Tämän viikon agilitytreenit sisälsivät keppien opetusta. Pohdin joskus kujakeppien ja ohjureiden välillä, mutta kujakeppejä ei meidän tämän hetkiseltä treenihallilta löydy. Kävi kuitenkin ilmi, että keppien opettaminen ei ollutkaan Käämille kovin vaikeaa.
Maanantaina tehtiin kahta viimeistä väliä niin, että kelpie sai itse tarjota oikeaa suoritusta. Seisoin itse molemmilla puolilla ja annoin Käämille rauhan tehdä ratkaisujaan. Nopeasti hoksasi idean eikä yrittänyt tulla ohjureiden läpi, kun olin ottanut vinkkejä meidän retkeltä ja laitoin kahdet ohjurit estämään yliloikkimista. Eipä niitä toistoja aina tarvitse paljoa, sillä kun olin korjannut ohjurit pois, niin Käämi teki ilman ohjureita juuri opetuksessa olleet välit vauhdilla keppejä hipoen. Uskomaton eläin!
Tänään käytiin illalla, niin tehtiin ratapätkä kaksi kertaa yhteentoista asti. Rata alkaa siis tuolta alalaidasta kolmella hypyllä ja muurilla. Palkkasin puomilla eli tehtiin loppu toisessa pätkässä. Ei moitittavaa, joten ei tarvinnut jäädä hiomaan mitään kohtia. Hain ohjurit seinältä ja Käämi kun hoksasi, että tehdään keppejä, niin se meni ja tarjosi 12 keppiä tismalleen oikein ilman ohjureita. Voin sanoa, että leuka tippui maahan ällistyksestä. Ei sillä vauhtia ollut tässä suorituksessa, mutta ilman epäröintiä se ne suoritti. Laitoin ohjurit puoleen väliin ja tehtiin niiden kanssa vielä muutaman kerran. Ohjurit toivat sen verran itsevarmuutta, että Käämin tekniikka parani ja vauhti lisääntyi.
Kai siellä ne pienet vihreät miehet kuiskivat ja herneet tekevät töitä. Tässähän alkaa kohta olla enää maksikorkeudet ja a-este työn alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti