Puppeshoppailua

Pakko myöntää, että sorruin ostelemaan pennulle uudestaankin :D Tammikuussa tilasin Hurtan manttelin alennuksesta ja nyt ensin näyttelyn houkutukset oli liian suuret ja sitten vielä Mustin & Mirrin tarjouslehdessä oli moneen kertaan kädessä pyöritetyt kupit ota kaksi maksa yksi. Hankintojen lisäksi on tullut tehtyä myös hieman alustavia suunnitelmia kesän lopuille...

Hau Haun ständiltä löyty houkutteleva 10€/3kpl -tarjous ja iskin silmäni ensin tuohon sammakkoon. Aikani pengottua löysin sieltä tuon krokonkin, joten eikun kolmatta sitten etsimään. Mietin pitkään vesifrisbeen kanssa, mutta päädyin lopulta ottamaan tuon apinannyrkin. Sammakko ja kroko on vinkuleluja, joten anteeksi naapurit!

Mielessä on pidemmän aikaa pyörinyt myös idea, että ostaisin pennulle jo "leluksi" noutokapulan ja no, mennyttä kalua oltiin hintalapun kohdalla. 4€ noutokapula ei mun mielestä ole paha ja vaikka tuo voisi olla vielä hieman ohuempi keskeltä, niin eiköhän tuo suuhun sovi :) Mietin myös tavallisen kapulan kanssa, mutta tuossa on helpompi vahtia että puru pysyy keskellä eikä laipoilla.

Ja tosiaan, Mustin & Mirrin Little Bigger melamiinikupit on pyörineet melkein jokaisella käynnillä mielessä ja melkein riemusta hypähdellen käväisin ostamassa nämä kaksi valkoista ihanuutta. Mun piti alunperin ostaa se 700ml koko, mutta niitä ei ollut kahta saatavilla, joten 1400ml kanssa kävelin kaupasta ulos. Oon edelleen vähän sitä mieltä, että nää on pikkusen liian isot, mutta tulipahan nyt säästettyä vähän vajaa 22€. Yhdelle jäi hintaa 21,90€ ja tarjous on mun mielestä vielä sunnuntaihin asti voimassa! :) Vähän toisessa kupissa harmittaa, että hintatarra oli liimattu tuohon kuppiin keskelle (kts vasen) ja siinä on pieni tahra. Sain onneksi jo suurimmat liimat irti, mutta pitää varmaan vielä liotella uudestaan.

En ihan vieläkään ole sisäistänyt tuota eilistä uutista! Iik!

Jipii!

Ultrasta saatu uutisia ja sanotaanko näin, ettei epäselväksi jäänyt! Valinnan varaa on ainakin tiedossa, joten nyt äkkiä vaan loput viikot alta pois ja pieniä tassuja vipeltämään kasvattajalle. Miten tässä malttaa odottaa heinäkuuhun? ;)

Tasan kaksi viikkoa ultraan

Tänään on tasan kaksi viikkoa ultraan! Vähän jännittää ja toiveet on korkealla ;) Toivottavasti sieltä tulisi nyt monta pientä koiranalkua. Hätävarasuunnitelmakin on, mutta se menee sitten taas syksylle, jos niin on käydäkseen.

Viikonloppuna näin hallilla pulipennun ja siinä vaiheessa se meinasi lähteä oikeasti mukaan :D En ole ihan nyörikoirien fani, mutta pentupuli kyllä sulatti sydämen pehmeällä pörröturkillaan. En ehkä kuitenkaan ihan lennosta suunnitelmaa vaihda, vaikka oli hurjan reipas pentu ja hauska muutenkin.

Tulevalle pennulle on nyt yksi nimi ylitse muiden. Katsotaan pysynkö tässä sitten, kun pennut ekaa kertaa näen ;)

Vähän henkilökohtaisempaa asiaa. Sain koko kesäksi töitä, joten voinko nyt alkaa shoppailla palkkaa jo ennakkoon? Vähän houkuttelisi Variocage, mutta jos odottelisi syntymään asti...

My destination makes it worth the while

Status on astutuksen odottajasta vaihtunut nyt sitten ultran odottajaan.

Yli 1200 km astutusreissulle päästiin lähtemään viikonloppuna, joten yksi kohta ollaan saatu vedettyä nyt projektin vaiheista yli. Onneksi järjestyi minullekin mahdollisuus tavata pentueen isä livenä ja ei kyllä ollut mitään pahaa sanottavaa!

Astutuksen onnistuminen antoi kyllä aikansa odotuttaa ensimmäisenä päivänä, toisena päivänä tapahtui hieman nopeammin. Hirveän monta tuttavapiirin pentuesuunnitelmaa on kuluneen vuoden aikana kariutunut siihen, että narttu ei ole antanut astua ollenkaan. Tämä vaihe selätetty ja voi huokaista helpotuksesta. Jäädään odottelemaan ultraa ja toivotaan, että on tärpännyt. Voin ultran jälkeen tulla kertomaan vielä lisää tästä reissusta ja sitä edeltävistä vaiheista.

Tämä oli kaiken kaikkiaan viides astutusreissu, jolla olen itse ollut mukana. Kullanarvoista kokemusta siis, jos haaveilisin edelleen kasvattamisesta kasvattajanimellä. Muutama vuosi sitten tilanne oli toinen, mutta stressaaminen ensin pentueen onnistumisesta, sitten hyvien kotien löytämisestä, terveystuloksista jnejne ei nyt ainakaan tällä hetkellä mahdu päivärytmiin.

Näin ollen, jos koskaan omistan jalostuskelpoisen koiran, ennemmin liisaan sen tai teetän pentueen ilman varsinaista kasvattajanimeä. Astutusreissujen ohella olen aikaisemmin seurannut useammankin pentueen syntymän sekä kätilöinyt yhden pentueen maailmaan apukätenä.

Voipi muuten olla, että otsikossa on jotain viittausta viikonloppuun ;)

Pikapäivitys

Ollaankin pari viikkoa edellä aikataulusta!

Tapahtumia oltiin odotettu vasta loppukuulle, mutta tuon edellisen postauksen jälkeen otettiinkin pari isompaa harppausta suunnitelmissa. Ihan ongelmatonta ei tämä muutos ollut, mutta onneksi onnetar oli (ja on) meidän puolella! Nyt kaikki siellä ruudun takana sormet ristiin ja lisää hyvää onnea tänne, palailen kun ollaan taas vähän fiksumpia ja uskallan kirjoittaa siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu.

Tajunnanvirtaa terveystarkastuksista

Nyt tulee ehkä lähinnä tajunnanvirtaa ja ajatusten purkamista virallisista terveystarkastuksista. Olen ajatellut tarkastaa tulevalta koiralta mahdollisimman paljon, mutta virallisissa tarkastuksissa on jonkin verran ikärajoja, jotka eivät ihan yksiin mene.

Polvitutkimuksen voi tehdä jo vuoden ikäiselle koiralle, mutta alle 3 -vuotiaana  tutkitulla polvitutkimus on voimassa kaksi vuotta lausuntopäivästä. Rodussa on parina viime vuotena tullut aika paljon patellaluksaatiota esille, kun on alettu enemmän tutkia ja kiinnittämään huomiota. Kaksi kuvauskertaa ei ole mahdoton, mutta mieluiten haluaisin vain yhden kuvauskerran - ja silloin koiran on oltava kolme.

Lonkkakuvat haluaisin ottaa ennen agilitykisauran avaamista, mutta mitään kiirettä ei kisaamaan ole. 1,5 vuoden ikää tai 2 vuoden ikää olen siis ajatellut. Kahden vuoden iässä saisi selkäkuviin myös rotukohtaisista muutoksista tiedon, mutta mulle riittäisi myös ihan synnynnäisten vikojen tiedot, jolloin koiran voi kuvauttaa jo vuoden iässä. Kyynärkuvat onnistuu myös vuoden iässä.

Silmät voi kuvauttaa vuoden iässä ja mitä nyt pikavilkaisulla katsoin niin silmät ja polvet kulkee aika käsi kädessä klinikoiden varauksissa. Tähän saisi vielä päälle sydänkuuntelun, mikä kyllä tavallaan olisi mielenkiintoinen tieto.

Mitä tämä siis tarkoittaisi? Ainakin kahta kuvauskertaa. Ensimmäinen kuvauskerta 18kk iässä tai ennen kisaamisen aloittamista, jolloin tutkittua tulisi lonkat, selkä ja kyynärät. Seuraava tarkastus mahdollisesti vasta kolmen vuoden iässä, jolloin polvitarkastus ja silmät sekä mahdollisesti myös sydänkuuntelu. Ja se mahdollisuus, että tutkituttaa lonkat, polvet, kyynärät, silmät ja selän 18kk iässä ja 3 vuoden iässä polvet uudestaan.

No, tätä kerkeää miettimään ja ajattelemaan monta kertaa vielä. Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, niin puhumani pentue pentusilmäpeilataan. Näin ollen silmätarkastuksella ei olisi "mikään kiire".

No joo. Onneksi näitä ei ihan vielä tarvitse miettiä lopullisesti. Olen ainoastaan varma juuri tuon lonkka-, kyynär- ja selkäkuvauksen kanssa, että ennen kisaikää/kisoissa aloittamista. Polvia jos miettii, niin patellaluksaatio kuitenkin oireilee suht selkeästi. Tietysti kuviin viedään heti, jos aihetta on!

Ja mitä tuleviin suunnitelmiin tulee, kohta ollaan taas hieman viisaampia ja voi jo alkaa pitää peukkuja, että tulee paaaljon lapsia! :) Uroksen luonne kuulemma oli aivan nappi, ei ollut reagoinut toisen uroksen pärinöihin ja kuulemma hyvin miellyttävä muutenkin.

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa

Tulevaan pentuun kohdistuu paljon toiveita ja toisaalta myös pelkoja. Helposti on taas lipsunut ajatukset pessimismin puolelle lähiviikkoina. Jospa kevään edetessä ja auringon tullessa esiin osaisi taas keskittyä niihin positiivisiin ajatuksiin.

Omat pelkoni koskevat tällä hetkellä lähinnä eroahdistusta ja terveyspuolta, tietysti myös koulutukseen ja sosialistamiseen kohdistuu pelkoja hieman lievemmässä mittakaavassa. Yksinolon opettamisesta on tullut jonkinmoinen mörkö luettuani muutamia koulutusoppaita, kun asia tuntuu monimutkaiselta verrattuna aikaisempiin koiriimme, joilla on ollut toinen koira seurana jo pentuaikana.

Tuttavapiirissä on taas ollut jos jonkinlaista epäonnea ja pakollahan se vaikuttaa myös omiin ajatuksiin. Tulee maalailtua kauhukuvia jos mistä sairaudesta ja mutkalla olevasta luustosta. Koiran hankinnassa on kuitenkin aina riskinsä, joskus ne ovat ennakoitavissa ja joskus ei. Olen nuorempana ollut sen verran naiivi, että olen vannonut kautta kiven ja kannon välttäväni sitä ja tätä sairautta. Tällä hetkellä on jonkun verran tullut käytyä kamppailua, että onko se niin paha, jos jotain on muutaman sukupolven päässä ja tähänkin sukupolveen linkittyvä jälkeläismäärä on kuitenkin suurimmaksi osaksi tervettä. Pieni ääni jossakin takaraivossa kuitenkin muistuttaa, että vannomatta taas paras.

Itseasiassa yksi näistä suurimmista peloista on myös se, ettei pentua tulekaan tästä ajattelemastani pentueesta. Niin kauan, kun pennut eivät ole maailmassa, kaikkea voi tapahtua. Ja vielä senkin jälkeen. Tätä on odotettu aivan liian kauan, että pettymys tulee olemaan valtava, jos jotakin odottamatonta tapahtuu. Olen yrittänyt vakuutella itselleni, ettei ole mikään kiire ottaa pentua ja asioilla on syynsä tapahtua, mutta samalla pieni kärsimättömyys koputtelee takaraivossa.

Positiivisia ajatuksia näistä peloistakin kuitenkin onnistuu löytämään, vaikka onkin hyvin paha tapa maalata ne kauhukuvat jo valmiiksi seinille. Pelkojen kautta asiat tiedostaa ja niihin on helpompi kiinnittää huomiota ja varautua. Kristallipalloa ei ole kellään meistä, joten varmasti edessä on haasteita ja vaikeuksiakin, mutta jos nyt näistä kahdesta isosta möröstä selvittäisiin kunnialla.

Oliko muilla pennun odottajilla samankaltaisia tuntemuksia?

_________________________

Meidät oltiin nostettu Koirablogit.netin ensimmäiseksi viikon nostoksi, paljon kiitoksia! En olisi osannut kuvitellakaan, että näin tapahtuisi :) Anonymiteettikin katoaa sitten, kun pentu on varmuudella saatu tähän huusholliin.