maanantai 30. kesäkuuta 2014

Keppipohdintaa

A-esteen kontaktiopetusmetodia olenkin jo sivunnut, joten nyt vuoroon pääsevät sitten kepit! Myös keppien kohdalla on tullut hirveästi uusia metodeja ja itseasiassa en edes muista, miten edellisille agilitykoirille on kepit opetettu.

Tavoitteena olisi itsenäiset kepit, joiden aikana ohjaaja voisi seisoa vaikka päällään ja laulaa Macarenaa. Suorituksen tulisi olla nopea, mutta kuitenkin tarkka, sekä erilaisten keppikulmien onnistuttava myöskin itsenäisesti. Keppien opetusta lykkään niin paljon kuin mahdollista. Tällä hetkellä ajattelen, että opettaisin lähinnä sisäänmenoa ennen keppien määrän lisäämistä, mutta ei hakata kiveen mitään.

Tällä hetkellä seuralla on käytettävissä keppien opetukseen ainoastaan verkot tai ohjurit, joista jälkimmäiset kuulostavat tällä hetkellä parhaimmalta. Helposti ja nopeasti kiinnitettävissä ilman hirveää verkkojen sekamelskaa, kelpaa! 2x2 -metodia olen silloin tällöin koiralehdistä lueskellut, mutta jostakin syystä se ei aivan avaudu minulle. Tosin, tämä metodi olisi helppo siirtää agilityhallilta muualle. Kyllähän se innostus tähän metodiin nousee Kääsnojen kolttoset -blogin kätevien kuvien avulla.

Vinokepit ja kujakepit on toinen pari, joista jälleen jälkimmäinen olisi omaan makuuni. Kujakeppien hinta on Agimetilla 203€ eikä valitettavasti minulla taida ensi vuonna paikkaa tällaisille kepeille olla. Muuten kyllä käyttäisin tätä metodia, ja koirankin voisi ajatella hoksaavan keppien idean hieman paremmin.

Takaperinketjuttaminen on minulle se kaikista ufoin näistä kaikista mahdollisista menetelmistä. Pidän ideasta, että koira itse tarjoaa oikeaa toimintoa, sillä tulen tätä käyttämään koulutuksessani varsin paljon. En osaa tästä metodista itseasiassa edes kirjoitella sen kummempia.

Eli keppien opetusta nyt hieman rajoittaa seuran tarjoamat mahdollisuudet, joten mikäli ei uusia esteitä tässä lähiaikoina saada, vaakakuppi painuu ohjureihin. Kujakepit kyllä voisi ostaa 25km päähän vanhemmilleni, mutta pidetään tämä vielä mietintämyssyssä. Jos niihin olisi mahdollisuus, niin se olisi kyllä ehdoton ykkösvalinta!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Mitä toivon harrastuskoiralta?

Vaatimuksia on helppo asettaa, mutta niiden täydellinen toteutus voi olla haastavampaa. Olen viettänyt taas lukemattomia tunteja selaten jalostustietokantaa, kerännyt taulukkoa luonnetestituloksista, etsinyt netistä mahdollisia kuvia suvussa olevista koirista ja katsonut netistä luonnetesti- ja MH-kuvausvideoita yms. Eräs pentue kiinnostaa hieman mm. pentueen isän suvun puolesta, mutta ajankohta voi olla tai voi olla olematta väärä.

Terveydestä on helppo aloittaa. Koska toiveissa on ensisijaisesti agilityyn harrastuskaveri, tulisi vanhemmilla olla terveet lonkat, kyynärät ja polvet, plussaa selkäkuvauksesta. Sukua taaksepäin selatessa tulisi myös löytyä terveitä koiria. Luuston terveydestä ei siis tingitä. Tämän tällä hetkellä hieman kiinnostusta herättävässä yhdistelmässä on silmissä toisella vanhemmalla valitettavasti säikeitä, mutta huolellisen hakukonesurffailun tuloksena totesin sen vaarattomaksi.

Olisihan se hienoa toivoa, että koira olisi terve kaikkialta, mutta onko tämä nykyisin jo liian kova vaatimus? Harmittomat silmäsairaudet voisin vielä hyväksyä, jos yhdistelmä olisi muuten mieleen, ja suvusta ei löytyisi muita ikäviä yllätyksiä silmien kohdalla.

Luonne on sitten toinen asia, missä tulee hieman jo hankaluuksia toiveissa. Olen tottunut suhteellisen koviin koiriin, ja tämän tulevan rodun yleisin luonnetestaustulos osuu kovuuden osalta sarakkeeseen "hieman pehmeä" tai "pehmeä". Pehmeyttäkin on toki erilaista, joten luonnetestituloksia suoraan tuijottamalla ei voida vetää yhtäsuuruusmerkkejä vaan koira on tavattavana livenä.

Toiveissa olisi mahdollisimman nopeasti erilaisista äkkinäisistä tilanteista palautuva, hyvähermoinen koira, jolla olisi työmotivaatiota, mutta jolta löytyisi kuitenkin myös off-nappula tarpeen vaatiessa. Koiran olisi suotavaa palkkautua niin kehulla, namilla kuin lelullakin, ja vireen tulisi säilyä kohdillaan. Ääniherkkyyttä, alusta-arkuutta ja liikaa terävyyttä en toivo koiralta. Vilkkautta saa olla kohtuullisesti, häiritsevän vilkasta säheltäjää en hae, mutta en myöskään apaattista koiraa.

Ihmissosiaalisuus on tärkeä ominaisuus, koirasosiaalisuus osaltaan myös. Tulevan pennun ei tarvitse olla kaikkien kaveri eikä koirapuistokoira, mutta pääasiallisesti tulla toimeen muiden koirien kanssa. Ihmisiä kohtaan koira saa olla vähän pidättyväinenkin, mutta suhtautua hyväntahtoisesti kaikenlaisiin tallaajiin.

Agilityyn liittyviä ominaisuuksia vaatimuslistalla on nopeus, tietynlainen keveys, elastisuus ja luontaisesti hyvä hyppytekniikka. Hyppytekniikkaa kyllä tullaan harjoittelemaan kyllä muutenkin, mutta alusta lähtien toisenlaista hyppytekniikkaa en haluaisi opettaa. Keveydellä haen sitä kultaista keskitietä ääripäiden välillä. Kooltaan enemmäin kuin 44cm ellei ole selkeästi medi, mitä en kyllä tavoittele.

Ylihuomennahan sitä jo onkin SM-karkelot Tampereella, täältäkin ollaan tulossa. Mukava päästä kisaturistin viitta harteilla seuraamaan koiria. Kuka tietää, ehkä nämä toiveet eivät olekaan niin mahdottomia toteuttaa.