perjantai 31. elokuuta 2018

Oot väkevämpi kuin luulitkaan


Tiistaina suunnattiin Kouvolaan naulojen poistoon. Tällä kertaa ei tarvinnut reissata yksin, sillä Ella lähti meidän seuraksi, kiitos vielä kerran!

Leikkauksen aika-arvioksi annettiin noin pari tuntia, joka piti aika hyvin paikkaansa. Kaikki oli mennyt hyvin ja Käämi itseasiassa säikytti minut täysin, sillä se oli hakuvaiheessa itse omilla jaloillaan vastassa.  Käämi pakattiin mun viereen takapenkille, joten tällä kertaa ei tarvinnut jännittää, että viimeisessä rampissa kelpie hyppäisi ylös. Saatiin itseasiassa kotipihassa rapsutella Käämiä pyllyn päältä, että saatiin se omilla jaloillaan sisään.

Iltapäivän Käämi oli hyvin väsynyt, mutta mun kehotuksiin se reagoi ja käytiin pihalla pariin otteeseen. Käämillä on ollut hyvin kevyt kipulääkitys, mutta siitä huolimatta se käytti jo tiistaina leikkauksen jälkeen jalkaa todella hyvin - melkein jopa paremmin, kuin ennen leikkausta! Koska leikkaushaava ei ole kipeä, se tarkoittaa myös sitä, että Käämillä on vähän turhan vauhdikasta menoa. Hihnalenkkeillään sopivissa määrin parin viikon ajan, joten saan olla aika jarrut päällä jatkuvasti.

Jalan käyttöaste on leikkauksen jälkeen todella hyvä, parempi kuin olisin koskaan uskonutkaan. Leikkaushaava on todella pieni ja todella siisti eikä se ollut vuotanut mitään. Eniten jännittää, että murtaako Käämi naulojen rei'ät tämän parin viikon aikana, mutta siitä syystä se onkin hieman kääritty pumpuliin. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.

Sain nähtäväkseni Käämistä otettuja röntgenkuvia. Viime vuotisissa kuvissa oli kuvattu polven lisäksi selkä ja lonkat. Molemmat näyttivät todella siisteiltä ja puhtailta. Polvesta otettiin kuvat nyt tällä viikolla ja nekin oli vuoden takaisiin verrattuna siistit. Tuoreista kuvista näki hyvin, kuinka naulat olivat jääneet hieman ulkoneviksi, joten ovat varmasti aiheuttaneet ikäviä tuntemuksia. Kaiken kaikkiaan Käämin jalasta poistettiin kaksi naulaa eli sääriluun harjanteen naulat. Implantin naula on paikallaan, mutta se on implantin suojissa, joten en usko sen aiheuttavan meille harmia.

Tämä meni paremmin kuin olisin koskaan uskaltanut toivoakaan! Toki kahden viikon sairasloman aikana saa olla supertarkka, mutta jos jalka oli jo noin hyvä leikkauspäivästä lähtien, niin voin (melkein) huokaista helpotuksesta!

Käytiin ennen leikkausta retkeilemässä Orrainpolulla, laittelen tuon reissun kuvia piakkoin. Uskomatonta, että kesä on todellakin ohi!

perjantai 24. elokuuta 2018

Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi

Vesiputousten määrä on uskomaton!

Me suunnattiin tänä vuonna kesälomareissulle Norjaan!

Käämille tämä oli nyt toinen ulkomaanreissu ja se on kyllä niin helppo matkakaveri ottaa mukaan. Solahtaa uuteen arkeen saumattomasti ja kesti pitkiäkin ajomatkoja todella hyvin. Käämillä saattoi itseasiassa olla kaikista mukavin matkustaa omassa häkissään näin tilan määrää tarkastellessa.

Me oltiin Norjassa melkein kaksi viikkoa. Aloitettiin meidän reissu Senjan saarelta, jossa Sukkertoppenille kiipesi ainoastaan ihmiset. Käämi nautti sen sijaan merituulista ja maisemista. Senja oli kyllä kaunis ja jätti varmasti uudelle reissulle tutkittavaa ja ihmeteltävää! Muutama suunniteltu huiputus jätettiin nimittäin väliin.

Senjasta suunnattiin yhden yön stopille Harstadiin ja Käämi pääsi huiputtamaan meidän kanssa Keipenin! Tällä reissulla mun paimenkoira pääsi pitkästä aikaa lampaan kanssa nokikkain ja niin, minun pieni paimenkoirani pelkäsi lampaita. Keipenillä ei ollut ketään muita kuin me, joten saatiin olla rauhassa - varmaankin lähestyvien sadepilvien takia. Helppo ja nopea reitti koiran kanssa kulkea, meiltä vahva suositus!

Harstadista suunnattiin Andenesiin, jossa tärkein aktiviteetti oli valasretki! Sää oli onneksi hieman parempi meidän reissun aikana, mutta meri keinutti tarpeeksi, että allekirjoittaneelle tuli hivenen huono olo. Onneksi olokin parani juuri ennen ensimmäistä kaskelottihavaintoa! Mahtavan upea eläin ja haluan ehdottomasti talvella uudelleen valassafarille! Oli täysin tuuri, että nähtiin tämä kaskelotti, sillä kapteeni oli joutunut hakemaan aika pitkään.


Haukland Beach, Andenes & Stornappstindenin reitin varrelta

Andenesista suunnattiin Stamsundiin, jossa vietettiin aikaa pidempi hetkinen. Harmittavasti Unstad ja Haukland Beach kohdattiin vaakasuorassa vesisateessa, joten mua jäi harmittamaan näin koirakuvauksellisesta näkökulmasta. Täältäkin jätettiin huiputtamatta muutamia mietittyjä kohteita ja vaihdettiin lennossa Stornappstindeniin. Kelpien kanssa tosin minun ollessa puolikuntoinen kiipesimme suurinpiirtein Lilsnappstindenin korkeudelle, mutta olipahan ainakin toisenlainen aamulenkki. Lampaitakaan ei enää ihan samalla tavalla pelätty...

Stamsundista suuntasimme sitten Reineen, jossa vietimmekin pitemmän ajan. Kävimme yhtenä päivänä Rytenillä, jonne myös Käämi pääsi mukaan. Täällä oli kaikista eniten ihmisiä, mutta hyvin mahduttiin sekaan. Suositellaan kyllä lämpimästi, Kvalvika Beach on todella kaunis Ryteniltä. Paluumatkalla lampaat olivat ottaneet polun haltuun ja tiukan lampaan kanssa käydyn tuijotuskilpailun jälkeen lammas totesi suuren ja hurjan paimenkoiran täysin vaarattomaksi... Eipä tarvitse ainakaan paimennusharrastusta Käämin kanssa kokeilla.

Rytenin jälkeen Käämi jätettiin kalastajamökkiin ja me lähdimme Reinebringenille. Ehdottomasti elämäni pelottavin kokemus. Tämä reittihän on poistettu kaikista oppaista ja sinne ollaan rakentamassa virallista kulkuväylää. Ymmärrän täysin, sillä oli aivan tuuria, oliko valittu polku vaikea vai älyttömän vaikea. Luojan kiitos sääolosuhteet olivat puolellamme ja kyllähän tuota ylöspäin kiipesi, mutta alaspäin tulin sieltä kuin rapu. Kerran jalka lipesi mudalla niin, että olisi voinut käydä huonomminkin, mutta onneksi ei. Maisemat olivat kyllä todella upeat, mutta vaeltamisen sijaan tämä on vuorikiipeilyä... Vuori huiputetaan omalla vastuulla.

Rytenin huiputtaja!

Seuraavana päivänä keskityttiin tutustumaan Å:n ja Reinen maisemiin maan kamaralta, mutta kotiinlähtö alkoi häämöttää ja eipä oikein oltaisi mitään jaksettu edeltävän päivän huiputusten jälkeen. Tuona päivänä Reinebringen oli itseasiassa kokonaan suljettu retkeilijöiltä.

Kaiken kaikkiaan upea reissu ja sydämestä kyllä pieni palanen jäi Norjaan. Täytyy joskus suunnata uudelle kierrokselle niihin kohteisiin, jotka jäivät harmittamaan! Ihanaa olla Suomessa, jossa ei ole omituisia pääsymaksuja keskellä ei mitään tai tuhansia lampaita ympäriinsä jopa valtateillä. Unohtamatta sitä, että meillä on oikeasti metsää ja leveät tiet. Kotiin on aina hyvä palata.

Lomareissun jälkeen laitettiin tuulemaan ja meidän syksystä jää nyt osa kokematta sairasloman takia. Käämi menee ensi tiistaina operoitavaksi, sillä jalasta poistetaan metallinaulat. Tämä tuli vähän äkkiä, mutta on ainoa mahdollinen hetki ennen minun uusia työ- ja opiskelukuvioita sekä ennen pakkasten tuloa. Toivotaan, että sairasloma pysyy tällä kertaa ennakoidun mittaisena, että päästään pian takaisin syksyaktiviteetteihin! Olin suunnitellut vaikka mitä kivaa, mutta ennemmin haluan talveksi nelijalkaisen koiran, kun selvästi metalli reagoi pakkasiin. Mitään akuuttia ei siis ole, ainoastaan aikataulujen puitteissa näin pian.

E10 varrelta