lauantai 26. marraskuuta 2016

Kierre vie kiihtyen mennessään



Perjantainakin tavattiin tätä kaksikkoa vähän pitemmän kaavan kautta, sillä tehtiin lenkin yhteydessä myös esineruutua. Talviolosuhteissa vastaavaa ei olekaan aikaisemmin tehty, joten saatiin haasteita isomman alueen ja useamman esineen lisäksi siitä. Käämi sai lainata pk-liivejä ja Veera napsi muutamat kuvat, kiitos!

Käämi sai tehdä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla löytyi kaksi esinettä nopeasti, mutta niistä kumpikin jäi vähän matkan varrelle. Juoksi ihan nenä auki etsimässä, mutta parempaakin olen nähnyt tekevän. Hyvin kuitenkin nosti sellaiset esineet, jotka olivat vieraita ja poikkesivat aikasemmista leluista ja hanskoista. Kolmannen esineen toi luokse asti, mutta se olikin narulelu. Tästä palkka ja Käämi tauolle.

Toisella kierroksella alkoi olemaan jo selkeästi väsynyt. Ei meinannut tulla mitään esinettä millään eikä puhettakaan, että uppoaisi kauemmas. Toi hanskan mulle ja sen jälkeen lähdettiin yhdessä sivurajaa pitkin takarajalle, josta nosti hyvällä ajatuksella toiseksi viimeisen esineen. Veera huuteli tekemään jonkun helpon ja tehtiinkin se niin, että molemmat näki missä oli. Tällä kierroksella kaikki esineet käteen asti, jipii!

Keväällä Käämillä oli hieman sitä, että ei meinannut malttaa pysyä paikoillaan lähtöalueelle mennessä. Nyt alkaa jo toimimaan kivasti siinä suhteessa, että lähtee metsään vasta multa luvan saatuaan. Treenit oli aikaisempaa vaikeammat, joten siihen nähden ihan ajatuksella oli esineitä etsimässä. Turhautuessaan kuitenkin löisi mieluummin hanskat tiskiin ja lähtisi muualle. Luulen, että rallattaa esineistä ihan surutta välillä yli, mutta ei tajua ottaa matkaan. Saatiin kuitenkin onnistumisia haasteellisuudesta huolimatta, joten hyvää oppia vaan. Tietääpähän, että tehdään talvella vähän eri tavalla kuin sulan maan aikaan.

Loppuun vielä aika tarkalleen vuosi sitten hyvin samassa paikassa otettuun kuvaan jatkoa (kurkkaa). On se kyllä komea!


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Mä meen edeltä


Käämillä on ollut erittäin sosiaalinen alkuviikko!

Tavattiin maanantaina Riskiä ja Donia metsälenkin merkeissä. Tuo pimeys on kyllä vihoviimeinen asia, mistä itse pidän, mutta onneksi Orbiloc paljastaa koiran olinpaikan. Pitäisi hankkia itselle kunnollinen otsalamppu tällaisille reissuille. Kelpiekolmikkoa pimeys ei kuitenkaan haitannut, ja Doni sekä Käämi painoivat etunenässä menemään. Mukavaa huomata, että Käämi tulee luokse aikaisempaa paremmin ja varmemmin eikä sille oikeastaan kertaakaan tarvinnut kunnolla asiasta suuttua. Kesällä kun oli vähän sitä ongelmaa, että Käämi ei meinannut antaa mulle kiinni, vaikka kaksi muuta olisivatkin jo piuhassa. Paranee vanhetessaan!

Samaisella lenkillä sain todeta, että vanhoilla Hurtan Active -valjailla saa heittää vesilintua. Meillä on siis ne metallilenkilliset vanhanmalliset, jotka onneksi olen ostanut käytettynä. Löystyy erittäin paljon, jopa niin paljon, että jalka pääsee livahtamaan hihnojen väärälle puolelle. Pitäisi keksiä ratkaisu tähän tai ostaa kokonaan uudet valjaat. Hivenen kyllä hukassa, että mitkähän mahtaisi olla hyvät. Valjassuosituksia?

Tänään, Käämin telottua aamulenkillä omistajan polven, käytiin Elvin kanssa erittäin sumuisella sekä hidastempoisella metsälenkillä. Käämi on aina ollut Elviä kohtaan erittäin kohtelias, vaikka toisin olisi voinut jossakin teinikelpievaiheessa olettaa. Saivat toteuttaa itseään ja taasen erittäin mukavia luoksetuloja. Jopa niin mukavia, että selän takaa yllättämään päässyt mies jätettiin täysin rauhaan, mikä olisi puoli vuotta sitten ollut ihan mahdottoman ylitsepääsemätöntä ihmisrakkaalle kelpielle. Aika loistava! Polvikin onneksi kesti matkassa ja on nyt illan aikana alkanut myös liikkumaan. Hiekoitushiekka on kyllä ihan vihoviimeinen paljaalla asfaltilla, polven lisäksi rikki meni myös farkut.

Illan aktiviteettina Käämi on jatkanut agilityn lähtöasennon opettelua sisätiloissa ja seuraava vaihe onkin sen siirtäminen ulos. Sisällä olen saanut lisättyä jo liikehäiriötä omalla liikkeellä, mutta ulos ei toistaiseksi oteta häiriötreenejä mukaan. Pikkuhiljaa rakennellaan tästä pomminvarmaa. Itsenäisyyspäivänä olisi putkiralli, mutta luultavasti ei ole vielä siinä vaiheessa valmis siirrettäväksi kisatilanteeseen. Pitänee myös miettiä, lähdetäänkö näihin geimeihin ollenkaan.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kisaiässä!


Kisaikä saavutettu, sillä 18 kuukautta tuli mittariin tänään! Nyt ei pidättelisi enää mikään.

Kisaiän kunniaksi Käämi oli tuhonnut kaksi älypelin puista pelinappulaa. Edelleen on suuri mysteeri, miten se saa ninjailtua keittiön ruokapöydältä asioita makuuhuoneeseen niin, että portti kestää kiinni. En yhtään ihmettelisi, vaikka avaisi portin ja vilahtaisi ovelta rapinaa kuullessaan takaisin makkariin sulkien portin perässään. Sen verran kekseliäs tirri kyseessä.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Sun sydän on pelkkää kultaa


Aikamoinen taikatalvi!

Käämi on elementissään suihkiessaan hangessa pakkaslumi pöllyten. Kelpien riemu on tarttunut hieman itseenkin ja voi olla, että oon pikkuhiljaa pehmenemässä. Ainakin, jos pakkanen pysyy maltillisissa lukemissa, aurinko paistaisi ja pääsisi järven jäälle. Jääkelejä siis odotellessa!

Käämin kanssa ollaan keskitytty sisäaktiviteetteihin. Ollaan tehty rallytokon alokasluokan kyltit muutaman kerran läpi ja hieman olisi houkuttanut laittaa se 3.12. jo kisoihinkin, mutta taidetaan odotella kuitenkin vuodenvaihdetta. Tekee todella hyvin ja varmasti selvittäisi alokasluokan jo nyt, mutta pitäisi päästä treenaamaan hallille ensin. Kylmiltään saattaisi vetää aika kovat kierrokset.

Käämi on tiistaina 1,5 vuotta! Ihan hurjaa, että se on agilityssäkin jo kisaiän korvilla. Varovaisesti olen kurkkailut jo lähialueen kisoja loppukevääksi, mutta pitää nyt tuumata. Siellä on kesken maxirengas, maxipituuden vahvistaminen, ne kepit ja aloitusta vaille kokonaan a-este. Agilityä varten ollaan treenattu lähtöasentoa ahkerasti sekä pikkuisen irtoamista kierrettävien objektien avulla. Hyvältä näyttää ja löytää kierrot pitkältäkin matkalta.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Sä oot se valo, joka ohjaa


Arkielämä on loman jälkeen lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan ja ollaan Käämin kanssa keskitytty enemmän sohvan nurkassa makoiluun.

Hoitojakso oli kaikesta päätellen mennyt oikein hyvin, mitä nyt ruokaansa oli ajoittain jättänyt syömättä. Kerkesin pikkuisen ikävöidä viimeisinä lomapäivinä ja oli ihanaa hakea kelpie kotiin. Käämi ei ihan meinannut aluksi tajuta, että kävelin sitä kohti käytävällä, mutta tajutessaan oli onnesta sykkyrällä. Suunnattiin siitä suoraan sitten toisen lomaviikon viettoon Joensuuhun.

Joensuussa keskityttiin palauttelemaan mieleen arkielämän sääntöjä, sillä ne olivat aika tehokkaasti unohtuneet. Remmikäyttäytyminen oli ennen lomalle lähtöä hyvissä kantimissa, mutta eipä ollut enää. Takaisin kotiin palattua remmikäyttäytyminenkin on jo parantunut, mutta saan vielä muistutella aika paljon. Saa Käämi kyllä kehujakin, sillä tuntui rauhoittuneen hurjasti. Toisin, kuin pelkäsin, siitä ei tullut onneksi kerrostalohaukkujaa. Luotto oli kyllä kova ja esimerkiksi hakupäivänä muiden hoitokoirien huutaessa Käämin ääntä ei kuulunut.

Lisää kehuja Käämi saa yhden uuden ihmisen tapaamisesta. Kyllähän sitä kiinnostaa hurjasti, mutta tällä kertaa se malttoi mielensä ja suhtautui järkevästi. Lenkillä Käämi tuntuu kiinnostuvan kauheasti muista koirista ja on pariin otteeseen seisonut kuin kenguru takajaloillaan tukematta hihnaan. Kropanhallintaa väläyteltiin myös talvirenkaiden vaihdon yhteydessä, kun Käämi yritti kahdesti hypätä autoon ennen kuin olin saanut häkin ovea auki. Siinä se kapealla kynnyksellä taituroi ilman, että hipaisikaan häkkiä ja hyppäsi alas vasta, kun käskin. Taisi vaan todeta, että hidas omistaja.

Ensilumikin on tullut ja tällä viikolla vähän lisää. Normaalista arkirytmistä on pikkuhiljaa saatu kiinni, joten pitäisi alkaa miettimään treenijuttuja lisää. Käämin aktiviteetit on koostuneet lähinnä namien etsimisestä sisältä, agilityn lähtöasennon opettelusta, tempuista ja seuraamisen parantelusta.