Matkamies Ähtärissä

Pääsiäisen kunniaksi suunnattiin auton keula kohti Ähtäriä pitkänäperjantaina.

Käämi pääsi mukaan, sillä varasin Hotelli Mesikämmenestä yhden yön. Todella huoleton ja mukava matkakaveri, josta voi olla todella ylpeä! Viereiseen huoneeseen nimittäin sattui pienestäkin rasahduksesta haukkumaan ruvenneet koirat, joille Käämi ei lotkauttanut korviaankaan. Ihana!

Ähtärireissuun kuului tietenkin pandatalossa vierailu. Pyry oli selvästi aktiivisempi ja tallusteli ulkona useampaankin otteeseen, parhaimmillaan viiden metrin päässä! Lumikin kävi pihalla näyttämässä muutamat pandajoogat, mutta suuntasi pian nauttimaan bambuateriaa. Pandatalosta jäi todella positiiviset fiilikset, sillä pleksiä tai verkkoaitaa on hyvin minimaalisesti, joten pandat on mahdollista nähdä ilman näköesteitä. Pääsiäisestä huolimatta meidän vierailun aikana ei ollut hirveää ruuhkaa.

Todella mukava reissu! Eläintarhan asukit olivat näin kevään korvilla todella aktiivisella tuulella, joten ehdottomasti parhain aika vierailla. Ainoastaan hirvet ja lumileopardit lepäilivät paikoillaan, ahmakin heräsi sopivasti meidän aikana.

Sä oot ihmeeni, vaikee uskoo todeksi

Ei oppi ojaan kaada niin väitetään

Olen kevään aikana ilmoittanut itseni useammalle luennolle, joista on jäänyt käteen muun muassa seuraavat ajatukset.

Imitation is learning socially about the actions

Do as I do -luento käsitteli sosiaalista oppimista ja mallioppimisen merkitystä. Mallioppiminen alkaa ärsykkeen kohdentamisesta ja paikallistamisesta, josta syntyy tavoite eli suoritettava tehtävä. Suoritettava tehtävä toteutetaan matkimalla.

Käämin kanssa yritin muutamia helppoja tehtäviä, mutta toki osa näistä tehtävistä oli jo ennestään tuttuja. Päädyin sitten opettamaan mallioppimisella vetolaatikoiden sulkemisen. Totesin, että tämä ei ole ehkä laajemmassa mittakaavassa kuitenkaan meidän juttu.

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen

Seuraava lainaus on hajutyöskentelyseminaarista. Erittäin mielenkiintoinen iltapäivä ensin luennolla muun muassa hajujen kulkeutumisesta ja homekoiran treenaamisesta, jonka jälkeen seurattiin noseworketsintöjä.

Tämän treenin jälkeen Käämin nosetreenejä vaikeutettiin aikas paljon! Vähän turhan helpolla on päässyt ja tästä huomasi hyvin sen, että kyselee minulta aika paljon apuja. Hyvä koulutus tähän saumaan, niin heräsin tähän asiaan tarpeeksi ajoissa. Ollaan nyt treenattu Käämin kanssa niin, että hajut ovat saaneet vanheta ja kaasuuntua laajemmalle alueelle, joista ilmanvaihto on mahdollisesti imenyt hajua ylöspäin (esim. vessa). Edistystä!

Tehkää vähemmän, miettikää enemmän 
Jälki kouluttaa koiraa

Jäljen perusharjoitteita -luento pidettiin tänään ja tässä koulutuksessa painotettiin erittäin paljon suunnittelemisen merkitystä. Monta erinomaista pointtia nousikin esiin, joten nyt kynä sauhuten suunnittelemaan tulevia treenejä. Tämä luento oli osa kahden luennon sarjaa, joten innolla odotan sarjan toista osaa.

Pohdin syksyllä, että tehdään keppi-ilmaisutreenejä sisällä. Eipä olla tehty laisinkaan, vaikka aivan hyvin voisi.

Ja mä oon sun polttoaine

Tänään on päivä, jota voi muistella tulevina vuosina ilolla.

Käämi pääsi juoksemaan tänään jäällä irti ja kyllä, kauhistutti jo pelkkä ajatus. Olin jo ehtinyt ajatella, että kelpie löytyy naapuripitäjästä ensimmäisellä jäälenkillään, mutta vielä mitä. Ainoastaan yksi riemupomppu alussa ja muuten täysin hallittavissa ja käskytettävissä tiputtamaan vauhdin raviin.

Supermies ♥ 

Jalka on edelleen seurannassa ja ainakaan tähän hetkeen mennessä ei lyhyellä juoksulenkillä ollut negatiivisia vaikutuksia. 

Käämin naulat saavat nyt toistaiseksi olla jalassa. Ne eivät ole vaivanneet enää oikeastaan lainkaan, joten ei tehdä vielä mitään hätiköityä. Saadaan jatkaa normaalia elämää, mutta ihan joka päivä en kyllä vielä uskalla irti kelpietä laskea, vaikka lenkit irti saavatkin olla vielä hyvin lyhyitä. Korttelikierros sen sijaan pitenee taas muutamalla korttelilla, joten päästään metsästämään sekä ihmisen että koiran kadonnutta kuntoa. Todennäköisesti Käämi palautuu paljon nopeammin kuin minä.

Siinä on vuori, nyt kiivetään

Tasan kaksi vuotta sitten ♥ Tänä vuonna ei ainakaan keväältä saada supermieskuvaa :(

Mitä meille on kuukauden aikana kuulunut?

Käämi rupesi ontumaan toisella fysioterapiakäynnillään viime kuun alkupuolella. Ennen tuota käyntiä Käämi oli ontunut muutaman kerran lenkillä vauhdin lisäännyttyä ja fysioterapian alkupuolella kaikki oli ok. Vesiterapia-altaassa Käämi ehti olla minuutin ajan ennen ontumisen alkamista. Tuolloin sovittiin, että seuraillaan seuraavaan käyntiin. Ontuminen jatkui kotona, mutta edelleen hyvin satunnaisesti ja yleensä vauhdin kiihdyttyä.

Mentiin uudestaan fysioterapiakäynnille ja homma jatkui, tämän käynnin jälkeen varattiinkin suoraan kontrolliaika ortopedille samalle viikolle. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään vikaa suoraan, patella oli ja on tiukasti oikealla paikallaan, joten syypäänä on mahdollisesti jalassa olevat naulat, jotka ovat nyt reagoineet kylmentyneeseen ilmaan ja viimaan. Asun lähellä järveä, joten kylmä viima käy aivan varmasti jalassa olevaan metalliin.

Ortopedin kanssa sovittiin, että seurataan tämän kuun puoleen väliin, jonka jälkeen arvioidaan naulojen poistotarvetta. Käämi sai toisen kipulääkityksen sekä uuden kokovartalosukan, sillä tilasin sille Hurtta Body Warmer -haalarin. Kipulääkityksen ja haalarin yhteisvaikutus on tehonnut niin, että Käämi on lopettanut ontumisen muutamia satunnaisia hetkiä lukuunottamatta kokonaan!

Fysioterapialupa sekä lupa lenkkeillä aavistuksen pidempiä lenkkejä on, mutta olen toistaiseksi pysytellyt kotifysioterapiaharjoitteissa. Lenkkejä on pidennetty harvakseltaan, muutaman kerran viikossa kierretään aavistuksen pidempi lenkki, mutta kuitenkin hyvin lähellä kotia edelleen. Nyt hurjien pakkasten johdosta ei olla järin ulkoiltu.

Käämi on pikkuhiljaa sitä mieltä, että sairasloma saa riittää ja hän haluaa juosta. Toivottavasti tämä painajainen alkaisi olla kohta voiton puolella, jotta kelpiekin pääsisi vihdoin toteuttamaan omaa kelpieitseään.

Noseworkia ollaan tehty ja viime viikonloppuisen hajutyöseminaarin jälkeen saatiin ihan uusia ajatuksia lajia kohtaan. Laitoin Käämille hajun vessaan, joka sai vanhentua tunnin verran. Itsekin haistoin hajun todella vahvana, kun päästin koiran etsimään hajua. Hyvin huomasi, että jossakin vaiheessa olen tullut apuun, sillä ilmanvaihto veti hajua ylöspäin ja Käämi ei saanut sitä paikannettua helpolla. Se tuli minuutin etsinnän jälkeen mm. kuonokoskettamaan mun naksutinkättä... Luultavasti palkka tuli vähän tuurilla ja "sinne päin" -tehdyllä ilmaisulla. joten enemmän vaan ja vanhemmalla hajulla.

Iske niinkuin hurrikaani

Viikon aikana...

... olemme nauttineet Käämin kanssa auringosta ja torjuneet hieman valokuvausmasennusta.
... olemme käyneet muutaman askeleen verran jäällä ja tiukasti hihnassa, piristi silti kummasti.

... olemme tehneet fysioterapiaharjoitteita.
... olemme treenanneet nosea uusilla magneettipurkeilla, superkelpo!
... olemme treenanneet valokuvamallina olemista, kummasti on kriteerit lipsuneet.

... olen ostanut nosea varten D&C:ltä maailman makeimman grippiliinan.
... olen ostanut koiraharrastusta varten toisen bujon.
... olen ostanut kuuntelupaikan Sporttirakin nettivalmennukseen.

... olen täyttänyt koiraharrastuskalenteria mm. hajuseminaarilla, jännää!

Adrenaliinia sydämeeni

Aika makea treenikassi ;)

Vajaan kolmen kuukauden tauon jälkeen palattiin treenihallille!

Kasvattaja järjesti kasvatinomistajille hyppytekniikka- sekä noseworktreenit. Käämin kanssa osallistuttiin tietysti noseworkiin ja olipahan treenipläjäys sairaslomalaiselle. Päästiin vahvistamaan hajunetsinnän ideaa monenlaisissa treeneissä, joten meillä on varmasti tänään erittäin väsynyt kelpie.

Ensimmäisenä treeninä tehtiin ihan niin, että purkki oli kädessä ja koira kosketti purkkia saaden siitä namin. Tämä treeni oli Käämille tuttu juttu, joten en montaa toistoa ottanut. Lähinnä tutustuttiin käytössä olleeseen hydrolaattiin, sillä ollaan tehty vain kahdella eri hydrolaatilla aikaisemmin. Ei ollut ongelmaa.

Toisena treeninä hajupurkki sijoitettiin seinälle. Käämi ei selvästikään tässä vaiheessa ollut ihan mukana hommassa ja tarjosikin vähän kaikkea muuta. Toki tilanne oli vaikea, sillä pitkästä aikaa Käämi pääsi yhteistreeneihin. Saatiin kuitenkin ihan hyviä onnistumisia, mutta pitäisi saada treenattua lähtöalueelle joku fiksu rutiini. On se ja kumma, että ne lähtöalueet on lajista riippumatta ihan yhtä vaikeita... Näitä pitäisi päästä treenaamaan siis ehdottomasti useammin ja jonkun toisen kanssa.

Kolmantena treeninä oli ihan makupalojen syönti seinältä, jotta koira eteni rauhallisesti seinän viertä. Ei ongelmia, Käämi kyllä löysi makupalat ja meni todella hyvällä vauhdilla. Neljäntenä treeninä siirrettiin makupalat laatikoihin sekä "huoneistoetsintäalueelle", jossa oli penkkejä sekä kuormalava. Käämi lähti laatikoille todella rauhallisella vauhdilla ja eteni fiksusti laatikot järjestyksessä. Penkkejä ei selvästikään ihan hoksannut, mutta namit kyllä löytyivät lopulta. Kuormalavalle Käämille laitettiin  namit niin, ettei joutunut menemään lavan päälle.

Viidentenä ja viimeisenä treeninä tehtiin samanlainen namilaatikkokuja, mutta toisinpäin olevilla laatikoilla. Tälle kierrokselle Käämi lähti selvästi nopeampaa vauhtia, mutta eteni taas fiksusti järjestyksessä. Toisena osuutena oli sitten laatikot, joissa yhdessä oli haju. Käämi jätti kaksi ensimmäistä laatikkoa haistelematta, mutta eteni riviä pitkin ja merkkasi varmasti maahanmenoilmaisulla samantien löydön kohdalle osuttuaan! Kolmantena osuutena oli taasen "huoneistoetsintä", josta myös haju löytyi varmasti. Saatiin kouluttajan kehotus hajutestiin, mutta taidetaan ottaa muutamat möllit ensin ennen ns. virallista hajutestiä. Häiriö on kuitenkin vielä sen verran vaikea ja laji uusi, vaikka ilmaisut ovatkin olleet varmoja.

Hieno treenikelpo! Täältä me taas tullaan pikkuhiljaa ♥

Hieman pala nousi kurkkuun, kun reilu kolme kuukautta sitten treenattiin vielä agilityä kyseisellä hallilla. Ehdin jo etukäteen vähän stressata siitä, kuinka paljon Käämi kuumuu tauon jälkeen tutusta hallista ja tekemisestä. Loppuen lopuksi halli, tutut ihmiset, tutut koirat ja pääseminen ylipäätään ihmisten ilmoille eivät kiihdyttäneet Käämiä ihan korvattomaan tilaan (mentiin paikalle siis hyppytekniikkatreenien jälkeen). Hieman se alussa haukkui ja toisen treenin aikana haahuili, mutta 4/5 treenistä se oli ihan hallittavissa ja meni löysällä hihnalla suorituspaikasta toiseen.