torstai 20. huhtikuuta 2017

Toit takas sen valon jota ennen sua peittelin



Eilen käytiin agitreeneissä ja vaikka Käämi olikin ennen treenejä hieman villi ja vallaton, niin silti se oli radalla ihan hallittavissa.

Rata oli yksinkertainen ja lähettiin sillä asenteella, että nyt mennään täysiä. Käämi otti tosi napakan puomin kontaktin läpi treenien, vaikka saikin lähteä lentävällä lähdöllä ja kerätä vauhtia. Irrotin kakkosputkelle, jotta sain otettua sen kolmosen takaa selkeämmin haltuun. Nelosputki löytyi mustakeltaisesta väristään huolimatta varsin näppärästi.

Vitoshypylle kariutui ensimmäinen yritys, sillä ohjaaja ei muistanut mihin jatkaa... Kuten ratapiirroksesta huomaa, niin yhtään loogisempaa jatkohyppyä ei voisi enää olla. Uudella vauhdilla päästiin siitä eteenpäin, Käämi luki hyvin kutosputkelle tekemäni takaaleikkauksen ja löytyi oikeasta suunnasta okserille.

Keinu oli jokseenkin murheenkryyni eikä todellakaan niin vahva, mitä puomi on. Tajusin tosin, että eihän se ole tehnytkään Smartin keinua, ilmankos. Sain sen kuitenkin kestämään kontaktilla, kun vähän aikaa oli asiasta neuvoteltu. Rata olisi oikeasti jatkunut kepeille ja siitä putkeen, mutta koska este on edelleen rikki, niin tehtiin pituuden ja takaakierron kautta. Pituus oli hyvä, mutta sitten tuli ongelmaksi, että vapautin Käämin ihan liian aikaisin keinulta, jolloin se ei kyllä mennyt mitenkään päin takaakiertoon ohjaajan varpaiden sojottaessa minne sattuu. Se kun saatiin kuntoon, niin Käämi pakotti ohjaajan tekemään kymppihypylle persjätön. Se ei nimittäin tullut alkuperäiseen ohjaukseen kuin kerran, jonka jälkeen hakeutui itse vasemmalle puolelle.

Putkelta se kääntyi hyvin hypylle, vaikka epäilin ensin kaartavan puolet hallista. Sen jälkeen tuo viimeinen takaakierto ei meinannut löytyä millään... Ei taidettu saada sitä kertaakaan onnistumaan putkelta tultaessa. Rata olisi jatkunut vielä, mutta en ollut opetellut sitä loppuun. Käämi tarvitsisi paljon paremman kartalla olevan ohjaajan.

Kaiken kaikkiaan hyvän mielen treenit ja Käämi oli jäähyttelylenkillä ihan liki. Se myös hengasi hallin oven ulkopuolella haukkumatta ja sinkoilematta, kun käskysanana oli "jätä" kaikkien Käämin mielestä höpönhöpökatso -käskyjen sijasta. Pitää käyttää enemmänkin, sehän oli jopa mukava! En tiedä, miksen ole aikaisemmin tätä hoksannut, vaan yrittänyt kaikki muut käskyt läpi.

Käämi ei tiedäkään, mitä kesä tuokaan tullessaan. Ilmoittauduin nimittäin jäljentekokurssille sekä jälkileirille! Kauhistuttaa jo nyt, mutta toivottavasti näistä saisi vinkit tähänkin harrastukseen.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Sä hehkut ihan kuin tää kaikki kaunista ois


Tämä viikko kyllä vähän hujahti ohi.

Agilitytreeneihin ei ehditty keskiviikkona, sillä vaihdoimme Käämin kanssa paikkakuntaa ja yhden koiran sijaan lenkitettävänä on kaksi. Käämi on saanut metsittyä rauhassa, se on viettänyt aikaa aidatulla pihalla naapureita kytäten ja omia juttuja touhuillen. Lisäksi ollaan lenkkeilty aika paljon irti, kun en jaksa tehdä kahta hihnalenkkiä, vaikka toinen lenkkikavereista osaakin kulkea vetämättä.

Agilitytreenien sijaan ollaan kuitenkin vähän rallytokoiltu sekä tehty pikainen esineruutu. Rallytokoa on tehty sekä urheilukentällä että kotipihalla, molemmat treenit kohtuullisessa häiriössä (ohi ajavia autoja ja kissoja...), mutta kelpie on suoriutunut varsin mallikkaasti. Se teki niin mahtavan upeita sivulletuloja, että ihan itketti. Seuraamisessa se oli ihan yhtä lentoon lähdössä kun aina aikaisemminkin, mutta väläyttelee jo paljon enemmän hienoja pätkiä. Hyvä siitä tulee, kunhan saisi itselle potkittua motivaatiota tokoon/rallyyn.

Äsken tehdyn esineruudun jälkeen alkoi se motivaatio nimittäin kolkutella tottikseenkin. En osaa kyseisestä lajista oikeasti mitään, vielä vähemmän esimerkiksi jäljistä. Paikalliselle palveluskoirayhdistykselle on kuitenkin tulossa jäljentekokurssi, joten jospa saisi sieltä vähän tuulta alle ja joskus neljän vuoden päästä saisin nauttia Käämin esineruuduista ihan kokeessa. Se oli nimittäin erittäin vauhdikas, mutta siitä huolimatta tarkka. Kolme esinettä, maastona rinne, jossa kuitenkin oli suppia siellä täällä. Esineistä kaksi oli täysin tuntemattomia ja yksi tuttu esine piiloutui kaatuneen puunrungon alle.

Kaikki esineistä tulivat käteen asti, ensimmäisenä takalaidalta kuminen lelu. Heti sen perään tuli puunrungon alta oma treenipatukka, josta Käämi rallitteli ensin yli, mutta kääntyi takaisin hajun äkätessään. Kolmas esine käytiin hakemassa alueen toiselta reunaviivalta. Alueen kokoa en muistanut tietenkään mitata edes suurinpiirtein, mutta leveydeltään ehkä viitisentoista metriä ja pituudeltaan enemmän.

Käämi täyttää kuukauden päästä jo kaksi ja hieman harmitti, etten ollut laittanut sitä Imatran näyttelyyn. No, jospa erkkariin sitten :)

torstai 6. huhtikuuta 2017

Yksi hutera askel

Eilen oli niitä hetkiä, kun harkitsi vakavasti vaihtavansa johonkin sellaiseen lajiin, jossa kumpikaan ei rikkoisi itseään. Sattunut taas vähän yhtä ja toista, joista eilinen oli se säikähdyttävin.

Käämin kanssa aloitettiin taas lähtötreeneillä. Lähdöt ovat parantuneet todella paljon siitä, mitä ne ovat aikaisemmin olleet, ihan muutamassa kerrassa. Niitä ei edelleenkään tehdä pitempien ratatreenien ohella, vaan aloituspaikoilla käytetään suhteellisen lentäviä lähtöjä sekä koske -käskyä, jos Käämi ei meinaa tulla lähelle. Tämä on toiminut todella hyvin, ja toivottavasti toimii vastaisuudessakin.

Lähtötreenien jälkeen tehtiin muutaman kerran rengasta ihan yksittäisenä esteenä. Sen jälkeen päätettiin liittää renkaan eteen hyppy, joka ei sitten ollutkaan aivan niin hyvä idea. Käämi tähtäsi todella pieleen, jonka seurauksena se jäi takajalastaan kiinni renkaaseen. Hajoava rengas ei pelastanut kelpietä, sillä vasen takajalka jäi nivusesta jumiin ohueen ketjuun ja takajalan varpaat menivät renkaassa olleen alariman alle. Rengas meni vähän matkaa kelpien mukana ennen kuin saatiin sekä este että koira pysähdyksiin. Onneksi Käämi ei mennyt niin paniikkiin, että olisi riuhtonut itsensä rikki. Episodin jälkeen koira oli täysin kunnossa. Jalka jäi onneksi niin ylhäältä kiinni esteeseen, että polveen ei tullut vääntöä, joten toive on, että selvittiin säikähdyksellä!

Käämi teki renkaan välicheckin jälkeen ilman ongelmia, joten toivottavasti estettä kohtaan ei myöskään jäänyt hirveää kammoa. Se sai tehdä vielä lyhyen ratapätkän, jonka jälkeen lähdettiin loppuverkan kautta kotiin. Liikkeissä ei näkynyt mitään ongelmaa, mutta autosta poisotettaessa oli hivenen jäykkä ja tänäänkin on aavistuksen ollut jäykän oloinen. Varaillaan hierojalle aikaa, jotta saadaan jumit auki.

Kaikkea sitä pitääkin sattua. Vauhtia on enemmän kuin järkeä, ja vaikka toistaiseksi ollaan selvitty ilman sen kummallisempia haavereita, niin herätti kyllä ajatuksia.