Bensaa suonissa, maantie kutsuu mun nimee

Muistaakohan meitä enää kukaan?

Syyskuu ja lokakuu molemmat hurahtivat ohi melkein huomaamatta. Me palattiin Käämin kanssa lokakuun alussa ryhmätreeneihin, nimittäin noseworkin kilpailuihin valmistavan kurssin parissa. On ollut ihanaa palata säännölliseen treenirytmiin ja vielä, kun Käämi on tämän kuukauden aikana edistynyt ihan hurjasti!

Polven suhteen eletään tällä hetkellä erittäin hyvää tilannetta. Vuosi liukastumisesta tuli täyteen ihan äskettäin. Eletään niin huoletonta elämää, kuin minun hermorakenne antaa myöten. Toisin sanoen, vauhtia löytyy vähintäänkin entiseen malliin ja todennäköisesti enemmän. Kai se joskus jarruttaa normaaliin menoon.

Mitään muuta me ei nyt oikein ollakaan tehty kuin tuota noseworkia. Treeneissä ollaan käyty kaikkia osa-alueita läpi ja Käämin työskentelyssä on kyllä se positiivista, että se skannaa sisä- ja ulkoetsintäalueet todella laajasti. Matalat ja korkeat hajut molemmat löytyvät todella hyvin ja nyt tämän kurssin aikana Käämi on ryhtynyt tarkentamaan hajuja todella hyvin! Ihan helpolla ei ole aina kelpietä päästetty, mutta sen takia ollaankin edetty.

Edellisellä kerralla Käämi ilmaisi myös laakerinlehden korkealta. Se ei ole koskaan tehnyt laakerinlehdellä, mutta ilmeisesti jonkinlainen idea asioista on - tai sitten se on mestari etsimään huonekalutassuja ;)

Mitä järkee on kellotaulun numeroiden antaa päivän kulusta päättää

Käytiin tosiaan ennen naulojen poistoa retkeilemässä Käämin kanssa kahdestaan. Mulla oli ideana, että nyt syksyllä käytäisiin yhdessä retkeilemässä enemmänkin, mutta leikkausaika tulikin hieman lyhellä varoitusajalla ja en voinut olla varma, kuinka iso osa syksystä menee sairaslomalla.

Tikit otettiin eilen pois ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tämän operaation arvioitu sairasloman kesto piti paikkansa. Käämi oli heti leikkauksen jälkeen todella hyvässä kunnossa ja nyt kun kiristävät tikitkin on saatu jalasta pois, niin taidetaan vihdoin olla siinä pisteessä, että painajainen on ohi. Mielestäni Käämin raviaskeleen pituus on nyt pitempi. Hitaassa vauhdissa hieman lonksutteli hassun näköisesti, mutta nyt kun tikit eivät tosiaan enää kiristä, niin hitaankin vauhdin askellus on palautunut normaaliksi. Toki takana on varmasti myös opittua, mutta ihan loistavaa, että tulos on näin hyvä!

Palatakseni Orrainpolulle, tuo oli Käämin ensimmäinen retkeily silloin vuonna 2015. Tuolta reissulta on muutama sellainen kuva, jotka olivat helposti toteutettavissa melkein päivälleen tänä vuonna, joten tässä tulos. On se tainnut hieman kasvaa ;)

Oot väkevämpi kuin luulitkaan

Tiistaina suunnattiin Kouvolaan naulojen poistoon. Tällä kertaa ei tarvinnut reissata yksin, sillä Ella lähti meidän seuraksi, kiitos vielä kerran!

Leikkauksen aika-arvioksi annettiin noin pari tuntia, joka piti aika hyvin paikkaansa. Kaikki oli mennyt hyvin ja Käämi itseasiassa säikytti minut täysin, sillä se oli hakuvaiheessa itse omilla jaloillaan vastassa.  Käämi pakattiin mun viereen takapenkille, joten tällä kertaa ei tarvinnut jännittää, että viimeisessä rampissa kelpie hyppäisi ylös. Saatiin itseasiassa kotipihassa rapsutella Käämiä pyllyn päältä, että saatiin se omilla jaloillaan sisään.

Iltapäivän Käämi oli hyvin väsynyt, mutta mun kehotuksiin se reagoi ja käytiin pihalla pariin otteeseen. Käämillä on ollut hyvin kevyt kipulääkitys, mutta siitä huolimatta se käytti jo tiistaina leikkauksen jälkeen jalkaa todella hyvin - melkein jopa paremmin, kuin ennen leikkausta! Koska leikkaushaava ei ole kipeä, se tarkoittaa myös sitä, että Käämillä on vähän turhan vauhdikasta menoa. Hihnalenkkeillään sopivissa määrin parin viikon ajan, joten saan olla aika jarrut päällä jatkuvasti.

Jalan käyttöaste on leikkauksen jälkeen todella hyvä, parempi kuin olisin koskaan uskonutkaan. Leikkaushaava on todella pieni ja todella siisti eikä se ollut vuotanut mitään. Eniten jännittää, että murtaako Käämi naulojen rei'ät tämän parin viikon aikana, mutta siitä syystä se onkin hieman kääritty pumpuliin. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.

Sain nähtäväkseni Käämistä otettuja röntgenkuvia. Viime vuotisissa kuvissa oli kuvattu polven lisäksi selkä ja lonkat. Molemmat näyttivät todella siisteiltä ja puhtailta. Polvesta otettiin kuvat nyt tällä viikolla ja nekin oli vuoden takaisiin verrattuna siistit. Tuoreista kuvista näki hyvin, kuinka naulat olivat jääneet hieman ulkoneviksi, joten ovat varmasti aiheuttaneet ikäviä tuntemuksia. Kaiken kaikkiaan Käämin jalasta poistettiin kaksi naulaa eli sääriluun harjanteen naulat. Implantin naula on paikallaan, mutta se on implantin suojissa, joten en usko sen aiheuttavan meille harmia.

Tämä meni paremmin kuin olisin koskaan uskaltanut toivoakaan! Toki kahden viikon sairasloman aikana saa olla supertarkka, mutta jos jalka oli jo noin hyvä leikkauspäivästä lähtien, niin voin (melkein) huokaista helpotuksesta!

Käytiin ennen leikkausta retkeilemässä Orrainpolulla, laittelen tuon reissun kuvia piakkoin. Uskomatonta, että kesä on todellakin ohi!

Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi

Vesiputousten määrä on uskomaton!

Me suunnattiin tänä vuonna kesälomareissulle Norjaan!

Käämille tämä oli nyt toinen ulkomaanreissu ja se on kyllä niin helppo matkakaveri ottaa mukaan. Solahtaa uuteen arkeen saumattomasti ja kesti pitkiäkin ajomatkoja todella hyvin. Käämillä saattoi itseasiassa olla kaikista mukavin matkustaa omassa häkissään näin tilan määrää tarkastellessa.

Me oltiin Norjassa melkein kaksi viikkoa. Aloitettiin meidän reissu Senjan saarelta, jossa Sukkertoppenille kiipesi ainoastaan ihmiset. Käämi nautti sen sijaan merituulista ja maisemista. Senja oli kyllä kaunis ja jätti varmasti uudelle reissulle tutkittavaa ja ihmeteltävää! Muutama suunniteltu huiputus jätettiin nimittäin väliin.

Senjasta suunnattiin yhden yön stopille Harstadiin ja Käämi pääsi huiputtamaan meidän kanssa Keipenin! Tällä reissulla mun paimenkoira pääsi pitkästä aikaa lampaan kanssa nokikkain ja niin, minun pieni paimenkoirani pelkäsi lampaita. Keipenillä ei ollut ketään muita kuin me, joten saatiin olla rauhassa - varmaankin lähestyvien sadepilvien takia. Helppo ja nopea reitti koiran kanssa kulkea, meiltä vahva suositus!

Harstadista suunnattiin Andenesiin, jossa tärkein aktiviteetti oli valasretki! Sää oli onneksi hieman parempi meidän reissun aikana, mutta meri keinutti tarpeeksi, että allekirjoittaneelle tuli hivenen huono olo. Onneksi olokin parani juuri ennen ensimmäistä kaskelottihavaintoa! Mahtavan upea eläin ja haluan ehdottomasti talvella uudelleen valassafarille! Oli täysin tuuri, että nähtiin tämä kaskelotti, sillä kapteeni oli joutunut hakemaan aika pitkään.

Haukland Beach, Andenes & Stornappstindenin reitin varrelta

Andenesista suunnattiin Stamsundiin, jossa vietettiin aikaa pidempi hetkinen. Harmittavasti Unstad ja Haukland Beach kohdattiin vaakasuorassa vesisateessa, joten mua jäi harmittamaan näin koirakuvauksellisesta näkökulmasta. Täältäkin jätettiin huiputtamatta muutamia mietittyjä kohteita ja vaihdettiin lennossa Stornappstindeniin. Kelpien kanssa tosin minun ollessa puolikuntoinen kiipesimme suurinpiirtein Lilsnappstindenin korkeudelle, mutta olipahan ainakin toisenlainen aamulenkki. Lampaitakaan ei enää ihan samalla tavalla pelätty...

Stamsundista suuntasimme sitten Reineen, jossa vietimmekin pitemmän ajan. Kävimme yhtenä päivänä Rytenillä, jonne myös Käämi pääsi mukaan. Täällä oli kaikista eniten ihmisiä, mutta hyvin mahduttiin sekaan. Suositellaan kyllä lämpimästi, Kvalvika Beach on todella kaunis Ryteniltä. Paluumatkalla lampaat olivat ottaneet polun haltuun ja tiukan lampaan kanssa käydyn tuijotuskilpailun jälkeen lammas totesi suuren ja hurjan paimenkoiran täysin vaarattomaksi... Eipä tarvitse ainakaan paimennusharrastusta Käämin kanssa kokeilla.

Rytenin jälkeen Käämi jätettiin kalastajamökkiin ja me lähdimme Reinebringenille. Ehdottomasti elämäni pelottavin kokemus. Tämä reittihän on poistettu kaikista oppaista ja sinne ollaan rakentamassa virallista kulkuväylää. Ymmärrän täysin, sillä oli aivan tuuria, oliko valittu polku vaikea vai älyttömän vaikea. Luojan kiitos sääolosuhteet olivat puolellamme ja kyllähän tuota ylöspäin kiipesi, mutta alaspäin tulin sieltä kuin rapu. Kerran jalka lipesi mudalla niin, että olisi voinut käydä huonomminkin, mutta onneksi ei. Maisemat olivat kyllä todella upeat, mutta vaeltamisen sijaan tämä on vuorikiipeilyä... Vuori huiputetaan omalla vastuulla.

Rytenin huiputtaja!

Seuraavana päivänä keskityttiin tutustumaan Å:n ja Reinen maisemiin maan kamaralta, mutta kotiinlähtö alkoi häämöttää ja eipä oikein oltaisi mitään jaksettu edeltävän päivän huiputusten jälkeen. Tuona päivänä Reinebringen oli itseasiassa kokonaan suljettu retkeilijöiltä.

Kaiken kaikkiaan upea reissu ja sydämestä kyllä pieni palanen jäi Norjaan. Täytyy joskus suunnata uudelle kierrokselle niihin kohteisiin, jotka jäivät harmittamaan! Ihanaa olla Suomessa, jossa ei ole omituisia pääsymaksuja keskellä ei mitään tai tuhansia lampaita ympäriinsä jopa valtateillä. Unohtamatta sitä, että meillä on oikeasti metsää ja leveät tiet. Kotiin on aina hyvä palata.

Lomareissun jälkeen laitettiin tuulemaan ja meidän syksystä jää nyt osa kokematta sairasloman takia. Käämi menee ensi tiistaina operoitavaksi, sillä jalasta poistetaan metallinaulat. Tämä tuli vähän äkkiä, mutta on ainoa mahdollinen hetki ennen minun uusia työ- ja opiskelukuvioita sekä ennen pakkasten tuloa. Toivotaan, että sairasloma pysyy tällä kertaa ennakoidun mittaisena, että päästään pian takaisin syksyaktiviteetteihin! Olin suunnitellut vaikka mitä kivaa, mutta ennemmin haluan talveksi nelijalkaisen koiran, kun selvästi metalli reagoi pakkasiin. Mitään akuuttia ei siis ole, ainoastaan aikataulujen puitteissa näin pian.

E10 varrelta

Päivän kesäkadun siedän illalla jos saapuvan sinun sinne tiedän

Kuva © Jenni Hyytiäinen/Tmi LystitTassut

Huh hellettä ja helteen sotkemia suunnitelmia.

Edellisellä kerralla sanoin, että tiedossa on varsinainen aktiivikuukausi. Aktiviteetit tosin vaihtuivat lähinnä parvekkeella makoiluun ja auringonlaskun odottamiseen, joten esineruutupäivä jäi välistä ja nosen möllikisojenkin päivää vaihdettiin (ja vaihdetaan varmaan uudelleen, jolloin ei päästä lainkaan).

Sentään yhteen sovittuun aktiviteettiin päästiin, nimittäin meidän kennelporukalla järjestettiin sunnuntaina noseworkpäivä. Paikalla oli Käämin molemmat siskot, joten saatiin hyvin intensiiviset treenit pienellä porukalla.

Käämi sai ensin härvätä koko harjoitustilan läpi vapaasti. Tavoitteena oli saada Käämi keskittymään itse töihin ympäristön sijaan. Käämi söi aluksi nameja maasta niin, että treenikaverit olivat häiriönä. Malttoi todella hyvin keskittyä tehtävään ja namien loputtua tuli suorinta tietä minun luokseni. Näitä ei tehty kuin ihan muutama, joten siirryttiin itse hajutyöskentelyn pariin.

Ensin tehtiin ihan vain purkkirataa ja vahvistettiin Käämille ideaa hajusta. Hyvin teki purkkiradalla myös silloin, kun treenikaverit asettuivat Käämin tielle ensin suolapatsaina ja sen jälkeen liikkuen. Todella nätisti ilmaisi oikean hajun telineestä. Purkkitreenin lopulla haju kuitenkin siirrettiin seinälle ja sitä Käämi ei ihan enää hoksannutkaan, vaan mm. yritti hampaillaan nostaa metallipurkin telineestä. Nenä kuitenkin aukesi ja haju löytyi seinältä ilman erityisiä apuja.

Seuraavaksi tehtiin muovilaatikoilla. Käämillä on ollut vähän paha tapa laittaa varsinkin pahvisia laatikoita lyttyyn, joten nyt pistettiin ohjaajan nopeus koetukselle ja palkkaamaan piti ehtiä ennen kuin Käämi ehtii siirtää laatikoita. Tässä treenissä huomaa sen, että Käämi käy alueen läpi aika usein niin, että nenä menee maata pitkin ja ei välttämättä haistele laatikoita laisinkaan. Kuitenkin oikean laatikon kohdalla ilmaisu on varma. Pitää jatkossa kiinnittää asiaan huomiota, että saisin sen menemään järjestelmällisesti laatikot läpi, niin ei ainakaan jäisi omasta tulkintavirheestä kiinni. Tämän treenin Käämi teki kiinni.

Viimeisenä meillä oli pieni koe eli toisin sanoen sisäetsintää jäljittelevä tilanne. Tämän Käämi teki mielestäni paljon järjestelmällisemmin kun kyse oli erilaisista esineistä. Haju oli takaseinällä olevan autotallinoven nostimessa, mutta Käämi ensin pyöri lähellä olleessa rottinkikorissa. Haju kuitenkin löytyi ja niin varmasti, että oli helppo sanoa löytö. Käämi sai palkintonorsun suorituksesta.

Sunnuntai oli kyllä varsinainen hellepäivä sekin ja häiriötreenin tuoma lisämauste varmasti väsytti Käämiä todella kovin, mutta sitkeästi se jaksaa työskennellä. Pakko on myös uskoa, että Käämin treeniflow kantaa treenistä toiseen! Sen mielentila on tehnyt niin ison harppauksen eteenpäin, että minun on helppo keskittyä yhdessä tekemiseen. Kaikki turha sähellys ei ihan täysin ole pois, mutta kuitenkin promille entisestä. Käämi ei ollut hirveästi tehnyt mitään koko viikkona, mutta niin se vaan yllätti.

Uskomaton tyyppi. Täyttä kultaa.

Liikun tuhat kilometriä tunnissa itään

Heinäkuu on varsin touhukas kuukausi, sillä ollaan Käämin kanssa menossa vähän joka paikkaan.

J Ä L K I 
Lauantaina käytiin jäljestämässä Ellan ja Elvin kanssa. Käämille noin 40 min vanhentunut, viiden kulman jälki. Kelpien pasmat tosin sotkettiin heti alussa vahvalla häiriöhajulla toiselta jäljeltä, joten se vei Käämiä hieman omalta jäljeltä sivuun.

Tästä huolimatta löydettiin kakkospurkki, luultavasti vähän tuurilla. Seilaa normaalistikin jäljen päällä, niin nyt seilasi häiriöhajun takia vielä enemmän. Vauhti oli varsin luja, joten tarkkuutta en voisi sanoa alussa olleen. Ennen kolmatta purkkia Käämi eksyi jäljeltä täysin ja annoin mennä väärään suuntaan. Hieman kaksipiippuinen homma, mutta onneksi Käämistä näkee varsin selkeästi, milloin se ei ole jäljellä ja se onneksi myös kestää palaamisen taaksepäin sekä on motivoitunut nostamaan jäljen uudelleen.

Palattiin taaksepäin ja purkki oli onneksi heti, kun nosti jäljen uudelleen. Tämän harhan jälkeen vauhti tipahti ja tarkkuutta tuli enemmän, joten tältä kantilta harhaanmeno oli ehkä ihan vain hyvä. Loppuun Käämi menikin sitten tosi nätisti, tarkkoja kulmia se ei kyllä tee, mutta kuitenkin seuraa jälkeä oikeaan suuntaan. Kuudesta purkista viisi löytyi ja rallateltiin metsän läpi hyvä ettei alkupisteelle saakka eli aivan ensimmäinen purkki oli jäänyt väliin.

Toivottavasti opetti kelpielle jotakin! Itselle ainakin.

K I S A P A I K K A T R E E N I T
Sunnuntaina ajeltiin rallytokoturistiksi ja hyödynnettiin turisteilu muun muassa noseworktreeninä. Käämi teki alokasluokan jälkeen kaksi hajua, joista ensimmäinen työkoneen kauhassa ollut haju meni hieman haahuiluksi. Toinen haju oli puupinossa ja tässä Käämi teki tosi hienosti. Sieltähän se sokkohaju löytyi ja superbileet!

Tämän jälkeen ajeltiin Veeran poikien kanssa Valkmusan kansallispuistoon, joka on ollut yksi reissukohde tälle kesälle. Täytyy ehdottomasti käydä toisenkin kerran ja kenties loppukeväästä, jos tupasvillat olisivat vielä loistossaan. Kyllä niitä tälläkin reissulla oli, mutta ei ihan niin runsain määrin. Käämi oli aika onnellinen tavatessaan Donia ja Riskiä pitkän tauon jälkeen ♥ Jalatkin kestivät vauhdissa mukana, vaikka Käämi esimerkiksi pulahtikin suohon kokonaan.

Palattiin kisapaikalle ja Käämi sai hengata mestariluokan tutustumisen ajan kaiken keskipisteenä. En edes muista, milloin Käämi olisi viimeeksi käynyt joissakin kisoissa turistina, mutta todennäköisesti edellinen oli Agilityn SM-kilpailut viime kesänä. Kaikki olivat rataantutustumisessa, joten saatiin yhteinen kupla narttuhajukoomasta huolimatta ja alkaa muuten tuntua ihan mukavalta koiralta. Ei puhettakaan mistään sinkoilusta, haukkumisesta tai täydestä korvattomuudesta. Narttuhaju toki vei hieman keskittymistä, mutta saatiin todella nättiä treenipätkääkin tehtyä.

Tämän jälkeen Käämi sai tehdä vielä kolmannen nosehajun ja se oli varsin pätevä suoritus. Nopea ja malttoi tarkentaa hyvin, joten hyvillä mielin oltiin suuntaamassa maanantain nosemölleihin.

N O S E W O R K M Ö L L I T
Maanantaina suunnattiinkin sitten hevostallille neljän osion möllikokeeseen. Citykelpie ei ole koskaan tyyliin edes nähnyt hevosta, joten ympäristön haastavuus jännitti todella paljon etukäteen.

Voi olla, että viikonlopun aktiviteeteilla oli vaikutus Käämin mielentilaan, mutta ai että. Sen mielentila oli niin täydellinen, että harvoin on näin ihana kelpie remmin toisessa päässä. Käämi oli ensimmäinen etsijä. joten saatiin rauhassa mennä aloituspaikkaan. Ei puhettakaan, että olisi singonnut mihinkään ihmisten luokse, vaikka paikalla olikin kaksi Käämin maailman ihaninta ihmistä.

Aloitettiin laatikkoetsinnällä, joka oli tallin heinävintillä. Käämin nenään kävi paljon mielenkiintoisempia hajuja kuin itse eukalyptus, joten se käytti koko 2 minuuttisen haistellessaan vähän kaikkea. Ei helppo aloitus ja hivenen liian vauhdikas, joten olisi mielellään tuhonnut kaikki eteen sattuneet laatikot. Selvästikään tehtävä ei ollut Käämille selvä, vaikka olimme tehneetkin lämmittelyhajun juuri ennen. Se myös kuunteli tallista kuulunutta puhetta.

Sisäetsintä oli myöskin heinävintillä ja voi hitsiläinen. Käämi laittoi suoraan nenänsä hajulle, mutta ei ilmaissut niin selkeästi, että olisin tajunnut. Vedin Käämin siitä sitten pois tarkastamaan ahtaan L-muotoisen alueen sivun ja aina se hakeutui kuitenkin sinkkiämpärin luokse. Aika loppui, kun ei ihminen ymmärrä koiraansa, olisi muuten ollut varmasti yksi nopeimmista. Ei onneksi kuitenkaan pahasti turhautunut, vaikka olisi ollut ehdottomasti tärkeää saada palkka asap löydöstä tässä ympäristössä, vaikka ilmaisu jäikin puuttumaan.

Pitkän tauon jälkeen suunnattiin ajoneuvoetsintään ratsastuskentälle. Kentän hajut veivät pientä kelpietä, mutta sain sen kuitenkin haistelemaan myös itse ajoneuvoa. Auto ja peräkärry käytiin ensin läpi ja tarkasti tosi nätisti. Haju oli kottikärryssä ja löysihän se sen, mutta selkeä ilmaisu puuttui. Nyt ehti turhautua ja omistajakaan ei ollut sisäetsinnästä oppinut mitään. Molemmissa pysähtyi nimittäin hajulle, joten olisi pitänyt ymmärtää. Hankalaksi kuitenkin teki, kun en tiennyt haisteleeko vain hevosen hajua vaiko etsittävää hajua. Tosin, eipä Käämi kauheasti niistä hevosista loppupeleissä ollut kiinnostunut.

Ulkoetsinnässä Käämi ei sitten ollutkaan enää ihan niin skarppi pitkän päivän jälkeen. Ei oikein ymmärtänyt alueella olleita esineitä, mutta ei sen niin väliä, sillä haju oli aidassa. Ainut vaan, että Käämi oli valua ratsastuskentän laitaa myöten laitumelle. Jälleen kerran vedin koiran hajulta pois ja nyt turhautui sen verran, että rupesi syömään heinää melkein hajun vieressä. Ei yrittänytkään merkata aidan lautojen liittymäkohtaa ellei heinänsyöntiä sitten lasketa.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli koiran tekemisestä, sillä verrattuna edellisiin mölleihin, tällä kertaa Käämi oikeasti teki töitä! Ilmaisu kärsi vieraassa ja vaikeassa ympäristössä, joten opetti minulle ainakin tämän. Oma toiminta jäi siis harmittamaan ja ärsyttämään aika paljonkin. Positiivista löytyy kuitenkin todella paljon, sillä olin aivan varma ympäristön vievän kelpietä liikaa, mutta Käämi yllätti niin täysin. Mielentilasta täydet 100 pistettä.

Taustalla aurinko joka ei lämmitä

Juhannuksen aikaan käytiin Käämin kanssa katsomassa auringonnousua.

Oli rauhallista, hiljaista ja varsin hieno kelpie. Ehdottomasti pitää uudelleenkin nousta auringonnousun aikoja, vaikka meistä tämä hännällinen oli hieman sitä mieltä, että saat muuten mennä keskenäsi. Hassu kelpo ♥

Tällä viikolla käytiin pitkästä aikaa rallytokon ratatreeneissä. Käämille ei mikään helpoin rasti suoritettavaksi, varsinkin kun radalle laitettiin vielä avoimen luokan houkutus! Me skipattiin tämä, mutta kyllähän sen houkutuksessa törröttäneen huskylelun kelpie ehti sieltä pongata. Onneksi kääntyi kuitenkin kuin kolikon päällä takaisin oikeisiin hommiin.

Ensimmäinen kierros oli villi ja vallaton, mutta bravuurit hoidettiin kotiin tälläkin vedolla. Liikkeestä maahan, 270 astetta vasempaan ja saksalainen, piis of keik! Muuten kyllä hieman sitten neuvoteltiinkin yhdessätekemisestä. Toinen veto oli jo parempi, muttei sekään ihan täydellinen. Sen verran keuli molemmilla radoilla, että itsellä oli vaikeuksia kävellä suoraan.

Lähtö: Lähtökyltille pitäisi saada jokin fiksu ajatus. Nyt ei kuitenkaan lähtenyt ilman lupaa eikä tarkastanut kylttitelinettä, mutta ei myöskään pidä nenäänsä ylhäällä nurmikosta.

Istumisesta juosten: Skipattiin juoksuosuus, koska kiihdytti pientä kelpietä aivan liikaa... Pyrittiin saamaan nätti seuraaminen tälle välille, muutaman kerran lähdettiin lähdöstä uudestaan ensimmäisellä vedolla.

Normaali vauhti

Istu: Käämiii, kuuntelepa hieman! Istu -käskystä meni maahan, joten vaihdoin sivulletulokäskyyn.

Täyskäännös oikeaan: Ei isoja  viilauksia, nenä hieman kävi houkutuksia kohden (ruokaa, lelut).

Houkutus: Skipattiin, tehtiin tämän kohdalla käännös oikeaan. Tässä vaiheessa kyltit veivät kauemmas muista treenaajista ja kelpiekin keskittyi asiaan.

Liikkeestä maahan: Napakka!

270 astetta vasempaan: Kehuja takapään käytöstä. Varsin makea.

Täyskäännös vasempaan: Kehuja jälleen, hyvin toimittu. Tässä vaiheessa vaihdettiin suunta kohti yleisöä.

Koira eteen, takaa sivulle: Eteentulo on aikasta tiivis! Treeniin menee. Sivulletulossa ei mitään vikaa, tarkka.

Koira eteen, askeleet taaksepäin: Hohhoh, joskus osattu. Ei osata enää. Moikkasi kouluttajan molemmilla kerroilla, kun hihna löystyy. Eteentulo prakaa ja pahasti, joten ei mitään toiveita saada ehjää tähän.

270 astetta oikeaan: Korvat vähän hävisivät ensimmäisellä kerralla, koska yleisö oli lähempänä. Toisella kierroksella kuunteli jo ja oli varsin hyvä.

Istu, kierrä koiran ympäri: Hieno, malttoi!

Maali.

Vaikea tilanne ja osaa kyllä kyltit, jos malttaa keskittyä. Vietiin meidän omat kyltit toisesta osoitteesta, joten pyritään tekemään ihan muutamaakin kylttiä nyt mahdollisimman monessa paikassa. Todennäköisesti lähtee edistymään aika kivasti, kunhan säännöllistetään rallyhommia. Kuitenkin aika hieno 6 kuukauden sairasloman jälkeen, sillä oli helposti käsiteltävissä kentän laidalla ja toiselle kierrokselle lopetti nurmikon nuuskimisen, vaikka pongasikin kentän laidalta mahdottoman ihanan narttuhajun.