Sä saat mut tekemään asioita joita muut ei saa

Viime lauantaina miitattiin yhtä Käämin veljistä sekä toista siskoa agilitytreenien merkeissä. Oli hauskaa huomata, että sisaruskatras on kyllä hyvin toistensa kaltaisia ja samanlaisia piirteitä löytyy hyvin paljon niin luonteesta kuin ulkonäöstä. Tunnistaa kyllä, kun vastaan tulee.

Käämin kanssa tehtiin ratapätkää, jolle saatiin vähän takaaleikkaustreeniä. Ei oikeastaan mitään ihmeempää sanottavaa, kääntyy oikeaan suuntaan ja vauhdilla. Muutaman kerran jouduin tosin näyttämään seuraavan hypyn lähempää. Videota olisi, mutta YouTube antoi minuutteja yli 300 ja en ole oman nettini ääressä pariin päivään.

Madallettiin myös puomia, kun sen kanssa on ollut niitä ongelmia. Matalana ei mitään ongelmaa, kuten arvata saattaa. Stoppaa todella hienosti 2on2off:iin kontaktipinnalle, tosin fokusta pitäisi oikeasti saada sinne eteen. Pitää yrittää päästä oikeasti korkeussäädettävissä olevalle puomille tekemään niitä treenejä ja tiputtaa koko esteen kokoa.

Sunnuntaina suunnattiin Imatran KV -näyttelyyn. Sisänäyttelyt ei ole kyllä mun juttu sitten pätkääkään, joten Narvan reissun jälkeen jättäydytään sellaisista geimeistä luultavasti pois määrittelemättömäksi ajaksi. Häkkikäyttäytyminen oli Käämillä erinomaista, vähän se siellä kitisi oman kehän jälkeen, mutta muuten oli hiljaa! Navigointi sen sijaan ulko-ovilta hallin toiseen päätyyn oli tuskaisaa ja kelpiellä korvia pyöreät nolla.

© Anne V.

Tuomarina meillä oli Dagmar Klein ja hän saa minulta kyllä kaikki kehut! Todella positiivinen ja iloinen tuomari, joka on ystävällinen koirille. Käämi heitti yksilöarvostelussa näyttelykehään selälleen ja riemastui tuomaritädistä todella paljon. Juu, tässä tää mun ei-missään-koskaan-käynyt. Saatu arvostelu on kyllä taas ihan koiran näköinen.

Correct type. Correct construction of the head. Correct stop and ears. Correct typical bones. Topline should be more level. Correct angulation. Nice temperament. Needs more ringtraining. 

JUK EH3 

Harmittaa taas niin paljon, että Käämi on kehän ulkopuolella ihan erilainen. Aluksi oli ajatus, että kasvattaja olisi vienyt Käämin kehään, mutta koira päätti fokusoitua hyvin vahvasti ilmeisesti mun taustajoukkoihin, joten vaihdettiin lennosta esittäjää. Mätsärikehässä se käyttäytyi kyllä, mutta virallisissa koira taitaa reagoida aika vahvasti mun omaan jännittämiseen ja silloin ne korvat häviävät. En tiedä, pitää yrittää saada joku zen-moodi itselle kehään ja tehotreeni kehäkäyttäytymiseen ennen Narvan reissua.

Eikä täst ikinä tuu puuttuu sit kipinää

Käytiin Lotta Vuorelan koutsattavana Riihimäellä ja pakko sanoa, että tykkäsin ihan hurjasti!


Video tuttuun tapaan 1080hd, kiitos Siljalle kuvaamisesta!
Videossa muutamia koottuja huomautuksia aina vasemmassa alakulmassa. Näkyy hyvin, miten en uskalla enkä osaa persjättöjä, mutta loppua kohti paranee huimasti. Varpaiden linjaa viilattiin ekalle hypylle pariin kertaan. Ihan täydellistä rataa ei videolla kokonaisuudessa nähdä, mutta todella pieni moka vikassa pätkässä. Erittäin hyvä kokonaisuus, alla tekstillä selostettuna vielä koko päivä.

Käämin kanssa tehtiin ratapätkää ja kelpie oli mukana heti alusta lähtien. Radalla oli pitkä suora, jonka jälkeen käännyttiin takaisinpäin hypylle ja siihen piti keretä tekemään persjättö. Mulle yksi vaikeimmista asioista, kun ei niitä nyt ihan hirveästi ole tullut tehtyä, ja sitä myötä vähän myös Käämille. Tehtiin tätä alkuun vähän vähemmällä vauhdilla, mutta tehtiin alku kokonaisuudessaan vauhdin kanssa myös. Käämi ei muuten ikinä ollut ennen tehnyt muuria, hupsis. Pari toistoa tarvittiin pelkästään sille.

Kyllähän se sitten toimi! Pariin kertaan jouduin itselle muistuttamaan mieleen Lotan sanat katseesta ja niin vaan se kelpie viimeisillä toistoilla taipui sinne hurjan näppärästi! Tarkkuutta ja rohkeutta itselle vaan, kyllä se koira sieltä tulee. Oli muutenkin todella kiva, että Lotta kävi radan ja sen ohjaukset läpi ennen kuin alettiin treenaamaan ja sai kyllä pohtimaan niitä varpaiden, katseen ja hartian linjoja.

Jäi kyllä niin hyvä fiilis koulutuksesta, että tahdotaan kyllä uudelleen Lotan valvovan silmän alle. Käämi sai kehuja ja oli kyllä kiva kuulla, että ihan surkealta se meidän meno ei näytä. Niin kivaa! En yhtään tiennyt, miten Käämi reagoi kokonaan uuteen halliin, mutta ei ongelmaa. Käämi kävi moikkaamassa Lottaa, mutta tavallista hillitymmin. Jes! Hieno jätkä se on. Oli niin hyvin kuulolla, että 10 kuukautta vanhaksi pennuksi todella hienosti.

Lotalla oli lisäksi vinkkiä tuohon Käämin treenipaikkakäyttäytymiseen ja otetaankin tästä vinkistä koppi. Opetellaan rauhoittumaan matolle ja meidän kasvattajalta kyselin, päästäänkö hänen pitämiin treeneihin kokeilemaan sitten, kun ollaan häiriöön valmiita. Ollaan tervetulleita, taidetaan kyllä aloittaa rallytokotreenivisiitillä.

Käytiin torstaina nopeasti muistuttelemassa agijuttuja mieleen ja tehtiin ihan lyhyitä hyppy-hyppy-hyppy tai putki-hyppy-hyppy -juttuja. Ei mitään moitittavaa, osaa kyllä jos olen itse tarkkana. Osaa hakea esteitä todella hyvin, esimerkiksi kaksi suoraa putkea oli vierekkäin ja putkeen lähetyksen jälkeen jäin itse samoille sijoille ja niin se vaan sieltä se toinenkin putki löytyi ilman ongelmia. Hui!

Lähtövalmiina aamuauringossa.

Anna mun säilyttää se voima mun sisällä

Käämi täytti eilen 10 kk ja samalla tuli kuluneeksi vuosi (!!) astutusreissun toisesta päivästä. Tuntuu hurjalta, että tämän reissun tuliainen lähentelee jo yhtä vuotta.

Eikä sille mitään korvia ole tullut, ihan kamala ainakin sisällä. Myönnän, että pari viime päivää on olleet kelpielle aika sisällöttömiä, kun itsellä näemmä kevätflunssa vähän kiusaa. Eilen illalla käskin Käämiä maahan ja mitä se tekee, tekee ihme loikkia ja yrittää napsia käsiä... Ei ennen vaan ja voitte arvata, että ei kyllä saanut tehdä tuota ollenkaan.

Tänään se keksi, miten avataan roskiskaappi. Roskiskaapissa on myös kelpien ruuat, että juu ei nyt ihan toivottu keksintö Käämiltä. Pitää toivoa, että jäi tähän yhteen yritykseen, kun pääsin siitä heti sanomaan. Tietty, kun tuun tän päivän luennolta, niin ruuat on vetästy parempiin suihin.

Mutta joo, kerettiin tänään jäälle! Pelkäsin vähän, että tuo oma sairastelu estäisi pääsyn ehkä kevään hienommille jäille, mutta aamulla ei ollut onneksi lämpöä. Saimaa tuntui Pielisjärven jälkeen vähän tylsähköltä, kun kuviin tulee poikkeuksetta vastarantaa. Pitäisi koostaa Käämin ilmeistä joku lähikuvagalleria, se oli taas ihan hölmön näköinen isossa osaa kuvista.

Ennen sua niin paljon puuttui, kunnes sitten kaikki muuttui

Roudasin Käämin perjantaina hoitoon isälleni ja suuntasin itse parin päivän reissulle Helsinkiin! Reissu osoittautui erinomaiseksi seuran ja aktiviteetin osalta, joten kesä tulisitko pian, niin pääsisi uudestaan.

Palataan erääseen reissun yksityiskohtaan kuitenkin vähän myöhemmin, sillä ensiksi voisin purkaa Käämiin enemmän liittyvän kokemuksen tältä päivältä. Pellossa muutaman päivän eläneen kelpien kun vie mätsäriin, niin tulos voi olla vähintäänkin mielenkiintoinen. Hoidossa Käämi ei suinkaan ole levännyt, vaan on päässyt touhuamaan pari kuukautta vanhemman koiran kanssa niin lentokentällä juosten kuin sisällä leikkien. Unohtamatta, että Käämi kävi korjailemassa lentokoneita kaksin isäni kanssa. Jo valmiiksi väsyneen koiran vieminen mätsäriin oli siis vähintäänkin extremeä, jo senkin osalta että kelpie sai kurinpalautuksen ensimmäisellä 10 minuutilla...

Olin ilmoittanut Käämin ennakkoon ja oltiin pentujen lucky number two. Käämillä on aikaisemmin ollut suunnatonta mielenkiintoa edessä juoksevaan, mutta tällä kertaa ei muita kehässä nähtykään! Aivot, oletteko saapuneet? Olisi voinut ravata kauniimminkin, mutta ihan mukiinmenevästi se kulki. Seisoi paikallaan, tuomari piti moikata tuttuun tyyliin ja nappasi sinisen nauhan.

Tästä alkoi meidän ikuisuudelta tuntunut odotus, jonka Käämi hoiti kotiin erinomaisesti. Käämi makasi suurimman osan kaksituntisesta joko mahallaan, kyljellään tai selällään. Ei ollut juurikaan kiinnostunut muista koirista tai ihmisistä ja oli koko ajan hiljaa. Jos odotus olisi jatkunut yhtään sen pidempään, niin Käämi olisi kerennyt nukahtamaan. Nyt se torkkui hetken silmät kiinni, kunnes taas mentiin.

Sinisten kokoomakehässä puristettiin kelpiestä viimeiset mehut. Seisoi iloinen virne naamallaan täydellisimmin ehkä koskaan. Harmittavasti kaikkia ei juoksutettu yhdessä, joten tätä treeniä ei saatu. Kenraaliksi kuitenkin erinomainen ja tuo ulkona ollut kevätpäivä kyllä kruunasi kaiken. Käämi loisti vähintäänkin yhtä kirkkaasti ;) Ja nimenomaan loisti, tällä hetkellä sitä ei luultavasti herättäisi mikään mahti maailmassa.

Mutta, se Helsinkireissu. Pääsin vihdoin ja viimein Luonnontieteelliseen museoon! Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, niin upeita eläimiä maapallolta löytyy. Alla hieman kuvamateriaalia museosta ja tästä lisää.

"Perillä" on tuolla edessämme jossain

Poikettiin tavalliselta kotiinpaluureitiltä Savon suuntaan ja käytiin vierailemassa pari päivää Savonlinnassa.

Maailman helpoin reissukaveri oli taas kuin kala vedessä tilanteessa kuin tilanteessa. Rauhoittuu aikaisempaan verrattuna nopeammin ja malttaa välillä. Yhden jutun kelpie tosin ratkaisi hieman väärin ja selvisipä se, että muraatteja sisätiloihin ei hankita. Hölmö pentu!

Tässä hieman kuvamateriaalia perjantai-illalta ja lauantailta.

9,5 kk ♥

Parhaat asiat elämässä ei oo tavaroit

Lauantain kamerattomuuden kävin korvaamassa eilen ja voi vitsi, oon ihan rakastunut niin kuviin kuin itse paikkaan. Etenkin kaksi viimeistä kuvaa on ihan todella onnistuneita, vaikka tietysti niistäkin muutaman jutun toivoisin olevan toisin ;)

Täytyy käydä katsomassa Kuhasalo ja Pielisjärvi myös kesällä. Eksyttiin samaan paikkaan tänäänkin, mutta tarkoituksella ilman kameraa. Niin kaunista ja Käämi osasi käyttäytyä hiihtäjistä huolimatta. Todella hyvä lomaviikko!