maanantai 28. joulukuuta 2015

Orbiloc Dog Dual Safety Light


Stockmannin aleista ostoskoriin alta kahdenkympin napattu Orbiloc saapui tänään ja on kyllä rakkautta ensilenkkeilyllä! Käämillä on valopanta, mikä on mun mielestä myös todella hyvä, mutta saattaa välillä tipahtaa matkasta ja joutuu latailemaan aika usein.

Orbiloc houkutteli eritoten siksi, että se on vedenkestävä, iskunkestävä sekä se näkyy hurjan pitkälle. Lisäksi ihan huippua, että se on koko ajan kiinni koiran ulkoilukamppeissa kumilenksuilla, joten se ei jää matkasta. Valo on todella kirkas, joten Käämikin nyt varmasti näkyy tuolla pimeässä. Irtiolevalla koiralla en vielä kerennyt testaamaan, mutta olen myyty :)

Suositellaan ehdottomasti!

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Jossain on kai vielä joulu


Käämin ensimmäinen joulu on nyt takana ja ollaan muutettu takaisin mun äitiltä omaan kotiin. Tosin, hyvin pikaiselle visiitille vain, sillä suunnataan juhlimaan uutta vuotta Joensuuhun.

Voin olla ylpeäkin välillä tuosta pennusta. Se on äitillä menossa aika täysiä, sillä iso talo ja ihmisiä, joita ei normaalisti mukamas näe. Nyt muutamat viime päivät se on ollut jo ihan mukava myös isossa talossa, ei enää ole juossut aivan joka paikkaan ja muutenkin käyttäytynyt. Äitin koiralla on tällä hetkellä juoksut, joten ei nyt ihan helpoin yhtälö ollut tämä joulunvietto. Onneksi Käämi ei tuntunut ihan vielä ymmärtävän ja parhaat päivät ovat edessäpäin :D

Kuusi pysyi pystyssä, kinkkua ei varastettu ja kaikki joulukoristeetkin taitavat olla ehjinä. Käämi oli jouluaattona ihan väsy ja kun annoin sille sen lelupaketin, niin tyypin häntä ei enää edes jaksanut heilua ja siitä ei mentykään ihan sekaisin. Nyt kotiin tultuani Käämi on nukkunut pääasiassa ja siitä on tuolla kuoriutunut kunnon kainalokelpie, kun se siellä pääsee sänkyyn nukkumaan yöksi (täällä ei tule kuuloonkaan :D).

Käämi-porolle joulupukki toi hienon Back on Trackin verkkoloimen, hienon vinkuvan kongipallon narussa sekä herkkuja. Tulematta on vielä Stockmannin aleista tilattu Orbiloc -turvavalo sekä uusi panta, sillä vanhasta pannasta petti eilen lukko uudestaan.

Jouluaaton sää...

tiistai 22. joulukuuta 2015

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Unelmia jahtaan tuulta päin kunnes saavutan sen mistä unta näin

Siitä faktasta ei pääse yli eikä ympäri, että Käämillä on ensi vuoden marraskuussa agilityn kisaikä täynnä. Vaikka meillä ei edelleenkään ole mikään kiire starttien ja kisaamisen suhteen, niin kyllä se pikkuisen alkaa poltella mielessä.


Lisäksi Käämi pääsisi keväällä rallytokoon sekä tokoon. Rallytokoon luultavasti saataisiin pakka loistavasti kasaan, tokon kanssa en ole vielä ihan varma. Oma luonne ei vaan anna mennä tekemään suoritusta sinnepäin vaan haluaisin kaikissa lajeissa startata vasta sitten, kun ollaan oikeasti valmiita.

BH-kokeeseenkiin päästäisiin jo, mutta täytyy myöntää, että tämä on ehkä isoin mörkö minulle ja ei ollenkaan niin omalla mukavuusalueella kuin nuo kolme ensimmäistä.

Miten ihmeessä tämä pentu alkaa tuntua jo kauhean vanhalta :D

TAVOITTEET - AGILITY
Ohjauskuviot haltuun
Hyppytekniikkatreenit (koulutus tiedossa)
Keinutreenit
Juoksu-a:n boksitreenit alkuun ja boksin siirtäminen a:lle vuoden iän jälkeen
Keppitreenit vuoden iän jälkeen

Lyhyet ratatreenit
Koulutukset/ryhmäpaikka (ainakin 1 ulkopuolinen koulutus tiedossa, toivottavasti enemmänkin)

TAVOITTEET - RALLYTOKO / TOKO
Rallytokossa alokasluokan kuviot haltuun, miksei ylempien luokkienkin
Hihnatreenit
Ratatreenit

Suunnitelmallisuus treeneissä
Tokossa alokasluokan liikkeet pikkuhiljaa kasaan
Paikkamakuu eritoten mahdollisimman vahvaksi
Kestoa useamman liikkeen suhteen (aivan viimeiseksi)
Koulutukset (mahdollisesti 1 tiedossa)

TAVOITTEET - PK / RAUNIOT
Oman pk-lajin löytäminen, mielessä ollut viesti sekä jälki
Esineruutuja ohjelmistoon entistä enemmän
BH:n pohjustaminen / tottiksen pohjustaminen ?

Raunioilla voisi käydä uudestaan

TAVOITTEET - TERVEYS
Tärkein tavoite on pysyä terveenä!
Tutkitutetaan agilityn kannalta olennaisimmat asiat
Sydänkuuntelu

perjantai 18. joulukuuta 2015

Teet taas kaikkes sen eteen ja vaikka välillä vaikeeks se menee

Käytiin tekemässä hieman rallytokojuttuja kelpietreeneissä. Tokoahdistus on edelleen vahva ja menin ilmoittamaan Käämin tokokoulutukseen. Pitää varmaan ennen helmikuuta yrittää saada jotakin pohjaa tehtyä johonkin muuhunkin kuin sunnuntailöntystelyyn vierellä ja sivulletuloon, että kehtaa ylipäätään mihinkään mennä.

Rallytoko sentään on hauskaa ja kivaa, Käämi oli ihan pätevä. Vaikka vähän lähtikin kentältä pinkomaan treenikaverin perään... Tilanne oli kyllä aika vaikea, kun ei pääse moikkaamaan ja toinen vaan lähtee, mutta silti ärsyttää. Näitä korvattomuustilanteita on nyt kuitenkin hieman ollut, joten kelpie ei kohta pääse julkisille paikoille ollenkaan.

Meidän treenit venähti vähän ja käytiin vielä Donin ja Riskin kanssa rallattamassa metsässä. Kelpiellä oli ihan korvat ja se malttaa tulla sieltä käymään mun luona. Samaten tyyppi vei Veeran lapasen ja senkin malttoi käskystä jättää pois suusta. Outo otus. Paikoillaan se ei tosin vieläkään osaa olla yhteiskuvissa.

Käämin taidonnäyte takaakierrosta, omistajan ryhti?!

Ja suuren työn ja tuskan jälkeen saatu rakennekuva, joka ei vieläkään ole aivan täydellinen. Koiralta se näyttää, mutta en edes halua tietää mitä ensimmäisestä näyttelykerrasta tulee... Handleriksi anyone?

torstai 17. joulukuuta 2015

Sä olet mulle yksi ainoa

Hirveän nopeasti on mennyt aika, sillä Käämi täytti tiistaina 7 kuukautta. Asia on jälleen otettu erittäin vakavasti ja teinikelpie koettelee hermoja aika usein. Sain nyt vihdoin kuitenkin valjaat Käämille, niin on edes hivenen mukavampi lenkkeillä.

Tänään käytiin kuvaamassa joulukorttikuvia ja tässä yksi niistä behind the scenes -kuvista. Yritetään huomenna paremmalla valolla rakennekuvia ;)


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Mä tartun kaikkeen, mikä tulee eteen

Poistuin jälleen mukavuusalueeltani, sillä päästiin kokeilemaan henkilöetsintää raunioilla!


Käämillä ei ihan lamppu kirkastunut ja asiaa ei varmaan auttanut se, että olin itsekin pihalla. Ollaan jotain pientä henkilöetsintää kyllä tehty, mutta nyt koira oli ihan hämillään ja varma siitä, että yleisönä seisovia tässä ollaan etsimässä.


Ensimmäisestä piilosta hoksasi kyllä pienen odottelun jälkeen, mitä nyt itse olin melkein tippunut kadonneen päälle ennen sitä. Toista piiloa ei meinannut löytää millään, vaikka hyvä ettei neonvalokyltit näyttäneen kelpielle tietä. Viimeinen tehtiin sitten niin, että kadonnut juoksi piiloon ja Käämillä ei vieläkään ollut nenä auki vaan rallatteli iloisesti ohi useampaakin kertaan, vaikka ihminen oli näkyvillä. Ilmeisesti kelpien moodi oli tänään hieman "täysiiii!" ja nenän käyttö jäi vähemmälle.

Käämi saa kyllä kehuja siitä, että se malttoi olla katkaisematta jalkojaan ja kuunteli irtiollessa käskyjä. Onhan se vähän turhan innokas, kun ollaan tulossa treenialueelle, mutta rauhoittuu siitä kyllä ja ei kaahota pää viidentenä jalkana joka paikkaan. Tuossakin, kun se kävi katselijoiden luona, niin se tuli sieltä käskyllä aina pois. Kaikin puolin jäi hyvä fiilis ensimmäiseltä kokeilukerralta.

Ohi meni!

Rauniotreenit oli kyllä supermielenkiintoiset ja pitää varmaan käydä toistekin, jos se lamppu syttyisi vähän enemmän ja itse en olisi enää ihan yhtä hukassa. Kivaa, kun on koira, minkä kanssa voi kokeilla kaikenlaista uutta!

torstai 10. joulukuuta 2015

Tää on tähtiinkirjotettuu

Meille tuli kutsu täyttämään välissä olevaa ryhmää, joten käytiin tänään luultavasti viimeistä kertaa tänä vuonna agilityesteillä :)

Pidän tuosta koirasta treenikentällä. Vaikka meillä on arjessa joitakin "ongelmia", niin treenikentällä niitä ei ole ja mun stressittömyys heijastuu sitten koiran tekemisiinkin. Se on ihan erilainen lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä, se odottaa yhdessä paikassa vaikka hamaan tappiin kun valmistelen rataa, se ei pure jne.

Pätkät aina myös toisinpäin, ei mittakaavassa (pitäisi harjoitella ratojen piirtämistä...)

Tarkoitus oli ottaa videota, mutta se vähän jäi :D Aluksi tehtiin kahden esteen pätkää, mutta tehtiin myös jo kolmen esteen pätkää. Tuntui hieman uniselta omaan käteen, mutta teki todella kivalla fiiliksellä. Käämi lukitsee mun mielestä todella hyvin jo esteitä, vaikka välillä saattaakin ajautua esim. putken taakse. Siivekkeillä oli muutama tilanne, että ajattelin tulevan ohi, mutta niin se vaan suihkaisi niiden välistä.

Kokeilin myös vähän upporikas tai rutiköyhä -fiiliksellä pitkähköä välimatkaa siivekkeeltä putkeen. Ei tarvinnut kovinkaan läheltä montaa kertaa käydä näyttämässä, sinne sujahti! Sillä on jo nyt vauhtia sen verran, että saan ihan oikeasti tulevaisuudessa juosta, jos meinaan keretä ohjauksiin...

Lopuksi tehtiin myös puomia ja alasmenolla Käämin fokus on aika vahvasti minussa. Pitänee alkaa ensi vuonna treenaamaan namialustan kanssa ja saada se eteenpäin. Pari kertaa jouduin auttamaan oikealle kontaktipaikalle, mutta se lopetti kiemurtelun ja meni lopulta ihan suoraan alas asti.

Keskusteltiin tänäänkin siitä, että lelu palautetaan käteen. Onneksi tämä keskustelu kesti lyhyemmän aikaa ja treenin loppupuolella Käämi jäi lelun saadessaan viereen tyrkyttämään patukkaa ilmeellä vedävedä!

Minä kyllä tykkään ja niin taitaa tykätä Käämikin, nukahti panda suussa sohvalle treenien jälkeen :)

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Mä tiedän paikan minne voidaan piiloutuu

Käytiin tänään treenikentällä!



Löytää ihan uutta virtaa, kun saa herätä valoisan aikaan ja kerkeää ennen luentoja tekemään jotakin ihan ajan kanssa. Mulla piti olla hyvä ettei kahdeksasta iltapäiväneljään luentoja, mutta niitä peruuntuikin sitten urakalla ja menin loppuen lopuksi kahteen.

Käämi tutustui tokohyppyyn ja pk-a:han. Tokohyppy olikin kelpien mielestä ihan piece of cake ja hyppää kyllä mun silmään aika hyvällä tekniikalla, vaikkei ollakaan hyppytekniikkatreenejä tehty. Niitä pitäisi kyllä päästä tekemään, mutta ehkäpä tammikuussa.

Pk-a oli hyvin loiva, joten annoin kiivetä sinnekin ihan kokeilumielessä. Sinne kiipesi ja vähän taiteili harjalla, ja sitten juoksukontakteja ajatellen melkein alas asti. A-estettä ei kyllä aleta vielä pitkään aikaan tekemään. Boksiakaan ei olla saatu vielä aloitettua, ehkäpä sitten keväällä tämäkin :)

Seuruupätkien jälkeen siirryttiin sitten muiden välineiden puuttuessa tekemään agitreenijuttuja. Tehtiin pitkästä aikaa sitä, että kelpie lähtee toiseen suuntaan lelun perässä ja ottaa mut sitten vasta kiinni. Tämä toimi vihdoin ja kelpie malttoi hakea lelun! Meillä on edelleen ongelmana se, että jos juoksen, niin Käämi joko hyppii vasten tai/ja puree hihasta. Tämä on tosin vähentynyt huimasti ja esimerkiksi agilitykentällä tätä ongelmaa ei ole.

Keskusteltiin Käämin kanssa myös pitkään siitä, mitä sana tuo tarkoittaa. Oli yksi ensimmäisistä asioista mitä opetin, että lelut tuodaan käteen asti eikä mun tarvitse niitä keräillä. Tämä toimii useimmiten, mutta joskus saa vähän muistutella asiasta. Istuin niin kauan paikallani, kunnes kelpie kävi tuomassa lelun hyvä ettei mun suuhun asti. Välillä otin pois kokonaan, välillä taas leikitin ja annoin voittaa.

Ensi viikolla on pelkästään tenttejä, joten eiköhän lukemisen välttelyä ole edessä ja käydään kentällä tekemässä vähän useammin. Huhu myös kertoi, että Jyväskylästä olisi tänne tulossa treenipiiska ;) Oon kyllä niin antitalvi-ihminen, että mua ei haittaa yhtään nuo plussakelit. Pääseepähän tekemään ulkona, kun mulla ei ole minnekään halliin toistaiseksi treenioikeutta.

torstai 3. joulukuuta 2015

Tekemisen taso on luokkaa tuhat

Hirveän pätevä agilitykelpie!

Käämi pääsi tekemään kolmea estettä peräjälkeen ensimmäistä kertaa ja sehän toimi tosi kivasti! Tehtiin ihan muutama toisto kummallekin puolelle, eli hypyltä lähtö putkeen ja takaakiertona sama hyppy uudelleen. Piti olla tosi tarkkana, että kelpie kääntyy, mutta ohjaaja oppi kerrasta ja se sitten seuraavilla kääntyikin tosi hyvin :)



Tehtiin myös puomia ensimmäistä kertaa ja vähän jänskätti, mutta meni loppuun asti todella hyvin ja otti muuten tosi makeen 2on2off:in ;) Ei mitään moitittavaa pikkukelpiestä, paitsi, että se kiipesi sinne puomille vähän luvatta lopussa.

Lopetettiin treenit sitten näihin onnistumisiin. Siitä tulee hieno! ♥

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Sä oot söpö silloin kun et itsekään tiedä

Tällä viikolla on sattunut ja tapahtunut aika paljon kaikenlaista.

Muutaman päivän sitä lumimaisemaa kestikin, mutta nyt on taas ihan harmaata ja tylsää :(

Maanantai alkoi ihan hyvin, Käämi yllätti iltalenkillä ihan totaalisesti ja osasi käyttäytyä. Tiistaina se sitten sai päänsä pannasta pois ja rallitteli suhteellisen vilkkaalle autotielle iloinen ilme kasvoillaan... Kelpie vierelle seuraamaan, onneksi oltiin lähellä kotiovea jo siinä vaiheessa. Kiitos sille autokuskille hereillä olosta, kelpien panta on nyt tiukattu.

Keskellä viikkoa sain sitten heräillä tunnin välein käyttämään massuvaivaista kelpietä ulkona. Ei naurattanut, kun itselläkin oli hieman kuumetta. Saatiin mahavaivat hoidettua kuitenkin pois, mutta ruoka menee tämän säkin jälkeen vaihtoon ja Käämi saa varmuuden vuoksi Axilur -kuurin.

Perjantaina reippailtiin sitten citylenkille Maisan ja Laken kanssa, ja voi kun olisi ollut valjaat. Käämi kipittelee tosi kivasti lenkillä, jos ollaan kahdestaan. Yhteislenkeillä olisi kuitenkin valjaat onnen omiaan, kun pikkukelpiellä tuntuu olevan hirveä kiire.

Käämi on myös yrittänyt vähän hassuja juttuja ja on selvästi kasvatellut egoaan. Eilen se kokeili lenkillä, voisiko hihnan toiselle päälle murista. No, ei voinut, ja ymmärsi onneksi kertapalautteesta. Teinikelpie siis vaan kamaloituu ja omistaja joskus toivoisi aikakonetta.

Tänään käytiin tekemässä sitten pikainen esineruutu ja Käämi kyllä tietää, mitä on menossa tekemään. Etsi ilman turhautumista hirveällä innolla ja löytäessään lähti salamannopeasti tuomaan luo, ainut että tällä kertaa tiputti esineen parin metrin päähän. Taitaa olla seuraavaksi vuorossa, että metsään menee jotakin muuta myös, katsoo mitä se sieltä kiikuttaa luokse ;)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

lauantai 21. marraskuuta 2015

Hyvä vetää lisää hyvää puoleensa

Omistaja poistui tänään mukavuusalueeltaan, sillä tehtiin ihan ekstemporena esineruutua! Käytiin Veeran ja kelpopoikien kanssa rallittelulenkillä ja yhtäkkiä lenkin päätteeksi se olikin Käämi etsimässä esinettä metsästä.



Ensimmäinen etsintä tehtiin niin, että leikitin Käämiä esineellä ja otin pois vieden sen siitä sitten suoriltaan metsään. Ja sehän lähti, upposi ja hajun saadessaan kuulemma näytti siltä, että kelpien maailma oikein kirkastui :D Rallitteli esineen kanssa sitten ihan mun luokse, vaikka heiluttelin treenipatukkaa jo heti, kun Käämi oli esineen nostanut. Ihan uskomattoman hyvin ensimmäiseksi kokeiluksi, en ihan näin helpoksi sitä ajatellut :D

Toisella kerralla ei enää leikitetty, näytin Käämille, että tässä patukka ja lähdin viemään. Nyt pikkuisen oli esine hukassa, lähti kyllä, mutta jäi pyörimään lähistölle ja vähän piippasikin turhautumistaan. Lähti kuitenkin itse hakemaan ja löysi nenäänsä käyttäen mitä pitikin. Toi jälleen ihan luokse asti!

Kolmannelle annettiin sitten hieman enemmän apua, kun vähän oli kuitenkin hukassa toisella etsinnällä. Näytin taas patukkaa ja näytin vielä uudestaan, kun laskin patukan metsään. Sinne pinkaisi ja toi taas luokse asti.

Ihan uskomaton! En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta näemmä mukavuusalueelta poistuminen kannatti ja pitäisi vaan uskaltaa tehdä tällaisia enemmän. En kyllä ilman Veeran neuvoja olisi osannut lähteä tekemään, joten suurkiitos! Nyt mennään tässä onnistumishuumassa tämä ilta Käämin kanssa sohvalla. Tämä tunne on juuri se, mikä koiraharrastuksessa on parasta ja minkä voimalla kestää sen räntäsateen ;)

perjantai 20. marraskuuta 2015

Vakaana maailma radallaan lepää

Tällä viikolla on ollut monenlaista juttua.

Ensilumi satoi tännekin ja onneksi katsoin ulos ikkunasta, että sain puhelimen otettua mukaan aamupissoille. Käämi sai hihnanmitan mittaisia juoksuhepuleita, tonki lumen alta lehtiä ja muutenkin vaikutti hyvin tyytyväiseltä asiaan. Omistaja nyt ei niinkään nauti. :D

Alkuviikosta jumppailtiin keittiössä rallytokojuttuja, ja tällä hetkellä Käämi osaa vaihtaa puolta jalkojen välistä vasemmalta oikealle, tehdä saksalaisen, seurata sekä vasemmalla että oikealla, tulla vasemmalta sivulta eteen ja kiertää takaa jne. Kaikenlaista siis ja taitaakin rallytoko olla paremmalla tolalla, mitä toko on ikinä ollut...

Eilen käytiin meidän äitin treenipaikalla tekemässä putkia ja muutamia juttuja siivekkeillä. Malttaa kuunnella hyvin ja ei suuremmin rallittele omiaan. Joulukuun alussa päästään uudestaan! :)

Tänään käytiin sitten kuuntelemassa rakettien pauketta sopivan välimatkan päästä. Jännitti etukäteen, miten reagoi, vaikka mitään ääniarkuuteen viittaavaa ei ole ollutkaan. Leikitin treenipatukalla ennen kuin raketteja alettiin ampua, ja ensimmäiseen rakettiin reagoikin sitten häntä pystyssä tähyilemällä, että mikäs se oli. Palasi kiinni leluun ja vetikin sitten loppuun asti täysillä korvaansa lotkauttamatta. Teki välissä myös töitä! Superpentu!

Klinikkakäynnistä on jo muutama viikko ja oikeastaan mitään noita oireita ei enää ole ollut tuon viikonlopun jälkeen. Ei köhimistä, ei oksentamista, ei mitään. Tiedä, mikä se sitten on oikeasti ollut. Mielessä on pyörinyt, että voisin ihan oman mielenrauhan vuoksi käydä tutkituttamassa Käämin sydämen. Kelpie on nyt kuitenkin pirteä, että toistaiseksi taidetaan odotella sinne vuoden ikään asti, että saadaan viralliseksi tulokset - jos radikaalisti tilanne muuttuu, niin tutkitutetaan heti.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Koht mennää taas kovempaa


Käämi otti tämän puolivuotispäivän hyvin kirjaimellisesti ja muuttui yhden yön aikana vielä kamalammaksi teiniksi. Omistajan hermot koetuksella varmaan seuraavat puoli vuotta ;)

Mittaa sain tänään 50cm. Se on todellakin iso kelpo nyt.

Kuvista kiitos Annelle!



lauantai 14. marraskuuta 2015

Tuu istuu mun viereen, käperry tähän

Pikkukelpie on huomenna kuusi kuukautta. Ihan uskomatonta! Pikkukelpiestä on tullut hurjan suuri teinikelpie, joten omistajan suusta on saatava sana pentu ehkä pikkuhiljaa pois :D

Alla hieman materiaalia, mikä ei ole päätynyt vielä nettiin. Voi, kun se on ollut pieni ♥ Palaillaan huomenna virallisten puolivuotiskuvien kanssa :)

lauantai 7. marraskuuta 2015

Sairauspeikko kylässä


Torstai-aamuna oli näitä hetkiä, kun sydän hyppää ihmisellä kurkkuun. Käämi lähti ulos ihan iloisesti, mutta alkoi tarpeiden teon jälkeen hamuta heinää suuhun ja kieltäytyi tulemasta sisälle. Tämän jälkeen pentu alkoikin sitten kakoa ja pääsi kaatumaan nurin hihnan löystyessä. Kahden eri eläinlääkärin kanssa keskusteltuani tultiin tulokseen, että kyseessä oli rankempi kipureaktio ja pentu oli nojannut hihnaan mahan kouristaessa. Oli kuitenkin heti ylhäällä, kun pääsin pennun luokse, ja reagoi täysin kaikkeen.

Sisälle tullessa pentu sitten oksensikin kolmesti verta. Käämi tärisi sylissä sen aikaa, kun yritin saada meitä ensin Univetiin ja sitten Animagiin. Kummastakaan ei löytynyt aikaa heti, Animagiin olisi päässyt iltapäivällä. Onneksi löytyi vielä kolmas klinikka ja saatiin tunnin päähän aika.

Ja voi, kun pentu oli reipas potilas! Oli hyvin vaisu, mutta yritti urheasti seurailla ja touhuilla kaikenlaista. Kaikki tutkimukset onnistui ilman mitään ja tyyppi oli ihan hiljaa, kun otettiin verinäytettä ja annettiin oksennuksenestolääkettä. Mitään näkyvää syytä ei löytynyt, verikokeista ei sen ihmeempää löytynyt, lämpö oli normaali jne. Reipas "pieni" poika ♥ Painoa meillä nimittäin nykyisin 16,2 kg..

Torstaipäivä menikin sitten ihan rauhallisissa merkeissä ja ollaan oikeastaan perjantaikin oltu ihan iisii. Käämi köhii nyt hieman, joten on mahdollista, että meille on tullut kennelyskä kylään. Oli miten oli, meidän treenit nyt sitten menee tauolle ja parannellaan pois mitä ikinä meillä nyt onkaan.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Muistan ku ekan kerran nähtiin

© Teemu T.

Aika on mennyt ihan todella nopeasti, sillä tänään Käämi on asustanut mun luona 4 kuukautta ja puolentoista viikon päästä Käämi täyttää 6 kk! Tässä postauksessa on osittain kertausta vanhaan, mutta pieni koonti ennen uusia tuulia ;)

Tällä hetkellä Käämi on suurinpiirtein 48 cm korkea. Pari senttiä kun saisi lisää, niin sitten omistaja voisi lopettaa murehtemisen. Kelpie on kuitenkin kasvatellut ihan kivasti jalkojaan tässä viime viikkojen aikana, joten eiköhän ne puuttuvat sieltä tule :)

Muuhun yleiseen höpinään menee myös kaikkien hampaiden vaihtuminen ilman apukeinoja sekä sisäsiisteys! Jälkimmäinen juttu on superhyvä, joten ehkä saan jouluun mennessä tuotua matot lattioille. Nyt ei vielä uskalla, kun ei tiedä miten hyvin matonkulma oikein kelpielle maistuu. Toistaiseksi kuitenkaan ei ole mitään irtainta tuhottu, välillä maisteltu paitoja, mutta en niistäkään ole reikiä löytänyt.

Meidän blogihiljaisuus on oikeastaan johtunut siitä, että mulla on tällä hetkellä noin sata ja yksi projektitehtävää tulilla. Luennoilla istutaan vähintään 6 tuntista päivää, joten ihan hirveästi ei ylimääräistä aikaa käsiin jää. Ensi viikolla mulla alkaa perjantaivapaat jouluun saakka, joten jospa saataisiin pikkuhiljaa jotakin treenattua ihan ajatuksen kanssa eikä pelkästään siinä sivussa.


Teini-ikä on kyllä kolkutellut ovea nyt tällä viikolla ihan urakalla. Irtiollessa kelpiellä on vielä korvat tallella, mutta hihnassa käskyjä kyseenalaistetaan jonkin verran. Autojen kyttääminen on kuitenkin jäänyt melkein kokonaan pois ja ihmisistä mennään pääasiassa fiksusti ohi, mutta toisten koirien kanssa on vähän enemmän vaihtelua.

Tokon kanssa omistajalla on tullut taas se perinteinen ahdistus ja oikeastaan ei tehdä sivulletuloja enempää. Palaillaan tämän lajin pariin ehkä sitten, kun päästään tästä teini-iästä vähän enemmän yli ja kelpien asenne ei ole tämmöiseen "tylsään" lajiin tyyliä haista ämmä v***u, tehdään agilityä koska siinä saa MENNÄ!

Agilityhallilla ei olla käyty sen ensimmäisen kerran jälkeen. Tälle kuulle on kuitenkin vähän enemmän suunnitelmia asian suhteen ja aina sitä hallia ei tarvitse. Pitäisi nyt vaan keretä ennen kuin tulee jotkut lumet. Tämän asian kanssa palailen sitten, kun aletaan treenata ihan ajatuksella. Ollaan vahvistettu hyvin paljon 2on2off:ia ja lisätty mukaan myös puun tmv. kiertäminen.

torstai 29. lokakuuta 2015

Kennelpäivä


Käytiin viime lauantaina Porvoossa kennelpäivillä, joista tuli ennemminkin pentuetapaaminen :D Kuudesta viisi oli päässyt paikalle ja lisänä oli sitten muutama vanhempi kelpie. Tosi mukava päivä kaikkien kanssa ja pennuillakin taisi olla todella hauskaa :)

Meille oltiin annettu aktiviteetiksi rallytokoa sekä noseworkia. Käämi oli aika muissa maailmoissa. Rallytokossa se malttoi kyllä tehdä, mutta ohjaaja mokaili itse. Ei se ihan parhaintaan siinäkään näyttänyt, mutta kuitenkin enemmän mitä noseworkissa.

Pidettiin ennen noseworkia tauko ja en tiedä mitä ihmettä kelpie oli touhuillut sillä aikaa. Nyt oli ihan mahdotonta keskittyä yhtään mihinkään, muutama asia saatiin hajupurkin kanssa onnistumaan, mutta muuten olikin väsynyt teinimutanttininjakelpie taas vauhdissansa.

Tällä hetkellä toimii nimittäin kaikki muut asiat hihnassa, paitsi suurin osa muista koirista. Ei ollut tämäkään poikkeus ja sain jo pikkuisen asiaan jotain tolkkuakin.

Pennut päästettiin vielä loppuleikeille ja en tiedä mitä ihmettä pennun jalalle kävi, mutta jonkin aikaa Käämi käveli ontuen. En vieläkään tiedä, että mikä siellä kolahti vai kolahtiko mikään ja ylihysterisoin, mutta mutta...

Tällä viikolla kelpielle on mm. opetettu vahingossa tassun antaminen. Huitoi tänään menemään jalallaan ja onneksi oli kerrankin ihminen hereillä merkatakseen asian ilman mitään varsinaista koulutustuokiota. Pari kertaa piti lamppu saada uudestaan syttymään ennen kuin se sitä tarjosi kunnolla, mutta tällä hetkellä se pelkästään hutkii omistajaa tassullaan... :D Ja huomenna kutsuu Pohjois-Karjala.


tiistai 20. lokakuuta 2015

Olen nuori, dorka ja tyhmän viilee


Käämi oli päivähoidossa äitilläni sunnuntai-illasta maanantai-iltaan, kun kävin itse tuolla Itämeren toisella puolen. Oli vissiin hyödyntänyt hoitajan kelpiekokemattomuutta ja sikaillut vähän sitä sun tätä :D Pieni ero toisistamme teki kuitenkin ihan hyvää, sillä kelpie on tänään osannut jopa käyttäytyä


Käytiin myös meidän päivälenkin ohella vihdoin mun vanhalla koululla pohjustamassa vähän keinua sillä lasten kiikkulaudalla. Vähän taas kelpietä hirvitti, mutta ei kertaakaan hypännyt pois laskevalta laudalta ja annoin parin kokeilun jälkeen laudan mennä alas jo kelpien omalla painolla.

Sitten tehtiin muutama tokojuttu. Joku on käynyt opettamassa tuon pennun seuraamaan, sehän oli jo aika hieno lyhyellä pätkällä ilman imuttamista. Huppista. Pitäisi varmaan luottaa ja alkaa tekemään enemmän. Kokeiltiin uutena juttuna myös liikkeestä maahanmenoa ja lamppu alkoi pikkuhiljaa kelpien aivoissa syttyä, että kun sanotaan maahan, niin silloin käydään heti eikä lasketella montaa metriä lähemmäs.

Nyt me aletaan lomailla :)
Postauksen kuvat lauantailta, kun nähtiin Ellaa ja Elviä. Viimeiset neljä kuvaa on Ellan ottamia, superkiitos! :) 

Myönnän, joskus pelottaa :D

Sen voisi varmaan opettaa olemaan yhteiskuvissa :D Elvin mielipide harvinaisen selvä: "Typerä kakara!"

torstai 15. lokakuuta 2015

Tykkään susta niin että halkeen

Viiden kuukauden iän kunniaksi Käämi kävi tänään vähän extemporena ensimmäistä kertaa agilityesteillä.


Ja voihan rakkaus! Alun säheltämisen jälkeen Käämi oli jo aika hieno. Tehtiin ensiksi putkea ja vaadittiin muutama yritys, kunnes kelpien päässä syttyi lamppu ja se rallitteli putkesta läpi. Ja vielä ihan kiitettävällä vauhdilla. Otettiin tähän heti tauko, kun paikalla oli vielä ryhmässä varsinaisesti treenaava koirakko.

Tauon jälkeen päästiin duunailemaan jo vähän pitempi pätkä ja nyt otettiin kaksi siivekettä bumppereilla. Huomaa, että ollaan tehty aika hitosti takaakiertoja :D Saatiin kyllä kehuja näistä ja osasi Käämi mennä suoraakin.

Ja nyt tulee se ultimatehehkutusosio. Käämi malttoi siivekkeillä odottaa lupaa! Siis, mun pieni 5kk ilmapallo malttoi odottaa! Samoin se toi lelut pyynnöstä käteen! Ja se korjaa jo nyt mun omia virheitä. Ihana ihana ihana ja ♥ x ääretön. Ihan uskomaton pieni, nyt pitää toivoa, etten pilaa sitä :D

Illan tavoitekin täyttyi: eka kulmuri irti.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Pidän siitä kun sä synnyit tähän samaan maailmaan

 

Käytiin laittamassa mökkiä talviteloille sunnuntaina, joten kuvat on siltä reissulta :)

Eilen käytiin epiksissä ja kelpiellä ei kyllä ollut mitään hajua käyttäytymisestä. Sain aika pitkään seisoskella ulkona, että päästiin edes lähellekään hallin ulko-ovea ja tehtiin valehtelematta alle minuutin mittainen vierailu hallissa. Harmi, kun ei ollut tilaa, että olisi saanut pentuun edes jotakin tolkkua.

Nähtiin siskolikkaa ja kasvattajaa. Käämistä oli nii-iin siistiä!

21 vko! <3