maanantai 29. lokakuuta 2018

Bensaa suonissa, maantie kutsuu mun nimee


Muistaakohan meitä enää kukaan?

Syyskuu ja lokakuu molemmat hurahtivat ohi melkein huomaamatta. Me palattiin Käämin kanssa lokakuun alussa ryhmätreeneihin, nimittäin noseworkin kilpailuihin valmistavan kurssin parissa. On ollut ihanaa palata säännölliseen treenirytmiin ja vielä, kun Käämi on tämän kuukauden aikana edistynyt ihan hurjasti!

Polven suhteen eletään tällä hetkellä erittäin hyvää tilannetta. Vuosi liukastumisesta tuli täyteen ihan äskettäin. Eletään niin huoletonta elämää, kuin minun hermorakenne antaa myöten. Toisin sanoen, vauhtia löytyy vähintäänkin entiseen malliin ja todennäköisesti enemmän. Kai se joskus jarruttaa normaaliin menoon.

Mitään muuta me ei nyt oikein ollakaan tehty kuin tuota noseworkia. Treeneissä ollaan käyty kaikkia osa-alueita läpi ja Käämin työskentelyssä on kyllä se positiivista, että se skannaa sisä- ja ulkoetsintäalueet todella laajasti. Matalat ja korkeat hajut molemmat löytyvät todella hyvin ja nyt tämän kurssin aikana Käämi on ryhtynyt tarkentamaan hajuja todella hyvin! Ihan helpolla ei ole aina kelpietä päästetty, mutta sen takia ollaankin edetty.

Edellisellä kerralla Käämi ilmaisi myös laakerinlehden korkealta. Se ei ole koskaan tehnyt laakerinlehdellä, mutta ilmeisesti jonkinlainen idea asioista on - tai sitten se on mestari etsimään huonekalutassuja ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti