Taivaanrantaan lentäneitä

Sydänuutisten jälkeen ei hirveän pitkää ehditty hengähtää, nimittäin samaisen viikon lauantai-iltapäivällä Käämiltä murtui osittain alakulmahammas. Onneksi ydinyhteyttä ei syntynyt, joten siltä osin ei ollut kriittinen tilanne. Murtuma tuli uimareissulla, joko iskusta kiveen tai uimalelusta, joista jälkimmäinen lähtee leppäkeihään lailla roskikseen. Kuvista näkee, miten yhdessä hetkessä hammas on ehjä ja seuraavassa ei. Ja kylläpä tuo kirpaisi aika lailla omaatuntoa.

Iloisiakin asioita kuitenkin vastapainoksi. Olimme viikonloppuna nosekoulutusviikonlopussa, josta taas roppakaupalla hyviä ideoita taskuun. Sunnuntaina Käämillä oli hieman jarru päällä touhussa, mutta saatiin kyllä onnistumisiakin.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Käämi (@kelpollinen) jakama julkaisu

Lauantai alkoi tilannekartoituksella, joka tehtiin eukalyptuksella. Käämi onnistui tässä hyvin, mutta jalkaa oli aika lailla. Sotasuunnitelmana tälle päivälle oli korkeat ja saavuttamattomat kätköt, joiden kanssa ei lopulta ollut ongelmaa vaikka etsittävä kohde vaihtui kongiin. Yleensä ollaan omissa korkeissa kätköissä saatu nenäkosketus, kun nousee takajaloilleen, joten oli ihan mielenkiintoista seurata millaisen ratkaisun Käämi tekee, kun jalat eivät riitäkään. Tuossa jakamani instagramjulkaisussa on video, kun selaa eteenpäin.

Sunnuntaina vuorostaan painotettiin etsintäalueen alussa oleviin kätköihin, mutta mukaan mahtui myös saavuttamattomia kätköjä. Oli muuten aika hieno ruuvipenkissä ollut piilo, sieltä se löytyi, vaikka olikin tällä alueella mennä puhaltanut jonkun tovin vauhdilla eteenpäin nenä kiinni. Nenä olisi voinut olla päivän aikana tosiaan paremmin auki...

Yksi korkea jäi löytymättä, mutta oli kuulemma reagoinut tähän, mutta ei ollut osannut (enkä minäkään ollut osannut) sitä sieltä löytää. Iltapäivällä sitten keskityttiin ihan siihen, miten etsintäalueelle lähdetään, ja aika hyvin tähän treeniin Käämi reagoi. Hieman tuli parilla kätköllä tassua kaapinoveen.

Siispä haastavia kongitreenejä kehiin unohtamatta alueelle lähtemistä. Oli mukava päästä taas kouluttautumaan! 

Siten homma hoituu

Syntymäpäiväetkoiltiin kaikkien osioiden kokeessa lauantaina ja varsin hyvin etkoiltiinkin!

Korjaussarjaa asennettiin edellisen kokeen jälkeen muun muassa ajoneuvoihin. Ajoneuvokosketuksiin auttoi yksinkertaisesti rintamasuunnan muutos, mutta vahvistin myös fokusta enemmän mahdollisimman alhaalla oleviin piiloihin.

Meidän suoritusvuoro oli tällä kertaa toisena ja en kyllä äkkiseltään muista, että oltaisiin näin alussa oltu ainakaan hetkeen. Oma kupla kesti ihan hyvin kasassa, mutta molemmissa hihnanvaihdoissa Käämi puhalteli tunteitaan haukkumalla. Ei kovin hyvä, mutta itse etsinnöissä tämä ei onneksi näkynyt. Tähän asiaan on itsellä vielä ratkaisun avaimet löytämättä. Lukee varmaan osittain myös minun jännitystä.

Ajoneuvoetsintä: Lähdettiin kiertämään aluetta auton ns. väärältä puolelta. Hyvin oli fokus itse ajoneuvoissa. Auton oikean puolen kyljeltä (edestä päin) haettiin tovi oikeaa kohtaa, mutta kun haju löytyi, niin ilmaisu oli kaunis ja tarkka. Tähän meni eniten aikaa, 1:35,2. Tuomarin kehut hienosta tiimityöstä.

Ulkoetsintä: Lähti vauhdilla alueen päädyssä olevalle portaikolle ja seinustalle. Pyysin takaisin ja suoraan tunkille, jossa varma ilmaisu. Vähän aikaa emmin, että voiko olla, mutta ilmaisu ei jätä paljon tulkinnanvaraa. Todella kaunista, hyvä Käämi! 0:29,3.

Sisäetsintä: Tähän lähdin rennoimmin mielin. Vauhdikas lähtö, mutta hakeutui nopeasti seinän vierustaa vasten olleeseen pöytään, josta joutui ratkaisemaan oikean puolen hajulle. Todella varmasti taas nenä sinne minne pitkin. 0:31,6.

Laatikkoetsintä: Oli onneksi hyvä tila lähettää koira, joten ehdin vähän viritellä fokusta laatikoihin ennen lähetystä. Tämä on kyllä ehdottomasti meidän heikkous ja pitäisi treenata enemmän. Tässäkin etsinnässä Käämi ei juurikaan alussa kiinnittänyt huomiota itse laatikoihin, mutta saapui hajupilveen ja ensimmäinen laatikko, jota oikeasti haisteli, oli sitten oikea. Pidin pään kylmänä ja luotin, mutta tämä olisi voinut mennä oikeastaan miten vaan. 0:16,8.

100 pistettä, 0 vp, 2:52,9, 5./23.

Joten, yhtä 100 pisteen tulosta vaille kakkosluokkaa KE-kokeissa. Lähdetään ehdottomasti tätä tavoittelemaan, vaikka luokkanousu jännittääkin nyt kun uudet säännöt astuvat kesäkuun alussa voimaan esim. palkkauksen osalta.

SuperKäämi! Olen jo muutaman vuoden sanonut, että kelpie parhaassa iässä, mutta tämähän paranee vanhetessaan kuin viini.

Hän loihti kuin nuotiopiirin

Kahden viikon päästä kolkuttelee jo vappu ovella, joten on varmaan paikallaan katsoa taaksepäin alkuvuotta.

Aloitimme nosekoekauden tänä vuonna jo helmikuun lopussa Kouvolan sisäetsintäkokeella ja aloitettiin muuten isosti täysillä pisteillä! Käämin etsinnöissä riitti jonkun verran vauhtia, mutta raamit kaulassa -lähdöistä huolimatta malttoi pitää kierrokset etsintäalueella kohtuullisissa rajoissa ja nenän auki.

Ensimmäisessä huoneessa oli muutamia esineitä huoneen sivuilla, muun muassa sohva, sekä pöytä alueen keskellä. Lähti etenemään reunoja, kävi hyppäämässä sohvalla (josta käskin alas), jonka jälkeen kiersi pöydän luokse ja kaunis, nätti ilmaisu.

Toinen huone oli pienempi, jossa meni ns. harhaan eli huoneen perällä olevaan avonaiseen kaappiin, mutta palasi takaisin huoneen ovelle ilman eri pyyntöä ja kaunis, varma ilmaisu. 16:41 sekuntia koko suoritukseen ja ilmaistusta tuli kehuja.

Kolmannessa huoneessa oli kirjahyllyjä sekä takka eikä alue ollut pienimmästä päästä. Jäi hieman kiinni huoneen seunustoihin, josta kehoitin etenemään. Pyörähti ympäri huoneen vasemman puolimmaisessa nurkassa ja ilmaisu matalalla olleeseen hajuun hajupilveä pitkin.

Neljännessä huoneessa näkyi väsyminen ja meni eniten aikaa 1:57,78. Pyöri huonetta läpi aika tovin ja satuin hieman onnenkantamoisella pyytämään nousemaan ylös miltei hajun kohdalle. Todella nätti ilmaisu, kun noustiin oikealle tasolle. Ohjauksesta tällä kertaa kehuja.

100 pistettä, 0vp, 6./20.

Kouvolan kokeesta suunnattiin viikkoa myöhemmin Mäntyharjun sisäetsintään. Vauhtia ei puuttunut tässäkään kokeessa, mutta tavalla kierrokset laski kun koira pääsi tekemään töitä. Tämän kokeen lopputulos meni täysin ohjaajan piikkiin.

Ensimmäisessä huoneessa meni suoraan hajulle, mutta en uskonut vallitsevan mielentilan vuoksi ja pyysin jatkamaan. Kun hakeutui uudestaan, niin otettiin nätti löytö.

Toisessa huoneessa paukautti ihan suoraan ilman ajatusta huoneen perälle, josta palasti takaisin lähtöön ja varma ilmaisu. Treenilistalle!

Kolmannessa huoneessa pyöri ja pyöri ahtaassa kulmassa. Ohjaaja paineistui loppuvasta ajasta ja otti ensimmäisen nuuhkaisun siihen mihin oletti. Maksoi meille sata pistettä ja reilusti aikaa, joka pudotti meidät loppusijoituksissa häntäpäähän. Harmitti ihan todella paljon, koska selvää oli, että olisi pitänyt pyytää 180 astetta ympäri.

Neljännessä huoneessa annoin mennä täysin itsenäisesti. Isoin alue ja tähdet kohdallaan, nimittäin 10 sekuntia kelloon ja tämän etsinnän nopein suoritus.

75 pistettä, 2vp, 19./20.

Kolmannet kokeet kutsuivat Lappeenrannassa sitten yhden väliviikonlopun jälkeen ja päästiin kaikkien osioiden kokeisiin. Tästä kokeesta ei jäänyt kovin hyvä fiilis ja on tähän mennessä meidän eniten vihkoon mennyt virallinen koe, mutta tietääpähän ainakin mitä treenata. Eniten tämä harmittaa ohjaajaa, Käämillä oli, jälleen kerran, erittäin kivaa.

Ajoneuvoetsinnässä ohjasin todella paljon tilaa vieden, sillä pelkäsin pomppaavan autoa vasten. Ei auttanut, sillä ehti ottaa kaksi kosketusta autoon. Kupla ehti puhjeta odottelun aikana, mikä näkyi siinä, että kaikissa väleissä napsittiin myös hangesta lunta. Aika ehti loppua.

Ulkoetsinnässä eteni todella rohkeasti hypäten mm. pöydälle. Suoritus kuitenkin keskeytyi 3 virhepisteen arvoisesti käytännössä alkumetreillä. Kevät ja kelpiepojat...

Laatikkoetsinnässä luuli tulleensa sisäetsintään, mutta välissä ollut tauko oli tehnyt tehtävänsä ja lähdettiin paremmalla fiiliksellä molemmat tekemään. Väärä löytö ohjaajan piikkiin ja vähän lisää virhepisteitä tilille.

Sisäetsinnässä näkyi, mitä ollaan alkuvuodesta tehty. Suoraan kätkönä toimineelle pianolle, josta pieni tarkennus ja 26.8 sekuntia kelloon. Onneksi saatiin loppuun onnistuminen. 

25 pistettä, 7vp, 20./20.

Lappeenrannan kokeesta jäi pieni harmistus, joten vähän kisakalenteria uusiksi. Tarkoitus on palata koekentille toukokuussa, jos vain saadaan koepaikka. Sitä ennen pitää näiden kolmen kokeen perusteella tehdä treenejä ja pieniä tarkennuksia, mutta ehdottomasti ollaan hyvällä boogiella menossa. Kaikkien osioiden kokeita helpottaa todennäköisesti sulavat lumet ja se, että ne ovat taas enemmän rutiineissa mukana, mutta toki never say never.

Ihana kuitenkin, että päästään tekemään.

Kalliolla sun kanssa taas kahdestaan

Saatiin syyskuun puoleen väliin toinen koepaikka nosekisoihin.

Olen hurjan tyytyväinen nykyään Käämin mielentilaan koepaikalla. Hieman tuli haukkumista, mutta keskittyi kuitenkin töihin erittäin hyvin ja saatiin sitä omaa kuplaakin luotua. Koepäivän lopussa oli puhti sen verran pois, että tehtiin todella nättiä rallytokoa ihan hipihiljaa. Rallytokokuumehan tästä vain nousi.

Tällä kertaa saatiin puolet pisteistä kasaan ja omaa tyhmyyttä 2 virhepistettä. Muutenkin täysin ohjaajan piikkiin ns. virheet. 50 pistettä, 2 vp ja sijoitus 22./30.

Sisäetsintä: Aika loppui. Jäi kiinni alueen sivussa olleisiin tuoleihin ja olisi pitänyt aiemmin ottaa sieltä pois. Tila oli iso ja aikaa kohtuullisen vähän. Uusintakierroksella löytyi sitten hajukin.

Laatikkoetsintä: Piupau, juoksenteli menemään alueella sinne tänne ja millisekunnin kestävällä ilmaisulla oikea laatikko. Onni onnettomuudessa etten sanoisi. 25 pistettä.

Autoetsintä: Kolme autoa peräkanaa ja haju tietysti viimeisessä. Lähdin kiertämään autoja ensin toiselta puolelta jonossa. Tosi varma ja nätti ilmaisu. 25 pistettä.

Ulkoetsintä: Paljon esineitä alueella. Haju painoi puupintaan ja sen verran tarkensi ja työsti, että uskoin ja ilmoitin löydön väärin. Varma ja tarkka ilmaisu oikeaan paikkaan, eli omalle muistilistalle tarkastaa lähellä olevat metalliesineet. Hieman jäi harmittamaan. 2 virhepistettä.

Syyskuun lopussa olikin sitten jännittävät hetket, kun käytiin fysioterapeutilla. En uskalla täysin huokaista helpotuksesta, sillä tarina jatkuu vielä. On kuitenkin täysin mahdollista, että Käämin otj:n oireilu on peräisin hermokivusta tai muusta heijastuneesta kivusta!!

SI-nivel oli/on ollut jumissa oikealta puolelta ja vasen kompensoinut tätä, samalla otj on kääntynyt ulospäin. Mennään kohta puolin käymään fysioterapeutilla uudelleen kuuntelemassa, onko jalka kestänyt oikeaan suuntaan. Pääasia kuitenkin on, että meillä on nyt näiden ortopedikäyntien ja fysioterapiakäyntien jälkeen ollut kaikki neljä jalkaa visusti maassa ilman oireiluita.

Rallytokokuumeestakin tuli tosiaan mainittu ja vajaa kuukausi olisi tehotreeniaikaa, jos meinaan olla yllytyshullu ja pistää Käämin kokeeseen. Kovin paikka on meille muut koirat ja siitä syntyvä häiriö, joka nostaa kelpien kierroksia, joka purkautuu haukkumalla. Voi kuitenkin yllättää myös positiivisesti, käytiin hallilla tällä viikolla yksi aamu treenaamassa ja pyöräilytapahtumassa ottamassa pieniä tehtäviä, teki molemmissa paikoissa hiljaa ja hyvällä keskittymisellä. Lämmittelevät pyöräilijät ja muut jalankulkijat olivat kuitenkin vain muutaman metrin päässä.

Tiedossa on, mitä pitää tehotreenailla.

Kuin joki mun mieli menneeseen virtaa, vaeltaa hetkiin jotka muutti mun maailmaa

Syksy on täällä ja se tarkoittaa sitä, että loppuvuoden puolelle aletaan pikkuhiljaa kallistua.

Meidän kesä ei ollut aivan kuin olin sen suunnitellut, sillä kesää varjosti oikean takajalan polvi eli leikkaamaton polvi. Polvi alkoi ensin oireilla satunnaisesti, mutta kesään mahtuu myös päiviä, jolloin oireilussa ei ollut mitään logiikkaa.

Tällä hetkellä Käämi saa elää normaalia elämää. Ortopedillä on käyty ja aloitetaan fysioterapia, tavoitteena on, että saadaan muilla keinoin polven tilanne sen verran vakaaksi, että voidaan suhteellisen huoletta olla. Osittain on vielä, lähinnä omistajan päässä, olevia rajoituksia eli vältellään mm. portaita. Irtikään en ole vielä oikein uskaltanut laskea.

Ortopedikäynnillä otettiin myös röntgenkuvia niin selästä kuin polvistakin. Nivelrikkoa ei ole ilmaantunut edes leikattuun jalkaan, mutta mahdollinen pieni spondyloosimuutoksen alku on selässä. Mun mielestä Käämistä vuosien varrella otetut kuvat näyttävät ihan samoilta, että en tiedä onko tuo mahdollinen muutos ollut mukana jo iät kaiket. Pääasia, että selkää ole kuitenkaan oireiltu ja mennään sen osalta nyt tällä tiedolla.

Eli näin meillä. Mennään päivä kerrallaan, otetaan kaikki irti ja nautitaan.

Onneksi kuitenkaan aivan kaikki ei ole mahdotonta. Olen kiitollinen, että saadaan ja voidaan harrastaa nosea. Tuo laji sopii Käämille kuin nenä päähän. Käytiin tänään Ellan ja Elvin kanssa tekemässä ulkotreenejä niin, että käytössä oli meille vieras haju ja kolme sokkopiiloa. Vautsivau!

Ajoneuvo: Ainoa minun piilottama ja ei tarjonnut kyllä oikein mitään haasteita. Todella kivasti rauhoittui tekemään, vaikka oli superinnoissaan.

Pyörätelineet: Laitoin tarkoituksella ns. tyhjälle puolelle, aika nopeasti hakeutui itse oikean telineen luokse. Hieman tuuli pyöritti hajua, mutta tarkensi kauniisti.

Kaukalon laita: Tämä olikin haastava, kun tähän oli ehtinyt tulla koripalloa pelaavia ihmisiä. Superhyvin kesti tämän häiriön, vaikka vähän meni juoksemiseksi. Laidassa oli kolme hajua, mutta pitäydyttiin vain yhdessä, että saatiin varma onnistuminen. Makee!

Sähkökeskus: Häiriötä tuli nyt heinistä. Hommiin kuitenkin tuli ja sen jälkeen teki hyvän etsinnän myös yläältä hakien.

Kauniita ilmaisuja läpi etsinnän. Tykkään hurjasti!

 

 

Mut on tuonu tänne jokin muukin kun tuuli

Helteestä huolimatta eilen oli ihan meidän päivä!

Suunta oli aikaisin aamulla nosekokeisiin ja olen hurjan ylpeä Käämi-kelpiestä. Tasaisen varmaa sekä kaunista suorittamista läpi kokeen unohtamatta erittäin tarkkoja ilmaisuja. On tehnyt kevään harjoitukset tehtävänsä.

Meidän tulokseksi pamahti täydet 100 pistettä ajalla 1:54,2, joka oikeutti vielä 1. sijaan kokonaistuloksissa sekä ajoneuvoetsinnässä.

Ulkoetsintä - Moikattiin alussa ajanottajaa, mutta hienosti lähti jatkamaan töitä. Vähän hätkähti alueella ollutta patsasta sekä tarkasti rimaseinää jonkin aikaa. Haju oli sadevesirännissä, josta todella kauniilla ilmaisulla löytö. Oli itseasiassa toiseksi nopein.

Ajoneuvoetsintä - Tässä meillä kävi itseasiassa aika tuuri, oltiin tiistaina tehty vastaavanlaisella piilolla harjoitukset. Hieman jännitti, hyppääkö ajoneuvoja vasten, mutta ei ollut ajatuksenakaan. Varma ilmaisu. Supersupersuper!

Sisäetsintä - Tauon jälkeen suunnattiin sisälle, oli vähän ehkä väsynyt jo helteestä ja odottelusta. Todella kivasti lähti tekemään töitä, haisteli naulakkoon jätettyä haalaria. Meinasin nostaa käden vähän hätäisesti naulakon keskellä, mutta maltoin mieleni. Löytö ei nimittäin jäänyt epäselväksi kun tarkensi naulakon ja seinän väliin. Tässäkin oli toiseksi nopein!

Laatikkoetsintä - Pieni häiriö tuomarista ja ajanotosta, mutta lähti kuitenkin hyvin tekemään etsintää. Tässä tuntui ensimmäistä kertaa, että riittääköhän aika. Riitti kuitenkin ihan hyvin, oli kahdeksaksi nopein. Ei käynyt yhdellä laatikolla lainkaan, mutta en myöskään ehtinyt pyytämään laatikolle, kun jo oli kääntynyt ympäri ja tehnyt ilmaisun. Tuli aika isot tuuletukset etsinnän jälkeen.

Kehuja tuli rauhoittumisesta, vauhdikkuudesta sekä ilmaisuista. Käämi haukkui jonkin verran, kun vaihdoin hihnaa liinaan, mutta etsintäalueille lähti kuitenkin todella hyvällä mielentilalla ja ajatuksella. Ihan superhieno. Nyt meillä on yksi 100 pisteen tulos plakkarissa.

SuperKäämii!!!

Sull' on kultaa turkissa

 

4.7.2015 hain Käämin kotiin. Kuusi vuotta ollaan jo menty yhteistä matkaa ja hartain toive on, että saataisiin mennä vielä toinen mokoma. Tuntuu siltä, että ollaan päästy entistä paremmin samalle aallonpituudelle. Haluaisin nauttia ja kokea Käämin kanssa vielä hurjan paljon. Kiitos muru <3

Tänne ei hirmu usein tule kuulumisia päiviteltyä, vaikka olisi todella hauska lukea näitä kirjoituksia jälkikäteen. Otetaan kuitenkin pieni tilannekatsaus menneisiin kuukausiin.

Palattiin kesäkuun alussa pitkästä aikaa jälkimetsiin ihan virallisen koulutuksen merkeissä. Tarkoituksena oli hakea apua vauhtiin ja otettiin aimo harppaus taaksepäin. Siirryttiin suoriin namijälkiin takaisin ja kotiläksyksi olisi erillinen ilmaisuopetus kongille tai vastaavalle esineelle, joka sitten siirrettäisiin jäljelle ruuan sijaan. Harmillisesti en ole kuitenkaan päässyt ihan niin usein jälkimetsään kuin toivoisin, joten toistaiseksi tämä projekti on hieman jäissä.

Noseworkin viikkotreenit loppuivat kesäkuun alussa, mutta ollaan käyty pariin kertaan kokeenomaisissa. Tosi hyviä suorituksia, mutta myös muutamia vähän enemmän vihkoon menneitä. Viralliset kisat odottaa kalenterissa, mutta tehtyjen kotitreenien perusteella on hyvä fiilis. Nose on kyllä ihan meidän molempien suosikkilaji, se on helposti toteutettavissa sopivina hetkinä ja siihen saa monenlaisia haastekertoimia keksittyä kyllä, jolloin se yksikin treeni tuottaa riittävästi aivopähkinää kelpielle.

Nenäjuttujen lisäksi ei muuta ollakaan tehty. Hieman huono omatunto soimaa, sillä ei olla esimerkiksi aikoihin käyty retkeilyreiteillä. Toivottavasti kuitenkin pian! Kesä on tällä hetkellä parhaimmillaan, joten eiköhän me jotain keksitä.

Kun on kevät ja kevät kutsuu sua

 

Kuukaudet vierii ohi kyllä sellaista vauhtia, onneksi ollaan jo kevään korvilla. Maastolajit odottavat vielä korkkaamistaan, mutta toivottavasti pian.

Tämä viikko oli varsinainen tehotreeniviikko. Nosetreeneissä ollaan käyty kaksi kertaa ja kerran puuhastelemassa rallytokoa. Itse kuuntelin myös yhtenä iltana pk-jälkiwebinaaria, josta tulikin sitten jälkikuume.

Viikko on pistänyt pohtimaan monelta kantilta Käämin harrastusrepertuaareihin kuuluvia lajeja. Tällä hetkellä toivoisi, että maailmantilanne olisi normaali, sillä ollaan saatu Käämin kanssa ihan uusia oivalluksia ja oma kisakuume erityisesti nosen parissa on todella kova.

Nosen saralla Käämi on tällä hetkellä ihan liekeissä. Ollaan kahtena edelliskertana harjoiteltu ongelmanratkaisutehtäviä ja etsittävä Kongin pala on pienentynyt pinsetein käsiteltäväksi. Käämillä on ihan uskomattoman tarkka nenä ja mitä haastavampi tehtävä on, sitä paremmin se niistä suoriutuu. Tämän päivän treenien oivallus olikin, että liian helpoista treeneistä Käämi juoksee helposti tehtävästä toiseen ajattelematta varsinaisesti asiaa ja saattaa suhtautua omasta mielestään liian helppoihin tehtäviin vähän hälläväliä-asenteella. Kysymys kuuluukin nyt, että miten olla ovelampi kuin kelpie?

Rallytokon parissa pitäisi viettää ehdottomasti enemmän hetkiä, jotta siinä voitaisiin joskus kilpailla. Käämi tekee iloisesti ja innostuneesti, pieniä viilauksia tosin mahtuu suorituksiin. Keulii ja käyttää ääntään hyvin herkästi, mutta paketti pysyy kasassakin mitä enemmän toistoja tulee. Vanhoista möröistäkin on päästy eroon. Haasteita tämän lajin parissa tuo häiriönsietokyky ja sitä pitäisi päästä treenaamaan kiireettömässä yhteistreeniympäristössä. Aikapaine vaikuttaa ohjaajaan ja sitä myötä koiraan. Puuhastellaan tämän parissa kuitenkin. Hyvä fiilis on tärkeä juttu.

Jälkeen liittyen webinaariin saatiin hyvää uutta lähestymiskulmaa. Huomio tähän lajiin on ollut viime vuosina vähän heikoilla kantimilla, yhtenä tekijänä ainakin se, etten ole yksin osannut ratkoa meidän jäljillä ilmaantuvia ongelmia. Lähetään kokeilemaan nyt ihan eri kantilta ja toivottavasti vaikuttaa Käämin vauhtiin jäljellä positiivisesti. Aikaisemmin ilmaantunut oivallus liian helpoista tehtävistä pätee myös tämänkin lajin parissa.

Uudella innolla kohti treenihetkiä. Positiivinen fiilis tällä hetkellä Käämin tekemisestä, kunhan saadaan pienet yksityiskohdat kohdalleen, niin ollaan vielä enemmän liekeissä.

Pst. Treenijuttuja löytyy matalalla kynnyksellä reaaliaikasemmin nykyisin Instagramista, @Lahtolupapillilla.

Ahkerina kuin pienet muurahaiset

Mietin viime syksynä lähes koko syksyn, että olisipa pitkästä aikaa kiva olla Käämin kanssa jossakin viikkoryhmässä. Tällä hetkellä meillä on kisatavoitteita ainoastaan nosessa, joten vuodenvaihteen jälkeen uskaltauduin kysymään, että olisiko noseworkryhmissä Käämille tilaa ja sinnehän yksi kelpie mahtui!

Aloitettiin tammikuun puolenvälin jälkeen säännölliset noseworktreenit. Melkein voisi sanoa, että aloitettiin uudelleen nollasta, mutta olisi hieman liioittelua. Palattiin kuitenkin aika reilusti takaisin päin, nimittäin meidän treeneissä ei ole toistaiseksi eukalyptusta haisteltukaan, vaan etsintää tehdään kongin avulla. 

Kong-etsintöjen avulla saadaan puututtua ns. roskakäytökseen ilman, että motivaatio hydrolaatille kärsisi. Samalla etsinnöistä tulee tarkempia, kun kong ei samalla tavalla pöllyä treenitilassa kuin eukalyptus. Käämin kohdalla tämä kongilla harjoittelu tarkoittaa sitä, että tarkemmalla etsinnällä saataisiin enemmän etsintää nenällä kuin jaloilla - tähän mennessä osittain on varmaan hyvällä tuurilla pyyhältänyt hajuun suoraan, mikä ei sitten ylemmissä luokissa enää välttämättä kannakaan. Toki Käämillä on uskomattoman tarkka ja hyvä nenä, mutta vauhtia etsintäalueilla on vähän turhan paljon. Voisi myös luulla, että kongetsintöjen jälkeen eukalyptus on niin piece-of-cake, että saadaan vauhdikkaita etsintöjä nauttia jatkossakin, mutta enemmän nenän avulla.

Ensimmäisellä treenikerralla me sitten tutustuttiin kongin ilmaisuun ja myönnetään, opetellaan nyt ilmaisu uudestaan. Käämin ilmaisu on ollut koetilanteissa eukalyptuksella todella hyvä ja selkeä, mutta pyrkii herkästi pääsemään hajuun kiinni nenällään. Kongin kanssa ja toivottavasti jatkossa eukalyptuksella, Käämin on tarkoitus jäädä tuijottamaan löytöään. Voin sanoa, että koin pieniä tuskallisia hetkiä, kun kelpiehän on tietysti opetettu koskemaan punaista targettia sekä käsiin. On myös erittäin herkästi kontaktia ottava, jolloin katse siirtyy kongilta (tai aikaisemmin hajulta) minun silmiini. Viikko me treenien välissä tätä taisteltiin ja saatiin todella hyvin kädessä olevalle, liikkumattomalle kongille ilmaisu ilman kosketusta ja katseen suunta oikeaan paikkaan.

Toisella treenikerralla yritettiin sitten saada kong lattialle ja ilmaisua yleistettyä tähän. Ei muuten onnistunut, nenäkosketus tuli vahvasti esiin heti kun kong siirtyi lattialle tai hieman piiloon. Asiaa ei helpota se, että ihmisrakkaus puskee välillä keskittymisen läpi, jolloin lähtee helposti laukalle (kongista toistaiseksi pidettiin vielä kiinni näissä treeneissä). Saatiin tosi nätisti hitaalla liikkeellä lattiaan vietyä kongia katseella seuraten. 

Kolmannella treenikerralla oltiin uudessa paikassa ja voitiin siirtää kongia jo laajemmin piiloihin. Nenäkosketus tuli vahvana ja ei saatu harmillisesti yhtään täysin puhdasta ilmaisua. Käämi kesti erinomaisesti palautteenantoa ja onnistui aina toisella kerralla tekemään erittäin hyvät ilmaisut. Kotitreeneissä hyödynsin mm. metallilyhtyä sekä koripöytää, jolloin koskettamisen mahdollisuutta ei ollut. Tuli muuten upeita ilmaisuja! Heitin muutossa kompostiverkot kierrätykseen, tietysti. Haastoi ihmisen kekseliäisyyttä. Tässä muuten huomasi, että oikeasti tietää mitä etsii, sillä nenä oli todistetusti auki!

Neljäs treenikerta oli nyt eilen ja pienennettiin kongia sekä tilaa paljon. Otetaan nyt hieman kriteeriä koskettamisen kohdalla alaspäin, että saadaan jaloilla etsimistä pois ja enemmän nenällä tehtävää etsintää. Saa siis toistaiseksi koskea nenällään kongiin, jos vain tekee etsintää nenällään ja pitää fokuksen kongissa. Hiotaan tätä sitten myöhemmin kuntoon. Kotiläksyksi saatiin tälle viikolle pienen tilojen etsintöjä puolikkaalla kongilla. 

Ollaan kyllä jo tässä ajassa tultu ihan hurjasti eteenpäin siitä, mistä aloitettiin. Fiilis on ollut ihan loistava kaikilla treenikerroilla ja Käämikin on alkanut keskittyä enemmän työntekoon kuin ihmisten morjestamiseen sopivissa väleissä. On myös hienoa huomata, miten paljon Käämi kestää korjaamista ja toistoja. Minulla on tällä hetkellä kova luotto siihen, että koirastani tulee varsinainen tykki, kun kaikki palaset on loksahtaneet kohdilleen.

Ku sä oot hyvä, sä oot hyvä ihan kaikes mitä teet

Osallistuimme Käämin kanssa viime lauantaina meille ensimmäisiin Kennelliiton alaisiin nosework-kokeisiin.

Ei olla ihan hirveästi nyt poikkeusvuoden aikana treenattu aktiivisesti oikeastaan mitään. Voisin oikeastaan sanoa, että edellisen kerran nosea ollaan tehty kesäkuun mölliharjoituskokeessa, joihin niihinkin mentiin oikeastaan aika kylmiltään. Treenaamattomuus näkyi silloin ja myös tällä kertaa positiivisissa merkeissä ja varmasti osasyynä on myös nykyinen jaettu huomio kotioloissa sekä iän tuoma viisaus.

Tuo lauantai ei ohjaajan osalta kuitenkaan alkanut kovin vahvasti huonojen yöunien tuloksena ja pieni pakkanen kello kahdeksan aikaan aamulla oli lähtöasetelmaltaan päivälle hieman sellainen, että kovin suuria odotuksia en uskaltanut asettaa. Me olimme onneksi Käämin kanssa vuorossa seitsemäntenä, joten kisapaikalta kotiuduimme jo ennen puoltapäivää. Tehokasta!

Voisin nyt taas nostaa esiin tuon Käämin mielentilan, kun sen kanssa on yritetty tehdä töitä. Kaikki tähdet olivat kohdallaan, sillä Käämi odotti todella kauniisti omaa vuoroaan, vaikka lähipiiriin kuuluva koira oli vuorossa ennen meitä. Ei puhettakaan, että olisi vetänyt tai piipannut. Olin ja olen edelleen hurjan ylpeä siitä, miten koirani käyttäytyi kisapaikalla. Ottaen huomioon, että olin lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen hieman huonolla tuulella. Huono tuuli kuitenkin haihtui heti, kun otin koirani odottamaan omaa vuoroa. Kiitos Käämi, 5,5-vuotias kelpie onkin aika makea.

Tuomarina oli Timo Pussinen ja meille oli tehty todella kivat alueet. Kuvat alueista löytyy Nose Work Saimaa Ry:n Facebook-sivuilta.

Hieman huolestutti etukäteen, sillä kaikki etsinnät tehtiin putkeen. Luotin kuitenkin siihen, että meillä on nosekisojakin sen verran takana, että koira tietää todennäköisesti jutun juonen, kunhan en itse sabotoi suoritusta aivan täysin ja kiirehdi.

Ensimmäisenä oli vuorossa ulkoetsintä, joka oli kiipeilyteline. Käämi nousi hakemaan hajua ylhäältä, vaikka ei olla ylähajuja edes tehty. Harmittavasti jätin ohjaamatta yhteen kulmaan, joten ulkoetsintä meni nollille. Täysin minun piikkiini. Tuomarilta tuli kehuja siitä, miten Käämi haki hajua korkealta.

Toisena oli ajoneuvo, ja ehdin mainostaa tätä tuomarillekin bravuurina. En turhaan, vaikka ensimmäisen alueen korkealle kiipeily vähän mietityttikin. Käämi sinkaisi kahden auton välistä ja varmaan hieman tuurilla käännyttiin oikeanpuolimmaiselle autolle ensin. Sieltähän se löytyi rekisterikilven luota! Pakko sanoa, että hetken hieman emmin ennen kuin nostin käteni löydön merkiksi, mutta tästä huolimatta Käämi oli ajoneuvoetsinnän nopein!! Ei siis turhaan kehuttu bravuuriksi. 25 pistettä.

Kolmantena sisätila. Todella vauhdikas, mutta samalla uskomattoman tarkka ja paikansi huoneen keskellä olleen hajun todella hyvin. Taas hieman varmistelin, mutta ehdottomasti selkein ilmaisu omaan silmään kisapäivänä. 25 pistettä.

Neljäntenä laatikot. Sinkaisi suoraan oikealle laatikolle, mutta en uskonut ja pyysin käymään muualla. Tuomari ehti jo miettiä, että päivän nopeimmat laatikot tiedossa. No, ei olleet, kun varmistelin. Lopulta meni takaisin ensimmäiselle laatikolle ja totesin löydöksi. Näinhän se oli ja 25 pistettä plakkariin. Pelkäsin tämän osion osalta, että saadaan virhepisteitä, sillä Käämi potki eteen sattuneet laatikot pois tieltään. Ei tallannut päälle, mutta siirsi varmasti puolet laatikoista pois alkuperäisiltä paikoiltaan.

Tulos: 75 pistettä, 3:12,7 ja sijoitus 9/20 sekä ajoneuvoetsinnän nopein ajalla 00:20,7.

Vauhtia kyllä löytyi, mutta samalla myös tarkkuutta. Sai tuomarilta kehuja työskentelystä, jee! Omat varmistelut voisi ihan hyvin jättää pois, sillä kaikki ilmaisut olivat kyllä sen verran selviä, että ei olisi tarvinnut arvuutella. Jännitti vain, että voiko todella sillä vauhdilla löytää niin tarkasti oikealle hajulle, mutta pitäisihän sitä nyt koiransa tuntea ja uskoa. Onnistumiset tulosten suhteen sekä mielentilan suhteen lämmittävät edelleen ja kisakuumehan tässä vain kasvaa.

Hehkuessa onnentähden omaan lauluusi luota

Me osallistuttiin pitkästä aikaa noseworkin harjoituskokeeseen. Pitkä tauko kyseisessä lajissa ja ei muistuteltu hajutyöskentelyä edes mieleen. Viisivuotias kelpie on kuitenkin mitä mainion harrastuskaveri ja tälle väitteelle saatiin tukea.

Kisaolosuhteet olivat varsin haastavat, sillä tuulenpuuskat olivat aika voimakkaita ja lämpötilakin huiteli varjossa 21 asteen tienoilla. Numeroksi saatiin lucky number 3, joten kerrankin päästiin alueille alkupäässä. Käämi oli pitkästä odottelusta huolimatta todella kivasti kuulolla ja käyttäytyi hyvin rauhallisesti. Jipii!

U L K O E T S I N T Ä

Aloitimme ulkoetsinnästä. Alue oli hyvin selkeä asfalttialue, joka rajautui toiselta puolelta pyörätelineeseen ja toiselta puolelta ruohikkoalueeseen, päädyssä sisäänkäynti rakennukseen. Alueella oli lapio ja seinää vasten olevat kottikärryt, muuten ei irtonaisia esineitä alueella ollut. Matkaa lähdöstä esineisiin ja seinään oli jonkin verran, mutta niin se vain pinkaisi suoraan hajulle. Pienen pyörähdyksen teki, jonka jälkeen tarkensi kottikärryn renkaaseen. Löytö!

25 p, 0:42:3 / 2:00:00

Hieno etsintä :) Meni suoraan hajulle mutta ei heti ilmaissut

A J O N E U V O E T S I N T Ä

Ajoneuvoissa oli kaksi autoa. Tällekin etsinnälle lähti hyvin ja meni suoraan sille autolle, jossa haju oli. Kiersi kuitenkin sen etukulman, johon haju oli laitettu. Kierrettiin autot ja koirasta kyllä näki, ettei se nyt tässä ainakaan ole. Pari pientä kenguruloikkaa, mutta ei autokosketusta. Palattiin takaisin etukulmaan ja ilmaisi rekisterikilven luokse eli vähän sivuun. Löytö kuitenkin hyväksyttiin, sillä oli tarpeeksi lähellä. Tuuli siirsi tätä hajua varmasti tehokkaasti siihen kohtaan, mistä Käämi sen ilmaisi. Saatiin treenivinkiksi juuri tuon kulman tarkennusta.

25 p, 1:22:3 / 2:00:00

Iloista, hyvää etsintää :)

S I S Ä E T S I N T Ä

Tässä välissä ehti olla pieni tauko. Sisätilaan Käämi meni tällä kertaa hyvin käämimäiseen tyyliin ja oli kiinnostunut tuomarista sekä ajanottajasta. Todennäköisesti reagoi jo odotteluun sekä lämpöön, mutta rauhoittui todella kauniisti etsimään. Super! Onneksi en hätäillyt, vaan odotin, sillä alueen keskellä oli saunajakkara, johon jäi hieman pitemmäksi aikaa. Haju löytyi läheltä ja oli niin varma ilmaisu tarkennettuaan, että ei jäänyt epäilyksiä.

25 p, 0:45:59 / 2:00:00

Rauhoittui hyvin etsimään, sitkeästi etsi tien hajupilvestä hajulle. Hieno, tarkka ilmaisu!

L A A T I K K O E T S I N T Ä

Laatikkoetsinnässä Käämi pyörikin sitten kaikista eniten, vaikka ajallisesti ei siltä näytäkään. Haahuili, mutta nuuski kyllä laatikoita. Kehoitin uudestaan, kun rupesi olemaan kiinnostunut enemmän seinistä. Lopulta meni yhden laatikon päälle seisomaan ja vaikka olin hieman epävarma, niin totesin löydöksi ja niinhän se oli!

25 p, 0:54:40 / 1:30:00

Rauhallinen ohjaus, hyvä reaktio hajulla, hyvä ilmaisu. Hyvää tiimityötä :)

Näin ollen täydet 100 pistettä eikä yhtään virhepistettä! Mahtavan hieno kelpie!

Muita 100 pisteen tuloksia ei tullut, joten oltiin ensimmäisiä. Tämän lisäksi meidät palkittiin vielä laatikkoetsinnän nopeimpana, sillä sen löysi ainoastaan kaksi koirakkoa kahdeksasta. Oli ihan meidän päivä ja en voisi olla tyytyväisempi. On kuitenkin hieman taisteltu tietä tällaiseen mielentilaan ja tällaiset onnistumiset luo uskoa siihen, että ollaan me jossakin onnistuttu.

Nyt mä oon frii niiku frisbee

Käämin kanssa on ehditty muutaman kuukauden aikana käydä kolmen lajin parissa. Suurta menestystä ei ole tullut, mutta ollaan kuitenkin päästy tekemään.

R A L L Y T O K O

Ensimmäiset viralliset rallytokokilpailut olivat toukokuun puolivälissä Kouvolassa. Saatiin paikka ihan tuurilla ja tehotreenattiin koetta kohti ihan urakalla. Olin todella tyytyväinen näihin treeneihin ja aika varmalla fiiliksellä lähdettiin kohti koetta.

Tuo lauantai oli ihan uskomattoman kuuma hellepäivä ja me oltiin kenties vähän turhan aikaisessa koepaikalla (tosin tarvittiin myös kisakirjan vahvistus, joten tilanne ei olisi muuttunut). Autoa ei saanut varjoon ja ensimmäiset helteet vaikuttivat koiraan yhdessä minun jännityksen kanssa. Kilpailurata oli todella mukava, ainoastaan yksi kyltti oli sellainen, jota ei osata aivan täydellisesti. Muutoin olin aika itsevarma.

No, itsevarmuus karisi heti alkujaan. Kehänauhan sisäpuolelle päästyä Käämi oli kyllä kivasti kuulolla, mutta päädyttiin uusimaan ensimmäinen tehtäväkyltti kahdesti, kun en ollut tyytyväinen. Sen jälkeen kehänlaidalla juossut koirakko saikin kelpien pongailemaan kehänauhan ulkopuolelle ja haukkumaan. Kyllähän se siinä vieressä tuli, mutta energia meni kuuntelemisen sijaan siihen haukkumiseen. Käveltiin ensimmäisen suoran päähän ja ilmoitin sen jälkeen keskeyttäväni, koska koira oli edeltävät kyltit huutanut jatkuvasti.

Harmitti ihan älyttömästi ja harmittaa hieman edelleen. 

N O S E W O R K

Toisena suunnattiin heti seuraavalla viikolla noseworkin pariin. Pitkä päivä oli tiedossa ja tänne mentiin onneksi vähän vähemmällä ohjaajan jännittämisellä.

Ensimmäiseksi tehtiin ulkoalueet. Ajoneuvoetsintä oli varsin hieno, Käämi tosin nousi takajaloilleen, mutta ei onneksi koskettanut ajoneuvoa. Laitoin Käämin kiertämään alueen seinän ja ajoneuvojen välistä, sillä alueen toisella laidalla oli heinää. En halunnut riskeerata, että ei tajuakaan, mitä ollaan tultu tekemään. Aikaa tähän meni, kun kierrettiin ajoneuvot, mutta varma löytö. Jipii!

50 p. 0 vp.

Ulkoetsintä olisi kannattanut jättää suoriltaan väliin, sillä ilmoitettiin kahden koiran tehneen tarpeensa alueelle. Ei ollut toivoakaan, kommenttien mukaan olisi kuitenkin jossakin vaiheessa saanut hajun. Merkkasi alueelle ja saatiin tästä taasen virhepisteitä... Harmitti! Jostakin syystä saatiin vielä yksi virhepiste epäselväksi jääneestä syystä.

0 p. 4 vp.

Sisäetsintä alkoi todella vauhdikkaasti. Oli oikeilla jäljillä, mutta hätäilin kun aika meinasi loppua ja ilmoitin hajun väärin. Löytyi saman seinustan siitä nurkasta, minne en pyytänyt menemään uudestaan. Virhepisteitä väärästä ilmaisusta.

0 p. 2 vp.

Laatikkoetsintään mentiin todella hyvällä fiiliksellä. Käämi oli tässä jälleen 5 nopeimman koirakon joukossa. Todella kaunis ja hieno ilmaisu! Jäi hyvä fiilis kokeen päätteeksi.

50 p. 0 vp.

Samalla linjalla siis kuin edeltävälläkin kerralla, 50/100 pistettä ja 6 virhepistettä. Tuplattiin virhepistesaldo tällä kertaa.

N Ä Y T T E L Y

Kolmannella perättäisellä viikolla suunnattiin Iitin näyttelyyn. Tuomari vaihtui Harto Stockmariin ja en varsinaisesti odottanut mitään. Kelpieitä oli kuitenkin ilmoitettu näyttelyyn vain kaksi, joten ajattelin, että ajetaan nyt kokeilemaan onneamme. Onni suosi osallistujien suhteen, sillä Käämin kilpakumppanina oli narttupentu.

Harto on kuitenkin liiketuomari, joten vaikka arvostelu on kehuva, niin tulos jäi tällä kertaa vain erittäin hyvään. Käämi kuitenkin käyttäytyi todella kauniisti, joten mietitään nyt laitetaanko toisaalle näyttelyyn.

"Oikea sukupuolileima. Ok mittasuhteet. Hyvä kallo-osa, riittävän pitkä kuono.osa. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Riittävä eturinta. Vähän suora olkavarsi. Tilava runko. Vähän pitkä lanneosa, jyrkkä lantio. Oikein kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin edestä, vähän ponneton takaa. Köyristää lanneosaa liikkeessään."

AVO EH1

Jälkitreenikausi pitäisi korkata ja kohta alkaakin pitkä kesäloma, joten siinä kyllä ehtii. Rallytokon pariin voisi palata treenien merkeissä myös, katsotaan virallisia sitten myöhemmin.

Liia isost tuuletuksest ei voi tulla sakkoo

Edellinen kirjoitus on tammikuulta ja näyttää pahasti siltä, että ei oltaisi tehty mitään. Helmikuussa ei oikeastaan tehtykään, mutta maaliskuussa ollaan käyty niin rallytokon möllikisoissa kuin ensimmäisissä virallisissa neljän osion nosework-kisoissa.

R A L L Y T O K O

Rallymöllit olivat maaliskuun alussa ja laitoin Käämin hieman kylmiltään suoraan alokasluokkaan nakkialon sijaan. Käytiin ennen möllejä tekemässä hallissa kenraali ja Käämi oli varsinainen raivopääapina. Lupasi siis erittäin hyvää itse möllejä ajatellen.

Kenraalin takia ajattelin, että otetaan valmistelut huolella. Ei muuten ihan mennyt niin, sillä ensimmäisenä meitä kohti syöksähti räyhääviä koiria heti kotinurkilla, seuraavaksi törmättiin juoksunarttuun ja vielä sen jälkeen muutamaan muuhunkin räyhäävään koiraan. Käämin mielentila oli jossakin omissa sfääreissään koepaikalle lähtiessä, joten ehdin jo ajatella, että liekö radalle päästään lainkaan...

Osallistujia oli 12 ja Käämi oli vuorossa kahdeksantena. Hallitila kuumentaa tunteita entisestään, joten mentiin halliin hyvin täsmäiskuna hieman ennen omaa vuoroa. Toisin kuin ajattelin, niin Käämi meni halliin hiljaa. Intoa piisasi vähän liikaakin ja vielä kun Käämi pussasi puhki yhden tutun ihmisen, niin oma jännitys ei ainakaan yhtään laantunut.

Saatiin kuitenkin kupla aikaiseksi ennen omaa vuoroa ja heti radan alussa Käämi oli superhyvin kuulolla! Ei puhettakaan, että olisi katsellut yleisöä tai nuuskinut maata. Neljännellä kyltillä kuitenkin Käämi avasi kommenttiraitansa, kun kehän ulkopuolelta alkoi kuulua haukkua. Ei se jatkuvasti haukkunut, mutta tarpeeksi kuitenkin sen päätöksen tekoon, että hallissa ei tulla kisaamaan sen kuumentaessa Käämiä turhan paljon.

1. 270 astetta oikeaan
2. 360 astetta vasempaan - toimi! mahtavaa!
3. Spiraali oikealle
4. Ohjaajan ympäri myötäpäivään - meille hyvin tuntematon liike, joka aiheutti harmaita hiuksia hallin ulkopuolella, mutta toimi radalla
5. Käännös vasempaan
6. Eteen istu, oikealta sivulle
7. Istu, 1 askel - seiso, 2 askelta - istu, 3 askelta - maahan - hyvin vähän treenattu, mutta hienosti toimi
8. 270 astetta oikealle
9. Istu, maahan, kierrä koiran ympäri - uusittiin, kun ei mielestäni mennyt hyvin maahan
10. Käännös vasempaan
11. 360 astetta oikeaan
12. Vasen täyskäännös - ilmeisesti meni kyltin yli, sillä virhepisteitä tästä
13. 270 astetta oikealle

Saatiin 84 pistettä ja paikan päällä pokattiin kolmas sija. Tulokset oli kuitenkin ilmeisesti laskettu uudelleen kisan loputtua, sillä julkaistuissa tuloksissa ei enää oltu kolmansia, mutta ei sen väliä. Hyväksytty tulos kumminkin ja sehän tarkoittaa, että viralliset (ulko)kisat kutsuvat kesällä.

Meistä otettiin myös muutama kuva ja tämä jälkimmäinen kuvaa kyllä taas Käämiä täydellisesti... Kuvat © Jasmin Pyykkö.

Onko tämä se "tekee hyvällä ilmeellä töitä"?

N O S E W O R K

Jälleen hypättiin suoriltaan syvään päätyyn ja suunnattiin neljän osion nosekisoihin. Käämi yllätti minut täysin, vaikka tiedänkin sen osaavan.

Me oltiin Käämin kanssa iltapäiväryhmässä, jonka odotteluaika hieman venyi sääolosuhteiden vuoksi. Erittäin tuulinen sää yhdistettynä satunnaiseen räntä- ja vesisateeseen toi oman haasteensa. Käämi ei onneksi ole sääherkkä, mutta toki haju käyttäytyy tällaisessa säässä eri tavalla. Oltiin onneksi käyty tekemässä lähes vastaavissa olosuhteissa kenraali muutama päivä ennen, mutta eihän se mitenkään varmaa ollut, että Käämi ulkoalueilta hajut löytäisi. Varsinkin, kun sen mielestä lämmittelyhaju oli aivan eri purkissa, kuin se todellisuudessa oli...

Ulkoetsinnässä meni lähes suoraan lumikolalle, jossa haju oli, mutta väisti siitä pois. Käytti aikansa kuitenkin etsimiseen, joskin suuntasi etsintänsä enemmän kohti seinää ja siellä olleita kohteita. Jos olisin ollut fiksu, niin oltaisiin menty uudelleen siihen lumikolan luo, sillä Käämi pienesti merkkasi kohteen ennen kuin väisti siitä pois. Aika loppui ja ulkoetsinnästä näin ollen 0p.

Tuomarin kommentti: Jätti hajun kahdesti vaikka lähellä. Ajan loputtua ilmaisi. Hyvin tsempattu ja hieno hihnan käyttö.

Ennen ajoneuvoetsintää tulikin sitten hieman jännät paikat, sillä alueelle tulikin yhtäkkiä aivan ulkopuolinen koirakko. Luojan kiitos pystyttiin väistämään niin, että Käämillä ei ollut näköyhteyttä, mutta toki juuri alueen läpi kävellyt koira ei ollut ihanteellisin juttu. Tästä syystä laitoin Käämin etsimään hajun siltä puolelta ajoneuvoja, josta tämä koirakko ei ollut kävellyt.

Ajoneuvoetsintä on meille haastava siinä suhteessa, että Käämi herkästi hyppää ajoneuvoja vasten eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Idea kuitenkin oli ja haju löytyi ensimmäisen auton kuskin puolen oven pielestä! Näin ollen 25 pistettä kasaan, mutta 2 virhepisteellä vasten pomppaamisesta kahdesti.

Tuomarin kommentti: Nousi kahdesti autoa vasten. Hienosti tsempattu, vaikka ulkopuolinen häiriö. Etsi upeasti.

Tässä välissä oli taasen tauko ennen sisä- ja laatikkoetsintää. Jonkun verran olin ehtinyt huokaista helpotuksesta ulkoetsintöjen jälkeen ja luotin siihen, että sisäetsintä me ainakin hanskataan. Laatikot hieman jännitti, sillä ainakin tutuissa tiloissa Käämillä on hieman paha tapa pahoinpidellä laatikoita.

Sisäetsintä todisti sen, että yhtään en saa huokaista helpotuksesta. Käämi oli ehtinyt pongata ennen alueelle menoa sekä ulkoa että tuulikaapin matosta ihanan hajun. Käämi lähti alueelle todella hyvällä innolla, mutta heti kun ensimmäinen ruukkukasvi tuli vastaan, niin samalla kelpien koipikin nousi. Jonkun verran tätä mietin aina alitajunnassa, mutta en uskonut sen käyvän selkeässä sisätilassa. Ärsytti ihan todella paljon, mutta onneksi suihku kohdistui laattalattialle enemmän kuin itse ruukkukasviin, joten vahinko saatiin putsattua helposti. Tästä 3 virhepistettä.

Tuomarin kommentti: Hylkäys.

Tuon episodin jälkeen laatikkoetsintä ahdisti vähän enemmän kuin aikaisemmin. Käämi lähti kuitenkin alueelle todella mukavalla tatsilla, teki pienen kaarroksen alueella ja sen jälkeen suoraan oikealle laatikolle! Teki mieli tuulettaa! Laatikkoetsinnästä saatiin toiset 25 pistettä ja lopputuloksissa paljastui, että oltiin neljänneksi nopeimpia. Superr!

Tuomarin kommentti: Hieno tsemppaus tähän osioon!
Lopputulos: 50/100p + 5 vp

Tästä on helpompi molempien lähteä kohti uusia kokeita. Tuo sisäetsinnän episodi söi hieman luottamusta koiraan, mutta tämäkin vaatii taas vain treeniä. Olen myös miettinyt pitkään Käämin kastraatiota, mutta yritän saada sille puuttuvat Suomen SERTit ennen tätä päätöstä. Eihän sekään tosin mitään takaa, mutta voisi mahdollisesti vähentää narttuhajujen vaikutusta.

Hieno keepie sekä rallytokossa että nosessa. Tästä on hyvä jatkaa!

Jatketaan siitä mihin viimeks jäätiin

Noseworktreenitkin on tältä vuodelta startattu ja ei ihan helpolla kelpietä päästetykään!

Treenit olivat ulkona alueella, jossa kulkee paljon muita koiria sekä ihmisiä. Sääolosuhteet olivat meille myös haastavat, sillä ulkona pakkasella ei olla tehty oikeastaan ollenkaan. Lisätään näihin kahteen haasteeseen vielä kolmas, nimittäin alueilla oli hajuna myös laakerinlehti.

Ensimmäinen alue oli näistä kaikista laajin ja sisälsi kolme hajua. Käämi kävi alueen läpi, mutta ei jäänyt mihinkään erityisesti kiinni. Ensimmäinen haju löytyi alueen keskeltä olevan kukkapenkin kulmassa olleesta roskiksesta, kun aloimme käymään aluetta järjestelmällisesti läpi. Toinen haju löytyi kaupan seinustalta, joka oli Käämille haasteellinen tarkentaa. Jaksoi kuitenkin työstää ja luopua takaa kävelleestä ihmisestäkin.

Kolmas haju oli laakerinlehti ja löytyi samaisen kukkapenkin toisesta reunasta läheltä roskapönttöä. Todella hyvä ottaen huomioon, että laakerinlehti on Käämille todella vieras eikä sitä ole sille opetettu erikseen - se on löytynyt muutaman kerran alueilta.

Toinen alue oli meille hankala, vaikka se oli suorakulmainen ja hyvin vähän mahdollisuuksia sisällään pitävä. Alueelta kuitenkin tuli juuri laakerinlehtilöydön jälkeen kaksi noutajaa, joista Käämi ei meinannut millään päästä yli. Nuuskiminen meni varmaan aika 50-50 sen suhteen, että hakiko hajua vai nuuskiko näiden koirien jälkiä. Löysi kuitenkin seinustalta hajun taas, kun käytiin yhdessä seinustaa läpi. Toisen hajun mokasin minä, kun en muistanut mihin alue loppui enkä osannut koiraa edes ohjata kyseiseen kohtaan... Sitten kun asiasta huomautettiin, niin sehän löytyi alta aikayksikön.

Kolmas alue oli tavallaan helppo, mutta hajuna oli ainoastaan laakerinlehti. Laakerinlehti löytyi rappurallin välistä ja olisi todennäköisesti eukalyptuksena ollut aivan Käämin heiniä. Nyt meni hieman hakemiseksi, mutta saatiin apuja ja laakerinlehtikin ylös.

Hieno treeni ja tällaisia tarvittaisiin ehdottomasti lisää!

Seuravaana päivänä mentiin rallytokotreeneihin, mutta näistä treeneistä ei ihan hirveästi jälkipolville kerrottavaa jäänyt. Mahdollisesti rankka lenkki hangessa (minua reiteen...) ja edellisen päivän noseworkit painoivat sen verran, että Käämi käytti oman vuoronsa vain haukkumiseen radalla. Kentän laidoilla se teki siististi, että tiedä sitten loppupeleissä kelpien aivoituksista. Tästä suunta on lähinnä ylöspäin.

Bensaa suonissa, maantie kutsuu mun nimee

Muistaakohan meitä enää kukaan?

Syyskuu ja lokakuu molemmat hurahtivat ohi melkein huomaamatta. Me palattiin Käämin kanssa lokakuun alussa ryhmätreeneihin, nimittäin noseworkin kilpailuihin valmistavan kurssin parissa. On ollut ihanaa palata säännölliseen treenirytmiin ja vielä, kun Käämi on tämän kuukauden aikana edistynyt ihan hurjasti!

Polven suhteen eletään tällä hetkellä erittäin hyvää tilannetta. Vuosi liukastumisesta tuli täyteen ihan äskettäin. Eletään niin huoletonta elämää, kuin minun hermorakenne antaa myöten. Toisin sanoen, vauhtia löytyy vähintäänkin entiseen malliin ja todennäköisesti enemmän. Kai se joskus jarruttaa normaaliin menoon.

Mitään muuta me ei nyt oikein ollakaan tehty kuin tuota noseworkia. Treeneissä ollaan käyty kaikkia osa-alueita läpi ja Käämin työskentelyssä on kyllä se positiivista, että se skannaa sisä- ja ulkoetsintäalueet todella laajasti. Matalat ja korkeat hajut molemmat löytyvät todella hyvin ja nyt tämän kurssin aikana Käämi on ryhtynyt tarkentamaan hajuja todella hyvin! Ihan helpolla ei ole aina kelpietä päästetty, mutta sen takia ollaankin edetty.

Edellisellä kerralla Käämi ilmaisi myös laakerinlehden korkealta. Se ei ole koskaan tehnyt laakerinlehdellä, mutta ilmeisesti jonkinlainen idea asioista on - tai sitten se on mestari etsimään huonekalutassuja ;)

Päivän kesäkadun siedän illalla jos saapuvan sinun sinne tiedän

Kuva © Jenni Hyytiäinen/Tmi LystitTassut

Huh hellettä ja helteen sotkemia suunnitelmia.

Edellisellä kerralla sanoin, että tiedossa on varsinainen aktiivikuukausi. Aktiviteetit tosin vaihtuivat lähinnä parvekkeella makoiluun ja auringonlaskun odottamiseen, joten esineruutupäivä jäi välistä ja nosen möllikisojenkin päivää vaihdettiin (ja vaihdetaan varmaan uudelleen, jolloin ei päästä lainkaan).

Sentään yhteen sovittuun aktiviteettiin päästiin, nimittäin meidän kennelporukalla järjestettiin sunnuntaina noseworkpäivä. Paikalla oli Käämin molemmat siskot, joten saatiin hyvin intensiiviset treenit pienellä porukalla.

Käämi sai ensin härvätä koko harjoitustilan läpi vapaasti. Tavoitteena oli saada Käämi keskittymään itse töihin ympäristön sijaan. Käämi söi aluksi nameja maasta niin, että treenikaverit olivat häiriönä. Malttoi todella hyvin keskittyä tehtävään ja namien loputtua tuli suorinta tietä minun luokseni. Näitä ei tehty kuin ihan muutama, joten siirryttiin itse hajutyöskentelyn pariin.

Ensin tehtiin ihan vain purkkirataa ja vahvistettiin Käämille ideaa hajusta. Hyvin teki purkkiradalla myös silloin, kun treenikaverit asettuivat Käämin tielle ensin suolapatsaina ja sen jälkeen liikkuen. Todella nätisti ilmaisi oikean hajun telineestä. Purkkitreenin lopulla haju kuitenkin siirrettiin seinälle ja sitä Käämi ei ihan enää hoksannutkaan, vaan mm. yritti hampaillaan nostaa metallipurkin telineestä. Nenä kuitenkin aukesi ja haju löytyi seinältä ilman erityisiä apuja.

Seuraavaksi tehtiin muovilaatikoilla. Käämillä on ollut vähän paha tapa laittaa varsinkin pahvisia laatikoita lyttyyn, joten nyt pistettiin ohjaajan nopeus koetukselle ja palkkaamaan piti ehtiä ennen kuin Käämi ehtii siirtää laatikoita. Tässä treenissä huomaa sen, että Käämi käy alueen läpi aika usein niin, että nenä menee maata pitkin ja ei välttämättä haistele laatikoita laisinkaan. Kuitenkin oikean laatikon kohdalla ilmaisu on varma. Pitää jatkossa kiinnittää asiaan huomiota, että saisin sen menemään järjestelmällisesti laatikot läpi, niin ei ainakaan jäisi omasta tulkintavirheestä kiinni. Tämän treenin Käämi teki kiinni.

Viimeisenä meillä oli pieni koe eli toisin sanoen sisäetsintää jäljittelevä tilanne. Tämän Käämi teki mielestäni paljon järjestelmällisemmin kun kyse oli erilaisista esineistä. Haju oli takaseinällä olevan autotallinoven nostimessa, mutta Käämi ensin pyöri lähellä olleessa rottinkikorissa. Haju kuitenkin löytyi ja niin varmasti, että oli helppo sanoa löytö. Käämi sai palkintonorsun suorituksesta.

Sunnuntai oli kyllä varsinainen hellepäivä sekin ja häiriötreenin tuoma lisämauste varmasti väsytti Käämiä todella kovin, mutta sitkeästi se jaksaa työskennellä. Pakko on myös uskoa, että Käämin treeniflow kantaa treenistä toiseen! Sen mielentila on tehnyt niin ison harppauksen eteenpäin, että minun on helppo keskittyä yhdessä tekemiseen. Kaikki turha sähellys ei ihan täysin ole pois, mutta kuitenkin promille entisestä. Käämi ei ollut hirveästi tehnyt mitään koko viikkona, mutta niin se vaan yllätti.

Uskomaton tyyppi. Täyttä kultaa.

Liikun tuhat kilometriä tunnissa itään

Heinäkuu on varsin touhukas kuukausi, sillä ollaan Käämin kanssa menossa vähän joka paikkaan.

J Ä L K I 
Lauantaina käytiin jäljestämässä Ellan ja Elvin kanssa. Käämille noin 40 min vanhentunut, viiden kulman jälki. Kelpien pasmat tosin sotkettiin heti alussa vahvalla häiriöhajulla toiselta jäljeltä, joten se vei Käämiä hieman omalta jäljeltä sivuun.

Tästä huolimatta löydettiin kakkospurkki, luultavasti vähän tuurilla. Seilaa normaalistikin jäljen päällä, niin nyt seilasi häiriöhajun takia vielä enemmän. Vauhti oli varsin luja, joten tarkkuutta en voisi sanoa alussa olleen. Ennen kolmatta purkkia Käämi eksyi jäljeltä täysin ja annoin mennä väärään suuntaan. Hieman kaksipiippuinen homma, mutta onneksi Käämistä näkee varsin selkeästi, milloin se ei ole jäljellä ja se onneksi myös kestää palaamisen taaksepäin sekä on motivoitunut nostamaan jäljen uudelleen.

Palattiin taaksepäin ja purkki oli onneksi heti, kun nosti jäljen uudelleen. Tämän harhan jälkeen vauhti tipahti ja tarkkuutta tuli enemmän, joten tältä kantilta harhaanmeno oli ehkä ihan vain hyvä. Loppuun Käämi menikin sitten tosi nätisti, tarkkoja kulmia se ei kyllä tee, mutta kuitenkin seuraa jälkeä oikeaan suuntaan. Kuudesta purkista viisi löytyi ja rallateltiin metsän läpi hyvä ettei alkupisteelle saakka eli aivan ensimmäinen purkki oli jäänyt väliin.

Toivottavasti opetti kelpielle jotakin! Itselle ainakin.

K I S A P A I K K A T R E E N I T
Sunnuntaina ajeltiin rallytokoturistiksi ja hyödynnettiin turisteilu muun muassa noseworktreeninä. Käämi teki alokasluokan jälkeen kaksi hajua, joista ensimmäinen työkoneen kauhassa ollut haju meni hieman haahuiluksi. Toinen haju oli puupinossa ja tässä Käämi teki tosi hienosti. Sieltähän se sokkohaju löytyi ja superbileet!

Tämän jälkeen ajeltiin Veeran poikien kanssa Valkmusan kansallispuistoon, joka on ollut yksi reissukohde tälle kesälle. Täytyy ehdottomasti käydä toisenkin kerran ja kenties loppukeväästä, jos tupasvillat olisivat vielä loistossaan. Kyllä niitä tälläkin reissulla oli, mutta ei ihan niin runsain määrin. Käämi oli aika onnellinen tavatessaan Donia ja Riskiä pitkän tauon jälkeen ♥ Jalatkin kestivät vauhdissa mukana, vaikka Käämi esimerkiksi pulahtikin suohon kokonaan.

Palattiin kisapaikalle ja Käämi sai hengata mestariluokan tutustumisen ajan kaiken keskipisteenä. En edes muista, milloin Käämi olisi viimeeksi käynyt joissakin kisoissa turistina, mutta todennäköisesti edellinen oli Agilityn SM-kilpailut viime kesänä. Kaikki olivat rataantutustumisessa, joten saatiin yhteinen kupla narttuhajukoomasta huolimatta ja alkaa muuten tuntua ihan mukavalta koiralta. Ei puhettakaan mistään sinkoilusta, haukkumisesta tai täydestä korvattomuudesta. Narttuhaju toki vei hieman keskittymistä, mutta saatiin todella nättiä treenipätkääkin tehtyä.

Tämän jälkeen Käämi sai tehdä vielä kolmannen nosehajun ja se oli varsin pätevä suoritus. Nopea ja malttoi tarkentaa hyvin, joten hyvillä mielin oltiin suuntaamassa maanantain nosemölleihin.

N O S E W O R K M Ö L L I T
Maanantaina suunnattiinkin sitten hevostallille neljän osion möllikokeeseen. Citykelpie ei ole koskaan tyyliin edes nähnyt hevosta, joten ympäristön haastavuus jännitti todella paljon etukäteen.

Voi olla, että viikonlopun aktiviteeteilla oli vaikutus Käämin mielentilaan, mutta ai että. Sen mielentila oli niin täydellinen, että harvoin on näin ihana kelpie remmin toisessa päässä. Käämi oli ensimmäinen etsijä. joten saatiin rauhassa mennä aloituspaikkaan. Ei puhettakaan, että olisi singonnut mihinkään ihmisten luokse, vaikka paikalla olikin kaksi Käämin maailman ihaninta ihmistä.

Aloitettiin laatikkoetsinnällä, joka oli tallin heinävintillä. Käämin nenään kävi paljon mielenkiintoisempia hajuja kuin itse eukalyptus, joten se käytti koko 2 minuuttisen haistellessaan vähän kaikkea. Ei helppo aloitus ja hivenen liian vauhdikas, joten olisi mielellään tuhonnut kaikki eteen sattuneet laatikot. Selvästikään tehtävä ei ollut Käämille selvä, vaikka olimme tehneetkin lämmittelyhajun juuri ennen. Se myös kuunteli tallista kuulunutta puhetta.

Sisäetsintä oli myöskin heinävintillä ja voi hitsiläinen. Käämi laittoi suoraan nenänsä hajulle, mutta ei ilmaissut niin selkeästi, että olisin tajunnut. Vedin Käämin siitä sitten pois tarkastamaan ahtaan L-muotoisen alueen sivun ja aina se hakeutui kuitenkin sinkkiämpärin luokse. Aika loppui, kun ei ihminen ymmärrä koiraansa, olisi muuten ollut varmasti yksi nopeimmista. Ei onneksi kuitenkaan pahasti turhautunut, vaikka olisi ollut ehdottomasti tärkeää saada palkka asap löydöstä tässä ympäristössä, vaikka ilmaisu jäikin puuttumaan.

Pitkän tauon jälkeen suunnattiin ajoneuvoetsintään ratsastuskentälle. Kentän hajut veivät pientä kelpietä, mutta sain sen kuitenkin haistelemaan myös itse ajoneuvoa. Auto ja peräkärry käytiin ensin läpi ja tarkasti tosi nätisti. Haju oli kottikärryssä ja löysihän se sen, mutta selkeä ilmaisu puuttui. Nyt ehti turhautua ja omistajakaan ei ollut sisäetsinnästä oppinut mitään. Molemmissa pysähtyi nimittäin hajulle, joten olisi pitänyt ymmärtää. Hankalaksi kuitenkin teki, kun en tiennyt haisteleeko vain hevosen hajua vaiko etsittävää hajua. Tosin, eipä Käämi kauheasti niistä hevosista loppupeleissä ollut kiinnostunut.

Ulkoetsinnässä Käämi ei sitten ollutkaan enää ihan niin skarppi pitkän päivän jälkeen. Ei oikein ymmärtänyt alueella olleita esineitä, mutta ei sen niin väliä, sillä haju oli aidassa. Ainut vaan, että Käämi oli valua ratsastuskentän laitaa myöten laitumelle. Jälleen kerran vedin koiran hajulta pois ja nyt turhautui sen verran, että rupesi syömään heinää melkein hajun vieressä. Ei yrittänytkään merkata aidan lautojen liittymäkohtaa ellei heinänsyöntiä sitten lasketa.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli koiran tekemisestä, sillä verrattuna edellisiin mölleihin, tällä kertaa Käämi oikeasti teki töitä! Ilmaisu kärsi vieraassa ja vaikeassa ympäristössä, joten opetti minulle ainakin tämän. Oma toiminta jäi siis harmittamaan ja ärsyttämään aika paljonkin. Positiivista löytyy kuitenkin todella paljon, sillä olin aivan varma ympäristön vievän kelpietä liikaa, mutta Käämi yllätti niin täysin. Mielentilasta täydet 100 pistettä.

Me tarkkaillaan toistemme liikkeitä

Meillä treenataan sävy sävyyn!

Kävimme Käämin kanssa neljän osion noseworkmölleissä toukokuun lopussa. Kunniaa ja mainetta ei saatu, mutta jotakin tärkeämpää. Tiesin neljän osion kokeen olevan Käämille suhteellisen vaikea ja olosuhteetkaan eivät kovin paljon antaneet anteeksi, sillä kuumasta päivästä huolimatta koealueella kävi varsin puuskainen tuuli ja Käämi oli vielä ryhmänsä viimeinen.

Aikarajat olivat kaikissa etsinnöissä todella tiukkoja. Ajoneuvoetsintä oli ensimmäinen ja Käämi lähti hyvin käymään autoa ja peräkärryä läpi. Aikarajan puitteissa hajua ei kuitenkaan löytynyt enkä minäkään ymmärtänyt koiran lyhyttä merkkausta alussa. Haju painoi maahan ja sen täydelliseen paikantamiseenkin meni hetki.

Seuraavaksi siirryttiin sisälle laatikkoetsintään. Huomasin, että sai hajun, mutta ei kuitenkaan merkannut kyseistä laatikkoa sillä tavalla kuin toivoisin. Aika loppui jälleen ja sen jälkeen ilmaisi väärän laatikon, jonka tiesin jo heti alkujaan. Pitää jatkossa kiinnittää asiaan huomiota ja työstää hajun merkitystä vielä enemmän.

Tässä välissä oli pieni tauko ja siirryttiin ulkoetsintään. Jälleen kerran mielestäni sai hajun, mutta ei malttanut paikantaa maassa olevia tikkaita sen verran, että olisin voinut varmasti sanoa löytäneen. Aika loppui jälleen kesken.

Viimeisenä oli sisäetsintä ja olin melko varma, että nyt hanskataan asia. No ei hanskattu, kyllähän se taas hajulla selvästi oli, mutta ei malttanut paikantaa vaan hyppäsi istumaan saunajakkaralle... Ehdin jo naurahtaa, että nyt jos istut hajun päällä, niin olet kyllä varsinainen pelle. Ei ollut haju siinä, vaan vesipadan uuniluukussa.

Tästä opittiin ainakin se, että keskitytään nyt hieman tarkkuustreeneihin. Se tärkein asia kuitenkin oli, että Käämin mielentila oli ihan uskomaton! Se oli ihan kuin eri koira, ei puhettakaan mistään hölmöstä sinkoilusta ihmisten luokse ja siirtymät olivat erittäin rauhallisia. Kuumalla päivällä oli varmasti jonkin verran tekemistä asian kanssa, mutta silti vau! Käämi pystyy olemaan kaahottamatta.

Kisojen jälkeen ollaan treenattu noseworkia säännöllisen epäsäännöllisesti ja kaikkia treenejä en varmaan enää edes muista. Sen verran kuitenkin ollaan tehty, että ollaan etsitty hyvin pieniä hajulähteitä sekä hankalia paikkoja. Ollaan hyödynnetty myös lenkillä vastaantulleita polkuautoja ja venetrailereita. Muutamia vieraan piilottamia hajujakin ollaan tehty.

Tiistaina käytiin treenaamassa juna-asemalla. Laitoin yhden hajun kolmen betonisen kukkalaatikon rakoon ja tästä Käämi sai heti autosta hypätessään vainun. Tarkasti se kuitenkin kävi koko kukkalaatikkorykelmän läpi, joten tarkkuutta ollaan sitten möllien saatu. Todella näppärä ja varma tarkennus hajulle. Hieno!

Toinen olikin sitten vähän haastavammin, sillä laitoin pyörien keskelle pyörätelineeseen hajun. Tällä hajulla Käämi pyöri selvästi enemmän, että tästä jostain haju tulee, mutta ei meinannut millään saada kiinni hajun sijainnista. Laitoin lopuksi aivan pyörätelineen viertä menemään ja sieltähän se vihdoin sitten löytyi.

Aivan mahtava, ottaen huomioon juna-aseman luona olleet häiriöt. Pitää ottaa nyt ihan asiaksi käydä häiriöympäristöissä tekemässä ja suostutella kenties joku ohikulkija piilottamaan meille haju.

Palataan meidän kesän ensimmäisiin ja toisiin jälkitreeneihin seuraavassa postauksessa. Niissä olikin eilen hieman jännittäviä hetkiä!

Mä tarviin sykettä hengissä pysymiseen

Käämin nenä toimii todistetusti!

Käämi läpäisi eilen Nose Work Finland ry:n silmissä virallisen 1. luokan hajutestin eukalyptuksella ensiyrittämällä! Olen ihan hurjan ylpeä tuosta pienestä kelpiekaahottimesta, sillä ei todellakaan ollut mikään läpihuutojuttu.

Kävimme nimittäin muutama viikko sitten samassa paikassa möllihajutestissä. Käämi on ennenkin käynyt paikassa hierottavana, joten tilassa tuoksuu vahvasti toiset koirat. Käämi oli hieman turhan villi ja vallaton eikä löytänyt hajua, kuin vasta ajan loputtua. Ihan väärässä mielentilassa, mutta onneksi kuitenkin oli mahdollista käydä ennen varsinaista testiä herättelemässä ajatusta. Tehtiin viime viikolla kenraali vastaavassa tilassa eikä tuo kenraali kyllä kovin hyvältä näyttänyt...

Eilen mulla oli ihan eri koira. Kyllähän se vähän häsläsi, mutta kuitenkin murto-osan siitä, mitä aikaisemmin. Se ilmaisi harjoitushajun mulle kolme kertaa erittäin vahvasti ja oli jo ensimmäisellä ohituskerralla menossa hajun luokse, mutta en itse huomannut. Olin saanut vähän vinkkejä viime viikolla olleesta hajutestistä, joten Käämi sai tavata huoneessa olevan testihenkilökunnan ennen lähtöviivalle menoa.

Oikea päätös, sillä nyt Käämi keskittyi haistelemaan. Se haisteli ensin tilan lattiat läpi, jonka jälkeen otin sen viereen ja lähetin uudella käskyllä. Meni suoraa tietä oikealle laatikolle ja vaikka testissä ei oteta aikaa, niin 40 sekuntia ja testi oli ohi! Myönnetään, että ehdin hieman jo ahdistua pelkistä lattian nuuskutteluista, mutta omat hermot kestivät paljon paremmin kasassa jännityksestä huolimatta.

Näin ollen voidaan Käämin kanssa ottaa kisakalenterit kouraan! Ihanaa, että jossakin lajissa päästään tulevaisuudessa kisaamaan, vaikka Kennelliiton silmissä tämä ei virallinen vielä olekaan. Silti, minulle tuo on erittäin tärkeä ja iso juttu, sillä olen kuitenkin opettanut Käämille tämänkin lajin perusteet täysin itsenäisesti.

Maailman parhain Käämi-kelpie ♥

Siinä on vuori, nyt kiivetään

Tasan kaksi vuotta sitten ♥ Tänä vuonna ei ainakaan keväältä saada supermieskuvaa :(

Mitä meille on kuukauden aikana kuulunut?

Käämi rupesi ontumaan toisella fysioterapiakäynnillään viime kuun alkupuolella. Ennen tuota käyntiä Käämi oli ontunut muutaman kerran lenkillä vauhdin lisäännyttyä ja fysioterapian alkupuolella kaikki oli ok. Vesiterapia-altaassa Käämi ehti olla minuutin ajan ennen ontumisen alkamista. Tuolloin sovittiin, että seuraillaan seuraavaan käyntiin. Ontuminen jatkui kotona, mutta edelleen hyvin satunnaisesti ja yleensä vauhdin kiihdyttyä.

Mentiin uudestaan fysioterapiakäynnille ja homma jatkui, tämän käynnin jälkeen varattiinkin suoraan kontrolliaika ortopedille samalle viikolle. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään vikaa suoraan, patella oli ja on tiukasti oikealla paikallaan, joten syypäänä on mahdollisesti jalassa olevat naulat, jotka ovat nyt reagoineet kylmentyneeseen ilmaan ja viimaan. Asun lähellä järveä, joten kylmä viima käy aivan varmasti jalassa olevaan metalliin.

Ortopedin kanssa sovittiin, että seurataan tämän kuun puoleen väliin, jonka jälkeen arvioidaan naulojen poistotarvetta. Käämi sai toisen kipulääkityksen sekä uuden kokovartalosukan, sillä tilasin sille Hurtta Body Warmer -haalarin. Kipulääkityksen ja haalarin yhteisvaikutus on tehonnut niin, että Käämi on lopettanut ontumisen muutamia satunnaisia hetkiä lukuunottamatta kokonaan!

Fysioterapialupa sekä lupa lenkkeillä aavistuksen pidempiä lenkkejä on, mutta olen toistaiseksi pysytellyt kotifysioterapiaharjoitteissa. Lenkkejä on pidennetty harvakseltaan, muutaman kerran viikossa kierretään aavistuksen pidempi lenkki, mutta kuitenkin hyvin lähellä kotia edelleen. Nyt hurjien pakkasten johdosta ei olla järin ulkoiltu.

Käämi on pikkuhiljaa sitä mieltä, että sairasloma saa riittää ja hän haluaa juosta. Toivottavasti tämä painajainen alkaisi olla kohta voiton puolella, jotta kelpiekin pääsisi vihdoin toteuttamaan omaa kelpieitseään.

Noseworkia ollaan tehty ja viime viikonloppuisen hajutyöseminaarin jälkeen saatiin ihan uusia ajatuksia lajia kohtaan. Laitoin Käämille hajun vessaan, joka sai vanhentua tunnin verran. Itsekin haistoin hajun todella vahvana, kun päästin koiran etsimään hajua. Hyvin huomasi, että jossakin vaiheessa olen tullut apuun, sillä ilmanvaihto veti hajua ylöspäin ja Käämi ei saanut sitä paikannettua helpolla. Se tuli minuutin etsinnän jälkeen mm. kuonokoskettamaan mun naksutinkättä... Luultavasti palkka tuli vähän tuurilla ja "sinne päin" -tehdyllä ilmaisulla. joten enemmän vaan ja vanhemmalla hajulla.