kuinka yhteisten harrastusten käy. Agility on toiminut suurena voimavarana, mutta loppuen lopuksi jos agility ja kelpieni pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen, sijoitan Käämin paikalle yksi. Oman kunniahimon valiotitteleihin ja kisatuloksiin voin unohtaa, jos saan koirani kanssa enemmän aikaa. Aikanaan toisen koiran kanssa voin sitten yrittää uudestaan, jos Käämin kanssa agility jäi tähän.

Onneksi kuitenkaan ihan täysin kaikkia harrastuksia ei tarvinnut hylätä, sillä todennäköisesti Käämin jalasta tulee jälkiharrastukseen sopiva peli. Kisaaminen pk-lajeissa on todella suuren kysymysmerkin takana, mutta ainakin saadaan kokea yhdessätekemisen flow'ta sekä onnistumisia jatkossakin. Loppuaika voidaankin sitten retkeillä, valokuvailla ja duunailla aivopähkinöitä.

Jaksaminen mietitytti ennen leikkausta, mutta loppupeleissä prosessi on tähän mennessä ollut kohtuullisen helppo. Aika on tuntunut menevän kohtuullisen nopeasti, vaikka leikkauksesta onkin kulunut vasta kaksi kuukautta. Toipilaskuukausia on vielä rutkasti edessä, mutta toisaalta haluaisin ajatella, että pahimmasta ollaan päästy jo yli. Käämin sopeutuminen toipilaselämään oli loppuen lopuksi todella helppoa ja tällä hetkellä leikkauspäätös tuntuu oikealta. Jaksamista on toki tukenut se, että hissitalo mahdollistaa oman selän kestämisen ja noseworkpuuhailut pitävät kelpien kohtuullisen tyytyväisenä, jolloin epätoivottuja käyttäytymismalleja ei ole putkahdellut äkkisairaslomalle jouduttua. Onhan tässä stressiä, epävarmuuksia ja pelkoja, mutta onneksi myös positiivisia asioita matkan varrella.

Isoja sairaslomia ja pitkiä kuntoutumisia ei kyllä toivoisi kenellekään. Tätä ajanjaksoa osaa katsoa luultavasti vasta vuoden tai parin päästä kunnolla, nyt se on kietoutunut arkeen niin täydellisesti.

Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi

Joulu takana ja kontrollikäynti kutsui.

Hyvällä mallilla jatketaan ja tänään päästiin vihdoin eroon kaulurista. Käämi vaikuttaa muutokseen tyytyväiseltä ja en malta odottaa kuinka onnellinen kelpie on, kun pääsee sitten joskus vihdoin juoksemaan vapaana.

Revennyt nivelkapseli on ajoittain vielä turvoksissa, mutta on tässä muutaman viikon aikana ollut turvonneena vain pieneltä alalta. Jalkaa Käämi on käyttänyt todella hyvin, joskus keventää enemmän ja joskus siitä ei välttämättä tietämätön edes huomaisi, että jalalle on jotakin tehty. Jalassa oleviin nauloihin Käämi reagoi mielestäni ajoittain, mutta niitä ei toistaiseksi vielä lähdetä poistamaan. Kenties keväämmällä.

Patella pysyy tiukasti paikoillaan, mikä tietysti on kaikista tärkein juttu. Saatiin nyt lupa lisätä taas hieman liikuntaa, mutta varoituksella, että turvotus voi lisääntyä tämän seurauksena. Hihnalenkit jatkuvat ja päättömästi ei saisi riehua. Varasin Käämille nyt vuodenvaihteen jälkeen fysioterapia-ajan, tästä se lähtee!

RidgeStop™-implantti patellaluksaation hoidossa

RIDGESTOP SURGICAL TECHNIQUE from Formative Design on Vimeo.

Käämin leikkaustekniikasta on kohtuullisen vähän suomenkielistä materiaalia, joten yritin parhaani mukaan kerätä hieman lisää tietoa tekniikasta.

RidgeStop™-leikkaustekniikassa lumpiouran sivulla olevaa harjannetta korotetaan implantilla, jonka tarkoituksena on estää lumpion sijoiltaanmeno. Tekniikkaa on mahdollista käyttää sekä mediaalisissa että lateriaalisissa luksaatiotapauksissa niin kissoilla kuin koirilla. Operaatiossa käytettävä implantti on valmistettu erikoismuovista ja se kiinnitetään harjanteeseen ruuvein. RidgeStop™-tekniikkaa on käytetty maailmanlaajuisesti yli 5 000 tapauksessa. 

RidgeStop™-tekniikassa varmistetaan, että patella liukuu ylös ja alas urassa liukumatta kuitenkaan sivuttaisuunnassa. Muihin menetelmiin verrattuna nivelpintaan ei kajota yhtä paljon, joten tekniikan tulisi säästää kudoksia ja toivottavasti vähentää myös muodostuvaa nivelrikkoa. Ridgestop™-tekniikkaa voidaan käyttää patellaluksaation hoitoon yksinään, mutta esimerkiksi Käämin tapauksessa siirrettiin myös sääriluun harjannetta.

Tekniikasta löytyy toistaiseksi todella vähän caseja, jotka olisivat avoimia. Nettisivuilta kuitenkin löytyy mainintoja onnistuneista leikkauksista. Käämille menetelmää suositeltiin ensisijaisesti, joten mielenkiinnolla odotan kuntoutuksen jälkeistä aikaa. Ulkomaalaisen eläinklinikan sivuilla mainitaan, että kuntoutumiseen menisi noin 2-3 kuukautta, mutta esimerkiksi Käämin tapauksessa nivelkapselin repeäminen on vaikuttanut kuntoutumiseen.

Suomessa RidgeStop™-tekniikka löytyy tällä hetkellä mainittuna hoitomuotona ainoastaan Evidensia Kouvolan sivuilla. Aiheesta on kirjoittanut lyhyesti myös Esa Eskelinen, mutta en onnistunut löytämään tarjottua palvelua Evidensia Tammiston sivuilta. Toivottavasti tulevaisuudessa menetelmästä löytyisi enemmänkin suomenkielistä materiaalia.

RidgeStop™-implantti on eri kuin COPLA Scaffold™ -rustonkorjausistute, jota käytetään muun muassa OCD-leikkausten yhteydessä. Rustonkorjausistute hajoaa hiljalleen uuden rustokudoksen muodostuessa kun taas RidgeStop™-implantti on pysyvä.

Lähteet:

Orthomed: RidgeStop™ (englanniksi)

Fivelands: Ridgestop Technique patella luxation surgery (englanniksi)

Abbotts Way Veterinary Clinic: Patellar Luxation surgery – a new technique (englanniksi)

Helsingin yliopisto: COPLA Scaffold™ -rustonkorjausistute

Jeanette Jalving: Ridgestop - en ny procedure til behandling af patellaluxation (tanskaksi)

Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii

Kontrollikäynti oli taasen tällä viikolla. Paljon positiivisempia uutisia kuin edeltävällä.

Ehdin jo ennen kontrollikäyntiä pelätä, että Käämi tarvitsee toisen leikkauksen heti perään. Käämi oli muutaman kerran jättänyt jalan venyttelyt taakse kesken ja pitänyt jalkaa sen jälkeen koukussa ylhäällä. Tunsin silloin jalassa pientä lonksumista, kun jalkaa jumppasi. Voi varmasti arvata, että edeltävänä yönä ei hirveästi tullut nukuttua.

Kontrollikäynnillä selvisi, että polvilumpio on kuitenkin tiukasti paikoillaan. Paras uutinen hetkeen, sillä Käämin paranemisprosessi ei ihan niin ruusuisesti lähtenyt nivelkapselin repeämisen takia käyntiin. Nivelkapselin turvotus on kuitenkin vähentynyt merkittävästi, joten luultavasti saadaan pian jo fysioterapiaan lupa. Tällä hetkellä jumpataan kotijumppaa, sillä Käämi ei suorista jalkaa tarpeeksi. On nyt tuon käynnin jälkeen omatoimisesti venytellyt sitä taakse ilman, että venytystä on jätetty kesken.

Ontuminen jatkuu edelleen, mutta on muutamana aamuna ollut jo erittäin hyvä! Lihakset ovat aika tehokkaasti kadonneet leikatusta jalasta, mutta muutaman kerran Käämi on kuitenkin tukenut vasempaan jalkaan ulkona käydessä ilman, että on meinannut kaatua. Pyritään kuitenkin siihen, että tukisi aina oikeaan jalkaan ulkona käydessään, mutta välillä käy pieniä ajatuskatkoksia kelpiellä... Pääasia, että jalka ei kuitenkaan haittaa Käämiä ja nyt kun omistajallekin on saatu varmuus, että polvi pysyy paikallaan, niin ei tarvitse ehkä ahdistua ihan niin hirveästi näistä. Saatiin myös lupa tehdä korttelikierroksia useamman kerran kuin kolmesti päivässä, mutta maltilla mennään.

Koppaelämä jatkuu, sillä Käämi ei saa nuolla jalkaa ollenkaan ettei se ärtyisi. Koppaelämä on kuitenkin nykyisin Käämistä ilmeisen mukavaa ja omassa kuplassa on kiva elää. Käämi nimittäin tunkee päänsä itse koppaan, jos se on ollut hetken päästä pois. Hölmö pikkukelpie. Koppa estää myös korvan raapimisen, sillä Käämillä on pieni korvatulehduksen alkukin vielä tähän päälle.

Noseworkia ollaan treenailtu ja väkersin vielä toisenkin purkkitelineen Käämille. Nopeutta on välillä vähän liikaakin, mutta toistaiseksi ilmaisut ovat olleet aika tarkkoja. Nyt kun Käämi pystyy menemään normaalisti maahan, niin ollaan treenattu suoraan niin, että Käämi on maassa. Näin purkkitelinettä ei heitellä pitkin poikin olohuoneen lattiaa.

Mä haluun kulkea sun kaa

Disclaimer: Ennen leikkausta.

Vähän reilu kaksi viikkoa leikkauksesta ja ensimmäisen kontrollin aika oli tällä viikolla.

Kontrollikäynti jännitti ihan älyttömästi, sillä edeltävänä iltana Käämin haava oli ruvennut vuotamaan ensimmäistä kertaa kotiutumisen jälkeen. En kuitenkaan nähnyt silloin mitään ihmeempää vasemmassa jalassa, joten ajattelin, että tikit olivat hieman nirhanneet parantuvaa ihoa.

Kontrollikäynnillä huomattiin, että polven nivelkapselin yläosassa on turvotusta. Käämi on jossakin vaiheessa onnistunut satuttamaan jalkaansa sen verran, että nivelkapseli on ottanut itseensä. En ihan tarkalleen tiedä, miten paljon tuo nivelkapselin vaurio vaikuttaa polveen, mutta ilmeisesti jonkun verran se sallii lumpion liikkumisen. Mielestäni turvotusta ei ollut edeltävänä iltana, mutta kahden viikon ajalle voi mahtua toki jotakin, mitä en ole huomannut. Pihalla on ollut aivan hurjan liukasta, joten voi olla ihan kyse pienestä liukastumisestakin.

Harmillisesti tämä tarkoitti sitä, että ollaan käytännössä viikossa nolla ja kaksi viikkoa Käämi joutuu elämään vielä kaulurin kanssa rajoitetulla liikunnalla. Käämi ei onneksi ole täysin kolmijalkainen, mutta keventää kipeää jalkaa vielä jonkun verran. Aamuisin jalka on ollut jo todella hyvä!

Tikit otettiin jalasta pois ja nyt pitää vain toivoa ihan hurjasti, että kahden viikon aikana turvotus häviää ja saataisiin lupa fysioterapiaan... Pahimmassa tapauksessa joudutaan leikkaamaan uudestaan. Polvessa olevat naulat ovat aiheuttaneet hieman ärtyneisyyttä jalkaan myös ja tämä oli tapahtunut jo heti leikkauksen jälkeen.

Kyllähän tässä pelottaa, että tuleeko Käämin jalasta enää jalkaa laisinkaan. Katselin tänään videoita sen operointia edeltävältä metsälenkiltä ja haluaisin niin paljon videolla juoksevan kelpien takaisin.