lauantai 30. kesäkuuta 2018

Taustalla aurinko joka ei lämmitä


Juhannuksen aikaan käytiin Käämin kanssa katsomassa auringonnousua.

Oli rauhallista, hiljaista ja varsin hieno kelpie. Ehdottomasti pitää uudelleenkin nousta auringonnousun aikoja, vaikka meistä tämä hännällinen oli hieman sitä mieltä, että saat muuten mennä keskenäsi. Hassu kelpo ♥

Tällä viikolla käytiin pitkästä aikaa rallytokon ratatreeneissä. Käämille ei mikään helpoin rasti suoritettavaksi, varsinkin kun radalle laitettiin vielä avoimen luokan houkutus! Me skipattiin tämä, mutta kyllähän sen houkutuksessa törröttäneen huskylelun kelpie ehti sieltä pongata. Onneksi kääntyi kuitenkin kuin kolikon päällä takaisin oikeisiin hommiin.

Ensimmäinen kierros oli villi ja vallaton, mutta bravuurit hoidettiin kotiin tälläkin vedolla. Liikkeestä maahan, 270 astetta vasempaan ja saksalainen, piis of keik! Muuten kyllä hieman sitten neuvoteltiinkin yhdessätekemisestä. Toinen veto oli jo parempi, muttei sekään ihan täydellinen. Sen verran keuli molemmilla radoilla, että itsellä oli vaikeuksia kävellä suoraan.

Lähtö: Lähtökyltille pitäisi saada jokin fiksu ajatus. Nyt ei kuitenkaan lähtenyt ilman lupaa eikä tarkastanut kylttitelinettä, mutta ei myöskään pidä nenäänsä ylhäällä nurmikosta.

Istumisesta juosten: Skipattiin juoksuosuus, koska kiihdytti pientä kelpietä aivan liikaa... Pyrittiin saamaan nätti seuraaminen tälle välille, muutaman kerran lähdettiin lähdöstä uudestaan ensimmäisellä vedolla.

Normaali vauhti

Istu:
 Käämiii, kuuntelepa hieman! Istu -käskystä meni maahan, joten vaihdoin sivulletulokäskyyn.

Täyskäännös oikeaan: Ei isoja  viilauksia, nenä hieman kävi houkutuksia kohden (ruokaa, lelut).

Houkutus: Skipattiin, tehtiin tämän kohdalla käännös oikeaan. Tässä vaiheessa kyltit veivät kauemmas muista treenaajista ja kelpiekin keskittyi asiaan.

Liikkeestä maahan: Napakka!

270 astetta vasempaan: Kehuja takapään käytöstä. Varsin makea.

Täyskäännös vasempaan: Kehuja jälleen, hyvin toimittu. Tässä vaiheessa vaihdettiin suunta kohti yleisöä.

Koira eteen, takaa sivulle: Eteentulo on aikasta tiivis! Treeniin menee. Sivulletulossa ei mitään vikaa, tarkka.

Koira eteen, askeleet taaksepäin: Hohhoh, joskus osattu. Ei osata enää. Moikkasi kouluttajan molemmilla kerroilla, kun hihna löystyy. Eteentulo prakaa ja pahasti, joten ei mitään toiveita saada ehjää tähän.

270 astetta oikeaan: Korvat vähän hävisivät ensimmäisellä kerralla, koska yleisö oli lähempänä. Toisella kierroksella kuunteli jo ja oli varsin hyvä.

Istu, kierrä koiran ympäri: Hieno, malttoi!

Maali.

Vaikea tilanne ja osaa kyllä kyltit, jos malttaa keskittyä. Vietiin meidän omat kyltit toisesta osoitteesta, joten pyritään tekemään ihan muutamaakin kylttiä nyt mahdollisimman monessa paikassa. Todennäköisesti lähtee edistymään aika kivasti, kunhan säännöllistetään rallyhommia. Kuitenkin aika hieno 6 kuukauden sairasloman jälkeen, sillä oli helposti käsiteltävissä kentän laidalla ja toiselle kierrokselle lopetti nurmikon nuuskimisen, vaikka pongasikin kentän laidalta mahdottoman ihanan narttuhajun.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Rauta kuuma mua polttelee sormiin


Aktiivipäivä!

Ajeltiin aamusella Ellan ja Elvin kanssa Punkaharjulle. Hienoja maisemia, hyvää seuraa ja todella hyvä ilma koirien kanssa reissaamiseen. Ei nähty yhtäkään kyytä, vaikka ehdin jo hieman toisin pelätä. Kiitos reissuseuralle!


Ehdittiin hengähtää kotona ihan hetkisen verran, sillä tälle päivälle oltiin sovittu yhteiset jälkitreenit. Tällä kertaa tallasin Käämille itse 6 kepin suoran jäljen, sillä halusin saada tähän kommenttia meidän jälkikouluttajalta. En laittanut Käämiä ihan tarkalleen suoraan jäljen päälle, joten kelpie joutui työstämään jäljen 90 asteen kulmasta itse. Tästä syystä kaksi keppiä jäi alusta, sillä haki tuulen pyörittämän jäljen ensin hieman liian sivusta.

Jäljellä kuitenkin eteni todella hyvin ja Käämistä oikein näkee, kun se on työstämässä keppiä. Tässä suhteessa helppo tulkita ja nätisti meni maahan jokaisella neljällä kepillä. Pureskeluongelmaan saatiin apua, että namipurkki on jo valmiiksi käsissä ja kepin tullessa annan palkkavihjeen Käämille, mutta kepillä pitää silti olla edelleen makuullaan. Tämän kelpie hoksasi välittömästi ja viimeisellä kepillä kääntyikin takaisin minun suuntaani. Katsotaan, olenko tähän tyytyväinen jatkossa vai en.

Hyvä fiilis jäi, tästä on kiva lähteä työstämään keppejä ajatuksen kanssa.

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Taivas on rajana, mut kuussakin on kävelty


Jälkitreenien pariin seuraavaksi.

Kesän ensimmäinen jälkitreeni oli niin rutikuivassa metsässä, että vauhtia piisasi vähän turhankin paljon. Jäljellä oli neljä keppiä täysin kylmiltään sekä loppupurkki. Vanhentua olisi saanut reilusti enemmän, sillä nyt Käämi meni tosiaankin vähän turhan vauhdilla ja innolla, koska hei, jälkimetsä!

Ensimmäisestä kepistä se meni yli ihan surutta, mutta toisen kepin se työstikin erinomaisesti. Nenä kävi ja sieltähän se löytyi! Ilmaisu ei ollut yhtä kiva kuin namipurkeilla, mutta kuitenkin menee maahan. Se vaan, että jos olen hidas, niin kepistä tehdään hyvää vauhtia silppua. Tähän pitää kiinnittää huomiota jatkossa.

Kakkoskepin jälkeen oli kulma ja sen työsti aika hyvin, vaikka meinasin itse sotkea koko homman. Kolmannesta kepistä se meni yli (toim.huom. ei mitään hajua, mihin olin sen jättänyt) ja neljännestäkin olisi paahtanut täysiä yli, mutta tällä kerralla ehdin jarruttaa. Nätti ilmaisu jarrutuksen jälkeen, mutta palkatessa oli niin innoissaan, että meinasi kaataa ohjaajan varvikkoon. Tämän jälkeen loppupurkille napakka ja kaunis ilmaisu.

Jäljen tarkoitus oli vähän herätellä touhuun, mutta suunnittelu sekä toteutus olisivat saaneet olla paremmat. Pääasia kuitenkin se, että suurta kontrastia ei ollut siinä, oliko kyseessä keppi vai purkki. Tästä lähdetään keppijälkiä kohti ja laaditaan se sotasuunnitelmakin asiaan.

Keskiviikkona käytiin ensimmäisissä yhteistreeneissä. Rutikuiva ja tuuleton metsä jälleen kerran. Käämin mielentila oli todella hyvä näissä treeneissä, joten ihan yhtä vauhdikas jälki ei tällä kertaa ollut ensimmäiseen verrattuna, mutta silti ihan tarpeeksi vauhdikas. Kuusi purkkia, jälki alokasluokan mittainen ja vanheni reilusti yli tunnin. Teemana oli, että kulmaa kulman perään ja vieraan tallaama jälki.

Nosti jäljen todella hyvin leikkaavalla lähestymisellä. Ehtii tehdä jäljen päällä paljon vauhdikkaalla etenemisellä ja kiihdytteli kulmiin pikkuisen kovaa. Siitä kuitenkin ihana, että voin laskea liinasta irti ja jatkaa jälkeä ilman lisäkiihdytyksiä. Ilmaisut purkeille oli nätit ja napakat, mutta yhdestä purkista meni ohi, sillä päästäänkin meidän jännitysmomenttiin seuraavaksi.

Alueella on nähty muutama karhu sekä siellä on todella paljon hirviä. Kolmannesta purkista meni suoriltaan yli, sillä oli saanut jostakin riistasta vainun ja nosti nenän pystyyn välillä pomppien takajaloillaan kuin kenguru. Takana tulleet treenikaverit kertoivat, että olivat miettineet muutamia jälkiä sekä jätöksiä, että ovatkohan karhun vai eivät... Ei onneksi kuitenkaan saatu näköhavaintoa, mutta sen verran Käämi ehti riistan jäljille lähteä, että oma jälki meni hukkaan.

Sinnikkäästi kuitenkin työsti jäljen uudestaan, vaikka oli ihan täysin hukassa. Vuosi sitten olisi aivan taatusti lyönyt hanskat tiskiin, että etsipä itse. Loppujälki menikin sitten hyvin ja vastaan tulleet eläimen luutkin jätettiin rauhaan, joten riistavietti ei jäänyt päälle. Riistavietti heräsi vuoden takaisen peurakohtaamisen jälkeen ja nyt naapurustossa asuvat jänikset (ja ketut...) eivät asiaa auta.

Kaikin puolin jäi ihan positiivinen fiilis, vaikka vauhdin takia tarkkuutta menetetäänkin. Tiedänpähän jarrutella jatkossa enemmän, sillä kestää jarrutuksia kuitenkin hyvin. Ainakin muutamasta kulmasta sai todella positiivista palautetta, mutta ihan kaikkea en ehtinyt kuulla, kun koiran kanssa oli täysi työ. Tästä on todella hyvä jatkaa kesän jälkitreenejä.

Paras keep! ♥

torstai 14. kesäkuuta 2018

Me tarkkaillaan toistemme liikkeitä

Meillä treenataan sävy sävyyn!

Kävimme Käämin kanssa neljän osion noseworkmölleissä toukokuun lopussa. Kunniaa ja mainetta ei saatu, mutta jotakin tärkeämpää. Tiesin neljän osion kokeen olevan Käämille suhteellisen vaikea ja olosuhteetkaan eivät kovin paljon antaneet anteeksi, sillä kuumasta päivästä huolimatta koealueella kävi varsin puuskainen tuuli ja Käämi oli vielä ryhmänsä viimeinen.

Aikarajat olivat kaikissa etsinnöissä todella tiukkoja. Ajoneuvoetsintä oli ensimmäinen ja Käämi lähti hyvin käymään autoa ja peräkärryä läpi. Aikarajan puitteissa hajua ei kuitenkaan löytynyt enkä minäkään ymmärtänyt koiran lyhyttä merkkausta alussa. Haju painoi maahan ja sen täydelliseen paikantamiseenkin meni hetki.

Seuraavaksi siirryttiin sisälle laatikkoetsintään. Huomasin, että sai hajun, mutta ei kuitenkaan merkannut kyseistä laatikkoa sillä tavalla kuin toivoisin. Aika loppui jälleen ja sen jälkeen ilmaisi väärän laatikon, jonka tiesin jo heti alkujaan. Pitää jatkossa kiinnittää asiaan huomiota ja työstää hajun merkitystä vielä enemmän.

Tässä välissä oli pieni tauko ja siirryttiin ulkoetsintään. Jälleen kerran mielestäni sai hajun, mutta ei malttanut paikantaa maassa olevia tikkaita sen verran, että olisin voinut varmasti sanoa löytäneen. Aika loppui jälleen kesken.

Viimeisenä oli sisäetsintä ja olin melko varma, että nyt hanskataan asia. No ei hanskattu, kyllähän se taas hajulla selvästi oli, mutta ei malttanut paikantaa vaan hyppäsi istumaan saunajakkaralle... Ehdin jo naurahtaa, että nyt jos istut hajun päällä, niin olet kyllä varsinainen pelle. Ei ollut haju siinä, vaan vesipadan uuniluukussa.

Tästä opittiin ainakin se, että keskitytään nyt hieman tarkkuustreeneihin. Se tärkein asia kuitenkin oli, että Käämin mielentila oli ihan uskomaton! Se oli ihan kuin eri koira, ei puhettakaan mistään hölmöstä sinkoilusta ihmisten luokse ja siirtymät olivat erittäin rauhallisia. Kuumalla päivällä oli varmasti jonkin verran tekemistä asian kanssa, mutta silti vau! Käämi pystyy olemaan kaahottamatta.

Kisojen jälkeen ollaan treenattu noseworkia säännöllisen epäsäännöllisesti ja kaikkia treenejä en varmaan enää edes muista. Sen verran kuitenkin ollaan tehty, että ollaan etsitty hyvin pieniä hajulähteitä sekä hankalia paikkoja. Ollaan hyödynnetty myös lenkillä vastaantulleita polkuautoja ja venetrailereita. Muutamia vieraan piilottamia hajujakin ollaan tehty.

Tiistaina käytiin treenaamassa juna-asemalla. Laitoin yhden hajun kolmen betonisen kukkalaatikon rakoon ja tästä Käämi sai heti autosta hypätessään vainun. Tarkasti se kuitenkin kävi koko kukkalaatikkorykelmän läpi, joten tarkkuutta ollaan sitten möllien saatu. Todella näppärä ja varma tarkennus hajulle. Hieno!

Toinen olikin sitten vähän haastavammin, sillä laitoin pyörien keskelle pyörätelineeseen hajun. Tällä hajulla Käämi pyöri selvästi enemmän, että tästä jostain haju tulee, mutta ei meinannut millään saada kiinni hajun sijainnista. Laitoin lopuksi aivan pyörätelineen viertä menemään ja sieltähän se vihdoin sitten löytyi.

Aivan mahtava, ottaen huomioon juna-aseman luona olleet häiriöt. Pitää ottaa nyt ihan asiaksi käydä häiriöympäristöissä tekemässä ja suostutella kenties joku ohikulkija piilottamaan meille haju.

Palataan meidän kesän ensimmäisiin ja toisiin jälkitreeneihin seuraavassa postauksessa. Niissä olikin eilen hieman jännittäviä hetkiä!

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Meri auringossa väreilee


Suunnattiin kesäpärskyn kanssa sunnuntaina Santalahteen, Kotkaan.

Aikoinaan Santalahdessa järjestettiin agilitykisoja, joten paikka on suhteellisen tuttu. Käämin kanssa olen halunnut käydä paikan päällä jo siitä lähtien, kun kelpie taloon tepsutti 2015. Nyt lauantai-iltana vähän ekstemporena päätin, että nyt lähdetään käymään.

Voi olla, että parhaimmat spotit jäivät löytämättä, kun ei ihan tuoreessa muistissa enää paikat olleet. Löydettiin kuitenkin yksi ranta, jossa ei ollut ketään muita. Käämi oli ihan fiiliksissä! Rantakalliotkin löydettiin, mutta pitäisi olla kuvausassistentti, kun ollaan muiden ihmisten läheisyydessä. Nyt en uskaltanut ottaa kaikkia varusteita pois päältä saati pitää hirmuisen kauaa irti kuvia varten. Mitä jalkoihin tulee, niin ei puhettakaan missään maastossa, että olisi ollut epänormaali. Loistavaa!

Santalahdesta suunnattiin Sapokan vesipuistoon. Käämi oli täällä ihana, sillä se ohitti ihmisiä löysällä hihnalla ja suuntakäskyillä vasen/oikea. Ajoittain käskyjen sanominen saa kelpien sinkoamaan ihmisten luokse siinä luulossa, että kyseessä on joku tuttu, mutta taisi Santalahden visiitti viedä sen verran kelpiestä mehut, että ei enää jaksanut moikata ihmisiä.

Me ollaan muuten ajettu kesän ensimmäinen jälkikin. Palataan tämän pariin kuitenkin sitten, kun kirjoitellaan harrastuksista enemmän.