Päivän kesäkadun siedän illalla jos saapuvan sinun sinne tiedän

Kuva © Jenni Hyytiäinen/Tmi LystitTassut

Huh hellettä ja helteen sotkemia suunnitelmia.

Edellisellä kerralla sanoin, että tiedossa on varsinainen aktiivikuukausi. Aktiviteetit tosin vaihtuivat lähinnä parvekkeella makoiluun ja auringonlaskun odottamiseen, joten esineruutupäivä jäi välistä ja nosen möllikisojenkin päivää vaihdettiin (ja vaihdetaan varmaan uudelleen, jolloin ei päästä lainkaan).

Sentään yhteen sovittuun aktiviteettiin päästiin, nimittäin meidän kennelporukalla järjestettiin sunnuntaina noseworkpäivä. Paikalla oli Käämin molemmat siskot, joten saatiin hyvin intensiiviset treenit pienellä porukalla.

Käämi sai ensin härvätä koko harjoitustilan läpi vapaasti. Tavoitteena oli saada Käämi keskittymään itse töihin ympäristön sijaan. Käämi söi aluksi nameja maasta niin, että treenikaverit olivat häiriönä. Malttoi todella hyvin keskittyä tehtävään ja namien loputtua tuli suorinta tietä minun luokseni. Näitä ei tehty kuin ihan muutama, joten siirryttiin itse hajutyöskentelyn pariin.

Ensin tehtiin ihan vain purkkirataa ja vahvistettiin Käämille ideaa hajusta. Hyvin teki purkkiradalla myös silloin, kun treenikaverit asettuivat Käämin tielle ensin suolapatsaina ja sen jälkeen liikkuen. Todella nätisti ilmaisi oikean hajun telineestä. Purkkitreenin lopulla haju kuitenkin siirrettiin seinälle ja sitä Käämi ei ihan enää hoksannutkaan, vaan mm. yritti hampaillaan nostaa metallipurkin telineestä. Nenä kuitenkin aukesi ja haju löytyi seinältä ilman erityisiä apuja.

Seuraavaksi tehtiin muovilaatikoilla. Käämillä on ollut vähän paha tapa laittaa varsinkin pahvisia laatikoita lyttyyn, joten nyt pistettiin ohjaajan nopeus koetukselle ja palkkaamaan piti ehtiä ennen kuin Käämi ehtii siirtää laatikoita. Tässä treenissä huomaa sen, että Käämi käy alueen läpi aika usein niin, että nenä menee maata pitkin ja ei välttämättä haistele laatikoita laisinkaan. Kuitenkin oikean laatikon kohdalla ilmaisu on varma. Pitää jatkossa kiinnittää asiaan huomiota, että saisin sen menemään järjestelmällisesti laatikot läpi, niin ei ainakaan jäisi omasta tulkintavirheestä kiinni. Tämän treenin Käämi teki kiinni.

Viimeisenä meillä oli pieni koe eli toisin sanoen sisäetsintää jäljittelevä tilanne. Tämän Käämi teki mielestäni paljon järjestelmällisemmin kun kyse oli erilaisista esineistä. Haju oli takaseinällä olevan autotallinoven nostimessa, mutta Käämi ensin pyöri lähellä olleessa rottinkikorissa. Haju kuitenkin löytyi ja niin varmasti, että oli helppo sanoa löytö. Käämi sai palkintonorsun suorituksesta.

Sunnuntai oli kyllä varsinainen hellepäivä sekin ja häiriötreenin tuoma lisämauste varmasti väsytti Käämiä todella kovin, mutta sitkeästi se jaksaa työskennellä. Pakko on myös uskoa, että Käämin treeniflow kantaa treenistä toiseen! Sen mielentila on tehnyt niin ison harppauksen eteenpäin, että minun on helppo keskittyä yhdessä tekemiseen. Kaikki turha sähellys ei ihan täysin ole pois, mutta kuitenkin promille entisestä. Käämi ei ollut hirveästi tehnyt mitään koko viikkona, mutta niin se vaan yllätti.

Uskomaton tyyppi. Täyttä kultaa.

Liikun tuhat kilometriä tunnissa itään

Heinäkuu on varsin touhukas kuukausi, sillä ollaan Käämin kanssa menossa vähän joka paikkaan.

J Ä L K I 
Lauantaina käytiin jäljestämässä Ellan ja Elvin kanssa. Käämille noin 40 min vanhentunut, viiden kulman jälki. Kelpien pasmat tosin sotkettiin heti alussa vahvalla häiriöhajulla toiselta jäljeltä, joten se vei Käämiä hieman omalta jäljeltä sivuun.

Tästä huolimatta löydettiin kakkospurkki, luultavasti vähän tuurilla. Seilaa normaalistikin jäljen päällä, niin nyt seilasi häiriöhajun takia vielä enemmän. Vauhti oli varsin luja, joten tarkkuutta en voisi sanoa alussa olleen. Ennen kolmatta purkkia Käämi eksyi jäljeltä täysin ja annoin mennä väärään suuntaan. Hieman kaksipiippuinen homma, mutta onneksi Käämistä näkee varsin selkeästi, milloin se ei ole jäljellä ja se onneksi myös kestää palaamisen taaksepäin sekä on motivoitunut nostamaan jäljen uudelleen.

Palattiin taaksepäin ja purkki oli onneksi heti, kun nosti jäljen uudelleen. Tämän harhan jälkeen vauhti tipahti ja tarkkuutta tuli enemmän, joten tältä kantilta harhaanmeno oli ehkä ihan vain hyvä. Loppuun Käämi menikin sitten tosi nätisti, tarkkoja kulmia se ei kyllä tee, mutta kuitenkin seuraa jälkeä oikeaan suuntaan. Kuudesta purkista viisi löytyi ja rallateltiin metsän läpi hyvä ettei alkupisteelle saakka eli aivan ensimmäinen purkki oli jäänyt väliin.

Toivottavasti opetti kelpielle jotakin! Itselle ainakin.

K I S A P A I K K A T R E E N I T
Sunnuntaina ajeltiin rallytokoturistiksi ja hyödynnettiin turisteilu muun muassa noseworktreeninä. Käämi teki alokasluokan jälkeen kaksi hajua, joista ensimmäinen työkoneen kauhassa ollut haju meni hieman haahuiluksi. Toinen haju oli puupinossa ja tässä Käämi teki tosi hienosti. Sieltähän se sokkohaju löytyi ja superbileet!

Tämän jälkeen ajeltiin Veeran poikien kanssa Valkmusan kansallispuistoon, joka on ollut yksi reissukohde tälle kesälle. Täytyy ehdottomasti käydä toisenkin kerran ja kenties loppukeväästä, jos tupasvillat olisivat vielä loistossaan. Kyllä niitä tälläkin reissulla oli, mutta ei ihan niin runsain määrin. Käämi oli aika onnellinen tavatessaan Donia ja Riskiä pitkän tauon jälkeen ♥ Jalatkin kestivät vauhdissa mukana, vaikka Käämi esimerkiksi pulahtikin suohon kokonaan.

Palattiin kisapaikalle ja Käämi sai hengata mestariluokan tutustumisen ajan kaiken keskipisteenä. En edes muista, milloin Käämi olisi viimeeksi käynyt joissakin kisoissa turistina, mutta todennäköisesti edellinen oli Agilityn SM-kilpailut viime kesänä. Kaikki olivat rataantutustumisessa, joten saatiin yhteinen kupla narttuhajukoomasta huolimatta ja alkaa muuten tuntua ihan mukavalta koiralta. Ei puhettakaan mistään sinkoilusta, haukkumisesta tai täydestä korvattomuudesta. Narttuhaju toki vei hieman keskittymistä, mutta saatiin todella nättiä treenipätkääkin tehtyä.

Tämän jälkeen Käämi sai tehdä vielä kolmannen nosehajun ja se oli varsin pätevä suoritus. Nopea ja malttoi tarkentaa hyvin, joten hyvillä mielin oltiin suuntaamassa maanantain nosemölleihin.

N O S E W O R K M Ö L L I T
Maanantaina suunnattiinkin sitten hevostallille neljän osion möllikokeeseen. Citykelpie ei ole koskaan tyyliin edes nähnyt hevosta, joten ympäristön haastavuus jännitti todella paljon etukäteen.

Voi olla, että viikonlopun aktiviteeteilla oli vaikutus Käämin mielentilaan, mutta ai että. Sen mielentila oli niin täydellinen, että harvoin on näin ihana kelpie remmin toisessa päässä. Käämi oli ensimmäinen etsijä. joten saatiin rauhassa mennä aloituspaikkaan. Ei puhettakaan, että olisi singonnut mihinkään ihmisten luokse, vaikka paikalla olikin kaksi Käämin maailman ihaninta ihmistä.

Aloitettiin laatikkoetsinnällä, joka oli tallin heinävintillä. Käämin nenään kävi paljon mielenkiintoisempia hajuja kuin itse eukalyptus, joten se käytti koko 2 minuuttisen haistellessaan vähän kaikkea. Ei helppo aloitus ja hivenen liian vauhdikas, joten olisi mielellään tuhonnut kaikki eteen sattuneet laatikot. Selvästikään tehtävä ei ollut Käämille selvä, vaikka olimme tehneetkin lämmittelyhajun juuri ennen. Se myös kuunteli tallista kuulunutta puhetta.

Sisäetsintä oli myöskin heinävintillä ja voi hitsiläinen. Käämi laittoi suoraan nenänsä hajulle, mutta ei ilmaissut niin selkeästi, että olisin tajunnut. Vedin Käämin siitä sitten pois tarkastamaan ahtaan L-muotoisen alueen sivun ja aina se hakeutui kuitenkin sinkkiämpärin luokse. Aika loppui, kun ei ihminen ymmärrä koiraansa, olisi muuten ollut varmasti yksi nopeimmista. Ei onneksi kuitenkaan pahasti turhautunut, vaikka olisi ollut ehdottomasti tärkeää saada palkka asap löydöstä tässä ympäristössä, vaikka ilmaisu jäikin puuttumaan.

Pitkän tauon jälkeen suunnattiin ajoneuvoetsintään ratsastuskentälle. Kentän hajut veivät pientä kelpietä, mutta sain sen kuitenkin haistelemaan myös itse ajoneuvoa. Auto ja peräkärry käytiin ensin läpi ja tarkasti tosi nätisti. Haju oli kottikärryssä ja löysihän se sen, mutta selkeä ilmaisu puuttui. Nyt ehti turhautua ja omistajakaan ei ollut sisäetsinnästä oppinut mitään. Molemmissa pysähtyi nimittäin hajulle, joten olisi pitänyt ymmärtää. Hankalaksi kuitenkin teki, kun en tiennyt haisteleeko vain hevosen hajua vaiko etsittävää hajua. Tosin, eipä Käämi kauheasti niistä hevosista loppupeleissä ollut kiinnostunut.

Ulkoetsinnässä Käämi ei sitten ollutkaan enää ihan niin skarppi pitkän päivän jälkeen. Ei oikein ymmärtänyt alueella olleita esineitä, mutta ei sen niin väliä, sillä haju oli aidassa. Ainut vaan, että Käämi oli valua ratsastuskentän laitaa myöten laitumelle. Jälleen kerran vedin koiran hajulta pois ja nyt turhautui sen verran, että rupesi syömään heinää melkein hajun vieressä. Ei yrittänytkään merkata aidan lautojen liittymäkohtaa ellei heinänsyöntiä sitten lasketa.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli koiran tekemisestä, sillä verrattuna edellisiin mölleihin, tällä kertaa Käämi oikeasti teki töitä! Ilmaisu kärsi vieraassa ja vaikeassa ympäristössä, joten opetti minulle ainakin tämän. Oma toiminta jäi siis harmittamaan ja ärsyttämään aika paljonkin. Positiivista löytyy kuitenkin todella paljon, sillä olin aivan varma ympäristön vievän kelpietä liikaa, mutta Käämi yllätti niin täysin. Mielentilasta täydet 100 pistettä.

Taustalla aurinko joka ei lämmitä

Juhannuksen aikaan käytiin Käämin kanssa katsomassa auringonnousua.

Oli rauhallista, hiljaista ja varsin hieno kelpie. Ehdottomasti pitää uudelleenkin nousta auringonnousun aikoja, vaikka meistä tämä hännällinen oli hieman sitä mieltä, että saat muuten mennä keskenäsi. Hassu kelpo ♥

Tällä viikolla käytiin pitkästä aikaa rallytokon ratatreeneissä. Käämille ei mikään helpoin rasti suoritettavaksi, varsinkin kun radalle laitettiin vielä avoimen luokan houkutus! Me skipattiin tämä, mutta kyllähän sen houkutuksessa törröttäneen huskylelun kelpie ehti sieltä pongata. Onneksi kääntyi kuitenkin kuin kolikon päällä takaisin oikeisiin hommiin.

Ensimmäinen kierros oli villi ja vallaton, mutta bravuurit hoidettiin kotiin tälläkin vedolla. Liikkeestä maahan, 270 astetta vasempaan ja saksalainen, piis of keik! Muuten kyllä hieman sitten neuvoteltiinkin yhdessätekemisestä. Toinen veto oli jo parempi, muttei sekään ihan täydellinen. Sen verran keuli molemmilla radoilla, että itsellä oli vaikeuksia kävellä suoraan.

Lähtö: Lähtökyltille pitäisi saada jokin fiksu ajatus. Nyt ei kuitenkaan lähtenyt ilman lupaa eikä tarkastanut kylttitelinettä, mutta ei myöskään pidä nenäänsä ylhäällä nurmikosta.

Istumisesta juosten: Skipattiin juoksuosuus, koska kiihdytti pientä kelpietä aivan liikaa... Pyrittiin saamaan nätti seuraaminen tälle välille, muutaman kerran lähdettiin lähdöstä uudestaan ensimmäisellä vedolla.

Normaali vauhti

Istu: Käämiii, kuuntelepa hieman! Istu -käskystä meni maahan, joten vaihdoin sivulletulokäskyyn.

Täyskäännös oikeaan: Ei isoja  viilauksia, nenä hieman kävi houkutuksia kohden (ruokaa, lelut).

Houkutus: Skipattiin, tehtiin tämän kohdalla käännös oikeaan. Tässä vaiheessa kyltit veivät kauemmas muista treenaajista ja kelpiekin keskittyi asiaan.

Liikkeestä maahan: Napakka!

270 astetta vasempaan: Kehuja takapään käytöstä. Varsin makea.

Täyskäännös vasempaan: Kehuja jälleen, hyvin toimittu. Tässä vaiheessa vaihdettiin suunta kohti yleisöä.

Koira eteen, takaa sivulle: Eteentulo on aikasta tiivis! Treeniin menee. Sivulletulossa ei mitään vikaa, tarkka.

Koira eteen, askeleet taaksepäin: Hohhoh, joskus osattu. Ei osata enää. Moikkasi kouluttajan molemmilla kerroilla, kun hihna löystyy. Eteentulo prakaa ja pahasti, joten ei mitään toiveita saada ehjää tähän.

270 astetta oikeaan: Korvat vähän hävisivät ensimmäisellä kerralla, koska yleisö oli lähempänä. Toisella kierroksella kuunteli jo ja oli varsin hyvä.

Istu, kierrä koiran ympäri: Hieno, malttoi!

Maali.

Vaikea tilanne ja osaa kyllä kyltit, jos malttaa keskittyä. Vietiin meidän omat kyltit toisesta osoitteesta, joten pyritään tekemään ihan muutamaakin kylttiä nyt mahdollisimman monessa paikassa. Todennäköisesti lähtee edistymään aika kivasti, kunhan säännöllistetään rallyhommia. Kuitenkin aika hieno 6 kuukauden sairasloman jälkeen, sillä oli helposti käsiteltävissä kentän laidalla ja toiselle kierrokselle lopetti nurmikon nuuskimisen, vaikka pongasikin kentän laidalta mahdottoman ihanan narttuhajun.

Vauhdikasta juhannusta!

Rauta kuuma mua polttelee sormiin

Aktiivipäivä!

Ajeltiin aamusella Ellan ja Elvin kanssa Punkaharjulle. Hienoja maisemia, hyvää seuraa ja todella hyvä ilma koirien kanssa reissaamiseen. Ei nähty yhtäkään kyytä, vaikka ehdin jo hieman toisin pelätä. Kiitos reissuseuralle!

Ehdittiin hengähtää kotona ihan hetkisen verran, sillä tälle päivälle oltiin sovittu yhteiset jälkitreenit. Tällä kertaa tallasin Käämille itse 6 kepin suoran jäljen, sillä halusin saada tähän kommenttia meidän jälkikouluttajalta. En laittanut Käämiä ihan tarkalleen suoraan jäljen päälle, joten kelpie joutui työstämään jäljen 90 asteen kulmasta itse. Tästä syystä kaksi keppiä jäi alusta, sillä haki tuulen pyörittämän jäljen ensin hieman liian sivusta.

Jäljellä kuitenkin eteni todella hyvin ja Käämistä oikein näkee, kun se on työstämässä keppiä. Tässä suhteessa helppo tulkita ja nätisti meni maahan jokaisella neljällä kepillä. Pureskeluongelmaan saatiin apua, että namipurkki on jo valmiiksi käsissä ja kepin tullessa annan palkkavihjeen Käämille, mutta kepillä pitää silti olla edelleen makuullaan. Tämän kelpie hoksasi välittömästi ja viimeisellä kepillä kääntyikin takaisin minun suuntaani. Katsotaan, olenko tähän tyytyväinen jatkossa vai en.

Hyvä fiilis jäi, tästä on kiva lähteä työstämään keppejä ajatuksen kanssa.

Taivas on rajana, mut kuussakin on kävelty

Jälkitreenien pariin seuraavaksi.

Kesän ensimmäinen jälkitreeni oli niin rutikuivassa metsässä, että vauhtia piisasi vähän turhankin paljon. Jäljellä oli neljä keppiä täysin kylmiltään sekä loppupurkki. Vanhentua olisi saanut reilusti enemmän, sillä nyt Käämi meni tosiaankin vähän turhan vauhdilla ja innolla, koska hei, jälkimetsä!

Ensimmäisestä kepistä se meni yli ihan surutta, mutta toisen kepin se työstikin erinomaisesti. Nenä kävi ja sieltähän se löytyi! Ilmaisu ei ollut yhtä kiva kuin namipurkeilla, mutta kuitenkin menee maahan. Se vaan, että jos olen hidas, niin kepistä tehdään hyvää vauhtia silppua. Tähän pitää kiinnittää huomiota jatkossa.

Kakkoskepin jälkeen oli kulma ja sen työsti aika hyvin, vaikka meinasin itse sotkea koko homman. Kolmannesta kepistä se meni yli (toim.huom. ei mitään hajua, mihin olin sen jättänyt) ja neljännestäkin olisi paahtanut täysiä yli, mutta tällä kerralla ehdin jarruttaa. Nätti ilmaisu jarrutuksen jälkeen, mutta palkatessa oli niin innoissaan, että meinasi kaataa ohjaajan varvikkoon. Tämän jälkeen loppupurkille napakka ja kaunis ilmaisu.

Jäljen tarkoitus oli vähän herätellä touhuun, mutta suunnittelu sekä toteutus olisivat saaneet olla paremmat. Pääasia kuitenkin se, että suurta kontrastia ei ollut siinä, oliko kyseessä keppi vai purkki. Tästä lähdetään keppijälkiä kohti ja laaditaan se sotasuunnitelmakin asiaan.

Keskiviikkona käytiin ensimmäisissä yhteistreeneissä. Rutikuiva ja tuuleton metsä jälleen kerran. Käämin mielentila oli todella hyvä näissä treeneissä, joten ihan yhtä vauhdikas jälki ei tällä kertaa ollut ensimmäiseen verrattuna, mutta silti ihan tarpeeksi vauhdikas. Kuusi purkkia, jälki alokasluokan mittainen ja vanheni reilusti yli tunnin. Teemana oli, että kulmaa kulman perään ja vieraan tallaama jälki.

Nosti jäljen todella hyvin leikkaavalla lähestymisellä. Ehtii tehdä jäljen päällä paljon vauhdikkaalla etenemisellä ja kiihdytteli kulmiin pikkuisen kovaa. Siitä kuitenkin ihana, että voin laskea liinasta irti ja jatkaa jälkeä ilman lisäkiihdytyksiä. Ilmaisut purkeille oli nätit ja napakat, mutta yhdestä purkista meni ohi, sillä päästäänkin meidän jännitysmomenttiin seuraavaksi.

Alueella on nähty muutama karhu sekä siellä on todella paljon hirviä. Kolmannesta purkista meni suoriltaan yli, sillä oli saanut jostakin riistasta vainun ja nosti nenän pystyyn välillä pomppien takajaloillaan kuin kenguru. Takana tulleet treenikaverit kertoivat, että olivat miettineet muutamia jälkiä sekä jätöksiä, että ovatkohan karhun vai eivät... Ei onneksi kuitenkaan saatu näköhavaintoa, mutta sen verran Käämi ehti riistan jäljille lähteä, että oma jälki meni hukkaan.

Sinnikkäästi kuitenkin työsti jäljen uudestaan, vaikka oli ihan täysin hukassa. Vuosi sitten olisi aivan taatusti lyönyt hanskat tiskiin, että etsipä itse. Loppujälki menikin sitten hyvin ja vastaan tulleet eläimen luutkin jätettiin rauhaan, joten riistavietti ei jäänyt päälle. Riistavietti heräsi vuoden takaisen peurakohtaamisen jälkeen ja nyt naapurustossa asuvat jänikset (ja ketut...) eivät asiaa auta.

Kaikin puolin jäi ihan positiivinen fiilis, vaikka vauhdin takia tarkkuutta menetetäänkin. Tiedänpähän jarrutella jatkossa enemmän, sillä kestää jarrutuksia kuitenkin hyvin. Ainakin muutamasta kulmasta sai todella positiivista palautetta, mutta ihan kaikkea en ehtinyt kuulla, kun koiran kanssa oli täysi työ. Tästä on todella hyvä jatkaa kesän jälkitreenejä.

Paras keep! ♥

Me tarkkaillaan toistemme liikkeitä

Meillä treenataan sävy sävyyn!

Kävimme Käämin kanssa neljän osion noseworkmölleissä toukokuun lopussa. Kunniaa ja mainetta ei saatu, mutta jotakin tärkeämpää. Tiesin neljän osion kokeen olevan Käämille suhteellisen vaikea ja olosuhteetkaan eivät kovin paljon antaneet anteeksi, sillä kuumasta päivästä huolimatta koealueella kävi varsin puuskainen tuuli ja Käämi oli vielä ryhmänsä viimeinen.

Aikarajat olivat kaikissa etsinnöissä todella tiukkoja. Ajoneuvoetsintä oli ensimmäinen ja Käämi lähti hyvin käymään autoa ja peräkärryä läpi. Aikarajan puitteissa hajua ei kuitenkaan löytynyt enkä minäkään ymmärtänyt koiran lyhyttä merkkausta alussa. Haju painoi maahan ja sen täydelliseen paikantamiseenkin meni hetki.

Seuraavaksi siirryttiin sisälle laatikkoetsintään. Huomasin, että sai hajun, mutta ei kuitenkaan merkannut kyseistä laatikkoa sillä tavalla kuin toivoisin. Aika loppui jälleen ja sen jälkeen ilmaisi väärän laatikon, jonka tiesin jo heti alkujaan. Pitää jatkossa kiinnittää asiaan huomiota ja työstää hajun merkitystä vielä enemmän.

Tässä välissä oli pieni tauko ja siirryttiin ulkoetsintään. Jälleen kerran mielestäni sai hajun, mutta ei malttanut paikantaa maassa olevia tikkaita sen verran, että olisin voinut varmasti sanoa löytäneen. Aika loppui jälleen kesken.

Viimeisenä oli sisäetsintä ja olin melko varma, että nyt hanskataan asia. No ei hanskattu, kyllähän se taas hajulla selvästi oli, mutta ei malttanut paikantaa vaan hyppäsi istumaan saunajakkaralle... Ehdin jo naurahtaa, että nyt jos istut hajun päällä, niin olet kyllä varsinainen pelle. Ei ollut haju siinä, vaan vesipadan uuniluukussa.

Tästä opittiin ainakin se, että keskitytään nyt hieman tarkkuustreeneihin. Se tärkein asia kuitenkin oli, että Käämin mielentila oli ihan uskomaton! Se oli ihan kuin eri koira, ei puhettakaan mistään hölmöstä sinkoilusta ihmisten luokse ja siirtymät olivat erittäin rauhallisia. Kuumalla päivällä oli varmasti jonkin verran tekemistä asian kanssa, mutta silti vau! Käämi pystyy olemaan kaahottamatta.

Kisojen jälkeen ollaan treenattu noseworkia säännöllisen epäsäännöllisesti ja kaikkia treenejä en varmaan enää edes muista. Sen verran kuitenkin ollaan tehty, että ollaan etsitty hyvin pieniä hajulähteitä sekä hankalia paikkoja. Ollaan hyödynnetty myös lenkillä vastaantulleita polkuautoja ja venetrailereita. Muutamia vieraan piilottamia hajujakin ollaan tehty.

Tiistaina käytiin treenaamassa juna-asemalla. Laitoin yhden hajun kolmen betonisen kukkalaatikon rakoon ja tästä Käämi sai heti autosta hypätessään vainun. Tarkasti se kuitenkin kävi koko kukkalaatikkorykelmän läpi, joten tarkkuutta ollaan sitten möllien saatu. Todella näppärä ja varma tarkennus hajulle. Hieno!

Toinen olikin sitten vähän haastavammin, sillä laitoin pyörien keskelle pyörätelineeseen hajun. Tällä hajulla Käämi pyöri selvästi enemmän, että tästä jostain haju tulee, mutta ei meinannut millään saada kiinni hajun sijainnista. Laitoin lopuksi aivan pyörätelineen viertä menemään ja sieltähän se vihdoin sitten löytyi.

Aivan mahtava, ottaen huomioon juna-aseman luona olleet häiriöt. Pitää ottaa nyt ihan asiaksi käydä häiriöympäristöissä tekemässä ja suostutella kenties joku ohikulkija piilottamaan meille haju.

Palataan meidän kesän ensimmäisiin ja toisiin jälkitreeneihin seuraavassa postauksessa. Niissä olikin eilen hieman jännittäviä hetkiä!