En aio käyttää kenkii ennen elokuuta

V-A-U!

Juhannuksena ei käyty ajamassa jälkeä, joten käytiin tänään tuulen hellittäessä edes hetkeksi. Satoi ja tuuli kyllä edelleen, mutta onneksi vähemmän.

Tallasin jäljen todella kivaan maastoon, jossa oli korkeuseroja ja erilaista pohjaa. Pituutta jäljellä noin 100-120 metriä. Tein jäljen loppupuolelle kulman oikealle, joka ei ihan 90 astetta täyttänyt, mutta aika lähelle. Uutta haastetta siis Käämille, toistaiseksi ollaan tehty vain suoria tai hieman kaartavia jälkiä. Jälki sai vanhentua 30 minuuttia ja sillä välillä Käämi kävi rallittamassa suo-ojassa sydämensä kyllyydestä, hullu.

Jäljelle lähti todella mukava treenikaveri. Se meni juuri niin kuin haluankin menevän, rauhallisesti ja tarkasti. Ei tarvinnut kertaakaan jarrutella, joten sai vain nauttia kyydistä. Ensimmäinen purkki oli suhteellisen lähellä aloituspistettä ja Käämi ilmaisi sen maahanmenolla ilman erillistä käskyä erittäin tarkasti, ihan älyttömän hyvä. Käämi eteni erinomaisesti jäljen päällä, tietysti märkä maasto on vähän erilainen kuin kuiva.

Jatkoi toiselle purkille ilman erillistä kehoitusta eli viime jälkeen verrattuna tämä oli todella hyvä ja mitään haahuilua ei tullut missään vaiheessa. Toinen purkki oli aika lähellä ensimmäistä, yritin rikkoa vähän kaavoja. Kolmanteen olikin sitten matkaa ja se oli kulman jälkeen vielä vähän matkaa eteenpäin. Kulmalle ei ollut mitään apuja, mutta niin se vaan selvitti sen ongelmitta. Aivan superkelpie, sai hirmuisot palkat tästä suorituksesta.

Hieno Käämi! Viikonloppuna leireillään, joten tällä suorituksella on kiva lähteä.

Tavoitteeseenkin päästiin, kesäkuun jäljet 4/4, jipii! (+ yksi uusinta).
Ja tämä oli muuten meidän 200 teksti Lähtölupa pillillä -blogiin, hyvä karma ilmeisesti.

Ei tollasii löydä ku päästä sateenkaaren

Kandee reippaa landel

Rästissä kahden viikon agilitytreenit, agilityn sm-kilpailut, yksi jälki ja muutama onni potkaisi -tilanne.

Aloitetaan vaikka noilla onni potkaisi -tilanteilla. Käämi valittiin Biofarmin herkkävatsaisten testiryhmään eli saatiin kuukauden tarpeisiin Inupekt Fortea. Käämin herkkävatsaisuus on vähän hellittänyt, kun vaihdettiin ruuan proteiini pois siipikarjasta, mutta jonkin verran se stressaa vatsallaan ja ns. normaalitilaa ei olla vielä saavutettu. Testiryhmään pääseminen on varsin mielenkiintoinen kokemus ja tämä on jo kolmas Käämin testiryhmä!

Toinen onni potkaisi -tilanne sattui, kun voitettiin Racinelin kilpailusta pihvitikkuja iso kasa. Tilasin autohaan kylkiäisiksi muutaman lammastikun eri merkiltä ja Käämi on ihan hulluna kaikkiin pihvitikkuihin. Noista nyt riittää ainakin hetkeksi. Varsinkin, kun ostin SM-kisoista 10 kappaleen Naturis Fresh Meat -laatikon...

A G I L I T Y

Viime viikon agilitytreenit olivat erittäin loistavat. Käämi oli käynyt kehonhuollossa saman viikon alussa ja se oli ihan kuin eri koira. Irti päästyään se rallatti suoraan edessä olleeseen putkeen ja karkasi muutaman kerran samaan putkeen jopa toiselta puolelta treenihallia! Siis ihan loistavaa, kyseessä oli kuitenkin vielä Käämin "kammoputki".

Tehtiin rata osissa aloittaen 1-2-3 ja oli muuten hienot putkeenirtoamiset! Rata oli teoriassa aika helppo, lukuunottamatta a-esteen jälkeistä takaakiertoa. Jostakin syystä onnistuin ohjaamaan Käämin aina ihan miten sattuu, vaikka takaakierto on Käämille aika vahva. Onnistui se lopulta, mutta vaati vähän turhan monta yritystä. Rata olisi jatkunut pituuden jälkeiseltä hypyltä kepeille, mutta pyöräytin aika pienessä tilassa Käämin puomille. Erinomaiset kontaktit läpi treenin, tästä saisi olla kyllä ylpeä. Muurista ei tullut palikat kertaakaan alas ja pituuskin onnistui erinomaisesti, niillä ei ihan hirveän montaa treenikertaa ole alla. Lähdin erittäin hyvin mielin treeneistä kotiin, tällainen flow se meillä pitäisi olla.

Samalla viikolla käytiin iltakisoissa turistina haistelemassa vähän isojen kisojen tunnelmaa. Käämi oli myyntikojujen välissä ihan mukava ja teki aika makeaa rallytokopätkää hulinan keskellä. Kentän puolella se ensimmäisen agilitysuorituksen nähtyään oli sitten puolestaan erittäin korvaton, joten palattiin takaisin väljemmille vesille. Onneksi oli häkki mukana, niin sain Käämin auton ulkopuolelle varjoon odottamaan siksi aikaa, kun kävin syömässä iltapalat vetykojulta. Häkissä ja parkkipaikalla se oli myös erittäin fiksu, joten toivoa vielä on.

J Ä L K I

Jälkeä ei keretty viime viikolla tekemään, sillä valokuvasin SM-kisoja lauantaina ja turisteilin sunnuntaina. Vein Käämin kuitenkin maanantai-iltana päivähoitoon äitilleni, joten silloin käytiin ajamassa jälki. Jälki ehti vanhentua 30 minuuttia, mutta vaikeusastetta lisäsi kova tuuli, joka painoi jälkeä jonkun verran sivuun. Alussa oli naturiskasa, mutta siihen oli ehtinyt hyökätä muurahaiset kimppuun, joten tallasin itse päälle ja luotin siihen, että Käämi tietää jälkikäskyn. Kolme suljettua purkkia, jäljellä mittaa noin 80 metriä.

Käämi lähti jäljelle erittäin rauhallisesti. Vauhti oli mielestäni oikein hyvä ja ei itse kauheasti tarvinnut jarrutella. Ensimmäisen purkin jälkeen malttoi laittaa nenän entistä paremmin maahan ja meni erittäin hyvin jälkeä pitkin - joskin ehkä hieman sieltä, mistä aita oli matalin. Toinen purkki löytyi erinomaisesti myös. Kakkos- ja kolmospurkin välillä ohitse meni traktori, mikä sotki Käämin keskittymistä, mutta kolmas purkkikin löytyi pienen haahuilun ja kyselyn jälkeen. Ihan älyttömän hyvä! Korjaa virheitään, jaksaa jatkaa yrittämistä ja purkkien jälkeen ei vaadi paljoakaan, että jatkaisi töitä. Ollaan lisäksi saatu vähän puoli-ilmaiseksi maahanmenoilmaisu purkeille, ensimmäiselle purkille hieman vihjaisin, mutta kakkos- ja kolmospurkki ilmaistiin ilman minkäänlaista vinkkiä! Ihan supertyyppi!

A G I L I T Y

Maanantaina tehtiin illalle myös nopeat kujakeppitreenit. Videot odottavat edelleen kamerassa editoijaansa, joten ei niistä sen enempää. Ajatus on ihan hyvä ja kepitkin alkavat pikkuhiljaa kapenemaan.

Tämän viikon agilitytreenit olivat sitten viimeiset ennen kouluttajan kolmen viikon kesätaukoa. Käämi ei ollut ihan niin rento kuin viime viikolla, mutta kuitenkin erittäin mukava. Radalla meille haasteita tarjosi putkesta putkeen menevä rata, mutta voi vitsi! Sinne se pieni kelpie irtosi erittäin hyvin, ehkä välillä aavistuksen kysellen. Kunhan ohjaaja malttaa katsoa koiraansa, niin hyvin uppoaa!

Pätkittiin rataa pienempiin pätkiin eli kepit sekä a-este jäivät pois meidän radalta. Tehtiin pari lähtöä ja Käämi tuli lähtöön ihan hyvin, mutta varasti hieman. Painitaan tämän ongelman kanssa sitten joskus, siirryttiin alkupätkästä pois ennen kuin kerkesi tulla ongelmia asian kanssa. Nelosputkeen Käämi haki vauhtia puomin kontaktilta keppien sijaan ja irtosi kyllä loistavasti. Vitosputken ohi tuli ainoastaan kerran, kun olin itse älyttömän myöhässä. Sitten kun ehdin putkensuun toiselle puolelle, niin Käämikin osui putkeen.

Keinu oli aavistuksen jännittävä. Kyseessä on Smartin keinu ja se on Käämin kokemukseen liian kevyt, joten yhtään kelpien epäröidessä kyseinen keinu alkaa heilua. Saatiin kuitenkin tällekin ihan hyvä onnistuminen. Pitäisi päästä tekemään ihan erikseen, Käämillä oli kuitenkin ennen talvitaukoa aika hyvä keinu. Tietysti ollaan treenattu aika jykevällä keinulla, mutta sama fiilis tähänkin, niin hyvin toimii. Puomin kontakti oli loistava ja irtosi taas hyvin putkeen. Putki syötti kymppihypystä hieman ohi, joten ekalla yrittämällä Käämi tulikin siitä ohi ennen kuin hoksasin työntää sitä hypylle enemmän.

Viisitoista ja kuusitoista hypyillä ohjaaja oli itse ihan kujalla, joten 19 putkeen Käämi haki vauhdin keinun kontaktilta. Ihan uskomattoman hyvä ja vastoin odotuksia osui joka ikisellä kerralla putkeen! Toiseksi viimeisen hypyn takaakierto oli todella hieno!

Kouluttajakin sanoi, että ehdottomasti meidän parhaimmat radat nyt kevään aikana. En ole tippaakaan eri mieltä. Luulen, että tuo kehonhuolto auttoi jonkun verran asiaan, joten budjetoidaan Käämin viikkorahoihin vähän useammin. Hyvillä mielin treenitauolle, meinataan nyt tehdä sitten itse niitä keppitreenejä, kerta omat kepit löytyvät. Ja niiden lisäksi puksutellaan sitten paljon jälkiä :)

Me saadaan se tunne sisulla

Viikko päättyi kahteen jälkeen ja kujakeppitreeneihin!

Ensimmäinen jälki sai vanhentua puolisen tuntia. Sillä välin Käämi teki muutamia seuruupätkiä sekä eteenmenoja. Vasempaan käännökset ovat aika makeita ainakin omasta näkökulmasta. Täydellinen se ei ole, mutta erittäin hyvä pohja lähteä työstämään. Käämi kykeni tekemään seuruuta eilen pongattua ketun parin metrin päässä, joten ehkä se keskittyminenkin asiaan joskus seuraa perässä.

Ensimmäinen jälki oli 120 metriä pitkä ja sisälsi kolme suljettua namipurkkia. Ihan liian vauhdilla lähti, mutta meni kuitenkin suhteellisen hyvin jäljen päällä. Ensimmäinen purkki jäi matkalle, toisen ja kolmannen purkin välin meni erittäin hyvin ja tarkasti. Yritin saada Käämin etsimään ensimmäisen purkin, mutta lopulta sain itse etsiä ko. purkkia varttitunnin. Yritin ties mitä keinoa, mutta lopulta olin ihan sekaisin siitä, missä jälki enää menikään. Löytyi se lopulta ja kelpiekin teki esineruudun purkin kanssa ihan hyvin.

Päätin tehdä sitten toisen vähän lyhyemmän jäljen perään. Nyt laitoin naturiskasoja matkan varrelle, jotta sain Käämiä vähän hidastettua. Nenä pysyi paremmin maassa, mutta jälki oli aivan liian tuore. Saatiin kuitenkin onnistunut suoritus tuon ensimmäisen yritelmän jälkeen. Oppipahan nyt kantapään kautta sen, että seuraavat jäljet saavat vanhentua ihan reilusti. Ja sen, että kiinnittää huomiota siihen, mihin ne jälkipurkit jättää, vaikka kuinka laskisi askeleet.

Kujakeppitreeneihin seuraavaksi. Huhtikuun lopussa laitoin tilaukseen Agimetiltä kujakepit, jotka tulivat perjantaina! Ihan uskomattoman hienot kepit saatiinkin, tuo väri on täydellinen. Sivuhuomautuksena, että olipa muuten hankalaa punnata 28 kiloiset kepit autoon vesisateessa yhtenä pakettina. Kepit ovat kahdessa osassa, joten luultavasti ne jatkossa matkaavat autossa mukana ja tehdään keppitreenejä siellä täällä. Tarkoitus olisi myös tehdä pieni koulutusvideosarja Youtubeen.

Ensimmäiset treenit olivat lähinnä testimielessä tehtyjä suoria rallauksia kujan läpi. Kujan leveys näkyykin allaolevista kuvista. Käämi on kuitenkin tehnyt keppejä aikaisemmin ohjureilla, joten ihan täysin uusi este ei ole kyseessä. Käämi osui kujaan erittäin hyvin ja sai mennä molempiin suuntiin noin viisi kertaa. Vauhti vähän hirvittää jo valmiiksi.

Nyt on onnellista ja väsynyttä kelpietä.

Kun kierrokset tapissa ja suonissa bensaa

A G I L I T Y

Olipa helletreenit. Hallissa oli sisällä onneksi ihanan viileää, joten kumpikaan meistä ei pökertynyt kentälle. Jospa nuo helteet tuosta pikkuhiljaa villiintyisivät, ihanaa vaihtelua!

Tällä viikolla ei hinkattu yhtään lähtöjä. Sai lähteä lentävällä lähdöllä tekemään ja lähtikin ihan vauhdilla. Molempien suoritusvuorojen alussa kävi moikkaamassa katsojia, mutta muuten keskittyi tekemiseen, vaikka välillä opettelinkin uutta ohjauskuviota. Selvästi siis parempaan päin menossa, ennen se oli vähintään 3 kertaa suoritusvuorolla. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa, harmi vaan, että kouluttajan kesätauko on pikkuhiljaa lähestymässä.

Ensimmäisellä suorituksella Käämi hyppäsi puomin ylösmenon puolivälistä. Ilmeisesti luuli keinuksi ja alkoi hieman hirvittää. Uudella vauhdilla ja erittäin makea kontakti. Päätin rohkeana kokeilla pimeää putkikulmaa, joita ei (krhm) olla ihan vastaavasti tehty koskaan. Erittäin hyvä, vähän saattoi ehkä hidastaa, mutta ei kuitenkaan jäänyt jumittamaan. Kutosputki ei löytynyt ihan ensimmäisellä, mutta hienosti jarrutti itsensä putken jälkeen. Kasiputkenkin kanssa taisi olla hieman jäätymistä, mutta muistaakseni koko treenin aikana vain kerran tai kaksi. Ysiputkeen sen sijaan jumiutui enemmän, kun mun liike oli jo menossa jatkamaan. Jouduin saattelemaan sitten ihan kunnolla ja olin hypyillä myöhässä.

Ensimmäinen ohjauskuvio ei toiminut ollenkaan kympille ja yhdelletoista. Yksitoista hypättiin itseasiassa aika lähelle väliaitoja, mutta suurin ongelma oli lähinnä siinä, että en saanut Käämiä tarpeeksi käännettyä. Vaihdettiin tämä seuraavalle vuorolle puolivalssiin.

Toinen veto olikin sitten älyttömän makea. Kyllähän se taas varsinkin ysiputkella jumitti, mutta ei mitenkään pahasti ja kuitenkin pysyi mun lähellä. Ihan huiput treenit, Käämi oli muutenkin erittäin hyvällä tuulella. Kuumuuden takia näin myös ensimmäistä kertaa koirani peitsaavan, mutta onneksi se vaihtoi raville pyynnöstä. Varailin muuten hieroja-ajan maanantaille, jotta saadaan keskiselkää auki.

R A L L Y T O K O

Tänään mentiin rallytreeneihin ja viime viikkoon verrattuna käyttäytyminen oli jo selvästi parempaa ja kivempaa. Kyllähän se edelleen palkan saatuaan helposti saattaa lähteä jatkamaan hölmöilyjään ja ei muista ihan aina, että pitäisi käyttäytyä. Haukkui kuitenkin varmaan puolet siitä, mitä viime viikolla! Suunta tässäkin ylöspäin, varsinkin, kun ne näyttelytreenit pyörivät tälläkin viikolla.

Ensimmäisellä yrityksellä ei päästy radalle. Käämi meni ihan sekaisin jostakin narttuhajusta, joten kävelin pois kentän toiseen laitaan. Siellä alettiin löytämään taas yhteistyötä, joten toiselle vuorolle oli ihan kiva mennä. Lähtöön päästiin ihan hyvin, sen jälkeen Käämi pongasikin kentän laidalta koirakon, jolle heiteltiin irti lelua. Hieman sapetti, kun olin siirtynyt itse heidän pyynnöstä kauemmas, mutta vastavuoroisesti meille ei annettu suoritusrauhaa... Onneksi sain Käämin kuitenkin siitä innostuksesta tekemään mun kanssa ja spiraalin jälkeen se teki todella nättiä työtä. Toinen rata menikin sitten ihan nappiin, tietysti hiottavaa aina on.

360 astetta vasempaan: Ei valahda enää niin helposti istumaan pienellä ympyrällä ja pysyy samassa paikassa sinkoamatta sivuun. Molemmilla kerroilla Loistavaa!
Koira eteen, vasemmalta sivulle, istu: Ensimmäisellä radalla tuli eteen paremmin, toisella jäi vähän vinoon. Korjasin molemmilla vuoroilla tämän muutaman kerran.
Istu, kierrä koiran ympäri: Valahtaa helposti maahan ja lähtee myös mun mukaan herkästi. Tiedetään, mitä treenataan.
Spiraali oikealle: Uskomattoman hyvä! Samalla sivulla kuin minäkin ja oli päässyt ensimmäisellä vuorolla siitä kiihtymistilastaan hyvin eroon.
Istu, askeleet: Kokeiltiin muutaman kerran ennen kuin keksin laittaa lelun taskuun. Toimii paremmin käskysanalla sivulle kuin seuraa. Muuten todella tarkkaa työtä!
360 astetta oikealle: Hemmetin hyvä!
270 astetta oikealle: Niin myös tämä!
Käännös vasempaan: Entinen ongelmakyltti on nykyisin erittäin toimiva, ei ongelmia.
Koira eteen, oikealta sivulle: Erinomainen, muistaakseni jäi tässäkin ehkä hieman vinoon. Korjauksella kuitenkin tuli suhteellisen suoraan ja hyvälle etäisyydelle.
Täyskäännös vasempaan: Toimii hyvin.

Sellaiset treenit tällä viikolla. Paljon hyvää, Käämille oikeastaan iso kiitos tekemisestä. Hiottavia juttuja löytyy tietysti, mutta parempi niin!

Vaan mitä ikinä teen, samal palolla sen teen

Eilen ajeltiin suuntaansa 40 kilometrin päähän putkiralliin. Hieman mietitytti aamulla, että lähdetäänkö sateeseen ja tuuleen, mutta eipä noista hätkähdetä. Valmistujaislauantain takia osallistujamääräkään ei ollut mikään järjetön.

Kisapaikalla Käämi oli ihan superriemuissaan. Haukkui taas, mutta sain edes jonkun tolkun pyytämällä maahan ja syöttämällä etujalkojen väliin. Ainut vaan, että tämä toimi niin kauan kun pysyin paikallani. Liikkeelle lähtiessä haukututti taas eikä puhettakaan mistään nätistä yhdessä kulkemisesta. Huoh.

Radalle lähdettiin viidensinä, Käämillä ei ollut yhtään mitään hajua siitä, mitä ollaan tultu tekemään. Karkasi lähdöstä ihan aavistuksen, joten olin myöhässä toisella putkella. Käämi onneksi sujahti sinne ilman mitään ongelmia. Muutama jäätyminen putkien suulla, mutta ei pahasti ja suoritti kuitenkin esteet. Ysillä meinasi mennä väärään päähän, mutta sain ongittua takaisin. Loppusuora syötti aika pahasti yleisöön, mutta kelpie päättikin moikata ajanottajat... Noh, huonomminkin olisi voinut mennä ja suorituksenahan tuo oli meidän kisasuorituksista se virheettömin ja nopein, aika jäi kerrankin alta 37. Uusintaa ei otettu.

Hengailtiin kisapaikalla vielä jonkin aikaa, mutta rakeiden jälkeen päätettiin suunnata takaisin kotiin.

Tänään ajettiin sitten Käämin kanssa jälki. Olisi saanut antaa vanheta reilusti pitempään, mutta onpahan nyt koeajettu uudet jälkivermeet. Ruffwearin Front Range -valjaat on ihan loistavat ja tuo väri sopii Käämille kuin nenä päähän. Olisin tilannut muuten siniset, mutta tahdoin Käämille keltaisen jälkipiuhan. Tuo Alacin 6mm on ainakin näin ensikokeilun perusteella erittäin hyvä ja uskomattoman nätti.

Jäljellä oli mittaa noin 100 metriä. Paljaita naturiskasoja muutama ja kaksi jälkipurkkia. Ensimmäisestä purkista meni ohi, joten pysähdyin paikalle itse. Tämän jälkeen meno rauhoittui jonkin verran ja toiselle purkille meni paljon rauhallisemmin. Pyysin sinne käymään maahan ja kelpiehän kävi ilman, että jälkipurkki lenteli ympäri metsää.

Erittäin hyvä siis, vauhtia kun saisi pois. Tästä syystä olisi voinu antaa sen jäljen vanheta ihan rauhassa. Tuon kahden purkin idea oli, että jälki ei välttämättä lopukaan siihen ensimmäiseen purkkiin. Asia hieman hämmensi Käämiä, mutta onneksi se jälkimmäinen pätkä meni sitten rauhallisemmin. Tästä on hyvä jatkaa, pyritään nyt pysymään samassa tahdissa kesäkuussakin eli yksi jälki per viikko. Jos menee yli, niin ei haittaa!

Mus on voima, jota en voi vaimentaa

Toimistotyön ihanuutta on, että ehditään oikeasti harrastamaankin enemmän kuin vain kerran viikossa. Opinnäytetyön teorian runkokin on viimeistelyjä vaille valmis ja empiria odottaa, joten päästään Käämin kanssa nyt oikeasti tekemään viikolla useampaankin otteeseen kaikkea kivaa.

Tästä päästäänkin aasinsillan kautta siihen, mitä olen pohdiskellut. Mietin Käämin häiriönkestoa ja totesin, että vaikka ollaan tehty häiriötreenejä pentuaikoina, niin metsään mentiin siinä kohdassa, kun ei päästykään penturyhmään ohjaajan ollessa liian kokenut. Kuitenkin käsissä oli ensimmäinen oma koira, joten olisi ehdottomasti tarvittu penturyhmää meille. En sitten hakeutunut silloin koiran kanssa, joka ei ollut lähellekään estevalmis, normaaliin viikkoryhmään, sillä koin ettei meidän kannattanut viedä keneltäkään muulta paikkaa. Nyt olisin vähän itsekkäämpi ja mentäisiin pokkana sinne muiden keskelle. No, tuskin se on täysin pilattu ja tekemällä oppii, koira kuitenkin kasvaa henkisesti niistä pienistäkin onnistumisista.

Tämän viikon agilitytreeneissä aloitettiin suoraan tekemään rataa. Jostain syystä Käämi ei suostu menemään ilman vauhtia tuon hallin putkiin. En tiedä, että onko ne sitten jotenkin liukkaammat kuin vanhan treenihallin vai mikä niissä on, koska ei se muualla putkiin ole kieltäytynyt menemästä. Putkihullu se ei ole muutenkaan, mutta on kuitenkin aina hakeutunut niihin ihan näppärästi. Vauhtia kun on, niin sitten se kyllä menee ja irtoaa niihin. Voihan se olla kyse siitä lukosta.

Ensimmäisellä radalla sain noottia siitä, että en alussa kertonut koiralle tarpeeksi ajoissa suuntaa, mihin kääntyä. Hupsista, tämän jälkeen saatiin Käämikin koottua paremmin hypyille ja kääntymään näppärästi. Ensimmäisen puomin juoksi pitkäksi, mutta kuulemma oli yrittänyt stopata kontaktialueelle. A-esteen alla olevalla putkella olin itse aika myöhässä, joten sinne en ehtinyt tekemään persjättöä millään toistolla, mutta onneksi Käämi lukee kohtuullisen hyvin takaaleikkauksia. Takaaleikkauksen tein myös ennen keinua olleelle hypylle ja se oli kyllä makea. Ensimmäinen keinu oli lentokeinu, ihan täysin omaa syytäni. Lopussa ei sitten ollutkaan mitään, a-estettä ei siis edelleenkään tehty osana rataa.

Treenikaverit sai sanoa rumasti härväävälle kelpielle ja se kääntyi toisella suoritusvuorolla jo puolestavälistä takaisin! Luultavasti tämäkin saadaan joskus hallintaan. Käämihän lähtee siis ainoastaan välihömpöttelyillä eli ei karkaa onneksi radalta, joten pitää ottaa taukokäsky tähän käyttöön. Aloitettiin ensimmäinen vuoro muutamalla a-esteen läpijuoksulla ihan vain kartoituksen vuoksi ja himmaa hieman kontaktialueelle/loikkaa aika korkealta. Ei siis olla tehty tätä niin ajatuksella, mutta luultavasti lähdetään rakentamaan mattotreenin kautta.

Sitten hömpättiin. Olin unohtanut Käämin treenipatukan autoon! Uskomatonta. Palkkasin Käämiä sitten ihan vain hyppyyttämällä vasten ja namilla, tehtiin sivulletuloja ja yksittäisenä puomia. Sen jälkeen tehtiin muutama lähtöasento ilman, että edessä oli yhtään estettä ja niin, että liikuin. Se toimi, ainoastaan yhden kerran Käämi oli sitä mieltä, että ei hän kyllä nyt viitsisi oikein tulla. Oli kuitenkin erittäin hyvä ja tehtiin loppuun vielä sama ratapätkä uudestaan. Hyvät fiilikset jäi hallin puolelta. Kyllä se tästä, hitaasti mutta varmasti.

Tänään käytiin rallytokon ratatreeneissä, joihin kerrankin mahduttiin. Tajusin vasta ilmoittautumisen jälkeen, että samalla kentällä on samaan aikaan näyttelytreenit. Noh, rohkea rokan syö ja ainakin hyvää harjoitusta, vaikkei ihan täydellisesti menekään.

Ensimmäisellä vuorolla Käämi oli ihan lentoon lähdössä. Sillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä oltiin tultu tekemään. Myönnetään, ei me olla kauheasti rallytokon ratatreenejä tehtykään ja tuo häiriön määrä oli kyllä aika vaikea. Käämi haukkui ja oikein mikään kielto ei meinannut tehota. Päädyin lopulta käskemään koiran maahan ja syöttämään namit niin, että Käämi joutui vielä itse etsimään ne ruohikosta. Ensimmäisellä vuorolla kävi myös harvinaisen selväksi, että hihna oli meille molemmille aivan outo kapistus näissä touhuissa. Hups, kuka treenaa koiraansa aina irti...

Jos en nyt ihan väärin muista, niin kyltit olivat seuraavat:

Koira eteen vasemmalta sivulle: Meille tuttu liike, mutta Käämi ei ollut päässyt lainkaan vauhtiin. Haukkui, edisti, hölmöili. Uusittiin muutamaankin otteeseen ennen kuin sain edes puoliksi onnistuneen suorituksen.
Pujottelu: Hirmu lyhyet välit kartioissa, uusittiin tämäkin pariin otteeseen. Helposti ajautui kartion päälle, voisin ehkä itse tehdä laajemmat kaarrokset. Oli kuitenkin jo edes hieman mukana.
Liikkeestä maahan: No ei onnistunut tämäkään bravuuri ensimmäisellä ja radan poikki mennyt treenikaveri sai Käämin pasmat sen verran sekaisin, että otti aikansa taas palata maan pinnalle.
Käännös vasempaan: Näitä ollaan nyt treenattu, Käämikin oli jo kohtuullisesti mukana tekemässä.
Koira eteen, askeleet peruuttaen: Ei olla koskaan tehty! Ihan ufo liike meille, jätettiin väliin ekalla.
Käännös vasempaan: Ei moitittavaa, seurasi vaikkakin edistäen. Ei singonnut maata kiertävälle radalle.
Koira istu, kierrä koiran ympäri: Meni maahan käskysanalla istu. Muutaman kerran kokeiltiin ja jäi istumaan, pysyi ensimmäisellä kierroksella paikallaan.
360 astetta oikeaan: Aika hyvä!
Vasen täyskäännös: Tämäkin hyvä!
270 astetta vasempaan: Näitä ollaan treenattu ihan sikana, ei tipahtanut istumaan.
Koira eteen oikealta sivulle: Meidän bravuureita taas, oli loistava.

Loppua kohden parani siis ihan huomattavasti. Meidän vuorolla alkoi räntäsade, jonka seurauksena näyttelytreenaajat suuntasivat kotiin, joten mentiin kentän sivuun tekemään seuruuta ja sivulletuloja. Toiselle vuorolle asteli jo ihan eri koira, olihan se edelleen vähän lentoon lähdössä, mutta kuitenkin keskittyi asiaan. Otettiin suorituksesta vielä hieman vauhtiakin pois, niin johan toimi. Haukkuminenkin jäi ensimmäiselle kierrokselle, jipii!

Alun kyltit menivät loistavasti, yritettiin tällä kierroksella myös tuota uutta kylttiä. Kohtuullisen hyvä, namilla tosin autettu. Kiertokyltillä kääntyi mun mukaan, joten yritettiin sitä muutaman kerran. Ennakoi kääntymällä jo ennen mun liikettä, joten huomiota kiinnitettävä asiaan. Loppu olikin sitten oikein loistava, ei mitään pahaa sanottavaa.

Tiedetäänpähän mitä otetaan nyt treeniohjelmaan mukaan. Rallyn suhteen taidetaan lieventää myös vuoden tavoitteita, eipä meillä mikään kiire ole. Eihän sitä tietysti ikinä tiedä nyt kun aletaan oikeasti tekemään näitä juttuja ihan ajatuksella, niin voihan se kehitys olla ihan huima ja tällaiset ongelmat tuntuvat molempien lajien osalta ihan absurdeilta puolen vuoden päästä. Toivon ainakin, että voin joskus palata näihin kirjoituksiin ja ehkä hieman hymyillä, että ollaan tultu paljon eteenpäin.

Kävin tänään hakemassa Käämin uuden hienon jälkiliinan (jonka hipelöimistä en voi lopettaa!) ja autoon ilmahaan. Tuo ilmahaka on ihan loistava ostos, vaikka eihän se tietenkään tarkoita, että koiran voi autoon kesäkuumalla jättää. Antaa kuitenkin hieman enemmän pelivaraa esim. huoltsikoille pysähtyessä, kun kontin voi jättää auki niin, että kukaan ei vahingossakaan pääse autoon. Käämin häkki ei nimittäin täytä koko konttia, joten siitä pääsisi helposti häkin ohi sisälle. Nyt on 25 cm ilmarakoa, josta ei kyllä yksikään ihminen pääse.

Nyt kun tulisi vielä Käämin uudet jälkivaljaat, niin voisi tehdä pienen esittelyn jälkitreenipäivityksen ohella.