Syksy on täällä ja se tarkoittaa sitä, että loppuvuoden puolelle aletaan pikkuhiljaa kallistua.
Meidän kesä ei ollut aivan kuin olin sen suunnitellut, sillä kesää varjosti oikean takajalan polvi eli leikkaamaton polvi. Polvi alkoi ensin oireilla satunnaisesti, mutta kesään mahtuu myös päiviä, jolloin oireilussa ei ollut mitään logiikkaa.
Tällä hetkellä Käämi saa elää normaalia elämää. Ortopedillä on käyty ja aloitetaan fysioterapia, tavoitteena on, että saadaan muilla keinoin polven tilanne sen verran vakaaksi, että voidaan suhteellisen huoletta olla. Osittain on vielä, lähinnä omistajan päässä, olevia rajoituksia eli vältellään mm. portaita. Irtikään en ole vielä oikein uskaltanut laskea.
Ortopedikäynnillä otettiin myös röntgenkuvia niin selästä kuin polvistakin. Nivelrikkoa ei ole ilmaantunut edes leikattuun jalkaan, mutta mahdollinen pieni spondyloosimuutoksen alku on selässä. Mun mielestä Käämistä vuosien varrella otetut kuvat näyttävät ihan samoilta, että en tiedä onko tuo mahdollinen muutos ollut mukana jo iät kaiket. Pääasia, että selkää ole kuitenkaan oireiltu ja mennään sen osalta nyt tällä tiedolla.
Eli näin meillä. Mennään päivä kerrallaan, otetaan kaikki irti ja nautitaan.
Onneksi kuitenkaan aivan kaikki ei ole mahdotonta. Olen kiitollinen, että saadaan ja voidaan harrastaa nosea. Tuo laji sopii Käämille kuin nenä päähän. Käytiin tänään Ellan ja Elvin kanssa tekemässä ulkotreenejä niin, että käytössä oli meille vieras haju ja kolme sokkopiiloa. Vautsivau!
Ajoneuvo: Ainoa minun piilottama ja ei tarjonnut kyllä oikein mitään haasteita. Todella kivasti rauhoittui tekemään, vaikka oli superinnoissaan.
Kaukalon laita: Tämä olikin haastava, kun tähän oli ehtinyt tulla koripalloa pelaavia ihmisiä. Superhyvin kesti tämän häiriön, vaikka vähän meni juoksemiseksi. Laidassa oli kolme hajua, mutta pitäydyttiin vain yhdessä, että saatiin varma onnistuminen. Makee!
Sähkökeskus: Häiriötä tuli nyt heinistä. Hommiin kuitenkin tuli ja sen jälkeen teki hyvän etsinnän myös yläältä hakien.