Käämi jää kotiin ja häkkiin todella fiksusti. Joskus saattaa kuulua pieniä ulinoita, mutta loppuvat yleensä viiden minuutin sisään ja kaikki lähellä oleva irtaimisto on ihan koskematonta, kun tulen koiran luo takaisin. Se ei ole ahdistunut tai läähätä.
Toista on, jos annan Käämin hihnan jollekulle. Välimatkan ei tarvitse olla kovinkaan pitkä, kun koiran olemus muuttuu ahdistuneeksi. Sille ei kelpaa namit, se höyryää täysillä mun perään ja kiljuhaukkuu. Jos olen pois näköpiiristä Käämi kyllä tulee mukana, syö namit eikä kiljuhauku, mutta pysyy kuitenkin jonkin verran ahdistuneena. Käämin hoksatessa, että tulen takaisin, se muuttuu rauhalliseksi ja odottaa aloillaan niin kauan, että pääsen sen luokse. Ja sen olen tehnyt nyt ongelman havaittua hyvinkin vähäeleisesti.
Nyt pitäisi sitten kehitellä joku fiksu systeemi tämän poiskitkemiseksi. Ideat vaan aika vähissä. Meillä on nyt muutenkin vähän sellainen kausi, että en kauheasti reagoi koiran tekemisiin ja esimerkiksi kaikki leikit tulevat mun aloitteesta. Yritän liikuskella tässä kahden huoneen välillä mahdollisimman paljon.
Että semmoista. Tiedän, että olen Käämin maailman keskipiste, sillä asustellaan kahdestaan ja tässä ei pyöri ketään muuta ihmistä. Voi olla, että koko homma on nyt mun loman alettua "räjähtänyt käsiin" tai sitten ei.
Pakko vaan toivoa, että tästä ei isompaa ongelmaa tulisi, varsinkin kun tästä on tie sitten sinne ihan oikeasti eroahdistuneiden joukkoon.
Ideoita, vinkkejä, samankaltaisia kokemuksia?
