Siinä on vuori, nyt kiivetään

Tasan kaksi vuotta sitten ♥ Tänä vuonna ei ainakaan keväältä saada supermieskuvaa :(

Mitä meille on kuukauden aikana kuulunut?

Käämi rupesi ontumaan toisella fysioterapiakäynnillään viime kuun alkupuolella. Ennen tuota käyntiä Käämi oli ontunut muutaman kerran lenkillä vauhdin lisäännyttyä ja fysioterapian alkupuolella kaikki oli ok. Vesiterapia-altaassa Käämi ehti olla minuutin ajan ennen ontumisen alkamista. Tuolloin sovittiin, että seuraillaan seuraavaan käyntiin. Ontuminen jatkui kotona, mutta edelleen hyvin satunnaisesti ja yleensä vauhdin kiihdyttyä.

Mentiin uudestaan fysioterapiakäynnille ja homma jatkui, tämän käynnin jälkeen varattiinkin suoraan kontrolliaika ortopedille samalle viikolle. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään vikaa suoraan, patella oli ja on tiukasti oikealla paikallaan, joten syypäänä on mahdollisesti jalassa olevat naulat, jotka ovat nyt reagoineet kylmentyneeseen ilmaan ja viimaan. Asun lähellä järveä, joten kylmä viima käy aivan varmasti jalassa olevaan metalliin.

Ortopedin kanssa sovittiin, että seurataan tämän kuun puoleen väliin, jonka jälkeen arvioidaan naulojen poistotarvetta. Käämi sai toisen kipulääkityksen sekä uuden kokovartalosukan, sillä tilasin sille Hurtta Body Warmer -haalarin. Kipulääkityksen ja haalarin yhteisvaikutus on tehonnut niin, että Käämi on lopettanut ontumisen muutamia satunnaisia hetkiä lukuunottamatta kokonaan!

Fysioterapialupa sekä lupa lenkkeillä aavistuksen pidempiä lenkkejä on, mutta olen toistaiseksi pysytellyt kotifysioterapiaharjoitteissa. Lenkkejä on pidennetty harvakseltaan, muutaman kerran viikossa kierretään aavistuksen pidempi lenkki, mutta kuitenkin hyvin lähellä kotia edelleen. Nyt hurjien pakkasten johdosta ei olla järin ulkoiltu.

Käämi on pikkuhiljaa sitä mieltä, että sairasloma saa riittää ja hän haluaa juosta. Toivottavasti tämä painajainen alkaisi olla kohta voiton puolella, jotta kelpiekin pääsisi vihdoin toteuttamaan omaa kelpieitseään.

Noseworkia ollaan tehty ja viime viikonloppuisen hajutyöseminaarin jälkeen saatiin ihan uusia ajatuksia lajia kohtaan. Laitoin Käämille hajun vessaan, joka sai vanhentua tunnin verran. Itsekin haistoin hajun todella vahvana, kun päästin koiran etsimään hajua. Hyvin huomasi, että jossakin vaiheessa olen tullut apuun, sillä ilmanvaihto veti hajua ylöspäin ja Käämi ei saanut sitä paikannettua helpolla. Se tuli minuutin etsinnän jälkeen mm. kuonokoskettamaan mun naksutinkättä... Luultavasti palkka tuli vähän tuurilla ja "sinne päin" -tehdyllä ilmaisulla. joten enemmän vaan ja vanhemmalla hajulla.

Iske niinkuin hurrikaani

Viikon aikana...

... olemme nauttineet Käämin kanssa auringosta ja torjuneet hieman valokuvausmasennusta.
... olemme käyneet muutaman askeleen verran jäällä ja tiukasti hihnassa, piristi silti kummasti.

... olemme tehneet fysioterapiaharjoitteita.
... olemme treenanneet nosea uusilla magneettipurkeilla, superkelpo!
... olemme treenanneet valokuvamallina olemista, kummasti on kriteerit lipsuneet.

... olen ostanut nosea varten D&C:ltä maailman makeimman grippiliinan.
... olen ostanut koiraharrastusta varten toisen bujon.
... olen ostanut kuuntelupaikan Sporttirakin nettivalmennukseen.

... olen täyttänyt koiraharrastuskalenteria mm. hajuseminaarilla, jännää!

Adrenaliinia sydämeeni

Aika makea treenikassi ;)

Vajaan kolmen kuukauden tauon jälkeen palattiin treenihallille!

Kasvattaja järjesti kasvatinomistajille hyppytekniikka- sekä noseworktreenit. Käämin kanssa osallistuttiin tietysti noseworkiin ja olipahan treenipläjäys sairaslomalaiselle. Päästiin vahvistamaan hajunetsinnän ideaa monenlaisissa treeneissä, joten meillä on varmasti tänään erittäin väsynyt kelpie.

Ensimmäisenä treeninä tehtiin ihan niin, että purkki oli kädessä ja koira kosketti purkkia saaden siitä namin. Tämä treeni oli Käämille tuttu juttu, joten en montaa toistoa ottanut. Lähinnä tutustuttiin käytössä olleeseen hydrolaattiin, sillä ollaan tehty vain kahdella eri hydrolaatilla aikaisemmin. Ei ollut ongelmaa.

Toisena treeninä hajupurkki sijoitettiin seinälle. Käämi ei selvästikään tässä vaiheessa ollut ihan mukana hommassa ja tarjosikin vähän kaikkea muuta. Toki tilanne oli vaikea, sillä pitkästä aikaa Käämi pääsi yhteistreeneihin. Saatiin kuitenkin ihan hyviä onnistumisia, mutta pitäisi saada treenattua lähtöalueelle joku fiksu rutiini. On se ja kumma, että ne lähtöalueet on lajista riippumatta ihan yhtä vaikeita... Näitä pitäisi päästä treenaamaan siis ehdottomasti useammin ja jonkun toisen kanssa.

Kolmantena treeninä oli ihan makupalojen syönti seinältä, jotta koira eteni rauhallisesti seinän viertä. Ei ongelmia, Käämi kyllä löysi makupalat ja meni todella hyvällä vauhdilla. Neljäntenä treeninä siirrettiin makupalat laatikoihin sekä "huoneistoetsintäalueelle", jossa oli penkkejä sekä kuormalava. Käämi lähti laatikoille todella rauhallisella vauhdilla ja eteni fiksusti laatikot järjestyksessä. Penkkejä ei selvästikään ihan hoksannut, mutta namit kyllä löytyivät lopulta. Kuormalavalle Käämille laitettiin  namit niin, ettei joutunut menemään lavan päälle.

Viidentenä ja viimeisenä treeninä tehtiin samanlainen namilaatikkokuja, mutta toisinpäin olevilla laatikoilla. Tälle kierrokselle Käämi lähti selvästi nopeampaa vauhtia, mutta eteni taas fiksusti järjestyksessä. Toisena osuutena oli sitten laatikot, joissa yhdessä oli haju. Käämi jätti kaksi ensimmäistä laatikkoa haistelematta, mutta eteni riviä pitkin ja merkkasi varmasti maahanmenoilmaisulla samantien löydön kohdalle osuttuaan! Kolmantena osuutena oli taasen "huoneistoetsintä", josta myös haju löytyi varmasti. Saatiin kouluttajan kehotus hajutestiin, mutta taidetaan ottaa muutamat möllit ensin ennen ns. virallista hajutestiä. Häiriö on kuitenkin vielä sen verran vaikea ja laji uusi, vaikka ilmaisut ovatkin olleet varmoja.

Hieno treenikelpo! Täältä me taas tullaan pikkuhiljaa ♥

Hieman pala nousi kurkkuun, kun reilu kolme kuukautta sitten treenattiin vielä agilityä kyseisellä hallilla. Ehdin jo etukäteen vähän stressata siitä, kuinka paljon Käämi kuumuu tauon jälkeen tutusta hallista ja tekemisestä. Loppuen lopuksi halli, tutut ihmiset, tutut koirat ja pääseminen ylipäätään ihmisten ilmoille eivät kiihdyttäneet Käämiä ihan korvattomaan tilaan (mentiin paikalle siis hyppytekniikkatreenien jälkeen). Hieman se alussa haukkui ja toisen treenin aikana haahuili, mutta 4/5 treenistä se oli ihan hallittavissa ja meni löysällä hihnalla suorituspaikasta toiseen.

Ylöspäi me navigoidaa

Maanantaina oli kontrollikäynti ja toivottavasti alkaa olla viimeiset kontrollit kyseessä, sillä seuraava kontrolli varattiin kahden kuukauden päähän.

Käämin leikattu jalka on edelleen hieman jäykkä, mutta kuitenkin parempaan päin menossa. Jalassa ollut turvotus on levittäytynyt isommalle alalle ja ajoittain jalka tuntuu täysin normaalilta. Käämin jalassa on naulat, joista toinen on etuosassa niin, että todennäköisesti leikataan myöhemmin pois. Se tuntuu hieman törröttävältä, joten kolahduksen sattuessa voi olla aika kipeä.

Käämin oikea jalka kokeiltiin myös ja siinä ei tällä hetkellä ole toimenpiteitä vaativaa vaivaa. Toki sitä on kohdeltu aika silkkihansikkain kokeiltaessa, mutta vasen patella lähti pois paikoiltaan ennen leikkausta välittömästi. Toivotaan, että oikea jalka pelittää ihmisen ylireagoinnista huolimatta vielä pitkään.

Käämi sai jo pienen myönnytyksen irtipidon suhteen ja voidaan nyt lenkin loppupuolella laskea hetkeksi irti. En tosin ole avarassa maailmassa uskaltanut vielä pitää irti enkä varmaan uskallakaan ennen kevättä, mutta takapihalle se on saanut toisessa osoitteessa mennä irti. On ollut aika rauhallista kelpietä pitkästä juoksutauosta huolimatta ja on käyttänyt kaikkia jalkojaan, joten ihan minimaalisia hetkiä saa olla takapihalla irti.

Tiistaina ajettiin vesiterapiakäynnille. Vesiterapiakäynti kesti 10-15 minuuttia ja yhden ainoan kerran Käämi olisi mielellään yrittänyt uida. Käämi yritti juoda terapia-altaan tyhjäksi ja yritti tarjota myös pelkän kuonon laittamista veteen, mutta onneksi uskoo kuitenkin kieltoja. Hölmö pieni hippo.

Askellus on takaa vielä hieman töpöttävää, mutta mielestäni ravissa Käämin takaliikkeet ovat enemmän auki. Samoin Käämi on vielä kohtuullisen vinossa oikealle, mutta en nyt mene vannomaan, että olisi ollut aina täysin suora muutenkaan.

Noseworkiin ollaan saatu uusia treenielementtejä toisen koiran muodossa. Käämi on päässyt etsimään hajua perheenjäsenen toisen koiran jälkeen ja on ollut vähän fifty-sixty, että onko haahuillut hajujen perässä vai keskittynyt töihin. Hajut on kuitenkin löytyneet ja kananmunakennoilla treenatessa Käämi keksi toisella toistolla, että kennonhan voi palauttaa eteen. Työmaata tiedossa laatikoiden kanssa.

Omaa juttuu pääsin rakentaa

Ei pöllömpi kuvauskohde!

Kotona tehtyjä fysioterapiaharjoitteita on tehty nyt viisi päivää.

Viidessä päivässä ollaan edetty pienin askelin. Käämin jalassa ollut turvotus katosi maanantain fysioterapiakäynnin jälkeen ihan kuin tuhka tuuleen! Tiedä sitten oliko fysioterapialla vai ajalla jotakin tekemistä, mutta ei pohdita liikaa.

Toinen selvä asia on, että Käämi on alkanut varaamaan enemmän painoa vasemmalle puolelle. Jalka on näennäisesti ollut koko kahden kuukauden ajan maassa, mutta vasta nyt painonsiirtotreenien ansiosta jalalle oikeasti laitetaan enemmän painoa seistessä. Jipii!

Kirjoittelen näistä kotiharjoitteista vielä myöhemmin lisää. Yritän saada jotain kuvamateriaalia.

Paikallaan on! Nähtiin tällä viikolla aurinko pitkästä aikaa.

Tänään kävin perheen toisen koiran noseworkin epävirallisessa hajukokeessa. Sisäetsintää en valitettavasti mahtunut seuraamaan, mutta ulkona oli ajoneuvoetsintä. Mielenkiintoista kyllä seurata koirien erilaisia tapoja etsiä. Hajukokeesta innostuneena tuli katsottua omaa pihapiiriä uusin silmin ja tehtiinkin juuri äsken toinen ulkotreeni pyöräkatoksessa.

Alue ei ollut mikään helpoin, mutta onneksi jälki- ja esineruutupohjista on jotain hyötyä. Käämi kävi todella tarkasti minun talsiman alueen läpi. Käveli ensimmäisellä kerralla alueen reunasta reunaan ja palasi sen jälkeen lähetyskulmaan. Tästä oikaisi suoraan hajun luo, vähän aikaan pyöri kohdalla kunnes ilmaisi.

Nenä kävi koko ajan todella hyvin! En auttanut Käämiä yhtään, sillä haluan sille mahdollisimman omatoimisen etsinnän vähän jäljen tapaan. Mielestäni tämä on sopiva Käämille, sillä itsenäisellä työskentelyllä se ei ilmaise ns. mieliksi. Toki kestää minun apujakin tarvittaessa, mutta saattaa vielä ilmaista vähän sinne päin. Varmuutta ja lisää treeniä vaan.

Me halutaan hajutestiin!

Ylöspäin yks kerrallaan aina askelman

Naama virneessä ja vähän tärähtäneenä, that's Käämi!

Tänään oli ensimmäinen fysioterapiakäynti, vihdoin ja viimein!

Mua jännitti ihan kiitettävästi, mutta onneksi turhaan. Käämin jalka on todella hyvällä mallilla ja jalan keventäminen johtuu osittain vähän kelpien korvien välistäkin. Opetellaan näin ollen käyttämään jalkaa uudelleen. Käämin ontuminen ei pahene kaartaessa ja jalka on vielä kohtuullisen jäykkä suoristuksessa. Käämin lihaksisto myös mitattiin, eroa oli 3 cm terveeseen jalkaan.

Fysioterapeutti oli sitä mieltä, että viisi käyntiä olisi ihan riittävä määrä kotona tehtyjen harjoitteiden lisäksi. Tavoite on edelleen saada jalka huolettomaan metsälenkkeilyyn ja jälkiharrastukseen, agility on plussaa. Olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut tekemään päätöstä agilitystä luopumiseen Käämin kanssa, vaikka se olikin lupaava sekä pikkumaksi. En kuitenkaan haluaisi rikkoa mitään lisää.

Käämiä kuntoutetaan kotiharjoitteiden lisäksi myös vesiterapia-altaassa ja sinne päästiin tänään! Hieman jännitti, kuinka Käämi suhtautuu kohtuullisen ahtaaseen tilaan ja veteen, vaikka tykkääkin kahlailla vedessä. Ihan turhaan jännitin, Käämistä koko juttu oli sairaan siistiä, kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. Vesiterapiaan suunnataan ensi viikolla seuraavan kerran.

Lopuksi käytiin vielä muutama kotiharjoite läpi, mutta näistä voisin tehdä oman kirjoituksensa, kunhan olen saanut muutaman tykötarpeen hommattua. Käämi on ollut tänään käynnin jälkeen aikasta väsy, joten aloitetaan harjoitteet huomenissa.

Voit seistä selkä suorana, mihin ikinä tää viekään

Throwback kuvausmasennuksesta johtuen

Lyhyistä treenintapaisista ei oikein omia tekstejä kirjoitella, mutta jos ne yhdistää, niin tuloksena saattaa olla jokin sairaslomatreenipostauksen tapainen. Täältä siis pesee kootut saikkutreenit!

Olin yksi onnekkaista, joka sai Verkkokauppa.comin tarjouksesta Treat and Train -namiautomaatin itselleen. Laitteen täyttä potentiaalia ei olla vielä päästy hyödyntämään, mutta ollaan kuitenkin tehty sen avulla pieniä treenejä. Käämistä tämä aparaatti on täysi hitti!

Namiautomaatin kanssa tehdyt treenit ovat olleet kosketuskeppitreenejä liikkuvalla kohteella ja liikkumattomalla kohteella. Liikkuva kohde on Käämille selkeästi haastavampi asia, sillä se on tainnut nähdä liikkuvan kosketuskepin viimeeksi ihan pentuaikoina. En ole täysin varma vielä, mitä kosketuskepin kanssa tullaan tulevaisuudessa treenaamaan, mutta onpahan kelpie ainakin saanut keksiä itse, mitä siltä haluan. Sekään kun ei ihan Käämin vahvimpia puolia ole.

Kosketuskepin lisäksi ollaan treenailtu myös perusasentoa, eteentuloa ja paikallaoloa. Yllättävän vähän kelpie on jäänyt näissä treeneissä namiautomaattiin kiinni, mutta esimerkiksi noseworkissa namiautomaattia ei voi käyttää.

Olemme Käämin kanssa tehneet myös muutaman todella lyhyen seuruupätkän parin viime viikon aikana. Rappukäytävässä keskellä yötä sekä pihalla. Kahden kuukauden tauko aktiivisesta tekemisestä on selvästi tehnyt hyvää, sillä en ole nähnyt koirallani ikinä noin hyvää seuruuta! Seuraamisen mielentilaankin ollaan saatu muutosta ihan sillä, että palkkaaminen on ollut todella hillittyä. Onneksi Käämi palkkautuu jo ihan siitä, että saa esimerkiksi ravistaa mun hanskaa.

Noseworktreenejä ollaan tehty niin purkeilla kun tilassa. Purkeilla Käämi keskittyy vähän paremmin ja on selkeästi enemmän kartalla siitä, mitä ollaan tekemässä. Tilassa taasen ajatukset saattavat olla vähän muualla kun selkeää vihjettä ei kelpien mielestä ole tarjottu. Tarjoaa maahanmenoilmaisua mun edessä, että puoliksi oikein!

Toisaalta tuolla koiralla on ihan uskomattoman hyvä nenä ja se on suorittanut tilatreenejä ihan uskomattomalla vauhdilla. Varmuutta ja enemmän treeniä tarvitaan, joten nuo kujalla olemiset voivat tulla ihan itsevarmuuden puutteesta. Äsken tein Käämin kanssa ensimmäistä kertaa treenit oman asunnon ulkopuolella, ensin rappukäytävässä ja sitten ulkona. Rappukäytävässä Käämi reagoi pieneen häiriöön, mutta kävi pyynnöstä ja ilman suurempia apuja läpi alueen. Joutui hetken tarkentamaan merkkaustaan, mutta merkkasi kuitenkin erittäin hyvin!

Ulkona ollut haju jännitti, kun ei olla aikaisemmin kokeiltu noseworkia siellä. Luotto on kuitenkin Käämin nenään aika kova ja nyt alue käytiin heti alusta asti järjestelmällisesti läpi täysin itsenäisesti ilman, että reagoi häiriöön. Oli ensin hajun väärällä puolella, mutta kiersi itse avoimelle puolelle ja merkkasi tismalleen siihen mihin pitikin. Loistokelpie!