sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Välil on vaan niin helvetin helppoo olla onnellinen


Nyt tulee taas kilometrin mittainen sepostus kaikesta mahdollisesta.

A G I L I T Y V A L M E N N U S

Viime sunnuntaina ajeltiin Hyvinkäälle Lotta Vuorelan agivalmennukseen. Ihan ei ehkä niin paljoa saatu irti kuin olisin toivonut, sillä hellepäivä vei meiltä molemmilta keskittymiskykyä. Ensimmäiseksi oikeiksi ulkotreeneiksi treenit olivat ihan hyvät, mutta Käämi keräsi siitäkin vähän turhan isot fiilikset. Onneksi treeniin mahtui myös ihan hyvää pätkää!


Rata oli todellisuudessa pitempi, mutta enpä tietenkään muista sitä alkua. Siellä oli kuitenkin rengas, jonka Käämi suoritti ihan mahdottoman hyvin. Loistavaa! Renkaan jälkeiselle takaakierrolle se ei sitten enää taipunutkaan niin helposti... Siirryttiin tekemään tuota ylläolevaa pätkää ja sehän oli ihan toimivakin!

Muurinpalikat pysyivät siellä missä pitikin, superhyvä. Edessä ollut ansaputki ei vetänyt kelpietä puoleensa, joten sain käännettyä Käämin kolmoshypyltä ihan takaaleikkauksella oikeaan suuntaan. Kutosputkeen irtosi varsin hyvin ja seiskan takaakiertoon tuli aika hyvin, vaikka ei hirveästi vastaavia vippauksia ollakaan tehty. Kasilla tulikin sitten stoppi, kun ajattelin siihenkin ensimmäiseksi takaaleikkausta. Lotta kuitenkin kehotti valssaamaan, jonka jälkeen kelpiekin osui sinne minne piti. 11 hypyllä alitti riman ensimmäistä kertaa ikinä, mutta luultavasti ihan helteen takia.

Tehtiin vielä tauon jälkeen kertaalleen pari puomia, kun hirmu harvoin päästään erilaisille kontakteille. Ei niissä mitään ongelmaa ole, mutta ei voinut jättää tuollaista tilaisuutta käyttämättä. Erittäin hyvä ja tarkka.

Arvokas kokemus, joten voidaan ajella kyllä toistekin. Kunhan sen häsläysenergian saisi kanavoitua sinne radalle...

V I I K K O R Y H M Ä 


Viikkotreeneissä Käämi olikin sitten ihan liekeissä! Meinasi tosin jäädä treenit välistä, sillä onnistuin saamaan molempiin käsiin palovammat, mutta kipu onneksi laantui iltaan mennessä. Niin jumalattoman hyvä, että hymyilyttää vieläkin.

Radalla ei taaskaan ollut väliaitoja, mutta Käämi malttoi kuin malttoikin mielensä. Lähtö oli vielä suoraan ihmisten vieressä, sillä jouduttiin vähän soveltamaan edelleen keppien ja a-esteen puuttuessa. Ensimmäisellä kerralla tiputti kakkoshypyn riman, joka on aika harvinaista ja luultavasti silläkin tekemistä sen kanssa, että hyppy hypättiin treenikavereita kohti. Seuraavilla yrittämillä pysyi.

Putkeen irtoaminen älyttämän hyvä, mutta S-mutka tuottikin sitten vähän hankaluuksia. Myönnetään taas, että ei kauheasti olla tehty vastaavia. Käämi tuppasi kiertämään ensimmäisellä kierroksella hypyn vasemmalta puolelta ja hyppäämään sen radan jatkoa ajatellen väärään suuntaan. Kuitenkin kuunteli sen verran, että ei hypännyt sitä väärään suuntaan. Puomi erittäin hyvä.

Kakkospätkän kolme peräkkäistä putkea erinomaiset, tehtiin ihan vaan putkeen irtoamisen kannalta. Olisi tullut uusi S-mutka, mutta jätettiin välistä.

Ensimmäisestä pätkästä jäi hyvä fiilis. Seuraavalla vuorolla sitten viilattiin kääntymistä S-mutkaa ajatellen oikeaan suuntaan. Positiivista, että pysyi luona ja irtosi sinne putkeen ilman kyselyitä! Jes! Muutaman kerran otti, sillä Käämi oli päättänyt hypätä hypyn suoraan putkessa tultaessaan ja puomin vetäessä puoleensa. Rintamasuuntaa kääntämällä ja ohjaajan hoksatessa laittaa käsi tarpeeksi alas Käämi kääntyi sinne minne pitkin. Ei se loppuen lopuksi montaa kertaa edes vaatinut.

Niin hyvä fiilis jäi niin radalta kuin radan ulkopuolelta. Olihan siellä kohtia, joita saatiin viilata kuntoon, mutta nekin saatiin onnistumaan.

T O T T I S

Kyllä vaan! Tätäkin ollaan treenattu. Tosin ihan pikaisesti vaan, mutta ollaanpa kuitenkin. Torstaina kävin ilman koiraa valokuvaus- ja geokätköilyreissulla, joten aktivoinniksi tarvittiin jotakin nopeaa ja helppoa. Urheilukentän ollessa lenkkimaastojen vieressä ja patukan löydyttyä auton perästä kelpie kentälle ja voi vitsi, pitää useamminkin jättää kotiin.

Tehtiin lyhyet eteenmenotreenit. Vähän tuppaa ryntäämään ensimmäisellä kerralla lelulle asti ilman, että kuuntelee maahanmenokäskyä. Menee kuitenkin sähäkästi ja napakasti maahan seuraavilla. Ehdottomasti Käämin lempiliike.

Seuraamista tehtiin ja vasemmallekäännöksiä. Yritti ennakoida maahanmenoa, joten sai patukan vasta täsmällisestä suorituksesta. Vasemmallekäännökset kohtuullisen hyvät, paikka aika hyvä myös. Voisi olla täsmällisempi. Sivulletulot loistavat, jes!!

Pari luoksetuloa ja hyppää vasten tai törmää niin liki, että meinaan kaatua. Selvästi hakusessa, joten pitää pilkkoa vähän palasiksi.

J Ä L K I

Eikä yhtään viikkoa ilman jälkeä. Helle kiusasi pilvisestä päivästä huolimatta taas ja vei parhaimman terän meiltä molemmilta.

Jäljen noston pilasin itse, kun viivalla iski epävarmuus siitä, että missähän se jälki nyt sit oikeastaan lähteekään kaartamaan. Käämi kuitenkin nosti oikeaan suuntaan ilman takajälkeä, vaikka teinkin kaikkeni pilatakseni koko homman. Lähti hyvällä vauhdilla ja sportstracker paljasti, että alussa meni aika tarkasti jäljen päällä.

Ensimmäisen purkin ilmaisi erittäin täsmällisesti ja jatko oli rauhallinen. Sen jälkeen kuitenkin on seilannut jonkun verran ja ennen toisen purkin jälkeen ollutta kulmaa tarkasti luultavasti jonkin harhajäljen. Palasi sieltä itsenäisesti pois ja teki todella tarkan kulman! Toinenkin kulma oli erittäin tarkka ja loppuun ajoi tasaisen varmasti jälleen jäljen päällä.

Hyvä suoritus, vaikka kumpikin oltiin ihan läkähtyneitä jo ennen jäljelle menoa. Kuitenkin Käämistä taisi olla ihan mieluisaa, sillä se meinasi jäädä metsään ja sain jonkun aikaa odotella autolla yksin. Seuraavaksi kokeillaan suoraa jälkeä keppien kanssa, saapa nähdä kuinka käy. Jospa purkkien vaihtaminen keppeihin toisi hivenen lisää tarkkuutta.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mul on taskus pari unelmaa


Agilitytauolta palattu!

Käämi oli ihan huippuhyvä! Kentällä ei tällä viikolla ollut laisinkaan väliaitoja, joten treenikaverit seurasivat muiden suorituksia puomin ylösmenon kohdalla. Hivenen jännitti, sillä Käämillä on ollut tapana käydä treenin aikana roikkumassa väliaidalla (ei tokikaan suorituksen aikana). Nyt se lähti molemmilla vuoroilla pienelle kunniakierrokselle, mutta ei kuitenkaan mennyt ihmisten luokse kummallakaan kerralla! Loistava Käämi!! Ihmiset kuitenkin seisoivat hyppylinjalla ja puomin ylösmenon kohdalla, joten aika hyvä häiriötreeni.

Arvatkaapa kuka kesti lähdössä ensimmäisellä kierroksella ilman karkailuita. Mitäänhän ei kolmen viikon aikana olla tehty toisin (paitsi opeteltu paikkamaakuuta), joten oli kiva huomata, että tähän tehtävään pystytään kuitenkin. Toisella vuorolla Käämi vähän karkasi lähdöstä, mutta kesti kuitenkin korjaamisen ja tuli luokse ilman mitään typeriä jumiutumia. Ensimmäisellä yrittämällä Käämi meni pussista ohi, mutta suoritti sen kuitenkin yksittäisenä esteenä. Saatiin se suoritettua myös osana rataa, mutta enpä kyllä muista milloin oltaisiin viimeeksi pussia edes menty...



Keinulla Käämille on ajoittain iskenyt pieni kammo, kun Smartin keinu heiluu sen verran. Ei ollut ongelmaa näissä treeneissä! Todella makeat kontaktit ja vaikka luiskahtaisi vähän luvatta, niin korjaisi itse. Tein keinulle persjätön, jotta pääsin peittämään putken väärää päätä. Kutoshypyn jälkeiselle putkelle Käämin vauhti hieman tyssähti muutaman kerran treenien aikana ja sain sen takia ensimmäisellä kerralla kelpien putken toisesta päästä jaloilleni, mutta sitten kun lähti sujumaan niin sujui aika hyvin.

Hyppy - puomi -viennillä ei ollut mitään ongelmia, puomin kontakti todella makea ja puomin jälkeinen putki irtosi vauhdilla. Pitäisi malttaa itse viedä loppuun asti, niin ei tulisi niitä töksähtelyitä kesken kaiken.

Todella hyvät treenit! Ihan kuin olisi tullut valovuosia eteenpäin tauon aikana. Huomenna sitten Hyvinkäälle agivalkkaan.

Tänään ajettiin Ellan ja Elvin kanssa tekemään jälkeä. Mukaan tuli aika paljon pähkäiltävää, sillä Käämi on alkanut nyt jostakin syystä merkkaamaan takajäljenkin. Aikaisemmin ei ole huomioinut laisinkaan. Ensimmäisestä purkista meni iloisesti yli, joten vauhtia on ollut ihan liikaa ja tarkkuutta liian vähän. Paransi kuitenkin tämän jälkeen ja vähän tiputti vauhtia, mutta seilasi edelleen kuin kaarnavene laineilla.

Toinen purkki löytyi hyvin ja merkkasi tosi nätisti. Erittäin rauhallinen jäljen nosto, joten tämä onnistui ihan kertahuomioinnilla. Yhden kulman kohdalla kääntyi oikeaan suuntaan, mutta palasi kuitenkin tarkastamaan pienellä lenkillä, mihin suuntaan olikaan menossa. Toisen purkin jälkeinen purkki oli hyvä, mutta sen jälkeisen merkkasi muttei malttanut ilmaista (liekö joku harhajälki nenässä?). Ennen seuraavaa kulmaa oli purkki, jonka kohdalta oikaisi todella rumasti ja päädyttiin ilmeisesti kuolleen supikoiran luurangolle.

Luurankolöytö sotki sen verran, että Käämi merkkasi tyhjää maata. En tiedä, onko siinä voinut olla purkki, joka on lähtenyt jäljen vanhentuessa jonkin eläimen mukaan vai merkkasiko vaan, kun ei tiennyt mitä muutakaan tehdä. Kyseli nimittäin tuon jälkeen aika monta kertaa, että mitähän oltiinkaan tekemässä. Jatkoi kuitenkin ja löysi viimeisen purkin eli 5/6. Kadonnut purkki jäi nyt metsään, toivottavasti joku mustikanpoimija sen sieltä löytää tai me seuraavalla käynnillä.

Jäljellä oli mittaa 350 metriä, vanheni noin 40-50 minuuttia ja häiriönä ukkosenjyrinä.
If they say
Who cares if one more light goes out
In the sky of a million stars
It flickers, flickers

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Mä makaan nurmikolla kyljellään


Tällä viikolla ehdittiin käymään alkuviikosta myös mökillä viettämässä kesäpäivää. Käämi ui pallon perässä, mutta yritti lähteä jo itse uimaan ilman pallon tuomaa rohkaisua. Vielä ei kuitenkaan ihan uskallus riittänyt, mutta kaipa se itseluottamus tästä kasvaa.

Jälkitreenit on pysyneet edelleen viikottaisina ja tällä viikolla tutustutettiin mun äiti metsäjäljen saloihin ihan jäljen tallaamisesta lähtien. Suunniteltiin kaikki maastoa myöten etukäteen, joten jäljen tallaaminen oli varsin sukkelaa.

Paikalle päästyä huomattiin tosin, että jäljen lähtöpaikalla oli heti vallihaudan tyyppinen pitkä kuoppa. Kuopasta pääsi kuitenkin hyvin ylös, joten jälki tallattiin siihen. Neuvoin tekemään muutaman kulman ja laskemaan 60 askelta purkkien väliin eli jäljellä oli matkaa noin 300 metriä.

Käämi sai taas viiston jäljen noston ja ensimmäistä kertaa tsekkasi hieman myös takajälkeä. Lähti kuitenkin puksuttamaan oikeaan suuntaan ja meni sudenkuopastakin erinomaisesti yli. Maasto oli hyvin helppokulkuista, joten Käämin oli helppo seurata jälkeä. Alamäessä hieman herpaantui ja kulki jäljen sivussa, joten sille välille jäi yksi purkki. Merkkasi muut purkit kuitenkin erittäin varmasti ja tarkasti. Suoritti kulmankin todella hyvin, joten varsin onnistunut! Vauhti oli todella hyvä, sillä pystyin pitämään jälkiliinaa avokämmenellä. Käämi esitteli metsäjäljen siis varsin mallikelpoisesti.


Nyt pitäisi tehdä sotasuunnitelma niiden jälkikeppien varalle ja pitää silmällä tuota takajäljen tsekkaamista. Aikaisemmin on lähtenyt suoraan oikeaan suuntaan, joten joko jälki ei ollut niin viisto kuin ajattelin lähetyskohdan kohdalla tai sitten oli jokin muu tsekkaaminen.

Launtaina tehtiin vähän agilityjuttuja, nimittäin keppejä! Kuja alkaa pikkuhiljaa kapenemaan, mutta aika maltilliseen tahtiin. Käämi on selvästi hoksannut näiden idean paremmin kuin verkkojen. Käämi rallatti pari kertaa lelu suussa kujasta itse, höpsö. Agilityn perään tehtiin hieman tottista paikkamakuutreenien ja liikkeestä maahan-luoksetulon osalta. Hyvin pelitti eli kyllä se siitä! Paikkamakuutreenejä ollaan tehty kotona muutoinkin.

Ensi viikolla jatkuu agilityt ja ollaan menossa Hyvinkäälle Lotan agivalkkaan. En malta odottaa, vaikka jännittääkin, sillä treenit ovat ulkona.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Päivä ollut on paahteinen


Alkuviikosta otettiin Käämin kanssa ihan rauhallisesti leirin vietyä mehut molemmista aika tehokkaasti.

Käämi kävi perjantaina vieraan uroksen kanssa lenkillä ja vahvisti kyllä omaa käsitystä koirastani. Toinen oli alkuun hieman epävarma, mutta Käämi ei provosoidu missään tilanteessa eikä haastamalla haasta riitaa. Oikein hyvä lenkki ja varmasti opettavainen kummallekin.

Tälle päivälle oltiin sovittu aikaisemmin viikolla Lindan kanssa jälkitreenit. Onnistuttiin valitsemaan oikein lämmin ja seisova päivä näille treeneille, joten aika haastava kaiken kaikkiaan. Tallattiin toisillemme jäljet ja Käämi sai kunnian lähteä ensin omalleen.

Sain jarrutella aika paljon, mutta siitä huolimatta nosti jäljen hyvin ja ensimmäiset purkit löytyivät sekä nousivat. Yhden kulman Käämi oikaisi, jonka jälkeen hukkasi jäljen kokonaan. Maastossakaan ei ollut kunnollisia maamerkkejä, joten siinä samalla eksytettiin myös jäljen tekijä. Laskin Käämin irti, sillä oltiin ehditty pyörimään jäljen päällä. Kehoitin nostamaan uudestaan ja sehän nosti! Annoin mennä irti, ensimmäisen vastaan tulleen purkin merkkasi, mutta ei mennyt maahan. Pyysin takaisin ja sen jälkeen nenä alkoikin kestää paremmin maassa ja kaikki loput kolme purkkia ilmaisi erinomaisesti!

Vauhtia tietysti oli enemmän kuin olisi liinan kanssa ollut, mutta koska ollaan aikaisemminkin hukan jälkeen jäljestetty irti, niin uskalsin antaa mahdollisuuden. Vaikka ei ihan täydellisen oppikirjamainen suoritus ollutkaan, niin olen aika tyytyväinen siihen, että jälki päättyi näinkin hyvään onnistumiseen! Luultavasti jälki oli hieman tullut itseään kohti, jonka takia Käämi oikaisi. Seuraavaa jälkeä ei tehdä ehkä ihan yhtä hankalaan maastoon, jotta saadaan selvät rajat jäljelle, mutta kuitenkin kun siellä voi tapahtua mitä vaan. Opetti varmasti koiralle jotakin.


Eikä tässä vielä kaikki tämän päivän aktiviteetti. Ella ehdotti eilen meille treenejä, joten suunnattiin parin tunnin huilin jälkeen treenikentälle. Käämin kanssa tehtiin joka kerta kentälle tultaessa samat rutiinit, joten toivottavasti saadaan sitä tsiigailua ja nuuskimista tällä pois. Ella hääsi tiukasti Käämin ensimmäisen pätkän alussa pois ja se hämmensi Käämiä tarpeeksi. Ei enää puhettakaan, että olisi hölmöillyt uudestaan. Luultavasti muutama vastaava tiukka poisajo riittää. Lisättiin viimeiselle kierrokselle vielä kamerakin, jota vähän kuikuili, mutta ei pahemmin.

Käämi sai tehdä sivulletuloja, seuruupätkää, liikkeestä maahanmenoa, lyhyen paikkamakuutreenin sekä eteenmenoa. Sivulletulot on vinoja ja niihin joutuu ajoittain käyttämään aika voimakasta vartaloapua. Pitää vähän pohtia, miten alkaa tätä purkamaan. Siellä oli kuitenkin ihan napakoita ja hyviäkin. Seuraamisessa kuvat vähän kielii, että edistää ajoittain. Oli kuitenkin tässäkin ihan hyvää pätkää ja tietysti vaatii vaan enemmän treeniä. Vasemmallekäännöksiin pitää alkaa kiinnittää omaan askellukseen huomiota, mutta kuitenkin työsti niitäkin ihan ok.

Liikkeestä maahanmeno on Käämin bravuuri. Menee täsmälleen käskyn kuultuaan maahan. Eteenmenot on toinen bravuuri, ensimmäisellä yrittämällä rallatti tosin lelulle asti, mutta kaksi muuta meni maahaan erinomaisesti ja vauhdilla. Tässä vähän sama kuin liikkeestä maahanmenossa, ihan supersiistiä Käämin mielestä. Paikkamakuuta ollaan lähdetty rakentamaan leluhetsauksella, josta pyydän maahan. Haluan tähän fokuksen minuun, sillä Käämillä ei todellakaan ole tiedossa kyseiseen tehtävään liittyen mitään. Toivottavasti tällä tyylillä siitä saisi varman ja fokuksen minuun, jotta ei karkaisi ikinä paikkamakuusta. Tätä kun olen pitänyt meille aavistuksen haasteellisena, joten tuskin voisin jättää sitä vain paikalleen makaamaan ilman selvää fokusta / tietoa tehtävästä. Rakennellaan tätä pikkuhiljaa.

Oikein hyvä! Ei mitään pahempia laamailuja tai nuuskimisia, joten oikein onnistunutta. Kuulemma ihan kehityskelpoinen kunhan alkaa keskittyä enemmän. Treenin jälkeen suunnattiin viilentämään tunteet rantsuun, joten varmasti on nyt väsynyttä ja aktivoitua kelpietä :)


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Jälkileiri 1.-2.7.


Jälkileiri takana ja vitsit olikin muuten kiva viikonloppu!

Me lähdettiin leiripaikalle jo perjantai-illaksi yöpymään ja oltiinkin Käämin kanssa ainoita leiriläisiä, jotka tulivat jo perjantaina yöpymään. Oli kyllä hyvä päätös näin oman pään tuuletusta ajatellen, sillä kesäloma on vasta elokuun lopussa. Käämi nyt on kuin kala vedessä uusissa tilanteissa, mutta kelpie nautti villinä ja vapaana olemisesta täysin siemauksin.

Lauantai-aamuna leiri alkoi 9 aikoihin aamupalalla ja olipa muuten hyvät aamupalat! Siitä suunnattiin jo meille tuttuun jälkimaastoon tekemään pienet kartoitusjäljet. Tallasin Käämille itse samanlaisen jäljen, mitä ollaan nyt kesäkuun aikana tehty. Käämi sai luvan olla muistaakseni ensimmäinen metsään menijä ja kelpietä hieman haukututti lähtöpaikkaan mennessä... Jäljelle se lähti erinomaisesti ja todella hyvällä vauhdilla, ei tarvinnut paljon jarrutella. Purkit ilmaisi tosi hyvin menemällä itse maahan. Tältä jäljeltä Käämi sai kehuja, sillä kouluttaja on nähnyt Käämin tekemistä aikaisemminkin. Ihan kuin eri koira kuulemma, joten jotakin ollaan onnistuttu tekemään oikein!

Aamupäivä meni muiden suorituksia katsoessa ja niistä oppia ottaessa. Yhden aikoihin selvittiin takaisin majalle syömään erittäin hyvää lihakeittoa ja jälkkäripannaria. Ruokailusta lähdettiin hieman vyöryen takaisin metsään ja mentiinkin nyt meille tuntemattomaan paikkaan. Täällä Käämille tuli aika pitkä odotus ennen omaa vuoroaan, mutta se oli onneksi käyttäytynyt todella fiksusti autossa.

Käämi pääsi toiseksi viimeisenä vieraan ihmisen tallaamalle jäljelle, jossa oli kolme suljettua purkkia ja kulmia. Tehtiinpä vielä niin, että Käämi sai tehdä jäljen noston alkuun! Käämi oli lähtöpaikkaan kävellessään jo pikkuisen poikki, joten haukkuminen oli jäänyt aamupäivään ja löysällä liinalla voitiin mennä. Ihan superia, jos käyttäytyisi aina näin, niin ai että!

Jäljen nosto meni erinomaisesti, vaikka kerkesin jo vähän jännätä. Ensimmäiselle purkille Käämi meni todella hyvin ja meni omatoimisesti maahan. Toiselle purkille se ehti hieman harhautua jäljeltä, sillä tuuli pyöritti sen verran. Kesti kuitenkin korjauksen ja kolmospurkille ajoikin sitten erinomaisesti! Sai ihan todella hyvät kehut näiltä kahdelta pätkältä. Viimeiselle purkille se ei käynyt kenties kanervien takia maahan, mutta kuitenkin merkkasi purkin erittäin selkeästi. Todella onnistunut, sillä uusia elementtejä oli kuitenkin sen verran paljon. Vauhtia tällä jäljellä saattoi olla aavistuksen liikaa juuri tuon hukkaamisen takia, mutta kuitenkin aikaisempaan verrattuna vähemmän.

Illaksi palattiin takaisin grillailemaan ja vaihtamaan ajatuksia ihmisten kanssa. Vähän jo vihjailtiin, että Käämin tavoitelistaan voisi laittaa BH-kokeenkin... Avoimia tottistreenejä pidetään maanantaisin, joten niihin olisi helppo mennä valvovan silmän alle. Käämille ehkä hankalinta on paikallamakuu toisen tekiessä ja henkilöryhmä.


Sunnuntaina oltiin varmaankin ensimmäiset hereillä ja oli selvästi tulossa eilistä kuumempi päivä. Onneksi tuuli viilensi, vaikka se tietysti tarkoitti lisää mahdollisia pyörteitä. Aamupalan jälkeen lähdettiin takaisin lauantain viimeiseen paikkaan, mutta hieman eri kohtaan.

Käämille tallattiin neljän purkin jälki, jossa oli taasen jäljen nosto ja kulmia. Tämäkin meni todella hyvin, joskin vauhtia oli tullut yön aikana jonkun verran. Käämi onneksi kestää jarruttamisen ja sen, että olen kohtuullisen lähellä. Jäljen nosto onnistui hyvin, purkkeja se ei tänään ilmaissut omatoimisella maahanmenolla, joten ne välillä hieman lentelivät pitkin metsää. Merkkasi ne kuitenkin todella hyvin. Yksi kulma valahti hieman pitkäksi, mutta korjasi todella hyvin. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut! Huomioitavaa on myös, että tänään se ei enää haukkunut ollenkaan!!

Kahden aikoihin palattiin syömään maailman parasta savulohta ja perunoita. Oli kyllä erinomaiset ruuat koko viikonlopun! Käämi pääsi vielä breikin aikana hieman kahlaamaan, mutta ei rannan ollessa kohtuullisen syvä kuitenkaan uskaltanut veteen asti. Riitti kuitenkin viilentämään jonkun verran.

 

Tälle iltapäivälle päätettiin tehdä esineruudut vielä lisäksi. Hieman oma arviointivirhe tämän onnistumisen kanssa, mutta oli siellä hyvääkin. Ruutu oli noin 10 metrin levyinen kaistale ja pituudeltaan varmaankin suhteellisen kisamitoissa, ehkä hieman vajaampi. Kaksi kaistaletta, jossa kaksi esinettä. Käämille treeni siinä mielessä ehkä hieman liian haastava, että kaksi koiraa ehti käymään ennen ja esineet olivat vieraita. Kuitenkin Käämistä näki, että se tasan tarkkaan tiesi, mitä ollaan tultu tekemään.

Upposi kyllä alueelle hyvin ja pysyy alueella, mutta ylimääräiseen härväämiseen meni taas turhaa energiaa, mutta haukkunut se ei kertaakaan. Kesti onneksi mun korjailut ja oli ihan hallinnassa lähettäessä. Edestä löytyi vähän ajan haahuilun jälkeen kenkä, joka tipahti ehkä metrin päähän. Kenkä ensimmäistä kertaa esineenä, joten hyvähyvä! Toista esinettä ei sitten tullutkaan niin helpolla, joten Käämille käytiin näyttämässä hanskan paikka. Kyllä se sitten upposi takaisin taakse ja nosti sen, mutta olisin tietysti toivonut hieman nopeampaa ruutua paremmalla keskittymisellä, kun se on kuitenkin tehnyt makeitakin esineruutuja... Oma arviointivirhe kyllä, olisi pitänyt vaan tehdä näkölähtö.

Toiselle kaistaleelle tehtiin sitten sama juttu, tosin nyt sukka ei tullut lähellekään. Pudotti kehusta, vaikka on aikaisemmin kestänyt kehutkin. Pallolle piti tehdä sama kuin ekan ruudun toiselle esineelle, mutta sieltä se tuli parin tiputuksen saattelemana treenikaverille... Käämi ilmeisesti halusi vaihtaa treenaajaa.

Jäi toisaalta hyvä ja toisaalta huono fiilis, mutta tietääpä nyt, miten vastaavissa treeneissä toimia. Sekin on kuitenkin huomoitava, että eihän Käämi ole tehnyt tuollaista vaihtoa ennen ja ruudussa oli kuitenkin kerennyt käymään toinen uros sekä narttu. Hieman voi olla jotain ikään liittyvääkin asiassa ja varmasti viikonloppu on ollut aika väsyttävä lämmön, treenien ja autokuikuilujen yhteissummana.

Erittäin tyytyväinen!

Kiitos superhyvälle kouluttajalle, mukaville treenikavereille, meille jälkiä tallanneille ja meitä valokuvanneille, emännille ja isännille. Näitä lisää! :)