torstai 19. tammikuuta 2017

Helppo ratkaisu piinaavaan pulmaan


Kaipaan niin viime talven jääkelejä.

Ollaan uhmattu kelpietuuria ja käyty päivittäin liukkaudesta huolimatta. Käämi on onneksi ymmärtänyt hillitä hieman kaasujalkaa ja taittaa lenkit ravaten, mutta selkeästi siitä näkee, että haluaisi välillä päästää höyryjä oikein kunnolla. Liukkaus hirvittää sekä koiran että itseni puolesta, mutta uskaltaudutaan sinne silti niin kauan, kun mukana ei ole muita koiria.

Siinä missä eilen oli sumua, niin tänään aurinkokin kävi tekemässä muistutuksen olemassaolostaan. Paistaa se aurinko risukasaankin, sillä ollaan tässä kuluvalla viikolla saatu pyöriä pyörimään oikein kunnolla!


Viime vuonnahan tein sen päätöksen, että haen tälle keväälle ryhmäpaikkaa. Harmikseni meidän vanha treenihalli on lopettamassa nykyisellä omistuksellaan ja jatkosta ei ole vielä tullut mitään varmuutta. Eteen tulikin siis äkkiä tilanne, että treeniryhmä pitäisi löytää toisaalta. Ei ihan ongelmattomin juttu, sillä halusin sen ryhmäpaikan. Paikkakunnalla olevista mahdollisuuksista molemmissa oli omat plussansa ja miinuksensa, mutta tällä hetkellä mahdollisuuksia on tarjottimella onneksi useampi. Tällä hetkellä on suuret todennäköisyydet sille, että blogiin alkaa pikkuhiljaa tulla enemmän sisältöä, nimittäin huhtikuusta eteenpäin saatetaan omistaa ryhmäpaikka.

Treenikuviot loppuen lopuksi menevätkin niin, kuin olin ne etukäteen ajatellut. Palataan joko ensi kuussa tai maaliskuussa treenaamaan itseksemme keskeneräisten esteiden parissa. Ennen kisakentille pääsyä hiotaan taitoja valvovan silmän alla. Ihan huippua!

Toiset pyörät rullaavatkin sitten vähän tylsemmissä jutuissa blogin kannalta, nimittäin liittyen omiin opintoihini. Valmistun tänä vuonna ja tällä hetkellä opinnäytetyön aiheen löytäminen on tärkeässä roolissa. Ensi viikolla kuulen tuomiota yhdestä paikasta ja sieltä tuleva toimeksianto olisi supermielenkiintoinen, sillä saisin yhdistettyä kaksi omaa juttuani. Opintoihin liittyy vielä toinenkin juttu, mutta sitä en ehkä vielä uskalla jinksata näin julkisesti.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Valovoima


Joululomalta on palailtu tänään arkeen ja meidän osalta pyhät menivät erinomaisesti!

Jouluaattona käytiin pelloilla lenkillä ja erään pellon reunasta muutaman metrin päästä meistä lähti noin viisi peuraa. Yksi siirtyi hetkeksi meidän eteen polulle seisomaan, mutta en kerennyt kaivaa puhelinta taskusta kun tuli kiire ottaa kelpie kiinni. Käämi onneksi jäi paikoilleen ihmetyksestä ja peurojen mentyä menojaan jatkoi lenkkiä irti ilman mitään sen kummempia reaktioita. Fiksu!

Uusi vuosi otettiin vastaan kotosalla ja jatkettiin samaa linjaa kuin vuosi aikaisemminkin. Raketit ei hirveästi tätä tyyppiä hetkauta, mutta varmuuden vuoksi pysyteltiin puolenyön korvilla sisätiloissa. Vuoden viimeisestä päivästä tosin tuli hieman odotettua kalliimpi, kun pääsin akkukaupoille auton simahdettua kolmannen kerran. Toivottavasti jatkossa päästään kulkemaan sinne minne pitääkin ilman ongelmia.

Vuoden vaihteen jälkeen suunnattiin Joensuuhun muutamaksi päiväksi, mutta sitä ennen käytiin jäällä! Tätä on odotettu kauan ja ollaan kelpien kanssa ihan fiiliksissä. Matkaa jäälle on enää noin 500 metriä, joten tullaan tänä talvena kiertelemään ympäriinsä Saimaata. Onneksi on lyhyet luennot.

Harrastusjuttuja ollaan itseasiassa tehty, tällä kertaa yllätyksellisesti tokon osalta. Seuruun kohdalla olen ikuisuuden sanonut, että sille pitäisi tehdä jotain. No, nyt ollaan tehty! Tuntuu todella hyvältä ja Käämin naama oikein loistaa treenien jälkeen. Perusasennot on nopeutuneet ja napakoituneet, joskus tosin ajautuu vinoon. Ei saisi tietysti sotkea, mutta seisomista ollaan haettu seuraamisen kautta ja jää sijoilleen tosi napakasti. Malttaa seistä tosi hyvin!

Tässä pohdin kevään kisakalenteria ja ensimmäinen suunnitelma onkin jo muotoutunut. Rallytokokalenteriakin on varovaisesti hieman vilkaistu ja agilityn osalta pohdiskellaan tulevaisuuden treenipaikkaa.