Jipii!

Ultrasta saatu uutisia ja sanotaanko näin, ettei epäselväksi jäänyt! Valinnan varaa on ainakin tiedossa, joten nyt äkkiä vaan loput viikot alta pois ja pieniä tassuja vipeltämään kasvattajalle. Miten tässä malttaa odottaa heinäkuuhun? ;)

Tasan kaksi viikkoa ultraan

Tänään on tasan kaksi viikkoa ultraan! Vähän jännittää ja toiveet on korkealla ;) Toivottavasti sieltä tulisi nyt monta pientä koiranalkua. Hätävarasuunnitelmakin on, mutta se menee sitten taas syksylle, jos niin on käydäkseen.

Viikonloppuna näin hallilla pulipennun ja siinä vaiheessa se meinasi lähteä oikeasti mukaan :D En ole ihan nyörikoirien fani, mutta pentupuli kyllä sulatti sydämen pehmeällä pörröturkillaan. En ehkä kuitenkaan ihan lennosta suunnitelmaa vaihda, vaikka oli hurjan reipas pentu ja hauska muutenkin.

Tulevalle pennulle on nyt yksi nimi ylitse muiden. Katsotaan pysynkö tässä sitten, kun pennut ekaa kertaa näen ;)

Vähän henkilökohtaisempaa asiaa. Sain koko kesäksi töitä, joten voinko nyt alkaa shoppailla palkkaa jo ennakkoon? Vähän houkuttelisi Variocage, mutta jos odottelisi syntymään asti...

My destination makes it worth the while

Status on astutuksen odottajasta vaihtunut nyt sitten ultran odottajaan.

Yli 1200 km astutusreissulle päästiin lähtemään viikonloppuna, joten yksi kohta ollaan saatu vedettyä nyt projektin vaiheista yli. Onneksi järjestyi minullekin mahdollisuus tavata pentueen isä livenä ja ei kyllä ollut mitään pahaa sanottavaa!

Astutuksen onnistuminen antoi kyllä aikansa odotuttaa ensimmäisenä päivänä, toisena päivänä tapahtui hieman nopeammin. Hirveän monta tuttavapiirin pentuesuunnitelmaa on kuluneen vuoden aikana kariutunut siihen, että narttu ei ole antanut astua ollenkaan. Tämä vaihe selätetty ja voi huokaista helpotuksesta. Jäädään odottelemaan ultraa ja toivotaan, että on tärpännyt. Voin ultran jälkeen tulla kertomaan vielä lisää tästä reissusta ja sitä edeltävistä vaiheista.

Tämä oli kaiken kaikkiaan viides astutusreissu, jolla olen itse ollut mukana. Kullanarvoista kokemusta siis, jos haaveilisin edelleen kasvattamisesta kasvattajanimellä. Muutama vuosi sitten tilanne oli toinen, mutta stressaaminen ensin pentueen onnistumisesta, sitten hyvien kotien löytämisestä, terveystuloksista jnejne ei nyt ainakaan tällä hetkellä mahdu päivärytmiin.

Näin ollen, jos koskaan omistan jalostuskelpoisen koiran, ennemmin liisaan sen tai teetän pentueen ilman varsinaista kasvattajanimeä. Astutusreissujen ohella olen aikaisemmin seurannut useammankin pentueen syntymän sekä kätilöinyt yhden pentueen maailmaan apukätenä.

Voipi muuten olla, että otsikossa on jotain viittausta viikonloppuun ;)

Pikapäivitys

Ollaankin pari viikkoa edellä aikataulusta!

Tapahtumia oltiin odotettu vasta loppukuulle, mutta tuon edellisen postauksen jälkeen otettiinkin pari isompaa harppausta suunnitelmissa. Ihan ongelmatonta ei tämä muutos ollut, mutta onneksi onnetar oli (ja on) meidän puolella! Nyt kaikki siellä ruudun takana sormet ristiin ja lisää hyvää onnea tänne, palailen kun ollaan taas vähän fiksumpia ja uskallan kirjoittaa siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu.

Tajunnanvirtaa terveystarkastuksista

Nyt tulee ehkä lähinnä tajunnanvirtaa ja ajatusten purkamista virallisista terveystarkastuksista. Olen ajatellut tarkastaa tulevalta koiralta mahdollisimman paljon, mutta virallisissa tarkastuksissa on jonkin verran ikärajoja, jotka eivät ihan yksiin mene.

Polvitutkimuksen voi tehdä jo vuoden ikäiselle koiralle, mutta alle 3 -vuotiaana  tutkitulla polvitutkimus on voimassa kaksi vuotta lausuntopäivästä. Rodussa on parina viime vuotena tullut aika paljon patellaluksaatiota esille, kun on alettu enemmän tutkia ja kiinnittämään huomiota. Kaksi kuvauskertaa ei ole mahdoton, mutta mieluiten haluaisin vain yhden kuvauskerran - ja silloin koiran on oltava kolme.

Lonkkakuvat haluaisin ottaa ennen agilitykisauran avaamista, mutta mitään kiirettä ei kisaamaan ole. 1,5 vuoden ikää tai 2 vuoden ikää olen siis ajatellut. Kahden vuoden iässä saisi selkäkuviin myös rotukohtaisista muutoksista tiedon, mutta mulle riittäisi myös ihan synnynnäisten vikojen tiedot, jolloin koiran voi kuvauttaa jo vuoden iässä. Kyynärkuvat onnistuu myös vuoden iässä.

Silmät voi kuvauttaa vuoden iässä ja mitä nyt pikavilkaisulla katsoin niin silmät ja polvet kulkee aika käsi kädessä klinikoiden varauksissa. Tähän saisi vielä päälle sydänkuuntelun, mikä kyllä tavallaan olisi mielenkiintoinen tieto.

Mitä tämä siis tarkoittaisi? Ainakin kahta kuvauskertaa. Ensimmäinen kuvauskerta 18kk iässä tai ennen kisaamisen aloittamista, jolloin tutkittua tulisi lonkat, selkä ja kyynärät. Seuraava tarkastus mahdollisesti vasta kolmen vuoden iässä, jolloin polvitarkastus ja silmät sekä mahdollisesti myös sydänkuuntelu. Ja se mahdollisuus, että tutkituttaa lonkat, polvet, kyynärät, silmät ja selän 18kk iässä ja 3 vuoden iässä polvet uudestaan.

No, tätä kerkeää miettimään ja ajattelemaan monta kertaa vielä. Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, niin puhumani pentue pentusilmäpeilataan. Näin ollen silmätarkastuksella ei olisi "mikään kiire".

No joo. Onneksi näitä ei ihan vielä tarvitse miettiä lopullisesti. Olen ainoastaan varma juuri tuon lonkka-, kyynär- ja selkäkuvauksen kanssa, että ennen kisaikää/kisoissa aloittamista. Polvia jos miettii, niin patellaluksaatio kuitenkin oireilee suht selkeästi. Tietysti kuviin viedään heti, jos aihetta on!

Ja mitä tuleviin suunnitelmiin tulee, kohta ollaan taas hieman viisaampia ja voi jo alkaa pitää peukkuja, että tulee paaaljon lapsia! :) Uroksen luonne kuulemma oli aivan nappi, ei ollut reagoinut toisen uroksen pärinöihin ja kuulemma hyvin miellyttävä muutenkin.

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa

Tulevaan pentuun kohdistuu paljon toiveita ja toisaalta myös pelkoja. Helposti on taas lipsunut ajatukset pessimismin puolelle lähiviikkoina. Jospa kevään edetessä ja auringon tullessa esiin osaisi taas keskittyä niihin positiivisiin ajatuksiin.

Omat pelkoni koskevat tällä hetkellä lähinnä eroahdistusta ja terveyspuolta, tietysti myös koulutukseen ja sosialistamiseen kohdistuu pelkoja hieman lievemmässä mittakaavassa. Yksinolon opettamisesta on tullut jonkinmoinen mörkö luettuani muutamia koulutusoppaita, kun asia tuntuu monimutkaiselta verrattuna aikaisempiin koiriimme, joilla on ollut toinen koira seurana jo pentuaikana.

Tuttavapiirissä on taas ollut jos jonkinlaista epäonnea ja pakollahan se vaikuttaa myös omiin ajatuksiin. Tulee maalailtua kauhukuvia jos mistä sairaudesta ja mutkalla olevasta luustosta. Koiran hankinnassa on kuitenkin aina riskinsä, joskus ne ovat ennakoitavissa ja joskus ei. Olen nuorempana ollut sen verran naiivi, että olen vannonut kautta kiven ja kannon välttäväni sitä ja tätä sairautta. Tällä hetkellä on jonkun verran tullut käytyä kamppailua, että onko se niin paha, jos jotain on muutaman sukupolven päässä ja tähänkin sukupolveen linkittyvä jälkeläismäärä on kuitenkin suurimmaksi osaksi tervettä. Pieni ääni jossakin takaraivossa kuitenkin muistuttaa, että vannomatta taas paras.

Itseasiassa yksi näistä suurimmista peloista on myös se, ettei pentua tulekaan tästä ajattelemastani pentueesta. Niin kauan, kun pennut eivät ole maailmassa, kaikkea voi tapahtua. Ja vielä senkin jälkeen. Tätä on odotettu aivan liian kauan, että pettymys tulee olemaan valtava, jos jotakin odottamatonta tapahtuu. Olen yrittänyt vakuutella itselleni, ettei ole mikään kiire ottaa pentua ja asioilla on syynsä tapahtua, mutta samalla pieni kärsimättömyys koputtelee takaraivossa.

Positiivisia ajatuksia näistä peloistakin kuitenkin onnistuu löytämään, vaikka onkin hyvin paha tapa maalata ne kauhukuvat jo valmiiksi seinille. Pelkojen kautta asiat tiedostaa ja niihin on helpompi kiinnittää huomiota ja varautua. Kristallipalloa ei ole kellään meistä, joten varmasti edessä on haasteita ja vaikeuksiakin, mutta jos nyt näistä kahdesta isosta möröstä selvittäisiin kunnialla.

Oliko muilla pennun odottajilla samankaltaisia tuntemuksia?

_________________________

Meidät oltiin nostettu Koirablogit.netin ensimmäiseksi viikon nostoksi, paljon kiitoksia! En olisi osannut kuvitellakaan, että näin tapahtuisi :) Anonymiteettikin katoaa sitten, kun pentu on varmuudella saatu tähän huusholliin.

Itse tehty paracordhihna

Mainitsinkin äskettäin tilaamistani paracordnauhoista. Ne tulivat eilen Kiinasta 1,5 viikon toimitusajalla, mikä ei todellakaan ole kovin paha! Tilasin toisen nauhoista heijastavana ja täytyy sanoa, että erityisesti tämän nauhan laatu tuntuu erinomaiselta. Tuo violetti on aavistuksen pehmeämpää, mutta kyllä sekin käsittelyssä muuttui vähän paremmaksi. Nauhat olivat 15 metrisiä ja näiden yhteishinta jäi kirkkaasti alle 7€. BGB-lukko löytyi Prismasta 3.20€ hintaan.

Alussa tuli säädettyä jos mitä. Vaihdoin pariin otteeseen sen, miten nauhat kiinnittyvät tuohon BGB-lukkoon... Kun alkuun pääsi, niin sitten meni jo ihan rutiinilla tällaisen käsityötaidottomankin näpeissä. Ainoastaan yksi kohta on jäänyt laittamatta ristiin, hieman ärsyttävä kauneusvirhe, mutta ilmeisesti huomaamaton muiden silmiin.

Pieniä paniikin hetkiä oli myös ilmassa, kun menin sekaisin muutamaan otteeseen. Onneksi apuna oli Netta's Stagen ohje hihnan tekoon ja sieltä pääsi kurkkaamaan kuvista, että mikäs kohta onkaan tämän näköinen. Iso kiitos vielä kerran! Paniikki meinasi tulla myös käsilenkin kiinnityksen kanssa, kun omistan ainoastaan pinsetit. Hyvin onnistui niilläkin ja itseasiassa onnistui yli odotusten. Lopputulemana heijastava, vähän yli kolmimetrinen paracordhihna.

Suosittelen ehdottomasti tekemään, jos hihna polttelee mielessä! Loppuen lopuksi vaikein osuus oli noiden nauhojen solmujen selvittäminen, mihin upposi varmaan eniten aikaa. Tietty nauhan pituuksilla on väliä, itse en katkaissut siitä 15 metristä yhtään pois. Pitäisikin mitata loppupätkät, että paljon siitä loppuen lopuksi jäi yli. EDIT. Mustaa nauhaa jäi yhteensä vähän yli 4 metriä ja violettia vähän yli kuusi metriä, violetti on alun alkaenkin ollut vähän pitempi.

Tällä hetkellä polttelisi toinenkin hihna mielessä. Antassulla on tosi nättiä okran väristä nauhaa, joka tekisi mieli tilata, mutta se on sen verran hintavaa Suomessa, että pitää laittaa sitten eBayn haku jälleen kuumaksi. Aika pitkään etsin hintahaarukkaan sopivaa 15 metristä nauhaa, kuusimetristä löytyy helpommin. Jos kiinnostaa noiden nauhojen myyjä, niin kysy, voin ne laittaa vaikka sähköpostilla :)