keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Mikään ei oo kestävää, enkä vaihtais hetkeekää - Me tehtiin tää


Hieman reilu kuusi kuukautta myöhemmin Käämillä on sekä eläinlääkärin että fysioterapeutin lupa elää normaalia kelpie-elämää. Juuri sopivasti kesän kynnykselle!

Prosessi on ollut pitkä ja aavistuksen kivikkoinen, mutta patella on kestänyt paikallaan leikkauksen jälkeen tiukasti. Lihaksistossa oli tänään enää vain sentin ero, joten jalka on kuntounut kuin huomaamatta fleksilenkeillä metsässä. Uintikausi aloitettiin äitienpäivänä ja uimisen jälkeen jalan kuntoutuminen otti oikein jättiharppauksen eteenpäin, lukuunottamatta viime maanantaiaamuna ilmaantunutta silmätulehdusta.

Pinnojen poisto tapahtuu luultavasti vasta elokuussa, mutta siihen asti ja siitä eteenpäin Käämillä on lupa tehdä mitä vain. Pieniä jumeja työstetään kropasta edelleen pois, mutta onneksi on lähes kivenheiton päässä meidän uusi hieroja. Muutamia lukkoja on matkan varrella tullut, mutta tänään on avattu niitäkin pois kropasta.

Oman mielenterveyden vuoksi emme palaa agilityn pariin ainakaan tänä kesänä. Toivoisin kovasti, että saisin Käämistä edes muutaman agilitykuvan albumiini, joten voi olla, että Käämi pääsee vielä joskus näkemään putken ja puomin. Aktiiviset treenitavoitteet suunnataan sen sijaan pk-jälkeen (ilman tottista) sekä noseworkiin, joista ainoastaan jälkimmäiseen lastataan muutamia kisatavoitteita. Tokon ja rallytokon kanssa seurataan mitä tapahtuu, löydetäänkö yhteinen virsi vaiko ei.

Käämi on ollut kyllä maailman reippain. Silmätulehduksen myötä kaivoin kaulurin kaapista ja Käämi laittoi sen tottuneesti päähän, joten ilmeisesti suurempia traumoja ei toipilasajasta jäänyt.

Näillä eväillä kohti kesää!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Yksi tietää tarkalleen, tuntee joka askeleen


Paljon onnea 3-vuotiaalle, maailman parhaimmalle ja ihanimmalle Käämille! ♥

Vuoden aikana ehti tapahtua paljon, aina uusista harrastuksista polvileikkaukseen. Polvileikkaus on varmasti omalta osaltaan kasvattanut Käämiä henkisesti, mutta pikkuhiljaa iän tuomaa viisauttakin on havaittavissa. Nyt herneitä on kolme.

Tämän kuvan ulkopuolella istui muutaman metrin päässä tuntematon henkilö. Käämi jätti hänet niin kauan rauhaan, kunnes oltiin lähdössä pois ja pyytämällä pyydettiin luokse. Voin sanoa, että en olisi edes vuosi sitten voinut mennä tuohon tilanteeseen valokuvaamaan. Kiitos Käämi, olet ihana.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kiipeän vuoret ja lasken alamäet


Huh mitä hellettä pukkaa!

Käämin kanssa ollaan otettu lämpötilat tosin tervetulleina vastaan. Toki paljoa ei jakseta kesken päivää aktiviteetteja, mutta partsilla lojuminenkin on sopinut meille enemmän kuin hyvin. Nyt kesän korvilla, kelpien jalka on sellaisessa pisteessä, että ihan hirveästi ei tarvitse enää huolehtia (kopkop). Käämillä oli neljän viikon hierontaputki ja se on auttanut todella paljon. Hihnassa se saattaa hitaassa vauhdissa pomputtaa, mutta itse vauhdin päättäessään liikkeessä ei ole huomautettavaa.

Eilen Käämi rymysi hieman rantakivillä nurin, mutta suurin kolaus taisi olla Käämin itsetuntoon. Oli se menossa takaisin ottamaan kivistä uudestaan mittaa, mutta suunnattiin jatkamaan aamulenkkiä ettei nyt heti olla taas sairaslomalla. Pienet nirhaumat löytyi molemmista kintereistä, joten kesä on nyt virallisesti täällä. Mitään muuta ei ainakaan heti asiasta seurannut.

Tänään Käämi pääsi ensimmäistä kertaa uimaan. Vesi oli ihan uskomattoman korkealla, mutta se ei kelpien menoa hidastanut. Sen verran huolettomasti pystyttiin nauttimaan kesäaktiviteeteista, että halutaan mahdollisimman pian mm. jälkimetsiin!

Ensi tiistaina Käämi täyttää kolme! Hui!