Sain sult parhaat hetket, mutta myös ne vaikeimmat

Vuosi 2017 piti sisällään onnea sekä epäonnea. Suurin tunne on kuitenkin onni ja ilo, sillä ollaan Käämin kanssa tultu vuoden aikana hurjasti eteenpäin.

Käämin kanssa ollaan löydetty yhteistä säveltä entistä enemmän ja tykätään yhdessätekemisestä hurjasti. Käämi on totisesti osoittanut olevansa täydellinen koira juuri minulle, vaikka toki kaikki asiat eivät ihan ilmaiseksi tulekaan.

Vuodelle 2018 yritetään kerätä positiiviset lähtökohdat, mutta toki polvileikkaus ja siitä kuntoutuminen varjostavat alkuvuotta. Ensi vuodelle ei vielä aseteta tavoitteita harrastusten suhteen, mutta yksi isompi retkeilyreissu on tiedossa ja toivottavasti pystyn Käämin kanssa tälle reissulle lähtemään.

Vuonna 2017...

... pohdittiin agilitytreenien jatkopaikkaa ja maaliskuusta lähtien päästiin treenaamaan viikkoryhmässä
... käytiin kolmella episradalla toukokuussa ja kesäkuussa
... heinäkuussa käytiin Lotta Vuorelan valmennuksessa
... käytiin mittaustilaisuudessa hakemassa todistus pikkumaksiluokkaan

... treenattiin ahkerasti lähtöjä ja edettiinkin kohtuullisen hyvään tilanteeseen ennen treenitaukoa
... tilattiin omat kujakepit ja alettiin rakentamaan keppejä kotipihalla
... löydettiin flow yhdessätekemiseen
... rakennettiin omaa treenikuplaa hitaasti mutta varmasti

... rallytokoiltiin omatoimisesti sekä ratatreeneissä
... tehtiin muutamia tottistreenejä niin ikään omatoimisesti kuin valvovan silmän alla
... käytiin palveluskoiraseuran järjestämissä ohitustreeneissä
... tutustuttiin noseworkin maailmaan

... maaliskuussa käytiin Lahdessa viimeistä kertaa nuorten luokassa tuloksin ERI1
... toukokuussa käytiin erikoisnäyttelyssä Vantaalla ja korkattiin avoin luokka tuloksin EH2
... elokuussa kolmen näyttelyn putki, joista ensimmäinen Elo-Karelian näyttelyt tuloksin ERI1 sekä ERI1 SA PU1 SERT VSP
... kolmas näyttely viikkoa myöhemmin Kouvolassa tuloksin EH2

... huhtikuussa jatkettiin esineruutuja tykin suusta lähtien
... toukokuun alussa kävin jäljentekokurssilla ja jälkikärpänen puraisi
... toukokuusta lähtien ajettiin jälkiä lähes viikoittain elokuun loppuun asti
... heinäkuun alussa käytiin palveluskoiraseuran järjestämällä jälkileirillä
... päätettiin jälkitreenikausi keppijälkeen

... nautittiin jäälenkeistä
... nautittiin rallattelulenkeistä kelpiekavereiden kanssa niin omilla kotikonnuilla kuin Keski-Suomessa
... retkeiltiin lähiseudun retkeilyreiteillä
... retkeiltiin syyskuussa Kuhmossa

... toivuttiin pienistä haavereista vuoden varrella
... lokakuun puolivälissä todettiin trauman laukaisema patellaluksaatio vasemmassa takajalassa
... marraskuun alussa patellaluksaatio operoitiin Ridgestop -tekniikalla

... toukokuussa Käämi täytti kaksi vuotta ja totesin sen leuan harmaantuvan
... olemme oppineet toisiltamme paljon
... kesäkuussa rikottiin 200 blogikirjoituksen raja
... elokuussa kotiutettiin kameraperheeseen uusi jäsen
... auton matkamittariin kerrytettiin tuhansia kilometrejä
... tutustuttiin uusiin koiraharrastajiin

... kiitos kuuluu niille henkilöille, joihin voi aina luottaa ja jotka ovat toimineet erittäin suurena apuna sekä tukena vuoden aikana, ilman teitä olisi jäänyt puuttumaan paljon
... kiitos kuuluu blogin lukijoille, jotka ovat seuranneet meidän vuotta, teille on ollut ilo kirjoittaa

... kiitos Käämi, joka olet perheenjäseneni, tukeni ja turvani sekä harrastuskaverini. Olet täyttä kultaa.

Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi

Joulu takana ja kontrollikäynti kutsui.

Hyvällä mallilla jatketaan ja tänään päästiin vihdoin eroon kaulurista. Käämi vaikuttaa muutokseen tyytyväiseltä ja en malta odottaa kuinka onnellinen kelpie on, kun pääsee sitten joskus vihdoin juoksemaan vapaana.

Revennyt nivelkapseli on ajoittain vielä turvoksissa, mutta on tässä muutaman viikon aikana ollut turvonneena vain pieneltä alalta. Jalkaa Käämi on käyttänyt todella hyvin, joskus keventää enemmän ja joskus siitä ei välttämättä tietämätön edes huomaisi, että jalalle on jotakin tehty. Jalassa oleviin nauloihin Käämi reagoi mielestäni ajoittain, mutta niitä ei toistaiseksi vielä lähdetä poistamaan. Kenties keväämmällä.

Patella pysyy tiukasti paikoillaan, mikä tietysti on kaikista tärkein juttu. Saatiin nyt lupa lisätä taas hieman liikuntaa, mutta varoituksella, että turvotus voi lisääntyä tämän seurauksena. Hihnalenkit jatkuvat ja päättömästi ei saisi riehua. Varasin Käämille nyt vuodenvaihteen jälkeen fysioterapia-ajan, tästä se lähtee!

Joku piiloutuu lahjavuorten taa

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018 kaikille lukijoille!

Kaiken sulle annoin, koitin pitää mitä vannoin

Vuosi sitten kirjoitettujen tavoitteiden esiin kaivaminen tuntuu haikealta, varsinkin kun muutama kuukausi sitten treenattiin vielä normaalisti ilman huolta huomisesta. Onneksi saatiin Käämin kanssa kuitenkin monta kuukautta elää täysillä ja ehdittiin osaa tavoitteista täyttääkin. Osa tavoitteista jäi saavuttamatta osittain tiedostetusti ja osittain tiedostamatta.

Uudet tavoitteet listataan sitten, kun sen aika on. Nyt keskitytään toipumaan kuntoon.

A G I L I T Y

Agilityssä tavoiteltiin estevalmiutta ja sitä kautta ykkösluokan korkkausta ja siirtymistä loppuvuodesta kakkosluokkalaiseksi. Käämillä on edelleen kesken juoksukontaktiprojekti A-esteelle sekä kepit, joten virallisia kilpailuita ei startattu. Putkiralleissa käytiin muutamaan kertaan ja erittäin hyvää kokemusta, mutta ei sijoituksia.

Maaliskuussa aloitettiin ryhmäpaikalla uudella treenihallilla ja ollaan vuoden aikana tultu ihan älyttömästi eteenpäin. Ollaan päästy haastamaan itsemme ja se treeniflowkin alkoi löytyä kevään edetessä. Treeneistä on jäänyt pääosin hyvät fiilikset, vaikka toki välillä teki mieli lähteä itku kurkussa kotiin.

Käämi mitattiin mittaustilaisuudessa pikkumaksiksi, joten pieni plussa tavoitelistaan, vaikkei ollutkaan kirjattu ylös. Kisakirja odottelee, mutta agilityn jatkamisen suhteen ei vielä tehdä päätöksiä.

Tavoitteet: 4+/7

R A L L Y T O K O 

Rallytokon kanssa kävi vähän niin, että ei oikeastaan edes yritetty saavuttaa tavoitteita. Tehtiin kuitenkin treenejä sekä käytiin ratatreeneissä, jolloin saatiin myös häiriötreenejä. Jälkiharrastukseen kiinnipäästyä aloin pikkuhiljaa suuntaamaan kompassia kohti tottissuoritusta. Oltiin kuitenkin laiskoja senkin suhteen.

Tavoitteet: 1,5/4

P K - L A J I T

Jälkitreenitavoite ylitettiin niin kirkkaasti, että korvaa hieman rallytokon tavoitteiden saavuttamisen puutetta. Itse kouluttauduin tallaamaan jälkiä, jonka jälkeen tehtiinkin lähes joka viikko vähintään yksi jälki sekä käytiin jälkileirillä. Ihan uskomattoman kiva laji ja varmasti jatketaan tulevaisuudessakin. Vuoden viimeisellä jäljellä tehtiin lyhyt keppijälki, joka oli varsin loistava.

Esineruutuja ei tehty ihan niin paljon kuin olisin toivonut, mutta tarpeeksi kuitenkin, että voin sanoa onnistuneen tässä.

Tavoitteet: 2/2

M U U T

Muihin tavoitteisiin oli listattu toive SERTien nappaamisesta. Erikoisnäyttelyssä käytiin ollen luokan toinen erittäin hyvällä ja sitten oltiinkin monta kuukautta ilman näyttelyitä. Elokuussa käytiin kolmen näyttelyn putki ja saatiin yksi SERT pokattua.

Retkeilyä harrastettiin vähän pienemmällä kaavalla. Käytiin useita pieniä kohteita lähimaastossa, mutta myös uusissa maastoissa muun muassa Kuhmossa.

Tavoitteissa oli vielä lisäksi, että kestetään terveinä ja harrastuskuntoisina. Pieniä haavereita mahtui vuoden varrelle, mutta toki isoin juttu oli nyt marraskuun korvilla ilmi tullut vasemman takajalan patellaluksaatio. Patellaluksaation korjausleikkaus suoritettiin lähes välittömästi uutisen selvittyä ja tavoitteena on, että Käämin jalasta tulisi vielä käyttökelpoinen. Itsellä on tavoitteena, että voitaisiin jatkaa jälkiharrastamista sekä retkeilyä, agilityä ja muita lajeja pohditaan sitten kuntoutumisen jälkeen.

Tavoitteet: 2/2

RidgeStop™-implantti patellaluksaation hoidossa

RIDGESTOP SURGICAL TECHNIQUE from Formative Design on Vimeo.

Käämin leikkaustekniikasta on kohtuullisen vähän suomenkielistä materiaalia, joten yritin parhaani mukaan kerätä hieman lisää tietoa tekniikasta.

RidgeStop™-leikkaustekniikassa lumpiouran sivulla olevaa harjannetta korotetaan implantilla, jonka tarkoituksena on estää lumpion sijoiltaanmeno. Tekniikkaa on mahdollista käyttää sekä mediaalisissa että lateriaalisissa luksaatiotapauksissa niin kissoilla kuin koirilla. Operaatiossa käytettävä implantti on valmistettu erikoismuovista ja se kiinnitetään harjanteeseen ruuvein. RidgeStop™-tekniikkaa on käytetty maailmanlaajuisesti yli 5 000 tapauksessa. 

RidgeStop™-tekniikassa varmistetaan, että patella liukuu ylös ja alas urassa liukumatta kuitenkaan sivuttaisuunnassa. Muihin menetelmiin verrattuna nivelpintaan ei kajota yhtä paljon, joten tekniikan tulisi säästää kudoksia ja toivottavasti vähentää myös muodostuvaa nivelrikkoa. Ridgestop™-tekniikkaa voidaan käyttää patellaluksaation hoitoon yksinään, mutta esimerkiksi Käämin tapauksessa siirrettiin myös sääriluun harjannetta.

Tekniikasta löytyy toistaiseksi todella vähän caseja, jotka olisivat avoimia. Nettisivuilta kuitenkin löytyy mainintoja onnistuneista leikkauksista. Käämille menetelmää suositeltiin ensisijaisesti, joten mielenkiinnolla odotan kuntoutuksen jälkeistä aikaa. Ulkomaalaisen eläinklinikan sivuilla mainitaan, että kuntoutumiseen menisi noin 2-3 kuukautta, mutta esimerkiksi Käämin tapauksessa nivelkapselin repeäminen on vaikuttanut kuntoutumiseen.

Suomessa RidgeStop™-tekniikka löytyy tällä hetkellä mainittuna hoitomuotona ainoastaan Evidensia Kouvolan sivuilla. Aiheesta on kirjoittanut lyhyesti myös Esa Eskelinen, mutta en onnistunut löytämään tarjottua palvelua Evidensia Tammiston sivuilta. Toivottavasti tulevaisuudessa menetelmästä löytyisi enemmänkin suomenkielistä materiaalia.

RidgeStop™-implantti on eri kuin COPLA Scaffold™ -rustonkorjausistute, jota käytetään muun muassa OCD-leikkausten yhteydessä. Rustonkorjausistute hajoaa hiljalleen uuden rustokudoksen muodostuessa kun taas RidgeStop™-implantti on pysyvä.

Lähteet:

Orthomed: RidgeStop™ (englanniksi)

Fivelands: Ridgestop Technique patella luxation surgery (englanniksi)

Abbotts Way Veterinary Clinic: Patellar Luxation surgery – a new technique (englanniksi)

Helsingin yliopisto: COPLA Scaffold™ -rustonkorjausistute

Jeanette Jalving: Ridgestop - en ny procedure til behandling af patellaluxation (tanskaksi)

Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii

Kontrollikäynti oli taasen tällä viikolla. Paljon positiivisempia uutisia kuin edeltävällä.

Ehdin jo ennen kontrollikäyntiä pelätä, että Käämi tarvitsee toisen leikkauksen heti perään. Käämi oli muutaman kerran jättänyt jalan venyttelyt taakse kesken ja pitänyt jalkaa sen jälkeen koukussa ylhäällä. Tunsin silloin jalassa pientä lonksumista, kun jalkaa jumppasi. Voi varmasti arvata, että edeltävänä yönä ei hirveästi tullut nukuttua.

Kontrollikäynnillä selvisi, että polvilumpio on kuitenkin tiukasti paikoillaan. Paras uutinen hetkeen, sillä Käämin paranemisprosessi ei ihan niin ruusuisesti lähtenyt nivelkapselin repeämisen takia käyntiin. Nivelkapselin turvotus on kuitenkin vähentynyt merkittävästi, joten luultavasti saadaan pian jo fysioterapiaan lupa. Tällä hetkellä jumpataan kotijumppaa, sillä Käämi ei suorista jalkaa tarpeeksi. On nyt tuon käynnin jälkeen omatoimisesti venytellyt sitä taakse ilman, että venytystä on jätetty kesken.

Ontuminen jatkuu edelleen, mutta on muutamana aamuna ollut jo erittäin hyvä! Lihakset ovat aika tehokkaasti kadonneet leikatusta jalasta, mutta muutaman kerran Käämi on kuitenkin tukenut vasempaan jalkaan ulkona käydessä ilman, että on meinannut kaatua. Pyritään kuitenkin siihen, että tukisi aina oikeaan jalkaan ulkona käydessään, mutta välillä käy pieniä ajatuskatkoksia kelpiellä... Pääasia, että jalka ei kuitenkaan haittaa Käämiä ja nyt kun omistajallekin on saatu varmuus, että polvi pysyy paikallaan, niin ei tarvitse ehkä ahdistua ihan niin hirveästi näistä. Saatiin myös lupa tehdä korttelikierroksia useamman kerran kuin kolmesti päivässä, mutta maltilla mennään.

Koppaelämä jatkuu, sillä Käämi ei saa nuolla jalkaa ollenkaan ettei se ärtyisi. Koppaelämä on kuitenkin nykyisin Käämistä ilmeisen mukavaa ja omassa kuplassa on kiva elää. Käämi nimittäin tunkee päänsä itse koppaan, jos se on ollut hetken päästä pois. Hölmö pikkukelpie. Koppa estää myös korvan raapimisen, sillä Käämillä on pieni korvatulehduksen alkukin vielä tähän päälle.

Noseworkia ollaan treenailtu ja väkersin vielä toisenkin purkkitelineen Käämille. Nopeutta on välillä vähän liikaakin, mutta toistaiseksi ilmaisut ovat olleet aika tarkkoja. Nyt kun Käämi pystyy menemään normaalisti maahan, niin ollaan treenattu suoraan niin, että Käämi on maassa. Näin purkkitelinettä ei heitellä pitkin poikin olohuoneen lattiaa.

Sanoit että koskaan ei saa luovuttaa vaikka huojuttaa

Ehdin järjestellä Käämin sairasloman aktiviteetitkin kuntoon ennen leikkausta. Kasvattaja kävi virallisissa nosework-kilpailuissa ja toi meille tuliaisena eukalyptus-hydrolaatin. Erittäin hyvää puuhaa siis sisätiloissa ja saikun edetessä mahdollisesti myös ulkona ilman tarvetta liikkumiseen.

Ollaan menossa vielä ihan alkeistreeneissä, joten askartelin Käämille hienon noseworkpurkkitelineen pahvilaatikkoon. Hieman turhan lähekkäin taitavat purkit olla siihen, että kahdessa purkissa olisi haju, mutta sopii nyt ainakin tähän yhden purkin treeniin. Nyt pysyvät purkit yhdessä läjässä, sillä purkit tuppaavat välillä vähän lentelemään ympäri olohuonetta.

Yhden kerran ollaan tehty niin, että haju oli seinässä. En antanut mitään vihjettä ja Käämi äkkäsi eukalyptuksen alle 10 sekuntiin huoneeseen mentyään. Nyt kuitenkin treenaillaan tämän purkkitelineen kanssa, jotta saan fiksun ilmaisutavan myös avoimelle hajulle. Ei ole ehkä hyvä, että kelpie imaisee huonekalutassun mahaansa heti palkitsemisen jälkeen.

Mä haluun kulkea sun kaa

Disclaimer: Ennen leikkausta.

Vähän reilu kaksi viikkoa leikkauksesta ja ensimmäisen kontrollin aika oli tällä viikolla.

Kontrollikäynti jännitti ihan älyttömästi, sillä edeltävänä iltana Käämin haava oli ruvennut vuotamaan ensimmäistä kertaa kotiutumisen jälkeen. En kuitenkaan nähnyt silloin mitään ihmeempää vasemmassa jalassa, joten ajattelin, että tikit olivat hieman nirhanneet parantuvaa ihoa.

Kontrollikäynnillä huomattiin, että polven nivelkapselin yläosassa on turvotusta. Käämi on jossakin vaiheessa onnistunut satuttamaan jalkaansa sen verran, että nivelkapseli on ottanut itseensä. En ihan tarkalleen tiedä, miten paljon tuo nivelkapselin vaurio vaikuttaa polveen, mutta ilmeisesti jonkun verran se sallii lumpion liikkumisen. Mielestäni turvotusta ei ollut edeltävänä iltana, mutta kahden viikon ajalle voi mahtua toki jotakin, mitä en ole huomannut. Pihalla on ollut aivan hurjan liukasta, joten voi olla ihan kyse pienestä liukastumisestakin.

Harmillisesti tämä tarkoitti sitä, että ollaan käytännössä viikossa nolla ja kaksi viikkoa Käämi joutuu elämään vielä kaulurin kanssa rajoitetulla liikunnalla. Käämi ei onneksi ole täysin kolmijalkainen, mutta keventää kipeää jalkaa vielä jonkun verran. Aamuisin jalka on ollut jo todella hyvä!

Tikit otettiin jalasta pois ja nyt pitää vain toivoa ihan hurjasti, että kahden viikon aikana turvotus häviää ja saataisiin lupa fysioterapiaan... Pahimmassa tapauksessa joudutaan leikkaamaan uudestaan. Polvessa olevat naulat ovat aiheuttaneet hieman ärtyneisyyttä jalkaan myös ja tämä oli tapahtunut jo heti leikkauksen jälkeen.

Kyllähän tässä pelottaa, että tuleeko Käämin jalasta enää jalkaa laisinkaan. Katselin tänään videoita sen operointia edeltävältä metsälenkiltä ja haluaisin niin paljon videolla juoksevan kelpien takaisin.

Hetki vielä kirkas aamu aukeaa

Disclaimer: Ennen leikkausta.

Leikkauksesta on nyt kulunut viikko ja päivä kerrallaan ollaan yritetty suhtautua toipilasaikaan.

Viikkoon on mahtunut sekä eteenpäin menemistä että takapakkia. Käämi lähti leikkauksen jälkeen varsinaiseen nousukiitoon toipumisen kanssa ja esimerkiksi varasi painoa pihalla käydessään leikatulle jalalle merkatessaan puita. Perjantai-iltana tuli kuitenkin vähän takapakkia, sillä Käämi pääsi kaulurinlaittotilanteessa hieman turhan rivakasti minulta irti ja on sen jälkeen ontunut jalkaansa enemmän eikä enää pysty varaamaan painoa jalalle.

Tokihan tuo tapaus sai miettimään, että mitä jos jotakin meni tuossa tilanteessa rikki. Jalka ei kuitenkaan turvottanut tai kuumottanut, joten päätin jäädä seurailemaan. Käämi kuitenkin teki muita asioita, joita oli jalan kanssa tehnyt jo ennen perjantai-iltaa. Näitä olivat muun muassa jalan venyttäminen taakse täysin suoraksi ja vasemmalla kyljellä makaaminen. Täysin kolmijalkaiseksikaan Käämi ei muuttunut, ontui toki, mutta oli ontunut koko ajan.

Sunnuntaina tuli se päivä, kun Käämiltä otettiin kipulaastari pois ja se taisi olla tähän mennessä se traumaattisin kokemus. Laastari oli jumahtanut kelpien ihoon oikein kunnolla kiinni ja täytyy sanoa, että yksin leikatun koiran kanssa eläminen vaatisi kolmatta kättä. Sain kuitenkin laastarin irti ja sen poisoton jälkeen Käämikin on nukkunut yöt rauhallisesti ja piippaamatta. Sunnuntaina päädyttiin myös jatkuvaan kaulurielämään, sillä haavalaastari rupesi kiinnostamaan aikaisempaa enemmän. Kipulaastari aiheutti eilen pienet vieroitusoireet ja Käämi tärisi hetken aikaa sylissä. Tämä onneksi meni kuitenkin ohi varsin pian.

Maanantaina sai iltaan asti stressata, sillä Käämi ei ollut todistettavasti pissanut kertaakaan. Omaell kävi kuitenkin illalla ohiajaessaan paikalla ja Käämin rakko ei ollut täydentuntuinen. Oli varmaan päivän mittaan sitten pissannut tyttöpissat, mutta nosti maanantai-iltanakin viimeisellä käynnillä jalkaa. Nyt jalka on onneksi noussut ongelmitta, mutta tässä ne arjen pienet ilot konkretisoituvat.

Tänään oli jo parempi päivä ontumisen kannalta, mutta talvi päätti tulla takaisin. Käämi leikki lumiauraa ja en osaa oikein sanoa miten, mutta kaatui kuitenkin vasemmalle kyljelleen. Alusta oli onneksi pehmeä ja jalka oli hetken aikaa ylhäällä, mutta kuitenkin päivän mittaan ollaan palauduttu samanlaiseen käyttöasteeseen kuin ennen kaatumista.

Aktiviteetin kannalta ollaan jumpattu jalkaa ja tämän Käämi antaa tehdä oikein hyvin. Mielenvirkistykseksi ollaan treenattu noseworkia ja tämä alkaa sujua jo oikein mainiosti! Käämi ilmaisee toistaiseksi hajun vielä laittamalla nenän kiinni purkkiin, mutta tarkoitus on jossakin vaiheessa muuttaa tämä joksikin toiseksi. Jälkikepeillähän Käämi käy maahan, mutta en nyt tuon kipeän jalan kanssa ole halunnut tätä vaatia, vaikka normaalisti onkin muutamaan kertaan jo maannut.

Viikko elellään vielä kaulurin kanssa ja sitten käydään ottamassa tikit pois. Toivotaan, että kaikki on kontrollikäynnillä enemmän kuin hyvin noista pienistä haavereista huolimatta. Vasen jalka on mielestäni leikkauksen tuoreuteen nähden lähtenyt kuitenkin hyvin paranemaan, se ei ole turvotellut oikeastaan ollenkaan ja ainoastaan yhtenä päivänä kinner oli kerännyt pienen nestekertymän. Haavasta ei ole luojan kiitos vuotanutkaan mitään. Antibioottikuuri loppuu tänään, joten toivotaan, ettei mikään tulehdus pääsisi nyt yllättämään.

Ensimmäinen fysioterapia-aikakin on jo varattu, se on tikkienpoistoa seuraavana maanantaina. Hurjan jännittävää!

On silti mulla takiasi aina sydän vähän kallellaan

Koiranomistajan arki on usein onnea ja iloa, mutta rosvosektorin osuessa kohdalle tilalle saattaa tulla uskomaton huoli. Meidän kohdalle rosvosektori osui kolme viikkoa sitten viikkotreeneissä, joten siitä syystä ollaan oltu blogin puolella hiljaiselolla ja järjestelty asioita.

Olen viimevuotisen polvilausunnon jälkeen seurannut Käämin takajalkoja ehkä hivenen turhan tarkastikin. Silloinhan Käämin oikeassa polvessa todettiin virallisen lausunnon yhteydessä mediaalinen ensimmäisen asteen patellaluksaatio, mutta jota ortopedi ei saanut kaksi viikkoa lausunnon jälkeen luksoimaan. Jatkettiin normaalia elämää kuten meille suositeltiinkin ja pitkäänhän meillä meillä menikin suhteellisen huolettomasti.

Kolme viikkoa sitten viikkotreenien lämmittelylenkillä pyysin Käämiä kiertämään mun takaani. Aivan kuten aikaisemminkin, mutta tällä kertaa Käämi liukastui. Se vingahti niin hiljaa, että ensin ajattelin kuulleeni olemattomia. Kuitenkin koirani siirryttyä omaan näkökenttään huomasin sen pitävän vasenta takajalkaa ns irtoraajana sentin päästä maasta. Menin Käämin luokse ja kävin jalan läpi, sillä tietysti halusin uskoa sen olevan jotakin muuta, esim. lihasrevähdys.

Sunnuntaina olimme metsässä ja sama juttu kävi uudelleen. Tässä vaiheessa olin jo täysin varma, että vasemman jalan polvessa on patellaluksaatio. Varasin ajan tiistaiksi klinikalle ja kerroin tapahtuneen, epäilykseni ja vuoden takaisen tuloksen. Oikea jalka tutkittiin ensin ja se oli täysin normaali. Vasemmasta takajalasta tuskin edes ehdittiin ottamaan kunnon otetta, kun patella jo luksoitui. Tuloksena ensimmäisen asteen patellaluksaatio, joka oli vielä sen verran tiukka, että luultavasti oli vielä aika kivuliaskin.

Tuon käynnin jälkeen varasin taas ajan Kouvolan Evidensiaan ortopedille. Kesti oli tutkinut Käämin polven viime vuonna, joten siellä tapaus oli kirjoissa ja kansissa. Tiesin jo siinä vaiheessa, että operaatiota Käämille suositeltaisiin, joten sillä mielellä käynnille lähdettiin. Käämin polvet kuvattiin ja niistä ei löytynyt nivelrikkoa, joten väittäisin tilanteen muuttuneen ihan tässä muutaman viikon aikana. Niin nopeasti kuin se kävikin, mutta juuri tuo liukastuminen sai kiinnityksen pettämään vasemmasta jalasta. Liukastumisia on monia muitakin alla, mutta tämä oli nyt se viimeinen niitti.

Suunnittelukäynti oli viime viikolla ja eilen (8.11.17) Käämin vasen takajalka operoitiin mediaalisen, ensimmäisen asteen patellaluksaation takia. Menetelmänä käytettiin Ridgestop -tekniikkaa, jonka pitäisi säästää kudoksia enemmän. Ridgestop -tekniikassa laitetaan implantti, joka estää patellan nousemisen pois paikoiltaan. Sääriluun harjannetta jouduttiin myös siirtämään eli implantin lisäksi Käämin jalassa on muutama naula. Nuo naulat voidaan joutua joskus poistamaan, mutta toivotaan ettei tarvetta tähän olisi.

Leikkaus oli mennyt ilmeisen hyvin. Vein koirani klo 9 aamulla operointiin ja sain sen 14 aikoihin kotimatkalle. Kesti näytti minulle, että toinen polven sivussa olevista siteistä oli poikki, jonka takia patella pääsi pois urastaan. Ennuste jalalle on erittäin hyvä, mutta minun omalla työllä on suuri merkitys 3 kuukauden ajan. Ehdin onneksi järjestää asiat tässä muutaman viikon aikana siihen uomaan, että pystyn tekemään kaiken koirani kuntoutumisen eteen. Tavoitteena on tässä vaiheessa, että saisin huolettoman metsälenkkikaverin. Kaikki muu on ekstraa, mutta todennäköisesti jälkiharjoittelua pystymme ainakin jatkamaan. Agilityn harrastamisen näyttää aika, mutta Käämi mitattiin mittaustilaisuudessa kertamittauksella pikkumaksiksi haitarilla 47-48cm.

Leikkauksen jälkeen Käämi vietti aikaansa makuuhuoneeseen tehdyssä sairastuvassa, mutta nilkutti pienellä avustuksella illan aikana myös olohuoneeseen. Sitä inhottaa ja hieman ahdistaa kauluri, joten otin sen siltä illan ajaksi pois ja laitoin takaisin yöksi, jotta se ei nukkuessani pääse nuolemaan kipulaastaria tai haavaa. Kolmen aikaan aamuyöllä Käämi hieman itkeskeli, mutta löytyi aamulla kiepiltä mun jaloista.

Sitkeyttä Käämi on kyllä osoittanut, nimittäin se eilen illalla yritti jo venytellä ja pissakäynnillä se tyhjensi rakkonsa tukien kipeään jalkaan. Käämi ei toistaiseksi vielä oikein halua koukistaa jalkaansa, mutta se lienee ihan ymmärrettävää. Jalkaa saa nyt operaation jälkeen käyttää, mutta rajoitetusti eli mitään hyppyjä tai juoksuja ei saa tehdä. Tänään Käämi on yrittänyt myös venytellä, on nostanut jo vasempaa jalkaa ulkona ja maannut vasemmalla kyljellään. Ruoka ja vesi on maistunut normaalisti.

Haava-alue on siistinnäköinen eikä se ole ainakaan toistaiseksi erittänyt vuotaen mitään. Sain ottaa Käämiltä suojana olleen siteen pois tänään, mutta haava-aluetta pitää suojata vielä toistaiseksi laastarilla ja löysällä lahkeella. Kipulaastari otetaan pois sunnuntaina. Muuten olen hoitanut Käämin jalkaa kylmällä. Venyttelyt saa aloittaa heti kun Käämi sen sallii, mutta odottelen nyt vielä ainakin huomiseen.

Ottaen huomioon, että leikkaus on tapahtunut eilen, niin onhan tässä jo yritetty paljon normaalin arjen asioita. Pitää nyt huolehtia siitä, että Käämi ei pääse liukastumaan tai revittelemään jalkansa kanssa. Kerkesin onneksi tässä muutaman viikon aikana hommata Käämiä varten noseworkvälineet, joten aivojumppa on onneksi tiedossa. Toki sitten kun päästään fysioterapiakäynteihin, niin saadaan jo hieman liikunta-aktiviteettiakin. 10 viikkoa ollaan nyt täysin levossa, mutta 3 kuukauden sairasloma tässä nyt käytännössä on kyseessä.

Kuvat on otettu operaatiota edeltävältä viikonlopulta, jolloin Käämi sai vielä hetken nauttia vapaudesta. Teimme tuona viikonloppuna myös yhden keppijäljen, jonka Käämi suoritti hurjalla innolla täysin oppikirjan mukaan. Ilmaisussa toki on vielä tehtävää, sillä Käämi mielellään pureskilisi kepit tulitikuiksi. Jospa treenattaisiin niiden keppienkin kanssa tässä saikun aikana sisätiloissa.

Keppejä oli neljä, mutta vain kaksi selvisi kuvaan.

Sateen jälkeen hiekkatiellä pilvilauttoja

Tämän viikon treenirata oli ottanut inspiraatiota MM-kisojen maksien agilityradasta. Me ei harmillisesti päästy yrittämään keppejä, mutta pituudelta lähtien päästiin menemään. Meidän treeneihin oli eksynyt Käämin kasvattaja, joten saatiin pitkästä aikaa rataa videoituna. Videot on nyt vähän väärinperin, sillä alku oli eri videolla.

Pituuden jälkeen oli tarkoitus tehdä Käämin kanssa saksalainen. Yllättävää kyllä, toisen hypyn takana ollut putki imaisi kelpien ensimmäisellä yrityksellä pariinkin kertaan. Käämi ei yleensä hakeudu ansaesteille, mutta tämä putkeen uppoaminen nyt kuitenkin vielä tällä hetkellä oli ihan positiivinen ongelma. Käämi saatiin putkelta pois, mutta muutaman kerran se ei suostunut hyppäämään hyppyä mua kohti. Kenties olin edessä, kenties oli kiire jatkamaan.

Muurin ohivienti meinasi myös imaista kelpien. Pitääkin nyt pitää mielessä näidenkin treenaaminen, että joskus voidaan mennäkin aivan toisaalle. Tuo toinenkin vinohyppy oli vähän Käämillä ajoittain lukitsematta, luultavasti mun hätäilyjä.

Perällä ollut putki onnistui joka kerta, puomin ylösmenokontaktillekin todistetusti osuu. Tätä olen välillä hieman pähkäillyt, mutta näyttäisi kuitenkin sovittavan askeleensa kontaktipinnalle. Jostakin syystä hiipi aavistuksen alasmenokontaktia, joka näkyy tuosta videoltakin.

Lopussa tuo ennen muuria ollut hyppy olikin sitten mulle jo rataantutustumisessa vähän vaikea. En oikein meinannut keksiä siihen mitään sopivaa. Neuvottiin kääntämään rintamasuuntaa ja sen jälkeen Käämin kaarros hieman pieneni, mutta kyllä se edelleen eksyi hieman väärään suuntaan. Putkeen irtoamisesta olen todella ylpeä, samoin tuosta sen jälkeisestä hypystä.

Okseriin en ollut tyytyväinen ollenkaan. Videolta ei näy, mutta pariin kertaan kelpien kaarrokset menivät keppien läpi. Ei hyvä, ei käänny. Takaaleikkaus oli ehkä väärä ohjauskuvio tähän, mutta en tiedä mitä muutakaan siihen olisi kokeillut.

Sellaiset treenit tällä viikolla! Ihan positiivinen fiilis jäi radalta, kun se kuitenkin sisälsi haastaviakin elementtejä.

Nyt olisi tulossa muutamat möllit ensi kuussa. Vähän polttelisi ja pitää yrittää muistaa ne vielä lähempänä ajankohtaa. Tänä vuonna kun ei virallisiin asti päästy, niin jospa edes nyt näihin,

Meistä jokainen on polku jonnekin

Otettiin pieni irtiotto arjesta ja suunnattiin torstaina kohti Kuhmoa pitkälle viikonlopulle.

Pongattiin tulomatkalla lupaavan kuuloinen retkeilykohde, joten käytiin perjantaina nauttimassa täydestä hiljaisuudesta ja rauhasta Iso-Palosen-Maariansärkillä. Olin haaveillut, että tällä samalla reissulla olisi ajellut Kuusamoon, mutta aika ei riittänyt. Saatiin tällä reitillä olla kuitenkin täysin yksin, joten hyvä valinta tämäkin.

Kierrettiin Pikku-Palosen reitti, jolla on mittaa reilu viisi kilometriä. Syksy on kyllä ollut tänä vuonna aika hieno ja ei tehnyt poikkeusta tälläkään kertaa. Hienoja suoalueita ja harjumaisemia, joten suosittelen kyllä lämpimästi. En ollut tästä aikaisemmin kuullut, joten jos tänne suunnalle päätyy, niin kannattaa käydä kävelemässä.

Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima

Keskiviikon huuma jatkuu!

Vaatimattomasti ihanin, parhain, täydellisin, makein ja upein Käämi-kelpie. Meidän tavoitteet treeniflowsta on vihdoin ja viimein saavutettu! Yhteistyö sujuu ja aika usein päästään radat loppuun asti ilman korjauksia tai muutamalla korjauksella. On se tullut puolessa vuodessa ihan uskomattoman paljon eteenpäin, mutta on sen pohjat kyllä rakennettu viime vuoden aikan ihan loistavasti.

Tänään oli ratateemana irtoaminen. Onnistui kertaheitolla, irtosi erinomaisesti ja suoritti itsenäisesti myös esteitä, jotka tarvitsevat vielä ajoittain hieman tukea (keinu). Teki myös kaksi lähtöä, jotka kesti ja lähti vasta luvalla, jipii!!

Ensimmäiseen putkeen ampui kuin tykin suusta ja löysi tuon puomin alla olleen putken hyvin. Ajattelin ensin tehdä vastakäännöksen takaakiertoon, mutta ehdin tekemään helposti persjätön putkelle, joten tehtiin sitten niin. A-estettä ei tehty, joten jatkettiin suoraan kasihypyltä. Puomin hakee hyvin ja kontakti oli hieno, vaikka joutui suorittamaan itsenäisesti alasmenoa. Toki valahti hieman vinoon, joten fokustreeniä voisi muistutella ajoittain.

Ohjasin keinun tosiaan keppien toiselta puolelta ja ensimmäisellä vedolla vähän epäröi, joten valahti todella rumasti vinoon. Paransi kuitenkin huomattavasti treenin edetessä. Ehdin tekemään hyppyjen jälkeiselle putkelle persjätön ja Käämi kääntyi putkelta kohti keppejä. Keppejä ei kuitenkaan tehty, joten jatkettiin rataa samalta putkelta, mutta niin että olin itse puomin toisella puolella. Käämi suoritti hypyt ilman epäröintiä ja sen sai todella nätisti käännettyä viimeiseen putkeen.

Todella hyvä treeni! Tehtiin lopuksi vielä kertaalleen rata sekä muutama kontakti niin, että kävin leikityttämässä kontaktialueella. Kesti hyvin sekä keinulla että puomilla, vaikka tätä ollaan taidettu tehdä viimeeksi alkuvuodesta.

On se kyllä uskomaton. Kouluttajakin sanoi, että rennon ja helpon näköistä menoa. Katsotaan yltääkö tämä fiilis tulevaisuudessa myös kisaradoille, mutta treeneissä tämä on kyllä täyttä kultaa.

Sielt se astelee vastaan, tulee tilanteen varastaa, pistää parastaan

Lokakuu, uskomatonta. Aika menee ihan hirmuista vauhtia.

Torstaina käytiin tekemässä esineruutu juuri ennen auringonlaskua. Neljä esinettä ja alue aika iso ihan vahingossa. Yhden esineistä laitoin vasempaan takakulmaan ja yhden kaatuneen puunrungon taakse, kaksi muuta meni vähän summanmutikassa keskelle aluetta kuitenkin niin, että olivat eri puolilla keskilinjaa.

Käämi oli ihan superinnoissaan. Ei edennyt suoraan, mutta löysi ensimmäisen esineen helposti alle minuutissa. Lähti tuomaan luokse todella hienosti, mutta Käämille kävi pieni työtapaturma matkalla. Metrin päässä minusta suussa ollut sukka jäikin törröttäneeseen keppiin ja kelpie tuli luokse ihmetellen, että piru eihän tässä olekaan mitään mitä luovuttaa! Haki ilman uutta kehotusta sukan oksasta ja toi käteen asti erittäin hyvin. Käämi ei mälvää esineitä eikä sillä pitäisi olla edes löysä ote, mutta näemmä joskus sattuu ja tapahtuu.

Lähetin toiselle ja tämäkin nousi vauhdilla. Nyt ei tapahtunut työtapaturmia matkalla, joten esine päätyi käteen varmasti. Tähän olisi fiksu lopettanut, mutta ehei, uudelle esineelle vaan. Käämi löi vähän lekkeriksi eikä enää tehokkaasti etsinyt alueelta esineitä. Oli onneksi jättänyt ne esineet, joiden olinpaikan tiesin, joten otin tauon tähän väliin. Tauon jälkeen käytiin yhdessä hakemassa ne puuttuneet esineet ja treenattiin luovutusta.

Oikein hyvä siis, kyllä sen pitäisi alokasluokan esineruutu selvittää kuin vettä vaan. Suoruutta ja uppoamista alueen takakulmiin pitää näemmä treenata, on kyllä aikaisemmin etsinyt alueen kauttaaltaan, mutta nyt jostakin syystä ei lähtenyt takarajalle asti.

Perjantaina otettiin minitottikset ja lähtötreenit ihan kotipihalla. Käämi oli vähän yliaktiivinen ja olin juuri sanomassa, että kohta jotakuta sattuu. En ikinä ehtinyt, kun Käämin hampaat olivat kolahtaneet oikean käden kyynärpään hermoon... Pihalla oli samanaikaisesti naapuri lapsineen haravoimassa, mutta Käämi ei kertaakaan edes vilkaissut sinne.

Tehtiin pari seuruuta, mutta poikitti ihan järkyttävästi, niin lopetettiin yhden onnistuneen pätkän jälkeen suosiolla. Sen jälkeen sai tehdä eteenmenoja ja ne on kyllä erittäin hienoja, suoria ja napakoita. Loistava! Näiden jälkeen tehtiin vielä muutama lähtö niin, että juoksin vähän matkan päähän, heitin lelun koirasta nähden vähän sivuun ja pyysin kiertämään minut, jonka jälkeen sai juosta lelulle. Hyvin toimi, ei hiipinyt tai karannut kertaakaan, yhden kerran taisi valahtaa maahan.

Lauantaina tehtiin sitten kujakeppitreenit! Tuntuu, että hieman junnataan paikoillaan keppien kanssa. Tuntuu, että etenemisvauhti on väärä. Joko tehdään liian helppoja treenejä tai sitten vaadin siltä liikaa. Kuusi keppiä kuitenkin onnistui varsin hyvin suhteellisen kapealla kujalla ja Käämi hakee hyvin keppien alun. Pitää ottaa tämä nyt ohjatuissa treeneissä esiin, niin saadaan ehkä edettyä vähän asian suhteen.

Keppitäyteiseen päivään kuului myös jälkikeppien sahaaminen! Aion nuo vajaamittaiset hyödyntää keppiruudussa, jotta niihin saisi kunnolla ajatuksen heräämään. Oikeanmittaisia keppejä on sitten muutaman jäljen tarpeisiin, joten kunhan keppiruudut sujuvat, niin yritetään vielä tänä syksynä suoraa jälkeä keppien kanssa. Jännittävää!