Anna mun säilyttää se voima mun sisällä

Käämi täytti eilen 10 kk ja samalla tuli kuluneeksi vuosi (!!) astutusreissun toisesta päivästä. Tuntuu hurjalta, että tämän reissun tuliainen lähentelee jo yhtä vuotta.

Eikä sille mitään korvia ole tullut, ihan kamala ainakin sisällä. Myönnän, että pari viime päivää on olleet kelpielle aika sisällöttömiä, kun itsellä näemmä kevätflunssa vähän kiusaa. Eilen illalla käskin Käämiä maahan ja mitä se tekee, tekee ihme loikkia ja yrittää napsia käsiä... Ei ennen vaan ja voitte arvata, että ei kyllä saanut tehdä tuota ollenkaan.

Tänään se keksi, miten avataan roskiskaappi. Roskiskaapissa on myös kelpien ruuat, että juu ei nyt ihan toivottu keksintö Käämiltä. Pitää toivoa, että jäi tähän yhteen yritykseen, kun pääsin siitä heti sanomaan. Tietty, kun tuun tän päivän luennolta, niin ruuat on vetästy parempiin suihin.

Mutta joo, kerettiin tänään jäälle! Pelkäsin vähän, että tuo oma sairastelu estäisi pääsyn ehkä kevään hienommille jäille, mutta aamulla ei ollut onneksi lämpöä. Saimaa tuntui Pielisjärven jälkeen vähän tylsähköltä, kun kuviin tulee poikkeuksetta vastarantaa. Pitäisi koostaa Käämin ilmeistä joku lähikuvagalleria, se oli taas ihan hölmön näköinen isossa osaa kuvista.