Pitkästä aikaa päästiin ohjattuihin treeneihin!
Käämi sai ihan kehuja tekemisestään radalla ja oli lohduttavaa kuulla, että ihan samanlaisten häsläämisten kanssa on paininut joku muukin. Pitkästä aikaa häiriössä tekeminen muistutti haukkuvasta, ylikierroksille alkuinnostuksissaan menevästä kelpiestä. Radalla se on todella kiva ja ei mennyt moikkaamaan kuin kerran meidän kouluttajaa. Rauhoittui ja teki ihan kunnolla. Toista kertaa ei tehty rataa, mutta käytiin lisääntyneessä ihmismäärässä tekemässä lyhyt kontaktiharjoitus meidän vuorolla.
Käämin kanssa tehtiin ysiltä eteenpäin ja tehtiin stoppi kahdennelletoista hypylle, kun todettiin olevan vielä liian hankala haltuunottoineen ja poispäin hyppäämiseen. Kouluttaja toimi palkkaajana ja Käämi hoksasi asian kolmannella uusintatoistolla. Tehtiin tätä pätkää ihan muutaman kerran ja siirryttiin jatkamaan eteenpäin. Ohjaaja katosi kartalta tässä vaiheessa, mutta onneksi on kelpie joka tekee oikeita ratkaisuja myös itse ja irtoaa. Sain 16 ohjauksesta kehuja ja toisinpäin tämä hyppykuvio onnistui todella nätisti. Pitänee viikon lopulla käydä tekemässä vielä yksinkin. Jäi tosi hyvä olo radalta, kun häiriössä tekemisestä on sen verran aikaa. Paikalla oli myös lapsia, joita ei hirveästi olla edes tavattu, mutta kelpie malttoi mielensä.
Kiihtymiselle pitäisi tehdä jotakin hallitusti ja en usko, että halliympäristö on siihen oikea. Autossa Käämi odottaa omaa vuoroaan hiljaa ja on selvästi parantanut kontaktia lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä. Toiset koirat pihalla saattavat vielä satunnaisesti viedä keskittymiskyvyn, mutta Käämi palautuu tekemään omia hommiaan. Keskittyminen parantuu huomasti häkkitauoilla. Tiedostan sen, että ei voida ehkä olla koskaan odottamassa omaa vuoroa radan vieressä hihna löysällä, mutta kokeilen tehdä tälle jotakin. Se ei ole täysin toivoton asian suhteen, jos löytäisi oikeat avaimet tähän ongelmaan. Yksintreenaamisella on ollut ihan positiivinen vaikutus siihen, että ovikäytös on parantunut, joskaan se ei ole vielä täysin priimaa. Omistajan suurin vika on lyhyet hermot, mikä ei auta yhtään mitään. Sain käskyn olla määrätietoinen.
Meidän muutto on tehnyt kelpiestä onnellisen, kun sisällä ei ole enää hirveän kuuma ja tilaa on nyt olla vähän enemmän. Viereen tupsahtanut Saimaa on kelpien aamulenkkien (ja muidenkin lenkkien) pelastus ja ilo, ei muuten kauheasti enää rannalla kelpietä nähdä. Ui ilman liivejäkin todella hyvällä tekniikalla, mutta pidetään pidemmillä uimareissuilla näitä vielä mukana. Itse olen muutosta edelleen älyttömän väsynyt, joten pidetään tämä viikko hieman hiljaiseloa ja palataan sitten täysillä taas eetteriin. Uusia valokuvia syyhyttäisi käydä ottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti