sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Haukkuja kiertoteitä

Ihmiset puhuvat aina ja melkein jokaisella on joskus ollut pahaa sanottavaa mielessään tai ääneen niin tuntemattomista koiranomistajista kuin tutuistakin. Jos käy hyvin, paha sanominen tulee tietoisuuteen rakentavan kritiikin kautta, mutta usein sitä saa kuitenkin kuulla joltakulta muulta, kuinka juorumylly jauhaa.

Ei ole edes muutamia kertoja, kun ne lähimmät koiralliset ystäväni ovat sanoneet, että taas on kuultu sitä ja tätä sekä vähän tuotakin. Huvittuneiden katseiden jälkeen on pakko katsoa koiraa ja todeta ääneen, että tässäkö meillä esimerkiksi aggressiivinen koira. Kyseessä olevassa koirassa ei ole aggressiivisuuden häivääkään, joten mistähän hemmetistä tämä tällainen jauhanta saakaan alkunsa... Ihminen on kuitenkin kateellinen olento, vaikka toista väittäisi.

Ehkä pahinta näissä puheissa on kuitenkin se, että ihmiset koiraa näkemättä lyövät leiman suoraan otsaan. Taannoin oli eräällä palstalla, kuinka erään rodun omistaja hakeutui uudelle treenikentälle ja sai kuulla henkilökohtaisesti, kuinka jollakulla alueelle muuttaneella on samanrotuinen hullu tappajakoira. Muistaakseni ihminen sitten mainitsi olevansa tämä kyseinen henkilö, niin äkkiäkös sitä mentiin aika muikeaksi ja todettiin, että eihän tässä koirassa mitään erikoista olekaan.

Jostainhan nämä puheet lähtevät, mutta mistä? Jos koira treenikentällä tarraa innokkaasti leluun ja kuva on otettu sekunnin sadaosaa ennen koiran iskiessä siihen, niin totta kai sillä koiralla on siinä kuvassa hampaat irvessä. Mutta se ei tee koirasta aggressiivista. Eikä myöskään se treenien jälkeen otettu leikkikuva kaverin kanssa. Facebookissa jaetut kuvat auki olevasta peukalosta ei suinkaan ole hullun tappajakoiran tarkoituksella tekemiä, vahinkoja sattuu.

Kyllä sitä välillä miettii, että minkähänlaisia puheita sitä seläntakana oikein käydäänkään. Olen onnellisen tietämätön asioiden todellisesta laidasta, mutta eiköhän siellä joku ole ajatellut, että miksiköhän tuokin "matkii" ja ottaa samanlaisen koiran? Muotirotu, haluaa vain huipulle. Voi luoja mitkä tavoitteet, ei se noihin pääse. Arvatkaa vaan provosoiko tekemään juuri sen ja vähän ylikin ;)

Joten, seuraavan kerran kun toteat treenikaverille kisoissa, että onpa tuo koira poissa hanskasta, kannattaa muistaa tämä: korvia on kaikkialla ja asiat kyllä tulevat ennen pitkää selville. Se on kiva katsoa hyvin mennyttä suoritusta videolta ja kuunnella, mitkä asiat siinä onkaan pielessä.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Hei hei mitä kuuluu?

Blogi on nyt hieman hiljentynyt, kun mitään uutta pohtimisen aihetta ei ole tullut niiden mieltä eniten askarruttavien aiheiden jälkeen. Penturintamalta kuuluu seuraavanlaista, että juoksut ovat alkaneet ihan viime päivinä, joten seuraavia odotellaan sitten maalis- tai huhtikuulle. Jos kaikki menee hyvin, niin saan kuin saankin pennun loppukesästä!

Jos minulta kysyttäisiin, mihin vuodenaikaan tahtoisin oman pentuni, sanoisin ehdottomasti loppukesän ennen opiskelujen pariin palaamista. Pennun kanssa ehtisi pohjustaa hyvin yksinjäämistä, mutta rutiinit muodostuisivat suhteellisen nopeasti kotiutumisen jälkeen. En vielä osaa muodostaa ensi vuoden syksylle kurssien aikataulua, mutta luultavasti se ei ihan yhtä tiivis tule olemaan. Tällä hetkellä teen useampaa pitkää päivää ja jos asunto sijaitsee vähänkin pitemmän matkan päässä kampukselta, niin ei siinä hirveästi pentua ehdi nähdä luentojen välissä. Hyvin hankalaa, mutta tämä olikin yksi niistä syistä, miksi ajoitan pennun ottamisen ensi vuodelle :)