Me yritetää viel se kymmenes kerta

Maaliskuun jälkeen jäi kyllä sellainen tunne, että haluan Vuorelan Lotan oppeihin toistekin. Päästiin Käämin kanssa nopeammin kuin arvattiinkaan, sillä kesän alussa mainosteltiin Lotan ohjaustekniikkakoulutusta lähistöllä.

Käämin kanssa oltiin aamun ensimmäisessä parissa. Lotalla oli kolme lyhyttä ratapätkää ja päädyttiin tekemään välistävetoja/-työntöjä. Jälkeenpäin mietittynä olisi voinut valita toisinkin, mutta saatiinpahan kotiläksyjä treenattavaksi ja hyvähän se on tällaisiin ongelmiin törmätä jo nyt eikä vasta, kun ne ovat kisaradoilla.

Käämistä iso yleisö ja "uusi" halliympäristö oli mielettömän siistiä, joten hallitumpaakin olisi meno voinut olla. Pääasia oli kuitenkin se, että kelpie moikattuaan yleisön tuli tekemään itse takaisin hommia ja unohti olemassaolon sen jälkeen. Itse olisi voinut olla tiukempi, mutta toisaalta kuplan luominen ennen radalle menoa kestää jonkin aikaa, niin ei luultavasti olisi keretty ollenkaan treenaamaan.

Ei nyt putkeen omien asetustenkaan osalta. Kiitos kuitenkin kuvaajalle!

Lotta pyysi ensin näyttämään niin kuin olin suunnitellut ja no, eihän se kelpie millään kääntynyt kun ohjaaja ei liikkunut tai merkannut selkeästi. Yritettiin saada tätä toimimaan monella eri tavalla, mutta loppupeleissä samat ongelmat toistui: koiran tiellä, epäselvä merkkaus tai muuten vain ohi. Ei ottanut onnistuakseen, vaikka ollaan näitä tehtykin. Syytetään löysää ohjaajaa.

Lotalta tuli sitten käsky vaihtaa puolta eli tehdä ensimmäisen hypyn jälkeen persjättö ja jatkaa siitä. Sama ongelma löytyi taas, merkkaamisen olisi pitänyt olla paljon vahvempaa. Ohjaaja toistaa samaa virhettä kerta toisensa jälkeen, joten vaihdettiin ohjauskuviota. Ainut, että sen jälkeen olinkin sitten oikeasti hukassa. Japanialaista en ole ikinä tehnyt, ja näkyy muuten videolta... Tähän väliin tauko ja mietintämyssyyn asia. Lotta sanoi ensimmäisen kierroksen jälkeen Käämin rauhoittuneen todella paljon keväisestä ja sanoi koiran tekevän paljon paremmin nyt. Ollaanhan me enemmän tehtykin.

Toinen kierros aloitettiin sitten japanialaisen kanssa niin, että palkkaan sen tuohon vasemmalle puolelle. No, koiran sain kyllä palkattua oikeaan kohtaan mutta ei se ohjauskuvio olisi siitä enää toiselle hypylle jatkunut. Pitää käydä treenaamassa tätä erikseen lähiaikoina ja yrittää saada se haltuun. Loppupätkä tehtiin ensin mun ohjauksen mukaan ja jälleen samat ongelmat, joten vaihdettiinkin persjättöön. Käämiä alkoi jo selvästi väsyttää, mutta saatiin onneksi yksi onnistunut pätkä. Jäi todella hyvä fiilis, vaikka täydellistä ei saatukaan tehtyä! Harmikseni tokaa kierrosta ei tullut videoitua, harmi, sillä oli huomattavasti parempi jo.

Kotiläksyksi Lotta antoi meille juurikin persjättöjen tekemisen, sillä kuulemma tulen niitä tämän koiran kanssa tarvitsemaan, sekä hienosäätöä välistävetoihin. Japanialainen saattaisi Käämin kohdalla toimia hyvin, joten katsotaan saisiko omaan ohjaukseen tämän jotenkin taottua mukaan. Lotta myös kehotti luottamaan Käämiin ja kieltämättä välillä varmistelin turhan paljon. Muita pätkiä olisi ollut hauska päästä kokeilemaan, mutta aika ei ihan riittänyt ja turha nuorta koiraa ihan piippuun vetää. Meillä ei ole mikään kiire. Uusia oivalluksia tuli hurjasti niin Käämin kanssa tehdessä kuin muita seuratessa.

Kun täältä lähden niin ei tarvii miettii että olispa

Tänään päästiin ohjattuihin treeneihin ja pakko on olla onnellinen näin loistavasta treenikaverista. Käämi sai kehuja ja tuntui tosi hyvältä, kun olen kuitenkin pääasiassa yksin opettanut sille pohjat agilityyn. Hieman alkoi poltella mielessä ryhmäpaikka kevääksi.

Käämin rimat on olleet viime treeneissä jo 35 vähän vaihdellen ja tänään pääsi tekemään 40 rimoilla. Yhtäkään ei tullut alas ja Käämi sai kehuja itsensä kokoamisesta hypyillä. Tästä ei pitkä matka enää ole maksikorkeuksiin, mutta pidetään maltti tässä touhussa. Radalla oli lisäksi pituus ja muuri, jotka molemmat oli medikorkeudessa.

Ensimmäisellä vuorolla Käämillä oli hieman eri ajatus siitä, mikä on lähtö. Marssin sitten pois koko lähtöalueelta tekemään pari pyöritystä ilman esteitä ja marssittiin takaisin lähtöpaikkaan yhdessä. Päästiin radalle ja ongelmakohta tuli koutsaajaltakin esiin, nimittäin se puomi. Sanoi, että käskyn tullessa Käämin fokus siirtyy samantien minuun. Pilkotaan palasiksi alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Ohitettiin a-este ja jatkettiin muurilta, tosi näppärästi toimi. Otettiin muurille ihan vauhtia ja Käämi lukitsi tosi nätisti putken, vaikka itse jäinkin jälkeen. Vauhtia haettiin myös tuolle 14 hypylle ja pikkuisen meinasi valahtaa pitkäksi. Tähän kun oltiin siirtymässä, niin hallin ovesta tuli toinen koira, mutta Käämi kesti häiriön! Pituuden suoritti yllätyksekseni miettimättä,  keinun rämäytti aika tavalla ja valahti pois ennen aikojaan. Ei kuitenkaan lentokeinu. Otin keinun uudestaan ja himmasin hieman alastuloa ja nyt kesti kelpiekin oikealla paikallaan. Putkella tiesin jääväni jälkeen, mutta Käämi lukitsi okserin todella hyvin eikä kysellyt ollenkaan. Vau! Koutsin palautteen aikana Käämi olisi halunnut koutsinkin leikkivän, sillä se kipitti lelu suussa pariinkin kertaan Kirsin luokse. Höpsö! Sama toistui toisen pätkän palautteiden aikana.

Toisella vuorolla hallissa oli enemmän porukkaa ja Käämi pääsi karkaamaan parsonin luo. En saanut niskavilloista kiinni, mutta Käämi palasi itse kentän puolelle ja teki seuruupätkän hallin toista seinää kohtaan ja lyhyen paikkamakuun, josta kutsuin lähtöön. Nyt jätti toiset koirat rauhaan ja keskittyi tekemiseensä. Puomin juoksi läpi ja suoritettiin este kokonaan uudestaan, nyt oli jo parempi kontaktikin. Käämi sai kehuja tuon putken jälkeisen hypyn hakemisesta, jee!

Seuraavalla pätkällä oma liike loppui ennen kelpien menoa putkeen ja tuli vielä muuristakin ohi, joten otettiin uudelleen tämä pätkä. Toisella kerralla tällaisia ongelmia ei ollut, joten siirryttiin vielä viimeiselle pätkälle. Käämi kokosi itsensä huomattavasti paremmin hypyn käännökseen, mutta pituudesta oli tullut pieni mörkö. Koutsille palkka ja ongelma poistui sekä saatiin vielä toinen suoritus pituudelle radalta. Okserin haki jälleen kerran erinomaisesti. Hieno kelpie, ei yhtään huonoilla fiiliksillä lähdetä Lotan oppiin sunnuntaina! Tätä fiilistä kun saisi pullotettua.

Painan vielkin kaasua en anna liekin sammua

Viime viikko oli aika hektinen, kun ensin oltiin alkuviikko Joensuussa ja loppuviikosta tein itse neljän päivän työputken. Harmikseni kuvasaldoa ei meidän roadtripiltä oikein tullut, vaikka kamera kulki mukana. Ehdittiin onneksi perjantaina käymään hallilla ja jälleen kerran Käämi oli erittäin ihana treenikumppani!

Tehtiin radat haastavasta helpompaan vähän hassusti, kun lisäsin puolikkaat kepit siihen helpompaan rataan mukaan. Aloitetaan nyt kuitenkin tällä haastavammalla.

Rata alkoi Käämin osalta kolmosputkelta ja jätin sen sinne odottamaan. Ei tullut kertaakaan putkesta ohi, joten sain olla hyvin ottamassa vitoshypyllä vastaan. Kepit jätettiin siis tästä radasta pois kokonaan. Kääntyi tosi helposti hyppyjen välistä ja luki putken erinomaisesti. 2on2offin kanssa pitäisi vaatia enemmän, nyt lipeää helposti luvatta pois. Otetaan puomi kokonaan radalta pois jatkossa. Rengasta ollaan tehty niin vähän, että säätämiseksi meni. Keskeytin radan siihen, kun tiesin ettei hae sitä suoraan kuitenkaan. Onnistumisia tuli pelkän renkaankin kanssa. Tauon jälkeen jatkettiin takaakierrolta. Tässä sain tehdä vähän töitä, että kelpie tajusi hypätä seuraavan hypyn. 13 lukitsi ilman ongelmia joka kerta ja kauniisti kääntyi putkeen. Lopetettiin rata hyppyyn numero 16.

Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan. Käämi lukee tosi hyvin perusohjauksia ja ei suorita ylimääräisiä esteitä. Tiedetään meidän kehityskohteet ja keskitytään niihin. Päästiin Lotta Vuorelan ohjaustekniikkakoulutukseen, joten siellä saadaan hiottua näitä "erikoisohjauksia" sekä omistajan että koiran suoritukseen.

Käämi sai olla sen aikaa tauolla, kun laitoin ohjurit puoleenväliin keppeihin. Tehtiin muutaman kerran pelkästään kepit ja sitten lisäsin ne kahden toiston ajaksi osaksi rataa. Käämi teki hyvin loppuun asti ohjurit apunaan, kun itse jäin jo tuonne putken lähettyville odottamaan. Seiskahypylle olisin tarkemmin ajateltuna voinut tehdä valssin, jotta oma liike ei olisi stopannut niin täydellisesti ja samalla Käämi alkanut himmaamaan. Tarkoitus oli siis tehdä takaaleikkaus, mutta eihän se ihan niin toiminut. Tuon vinottaisen kutoshypyn Käämi lukitsi erinomaisesti, kääntyi kasihypyltä ilman suurempia äänenkorotuksia oikeaan putkenpäähän ja lopetettiin sitten treenit hypylle 11. Ei tehty kumpaakaan rataa kuin muutaman kerran, kun onnistumiset saatiin heti. On se aika hieno, vaikka itse sanonkin. Muutamia juttuja voidaan joutua hiomaan, mutta pääasiassa Käämi suorittaa tasaisen varmasti oikein. Nythän sillä on ikää osallistua epiksiin myös omalla paikkakunnalla, iik! Ei sinne olla vielä niin valmiita menemään ellei kyse olisi hyppiksestä, mutta tasaista vauhtia lähestytään kyllä.

Nousen hyppyriltä ilmaan enkä aio tulla takas

Tällä viikolla treenihallille kerettiin vasta nyt loppuviikosta. Alkuviikosta vietettiin omistajan syntymäpäivää (tästä lähtien lasketaan vain koiran ikää...) ja käytiin pienellä suoretkellä, josta kuvamateriaalia olikin jo tarjolla. Käämi tuumasi, että täällä suossa on kelpien hyvä olla ja loiskutti päällensä suota sitten ihan urakalla. Kiitti hei.

Treeneistä jäi erinomainen fiilis, sillä Käämi tekee kyllä ihan uskomattoman haastaviakin asioita kerrasta oikein. Pätkin kyllä rataa pienempiin osiin, mutta ei oikeastaan jääty kuin yhteen kohtaan vähän pitemmäksi aikaa kiinni. Käämillä oli rimat 30-35 vähän vaihdellen.

Eka pätkä oli kuutosesteelle asti. Käämi kerran syöksyi puomin jälkeen hypyltä putkeen, mutta seuraavilla kääntyi jo erinomaisesti pois. Tein neloshypylle viskileikkauksen ja yllätyksekseni kelpie luki sen aika hyvin. Ei olla nimittäin luultavasti ikinä tehty. Välistäveto kutoshypylle ei ollut mikään ongelma, vaikka estevälit olivatkin todella pienet.

Jatkettiin tauon jälkeen kasihypyltä. Puomi veti ja putki ei meinannut millään löytyä. Taisi kerran mennä sujuvasti, mutta muuten sain töniä pois puomilta aika urakalla ja sitten olinkin jo myöhässä näyttämässä putken suuta. 12 hypystä ajautui kerran ohi, 14 ja 15 oli hienot! Lukitsi neljäntoista erinomaisesti, kesti hyvin mun irtoamisen putken toisella puolella jolloin takaakierrolle ei tullut kauhean kiirus. Lopetettiin hypylle numero 20.

Hienosti teki näin haastavaa rataa, ja saa kyllä olla ylpeä. Katsotaan, miten ensi viikolla keretään treenaamaan, kun ollaan suuntaamassa auton keula taasen kohti pohjoisempaa sijaintia. 

Kesä on niin lyhyt paras hetki on niin snadi vaikka kuinka koitan hidastaa viisareiden vauhtii

A wild Rattata appeared!

Suomonsteri hommissa..

Jos ois helppoo, kaikki tekis niin

Pitkästä aikaa päästiin ohjattuihin treeneihin!

Käämi sai ihan kehuja tekemisestään radalla ja oli lohduttavaa kuulla, että ihan samanlaisten häsläämisten kanssa on paininut joku muukin. Pitkästä aikaa häiriössä tekeminen muistutti haukkuvasta, ylikierroksille alkuinnostuksissaan menevästä kelpiestä. Radalla se on todella kiva ja ei mennyt moikkaamaan kuin kerran meidän kouluttajaa. Rauhoittui ja teki ihan kunnolla. Toista kertaa ei tehty rataa, mutta käytiin lisääntyneessä ihmismäärässä tekemässä lyhyt kontaktiharjoitus meidän vuorolla.

Käämin kanssa tehtiin ysiltä eteenpäin ja tehtiin stoppi kahdennelletoista hypylle, kun todettiin olevan vielä liian hankala haltuunottoineen ja poispäin hyppäämiseen. Kouluttaja toimi palkkaajana ja Käämi hoksasi asian kolmannella uusintatoistolla. Tehtiin tätä pätkää ihan muutaman kerran ja siirryttiin jatkamaan eteenpäin. Ohjaaja katosi kartalta tässä vaiheessa, mutta onneksi on kelpie joka tekee oikeita ratkaisuja myös itse ja irtoaa. Sain 16 ohjauksesta kehuja ja toisinpäin tämä hyppykuvio onnistui todella nätisti. Pitänee viikon lopulla käydä tekemässä vielä yksinkin. Jäi tosi hyvä olo radalta, kun häiriössä tekemisestä on sen verran aikaa. Paikalla oli myös lapsia, joita ei hirveästi olla edes tavattu, mutta kelpie malttoi mielensä.

Kiihtymiselle pitäisi tehdä jotakin hallitusti ja en usko, että halliympäristö on siihen oikea. Autossa Käämi odottaa omaa vuoroaan hiljaa ja on selvästi parantanut kontaktia lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä. Toiset koirat pihalla saattavat vielä satunnaisesti viedä keskittymiskyvyn, mutta Käämi palautuu tekemään omia hommiaan. Keskittyminen parantuu huomasti häkkitauoilla. Tiedostan sen, että ei voida ehkä olla koskaan odottamassa omaa vuoroa radan vieressä hihna löysällä, mutta kokeilen tehdä tälle jotakin. Se ei ole täysin toivoton asian suhteen, jos löytäisi oikeat avaimet tähän ongelmaan. Yksintreenaamisella on ollut ihan positiivinen vaikutus siihen, että ovikäytös on parantunut, joskaan se ei ole vielä täysin priimaa. Omistajan suurin vika on lyhyet hermot, mikä ei auta yhtään mitään. Sain käskyn olla määrätietoinen. 

Meidän muutto on tehnyt kelpiestä onnellisen, kun sisällä ei ole enää hirveän kuuma ja tilaa on nyt olla vähän enemmän. Viereen tupsahtanut Saimaa on kelpien aamulenkkien (ja muidenkin lenkkien) pelastus ja ilo, ei muuten kauheasti enää rannalla kelpietä nähdä. Ui ilman liivejäkin todella hyvällä tekniikalla, mutta pidetään pidemmillä uimareissuilla näitä vielä mukana. Itse olen muutosta edelleen älyttömän väsynyt, joten pidetään tämä viikko hieman hiljaiseloa ja palataan sitten täysillä taas eetteriin. Uusia valokuvia syyhyttäisi käydä ottamassa.