Tällä viikolla on ollut monenlaista juttua.
Ensilumi satoi tännekin ja onneksi katsoin ulos ikkunasta, että sain puhelimen otettua mukaan aamupissoille. Käämi sai hihnanmitan mittaisia juoksuhepuleita, tonki lumen alta lehtiä ja muutenkin vaikutti hyvin tyytyväiseltä asiaan. Omistaja nyt ei niinkään nauti. :D
Alkuviikosta jumppailtiin keittiössä rallytokojuttuja, ja tällä hetkellä Käämi osaa vaihtaa puolta jalkojen välistä vasemmalta oikealle, tehdä saksalaisen, seurata sekä vasemmalla että oikealla, tulla vasemmalta sivulta eteen ja kiertää takaa jne. Kaikenlaista siis ja taitaakin rallytoko olla paremmalla tolalla, mitä toko on ikinä ollut...
Eilen käytiin meidän äitin treenipaikalla tekemässä putkia ja muutamia juttuja siivekkeillä. Malttaa kuunnella hyvin ja ei suuremmin rallittele omiaan. Joulukuun alussa päästään uudestaan! :)
Tänään käytiin sitten kuuntelemassa rakettien pauketta sopivan välimatkan päästä. Jännitti etukäteen, miten reagoi, vaikka mitään ääniarkuuteen viittaavaa ei ole ollutkaan. Leikitin treenipatukalla ennen kuin raketteja alettiin ampua, ja ensimmäiseen rakettiin reagoikin sitten häntä pystyssä tähyilemällä, että mikäs se oli. Palasi kiinni leluun ja vetikin sitten loppuun asti täysillä korvaansa lotkauttamatta. Teki välissä myös töitä! Superpentu!
Klinikkakäynnistä on jo muutama viikko ja oikeastaan mitään noita oireita ei enää ole ollut tuon viikonlopun jälkeen. Ei köhimistä, ei oksentamista, ei mitään. Tiedä, mikä se sitten on oikeasti ollut. Mielessä on pyörinyt, että voisin ihan oman mielenrauhan vuoksi käydä tutkituttamassa Käämin sydämen. Kelpie on nyt kuitenkin pirteä, että toistaiseksi taidetaan odotella sinne vuoden ikään asti, että saadaan viralliseksi tulokset - jos radikaalisti tilanne muuttuu, niin tutkitutetaan heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti