torstai 31. elokuuta 2017

Sukat on sillä makkaralla ja lentää se päivänkakkaralla


Eipä palattu lomalta tavalliseen arkeen.

Käämillä tassuhaaveri ja omistajalla raju flunssa. Sairastuvalla siis molemmat, joskin koira menee jalkansa kanssa ihan yhtä lujaa kuin ennenkin ja itsekin alan pikkuhiljaa olla elävien kirjoissa. Agitreenit jäivät myös tällä viikolla pois ohjelmistosta, viikonlopulle voisi ajatella jo hieman vaikka jälkeä.

Tassuhaaverin alkuperä on täysi kysymysmerkki. Tullut joko hoitojakson aikana metsässä tai sitten jostakin muualta. Haaveri on oikean takajalan anturan yläpuolella, joten luultavasti siihen on tökännyt jokin kelpien paahtaessa eteenpäin. Onneksi ei kulutuspinnalla, joten paranee toivottavasti aavistuksen nopeammin. Pari kertaa se on nyt auennut, joten saatiin lainaan tossu sekä kävimme eilen illalla paketoimassa jalan tulevien sadekelien varalta.

Ainut vaan, että side-tossu -yhdistelmä lensi tänä aamuna kaaressa ja sain itse paketoida jalan uudelleen. Käämi on kyllä erittäin kiltti potilas ja antaa mun suhrata jalan parissa, sillä se ei todellakaan ole yhtään niin helppoa kuin sen sai ammattilainen eilen näyttämään. Käämi ei onneksi kiinnitä lainkaan huomiota pakettiin ja lisäosiin. Fiksu!

Tossun tilalle käytiin ostamassa XXL:stä lasten kurarukkaset ja koeajettiin ne varsin extrememaastossa. Käämi kävi nimittäin juoksemassa kelpiehepulit suossa ja itse katsoin pitkospuilta kauhuissani. Yllättävää kyllä, kurarukkanen kesti matkassa kaikki hepulit upottavassa suossa ja vaikka siitä aukesi neppari, niin koiran ehti pyytää luokse. Viritelmä ei liikahtanut jalasta ollenkaan, joten jatketaan kurarukkasen kanssa. Yllättävää kyllä, rukkanen ei hörpännyt edes niin paljoa suota mukaansa kuin alunperin ajattelin.

Joten, tällaista tänne. Olisi kivoja syksykuvia odottamassa toteuttamista, mutta keskitytään nyt parantelemaan tuo jalka kuntoon. Toivottavasti ei veisi kovinkaan kauaa, että päästäisiin takaisin treenikentille. Harmittaa ihan älyttömästi, että kaksi kivaa ratapohjaa jäi nyt peräjälkeen pois, mutta toki saikku hoidetaan loppuun asti.

maanantai 21. elokuuta 2017

Vähän tuuria, paljon duunia


Viikon teemana oli, että käyttö onnistuu ja näyttö ei.

A G I L I T Y

Viikon agitreeneissä oli teemana "linjat, jotka eivät johda mihinkään". Meidän tekemässä ratapätkässä ei tosin kauhean haastavia linjoja ollut tarjolla, mutta saatiin silti hioa kelpien kaarroksia vähän pienemmiksi. Hiottiin sen lisäksi vähän lähtöjä, mutta Käämi on nykyisin onneksi tarpeeksi "räyhäfiiliksellä" ja kestää korjailuita erinomaisesti! Kertaakaan ei jäänyt jumittamaan, mutta karkasi muutaman kerran aika rumasti. Viilataan seuraavaksi sitten sitä.

Radan alussa ei ollut oikeastaan mitään ihmeempiä viilauksia, kutoshypyllä sitten oli. Ohjaaja käskettiin tekemään persjättö ja valssi, jotta jokainen ohjaus ei olisi takaaleikkaus. Vaikeaa oli saada valssi ajoitettua tarpeeksi ajoissa, joten Käämi valui aika pitkälle. En luota siihen, että kelpie lukitsee esteet... Saatiin me onneksi nätti pikkukaarroskin aikaiseksi!

Seuraavalla setillä tehtiin ihan estetreenin vuoksi rengaspätkää. Taas ohjaajan valssi luokattoman huono, mutta onneksi Käämi hoitaa. Renkaasta meni ensin pari kertaa sivusta, mutta paransi tähtäämistä. Hyppää kyllä turhan kaukaa, joten vaatisi enemmän itseluottamusta. Hyvinkäällä teki vieraalla renkaalla todella tarkasti, joten voi olla meidän treenihallin renkaassa jokin, mikä vähän jänskättää vaikka varsinaista rengaskammoa ei olekaan. Renkaalta mentiin taasen kohti yleisöä ja Käämi upposi erittäin loistavasti renkaan jälkeiseen putkeen uusista ihmisistä huolimatta.

Käytiin vielä jäähyttelylenkki yhdessä treenikaverin bc-nartun kanssa ja vitsi, että kelpie oli fiksu!


N Ä Y T T E L Y

Lauantaina suunnattiin kohti Kouvolan näyttelyä. Tuomarina kelpieillä erittäin tiukka Pedro Sanches Delerue Portugalista. Kolme urosta, joista yksi tavoitteli viimeistä SERTiä ja Käämi toista. Käämin ollessa ihan liian fiiliksissä kaikista tutuista, tuntemattomista ja ties mistä, se ei suostunut liikkumaan varmaan yhtään askelta hyvin. Saatiin EH ja arvostelusta päätellen tuomari ei pitänyt Käämistä oikein muutenkaan... Käämistä saatiin taasen lihava, joten tiputetaan sitten vähän ruokamäärää ja katsotaan millainen luikero sieltä oikein tuleekaan.
"Good size. Typical. Head a bit heavy. Should have better pigmentation on the eyes. Strong body. A bit overweight. Roached topline. Croup a bit round. Movement needs training. Correct coat."
EH2
P K - L A J I T

Lauantaina tehtiin näyttelyn jälkeen lyhyet agikeppitreenit, mutta kirsikkana kakun päällä tehtiin vähän pitemmän kaavan kautta vielä tottistreenitkin. Naapurissa olevat lapset nimittäin kiljuivat ja riekkuivat viiden metrin päässä omalla pihallaan, joten eihän tällaista mahdollisuutta voinut jättää käyttämättä! Käämi teki erittäin hyvää seuruuta, luoksetuloa ja eteenmenoa aika vaikeasta häiriöstä huolimatta. Toki siinä oli viilattavaa, mutta olosuhteisiin nähden loistava. Toivoa siis on!

Sunnuntaina oltiin lupauduttu esittelemään metsälajeja paimenkoiraa halajavalle ystävälleni. Käämi oli ihan liekeissä! Laitoin ystäväni tallaamaan meille jäljen sillä välin kun tallattiin kepon kanssa Käämille vielä esineruutu. Esineruutuja ollaan tehty tänä kesänä ihan liian vähän, joten kelpiellä oli into aika piukassa. Ruudussa oli neljä esinettä, kaksi pehmeää ja kaksi kovaa. Lähti ensimmäiselle pistolle todella hyvällä vauhdilla ja upposi sivurajaa pitkin ruudun loppuun asti. Pyysin takaisin ja lähetin toiselle, lähti vauhdilla ja sai hajun. jonka jälkeen nosti ja toi käteen asti.

Kolme muuta esinettä nousivat myös tasaisen varmasti eikä ohi ajanut auto vaikuttanut kelpien työskentelyyn laisinkaan, vaikka tie olikin vahingossa toisen sivurajan välittömässä läheisyydessä. Kaikki esineet toi käteen asti, ensin pehmeät ja sitten kovat. Loistava esitys!

Jäljen alku ei ollut kovinkaan siisti, mutta paransi kuitenkin ajettuaan hetken. Olen aika varma, että teki yhden kulman justiinsa eikä melkein. Yhden purkin hätäilin itse, sillä ajattelin että jatkaa matkaansa, mutta palasikin takaisin päin ja olisi ilmaissut purkin, jos se siinä vielä olisi ollut. Tarkat ja hyvät ilmaisut, selvästi poimii nyt niistä hajua eli ehkä keppien kanssa ei tule kovinkaan paljon vaikeuksia.

Onneksi ei ole niitä näyttelyitä enempää buukattu enää tälle vuodelle, joten nautitaan nyt näistä käyttölajien onnistumisista. Superhyvä fiilis jäi! Toivottavasti jatketaan viikon päästä samasta pisteestä, sillä Käämi menee taasen hoitoon ja itse käyn pienen ulkomaan reissun - toivottavasti turvallisesti.

maanantai 14. elokuuta 2017

Tän pelin nimenä on valloita maailma


Agility- ja näyttelyviikko takana.

Keskiviikon agitreenien teemana oli täsmätreeni. Tehtiin kuulemma vaikeinta treenipätkää, mitä kouluttajalla on ikinä ollut tarjolla. Käämi ehdottomasti tarvitsee juuri vastaavia kuvioita treeniin, joten innolla tartuttiin mukaan. Tämä alla oleva treeni tehtiin siis niin, että ihminen oli koko ajan yhdessä paikassa juoksemassa.


Ei me sitä nyt ihan loppuun asti päästy, mutta onnistuttiin kuitenkin selvittämään alku erittäin loistavasti! Serpentiinejä ei hirveästi olla tehty ja tiedostan sen, että Käämille sivuttaisessa linjassa olevat hypyt ovat vielä kohtuullisen vaikeita. Serpentiinillä se ei kertaakaan juossut vinohypyn ohi, joten loistavaa! Kerran se sieltä valahti mun jaloille, mutta kestettiin kuitenkin molemmat tolpillamme.

Takaisinpäin oli sitten välistävedot, jotka osoittautuivatkin aika hankalaksi. Tiesin, että väli on merkattava erittäin vahvasti, jonka seurauksena puolivalssi ei antanut mulle hirmuisesti etumatkaa. Käämi teki vähän turhan laajoja hyppykaaria ja jos tuli väliin, niin ei sitten kuitenkaan enää taipunut tai osannut vaihtaa laukkaansa niin, että olisi päässyt seuraavasta hypystä yli. Jos sen sain siitä yli, niin en ehtinyt enää seuraavalle hypylle näyttämään väliä. Helpotettiin kääntämällä keskimmäistä hyppyä auki, mutta ei ottanut vääntyäkseen oikealle puolelle.

Onnistuttiin siis kuitenkin serpentiineissä ja melkein välistävedoissakin! Välistätyönnöt jäivät siis kokonaan pois.

Tehtiin loppuun nopeat A-tsekkaukset ja katsotaan, mihin suuntaan lähtee rakentumaan.

Perjantaina ajeltiinkin sitten Joensuuhun kaksipäivästä näyttelyä varten. Kolme näyttelyä tälle kesälle katsoin ja toiveena oli kolme sertiä putkeen, mutta eihän se nyt tietenkään ihan niin mennyt... Noh, näyttelykalenteri täydentyy kotimaalla sitten ensi kesänä.

Lauantaina oli KV-näyttely ja aikamoinen helleaalto helli Suomea. Äkillinen elohopean nousu vaikutti Käämin esiintymiseen aika lailla, sillä ihan yhteisellä sivulla ei oltu. Tästä syystä jouduin esittämään Käämin kyykystä, kun se ei meinannut millään ottaa kontaktia muhun. Tuo alla oleva kuva on oikeastaan ihme, vaikka siinä seisookin luomuna ja erittäin huonosti.

Tuomari oli Anne Smith Gibraltarilta ja hän antoi Käämille sileän ERIn. On oltava kyllä hieman eri mieltä tuomarin arvostelun yhdestä pienestä kohdasta, sillä en omasta koirastani saa itse lihavaa tekemälläkään. Lihasta siltä löytyy ja painoa sitä myöten 23kg, mutta se oli tämän tuomarin mielipide. Liekö ollut uroksilla arvostelussa maininta samasta asiasta, kun yhdellekään urokselle ei jaettu SA:ta? 
"Very nice type. Nice expression and head. Good neck and angulation. A little overweight today. Movement erratic (iratic?).
AVO ERI1
© Satu Vanhanen, kiitos!

Sunnuntaina helteen tilalle oli tullut kylmähkö tuuli. Yhteistyön löytämiseksi otin autosta mukaan patukan ja tehtiin ennen kehää vähän tottisjuttuja, muun muassa paikkamakuuta hihnassa. Yhteinen fiilis löytyi ja päätin unohtaa koko sertipaineen, sillä varmaan lauantai oli osaksi mun jännitykseenkin reagoimista.

Sunnuntain tuomari oli todella mukavan oloinen nainen, joka omasta mielestään oli kuulemma tiukalla päällä. Suomessa on ilmeisen tasokkaat belgit siinä tapauksessa, sillä erittäin vaaleanpunaista lappua sieltä nousi. Toivoa siis ekaan SA:han oli! Varsinkin, kun paremmat kamerat olivat visusti kotosalla.

Kehässä Käämi oli ihana. Se moikkasi tuomaria, mutta ei ylitsepääsemättömällä rakkaudella. Lauantai luultavasti painoi takana, joten ihan hyvä vaan. Hillitsi hieman. Liikkeet ei tänä viikonloppuna oikein ottaneet onnistuakseen kunnolla, mutta Käämillä on selkä luultavasti taas hieman juntturassa. Käydään oikomassa kelpie mahdollisimman pian ojennukseen. Tästä jumista se seisoi takajalat alla.

Marion Ten Cate Alankomaista saneli ihan hurjan pitkän arvostelun. Ihmistä pidettiin aika pitkään jännityksessä, mutta Suomen sertitilikin on nyt auki! Käytiin vielä Terran kanssa juoksemassa kertaalleen kehä läpi ja Käämi sai ottaa vastaan vihreän ruusukkeen. Paremmin kuin hyvin, sillä päästiin kotia kohti. Onnea vielä Elisalle ja Terralle SERTistä!
"Nice size masculine dog with typical head. Muzzle is shorter than skull. The lack of pigment around eye is disturbing expression, but shape is correct. Nice front angulations. Good depth of chest. Slightly rounded in croup so he stands feet under body. On the move could have more drive. Still very able of working."
ERI1 SA PU1 VSP SERT
Jälkitreenit jäi viime viikolla välistä, mutta annettakoon anteeksi. Pitää koittaa tehdä tälle viikolle kaksi.

© Satu Vanhanen, kiitos!

tiistai 8. elokuuta 2017

On kuuma, vaik' ulkona ilta viilenee


Viime viikon lopulla päätettiin suunnata Käämin kanssa extempore-reissulle kohti Keski-Suomea. Käytiin kotiuttamassa nimittäin yksi kauan pohdittu hankinta.

Ei me nyt ihan vain tuota varten Jyväskylään lähdetty, sillä käytiin Veeran ja Riskin luona visiitillä. Pojat pääsivät lenkille metsään ja jipii! Mun kelpie ei mennyt syömään yhtäkkiä metsässä vastaantullutta marjanpoimijaa. Loistavaa, kerrankin sai olla ylpeä. Loppumatkastakin tuli kävelijät suoraan vastaan ja niitäkään ei moikattu, toivoa siis on.

Käytiin ennen kotiinlähtöä Naissaaressa jäätelöllä ja voi Käämi, ekaksi sulun ylityksellä löi jarrut pohjaan ja sen jälkeen rappusilla. Kevyt 23kg kantaa... Vähän turhaa ääntä jostakin syystä oli kelpiellä, mutta kyllä se onneksi rauhoittui olemaan hiljaakin. Kotimatkalle kun päästiin, niin eiköhän se satanut sitten kaatamalla...

Sunnuntaina käytiin sitten testireissulla luontopolulla ja myönnetään, teki mieli kääntyä takaisin kotiin kun taas tuli matkalla kaatamalla vettä. Onneksi luontopolulla selvittiin kuivin jaloin ja sain testailla mun uusinta objektiivihankintaa! Ihan en vielä kerennyt kunnolla asiaan paneutua, mutta jotakin pientä kuitenkin. Loistava ostos!

Luontopolulta pois tultiin toista reittiä ja käytiin tekemässä varsin pikainen jälki, joka ei kyllä kauaa ehtinyt sateessa vanheta. Onpahan nyt kuitenkin taas säänkestävyyttä testattu, hyvin ilmaisi märästä maasta huolimatta. Yksi välipurkki jäi, mutta meni kyllä jäljen päällä hyvin. Aavistuksen liikaa vauhtia, mutta kuitenkin onnistunut jälki.

torstai 3. elokuuta 2017

Leveellä pensselil maalailla taivaanrantaa


Voi Käämi, tämänkin viikon agitreenit täynnä onnistumisia!

Rata oli todella kiva ja suoraviivainen, mutta silti tarkkuutta vaativa. Jouduttiin skippaamaan ainoastaan kepit eli saatiin luukuttaa kivasti 12 esteen sarjaa ilman suurempia töksähdyksiä. Ensi viikolla aletaan sitten tekemään sitä A-estettä kuntoon, niin voitaisiin päästä tämän vuoden puolella vielä mölleihinkin.

Virallisten kisojen kohdalla ollaan nimittäin suosiolla laitettu ne ensi vuoden jutuiksi. Olen miettinyt tavoitteiden purkamista välitavoitepostauksen merkeissä, mutta se on ehkä vähän turhaa. Ollaan kuitenkin jäljen osalta onnistuttu moninkertaisesti, joten ehkä se korvaa puuttuvat agility- ja rallytokostartit.


Ensimmäiselle putkelle lähetin Käämin puomin alasmenokontaktilta, sillä olisi muuten tullut vähän turhan kiire. Irtosi putkeen todella hyvin. Pituudelle piti pyöristää maksikoiralle jonkin verran linjaa ja ensimmäisellä kerralla kelpie tömähti päin? Hyvin katsottu! Pituuden Käämi teki läpi treenin hyvin, ainoastaan kerran juoksi palikoiden yli ja palikat ei edes kaatuneet.

Pituuden jälkeinen putki oli probleema. Seinään päin, pimeään vihreään putkeen ei uponnutkaan kelpie kovinkaan helpolla. En todellakaan tiedä miksi. Hypylle saatoin Käämin ensimmäisellä kerralla, jonka jälkeen käsky antaa koiran irrota ja tehdä okserille persjättö tai valssi. Turhaan varmistelin, sillä Käämi irtosi aika pirun näppärästi.

Okserin jälkeiselle putkelle tuli seuraava putkistoppi, kunnes käskettiin ohjaamaan esteen sijasta linjaa. Sinne se upposi sen jälkeen kerta toisensa jälkeen. Turhaan siis kiirehdin itse, sillä olisin saanut koirani viimeistään puomin alasmenokontaktilla kiinni... Puomin alasmenon edessä oli taas treenikavereita loppuvaiheessa ihan urakalla ja kertaakaan Käämi ei lähtenyt treenin aikana hömppäämään mihinkään. Radalta se ei lähde muutenkaan, mutta nyt ei lähtenyt edes ohjeita kuunnellessa tai heti irtipäästyään. Edistystä!

Lopun pikkupyöritys oli tosi makea, vaikka hieman hipoikin. Kääntyy tarvittaessa kuin kolikon päällä. Korjasi hyvin omaa linjaa, jos ajautui vähän sivuun. Loppusuora hieno, hyvin irtoaa.

Pihalla meillä oli ensimmäistä kertaa oikeasti kupla! Kyllähän se ajoittain rikkoutuu, mutta ei niin pahasti. Teki hyvänoloista seuraamista odotellessaan, ei huutanut eikä temponut. Kyllä se tästä! Eteenpäin tullaan ja tiedättekö mitä, se treeniflow on tullut takaisin. Tätä meidän meno oli viime kesänä ja nyt vihdoin ollaan päästy siihen pisteeseen, että ymmärretään toisiamme.

Onhan niitä kehityskohteita edelleen esimerkiksi lähdön suhteen, mutta varmasti päästään senkin kanssa eteenpäin kun ei itse tarvitse enää stressata muusta. Mulla on ihana treenikaveri.

Sunnuntaina valo oli ihan mieletön ja tuo yllä oleva kuva meni ehdottomaksi lemppariksi!