Tuo aika toukokuun ja tuoksu koivupuun

Hullua olla jo toukokuussa, mutta kulman takana odottava kesä on enemmän kuin tervetullut!

Tässä kuussa Käämi täyttää 8 vuotta ja tulee seniori-ikään. Vauhtia löytyy ihan entiseen malliin, mutta Mäihän tultua taloon on osa härväämisestä jäänyt pois ja vanhemman koiran oikeudella voi tuomita pennun vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Käämin kanssa ollaan tehty noseworkia, mutta koepaikkaa meille ei toistaiseksi ole vielä tippunut. Nosessa on ollut pientä aaltoliikettä, ja tällä hetkellä parasta työskentelyä tehdään sisätilaetsinnässä. Ulkona, laatikoilla ja ajoneuvoilla on sitten enemmän asioita, joihin paneutua ja keskittyä, joten ehkä ihan hyvä olla toistaiseksi koetauolla.

Lumien lähdettyä ollaan päästy Käämin kanssa kiinni myös pk-puuhasteluihin. Muutama esineruutu ollaan tehty ja ne sopii Käämille paremmin kuin hyvin. Tänään tehtiin lisäksi ensimmäinen keppiruutu ja jatketaan niillä ennen varsinaisen jäljen puksuttelua. 

Mäihä täytti nyt toukokuussa 7 kuukautta ja vauhti lisääntyy lisääntymistään. Vähän on pientä korvattomuutta välillä havaittavissa, mutta todella kivaksi koiraksi se on tähän mennessä kasvanut. Meillä on hieman arjessa kehityskohteena ohiajavat autot, mutta niidenkin kanssa on toivottavasti kehityskaarta nähtävissä.

Mäihä on harrastusrintamalla päässyt omien pohjapuuhastelujen lisäksi tokokursseille sekä aloitettiin kuukausi takaperin agilityn alkeiskurssi. Hirveän mukava pentu työskennellä, mutta ainakin tokon puolella löytyy työstettävää asenteen suhteen, sillä lipsahtaa helposti vakavaan työkoiramoodiin. Ihan erilainen mitä Käämi tässä suhteessa, mutta hurjan kiva kouluttaa.

Käämin jalanjäljissä ollaan lisäksi käyty esineruutua ihmettelemässä ja tänään tehtiin ensimmäinen namiruutu. Mäihällä on luontaisesti taipumusta jäljestämiseen, joten lähdetään muovaamaan tätä taipumusta eteenpäin. 

Sielt se astelee vastaan, tulee tilanteen varastaa, pistää parastaan

Lokakuu, uskomatonta. Aika menee ihan hirmuista vauhtia.

Torstaina käytiin tekemässä esineruutu juuri ennen auringonlaskua. Neljä esinettä ja alue aika iso ihan vahingossa. Yhden esineistä laitoin vasempaan takakulmaan ja yhden kaatuneen puunrungon taakse, kaksi muuta meni vähän summanmutikassa keskelle aluetta kuitenkin niin, että olivat eri puolilla keskilinjaa.

Käämi oli ihan superinnoissaan. Ei edennyt suoraan, mutta löysi ensimmäisen esineen helposti alle minuutissa. Lähti tuomaan luokse todella hienosti, mutta Käämille kävi pieni työtapaturma matkalla. Metrin päässä minusta suussa ollut sukka jäikin törröttäneeseen keppiin ja kelpie tuli luokse ihmetellen, että piru eihän tässä olekaan mitään mitä luovuttaa! Haki ilman uutta kehotusta sukan oksasta ja toi käteen asti erittäin hyvin. Käämi ei mälvää esineitä eikä sillä pitäisi olla edes löysä ote, mutta näemmä joskus sattuu ja tapahtuu.

Lähetin toiselle ja tämäkin nousi vauhdilla. Nyt ei tapahtunut työtapaturmia matkalla, joten esine päätyi käteen varmasti. Tähän olisi fiksu lopettanut, mutta ehei, uudelle esineelle vaan. Käämi löi vähän lekkeriksi eikä enää tehokkaasti etsinyt alueelta esineitä. Oli onneksi jättänyt ne esineet, joiden olinpaikan tiesin, joten otin tauon tähän väliin. Tauon jälkeen käytiin yhdessä hakemassa ne puuttuneet esineet ja treenattiin luovutusta.

Oikein hyvä siis, kyllä sen pitäisi alokasluokan esineruutu selvittää kuin vettä vaan. Suoruutta ja uppoamista alueen takakulmiin pitää näemmä treenata, on kyllä aikaisemmin etsinyt alueen kauttaaltaan, mutta nyt jostakin syystä ei lähtenyt takarajalle asti.

Perjantaina otettiin minitottikset ja lähtötreenit ihan kotipihalla. Käämi oli vähän yliaktiivinen ja olin juuri sanomassa, että kohta jotakuta sattuu. En ikinä ehtinyt, kun Käämin hampaat olivat kolahtaneet oikean käden kyynärpään hermoon... Pihalla oli samanaikaisesti naapuri lapsineen haravoimassa, mutta Käämi ei kertaakaan edes vilkaissut sinne.

Tehtiin pari seuruuta, mutta poikitti ihan järkyttävästi, niin lopetettiin yhden onnistuneen pätkän jälkeen suosiolla. Sen jälkeen sai tehdä eteenmenoja ja ne on kyllä erittäin hienoja, suoria ja napakoita. Loistava! Näiden jälkeen tehtiin vielä muutama lähtö niin, että juoksin vähän matkan päähän, heitin lelun koirasta nähden vähän sivuun ja pyysin kiertämään minut, jonka jälkeen sai juosta lelulle. Hyvin toimi, ei hiipinyt tai karannut kertaakaan, yhden kerran taisi valahtaa maahan.

Lauantaina tehtiin sitten kujakeppitreenit! Tuntuu, että hieman junnataan paikoillaan keppien kanssa. Tuntuu, että etenemisvauhti on väärä. Joko tehdään liian helppoja treenejä tai sitten vaadin siltä liikaa. Kuusi keppiä kuitenkin onnistui varsin hyvin suhteellisen kapealla kujalla ja Käämi hakee hyvin keppien alun. Pitää ottaa tämä nyt ohjatuissa treeneissä esiin, niin saadaan ehkä edettyä vähän asian suhteen.

Keppitäyteiseen päivään kuului myös jälkikeppien sahaaminen! Aion nuo vajaamittaiset hyödyntää keppiruudussa, jotta niihin saisi kunnolla ajatuksen heräämään. Oikeanmittaisia keppejä on sitten muutaman jäljen tarpeisiin, joten kunhan keppiruudut sujuvat, niin yritetään vielä tänä syksynä suoraa jälkeä keppien kanssa. Jännittävää!

Vähän tuuria, paljon duunia

Viikon teemana oli, että käyttö onnistuu ja näyttö ei.

A G I L I T Y

Viikon agitreeneissä oli teemana "linjat, jotka eivät johda mihinkään". Meidän tekemässä ratapätkässä ei tosin kauhean haastavia linjoja ollut tarjolla, mutta saatiin silti hioa kelpien kaarroksia vähän pienemmiksi. Hiottiin sen lisäksi vähän lähtöjä, mutta Käämi on nykyisin onneksi tarpeeksi "räyhäfiiliksellä" ja kestää korjailuita erinomaisesti! Kertaakaan ei jäänyt jumittamaan, mutta karkasi muutaman kerran aika rumasti. Viilataan seuraavaksi sitten sitä.

Radan alussa ei ollut oikeastaan mitään ihmeempiä viilauksia, kutoshypyllä sitten oli. Ohjaaja käskettiin tekemään persjättö ja valssi, jotta jokainen ohjaus ei olisi takaaleikkaus. Vaikeaa oli saada valssi ajoitettua tarpeeksi ajoissa, joten Käämi valui aika pitkälle. En luota siihen, että kelpie lukitsee esteet... Saatiin me onneksi nätti pikkukaarroskin aikaiseksi!

Seuraavalla setillä tehtiin ihan estetreenin vuoksi rengaspätkää. Taas ohjaajan valssi luokattoman huono, mutta onneksi Käämi hoitaa. Renkaasta meni ensin pari kertaa sivusta, mutta paransi tähtäämistä. Hyppää kyllä turhan kaukaa, joten vaatisi enemmän itseluottamusta. Hyvinkäällä teki vieraalla renkaalla todella tarkasti, joten voi olla meidän treenihallin renkaassa jokin, mikä vähän jänskättää vaikka varsinaista rengaskammoa ei olekaan. Renkaalta mentiin taasen kohti yleisöä ja Käämi upposi erittäin loistavasti renkaan jälkeiseen putkeen uusista ihmisistä huolimatta.

Käytiin vielä jäähyttelylenkki yhdessä treenikaverin bc-nartun kanssa ja vitsi, että kelpie oli fiksu!

N Ä Y T T E L Y

Lauantaina suunnattiin kohti Kouvolan näyttelyä. Tuomarina kelpieillä erittäin tiukka Pedro Sanches Delerue Portugalista. Kolme urosta, joista yksi tavoitteli viimeistä SERTiä ja Käämi toista. Käämin ollessa ihan liian fiiliksissä kaikista tutuista, tuntemattomista ja ties mistä, se ei suostunut liikkumaan varmaan yhtään askelta hyvin. Saatiin EH ja arvostelusta päätellen tuomari ei pitänyt Käämistä oikein muutenkaan... Käämistä saatiin taasen lihava, joten tiputetaan sitten vähän ruokamäärää ja katsotaan millainen luikero sieltä oikein tuleekaan.

"Good size. Typical. Head a bit heavy. Should have better pigmentation on the eyes. Strong body. A bit overweight. Roached topline. Croup a bit round. Movement needs training. Correct coat."
EH2

P K - L A J I T

Lauantaina tehtiin näyttelyn jälkeen lyhyet agikeppitreenit, mutta kirsikkana kakun päällä tehtiin vähän pitemmän kaavan kautta vielä tottistreenitkin. Naapurissa olevat lapset nimittäin kiljuivat ja riekkuivat viiden metrin päässä omalla pihallaan, joten eihän tällaista mahdollisuutta voinut jättää käyttämättä! Käämi teki erittäin hyvää seuruuta, luoksetuloa ja eteenmenoa aika vaikeasta häiriöstä huolimatta. Toki siinä oli viilattavaa, mutta olosuhteisiin nähden loistava. Toivoa siis on!

Sunnuntaina oltiin lupauduttu esittelemään metsälajeja paimenkoiraa halajavalle ystävälleni. Käämi oli ihan liekeissä! Laitoin ystäväni tallaamaan meille jäljen sillä välin kun tallattiin kepon kanssa Käämille vielä esineruutu. Esineruutuja ollaan tehty tänä kesänä ihan liian vähän, joten kelpiellä oli into aika piukassa. Ruudussa oli neljä esinettä, kaksi pehmeää ja kaksi kovaa. Lähti ensimmäiselle pistolle todella hyvällä vauhdilla ja upposi sivurajaa pitkin ruudun loppuun asti. Pyysin takaisin ja lähetin toiselle, lähti vauhdilla ja sai hajun. jonka jälkeen nosti ja toi käteen asti.

Kolme muuta esinettä nousivat myös tasaisen varmasti eikä ohi ajanut auto vaikuttanut kelpien työskentelyyn laisinkaan, vaikka tie olikin vahingossa toisen sivurajan välittömässä läheisyydessä. Kaikki esineet toi käteen asti, ensin pehmeät ja sitten kovat. Loistava esitys!

Jäljen alku ei ollut kovinkaan siisti, mutta paransi kuitenkin ajettuaan hetken. Olen aika varma, että teki yhden kulman justiinsa eikä melkein. Yhden purkin hätäilin itse, sillä ajattelin että jatkaa matkaansa, mutta palasikin takaisin päin ja olisi ilmaissut purkin, jos se siinä vielä olisi ollut. Tarkat ja hyvät ilmaisut, selvästi poimii nyt niistä hajua eli ehkä keppien kanssa ei tule kovinkaan paljon vaikeuksia.

Onneksi ei ole niitä näyttelyitä enempää buukattu enää tälle vuodelle, joten nautitaan nyt näistä käyttölajien onnistumisista. Superhyvä fiilis jäi! Toivottavasti jatketaan viikon päästä samasta pisteestä, sillä Käämi menee taasen hoitoon ja itse käyn pienen ulkomaan reissun - toivottavasti turvallisesti.

Jälkileiri 1.-2.7.

Jälkileiri takana ja vitsit olikin muuten kiva viikonloppu!

Me lähdettiin leiripaikalle jo perjantai-illaksi yöpymään ja oltiinkin Käämin kanssa ainoita leiriläisiä, jotka tulivat jo perjantaina yöpymään. Oli kyllä hyvä päätös näin oman pään tuuletusta ajatellen, sillä kesäloma on vasta elokuun lopussa. Käämi nyt on kuin kala vedessä uusissa tilanteissa, mutta kelpie nautti villinä ja vapaana olemisesta täysin siemauksin.

Lauantai-aamuna leiri alkoi 9 aikoihin aamupalalla ja olipa muuten hyvät aamupalat! Siitä suunnattiin jo meille tuttuun jälkimaastoon tekemään pienet kartoitusjäljet. Tallasin Käämille itse samanlaisen jäljen, mitä ollaan nyt kesäkuun aikana tehty. Käämi sai luvan olla muistaakseni ensimmäinen metsään menijä ja kelpietä hieman haukututti lähtöpaikkaan mennessä... Jäljelle se lähti erinomaisesti ja todella hyvällä vauhdilla, ei tarvinnut paljon jarrutella. Purkit ilmaisi tosi hyvin menemällä itse maahan. Tältä jäljeltä Käämi sai kehuja, sillä kouluttaja on nähnyt Käämin tekemistä aikaisemminkin. Ihan kuin eri koira kuulemma, joten jotakin ollaan onnistuttu tekemään oikein!

Aamupäivä meni muiden suorituksia katsoessa ja niistä oppia ottaessa. Yhden aikoihin selvittiin takaisin majalle syömään erittäin hyvää lihakeittoa ja jälkkäripannaria. Ruokailusta lähdettiin hieman vyöryen takaisin metsään ja mentiinkin nyt meille tuntemattomaan paikkaan. Täällä Käämille tuli aika pitkä odotus ennen omaa vuoroaan, mutta se oli onneksi käyttäytynyt todella fiksusti autossa.

Käämi pääsi toiseksi viimeisenä vieraan ihmisen tallaamalle jäljelle, jossa oli kolme suljettua purkkia ja kulmia. Tehtiinpä vielä niin, että Käämi sai tehdä jäljen noston alkuun! Käämi oli lähtöpaikkaan kävellessään jo pikkuisen poikki, joten haukkuminen oli jäänyt aamupäivään ja löysällä liinalla voitiin mennä. Ihan superia, jos käyttäytyisi aina näin, niin ai että!

Jäljen nosto meni erinomaisesti, vaikka kerkesin jo vähän jännätä. Ensimmäiselle purkille Käämi meni todella hyvin ja meni omatoimisesti maahan. Toiselle purkille se ehti hieman harhautua jäljeltä, sillä tuuli pyöritti sen verran. Kesti kuitenkin korjauksen ja kolmospurkille ajoikin sitten erinomaisesti! Sai ihan todella hyvät kehut näiltä kahdelta pätkältä. Viimeiselle purkille se ei käynyt kenties kanervien takia maahan, mutta kuitenkin merkkasi purkin erittäin selkeästi. Todella onnistunut, sillä uusia elementtejä oli kuitenkin sen verran paljon. Vauhtia tällä jäljellä saattoi olla aavistuksen liikaa juuri tuon hukkaamisen takia, mutta kuitenkin aikaisempaan verrattuna vähemmän.

Illaksi palattiin takaisin grillailemaan ja vaihtamaan ajatuksia ihmisten kanssa. Vähän jo vihjailtiin, että Käämin tavoitelistaan voisi laittaa BH-kokeenkin... Avoimia tottistreenejä pidetään maanantaisin, joten niihin olisi helppo mennä valvovan silmän alle. Käämille ehkä hankalinta on paikallamakuu toisen tekiessä ja henkilöryhmä.

Sunnuntaina oltiin varmaankin ensimmäiset hereillä ja oli selvästi tulossa eilistä kuumempi päivä. Onneksi tuuli viilensi, vaikka se tietysti tarkoitti lisää mahdollisia pyörteitä. Aamupalan jälkeen lähdettiin takaisin lauantain viimeiseen paikkaan, mutta hieman eri kohtaan.

Käämille tallattiin neljän purkin jälki, jossa oli taasen jäljen nosto ja kulmia. Tämäkin meni todella hyvin, joskin vauhtia oli tullut yön aikana jonkun verran. Käämi onneksi kestää jarruttamisen ja sen, että olen kohtuullisen lähellä. Jäljen nosto onnistui hyvin, purkkeja se ei tänään ilmaissut omatoimisella maahanmenolla, joten ne välillä hieman lentelivät pitkin metsää. Merkkasi ne kuitenkin todella hyvin. Yksi kulma valahti hieman pitkäksi, mutta korjasi todella hyvin. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut! Huomioitavaa on myös, että tänään se ei enää haukkunut ollenkaan!!

Kahden aikoihin palattiin syömään maailman parasta savulohta ja perunoita. Oli kyllä erinomaiset ruuat koko viikonlopun! Käämi pääsi vielä breikin aikana hieman kahlaamaan, mutta ei rannan ollessa kohtuullisen syvä kuitenkaan uskaltanut veteen asti. Riitti kuitenkin viilentämään jonkun verran.

 

Tälle iltapäivälle päätettiin tehdä esineruudut vielä lisäksi. Hieman oma arviointivirhe tämän onnistumisen kanssa, mutta oli siellä hyvääkin. Ruutu oli noin 10 metrin levyinen kaistale ja pituudeltaan varmaankin suhteellisen kisamitoissa, ehkä hieman vajaampi. Kaksi kaistaletta, jossa kaksi esinettä. Käämille treeni siinä mielessä ehkä hieman liian haastava, että kaksi koiraa ehti käymään ennen ja esineet olivat vieraita. Kuitenkin Käämistä näki, että se tasan tarkkaan tiesi, mitä ollaan tultu tekemään.

Upposi kyllä alueelle hyvin ja pysyy alueella, mutta ylimääräiseen härväämiseen meni taas turhaa energiaa, mutta haukkunut se ei kertaakaan. Kesti onneksi mun korjailut ja oli ihan hallinnassa lähettäessä. Edestä löytyi vähän ajan haahuilun jälkeen kenkä, joka tipahti ehkä metrin päähän. Kenkä ensimmäistä kertaa esineenä, joten hyvähyvä! Toista esinettä ei sitten tullutkaan niin helpolla, joten Käämille käytiin näyttämässä hanskan paikka. Kyllä se sitten upposi takaisin taakse ja nosti sen, mutta olisin tietysti toivonut hieman nopeampaa ruutua paremmalla keskittymisellä, kun se on kuitenkin tehnyt makeitakin esineruutuja... Oma arviointivirhe kyllä, olisi pitänyt vaan tehdä näkölähtö.

Toiselle kaistaleelle tehtiin sitten sama juttu, tosin nyt sukka ei tullut lähellekään. Pudotti kehusta, vaikka on aikaisemmin kestänyt kehutkin. Pallolle piti tehdä sama kuin ekan ruudun toiselle esineelle, mutta sieltä se tuli parin tiputuksen saattelemana treenikaverille... Käämi ilmeisesti halusi vaihtaa treenaajaa.

Jäi toisaalta hyvä ja toisaalta huono fiilis, mutta tietääpä nyt, miten vastaavissa treeneissä toimia. Sekin on kuitenkin huomoitava, että eihän Käämi ole tehnyt tuollaista vaihtoa ennen ja ruudussa oli kuitenkin kerennyt käymään toinen uros sekä narttu. Hieman voi olla jotain ikään liittyvääkin asiassa ja varmasti viikonloppu on ollut aika väsyttävä lämmön, treenien ja autokuikuilujen yhteissummana.

Erittäin tyytyväinen!

Kiitos superhyvälle kouluttajalle, mukaville treenikavereille, meille jälkiä tallanneille ja meitä valokuvanneille, emännille ja isännille. Näitä lisää! :)

Sä hehkut ihan kuin tää kaikki kaunista ois

Tämä viikko kyllä vähän hujahti ohi.

Agilitytreeneihin ei ehditty keskiviikkona, sillä vaihdoimme Käämin kanssa paikkakuntaa ja yhden koiran sijaan lenkitettävänä on kaksi. Käämi on saanut metsittyä rauhassa, se on viettänyt aikaa aidatulla pihalla naapureita kytäten ja omia juttuja touhuillen. Lisäksi ollaan lenkkeilty aika paljon irti, kun en jaksa tehdä kahta hihnalenkkiä, vaikka toinen lenkkikavereista osaakin kulkea vetämättä.

Agilitytreenien sijaan ollaan kuitenkin vähän rallytokoiltu sekä tehty pikainen esineruutu. Rallytokoa on tehty sekä urheilukentällä että kotipihalla, molemmat treenit kohtuullisessa häiriössä (ohi ajavia autoja ja kissoja...), mutta kelpie on suoriutunut varsin mallikkaasti. Se teki niin mahtavan upeita sivulletuloja, että ihan itketti. Seuraamisessa se oli ihan yhtä lentoon lähdössä kun aina aikaisemminkin, mutta väläyttelee jo paljon enemmän hienoja pätkiä. Hyvä siitä tulee, kunhan saisi itselle potkittua motivaatiota tokoon/rallyyn.

Äsken tehdyn esineruudun jälkeen alkoi se motivaatio nimittäin kolkutella tottikseenkin. En osaa kyseisestä lajista oikeasti mitään, vielä vähemmän esimerkiksi jäljistä. Paikalliselle palveluskoirayhdistykselle on kuitenkin tulossa jäljentekokurssi, joten jospa saisi sieltä vähän tuulta alle ja joskus neljän vuoden päästä saisin nauttia Käämin esineruuduista ihan kokeessa. Se oli nimittäin erittäin vauhdikas, mutta siitä huolimatta tarkka. Kolme esinettä, maastona rinne, jossa kuitenkin oli suppia siellä täällä. Esineistä kaksi oli täysin tuntemattomia ja yksi tuttu esine piiloutui kaatuneen puunrungon alle.

Kaikki esineistä tulivat käteen asti, ensimmäisenä takalaidalta kuminen lelu. Heti sen perään tuli puunrungon alta oma treenipatukka, josta Käämi rallitteli ensin yli, mutta kääntyi takaisin hajun äkätessään. Kolmas esine käytiin hakemassa alueen toiselta reunaviivalta. Alueen kokoa en muistanut tietenkään mitata edes suurinpiirtein, mutta leveydeltään ehkä viitisentoista metriä ja pituudeltaan enemmän.

Käämi täyttää kuukauden päästä jo kaksi ja hieman harmitti, etten ollut laittanut sitä Imatran näyttelyyn. No, jospa erkkariin sitten :)

Kierre vie kiihtyen mennessään

Perjantainakin tavattiin tätä kaksikkoa vähän pitemmän kaavan kautta, sillä tehtiin lenkin yhteydessä myös esineruutua. Talviolosuhteissa vastaavaa ei olekaan aikaisemmin tehty, joten saatiin haasteita isomman alueen ja useamman esineen lisäksi siitä. Käämi sai lainata pk-liivejä ja Veera napsi muutamat kuvat, kiitos!

Käämi sai tehdä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla löytyi kaksi esinettä nopeasti, mutta niistä kumpikin jäi vähän matkan varrelle. Juoksi ihan nenä auki etsimässä, mutta parempaakin olen nähnyt tekevän. Hyvin kuitenkin nosti sellaiset esineet, jotka olivat vieraita ja poikkesivat aikasemmista leluista ja hanskoista. Kolmannen esineen toi luokse asti, mutta se olikin narulelu. Tästä palkka ja Käämi tauolle.

Toisella kierroksella alkoi olemaan jo selkeästi väsynyt. Ei meinannut tulla mitään esinettä millään eikä puhettakaan, että uppoaisi kauemmas. Toi hanskan mulle ja sen jälkeen lähdettiin yhdessä sivurajaa pitkin takarajalle, josta nosti hyvällä ajatuksella toiseksi viimeisen esineen. Veera huuteli tekemään jonkun helpon ja tehtiinkin se niin, että molemmat näki missä oli. Tällä kierroksella kaikki esineet käteen asti, jipii!

Keväällä Käämillä oli hieman sitä, että ei meinannut malttaa pysyä paikoillaan lähtöalueelle mennessä. Nyt alkaa jo toimimaan kivasti siinä suhteessa, että lähtee metsään vasta multa luvan saatuaan. Treenit oli aikaisempaa vaikeammat, joten siihen nähden ihan ajatuksella oli esineitä etsimässä. Turhautuessaan kuitenkin löisi mieluummin hanskat tiskiin ja lähtisi muualle. Luulen, että rallattaa esineistä ihan surutta välillä yli, mutta ei tajua ottaa matkaan. Saatiin kuitenkin onnistumisia haasteellisuudesta huolimatta, joten hyvää oppia vaan. Tietääpähän, että tehdään talvella vähän eri tavalla kuin sulan maan aikaan.

Loppuun vielä aika tarkalleen vuosi sitten hyvin samassa paikassa otettuun kuvaan jatkoa (kurkkaa). On se kyllä komea!

Mä nostin kytkimen, ja lähin hakemaan

Käämi pääsi tekemään kaksi kolmen esineen esineruutua.

Alue oli hieman ryteikköä, mutta kuitenkin ihan helposti kuljettavaa. Alue arviolta 10 metriä kertaa 10 metriä. Tallattiin alue yhdessä kepon kanssa ja annoin hänelle esineet piilotettavaksi, niin en päässyt kunnolla auttamaan Käämiä.

Ensimmäisellä ruudulla Käämi löysi kaksi ensimmäistä esinettä varsin helposti. Jos en ihan väärin muista, niin nosti ensin lelun ja sen jälkeen hanskan. Etsi nenä auki ja vauhdilla, mutta kolmas esine oli hieman hankalassa paikassa. Jouduin siihen pyytämään apua ja käytiin yhdessä nostamassa se piilosta. Hieman iski kelpiellä epäusko siihen, että metsästä oikeasti voi vielä jotakin löytyä.

Toiselle ruudulle vaihdettiin toinen lelu pallon tilalle. Lähti vauhdilla taas, mutta ajatus mukana. Hanska jäi vähän puolitiehen, mutta riensi nostamaan kettulelun takakulmasta. Oikein loistava! Kettulelu tuli käteen asti. Kolmannesta oikein näki, miten äkkäsi hajun, ja toi tosi nätisti käteen. Nosti vielä sen matkalle jääneen hanskankin, kun pyydettiin.

Oikein hyvät esineruudut siis! Pitää alkaa kehitellä vähän haastavampia esineitä, kun lelut ja hanskat nousevat aika näppärästi. Malttaa nykyisin odottaa hyvin alueen tallaamista, mitä nyt muutaman kerran haukkui. Hiljenee käskystä kuitenkin. Lähtöpaikkaan menee aikamoisella kiireellä, mutta ei yritäkään rynniä ennen luvan saantia. Malttaa myös esineen löytämisen jälkeen pysytellä lähistöllä ennen uutta "nosta" -käskyä.

Vaatii toistoo ja valmisteluu

Täytekuva edellisistä esineruututreeneistä, kiitos Marika!

Käytiin lenkillä sopivasti esineruutumaaston vieressä, joten tehtiin lenkin lopuksi kahden esineen esineruudut. On muuten hirmu ärhäköitä itikoita tänä vuonna, oliko ne viime vuonna samanlaisia?

Käämi oli mukana ihan täysillä, ehkä hieman liiankin täysillä. Haluaisin sille hillityn alueelle tulon, kun nyt ei millään malttaisi vaan haluaisi äkkiä etsimään. Veti siis ihan hulluna ja mun pysähtyessä huusi. Voitte arvata, että ei päässyt metsään tällaisella käytöksellä. Päästiin kuitenkin alueelle asti lopulta ihan fiksusti ja sinnehän se upposi.

Meni todella vauhdilla, juoksi yhdestä esineestä melkeinpä yli, sai hajun ja kääntyi. Ei tuonut kuitenkaan käteen asti, jätti ehkä 4 metrin päähän. Paineli hakemaan toisen, tämä tuli käteenkin asti, kun on meidän vakiotreenilelu. Sai palkaksi leikit esineen kanssa. Painui uudestaan ensimmäisen esineen luokse, otti suuhun ja ei tuonut vieläkään. Toi käteen vasta, kun marssin itse syvemmälle. Pidettiin bileet kettulelun kanssa.

Tehtiin parit malttiharjoitukset. Käskin vapaana maahan, kerran lähti hiipimään. Palautus paikalle ja seuraavat todella hyviä. Sai rallattaa suoraan hakemaan lelun metsästä ja toi käteen asti. Tehtiin loppuun myös seuraamisia ja alueelle tuloa rauhallisesti ilman, että metsässä oli leluja. Vapautuskäsky ja paluu takaisin tielle. Oli selvästi rauhallisempi.

Mitä jäi käteen? Käämi on todella hyvä nenänkäyttäjä. Innokas, mutta selkeästi rauhoittuu ensimmäisen jälkeen. Ensimmäiselläkin on nenä mukana, vaikka näyttää vain rallittavan ympäriinsä. Palauttaa tutut esineet käteen vauhdilla. Omaa kyllä tällä hetkellä aika vahvoja "mä tiedän paremmin!!1" -teinikäyttäytymisiä, mutta kuunteli.

9.6. olisi agilityepikset, missä ei olisi kontaktiesteitä tai keppejä. En tiedä, pitäisikö lähteä koittamaan. Olo ei ole kuitenkaan kamalan itsevarma, joten en tiedä riittääkö uskallus. Ulkokenttä, toiset koirat ja ratahenkilöt voivat olla hivenen suuri häiriö vielä, mutta toisaalta ei olla tehty agilityä, joten voisi olla ihan mukanakin. No, pitää katsella!

Jos oon irti oot tukikohta

Maastokausi 2016 korkattu esineruututreeneillä ja olihan sillä Käämillä vielä ajatusta asiasta!

Esineruutuja tehtiin viime syksynä ehkä kolmisen kertaa, joten hirveän suuria odotuksia ei tämän päivän treeneille ole ollut. Ollaan treenattu kyllä nostokäskyä ja sitä, että esineet tuodaan käteen asti eikä jätetä matkalle, mutta muuten esineruutuun liittyvien asioiden on annettu olla.

Käämi hoksasi idean heti ensimmäisellä lähetyksellä ja upposi ihan takarajalle asti todella nätisti. Metsässä oli nyt ihan tuntemattomia esineitä, kun aikaisemmin ollaan tehty omilla leluilla. Hieman se siellä pyöriskeli, että mitä täällä muka on, mutta kulki koko ajan ihan nenä auki ja ajatus mukana. Metsästä nousi yksi vieras lelu, lapanen sekä pipo, mutta aika paljon apua sai antaa ja yksi esine taisi palautua ainoastaan käteen saakka. Nosti kuitenkin hurjan nätisti, joten kriteeriä lähdetään nostamaan, kun näitä löytöjä vierailla esineillä on enemmän alla.

Välissä pidettiin tauko ja Käämi pääsi tekemään vielä toisen setin. Sieltä ei meinannut tulla millään mitään, mutta nenä taasen matkassa. Käytiin yhdessä hakemassa sitten käteen asti yksi puolimatkaan jäänyt esine ja lopetettiin siihen. Oma lelu kyllä tuodaan käteen asti, joten eiköhän sieltä ne esineetkin tule.

Käytiin loppurallatuksilla Riskin ja Donin kanssa. Käämi oli onnessaan, kun eilenkin käytiin peltorallattelulenkillä yhdessä. Hieman on patoutunutta energiaa kelpiellä, onneksi taisi nämä aktiviteetit nyt väsyttää tehokkaasti. Pitää toivoa, ettei olla napattu punkkeja kovin montaa matkaan.

Sä oot söpö silloin kun et itsekään tiedä

Tällä viikolla on sattunut ja tapahtunut aika paljon kaikenlaista.

Muutaman päivän sitä lumimaisemaa kestikin, mutta nyt on taas ihan harmaata ja tylsää :(

Maanantai alkoi ihan hyvin, Käämi yllätti iltalenkillä ihan totaalisesti ja osasi käyttäytyä. Tiistaina se sitten sai päänsä pannasta pois ja rallitteli suhteellisen vilkkaalle autotielle iloinen ilme kasvoillaan... Kelpie vierelle seuraamaan, onneksi oltiin lähellä kotiovea jo siinä vaiheessa. Kiitos sille autokuskille hereillä olosta, kelpien panta on nyt tiukattu.

Keskellä viikkoa sain sitten heräillä tunnin välein käyttämään massuvaivaista kelpietä ulkona. Ei naurattanut, kun itselläkin oli hieman kuumetta. Saatiin mahavaivat hoidettua kuitenkin pois, mutta ruoka menee tämän säkin jälkeen vaihtoon ja Käämi saa varmuuden vuoksi Axilur -kuurin.

Perjantaina reippailtiin sitten citylenkille Maisan ja Laken kanssa, ja voi kun olisi ollut valjaat. Käämi kipittelee tosi kivasti lenkillä, jos ollaan kahdestaan. Yhteislenkeillä olisi kuitenkin valjaat onnen omiaan, kun pikkukelpiellä tuntuu olevan hirveä kiire.

Käämi on myös yrittänyt vähän hassuja juttuja ja on selvästi kasvatellut egoaan. Eilen se kokeili lenkillä, voisiko hihnan toiselle päälle murista. No, ei voinut, ja ymmärsi onneksi kertapalautteesta. Teinikelpie siis vaan kamaloituu ja omistaja joskus toivoisi aikakonetta.

Tänään käytiin tekemässä sitten pikainen esineruutu ja Käämi kyllä tietää, mitä on menossa tekemään. Etsi ilman turhautumista hirveällä innolla ja löytäessään lähti salamannopeasti tuomaan luo, ainut että tällä kertaa tiputti esineen parin metrin päähän. Taitaa olla seuraavaksi vuorossa, että metsään menee jotakin muuta myös, katsoo mitä se sieltä kiikuttaa luokse ;)

Hyvä vetää lisää hyvää puoleensa

Omistaja poistui tänään mukavuusalueeltaan, sillä tehtiin ihan ekstemporena esineruutua! Käytiin Veeran ja kelpopoikien kanssa rallittelulenkillä ja yhtäkkiä lenkin päätteeksi se olikin Käämi etsimässä esinettä metsästä.

Ensimmäinen etsintä tehtiin niin, että leikitin Käämiä esineellä ja otin pois vieden sen siitä sitten suoriltaan metsään. Ja sehän lähti, upposi ja hajun saadessaan kuulemma näytti siltä, että kelpien maailma oikein kirkastui :D Rallitteli esineen kanssa sitten ihan mun luokse, vaikka heiluttelin treenipatukkaa jo heti, kun Käämi oli esineen nostanut. Ihan uskomattoman hyvin ensimmäiseksi kokeiluksi, en ihan näin helpoksi sitä ajatellut :D

Toisella kerralla ei enää leikitetty, näytin Käämille, että tässä patukka ja lähdin viemään. Nyt pikkuisen oli esine hukassa, lähti kyllä, mutta jäi pyörimään lähistölle ja vähän piippasikin turhautumistaan. Lähti kuitenkin itse hakemaan ja löysi nenäänsä käyttäen mitä pitikin. Toi jälleen ihan luokse asti!

Kolmannelle annettiin sitten hieman enemmän apua, kun vähän oli kuitenkin hukassa toisella etsinnällä. Näytin taas patukkaa ja näytin vielä uudestaan, kun laskin patukan metsään. Sinne pinkaisi ja toi taas luokse asti.

Ihan uskomaton! En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta näemmä mukavuusalueelta poistuminen kannatti ja pitäisi vaan uskaltaa tehdä tällaisia enemmän. En kyllä ilman Veeran neuvoja olisi osannut lähteä tekemään, joten suurkiitos! Nyt mennään tässä onnistumishuumassa tämä ilta Käämin kanssa sohvalla. Tämä tunne on juuri se, mikä koiraharrastuksessa on parasta ja minkä voimalla kestää sen räntäsateen ;)