Viralliset terveystarkastukset ja täydentävät lausunnot

Käämin kanssa käytiin virallisissa terveystarkastuksissa jo juhannusviikolla. Puuttuvia palapelin palasia oli kuitenkin muutama, joten kirjoittelen näistä vasta nyt.

Käämin viralliset terveystarkastukset sisälsivät polvet, lonkkakuvat, selkäkuvat sekä kyynärkuvat. Ensimmäisenä Käämiltä kopeloitiin polvet ja näistä tämä lääkäri sai oikean patellan luksoitumaan. Kennelliittoon lähti lausunto 0/1 mediaalinen eli sisäänpäin luksoituva patella. Voin sanoa, että järkytyin aika tavalla ja mieleen palasi heti melkein vuosi sitten tapahtunut tapaturma. Polvi ei ole ikinä oireillut tämän jälkeen ja olen nähnyt, miltä pois paikoiltaan menevä patella näyttää. Sulattelin tätä uutista muutaman päivän ja varasin Esa Kestille ajan 7.7., jotta saisin ortopedin mielipiteen polvesta ja agilityharrastuksen jatkamisesta. Agility meni välittömästi hetkelliselle tauolle ja vaihtelin sähköposteja muiden patellaluksaatiokoirien kanssa agilityä harrastavien ihmisten kanssa. Heidän koirilla patellaluksaatio on ollut oireeton, joten uskalsin varovaisesti rakentaa toiveita edes harrastamisesta omaksi iloksi.

Kestille aika oli tänään aamukahdeksalta ja suunnattiin sinne hyvin jännittynein tunnelmin. Käämi nostettiin pöydälle ja molemmat takajalat pääsivät perusteelliseen syyniin. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Kesti totesi, että ei saa patellaa itse luksoitumaan ollenkaan venytysasennossa tai perusasennossa. Luksaatiolausunnon ja tämän lausunnon välillä on vain muutama viikko, joten uskon siihen, että ensimmäinen arvio on ollut virheellinen. Kesti suositteli meitä jatkamaan normaalia elämää kuten tähänkin asti ja jos oireita joskus ilmenee, niin palataan takaisin Kouvolan Evidensiaan.

Kestin lausunto kuului seuraavasti:

"Käämin otj polvessa todettu virallisen lausunnon yhteydessä patella luksaatio. Kliinisiä oireita ei ole havaittu missään vaiheessa. Täällä tänään polvet normaalit. Normaali elämä kivun sallimissa rajoissa. Mikäli oireita ilmaantuu ottakaa yhteyttä."

Käämi ei ole koskaan ontunut tai jättänyt askeleita väliin. Pidetään erityistä huolta lihaskunnosta ja käydään uusimassa lausunto kahden vuoden kuluttua. Vuodenkin päästä voisi, mutta tämä ei tällöin jäisi voimassa olevaksi kuin vuoden verran. Aloitan myös syöttämään nivelvalmisteita, sillä niistä tuskin on haittaa.

Käämin kaularanka oli terve ja selkärangasta ei löytynyt nikamamuutoksia, mutta Käämi sai LTV1 -lausunnon. Näitä LTV -lausuntoja on alkanut ponnahdella kun sieniä sateella kun selkiä kuvataan enemmän. Voisin myös varovaisesti epäillä, että ruotsalaisilla koirilla on tähän myös oma vaikutuksensa, sillä siellä ei kuvata selkiä ollenkaan sivusta. LTV1 -lausunto harmittaa myös, mutta nykytiedon mukaan se ei vaikuttaisi koiran normaaliin elämään. Pidetään Käämin kanssa tarkempi huoli siitä, että jumeja ei pääse syntymään.

Lonkkakuvat arvioitiin eläinklinikalla niin, että huonoimmillaan B. Kennelliiton lausunnon jälkeen voin sanoa, että tuli itku. Käämin lonkat oltiin arvioitu liitossa C/C. Alkoi pitkä odotus, että saisin soitettua Limanille syytä lausuntoon, sillä en tiennyt yhtään, mitä lonkissa (ja polvessa...) oikeasti on. Onnekseni Käämin lonkat ovat C-lonkat parhaasta päästä, sillä maljat ovat ainoastaan matalat ja toinen puoli on hieman löysä. Reisiluun päät istuvat maljoihin todella nätisti ja ovat pyöreät. Lonkissa ei ole nivelrikkomuutoksia ja ne eivät myöskään tule vaikuttamaan meidän harrastusuraan. Lonkkatulos oli myös hieman shokki siltä kantilta, että kartoitin ennen pentueen syntymää huolella mahdolliset terveysriskit ja lähisuvussa kaikki lonkat ovat huonoimmillaan B. Geenilottoa ja meillä hieman epäonninen tulos.

Rumat tilastomerkinnät, mutta niinhän se on, että pelkkä kirjainyhdistelmä ei tee koirasta sairasta. Käämi on pirteä ja elämäniloinen koira, joka ei ole oireillut. Oman mielenrauhan kannalta oli tärkeintä hakea polvesta toinen mielipide ja olen iloinen, että se oli ensimmäisestä lausunnosta poikkeava. Oma maailma romuttui juhannusviikolla hyvin paljon, kun pelkät kirjainyhdistelmät olivat nenäni edessä. Siinä unohtui ne tosiseikat, että Käämi liikkuu tehokkaalla ravilla, nukkuu todella paljon selällään, ei ole ikinä kieltäytynyt menemästä maahan jne. Me jatketaan entiseen malliin ja jos tulevaisuudessa Käämi alkaa oireilla, niin tehdään uusia päätöksiä silloin. Lihaskunto on erityisen tärkeää kuin myös lämmittävät ja palauttavat lenkit treenien jälkeen, ja me aiotaan tämä ottaa erityisellä huolellisuudella. Jalostuskäyttöön tästä ei ole terveytensä puolesta, joten pikkukäämit pysyvät vitsailun tasolla.

Yhdessä kuljetaan punaiseen auringonlaskuun

Ei oo mitään mikä ois näin nättii

Tämä viikko on ollut meidän viikko!

Käämillä on aikaisemmin ollut tapana hieman askarrella mun ollessa töissä. Se ei varsinaisesti ole rikkonut mitään, mutta toisinaan latttialta on saattanut löytyä tyhjä limupullo tai kaukosäädin. Tällä viikolla yllätyksekseni kotona on odottanut uninen kelpie ja lattia on ollut vapaa sinne kuulumattomista esineistä.

Kävimme torstaina äitini kanssa hieman valokuvausretkellä Kärnäkoskella sekä Partakoskella. Käämin pystyi huoletta laskemaan kuvausten ajaksi irti, vaikka yhdellä paikalla olikin ihmisiä laittamassa juhlatelttaa pystyyn. Oli kauniisti kuulolla ja ei singonnut päättömänä kuvaajaa päin tai minnekään muualle. Kotipihalla Käämi teki myös yhdet kepit käden perässä ja viimeisellä välillä siltä löytyi jo vauhtia ja vähän ennakointiakin, hurjaa!

Perjantaina otettiin mielenvirkistykseksi hieman tokoa pihalla ja ai vitsi, täähän tuntuu superkivalta! Käämi teki muutaman seuruupätkän, liikkeestä maahanmenon sekä liikkeestä seisomisen. Seuraaminen olisi oikeastaan käännösten hienosäätöä vaille alokasluokkaan valmis. Liikkeestä maahan menee samantien kun käsky käy, mutta ennakoi perusasentoa. Liikkeestä seisominen oli hurjan vaikea käsittää, mutta sitä ei ollakaan tehty ja tehtiin lähinnä ideaa.

Perjantaina kävin sovittamassa Hööksin pelastusliivejä, kun eräs koiranomistaja oli pistänyt ne myyntiin. Mietin näiden ja Ezydogin liivien välillä aika kauan, mutta tarkoitus on käyttää liivejä lähinnä itsevarmuuden hakemiseen, niin totesin viidenkympin korvilla olevat liivit turhan kalliiksi. Hööksin pelastusliivit osoittautuivat ihan onnistuneeksi hankinnaksi ja tänään käytiin niitä testaamassa venerannassa.

Sain vetää Käämin ensimmäisen kerran kantokahvasta veteen, mutta lopulta se teki jo itse syöksyjä järveen. Hätääntyy hieman ja alkaa roiskia etujaloillaan, kun ui ulappaa kohti, mutta rantaa kohti ui rauhallisesti ja hyvällä tekniikalla. Luultavasti ei kovin monia uintikertoja liivien kanssa tarvita. Olen myös hurjan ylpeä pienestä teinikelpiestä, joka autoista ja veneitä kuntoon laittavista ihmisistä huolimatta pysyi kauniisti kuulolla ja tuli minun luokse, vaikka en voinutkaan koiraa namilla palkata. Se on rauhoittunut ja fiksuuntunut taas hurjan paljon, toivottavasti kestää enemmänkin kuin tämän viikon!

Ilmoitin tämän myös syyskuulle näyttelyyn ja totesin, että Tallinnaan ei lähdetä hakemaan juniorimuotovalion arvoa. Katsotaan ensi vuonna, josko haettaisiin aikuisena serti ja miksei cacibkin. Ensi viikolla ajellaan Kouvolaan.

Onks tää niit aikoja kun tehdään juhannustaikoja?

Me suunnattiin juhannuksen viettoon Pohjois-Karjalaan torstai-iltana. Perjantaina suunnattiin mökille saareen, mutta kerettiin käydä ensin tapaamassa Paavoa. Hieman jännitin, miten Käämi suhtautuu, vaikka kaksikko talvella tapasikin. Turhaa jännitin, pojat oli tosi fiksusti molemmat ja taisi olla aika hauskaakin!

Tunnin touhuamisen jälkeen suunnattiin keula kohti Saimaan rantaa. Käämi pääsi heti saavuttua jälleen kerran uimakouluun, ja pieni kelpie alkaa vihdoin hoksaamaan kunnolla uimisen ilot. Hieman se etujaloillaan räpiköi, mutta rauhottui uimaan nätistikin. Hankitaan ne kauan pohditut pelastusliivit, niin saadaan tekniikka kuntoon. Uiminen olisi meille todella tärkeää tällä hetkellä, valotan lähiaikoina enemmän miksi.

Juhannuksen säät helli meitä oikein kunnolla, joten otettiin pitkä viikonloppu lomailun kannalta ja palattiin tänään hyvissä ajoin takaisin kotiin. Liikenne puuroutui onneksi vasta suht lähellä nelikaistaista, joten päästiin aika hyvää tahtia ajelemaan. Käämi on kotona lähinnä vaan nukkunut, taitaa olla lomailu rankkaa.

Roimaa räjähtävää voimaa

Treenikentille on nyt tehty paluu ja täytyy sanoa, että yli kuukauden aikana on keräytynyt paljon patoutunutta agilityintoa. Käämi tuli, meni ja huusi mennessään muutaman ensimmäisen lähtöluvan saatuaan. Onneksi ei aloitettu niistä möllikisoista...

Ensimmäiset yritykset menivät niin sanotusti putkeen. Ohjaajan varpaiden asennolla, kropan asennolla tai millään muullakaan ollut paljoa merkitystä, kun Käämi kipaisi lähtöasemista putkeen. Kolmannen lähtöyrityksen jälkeen kelpie joutui tauolle miettimään, että kuka määrää suunnan ja mieluiten myös vauhdin.

Tauon jälkeen päästiin jo etenemäänkin. Oltiin edellisissä treeneissä tehty hyvin samankaltaista hyppykuviota, joten loistojuttu päästä muistuttelemaan tätä. Kerran tuli ohi, kävin korjaamassa ja sitten ei ongelmaa. Ansaesteenä ollut putki sen sijaan veti ja tätä kun yritin korjata, niin Käämi totesi tietävänsä paremmin, eikä meinannut millään suostua hyppäämään kyseistä hyppyä... Palattiin pari kertaa ottamaan vauhtia ensimmäiseltä putkelta ja kyllä se lopulta sieltä pois kääntyi. Kelpie pääsi juomatauolle ja mietintätauolle taasen tähän väliin.

Kun tämä ensimmäinen puoli onnistui jotenkuten, palattiin toiselle putkelle ja lähdettiin sieltä tulemaan takaisin samaa hyppykuviota. Ehdottomasti kelpielle helpompi puoli ja kääntyi todella nätisti viimeiselle hypylle. Tätä ei tarvinnut uusia kertaakaan, joten otettiin toinen onnistunut toisto vielä rataa. Ennen taukoa muistuteltiin muutaman kerran puomia ja kaksi kertaa sain houkutella kiipeämään. Toisella kerralla Käämi tuli suoralle asti ja muisti, että hei tämä oli tämä ja sen jälkeen ei ollutkaan mitään ongelmaa. Pysähtyi todella nätisti kontaktille, vaikka oma liikkeeni jatkui. Tästä on hyvä jatkaa niitä fokustreenejä.

Tauon jälkeen tehtiin kerran kokonaan molemmilta puolilta. Onnistui ensiyrittämällä, joten tästä oli hyvä suunnata jäähdyttelylenkille.

Rimat 20 cm ja alan kyllä pikkuhiljaa nostamaan niitä korkeammaksi, kun on tuon puomin jälkeen hieman tunne, että Käämi saattaa alittaa rimoja. Pikkuhiljaa niin, että koira ei itse edes huomaa. Huomenna olisi möllikisat, mutta tämän näytöksen jälkeen on taas hieman epävarma olo. Tuumitaan ja katsotaan, riittääkö uskallus. Koira kyllä osaa, jos keskittyy tekemään.

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia

Treenipohdintaa!

Jatketaan varovaista etenemistä vuoden iästä huolimatta. Terveystarkastusten ajankohdan suhteen ollaan piakkoin paljon viisaampia, mutta niistäkin huolimatta ei pidetä mitään kiirettä esimerkiksi a-esteen tai keppien suhteen. Terveystarkastukset jännittävät ihan älyttömästi.

Käämin kanssa ollaan pääasiassa tehty 4-5 esteen sarjoja, jotka ovat koostuneet lähinnä putkista sekä siivekkeistä, joiden rimat ovat olleet pääasiassa portaattoman säädön ansiosta noin 5-10 cm maasta. Muutamia kertoja ollaan tehty maksimissaan 25 cm rimoilla, mutta todella vähän. Luulen, että esteiden lisääminen ei tuota meille ongelmaa, joten keskitytään tulevina kuukausina vahvistamaan ohjauskuvioihin tuloa edelleen matalilla rimoilla.

Pidetään kiinni edelleen toistojen välissä olevasta tauosta. Treenien kestot ovat edelleen lyhyitä pikakäyntejä ja viikossa voi olla kaksikin treenikertaa. Tästä huomio, että Käämin kanssa ei ole tehty 20 minuuttia pitempiä treenejä eikä mielestäni agilityssä mitään 60 treenejä edes tarvita. En ehkä ole teroittanut meidän treenien kestoja tarpeeksi blogin puolella, mutta ei todellakaan olla hinkattu Käämin kanssa sata lasissa. Ollaan tehty varovaisesti, kun tarkoitus on pysyä tämän lajin parissa.

Täällä päin pyörii drive-in hyppytekniikkatreenit, joten otetaan tavoitteeksi käydä niissä vähintään muutaman kerran. Hyppytekniikka on Käämillä pääosin hyvä, mutta pidän tarkkailun alla rimojen noustessa. Tavoitteena on pitää hyppytekniikka puhtaana ja rimat kannattimillaan. Käännökset pitää muistaa ottaa huomioon, ei tavoitella siivekkeiden nuoleskelua oman turvallisuutensa puolesta. Vauhtia ei tarvita yhtään lisää.

Kontaktiesteiden kanssa otetaan sen verran takapakkia, että aletaan vahvistamaan puomilla fokusta enemmän eteen. Viime treenikerralla täysikokoinen puomi ei tuottanut suurempia ongelmia, joten toivotaan asian olevan vielä näin. A-esteen kanssa ei ole mikään kiire, joten tehdään edelleen boksin kanssa. Keinua ei unohdeta, mutta pidetään toistaiseksi poissa sotkemasta puomia.

Pussi, rengas, muuri sekä pöytä eivät ole Käämille kauhean tuttuja. Aloitetaan näidenkin kanssa helpolta tasolta. Renkaan ja muurin korkuuden kanssa ei pidetä kiirettä.

Keppejä päästäisiin vihdoin tekemään ohjurien kanssa. Olen kesäkuun lopussa hieman viisaampi, joten tämä siirtyy heinäkuun puolelle tai mahdollisesti vasta elokuun alkuun. Ei taaskaan pidetä kiirettä tämän kanssa. Täyttä 12 kepin sarjaa ei todellakaan tulla tekemään vielä.

Lähtökäyttäytyminen sekä häiriötreeni. Toivotaan, että löytyisi joku kuukausikorttilainen, jonka kanssa päästäisiin harjoittelemaan sekä koira- että ihmishäiriössä. Lähtökäyttäytyminen hiotaan rauhalliseksi ja hallituksi. Taukokäyttäytymistä ollaan tehty muiden treenien varjolla, joten tämän uskon olevan muistissa.

Summa summarum:

Ohjauskuvioiden vahvistaminen edelleen matalilla rimoilla

Treenikerrat pidetään lyhyinä sekä kunnolla tauotettuina, mutta niitä voi olla viikossa yhdestä kahteen välipäivillä, työkuvioiden mukaan

Hyppytekniikkatreenit kouluttajan silmän alla, rimojen nosto varovaisesti

Opetellaan kääntymään tarpeeksi tiukasti, mutta ei kuitenkaan nuollen siivekkeitä

Puomille fokustreenit, a-esteelle boksitreeniä ja fokustreenit, keinu toistaiseksi hautumassa

Pussi, rengas, muuri sekä pöytä helppojen treenien kautta varmoiksi

Kepit kesän puolivälin jälkeen mahdollisesti ohjureilla, ei kiirettä ja täyttä 12 sarjaa ei tehdä vielä

Lähtökäyttäytyminen hallituksi ja rauhalliseksi

Häiriötreeni koira- sekä ihmishäiriössä

Taukokäyttäytyminen pidetään ennallaan

Pakko mennä pelkäl sydämellä

Eilen suunnattiin tutun kelpieporukan kanssa treenaamaan vähän tokoa. Tosin minulla ajatuksena lähinnä tehdä jotakin Käämin kanssa niin, että häiriönä on ihmisiä. Torstai polttelee edelleen mielessä, mutta ei ihan niin vahvana enää.

Käämiä järkytettiin suuresti laittamalla se betoniporsaaseen kiinni noin 20 metrin päähän samaan aikaan, kun toinen koira teki. Haukun sävy muuttui huomiohaukuksi hyvinkin nopeasti. Sai kehuja aina, kun oli hiljaa ja alkoi pikkuhiljaa ollakin pitempiä aikoja. Keksi tosin sijaistoimintoja, kun huudolla ei saanut mitään reaktiota.

Siirrettiin lähemmäksi ja kävin tästä palkkaamassa. Ei ollut ihan niin pitkää aikaa kiinni kuin kauempana. Tästä pääsi tekemään sitten seuruupätkiä ja liikkeistä maahanmenoja. Sai hieman potkia välillä edestä pois ja keulii aika paljon, mutta ei nillitetä nyt tämmöisistä. Tokokoiraa siitä nyt muutenkaan ollut sen suuremmin tarkoitus enää leipoa. Seuraaminen tuntuu mulle oikein kivalta, joten ei muuteta. Lätsähtää maahan saman tien, kun käsky käy.

Mutta. Seuraavaksi tuleekin se osuus, miksi ei olla valmiita torstaina yrittämään. Iso joukko jalkapalloa pelaamaan tulleita miehiä sotki kelpien ajatuksia sen verran, että se rallatti ensin oman häiriöporukan luokse, pongasi treenikaverin koiran sidottuna kiinni ja siitä häädöt saatuaan painui kentän vieressä olleeseen lampeen. Ja ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että juoksin kentän toiseen päähän. Hoksatessaan, että olin hävinnyt, niin tuli kyllä huudosta jumalattoman lujaa luokse. Teki sen jälkeen hihnassa vähän aikaa häiriöporukan luona, mutta pongaili hieman kaikkea.

Tämmöiset harmittaa ihan älyttömästi. Häiriötreeniä pitäisi todellakin saada enemmän, mutta haluaisin sitä enemmän agilitykentän laidalla kuin tokotreeneissä, kun en niissä ole itse samalla tavalla mukana. Ihmiset vaikka sietäisikin, niin toisia koiria ei välttämättä. Harmittaa myös se, että tämmöistä ei oikein tällä hetkellä pääse harjoittelemaankaan agilitykentällä.

Pienellä tokoilulla jatkettiin tänään yliopiston nurmikentällä, missä häiriötä oli bussin, autojen ja ohikulkevien ihmisten osalta. Tsiigaili, mutta palasi myös tekemään hommia. Mun liikkeen seuraamista tekee selvästi paremmin häiriön alla, ei katsele mitään muuta. Ehkä otetaan suosiolla agilityn treenioikeus nyt kolmelle kuukaudelle. Käämin ajatellulle kesätauolle ei ollut mitään koirassa olevaa vikaa tai syytä, ja tässä parin viikon aikana tilanne on muuttunut sen verran, että palataan mahdollisesti treenikentille omatoimitreenaamaan.