Vaan mitä ikinä teen, samal palolla sen teen

Eilen ajeltiin suuntaansa 40 kilometrin päähän putkiralliin. Hieman mietitytti aamulla, että lähdetäänkö sateeseen ja tuuleen, mutta eipä noista hätkähdetä. Valmistujaislauantain takia osallistujamääräkään ei ollut mikään järjetön.

Kisapaikalla Käämi oli ihan superriemuissaan. Haukkui taas, mutta sain edes jonkun tolkun pyytämällä maahan ja syöttämällä etujalkojen väliin. Ainut vaan, että tämä toimi niin kauan kun pysyin paikallani. Liikkeelle lähtiessä haukututti taas eikä puhettakaan mistään nätistä yhdessä kulkemisesta. Huoh.

Radalle lähdettiin viidensinä, Käämillä ei ollut yhtään mitään hajua siitä, mitä ollaan tultu tekemään. Karkasi lähdöstä ihan aavistuksen, joten olin myöhässä toisella putkella. Käämi onneksi sujahti sinne ilman mitään ongelmia. Muutama jäätyminen putkien suulla, mutta ei pahasti ja suoritti kuitenkin esteet. Ysillä meinasi mennä väärään päähän, mutta sain ongittua takaisin. Loppusuora syötti aika pahasti yleisöön, mutta kelpie päättikin moikata ajanottajat... Noh, huonomminkin olisi voinut mennä ja suorituksenahan tuo oli meidän kisasuorituksista se virheettömin ja nopein, aika jäi kerrankin alta 37. Uusintaa ei otettu.

Hengailtiin kisapaikalla vielä jonkin aikaa, mutta rakeiden jälkeen päätettiin suunnata takaisin kotiin.

Tänään ajettiin sitten Käämin kanssa jälki. Olisi saanut antaa vanheta reilusti pitempään, mutta onpahan nyt koeajettu uudet jälkivermeet. Ruffwearin Front Range -valjaat on ihan loistavat ja tuo väri sopii Käämille kuin nenä päähän. Olisin tilannut muuten siniset, mutta tahdoin Käämille keltaisen jälkipiuhan. Tuo Alacin 6mm on ainakin näin ensikokeilun perusteella erittäin hyvä ja uskomattoman nätti.

Jäljellä oli mittaa noin 100 metriä. Paljaita naturiskasoja muutama ja kaksi jälkipurkkia. Ensimmäisestä purkista meni ohi, joten pysähdyin paikalle itse. Tämän jälkeen meno rauhoittui jonkin verran ja toiselle purkille meni paljon rauhallisemmin. Pyysin sinne käymään maahan ja kelpiehän kävi ilman, että jälkipurkki lenteli ympäri metsää.

Erittäin hyvä siis, vauhtia kun saisi pois. Tästä syystä olisi voinu antaa sen jäljen vanheta ihan rauhassa. Tuon kahden purkin idea oli, että jälki ei välttämättä lopukaan siihen ensimmäiseen purkkiin. Asia hieman hämmensi Käämiä, mutta onneksi se jälkimmäinen pätkä meni sitten rauhallisemmin. Tästä on hyvä jatkaa, pyritään nyt pysymään samassa tahdissa kesäkuussakin eli yksi jälki per viikko. Jos menee yli, niin ei haittaa!